*

Veikko Huuska

Onko Suomen ja Saksan välillä solmittu rauhansopimusta 1944-1945 sodan jälkeen?

Onko Suomen ja Saksan välillä solmittu rauhansopimusta 1944-1945 sotilaallisten toimien jälkeen?

Ei ole. Mutta sotatila ei (onneksi) maiden välillä enää sentään vallitse; sotilaallisuuksien on hallinnollisesti ja itseasiassa yksipuolisesti Suomen valtion toimesta todettu aikanaan lakanneen. Ja sillä sipuli.

*

Käsittelin aihetta jokunen vuosi sitten näin (31.12.2008): http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=...

Aihe pulpahti esiin eräässä kommentoinnissa.  Koska asialla saattaa tänäänkin olla hieman laajempaa kiinnostusta, laitan teksin tähän halukkaiden luettavaksi:

 

SUOMEN-SAKSAN SOTA 1944-1945 eli Lapin sota
- jatkuuko se yhä? -

Mistä sota alkaa ja mihin sota päättyy? Ketkä ovat sotivia osapuolia ja miten niiden sotijuus alkaa, jatkuu ja päättyy.

Näinkin olennaisiin kysymyksiin päädytään, kun mietitään, mitä se oikein merkitsee kun Suomi ja Saksa eivät Lapin sodan jälkeen ole tehneet rauhansopimusta keskenään.

Tämän mitä kiperimmän sekä valtio- että sota-opillisen kysymyksen nosti pintaan kansallisarkiston ansioitunut tutkija Kauko Rumpunen kirjoittaessaan suhteellisen suppean jakelun omaavaan Sotilasaikakauslehteen (marraskuu 2008), että itse asiassa Suomen ja Saksan välillä ei ole solmittu varsinaista rauhansopimusta vieläkään. [viitattu; Jari Sedergrenin blogissa http://sedis.blogspot.fi/search/label/sotatila ]

Olemmeko siis sodassa yhä ja astummeko ”vihollismaan kamaralle” silloin kun astumme Saksaan? Toisaalta: mihin astumme silloin kun astumme Saksaan? Onko vuoden 1945 Saksaa olemassa, ja jos on, niin mikä sen seuraajavaltio oli, kulloinkin (BRD, DDR, jälleenyhdistynyt Saksa?).

'

Lapin sota

Jos sotatila Saksan ja Suomen välillä syksyllä 1944 alkoi hieman epämääräisesti, ulkoisen painostuksen alla, usein on käytetty ilmaisua ”leikkisota”, eikä aivan yksiselitteistä sodan alkamishetkeä voida määritellä, niin vielä epämääräisempi on todellakin sodan päättymisen ajankohta.

Suursaaren valtausyritys 15.9.1944 käynnisti maiden väliset sotatoimet, jotka käytännössä päättyivät 27.4.1945 viimeisten saksalaisten sotilaiden vetäytyessä Kilpisjärvellä Norjan puolelle.

Voidaan seurata muutamia tapahtumalinjoja ja arvioida niiden relevanttiutta sodan päättymisen de facto ja de jure näkökannoilta.

Valtakunnanpresidentti Karl Dönitzin valtuuttamana kenraalieversti Alfred Jodl allekirjoitti Reimsissä 7.5.1945 sopimuksen Saksan ehdottomasta antautumisesta, joka astui voimaan 8.5. kello 23.41 keski-Euroopan aikaa, mikä on 9.5.1945 kello 01.41 Moskovan aikaa.

Stalinin vaati, että sopimus on allekirjoitettava Berliinissä, niinpä 8.5.1945 Berliinin Karlshorstissa valtakunnan presidentin valtuuttamina sotamarsalkka Keitel, suuramiraali Friedeburg ja kenraalieversti Stumpff, allekirjoittivat Saksan ehdotonta antautumista koskevan asiakirjan Neuvostoliiton marsalkka Zukovin ja Iso-Britannian ilmamarsalkka Tedderin kanssa.

*

Jos ei lähdetä kovin syvältä kaivelemaan esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, kuin toimivaltuudet ja ratifiointi, niin ainakin teoriassa voidaan kehitellä kysymystä siitä, lopetettiinko siinä sotatoimet yksinteoin myös Saksan ja Suomen kesken.

Saksan entisenä liittolaisena tai mikä se nyt olikaan, Suomi, oli rivakasti ajautunut tai hakeutunut, yhteisen päävihollisen, Neuvostoliiton, kanssa, ensin 4.9.1944 aseleposopimukseen ja sitten 19.9.1944 välirauhaan.

Tapausten kulku johti tässä välissä ensin 15.9.1944 mainittujen sotatoimien alkamiseen Suomen ja Saksan välillä, ja sitten myöskin siihen, että Neuvostoliiton armeijan joukko-osastoja eteni melkoisen syvälle Suomen valtion alueelle, ”puhdistamaan maata saksalaisista”. Ja olisi edennyt pidemmällekin, ellei Stalin olisi toppuutellut.

[Sota saksalaisten ja venäläisten välillä jatkui Suomen aselevosta huolimatta. Saksalaisten vetäytyessä rintamalohkoiltaan pohjoiseen venäläiset joukot ajoivat heitä takaa ylittäen rajan ainakin Suomussalmella, Kuusamossa, Sallassa, Ivalossa. Lisäksi neuvostopartisaanit viipyivät Savukosken ja Pielisen maastoissa aseleposopimuksen jälkeen, Pielisellä lokakuulle saakka; Tyyne Martikainen 12.11.2008].

Mitä tässä tapahtui Suomen kannalta? Erillisrauha Neuvostoliiton kanssa? Erillissota Saksan kanssa? Ja yhteisrauha Saksan kanssa? Eli kun Saksa antautui, antautuiko se myöskin edellä mainitut piruetit suorittaneelle Suomelle? Olihan Suomi välirauhansopimuksessa oikeuttanut erilaiset toimet ”liittoutuneiden hyväksi” ja kokonaistoimillaan de facto astunut akselivaltojen puolelta liittoutuneiden puolelle, tosin melkoisen epäsymmetrisellä menettelyllä.

Kohta Saksa ja siihen liitetty Itävalta jaettiin neljän miehitysvallan kesken miehitysalueisiin, ja alkoi kylmä sota ja muodostui kaksi Saksaa, ja myöhemmin jälleen itsenäistynyt Itävalta.

Aivan oma juttu on se, että sotiva osapuoli, Saksa, lakkasi olemasta sopimuksia tekevänä osapuolena 8.5.1945 ja ehdottomasta antautumisesta ja sitä seuranneesta miehityksestä johtunut oikeustoimikelvottomuus jatkui vuoteen 1949, jolloin perustettiin Liittotasavalta ja Demokraattinen tasavalta.

Tuona aikana, ja eteenkinpäin Saksan puolesta käyttivät puhevaltaa maailmansodan voittajavallat.

*

Pariisissa 10.2.1947 allekirjoitettu Pariisin rauhansopimus on voittajavaltioiden diktaatti, jonka toisina osapuolina olivat ns. pienemmät häviäjävaltiot (Italia, Romania, Unkari, Bulgaria ja Suomi), eikä se tietenkään ota kantaa Saksan kysymykseen. (Suomea koskeva valtiosopimus/rauhansopimus) https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/194...

Mutta johdannossa se yksioikoisesti toteaa, että

”Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa (UK) ja muita Yhdistyneitä kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta”.

Maininta ”Yhdistyneistä kansakunnista” on epäkronologinen, YK perustettiin vasta 1945, sodan jälkeen. Muutoin Pariisin rauhansopimus kutsuu voittajakumppaneita nimityksellä

”Liittoutuneet ja Liittyneet vallat”, tarkoittaen NL:n ja UK:n ohella seuraavia maita, jotka ovat olleet Suomen kanssa sodassa: ”Australia, Etelä-Afrikan Unioni, Intia, Kanada, Tsekkoslovakia, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta, Uusi Seelanti sekä Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta”.

Epäloogisuudet eivät jää tähän. Kun Ukraina ja Valko-Venäjä jostain syystä olivat sopijaosapuolina, miksei sitten Karjalais-suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta, joka sentään oli ollut taistelukenttänä?

*

Casus Belli

 

Siinä missä Suomi yksioikoisesti nimetään [toiseen maailman]sotaan vastuulliseksi, siis sotasyylliseksi, siinä Euroopan jakoon 1939 sopimuksin ja sotatoimin aloittajana osallistunut NL asemoituu uhriksi ja pulmuseksi.

30.11.1939 Neuvostoliiton hyökkäyksellä käynnistynyt Talvisota on häivytetty kuvasta tyystin. Suomen syntitaakkaa keventää rauhansopimuksessa se, että Suomi 4.9.1944 keskeytti sotatoimet NL:oa vastaan, irtautui sodasta ”Yhdistyneitä Kansakuntia” vastaan, katkaisi suhteensa Saksaan ja sen sateliitteihin ja solmittuaan ”19 päivänä syyskuuta 1944 aselevon” [yleensä tätä kutsutaan Moskovan välirauhaksi] NL:n ja UK:n kanssa, ”on lojaalisti täyttänyt välirauhansopimuksen ehdot”, mikä tarkoitti mm. saksalaisten karkottamista maasta.

Mitä tulee sotatilaan, siitä rauhansopimuksen johdannossa todetaan yksiselitteisesti: ”[sopijaosapuolet] ovat tämän vuoksi päättäneet julistaa sotatilan lakanneeksi ja tässä tarkoituksessa tehdä tämän rauhansopimuksen”.

*

Katsoisin tämän voittajavaltioiden kanssa tehdyn Pariisin rauhansopimuksen tarkoittavan kaiken sotatoimen toisen maailmansodan ajalta päättyneeksi siltä osin, kuin ne yleensä koskivat Suomea.

Täydellisesti antautuneella Saksalla ei voittajien näkökulmasta ollut valtuuksia eikä edellytyksiä sopimuksentekoon, joten jos halutaan nimetä Suomen ja Saksan sodan 1944-1945 rauhansopimus niin se on voittajavaltioiden sanelema Pariisin rauhansopimus 1947. Eikä se ollut ensimmäinen kerta kun valtiot ovat tehneet sopimuksia yli jonkin kolmannen valtion; tässä tapauksessa ylikävelty oli hävinnyt Saksa. On vain ollut tyytyminen näin syntyneisiin sopimuksiin tai diktaatteihin.

Myöhemmät Saksan sotaa ja sodan tuhoja koskevat Suomessa toteutetut kirjaukset ovat eri tarpeista johtuneita kirjaanvientejä, joilla ei ole sopimusoikeudellista asemaa.

*

Hallitus toteaa

 

Eräs tällainen kirjaus on mm. kun pääministeri Sakari Tuomiojan hallitus kirjasi 12. maaliskuuta 1954 hallituksen pöytäkirjaan:

"Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehityttyä rauhanomaisesti on aiheellista todeta, että mainittu sotatila on päättynyt."

[ks. esim. Hannu Merikosken pro grdu/Tre yo 2003; https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/90627... sivu 38.]

Tämä toimenpide tehtiin itse asiassa Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan toivomuksesta. Kaikin puolin diplomaattinen ja huomaamaton menettely, jolla ikään kuin siistittiin asia pois päiväjärjestyksestä, ja samalla dementoitiin olettamaa siitä, että Pariisissa 1947 oli Saksan yli jotain sovittu.

Suurvaltoja suitsi toisaalta Versaillesin 1919 rauhansopimuksen raskas maine ja toisaalta pian 1945 jälkeen kylmenneet suhteet Neuvostoliittoon. Turhan pitkälle mennyt veljeily ja sota-apu Stalinille oli mitä kiusallisin aihe USA:lle ja UK:lle, eikä läntisiä osapuolia kiehtonut istuminen Stalinin kanssa samalle puolelle neuvottelupöytää, eikä muutenkaan intresseihin kuulunut avata Saksan asian ”lopullisen käsittelyn” Pandoran lipasta.

*

Kekkosen keskustelut

Itsekin muistan, miten Kekkonen nosti, osin taktisena liikkeenä, pöydälle kysymyksen Saksan sotakorvauksista Lapin sodan tuhojen vuoksi.

"Saksalaisten [jatkosodan aikainen] apu nousi konkreettisesti esiin vielä 1970-luvun alussa. Tuolloin presidentti Urho Kekkonen keksi esittää Länsi-Saksalle, että sen pitäisi maksaa sotakorvauksia saksalaisten Lapissa tekemistä tuhoista Lapin sodan ajalta.

Saksalaisten reaktio oli tyly.

– He vastasivat, että he tekevät laskelman Suomen jatkosodan aikana saamasta avusta ja lähettävät laskun siitä..."; lähde: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mtv-uutisten-kysely-suomen-syyta-olla-saksalle-kiitollinen-sota-ajan-avusta/3507498

 

Niinpä noihin 1970-luvulla, Saksojen kanssa käytyihin keskusteluihin liittyen todettiin Suomen ja Liittotasavallan kanssa laaditussa julkilausumassa 19.9.1974, että sodasta aiheutuneita jälkiselvittelyjen tutkiminen on vuonna 1953 tehdyn Lontoon velkasopimuksen mukaisesti lykätty tuon jo aikaa sitten teoreettiseksi muodostuneen ”lopullisen järjestelyn yhteydessä” suoritettavaksi.

Mainittujen neuvottelujen yhteydessä vuosina 1973 ja 1974 katsottiin saksalaistahoilla viittauksen tarkoittavan ”yhtenäisen Saksan kanssa tehtävää rauhansopimusta

(ulkoasiainministeri Tarja Halosen vastaus eduskunnassa 27.4.1997 edustaja Sulo Aittoniemen Lapin sodan sotakorvauksia koskeneeseen kirjalliseen kysymykseen).


Edustaja Aittoniemen kirjallinen kysymys eduskunnassa: http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=KK+216/1997&base=erkys&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP

Ulkoministeri Halosen vastaus eduskunnassa: (aelmpana) http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=KK+216/1997&base=erkys&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP

DDR:n kanssa taas pitkän kädenväännön jälkeen sovittiin korvaussummasta, joka kuitenkin jäi paperille.

*

Saksojen yhdistyminen

Kun sitten Saksat yhdistyivät, Suomen taholta selvitettiin 3.10.1990 muiden ”sotakorvauskysymyksissä rinnastettavien maiden, kuten Belgian, Hollannin, Norjan ja Tanskan, suhtautumista sotakorvauksiin.

Tällöin ilmeni, että sotakorvauskysymystä pidettiin käytännön tasolla loppuun käsiteltynä, joskin teoreettisesti vielä avoimena kysymyksenä. Näissä olosuhteissa Suomi ei pidä aiheellisena ottaa esille kysymystä sotakorvausten vaatimista Saksalta”.

Näin siis silloinen ulkoministeri, nykyinen presidentti Halonen.

[Tuolloin puhuttiin sotakorvauksista, mutta niitä ei tietenkään olisi ilman että samalla puhuttaisiin ja sovittaisiin rauhasta, kaiketikin].

Tätä kirjausta voitaneen täydellä syyllä pitää Suomen valtion viimeisenä asiaa koskevana kirjaanvientinä.

*

Rauhaa ei Saksan kanssa aikoinaan tehty [voitu tehdä], joten aika meni rauhansopimuksen ohi, ellei lähinnä oikeaa vastausta hyväksytä, siis Pariisin rauhansopimusta 1947.

Muistan miten äiti-vainaan kanssa kahvipöydän ääressä mietimme 1970-luvulla, noinkohan sittenkin Saksa jotain maksaisi hänen syntymäkotinsa poltosta. Suomussalmella Ämmänsaaren rakennetut talot ja kasarmialue tuhoutuivat jatkosodassa saksalaisten perääntymisvaiheen aikana syksyllä 1944. Äidin koti oli aivan kasarmin portin vieressä. Olen käynyt sen kivijalkaa katsomassa, kellarin monttu on vielä olemassa ja kaksi pihakoivua. Perheen karhukoiran olivat saksat ampuneet. Kyllä meillä oli viisto hymy huulillamme kummallakin.

Onneksi Saksan [Saksojen 1949-1990] ja Suomen välillä on rauha vallinnut nyt jo yli 63 vuotta ilman erillistä sopimustakin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Todettakoon vielä:

Vuoden 1919 Hallitusmuoden 33 §:n mukaan
”Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ulkoasiainmini...

*

Kuten hyvin tiedämme, monesti sota on muiden käsissä. Niin se oli Talvisodan alkaessa 30.11.1939.
ks. esim: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/90627... sivut 35-38, erityisesti Talvisodan alkamisen suhteen s. 35.
Viitatussa Hannu Merikosken gradussa todetaan:

”Käsitteiden ”sota” ja ”rauha” osalta on huomioitava, että rauhansopimus on sotatilan julistamisesta ja kumoamisesta erillinen, kahden tai useamman valtion välinen, usein monentahoisia velvoitteita sisältävä sopimus.

Rauhansopimuksen voimaansaattaminen EDELLYTTÄÄ AINA PARLAMENTAARISEN ELIMEN ratifiointia ja erillistä toimeenpanoa (voimaansaattamissopimisasetus).

Rauhanneuvottelujen osalta valtionpäämiehellä (presidentillä) voi olla aloitteentekijän rooli, mutta toimeenpanossa valtioneuvoston tai sitä mahdollisesti edustavan orgaanin (neuvotteluvaltuuskunta) asema on hyvin keskeinen.

Sotatoimien tosiasiallisesta päättämisestä voidaan sopia ilman varsinaista rauhansopimusta (tulitauko, välirauhansopimus). Sotatilaa koskevat säädökset jäävät tällöin yleensä voimaan”. Näin siis Merikoski gradussaan.

Tekstissä melko hyvin ja yksiselitteisesti todettiin rauhansopimuksen synty. Ilman tätä prosessia ei ole rauhansopimusta. Ilman rauhansopimusta ei ole rauhaa. Sotatoimet ovat voineet lakata ja de facto vallitsee ehkä syväkin rauha, mutta de jure sota ei ole lakannut.

*

Lapin sodasta – toisin sanoen 15.9.1944 alkaneesta sotatilasta Suomen ja Saksan välillä em. yliopistollinen opinnäytetyö toteaa seuraavaa:

”Suomen tasavallan ja Suur-Saksan välillä käyty niin kutsuttu Lapin sota on valtiosääntöoikeudelliselta kannalta katsottuna kaikkein sääntelemättömin konfliktitilanne, johon Suomen valtio on itsenäisyytensä aikana joutunut.

Suomen ja Neuvostoliiton välisen välirauhansopimuksen velvoittamana Suomi aloitti sotatoimet Saksan 20.Vuoristoarmeijan joukkoja vastaan Suomen Lapissa 1.10.1944. Sotatoimet perustuivat täysin asevoimien ylipäällikön, presidentti Mannerheimin käskyihin.
tosin jo sitä ennen oli Saksa 15.9.1944 yrittänyt Suomenlahdella Suursaaren valtaamista; http://www.hs.fi/arviot/Kirja/a1353054747444 ]

Eduskunta ei ottanut uuteen konfliktiin mitään kantaa ja valtioneuvostokin tyytyi 3.3.1945 toteamaan Suomen ja Saksan valtioiden välillä vallitsevan sotatilan 15.9.1944 alkaen.

Sotatoimet edellä mainittujen maiden välillä päättyivät 25.4.1945, minkään valtiollisen elimen virallisesti noteeraamatta asiaa.

Vasta 12.3.1954 valtioneuvoston kokouspöytäkirjaan saneltiin pääministeri Sakari Tuomiojan aloitteesta toteamus Saksan ja Suomen välisen sotatilan päättymisestä ja maiden välisten suhteiden normalisoitumisesta.”

*

Mutta kuten havaitaan, Suomen ja Saksan välillä ei suoritettu mitään edellä mainittuja toimenpiteitä rauhansopimuksen solmiamiseksi:

”rauhansopimus on sotatilan julistamisesta ja kumoamisesta erillinen, kahden tai useamman valtion välinen, usein monentahoisia velvoitteita sisältävä sopimus.
Rauhansopimuksen voimaansaattaminen EDELLYTTÄÄ AINA PARLAMENTAARISEN ELIMEN ratifiointia ja erillistä toimeenpanoa (voimaansaattamissopimisasetus).
Rauhanneuvottelujen osalta valtionpäämiehellä (presidentillä) voi olla aloitteentekijän rooli, mutta toimeenpanossa valtioneuvoston tai sitä mahdollisesti edustavan orgaanin (neuvotteluvaltuuskunta) asema on hyvin keskeinen.” [sivu 38; https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/90627... ]

Eri asia sitten on, että onko tällainen ”luomurauha”, jonka on todettu vallitsevan Saksan ja Suomen välillä yhtään sen huonompi kuin ”kabinetti- ja parlamenttirauha”, jollaista yleisesti edellytetään virallisen rauhansopimuksen solmimiseksi.

Ehkä Luomu tässä jopa voittaa?

*

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Saksa aloitti sodan - onko Suomi virallisesti luopunut sotakorvauksista?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Pekka, hyvä kysymys.

Tekstiin laittamni alkuperäisetlinkit Eduskunta-kyselyä koskevaan tiedostoon eivät toimineet, joten korjasin ja laitoin uudet linkit.

Tuolloin 1997 ed. Aittoniemen kysymys koskikin Lapin sodan tuhojen korvaamista. Kysymys kokonaisuudessaan kuului näin:
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=...

"Kirjallinen kysymys 216

Sulo Aittoniemi /kesk: Lapin sodan tuhojen korvaamisesta

Eduskunnan Puhemiehelle

Toisen maailmansodan aikaiset juutalaiset ovat alkaneet vaatia korvauksia heille aiheutetuista vahingoista, muun muassa siitä, että natsi-Saksa ryösti heidän kultansa ja myi sen Sveitsiin. Sveitsiläiset ovatkin ottaneet kiireesti lusikan kauniiseen käteen ja perustaneet rahastoja korvausten maksamiseen.

Saksalaiset tuhosivat sodan loppuvaiheissa koko Lapin aiheuttaen suunnattomat vahingot. Suomalaiset eivät ole uskaltaneet ottaa korvauskysymystä lainkaan esille. Mielestäni nyt, kun ollaan taas muutenkin veljiä ja tulevaisuudessa varmasti vielä enemmän, Lapin tuhojen korvaaminen pitäisi ottaa esille neuvotteluissa Saksan kanssa ja mahdollisesti kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko Hallitus ottaa esille saksalaisten ns. Lapin sodassa Suomelle aiheuttamat vahingot nyt, kun myös juutalaiset ovat alkaneet menestyksellä vaatia korvauksia toisen maailmansodan vahingoista?

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1997,
Sulo Aittoniemi /kesk "

*

Silloinen ulkomininisteri Halonen totesi vastauksessaan:

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa:

Lapin sodan tuhoista on Suomen valtio aikanaan maksanut korvauksia vahinkoa kärsineille vuonna 1945 annetun toisen korvauslain perusteella. Varat näiden korvausten maksamiseen kerättiin erityisen omaisuuden luovutusveron muodossa. Näin ollen yksityiset kansalaiset, jotka kärsivät vahinkoja Lapin sodan johdosta, ovat jo saaneet korvauksensa Suomen valtion toimesta.

Valtioiden väliset keskustelut Lapin sodan tuhojen korvaamisesta aloitettiin epävirallisesti jo 1950-luvulla. Suomen tunnustettua ja solmittua diplomaattiset suhteet Saksan demokraattisen tasavallan ja Saksan liittotasavallan kanssa 1970-luvun alussa käytiin Lapin sodan tuhojen korvaamisesta virallisia neuvotteluja näiden maiden kanssa.

Saksan liittotasavallan kanssa käydyissä neuvotteluissa, joiden lopputulos ilmenee 19.9.1974 annetusta yhteisestä julkilausumasta, todettiin, että toisesta maailmansodasta aiheutuneiden Suomen vaatimusten tutkiminen on vuonna 1953 tehdyn Saksan ulkomaisia velkoja koskevan sopimuksen (ns. Lontoon velkasopimus) mukaisesti lykätty ”korvauskysymyksen lopullisen järjestelyn yhteydessä tutkittavaksi”.Näiden neuvottelujen yhteydessä vuosina 1973 ja 1974 katsottiin saksalaistaholla viittauksen”korvauskysymyksen lopullisiin järjestelyihin” tarkoittavan yhtenäisen Saksan kanssa tehtävää rauhansopimusta.

Saksojen yhdistyttyä 3.10.1990 selvitettiin Suomen taholta muiden sotakorvauskysymyksissä rinnastettavien maiden, kuten Belgian, Hollannin, Norjan ja Tanskan, suhtautumista sotakorvauksiin. Tällöin kävi ilmi, että sotakorvauskysymystä pidettiin käytännön tasolla loppuun käsiteltynä, joskin teoreettisesti vielä avoimena kysymyksenä. Näissä olosuhteissa Suomi ei pidä aiheellisena ottaa esille kysymystä sotakorvausten vaatimisesta Saksalta.

Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 1997,
Ulkoasiainministeri Tarja Halonen"
*

Eli Saksa korvasi erilaisia yksittäisiä ja erityisiä eriä vuosikymmenten varrella.
Mutta varsinaisista sotakorvauksista ei tullut lasta eikä valmista.

Eli Saksan kokonaisvelvoitteiden selvittelyä koskeneessa Lontoon sopimuksessa 1953 sovittiin (paitsi tietyistä lievennyksistä) siitä, että Saksan sotakorvaukset käsitellään suuressa litviikissä joka tehdään Saksojen yhdistyttyä.
Vuonna 1974 todettiin tämä ja jäätiin käytännössä odottamaan yhdistymistä.
Kun Saksat 1990 olivat yhdistyneet "selvitettiin Suomen taholta muiden sotakorvauskysymyksissä rinnastettavien maiden, kuten Belgian, Hollannin, Norjan ja Tanskan, suhtautumista sotakorvauksiin. Tällöin kävi ilmi, että sotakorvauskysymystä pidettiin käytännön tasolla loppuun käsiteltynä, joskin teoreettisesti vielä avoimena kysymyksenä."

Eli homma niin sanotusti "valui hiekkaan". Aika hoiti. - Saksa sai DDR:stä hoidettavakseen jälleenrakennusurakan joka ei ole vieläkään ohi, ja on maksanut mansikoita.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Täällä on prof. Seppo Hentilän esitelmäarkisto, ja se ylimpänä esityksenä
"Milloin Saksa maksaa sotakorvaukset Lapin polttamisesta??"

Siinä on selkeä yhteenveto mm. Kekkosen korvaustunnusteluista.

Klikkaa auki: http://blogs.helsinki.fi/shentila/post6/

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"valtioneuvostokin tyytyi 3.3.1945 toteamaan Suomen ja Saksan valtioiden välillä vallitsevan sotatilan 15.9.1944 alkaen."

Kovin on myöhäsyntyinen sodanjulistukseksi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Toinen mielenkiintoinen teoreettinen kysymys on, jotta Suomen ja Saksan välillähän ei ollut virallista liittosopimusta, Suomi oli nk. kanssasotija.

Suursaaren maihinnousu torjuttiin NL:n ja Suomen yhteisin voimin. Sen jälkeen Suomi oli de facto NL:n kanssasotija, esim. sukellusveneet operoivat Turusta.

Onko mitään virallista sopimusta olemassa yhteisistä sotatoimista Saksaa vastaan? Romaniahan teki samoin, ts. käänsi piiput saksalaisia kohti.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Aseleposopimusta en verkosta löydä, mutta välirauhansopimuksessa on saksalaisia sotavoimia koskevia ehtoja.
http://heninen.net/sopimus/1944_f.htm

Kreikan ja Saksan välinen sotakorvausasia on muodollisesti auki kuten meillä rauha Saksan suunnalle, joten "Kreikan tie" on meille periaatteessa mahdollinen, jos joku päättäjä vielä joskus haluaisi moista "iltalypsyä" kokeilla.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Joskus anno tatsumal minulle sanottiin, että on rumaa ja suorastaan jopa rauhansopimuksen vastaista käyttää sanaa "ryssä" itäisen naapurimme ystävällismielisistä kansalaisista. Liekkö tuossa totuutta mukana?

Nythän on sana "neekeri" hyvin paheksuttava, vaikka se oli täyttä normaalia suomea sodan jälkeen.

Ovatko venäläiset jo luopuneet käyttämästä sanaa "tsuhna"?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset