Veikko Huuska

Kun Mannerheim kuoli, Paasikivi mitätöi hänet ja hallitus boikotoi hautajaisia

Kun Mannerheim kuoli, Paasikivi mitätöi hänet ja Suomen hallitus boikotoi hautajaisia

*

Ajankuvia menneisyydestä

eli

Siihen aikaan kun ”Suurin Suomalainen” kuoli ja tasavallan presidentti haukkui hänet ”persiisiin” sekä Suomen hallitus nimenomaisesti päätti, ettei osallistu hautajaisiin.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/28/marsalkka-mannerheimin-hautajaiset [*]

Kertomuksen päähenkilöinä kolme miestä:

Suomen marsalkka Mannerheim, tasavallan presidentti Paasikivi ja pääministeri Kekkonen.

Linjojen miehet.

Suomen historian ainoat miehet, joille on omistettu oma linja, kullekin.

Mannerheim-linja.

Paasikiven linja.

Paasikiven-Kekkosen linja.

Jossain taustalla Mannerheimin sotienaikaiset lähimmät johtotroikan miehet, Ryti ja Tanner, sotasyyllisiksi tuomittuina epähenkilöinä, eivät osallistuneet surujuhlaan puhein, seppeleenlaskuin.

 

Kansalliskirjailija Alex. Kivivallin sanoin:

”Elettiinpä ennenkin,

Vaikk´ojantakan´oltiin.

Ojapuita poltettiin

Ja ojast´oltta juotiin.”

*

J.K. Paasikiven päiväkirjan lehdiltä:

 

28.1.1951;

Mannerheim kuoli viime yönä Lausannessa.  Tänään kl. 14,35-16.30 radiossa surulähetys tämän johdosta.

Minä lausuin ensiksi lyhyet muistosanat.  Myös puhuivat Kekkonen ja Sihvo ja ruotsalaisessa lähetyksessä Eirik Hornborg.  Lisäksi oli paljon musiikkia.

Refl[ektointia]; Tämä juhla herättää kansaa.  Se on siitä hyvä.

*

30.1.1951;

Viime aikoina olen saanut paljon kommunistien kokouksien päätöksiä, jotka koskevat nykyistä hallitusta.  Ne on kaikki laadittu samaan suuntaan ja ovat nähtävästi määräysten mukaan tehtyjä.

Kaikki kulkee siihen suuntaan, että nykyinen hallitus on muodostettu, jotta hallitus ”nykyistä paremmin noudattaisi Neuvostoliitolle vihamielistä suuntaa ja sodanvalmistelijoille palveluksia tekevää politiikkaa”.  ”Maamme oikeistoherrojen hallituskipeys on täysin yhdistettävissä länsimaiden sodanvalmistelijoiden sodanvalmistelukuumeeseen.”  Vaaditaan, että presidentti toimii niin, että maahan muodostettaisiin ”todella demokraattisen yhteistyön hallitus ilman sodanlietsojia” ja siten, että kansandemokraatit ovat siinä mukana (20.12.1950).

Useimmissa vaaditaan, että nykyisen hallituksen tilalle saadaan toisenlainen hallitus (11.12.1950).

Maahan on saatava ”Suomen rauhanpuolustajain vaatima rahahallitus” (19.12.1950).

”Hallitus, jossa SKDL on voimakkaasti edustettuna” (21.12.1950).

”Ne voimat, jotka nyt uutta hallitusta suunnittelevat, eivät nauti meidän luottamustamme” (21.12.1950).  (Pihlavan työläiset)

”Vaatimuksella, että Te Herra Tasavallan Presidentti ette antaisi muodostaa sellaista hallitusta, joka nojautuu sotapolitiikkaan” (19.12.1950 Sysmän SKDL).

Kokkolan työtätekevät: ”Sotaisten Corniskalaisten vetäminen valtioneuvoston jäsenyyteen vaarantaa maamme rauhan, kauppasuhteet Neuvostoliittoon ja kansandemokraattisiin maihin – että Herra Presidentti vapauttaa U. Kekkosen tehtävästään pääministerinä ja muut hallituksen jäsenet ja muodostaa demokraattisen hallituksen.”

Hollolan kunnan Okeroisten kylän asukkaat pyytävät vaikuttamaan niin, että saadaan uusi hallitus Kekkosen hallituksen tilalle jossa on jäseniä, jotka ”eräässä Köpenhaminan kokouksessa ovat sitoutuneet taistelemaan Neuvostoliittoa ja kansandemokraatteja vastaan” (26.1.1951).

Kommunistisen Puolueen Ulvilan osasto käsitteli 21.1.1951.  ”Maahamme muodostettu hallitus on vaarana Suomen ja Neuvostoliiton luottamuksellisten ja ystävällisten suhteiden kehitykselle.”  ”Hallitukseen on nimitetty vannoutuneita neuvostovihamielisiä.”

”Vaadimme nykyistä hallitusta hajotettavaksi ja sen sijaan - - -”

Pihlavan työläiset 21.1.1951Penna Tervoa vastaan erityisesti.  Sosialidemokraatit ovat kieltäytyneet allekirjoittamasta Tukholman atomivetoomusta - - - ”että Te ryhtyisitte kiireellisesti toimenpiteisiin nykyisen hallituksen toimivallan lopettamiseksi ja sellaisen hallituksen muodostamiseksi” - - -

Uuden Koiviston demokraattinen järjestöväki 22.1.1951 – ”Vaadimme”, että muodostetaan uusi hallitus.

Porin automiehet 21.1.1951 - - - ”että hallituksen toimiaika nopeasti päättyy ja tilalle muodostetaan toinen hallitus, joka nauttii kansan luottamusta”.  ”Koska maalaisliittolais-sosialidemokraattinen hallitus on muodostettu palvelemaan sodan tarkoitusperiä ja kansan elintason laskemiseksi - - -”

*

30.1.1951;

Porin Toejoen asukkaat 24.1.1951 - - - ”Vaadimme hallituksen heti hajotettavaksi ja tilalle - - -”

Rauman demokraattinen kunnallisjärjestö 19.1.1951 - - - ”Amerikan Yhdysvaltojen agressiopolitiikka” - - - ”toivomme, että nykyisen hallituksen tilalle saataisiin hallitus - - -” myös kansandemokraatteja mukaan hallitukseen.

Reposaaren Demokraattiset Nuoret 21.1.1951 - - -  ”että nykyinen hallitus kiireellisesti vaihdettaisiin ja uuteen hallitukseen valittaisiin henkilöitä, jotka ajavat rauhan ja ystävyyden politiikkaa kaikkia kansoja ja erityisesti Neuvostoliittoa kohtaan”.

Harjavallan Demokraattiset Nuoret 21.1.1951: Nykyinen hallitus on mahdollisimman pian vaihdettava uuteen. - - -

Ulvilan Demokraattiset Nuoret 21.1.1951: ”Kokoomuspuolueen toivomuksesta muodostettu hallitus on vaarana Suomen ja Neuvostoliiton ystävällisten suhteiden kehitykselle.”  Vaadimme nykyistä hallitusta nopeasti hajoitettavaksi.

Nimetön kirjelmä (Juuka 16.1.): valittaa suurista veroista ym.  ”Työ olette Presidenttinä kuten isäntä talossa, lyökää vihdoinkin  nyrkki pöytään Hallituksen ja eduskunnan edessä.”  (Tämä menee toiseen suuntaan.)

SKP:n Lahden Metsäpellon osasto (28.12.1950).  ”Sosialidemokraattien yksinomaisena ja läpinäkyvänä tarkoituksena on sellaisen hallituksen muodostaminen, joka nykyistä paremmin noudattaisi Neuvostoliitolle vihamielistä ja sodanvalmistelijoille palveluksia tekevää politiikkaa.”

”Oikeistoherrojen hallituskipeys on täysin yhdistettävissä länsimaiden sodanvalmistelijoiden sodanvalmistelukuumeeseen (= edellä). – todella demokr. yhteistyöhallitus”.

Lahden Demokraattiset Naiset 7.1.1951: Hallitusneuvottelut on suunnattu uuden sotahallituksen muodostamiseksi: - - -  niin että hallituksessa on mukana myös kansandemokraatit.

Tahmelan Demokraattiset naiset 11.12.1950.

Suomen Naisten Demokraattinen Liitto, Vaasan piiritoimikunta – 8.12.1950.

Työn naiset Huutoniemellä – 29.12.1950.

Reposaaren Demokraattiset Nuoret 21.1.1951: että nykyinen hallitus kiireesti vaihdetaan ja uuteen hallitukseen - - - .

Harjavallan Demokraattiset Nuoret 21.1.1951: että nykyinen hallitus nopeasti vaihdettava uuteen ja muodostetaan - - - .

Ulvilan Demokraattiset Nuoret 21.1.1951: Kokoomuspuolueen toivomuksesta muodostettu hallitus on vaarana - - - vaadimme nykyistä hallitusta nopeasti hajoitettavaksi - - -  .

 

(Refl. Tätä lokutiota [sanontaa] käytetään useassa kirjelmässä.  Se on kielellisesti omituinen, osoittaa, että malli on lähetetty.)

Kutomotyöväen liiton Oravaisten osasto 28.1.1951: - - - hallitus, jolla olisi täydellisesti demokraattisen kansan luottamus.

Kokemäen demokraattinen väki 25.1.1951: uusi hallitus on suuri vaara kansallemme.  Uusi hallitus on tarkoitettu kiristämän kansan elintasoa ja se on myötämielinen amerikkalaisten imperialistien harjoittamalle sotapropagandalle.  Vaatimus: 1) Sotahallitus viipymättä hajoitetaan ja tilalle demokr. yhteistyöhallitus. 2) Työläisten palkat nostetaan hintojen tasalle ja hintasulku.  3) Maatalouden veroperusteet muutetaan.  4) Edellä esitetty on toimeenpantava viipymättä.

SKP:n Porin puolueväki 21.1.1951: hallitus, jossa Tervo ja Skog ovat mukana, ei toivo suhteita Neuvostoliittoon.  Tällainen hallitus merkitsee uuden sodan valmistelua Neuvostoliittoa vastaan ja työläisten elinehtojen kurjistamista.  Vetoaa minuun, että tämä hallitus heti hajoitetaan.

Ykspihlajan työläiset 29.1.1951: Hallitusuudistus on suoritettu Amerikan imperialistien äänitorvien viitoittamaa tietä.  Tämä sotaisten oikeistososialidemokraattien porvarien kanssa hallitukseen vetäminen vaarantaa maamme rauhan ja suhteemme Neuvostoliittoon.  Esitämme, että presidentti ensi tilassa vapauttaa tämän koko kansallemme ja maallemme vaarallisen hallituksen – demokr. yhteistyöhallitus.

Vallilan ja Kallion Demokraattiset Naiset 17.1.1951 ottivat uuden hallituksen kokoonpanon hämmästyksellä vastaan.  Sivuutettu kokonaan suurten työtätekevien joukkojen eritoten naisten vaatimus yhteisestä rauhanhallituksesta.  Hallitukseen otettu henkilöitä, jotka avoimesti tuoneet julki vihamielisen kantansa Neuvostoliittoon.  Toivomus 1) pois sodanlietsojat hallituksesta, 2) kaikkinainen sotapropaganda kiellettävä.

 

*

30.1.1951;

Refl. Mannerheimin kuoleman johdosta on lehdissä ja muuten kaikissa ei-kommunistisissa piireissä kauniisti ja suuresti huomattu.  On hyvä, että tämä on muodostunut suureksi kansalliseksi asiaksi.  Se herättää kansaa ja nostaa isänmaallista mieltä ja isänmaallista henkeä.  Sitä me tarvitsemme.  Että lehtikirjoituksissa liioitellaan ja ammutaan yli, ei tee mitään.  Se on tavallista ja tässä tapauksessa se on hyvä.

*

30.1.1951;

Refl. Mannerheim ei osoittanut aivan suurta kaukonäköisyyttä.

  1. 1917-1918 jokaisen suomalaisen piti ymmärtää, että Suomi ainoastaan Saksan avulla ja Saksan nojalla voi saavuttaa itsenäisyyden.
  2. Saksa kasvatti jääkärit ja antoi meille aseet.  Saksa pakoitti bolsevikit hyväksymään meidän itsenäisyytemme.
  3. Olisi ollut kevytmielisyyttä olla ottamatta Saksalta apua – Goltzin divisiona – sellaisessa aivan epävarmassa asemassa, jossa suomi silloin oli.  ”Det var ett under, att vi lyckades”, sanoi minulle kerran Mannerheim [Oli ihme että onnistuimme].  Sellaisissa oloissa ei saa riskeerata kansan kohtalolla.  Mannerheimin sähke Thesleffille.  Ei tiedetty, mitä apua punaiset saisivat Venäjältä.  Historia osoittaa paljon esimerkkejä siitä, että valtiot ovat saavuttaneet itsenäisyytensä muiden avulla. Niin mekin saavutimme 1917-1918.  Kreikka – Italia Ranskan avulla.  Itä- ja Keski-Euroopan uudet valtiot 1918.  Balkanin valtiot aikaisemmin.  Itse piti kuitenkin tehdä parastansa kuten mekin teimme. -  Wienin kongressi.
  4. Mannerheim erosi 1918, un suuttui siihen, että hallitus, jossa minä silloin vielä en ollut, oli hankkinut saksalaisilta esityksen armeijan uudistamiseksi.  Hän sitä paitsi ei oikein tullut toimeen saksalaisten kanssa.
  5. Hannes Ignatius kertoi minulle, että kesällä 1918 Mannerheim aikoi mennä käymään Saksassa, mutta ei ehtinyt lähteä.  Kun Zusammenbruch [luhistuminen] oli tapahtunut, niin Mannerheim oli sanonut, että något har brustit hos tyskarna (tästä ei voi julkisesti mainita, koska se on todistamaton). [jokin on saksalaisissa särkynyt]
  6. Kun Saksa luhistui syksyllä 1918, oli hyvä, että Mannerheim oli käytettävissä.  Se oli maalle hyvä.  (Minun sanani Wittingille 1918, 2 garnityrer) [- 2 miehistöä].  Hänelle itselleen onni. (Historiassa sattumalla ja onnella on suuri merkitys.)
  7. Kesällä 1919, kun eduskunta oli hyväksynyt uuden hallitusmuodon, ajatteli Mannerheim olla sitä hyväksymättä, jos saisi hallituksen, joka olisi hänen mukanaan, mutta häntä neuvottiin olemaan sitä tekemättä.  -  Tämän kertoi minulle silloin Kaarlo Castrén!
  8. Syksyllä 1919 hän antoi Ranskasta julistuksen ja lähetti Ståhlbergille sähkeen, josta ylipäätänsä ei puhuta mitään.
  9. 1920-luvulla hän laski siihen, että bolshevikit kukistuisivat Venäjällä.  – Zakari Castrén muistutti miten hän ja minä olimme R.Waldénin luona ainoat, jotka olimme sitä mieltä, että Suomelle olisi parempi, että bolsevikit pysyisivät vallassa.
  10. Vielä 1949-1950 Mannerheim sanoi minulle, että hän vastusti sotaa 1939 sentähden, että puolustuslaitos ei ollut meillä kunnossa.  -  Hän vielä nyt katsoi, että me voisimme kestää sodan Venäjää vastaan, jos puolustuslaitoksemme olisi kunnossa.  Tämä on merkillinen ajatus – lapsellinen!
  11. Vuoden 1914 alkupuolelta lähtien hän oli lujasti vakuuttunut siitä, että Saksa tulee lyömään Venäjän lyhyessä ajassa.  Hynnisen kertomus tammikuun alussa käynnistään Helsingissä ja minun punktini.  Samoin oli Mannerheim jyrkällä kannalla Petsamon nikkelin asiassa.  Hynninen sai sen käsityksen, että suhteille Venäjään eivät Mannerheim ja hänen miehensä panneet enää suurta painoa, sillä olivat varmat, että Saksa kyllä pitää meistä huolen.
  12. Jos Mannerheim olisi ollut v. 1941 vakavasti sotaa vastaan, niin me olisimme menetelleet toisella tavalla.  Mutta hän oli sitä mieltä, että meidän tulee mennä mukaan. Beckerin sana: Mannerheim sanoi hänelle: ”Kun me kestimme 3 kuukautta Venäjää vastaan, niin kuinka on mahdollista, että Venäjä voisi kestää Saksan suurta armeijaa vastaan.”  -  Mannerheimin päiväkäsky 15.6.1941, jossa hän asetti Siilasvuon armeijakunnan Falkenhorstin alle.
  13. Ennen sotaa (1941 alkuvuodesta) Mannerheimin ja minun välit olivat erittäin hyvät.  Usein istuimme R.Waldénin kanssa yhdessä ja söimme päivällistä.  Sodan alusta 1941 aina syksyyn 1943 Mannerheim ei yhtään kertaa soittanut minulle kaupungissa käydessään eikä muutenkaan millään tavalla ottanut kosketusta minuun, sillä hän tiesi, että minä olin sotaan nähden toisella kannalla kuin hän.  -  Tämä on merkillistä.  Se johtui siitä, että Mannerheim päinvastoin kuin monet luulevat, oli hyvin kunnianhimoinen ja itserakas ja omakeskeinen.  Hän ei myöskään millään tavalla tahtonut ryhtyä epäpopulärisiin asioihin.  Hän oli kovasti kansansuosion tarpeessa.
  14. Talvella 1944 olin hänen kanssaan kosketuksessa, kun puuhasin rauhaa.  Maaliskuussa 1944 palattuamme Enckellin kanssa Moskovasta olimme hänen luonaan hänen vaunussaan.  Hän oli silloin yhtä mieltä minun kanssani rauhan tarpeellisuudesta.  (Jo syyskuussa 1943 olimme puhuneet rauhasta ensimmäisessä kokouksessa Seurahuoneella päivällisellä R. Waldénin kanssa.)  Mutta hän ei ryhtynyt sitä ajamaan.  (Obs! Minun kirjeeni hänelle.  Se olisi ollut epäpopulääri asia.)
  15. Syksyllä 1944 hän koetti välttää minua niin paljon kuin mahdollista.  Hän puuhasi ensin pääministeriksi Hackzellin (!!) ja sitten U. Castrénin (!!).  Kun ei päästy mihinkään, niin eduskuntapiirit Wäinö Hakkilan johdolla kääntyivät suoraan minun puoleeni ohi presidentin.  (Se tosin ei ollut oikein.)  He tulivat minun luokseni Espoonkadulle.  Vasta se pakotti Mannerheimin kääntymään minun puoleeni.  Mutta meillä oli kova taistelu hallituksen kokoonpanosta.  Minä katsoin, että silloisissa aivan muuttuneissa poliittisissa oloissa oli välttämätöntä ottaa yksi kommunisti (Leino) hallitukseen.  Sitä hän vastusti (mahdollisesti myös eräitä muita – kts. muistiinpanoja).  Minun täytyi pakoittaa Mannerheim suostumaan.  ”Lika litet som Du har jag trängt mig hit. Adjö!”) [Yhtä vähän kuin Sinäkään en ole miäkään tänne väkisin tunkeutunut. Hyvästi!]
  16. Minua Mannerheim ei kelpuuttanut edes rauhanneuvottelukunnan jäseneksi syksyllä 1944. (Oli tosin minulle hyvä, että en ollut Moskovassa, koska siten minulla ei ollut mitään osaa välirauhansopimuseen.)  -  Tämä kaikki oli kyllä minua kohtaan törkeätä menettelyä, mutta minä en pane sellaiselle mitään merkitystä.
  17. 1944-1945 Mannerheim hyväksyi minun politiikkani.   Minun täytyi ottaa kaikki vastuu ja esittää sellainen politiikka.  Minä kysyin Mannerheimilta, hyväksyykö hän minun politiikkani tai onko hänellä joku muu politiikka.  Hänellä ei ollut mitään muuta politiikkaa esitettävänä.  Minä pyysin, että hän kannattaisi minua, että hän julkisesti sopivassa tilaisuudessa lausuisi kannattavansa hallituksen politiikkaa.  Hän kieltäytyi siitä. Minä pyysin, että hän edes yksityisesti joillekin vaikutusvaltaisille miehille ilmoittaisi kannattavansa minun politiikkaani.  Siitähän hän kieltäytyi. Se olisi ollut epäpopulääristä ja sitä hän tahtoi välttää.  -  Tämä oli tosiaan puolustamatonta menettelyä hänen puoleltaan.  Mahdollisesti hän ajatteli, että minä ajaisin itseni karille ja kun hän ei olisi sitonut käsiään, niin hän esiintyisi jonkunlaisena pelastajana.  Myöhemmin 1945 hän alkoi huomata, että muu politiikka kuin minun ei ollut mahdollinen.  Vieläpä hän eronpyynnössään presidentinvirasta viittasi siihen, että mm. sotasyyllisyysasia oli loppuun käsitelty.  Siinä asiassa hän ei tehnyt mitään.
  18. Käydessään luonani presidentinvirasta erottuaan Mannerheim esitti niin pessimistisiä ajatuksia Suomen tulevaisuudesta, että minä kerran sanoin hänelle: ”Jos noin ajattelee, ei ole muuta tehtävä kuin mennä metsään ja ampua luoti otsaansa.”  -  Hän oli muuten taipuvainen pessimismiin.  -  Vuoden 1945 alussa hän kerran sanoi minulle, että hän oli vakuuttunut siitä, että venäläiset evät anna meidän pitää eduskuntavaaleja maaliskuussa 1945.  Minä vastasin, että muita vaaleja me emme pidä ja että vaalit tulevat kyllä olemaan vapaat.  Pahempi oli, että Mannerheim Sveitsissä kertoi pessimismiään sveitsiläisille.  (Kts. Sventon kertomus, joka on muistiin merkitty.)
  19. Vuosina 1944 ja 1945 Mannerheim puhui, että Suomen pääkaupunki olisi muutettava Turkuun – Porkkalan vuoksi etusijassa. Ajatus oli aivan teoreettinen eikä sillä voinut olla mitään käytännöllistä merkitystä.
  20. Mannerheim ajoi keväästä 1918 alkaen Itä-Karjalan yhdistämistä Suomeen.  Hänen päiväkäskynsä huhtikuussa 1918 ja heinäkuussa 1941 [ns. miekantuppikäskyt, VH].  Vuona 1935 hän sanoi minulle kiivaasti, kun puhuin ylioppilaiden Suur-Suomi –agitaatiosta: ”Du skall icke säga så.  Ungdomen måste ha ideal.” [Et saa sanoa noin.  Nuorisolla täytyy olla ihanteita.]  (Obs! v.d. Goltzin sana minulle 1918: ”Jättäkää Itä-Karjala.  Jos sen nyt saisitte, niin Venäjä, kun olisi jälleen voimiinsa tullut, ottaa sen takaisin ja silloin on Suomen itsenäisyys vaarassa.”)  - 

Mutta kaikesta tästä huolimatta meidän on tietysti tunnustettava, että Mannerheim on tehnyt suuria tekoja Suomen hyväksi.  Suurin kenties on se, että hän vuonna 1918 kukisti kapinan.  Sillä jos punaiset olisivat voittaneet, niin Suomen kohtalo olisi voinut olla aivan toinen.  Myös talvisota on hänelle suuri arvo, vaikka itse sodassa hävisimme ja menetimme Karjalan ym. Mutta kun siihen jouduimme, niin se oli käytävä.

Vielä kuolemansa jälkeen Mannerheim tekee palveluksen maalle, sillä hänen kuolemansa johdosta Suomen kansan mieli käännetään isänmaallisiin asioihin ja sitä me tarvitsemme.  Myös hänen hautansa Hietaniemen hautausmaalla tulee olemaan ”toivioretkeläisten” ja muun kansan huomiossa ja se tulee siten aina muistuttamaan kansallemme heroisesta ajasta ja vaikuttamaan isänmaallisen mielen ylläpitämiseksi. Sentähden on Hietaniemi hyvä paikka hänen haudalleen.  Turun tuomiokirkko ei ollenkaan vastaisi tarkoitusta.

*

1.2.1951;

Mannerheimin ruumis on suurilla kunnianosoituksilla tuotu Lausannesta lentokoneella.  Sekä Sveitsin valtiovalta että Ruotsi on osoittanut hänelle suurta kunniaa.  https://plus.google.com/photos/113679801467129695575/albums/5878831649398642753?banner=pwa

Vapaassa Sanassa tänään Palmgren kirjoittaa vihamielisesti sekä happamesti Mannerheimia kohtaan osoitetuista kunnianosoituksista ja hänen työnsä arvostamisesta.  Kommunistit ovat aina erillään Suomen kansasta.

 

*

2.2.1951;

Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen kanssa.  Eilen eduskunnassa, kun ensimmäinen varapuhemies Kalliokoski lausui muistosanoja Mannerheimista, niin kommunistit ja heidän kannattajansa menivät ulos istuntosalista mielenosoituksellisesti.  Minä sanoin, että olen alkanut epäillä Suomen kansan tulevaisuutta, kun kaiken sen jälkeen, mitä venäläiset ovat meille viimeisten 12 vuoden aikana tehneet, täällä vielä on iin paljon kommunisteja.  Ensi maaliskuussa pidettävät SAK:n vaalit – sanoin – ovat yhtä tärkeät kuin eduskuntavaalit.  Jos kommunistit saavat SAK:n vaaleissa enemmistön, niin miten sitten voimme tässä maassa elää?

Kekkonen myönsi SAK:n vaalien tärkeyden, mutta sanoi, että huonolta näyttää.  Tampereella Valmetin tehtaissa on kommunistit saaneet luottamusmiehen paikan, joka tähän asti on ollut sosialidemokraateilla.

Minä: Oli tyhmyys, että sosialidemokraatit tulivat hallitukseen.

Kekkonen oli samaa mieltä.

 

Svenska Dagbladet 1.2.1951:

Kring magiska tal:

”Några få män talade om frihet,

medan hela England talade om öl,

har Chesteron sagt.”

 

[Maagisista luvuista:

”Vain muutamat miehet puhuivat vapaudesta,

kun koko Englanti puhui oluesta,

on Chesterton sanonut.”]

*

2.2.1951;

Nykopp kiitämässä nimityksestä Washingtonin lähettilääksi.

Minä esitin hänelle politiikkaa.

Ensin puhuimme kauppasopimuksesta – mm. siitä, että Neuvostoliitto aina sotkee politiikkaa mukaa kauppaneuvotteluihin.  Niin viimeksi meillä.

Sitten minä lausuin, että meillä nähtävästi on Amerikassa paljon good will´iä, mutta siellä esiintyy lehdissä epäilyksiä meidän tulevaisuuteemme nähden.  Kenties myös jotain jäähtymistä sen johdosta, että me emme kuulu Marshall-suunnitelmaan eikä Atlantin sopimukseen.

Sitten minä puhuin, että Neuvostoliitolla on sotilaallisia intressejä täällä, mutta ei mitään muuta.  Sotilaalliset intressit on ystävyyssopimuksella täytetty.  Sopimukset täytämme tarkasti, mutta ei sen yli, sillä Venäjä on meille vieras maailma.

Tämän johdosta Nykopp kertoi Voroshilovin lausuneen kerran, että kun hän oli aikanaan aseita hankkimassa Suomesta, niin hän huomasi, että Suomi oli ulkomaata, mutta Puola oli sama kuin Venäjä.  Voroshilov sanoi, että he saivat Suomen rajalla aseita.

*

3.2.1951;

Lapin näyttely Messuhallissa.  Olimme siellä Allin kanssa – yli 3 tuntia.  Siellä oli lappalaisia.

Edellisenä päivänä 2.2.1951 lappalaisten lähetystö kävi luonani – antoi minulle poroyhdistyksen merkin ja kaksi poroa.

*

4.2.1951;

Mannerheimin hautajaiset Suurkirkossa ja sen jälkeen Hietaniemen hautausmaalla.  Minä laskin kirkossa seppeleen, jonka nauhoissa oli: ”Isänmaalle unohtumattomia palveluksia suorittaneen suuren sotilaan ja valtiomiehen muistoa syvästi kunnioittaen – Tasavallan presidentti.”

https://

Toimitus oli kaikin puolin arvokas ja kaunis.  Kommunistit olivat kirjoittaneet surkeasti ja häpeämättömästi Mannerheimista ja hautajaisista.  Kommunistit yhä enemmän eristäytyvät omasta kansasta.

 

Ilma oli selkeä, mutta kylmä.

Fagerholm piti hyvän puheen, joka tosin kulki yläkantilla, mutta se on tällaisissa tilaisuuksissa tavallista.

 

[lisäys: ote eduskunnan puhemies K.A.Fagerholmin muistopuheesta Suurkirkossa. VH:

- Mannerheim oli suuri sotilas, mutta hän ei silti rakastanut sotaa. Sotainen kiihko ja sodanlietsonta olivat hänelle vieraita. Kunnioittakaamme suuren vainajan muistoa uutteralla rauhantyöllä ja pyrkikäämme tekemään tästä maasta vapaan ja onnellisen kansan koti.”]  KAF:n pitämä muistopuhe kokonaisuudessaan täällä, tosin endast på svenska: http://www.mannerheim.fi/01_elama/s_hautaj.htm

*

5.2.1951;

Svento rouvineen lounaalla.

Lounaan jälkeen keskustelimme Sventon kanssa politiikasta.  Svento arveli, että ei synny nyt uutta sotaa.  Stalin ei tahdo siihen riskiin lähteä.

Svento oli saanut myös vävyltään Moskovan sotilasasiamieheltä sen käsityksen, että venäläisten reaktio Kekkosen uutta hallitusta vastan on ollut heikko.  Näyttää siltä, että venäläiset tämän hallituksen hyväksyvät.

Tulevaisuuteen nähden Svento muistutti minun useasti esittämää sanaani, että lailla ja sopimuksilla ei nyt kansainvälisissä suhteissa ole merkitystä, mutta että ”vi krångla oss igenom” [Me luikertelemme läpi]  Se on meillä myös tulevaisuudessa edessämme.  Ehkä sitten tulevaisuudessa voimasuhteet Euroopassa muodostuvat niin, että Venäjä ei tahdo tai ei voi meitä pahoinpidellä.  Silä tavalla meidän on koetettava päästä eteenpäin ja kenties pääsemmekin.

Totesimme, että olemme aina siitä asti, kun 1940-luvun alussa tulimme lähemmin kosketuksiin, olleet politiikasta ja erityisesti suhteistamme Neuvostoliittoon yhtä mieltä.

Svento oli muuten sitä mieltä, että meidän lehtiemme ei pitäisi kokonaan vaieta venäläisten lehtien (ja meidän kommunistiemme) hyökkäyksistä ja valeista meitä vastaan – niin kuin siitä, että me muka täällä kuljemme amerikkalaisten ohjeiden mukaan yms.  Pitäisi aina sopivassa tilanteessa kirjoittaa sellaisia väitteitä vastaan.

*

6.2.1951;

Mannerheimin tyttäret ja sisarpuoli (rouva Gripengerg) luonani kiittämässä minun osanotostani suruun Mannerheimin kuoleman johdosta.

New York Herald Tribune kirjoitti 29.1.1951 Mannerheimin kuoleman johdosta:

Baron Mannerheim, a controversial figure in recent history, spent most of his career defending his ountry´s independence against what he was convinced was the menace of revolutionry Russia.”

“He led Finland´s armies against te Russians in three wars but the overwhelming strenght of the Soviet ground him to defeat. - - -“

[Vapaaherra Mannerheim, lähihistorian kiistanalainen hahmo, uhrasi suurimman osan elämäänsä maansa itsenäisyyden puolustamiseen, kuten hän oli vakuuttunut, vallankumouksellisen Venäjän uhkaa vastaan.  …

Hän johti Suomen sotajoukkoja kolmessa sodassa venäläisiä vastaan, mutta Neuvostoliiton ylivoima aiheutti hänelle tappion. - - -”]

*

7.2.1951;

Mannerheimin hautajaisten johdosta kommunistien ja SKDL:n lehdet kirjoittaneet törkeästi, herjanneet Mannerheimia ja hänen elämäntyötänsä.  Olen lukenut Vapaan Sanan, jossa on ollut useita kirjoituksia.

6.2.1951 Izvestijassa Tassin sähke Helsingistä, joka on häpeällinen ja valheellinen.  Siinä sanotaan:

Suomen taantumus käytti Mannerheimin hautajaisia revanssihenkisen propagandan lietsomiseen. - - - Ruotsista ja Norjasta ”oli kutsuttu henkilöitä, jotka osallistuivat Suomen armeijan puolella sotaan Neuvostoliittoa vastaan”.  -  Uusi Suomi tähdentää Mannerheimin toiminnan Neuvostoliitolle vihamielistä luonnetta, Sihvon päiväkäsky, Fagerholmin puhe – ja toteaa, että Mannerheim on tuottanut Suomelle vain verta ja kärsimyksiä.  Suomen Kommunistisen Puolueen puoluetoimikuntakin on julkaissut päätöslauselman: Kolmen maailmansodan valmistelijat yrittäneet luoda Suomesta tukikohdan Neuvostoliittoa vastaan.  -  ”Ylistäessään Mannerheimia Suomen taantumus ylistää epäoikeudenmukaisia sotia.” (!!)

Suomen Kommunistisen Puolueen julkilausuma ”Historiallinen totuus Mannerheimista”  (julkaistu Vapaassa Sanassa 3.2.1951).  Se on aivan hirmuinen – valheellinen alusta loppuun.

 

Kun eduskunnassa ensimmäinen varapuhemies Kalliokoski lausui muistosanoja Mannerheimista 1.2.1951, lähtivät kaikki kommunistit ja muut SKDL:n edustajat pois istuntosalista.  Sekin oli kurja mielenosoitus.

*

7.2.1951;

Ylioppilaskunnan järjestämä juhla Mannerheimin kuoleman johdosta Yliopiston juhlasalissa.  Miellyttävä, lyhyt, kesti ainoastaan 1 tunnin.

*

 

Näin siis presidentti J.K. Paasikivi päiväkirjassaan.

*

Lisättäkään tähän eräänä ajankuvana eräs tapaus Kekkosen hallituksen taipaleelta, tässä kuvatun ajanjakson kestäessä:

Juhani Suomi kirjoittaa UKK-historiassaan:

 

Pian [Kekkosen II] hallituksen muodostamisen jälkeen kommunistinen lehdistö aloitti hyökkäilyn, jota jatkui koko kevään ajan.  Se pyrki saattamaan hallituksen ulkopolitiikan epäilyksen alaiseksi syyttämällä sitä yhteistyöstä Yhdysvaltain kanssa ja yrityksistä ”salakuljettaa Suomi lännen sotaleiriin”.  Myös Kekkosta arvosteltiin.  Hänen väitettiin antavan tukensa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden ja yhteistyön vahingoittajille.  Erityisen leppymätön oli Mauri Ryömän ohjailema Työkansan Sanomat, joka ei voinut sulattaa edes pääministerin esittämiä näkemyksiä Suomen puolueettomuusasemasta: ”… ei Suomessa voi olla puolueettomia ihmisiä, ellemme puhu fasistisista isänmaanpettureista.”  [Työkansan Sanomat, 9.2.1951]

Erinomaisen aiheen kritiikkiin tarjosivat tammikuussa menehtyneen marsalkka Mannerheimin hautajaiset, joista muodostui koko kansakunnan surujuhla.  Viimeistä kertaa kokoontuivat suomalaiset silloin hiljentymään yhteisten raskaiden sotamuistojen äärelle  Tämä ärsytti äärivasemmistoa, joka ei salannut katkeruuttaan vainajaa eikä ”taantumuspiirien järjestämää provokatoorista ulkopoliittista mielenosoitusta” kohtaan.  Hautajaiset leimattiin neuvostovastaiseksi eleeksi, mikä propaganda sai vastakaikua myös Moskovassa.

Näissä oloissa ei ollut ihme, että hallitus äänesti siitä, osallistuisivatko sen jäsenet [Suomen marsalkka Mannerheimin, vh] surusaattoon.  Enemmistöpäätöksellä ehdotus torjuttiin.  Tästä huolimatta kaksi ministeriä uhmasi päätöstä ja seurasi arkkua jalan Suurkirkosta Hietaniemeen: [vuorineuvos, ulkoministeri Åke] Gartz ja Kekkonen.  Kekkonen piti myös radiossa muistopuheen Mannerheimille.”

Lähde; Juhani Suomi: Kuningastie.  Urho Kekkonen 1950-1956.  Otava, 1990, s. 122.

 

*

 

Viite;

[*] Marsalkka Mannerheimin hautajaiset –dokumentin sisältötiedot:

Kesto 12:44 minuuttia.

  • Suomen marsalkka Gustaf Mannerheim nukkui pois 28.1.1951. Tietolaatikko. ... Mannerheim haudattiin Hietaniemen sankarihautausmaahan, missä lasketaan seppeleet valtiovierailuiden yhteydessä. Mannerheimin haudalla järjestetään tilaisuuksia myös itsenäisyyspäivänä ja jouluna. ...

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/28/marsalkka-mannerheimin-hautajaiset

Lisää aiheesta: arvostus, isänmaallisuus, kunnioitus, presidentit, suru, asiaohjelmat, Carl Gustaf Emil Mannerheim, Juho Kusti Paasikivi, Suurkirkko, hautajaiset, hautajaissaattueet, hautaus, marsalkat, muistolauseet, seppeleet, siunaukset, surumusiikki, Venni Kuosma, Martti Turunen, Max von Bonsdorff, Elis Gulin, Karl-August Fagerholm, Johannes Björklund, Jälleen uutta, Suomen Marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheimin viimeinen matka. Marsalkka Mannerheimin hautajaiset, 1951, muistelu,

 

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*

YLE Elävä arkisto:
C.G.E. Mannerheimin elämä 8:26 minuutissa:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/01/24/mannerheim...

*

Professori Matti Klinge muotoilee Kansallisbiografian Mannerheim-pienoiselämäkerrassa hautajaistilaisuutta näin:

”Mannerheimin ruumis tuotiin Suomeen, hänen arkkunsa asetettiin lit de paradelle Helsingin Suurkirkkoon (sittemmin Tuomiokirkkoon), ja kymmenet tuhannet kansalaiset vaelsivat hiljaisuuden vallitessa sen ohi. Mannerheim haudattiin Hietaniemen sankarihautausmaalle 4.2.1951 suurin sotilaallisin juhlamenoin, reservin sotilaiden, ylioppilaiden ja partiolaisten muodostaessa kunniakujan halki kaupungin poikkeuksellisen kylmänä pakkaspäivänä. Hallitus oli poliittisen varovaisuuden takia päättänyt olla ottamatta osaa surujuhlaan, mutta siitä huolimatta pääministeri Urho Kekkonen ja ulkoministeri Åke Gartz osallistuivat näkyvästi surusaattoon. Muistopuheen Suurkirkossa piti eduskunnan puhemies K.-A. Fagerholm. Se, että hän oli sosiaalidemokraatti, osoitti symbolisesti merkittävällä tavalla jo 1930-luvulla ilmennyttä ja sodan aikana lujittunutta käsitystä Suomen kansallisen konsensuksen historiallisesta hyväksymisestä. Tähän käsitykseen osallistuivat kaikki kansalaispiirit ja lehdistö kommunisteja lukuun ottamatta.”
Lähde:
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/625/

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*

Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa, julkaistu 28.1.1951;

http://www.hs.fi/muistot/a1364356444885

*

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Se on ainakin kiistatonta, jotta Mannerheim pelasti Pietarin ja samalla Suomen itsenäisyyden sodan jälkeen.

Jos henki pihisee, aion eläkkeelle jäätyäni kirjoittaa muuten Ryömän elämänkerran. Oletkos tietoinen siitä, jotta perinnetiedon mukaan NL:n tieduselu murhasi Ryömän - Mossehan suistui talvella tieltä, ei silminnäkijöitä?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Olen tietoinen. Mauri Ryömä oli vaimoni isän pikkuserkku.

Kiinnostava ihminen, vaikka olikin vähän eri linjoilla kuin meikäläinen, joka tunnistautuu enemmänkin Maurin isän, Hannes Ryömän jalanjäljille.

Olen vuosikymmeniä harmitellut, kun kukaan ei ole Mauri Ryömän elämäkertaa kirjoittanut; hän oli niin keskeinen henkilö monessa suhteessa - vaikka laidalla olikin, että hänen verkostojensa ja ajatustensa kautta avautuu taatusti paljon uutta Suomen taisteluvuosikymmenten kuvaan. Niin, että siitä vaan, kannustan kovasti töihin!

Ryömän kolaria/tieltäsuistumista tutkittiin aikanaan, mutta sitkeä konspiraatioepöily jäi; vahinko vain rupeavat aikalaiset olemaan vähissä. Jartsev-Rybkinin hengenmeno Tshekkoslovakiassa 1947 on tuossa suhteessa klassinen esimerkki, ja ehkä/kai sellaiseksi todettukin. NKVD:n ulkomaanosaston erikoisosasto oli tuolloin(kin) aktiivinen toimija.
Toisaalta olen kyllä Maurin kohtalosta kuullut lukuisia vakuutteljua, että se oli ihan normijuttu, liukas keli ja lunta + kulahtaneet kesäkiekot. Oletko muuten nähnyt lehdissä julkaistuja kuvia tapauksesta? Minulla ei ole linkkejä, mutta netistäkin löytynee: ainakin taannoin sellaisen näin.
Olisiko ollut 2008, kun tuli 50 vuotta tapauksesta?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aika kauas alkuperäisaiheesta liveten:

HS:n kuukausiliitteessä 9.2014 oli Aila Portin´in erinomainen laaja artikkeli Elvi Sinervosta, jossa sivuttiin hänen puolisonsa Mauri Ryömänkin elämää.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1409717981061

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Venäjä-teemaan liittyen (kun en viitsi avata uutta aihetta, enkä toisaalta liittää kommenttina viikontakaisin "Anna meille PUola ja Suomi" -blogeihinkaan;

Puolan TVN24-sivusto 19.3.2015:
”Anna Puola ja Suomi meille!”
http://www.tvn24.pl/wiadomosci-ze-swiata,2/aneksja...
Voisi kuvitella, että Puolalainen tv olisi yrittänyt saada vangittua videolle jotain noista huudoista/vaatimuksista/plakaateista?
Tässä esitetty väki on kyllä yllättävänkin rauhallisen oloista, tarkoituksellako valittu?
Kommenteissa kysellään ovatko liittokansleri Merkel ja presidentti Putin jakamassa 2.o Eurooppaa? Siis rinnastus Molotov-Ribbentrop –sopimukseen 23.8.1939, jonka tiimoilta Puola jaettiin ja Suomeakin lohkottiin.

*
TVN24; http://en.wikipedia.org/wiki/TVN24_Biznes_i_%C5%9A...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset