Veikko Huuska

Jää laulaa

Jäät soivat

Sunnuntaina, kiireettömästi Kyröjärvelle, auringossa, korkeassa sinisessä valossa, jonka harvinaisuus tänä talvena suorastaan saa hämilleen.  Näinkö kirkasta voi olla.

Menemme metsän halki, jäisen klimpseää polkua, jossa saa olla tarkkana ettei tule ”klaavaa”, koira vain huitelee iloisena, huoletta – remmissä toki, onhan virallinen pesimäaika alkanut.

*

Jää laulaa

Tulemme rantaan, astumme jäälle.  Sateet ja lämpö ovat viikkojen kuluessa sulattaneet kaiken lumen, on vain jää, hieman rupeliainen, mutta silti kengän alla liukas.  Vaimo varoittelee, minä en välitä: kävimmehän Riemun kanssa eilen kauppalanlahdella, Pikku-Pärkössä ja karilla, jonka nimen olen unohtanut.  Sielläkin jää moikui ja soi, olin kertonut siitä vaimolle.

Mutta nyt tämä oli jotain aivan hienoa: koko jääaava Markan saareen ja kaikkialle soi.  Pohjana oli vahvojen jäiden lähes synkeän raskas mouruna, lakkaamaton humina ja melkein ryske.  Sen ylle kohosi kevyempi, moikuva ja vilpoisesti soiva tasoiltaan vilkkaasti vaihteleva sointi.  Pysähdyimme kuin lyötynä.  Onpa tämä hienoa.

*

Muistan, miten pikkupoikana silloin joskus Kyrösjärvi soi syksyllä ensijäiden aikaan: mutta silloin kireämpänä, korkeammalta ja piukeina venyvinä pinkaisuina ja vinkuvan tuikeina soinnahduksina, jotka joskus yltyivät aivan oudoiksi räiskeiksi ja moukaisuiksi.  Mutta aina ne soivat korkealta ja tiukasti.  Mitä nyt välillä hurja rymähtävä pamaus, kuin kaikki jää ympärillä räjähtäisi hajalle.

Nyt – vuosien perästä – tämä kevätjäiden soitto oli jotain muuta: murahtelevaa, mutisevaa, vahvaa, kumeaa.

Kun aikani olimme kuunnelleet, olin valmis tiivistämään äänimaailman:

Tämä on jotain samaa, kuin Kannaksen rumputuli kesällä 1944, kun se kuului Helsinkiin ja Mikkeliin asti.  Voisin kuvitella, että se kuului korvaan tällaisena…”, lausun hiljaa.

Vaimo on vaiti, hän ei aina jaksa näitä sotakuvia.

*

Kotona huomaan, että kasvot punottavat ja hieman aristavat.  Laitan kylmentävää geeliä.

Kevät taitaa olla tullut.  Harvoin, jos koskaan, olen sen vastaanottanut näin juhlavasti.

*

PS

Samoin itsekin harmittelen, kun ei ollut digikameraa mukana.  …toisaalta; olisikohan se kyennyt mitenkään tallentamaan ja toistamaan tuota Luonnon hienoa näytelmää?.. enpä tiedä.  Nyt on vain näky silmissä ja äänimato korvassa… Sen halusin jakaa muillekin.

*

PS2.

Täällä kirjoittajalla on ollut samoja kokemuksia viime talvelta : http://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php?topic=14395.5;wap2

”Ps. Yhden kerran olen päässyt kuunteleman kuinka jää laulaa. Lumeton kevätjää päästää varsin komeata ääntä kun aurinko alkaa lämmittämään sitä ja jää halkeilee. Se on kokemisen arvoinen kokemus myös.


Tossapäivänä oli aurinkoista ja pakkasta muutama aste, istuin mökin kuistilla ja kuuntelin jään ääntelyä, se tosiaan on jotain jota ei pysty matkimaan ja pakko pysähtyä kuuntelemaan, kumeaa humahtelua, harmi kun ei ollut videokamera mukana.”

*

Ps3:

Tieteen kuvalehti selittää ilmiön syntyä (30.8.2011): http://tieku.fi/luonto/miksi-suurten-jarvien-jaa-laulaa

”Jään laulu on itse asiassa murtuvan jään ritinää ja ujellusta. Kun järven jääpeitteeseen syntyy ohut railo tai repeämä, joka leviää nopeasti yli koko järven, jää alkaa värähdellä. Kun värähtely etenee ilmassa, se voi kuulostaa laululta. Sama ilmiö saa rautatiekiskot ujeltamaan, kun juna on lähestymässä. Jos osuu oikeaan paikkaan jäällä tai rannalla, voi kuulla, miten syntyvän railon ääni lähenee.

 

Jäähän voi tulla railoja ja murtumia mones­ta syystä. Taustalla on kuitenkin aina jäähän syntynyt jännitys, joka purkautuu. Samankaltainen ilmiö saa aikaan maanjäristykset: maankuoren laattojen osuessa toisiinsa laatan johonkin osaan syntyy jännitys, joka lopulta purkautuu maanjäristyksenä. Talvisen järven jään värähtelyt ja niiden aikaansaamat äänet ovat siis tavallaan jäänjäristyksiä.”

 

*

Jään laulu on moniäänistä ja salaperäistä

YLE, 2.4.2014; http://yle.fi/uutiset/jarven_jaa_laulaa_tana_kevaana_moniaanisesti_ja_salaperaisesti/7165339

Kuuntelijat kertovat lähetysikkunassa kokemuksistaan hienosti:

"Aika aavemaiselle kuulosti jään ääntely viime viikolla illansuussa Längelmävedellä, kumeaa laulua se on. Aavemaisuutta lisäsi pimeys ja hetkittäinen kuunvalo. Ellei tietäsi mistä ääni tulee saattaisi hyvinkin pelottaa, niin voimakasta se oli." Kassu

"Tänä talvena jäiden konserttia on voinut riittää päivällä lämpötilan noustessa ja jään laajetessa iltapäivään asti. Yöllä, kun ilma on alkanut jäähtyä ja jää kutistua, jääkenttä on puolestaan kumissut ja paukahdellut rajojen ja railojen syntyessä!" Patse

"Olemme mökillämme Luopioisten Haltian selällä. Lauantain vastaisesta yöstä aina tähän asti Haltian selän jää on äännellyt kaiken aikaa. Mietimme oikeaa sanaa äänelle ja päädyimme, että selän jää kumahtelee. Pakkasella jää jäätyessään paukkuu." Peikonkallion väki

"Olin Lautsiassa viime viikon ja katselin järvelle. Railojen repeämät ja siitä ääni vaimeni aina rantakivikoihin asti. Välillä molskahduksia ikäänkuin kala olisi hypähtänyt veteen. Suuri järvenselkä tosiaan musisoi: voimakkaita ja vaimeita ääniä ja eri äänitaajuksin." Anonyymi

"Jään äänelle on monta sanaa. Paukkuminen, kumahtelu, ryskyminen, moikuminen tai moikaaminen ..." Anonyymi

Komeat äänet eivät kutsu jäälle ja hyvä niin. Heikosti käy, jos ei tunne järveä ja sen ehkä muuttuneitakin virtauksia.

*

Tässä tubesta hieman jään laulua:

Jää laulaa Hiidenvedellä by Jouni Kenttämies https://

(upeaa kuvaa mielestäni, VH)

*

Tuusulanjärven "jää laulaa" keväisin by Jaakko Harjuvaara

https://

*

HeSa:n lukuoikeudet omaaville (maksullinen);: http://www.hs.fi/paivanlehti/kaupunki/Valkea+j%C3%A4%C3%A4+laulaa+luistinten+alla/a1359004171025

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset