*

Veikko Huuska

Suomalaiset vierastaistelijat Espanjassa 1936-1939 ja heidän kotiinpaluunsa

Suomalaiset vierastaistelijat Espanjassa 1936-1939 ja heidän kotiinpaluunsa

*

Vierastaistelijoiden lyhyt historia

Suomalaiseen kielenkäyttöön on jo viidettä vuotta kestäneiden Syyrian sotatoimien edelleen jatkuessa vakiintunut uusi käsite, vierastaistelijat.

Sillä tarkoitetaan varsinaisiin sotatoimiin osallistuvien maiden kansalaisten ohella ja rinnalla sotaan ja taisteluihin osallistuvia kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat joko hakeutuneet sotaan tai ajautuneet eri syistä sinne.

Euroopan Unionin Neuvosto otti 2.12.2014 kantaa aiheeseen seuraavasti tällä keskusteluasiakirjalla: http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-15715-2014-REV-2/fi/pdf  Euroopassa pohditaan, miten ehkäistä radikalisoitumista, estää vierastaistelijaksi hakeutumista, lieventää paluuseen liittyviä uhkia jne.

EU:n terrorismintorjunnan koordinaattori Gilles de Kerchove puhuu vierastaistelijoista, 7.10.2014; http://www.european-council.europa.eu/fi/policies/fight-against-terrorism/foreign-fighters/#main-accessibility

*

Nämä ovat aivan samoja teemoja, joihin törmättiin Suomessakin 1930-luvun jälkipuoliskolla kun 1936 kesällä alkanut Espanjan sisällissota alkoi vetää puoleensa ulkomaisia vapaaehtoisia poikkeuksellisen mittavassa määrin.

Tässä artikkelissa luon katsauksen vierastaistelija-ilmiöön 1900-luvun eri muodoissa, sekä kartoitan, minkälaisia miehiä vierastaistelu-kentiltä kotiutui sodan aikana ja sen jälkeen Suomeen.

Mitä miehiä, mikä tausta, mikä ote ja tempo kotiin paluun jälkeen?

On huomattava, että tämä on vain yleispiirteinen katsaus aiheeseen – sellaisenaan hyvin mielenkiintoinen otos – ja keskittyy ensisijaisesti Espanjan sodan Tasavaltalaispuolella taistelleisiin vasemmistolaisin, kommunisteihin ja muihin palaajiin.  Tarkastelun ulkopuolelle jäävät Yhdysvalloista ja Kanadasta Espanjaan menneet suomalaiset, jotka Juho Viitaniemeä lukuun ottamatta myös palasivat lähtömaihinsa, samoin mukana on vain jokunen Neuvostoliitosta Espanjaan komennetuista.  Francon puolella falangisteina taistelleiden tausta oli liki poikkeuksetta vahvasti oikeistolainen, osin upseerin ammattiin kytkeytyvä, ja vaikka heidänkään kotiutumisen jälkeinen tarunsa ei aina ollut kovin stabiili ja järjestelmänmyötäinen, jätän heidän tarkastelunsa hyvin ohuen katsauksen varaan.

*

Kommunistien ja vasemmistolaisten vaiheita Suomessa Espanjan-keikan jälkeen:

(luvut ovat eräin osin tulkinnanvaraisia, mutta suuntaa-antavia):

Meni ulkomaille: 7 miestä

Osallistui Talvi- ja/tai jatkosotaan: 9 miestä

Kaatui tai katosi Suomen sodissa: 5 miestä

Loikkasi vihollisen puolelle rintamalla tai paluukyydistä: 3 miestä

Vankilassa tai turvasäilössä: 11 miestä

Maan alla: lyhyempiä tai pidempiä jaksoja 5 miestä

Teloitettiin: 2 miestä (toinen Suomessa, toinen Neuvostoliitossa).

(tapausten summa on enemmän kuin miesten määrä; samalle sattui useampia vaiheita)

Melko värikäs joukko!

*

Yleisesti tunnettuja suomalaisia vierastaistelijaryhmiä ovat historian varrella olleet muun muassa;

A.) Venäjän joukkoihin vapaaehtoisina 1914 hakeutuneet ja astuneet suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa.  Tuomas Hopun tutkimusten mukaan heidän määränsä oli noin 700 miestä.  Monet heistä kaatuivat tai kuolivat muutoin rintamalla tai sodan oloissa.  Läheskään kaikkien kohtaloita ei tunneta, kuten ei myöskään koti-Suomeen palanneiden jälkivaiheita.  Erittäin hankalissa oloissa näitä palanneita ei montaakaan ollut.

B.) vierastaistelijoiden joukko, jonka voidaan tietyllä tapaa jopa ottaneen mallia Venäjän armeijaan liittyneistä vapaaehtoisista, olivat jääkärit, jotka hakeutuivat ”partioleirille” Saksaan  ja myöhemmässä vaiheessa avoimemmin sotakoulutukseen.  On paljon keskusteltu siitä olivatko nämä 1914-1917 Saksaan palvelukseen suunnanneet miehet terroristeja, ja oliko jääkäriliike terroristiliike.  Virallisesti ja ajankohdan valtiollinen ja sotilaallinen tilanne huomioiden epäilemättä kyseessä oli valtiopetoksellinen terrorihanke.  Näin on asian ilmaissut mm. kokoomuslainen pääministeri Harri Holkeri kansalaisliikkeitä koskeneessa tv-ohjelmassa.

C.) Kolmas 1900-luvun suomalainen vierastaistelijajoukko oli Neuvosto-Venäjälle jo aiemmin tai vuoden 1918 kapinan jälkimainingeissa mennyt vasemmistohenkinen ryhmä.  Heitä oli useita tuhansia, mutta taisteluihin Venäjän kansalaissodassa 1917-1922 osallistuneiden, yhtä vähän kuin siihen liittyneisiin taisteluihin interventionisteja ja suomalaisia ”heimosotuereita” vastaan , ei kattavasti tiedetä.  Suurin osa suomalaistaistelijoista toimi Puna-armeijan riveissä tai sen puolesta, mutta myös valkoisten joukoissa tai näitä tukeneissa ryhmittymissä taisteli suomalaisia.  Tunnetuimpia suomalaisia olivat, punaisella puolella Kiimasjärven sankari Toivo Antikainen, ja valkoisella puolella Muurmannilla ollut kenraaliluutnantti Torsten Wadenstjerna, joka oli ollut korkea-arvoisin Venäjältä vallankumouksen jälkeen Suomeen tullut Venäjän armeijan upseeri, ja joka poikansa kanssa joutui teloitetuksi Arkangelin suunnalla 1919.

D.) Neljäs, ja oikeastaan selkeimmin nykyaikaisen vierastaistelijan tunnusmerkit täyttävä ryhmä oli Espanjan sisällissotaan vuosien 1936-1939 aikana hakeutuneet suomalaiset.  Suomalaisia osallistui sodan kummallekin puolelle: kapinallisiin kenraali Francon johtamiin joukkoihin osallistuneiden oikeistomielisten taistelijoiden määrä ja kohtalot tunnetaan kohtalaisen tarkasti.  Sen sijaan Espanjan hallituksen joukkoihin, tasavaltalaisiin, liittyneiden miesten määrästä on vuosikymmenten ajan ollut epäselvyyttä.  Suomalaisen vasemmiston ja kommunistien piirissä on tavattu arvioida heidän määräkseen 300-400 miestä.  Tutkija Jyrki Juusela päätyi laajoissa tutkimuksissaan määrään 225 + 14 miestä.

Itse olen hieman toisenlaisella metodilla, - tukeutumalla Espanjalaisiin alkuperäislähteisiin, [sekä amerikkalaisiin, espanjalaisiin, englantilaisiin, saksalaisiin ja venäläisiin lähteisiin,] sekä vielä vuosituhannen alussa toimineiden Espanjan sisällissodan veteraanien järjestöjen aktiivien antamiin tietoihin, huomattavasti suurempaan lukumäärään: noin 500-550 suomalaiseen nimeen.

*

Sotaa maistaneiden paluu Suomeen

Tässä tarkastelen Suomeen palanneiden Espanjassa sotineiden suomalaisten paluuta Suomeen ja paluun jälkeisiä vaiheita, lähinnä heidän yhteiskunnallisesti huomionarvoisten toimien osalta.  Tällaisia ovat mm. Suomen sotiin 1939-1945 osallistuminen tai muu suhtautumien Suomen sotaponnistuksiin.  Poliittinen tai muu yhteiskunnallinen toiminta, samoin ammatillinen toiminta, mikäli sillä on yleisempää mielenkiintoa.

Jonkinlaisena taustakysymyksenä voidaan myös nähdä nyt niin päivänkohtainen kysymys:

radikalisoiko vierastaistelijaksi meno ja sotakokemukset näitä toimijoita, ja syyllistyivätkö he kotiin palattuaan terroristisiin tekoihin, ja sellaisia tekoja tekevien ryhmien kokoamiseen ja kouluttamiseen?

Miten sotakokemukset Espanjassa, osallistuminen useinkin niin rajuihin taisteluihin ja niiden raakuudessaan käsittämättömiin jälkitoimiin, vaikutti miehiin?  Miten vierastaistelijan historia vaikutti heidän ajatuksiinsa, asennoitumiseensa, toimintaansa ja ratkaisuihinsa?  Potivatko he post traumaattisia stressioireita tai muita henkisen järkytyksen seurauksia.

Nämä ovat kysymyksiä, joihin olisi tavattoman mielenkiintoista saada vastaus, mutta lähdepohjan kapeus huomioiden se ei juurikaan ole mahdollista, nämä miehet eivät juurikaan ”avautuneet” ulkopuolisille, eikä heiltä yleensä tällaisia ”henkimaailman asioita” kysyttykään.  Heiltä kyseltiin lähtöön liittyviä syitä ja reaalisia tapahtumia, sekä aivan rehellisiä taistelukokemuksia, sekä jossain määrin arvioitaan sodan kulusta ja siihen vaikuttaneista syistä.

Suhteellisen monet – molemmilla puolilla taistelijat olivat poikkeuksellisen hyviä kynämiehiä, ja kaiketi kokemuksetkin epätavallisen väkeviä, niinpä erilaisia kuvauksia, reportaaseja, omaelämäkerrallisia kertomuksia ja arviointeja on julkaistu kirjallisessa muodossa, muistelmiakin noin puolisen tusinaa.  Francon puolella taistelleilla oli yleensä selkeä tavoite: bolshevismin nujertaminen ja kommunismin jalansijan murskaaminen Euroopan lounaiskulmilla.  Tasavaltalaisten paatos taas puolestaan keskittyi demokratian puolustukseen, laittoman oikeistokapinan nujertamiseen, äärioikeiston ja sitä yleisesti määrittävän facismin lyömiseen.  Myös taistelukokemuksen ja laajempien kontaktien hankkiminen omaan kansalliseen poliittiseen suureen taisteluun demokraattisten voimien puolesta esiintyi usein motivoivana tekijänä.

*

Vasemmistolaisia lähti Espanjaan Suomesta noin puolensataa, ja sen lisäksi hieman toistasataa sekä Yhdysvalloista että Kanadasta, lisäksi vajaa parikymmentä lähetettiin Neuvostoliitosta.  Kotimaasta lähteneiden kärkijoukon muodostivat noin kolmissakymmenissä olevat kommunistit, jotka puolueen maanalaisen kauden aikana olivat hankkineet mielenosoituksissa, salaisen puoluetoiminnan tiimellyksessä ja erimuotoisissa solutöissä johtavan aseman, ja tinkimättömän tekijämiehen maineen.  Tällaisia olivat Lauri Vilenius, Paavo Koskinen, Paavo Pajunen ym.  Heille Espanjassa järjestyikin upseerin vakanssit ja taisteluryhmien johtajan paikat, lukuisten muiden suomalaisten jäädessä kieliä osaamattoman rivimiehen rooliin.  Suurin osa suomalaislähtöisistä taisteli kansainvälisisissä prikaateissa, joko XV tai XI prikaateissa, ja vain harvoin täysin yksinäisenä piruna tyystin vieraissa porukoissa, jota sitäkin eri syistä välillä tapahtui.

*

Jyrki Juuselan teoksen Suomalaiset Espanjan sisällissodassa (Atena, 2003) mukaan Espanjan sisällissodassa oli suomalaisia seuraavasti:

Tasavallan puolella taistelleet;

72 kpl Suomensuomalaisia, joista kaatui 17 ja palasi Suomeen 56  miestä.

78 kpl Amerikansuomalaista, joista kaatui 23 ja palasi 55 (Yhdysvaltoihin)

73 kpl Kanadansuomalaista joista kaatui 27 ja palasi 45 (Kanadaan)

  2 kpl Neuvostoliitonsuomalaista, joista kukaan ei kaatunut ja palasi 2 (Neuvostoliittoon).

eli YHTEENSÄ 225 miestä, joista kaatui 67 ja palasi 158.

 

Francon puolella taistelleet:

Yhteensä 14, joista kaatui 4 ja palasi 10.

Kuten havaitaan Juusela ei tilastoinut erikseen omaksi ryhmäkseen Neuvostoliitossa 1930 jo oleskelleita suomalaisia, jotka sitten lähtivät tai oikeamminkin neuvostoelimet lähettivät (komensivat) Espanjaan.

Neuvostoliitosta Espanjaan komennettiin:

Punaupseerit Akseli Anttila, Tuure Lehén ja Eemeli Toikka.  Muut suomalaiset olivat Lenin-koulun oppilaita tai kokelaita: Paavo Koskinen, Eino Laakso, Akseli Mod ja Vilho Pentikäinen.  Puoluekomennuksen saaneina he eivät näin ollen kirjaimellisesti olleet vapaaehtoisia vierastaistelijoita, mutta koska raja tavallaan on suhteellinen, otetaan heidät mukaan tähän tarkasteluun.

*

Espanjan sisällissotaan osallistuneet suomalaiset, jotka palasivat Suomeen:

”Tasavaltalaiset”: Espanjan tasavallan hallitusta tukeneissa kansainvälisissä prikaateissa tai niihin läheisesti kytketyissä sissijoukoissa taistelleita.  Suurin osa suomalaisista tai suomalaissyntyisistä miehistä tuli Amerikasta: Kanadalaisilla oli omat pataljoonansa, joista tässäkin näkyvin on MacKenzie-Papineau eli MacPaps –pataljoona, joka oli yksi kv. XV Prikaatin pataljoonista.  Yhdysvaltalaisilla oli omia pataljoonia, joista Lincoln-pataljoonassa oli suomalaisia.  Suomalaisten enemmistö oli tasavaltalaisten puolella, joten sitä ei erikseen mainita, sen  sijaan francolaisten puoli todetaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Abraham_Lincoln_Brigade

http://spartacus-educational.com/SPlincoln.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Mackenzie%E2%80%93Papineau_Battalion

”Francolaiset”: Kenraali Francisco Francon joukoissa, eri yksiköissä tai legiooneissa taistelleita.

*

AALTO, Erkki, s. 1912 Porin mlk, merimies.

Meni Espanjaan 9.1937, liittyi kansainvälisten prikaatien XV Prikaatiin, Lincoln-Washington –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 1939.

Kuoli Talvisodassa jäänsärkijä Tarmolla Kotkassa tammikuussa 1940.

*

AMNELL, Aaro Allan, s. 1912 Oulu, kauppa-apulainen.

Meni Espanjaan 7.1937, liittyi XI Prikaatin André-pataljoonaan, haavoittui Teruelin taisteluissa 1938.

Palasi Suomeen 11.1938.

Sotien jälkeen pääluottamusmies, SKP:n jäsen.  Julkaisi Espanjan-muistoihin pohjautuvan romaanin Pyreneitten yli, 1973.  Kuoli Tampereella 1975.

*

ANDERSSON, Kustaa Ensio, s. 1910 Hollola, merimies.

Meni Espanjaan keväällä 1938, liittyi XI ja myöhemmin XV Prikaatiin.

Palasi Suomeen 12.1938.

Kuoli Helsingissä 1991.

*

ANTTILA (Vatjus-Anttila), Vilho, s. 1908 Haapavesi, ratatyömies Kemijärvellä, joutui SKP-yhteyksistä vankilaan.

Meni Espanjaan 5.1937, liittyi XI Prikaatiin, palveli myös sissinä.

Palasi Suomeen 3.1939, satama- ja rakennustöissä, ei kutsuttu rintamajoukkoihin pidätettiin joulukuussa 1939, joutui 2.1940 työjoukkoihin Räisälään.  SNS:n jäsen 1940, sotien jälkeen punaisen Valpon virkailija vuoteen 1948, vahtimestari Iisalmessa, SKP:n jäsen.

Kuoli Iisalmessa 1979.

*

BÖCKERMAN, Edmund Herman, s. 1911 Helsinki, työmies.

Meni Espanjaan 2.1937, liittyi sisseihin, luutnantti.

Palasi Suomeen 2.1939, häiritsi Hautojärven kanssa IKL:n tilaisuuksia, sai töitä Jyväskylän Jyskän ammusvarikon työmaalta, viranomaisilmoituksen vuoksi erotettiin, turvasäilössä Talvisodan aikana.  Asiantuntija kommunistien taistelujärjestössä 1941, vangittiin.  SKP:n jäsen.

Kuoli Espoossa 1971.

*

DUFVA, Reino Edvard, s. 1918 Terijoki, merimies, reservin alikersantti.

Meni Espanjaan Ranskalaisesta satamasta 10.1937, liittyi XI ja XV:n Prikaatin MaxPapineau –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 12.1938.

Kaatui Talvisodassa, Tali, Viipurin mlk, maaliskuussa 1940.

*

ERKKILÄ, Tauno Kaarlo Olavi, s. 1910 Lavia.  Meni salateitse Neuvostoliittoon 1934, palautettiin Suomeen.  Lähti merille, poistui laivastaan Ranskan Dunkerquessa 10.1937, meni Espanjaan ja liittyi XI Prikaatiin ja XV:n prikaatin Mac-Papineau –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 12.1938, lähti merille, mutta palasi töihin Viipuriin, otettiin kiinni 12.1939 ja määrättiin työkomppaniaan, kutsunnoissa 3.1940 mutta vapautettiin asepalveluksesta terveydellisin perustein.  SKP:n jäsen.

Kuoli Helsingissä 1987.

*

FABRITIUS, Tauno Leo, s. 1912 Viipuri, merimies, kokki, meni Kanadaan, josta espanjaan Leo Rutta –nimisenä 9.1937.  Liittyi XV Prikaatin Mac-Papineau –pataljoonaan.

Palasi Suomeen maaliskuussa 1939, sai Viipurissa Hotelli Antreasta tarjoilijan paikan, ja palveli Karjalan sotaharjoitusten aikana elokuussa 1939 mm. marsalkka Mannerheimia.

Meni Talvisodan jälkeen Yhdysvaltoihin, internoitiin II maailmansodan aikana.  Muutti sodan jälkeen Australiaan, josta palasi Suomen 1986.  Julkaisi Espanjankokemuksistaan muistelmateoksen Tasavaltalaisena Espanjan sisällissodassa (Jyväskylä, 1986).

*

HAAPANIEMI, Herman, s. 1895 Evijärvi, kirvesmies.  Liittyi Pietarsaaressa ay-liikkeeseen.  Sisällissodan aikoina toimi Helsingissä miliisinä 1917-1918.  SSTP:n jäsen.  Kävi Neuvostoliitossa punaupseerikurssin, SKP:n jäsen 1929, Työväen puolustusjoukoissa.

Meni Espanjaan 1936, peitenimi Yrjö Broms, luutnantti ja poliittinen komissaari.

Palasi Suomeen 12.1938.  Pidätettiin mm. 16.10.1939 ns. Kekkosen kommunistipidätyksissä, vapautui tuolloin.  Sotien ajan Suomessa turvasäilössä (poliittisista syistä talteenotettu ilman oikeuden tuomiota, vh).  Sotien jälkeen Valpon ylivartija (ns. punainen Valpo), piti tarkasti silmällä ns. sotasyyllisiä [mm. eversti Yrjö Vasama kertoo muistelmissaan tästä prässistä] ja muita talteenotettuja oikeistomielisiä.  SNS:n toimitsija.

Kuoli Helsingissä 1980.

Haapaniemen 80-vuotis syntymäpäiväjuttu;

HERMAN HAAPANIEMI 80 v.

Kansan Uutiset 10.12.1975

Herman Haapaniemi

80 vuotta täyttää tänään Helsingissä toveri Herman Haapaniemi.  Hän on syntynyt Evijärvellä 10.12.1895.  Työskenneltyään nuorena miehenä renkinä, tukkitöissä ja sahoilla hän siirtyi v. 1916 Helsinkiin.  v. 1914 hän liittyi S.sosialidemokraattiseen puolueeseen.  v. 1917 hän alkoi toimia miliisissä [Helsingissä] ja toimi luokkasodan päättymiseen asti, jolloin hänet vietiin vankileirille. SKP:n jäseneksi hän liittyi v. 1929 toimien 1930-luvulla erilaisissa puoluetehtävissä ja oli v. 1931 myös vangittuna, samoin kuin nk. talvisodan aikana.  Hän osallistui taisteluihin Espanjassa kansainvälisen prikaatin riveissä.  Toveri Haapaniemi oli perustamassa Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa v. 1940 toukokuussa ja joutui vangituksi elokuussa 1940 vapautuen vankilasta sodan päätyttyä.  SN-Seuran piirissä hän on ollut useissa tehtävissä keskus-, piiri- ja osastotasolla.

Toveri Haapaniemelle on aina ollut ominaista suuri aktiivisuus ja korkeasta iästään huolimatta hän seuraa valppaasti tapahtumia ja järjestön toimintaa.

*

HAARTMAN, Carl Magnus Gunnar Emil von, s. 1897 Helsinki, ratsumestari Suomen armeijassa, siirtyi elokuva-alalle; USA:ssa 1924-1928 ja Suomessa 1928-1933, meni Espanjaan 9.1936, palveli falangistijoukoissa, haavoittui viidesti.

Francon puolella.

Palasi Suomeen 11.1939, Talvisodassa Kollaanjoella, sotilasasiamies Madridissa ja Lissabonissa 1942-1944, everstiluutnantti; joutui eroamaan armeijasta.  Sittemmin tilanomistaja Espanjan aurinkorannikolla.

Kuoli Malaga, Espanja 1980.

*

HAKAMÄKI, Erik Johan Uuno, s. 1907 Kauhajoki, merimies.  Meni Yhdysvaltoihin, josta Espanjaan 1937, liittyi Lincoln- ja Mac-Paps –pataljoonaan, pidätettiin hetkeksi.

Palasi Suomeen joulukuussa 1938, lähti merille ja meni Etelä-Amerikkaan.

*

HAUTOJÄRVI, Eero Johannes, s. 1908 Ähtäri, helsinkiläinen satamatyömies, lempinimi Patu.  Vankilassa poliittisista syistä 193-1936.  Lähti Espanjaan 2.1937, joutui menomatkalla Ranskassa vankilaan, vapauduttuaan jatkoi kv-prikaatien kokoontumispaikkaan Albaceteen, liittyi Lincoln- ja sittemmin MacPaps-pataljoonaan, taisteli konekiväärikomppanian kersanttina.

Palasi Suomeen 12.1938.  Talvisodan alettua määrättiin pidätettäväksi, mutta ehti vetäytyä maan alle, hermostuneena Puna-armeijan hitaaseen etenemiseen suunnitteli muutaman toverin kanssa lähteä suksin sitä vastaan; välirauhan aikana toimi SNS:ssa, turvasäilössä ja määrättiin Pärmin pataljoonaan (ErP 21) mutta tekijämiehenä poistettiin joukoista ennen rintamalle vientiä syyskuussa 1941, työjoukoissa Koverin vankileirillä Aunuksessa 1941-1944.  Sotien jälkeen punaisessa Valpossa 1945, liikkuvan poliisin upseeri 1948, paikalla Kemin kapinassa 1948.

Patun mukaan valta nousee pataljoonien pistimien kärjestä. SKP:n ja SKDL:n toimitsija.

Kuoli Helsingissä 1991.

*

Kimmo Rentola kokoaa suomalaisten kommunistien mielialojen muutoksia 1938-1939;

Pessimismi;

Lamauttavimman iskun uuden vasemmistopuolueen hankkeelle ehkä antoi Tshekkoslovakian sudeettikriisi ja sen laukeamien.  Syyskuu 1938 oli ”väritön, ei kylmä eikä kuuma”; Aleksandra Kollontain mielestä tällainen ennusti pahaa.  Silloin toiveikkaat mielialat vaihtuivat tummempiin sävyihin. Sudeettikriisi ja sen laukeaminen Munchenin sopimuksen näyttävät muodostaneen jonkinlaisen vedenjakajan. –

Vuotta myöhemmin valtiollisen poliisin tiedottaja kuvasi Munchenin sopimuksen mielialojen ratkaisevaksi käänteeksi. Kriisin ollessa kuumimmillaan skp-läisten parissa kierteli toimintaohjeita Tshekkoslovakian itsenäisyyden puolustamisesta Espanjan-henkisesti vaikka asein. Kerrottiin jopa tunnetun rauhanmiehen kansanedustaja Mikko Ampujan intoilleen Saksaa vastaan: halusta hän sen tuhoaisi.  Kriisin ratkettua vasemmistolaisten riveissä alkoi rakoilu.  Puhuttiin, voiko Neuvostoliittoonkaan enää luottaa.  Putkityömies Yrjö Hemminki kertoi vasemmistolaisten satamatyöläisten yleisesti ajattelevan, ”että Stalin potee luulotautia”.  -

Stalinin terrori lamautti nimenomaan skp-läisten motivaatiota. Tuntui turhalta toimia puolueen nimissä ja hyväksi Suomessa, kun samaan aikaan naapurimaassa säälittä hävitettiin se koko reservi, jonka luultiin siellä olleen turvassa ja kasvamassa.  Joulukuussa 1938 lahtelainen nuori kommunisti Matti Lång sanoi heinolalaiselle toverilleen, että hajaannuksen, neuvottomuuden ja väärälle linjalle siirtymisen suurimpana syynä olivat ”tunnetut Venäjällä sattuneet tapaukset”. - -

Samaan suuntaan laajempien työläisjoukkojen parissa vaikuttivat Neuvostoliitosta virallista tai salaista tietä palaamaan päässeet loikkarit ja heidän kertomuksensa.  Loikkarien paluuliikenne oli vilkkaimmillaan 1938.  Melkein jokaiselta suomalaisvainot ja Stalinin terrori olivat vieneet uskon kommunismiin, minkä he myös sanoivat julki.  Jopa SKP:n keskitason toimitsijoina olleet olivat valmiit kertomaan myös valtiolliselle poliisille kaiken, mitä ymmärrettiin kysyä.

Samaan pessimismin hyökyyn vaikutti vielä kolmaskin tekijä, vapaaehtoisten paluu Espanjan sodasta.  Pääjoukko saapui joulukuussa 1938.  Kohottavasti vasemmistolaisiin epäilemättä vaikutti se, että palaajat olivat aitoja sankareita sodasta fasismia vastaan.  Toisaalta tasavalta oli häviämässä sodan.  Lisäksi monet Suomesta tulleet vapaaehtoiset olivat Kominternin kontrolloimissa joukoissa joutuneet vaikeuksiin ”nationalismista” syytettyinä.  Kuormaan tuli vielä sekin, että modernin sodan arkitodellisuus oli osoittautunut kovin vähän kohottavaksi tai sankarilliseksi. 

Näistä syistä Paavo Pajunen, Lauri Vilenius ja Eero Hautojärvi sopivat paluumatkalla, ”että jätetään kaikki sinne, mitä on.  Jos pidetään täällä yhteyksiä, niin ollaan miehiä ja jatketaan taistelua”.

*

HEIKKINEN, Arvo Kalevi, s. 1910 Kestilä, IKL:n muiluttajia 1930, lähti Espanjaan 2.1937, liittyi muukalaislegioonan 4. banderaan, haavoittui Jaramajoella, kotiutettiin Marokosta, kävi von Haartmanin luona Santanderin rintamalla.  Toimi Espanjasdsa IKL:n lehtien kirjeenvaihtajana.

Francon puolella.

Palasi Suomeen lokakuussa 1937.  Yritti päästä Valpo:n agenttina takaisin Espanjaan nyt tasavaltalaisten puolelle, mutta ideaan ei tartuttu.  Pääsi 3.1938 Helsingin lääninvankilaan vartijaksi, mutta joutui itse kalterien toiselle puolelle tutkintavankeuteen epäiltynä vanhasta muilutusjutusta vuodelta 1930;

Juha Siltala kertoo Lapuan liike ja kyyditykset 1930 –teoksessaan (OTAVA, 1985, 2005):

Loimaan iskujoukon johtohahmo, seikkaileva ”opiskelija” Arvo Heikkinen, oli itse joutunut kommunistien painostamaksi armeijassa ja työmailla suojeluskuntalaisuutensa vuoksi.  Heikkisellä porukoineen oli jokin ulkopuolinen ”neuvonantaja”, tuskin kuitenkaan EK:n etsivät kuten myös epäiltiin: mistä Arvo Heikkinen olisi muuten saanut käsiinsä Karsatin työväenyhdistyksen arkistoa, josta ilmeni hänen kertomansa mukaan yhdistyksen yhteydenpito työmaapainostusta harjoittavien amerikansuomalaisten kommunistien kanssa?  Tuskin ainakaan keneltä tahansa ”pikkupojalta”, kuten hän kuulustelussa väitti. - Heikkinen syyllistyi kolmeen eri vapausrikokseen.  Häntä Loimaalla kuulustellut vanhempi lääninetsivä Vilho Hänninen piti häntä ”aatteellisena fanaatikkona”.  Turun Hovioikeus vahvisti 1931 Heikkiselle terroriteoistaan yhteensä 9 kk vankeutta, 4 kk jokaisesta vapaudenriistosta; tuomio oli ehdollinen 2 vuoden koetusajalla.

; Juha Siltala kertoo emt.: [Forssassa aamuyöllä 4.7.1930 traagisesti päättynyt Forssan kauppalanvaltuuston entisen kommunistisen valtuutetun, työmies Yrjö Holmin kyyditysyritys, joka oli Lapualta käsin ohjelmoitu etukäteen tarkasti.  Holmin ampujaksi epäiltiin viimeksi ylioppilas Enso Kivikoskea, joka kaatui Talvisodassa.  Juttu oli kaiken kaikkiaan kimurantti: Sisäministerin tapausta tutkimaan määräämä Turun ja Porin läänin lääninrikosetsivä Karl Brynolf Hilli pääsi, huolimatta häneen kohdistetusta painostuksesta, Loimaan iskujoukon jäljille, pidätti Holmin todennäköisen ampujan Paavo Markkulan ja sai tämän puhumaan ristiin.  Markkulaa epäili myös Loimaan vt. nimismies Aarne Leikonen.  Vangitsemisen edellytykset olivat olemassa Markkulan menetettyä tasapainonsa Holmin sisaren edessä, joka tunnisti hänet veljensä tappajaksi.  Markkula olisi luultavasti päätynyt kuritushuoneeseen huolimatta alibikertomuksensa paikkailusta jälkikäteen, jollei Loimaan iskujoukko olisi [voimahahmonsa Heikkisen johdolla] organisoinut mielenosoitusta 4.11.1930 hänen vapauttamisekseen tutkintovankeudesta.  Markkula vapautettiin heti sen jälkeen, kun hallitus ja maaherra olivat saneet tilanteen symbolisesti ”hallintaan”.  Vastakkainasettelun välttäminen lapualaisten kanssa oli järjestelmän tasapainon kannalta tärkeämpää kuin lain noudattaminen yksilötasolla.  Niinpä syntipukiksi tehtiin virkavelvollisuutensa täyttänyt poliisimies, jonka sisäministerin E.V. Kuokkanen vapautti tehtävistään Loimaan lapualaisten ilmiannettua hänet ”punaiseksi”.  Vieläpä hän käynnisti tutkimukset sen selvittämiseksi, olivatko lääninetsivä Hillin salapoliisimenetelmät olleet kyllin ritarillisia Loimaan lapualaisia kohtaan.  Loimaan seudun lapualaisten mielestä eivät olleet, ja tutkija joutui sopimattomana virkakieltoon.

(Tätä ennen Loimaan suojeluskunnan päällikkö Soma Paasio hankki ”todisteet” jutun tutkijan, lääninetsivä Hillin, ”punaisuudesta” suojeluskuntateitse.  Riihimäen sk-aluepäällikön U. Leppäsen lausunnon mukaan K.B. Hilli oli siellä palvellessaan pyrkinyt suojeluskunnan jäseneksi, mutta torjuttu, koska oli ollut kapinan aikana Pietarissa.  Myös ”kylällä puhutaan” –tasoiset lausunnot Hillin aikaisempien asuinpaikkojen suojeluskuntien esikunnilta saatiin vihamiesten käyttöön).  Puolueettomuuden ihannetta lähentelevä virkamies joutui ansaitsemaan leipänsä SDP:n yksityisetsivänä.  ”Ja kuitenkin olin tehnyt vaan sen mitä oli määrätty, tosin ymmärtämättä, että määräys olikin ”pro forma”, ja uskomatta että minusta aleaan tehdä rikollista palkkioksi siitä, että  olin suorittanut minulle uskotun tehtävän rikoksen paljastamiseksi”, hän ihmetteli katkerana.  _ Holmin murhajuttu ei koskaan selvinnyt.  Sen tutkimukset jäivät paikalliselle apulaisnimismiehelle, joka uskoi vastaajien aukollisia alibikertomuksia.  Markkula sotkeutui tarinassaan vielä Holmin sisarta vastaan nostamassaan kunnianloukkausoikeudenkäynnissä.  Kuolema keskeytti tutkimukset Markkulan osalta, mutta von Bornin sisäministerikaudella [von Born nimitettiin Rytin kaikkien puolueiden hallituksen sisäministeriksi Talvisodan puhjettua 30.11.1939; muuttuneet kansalliset olosuhteet aiheuttivat tarvetta edes muodollisesti yrittää laajentaa kansalaisten kokemaa yhdenvertaisuutta lain edessä,VH] niitä yritti jatkaa ensin komisario Johan Markus ja hänen jälkeensä lääninetsivä Albert Ojala, joka surmattiin virkatehtävässä.  -  Yrjö Holmin surmajuttua tutki kaikkiaan 13 eri rikostutkijaa, joista vain yksi selvisi tehtävästään ilman vakavia henkilökohtaisia seurauksia ja pystyi jatkamaan poliisiuralla.

Lähde. Juha Siltala, emt.].

Arvo Heikkinen kuoli Helsingissä 12.1940.

*

HEIKKINEN, Lauri Iisakki, s. 1903 Alahärmä, helsinkiläinen peltiseppä, lähti Espanjaan 2.1938, liittyi Mac-Paps -pataljoonan konekiväärikomppaniaan, toimi kranaatinheitinampujana.

Palasi Suomeen 12.1938.  SKP:n jäsen.

*

HELANDER, Evald Ragnar, s. 1912 Helsinki, merimies, vahtimestari. Meni Ranskasta Espanjaan 10.1937, sissi, luutnantti, myöhemmin ilmatorjunta-joukoissa.

Palasi  Suomeen 2.1939, oli työttömänä ja kritisoi ”mustia listoja”, lähti merille.  SKP:n jäsen.

Kuoli Porissa 1986.

*

HELENIUS, Heino Henrik, s. 1896 Pyhäjärvi Ul.  Muutti Port Arthuriin, Kanadaan 1913, meni Yhdysvaltoihin, osallistui I maailmansotaan Yhdysvaltain joukoissa, sai USA:n kansalaisuuden 1918, siirtyi Neuvostoliittoon 1926, tuli Suomeen 1930, vangittiin, meni vapauduttuaan Espanjaan 9.1937, liittyi Mac-Paps –pataljoonaan, toimi poliittisena komissaarina, Espanjasta kotiuttamisen jälkeen jäi oleskelemaan Ranskaan 12.1938, meni merille, internoitiin 1939, oleskeli sotien aikana Saksassa.

Palasi Suomeen vasta pitkien ja monivaiheisten seikkailujen jälkeen 8.1947.

Heino Helenius oli Suomen Espanjan-vapaaehtoisten joukossa ehdottomin seikkailujen mies, joka tapasi joutua mitä ihmeellisimpiin selkkauksiin ja pulmiin, mutta lukuisia kieliä (ainakin vähän) taitavana osasi sumplia itsensä ”selville vesille” – taas vähäksi aikaa..

*

HOLLMÉN, Nils Emil, s. 1914 Asikkala, merimies, meni Espanjaan 10.1937, sissijoukoissa, loikkasi laivalla Marseilleen Ranskaan 7.1938.  Palasi Suomeen.

Kuoli Helsingissä 1985.

*

HOLOPAINEN, Eino Emil, s. 1905 Helsinki, helsinkiläinen merimies, meni Espanjaan 10.1937, liittyi Lincoln- ja sittemmin Mac-Paps –pataljoonaan, joutui falangistien vangiksi Ebro-joen taisteluissa 4.1938, selvisi hengissä.

Palasi Suomeen syksyllä 1939, lähti merille.

Kuoli Helsingissä 1981

*

HUKKINEN, Onni Oskari, s. 1907 Helsinki, satamatyömies, meni Espanjaan 2.1937, liittyi sissijoukkoihin ja CXXXIX Prikaatiin, luutnantti.

Palasi Suomeen 3.1939 haavoittuneiden ryhmässä.  Joutui turvasäilöön, määrättiin Pärmin pataljoonaan (ErP 21), taisteli jatkosodassa, SKP:n jäsen.

Kuoli Helsingissä 1971.

*

JOKILAAKSO, Väinö Johannes, s. 1912 Finnby, merimies, meni Espanjaan keväällä 1938, liittyi Mac-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 12.1938.

*

JÄRVINEN, Erland, s. 1909 Hamina, merimies, meni Espanjaan 9.1937, liittyi Lincoln-pataljoonaan, karkasi Algeriaan keväällä 1938, pyrki Ranskan muukalaislegioonaan.

*

KAILA, Yrjö Paavo Ilmari, ”YPI”, s. 1912 Helsinki.

Francon puolella.

Kuoli Helsingissä 1.2003.

Lue lisää: Parole n:o 4/2014; Antti Pekolan artikkeli http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=web&cd=2&ved=0CCQQFjAB&url=http%3A%2F%2Fwww.jp27.fi%2Fparole%3Fdownload%3D22%3Aparole-4-14&ei=QHzYVJXAJuXXywPapoKQDw&usg=AFQjCNFenhroSnWIm7ROoCfJL2tVJsaHAQ&sig2=p6bbBWQsPe8sLo4N3_a4lw

*

KANERVA, Anton, s. 1904 Salla, maalari, kävi Suomessa armeijan, lähti Kanadaan ja sieltä Yhdysvaltoihin, vietti kiertävää elämää.  Meni Espanjaan 2.1938 aikoen ensin Francon joukkoihin, mutta kun ei päässyt päätyi Tasavallan joukkoihin, toimi panssariajoneuvojen mekaanikkona, loukkaantui, siirrettiin Ranskaan sairashoitoa saamaan.  Palasi Espanjaan, jalka meni uudestaan poikki, pataljoonansa papereissa lukee MIA (missed in action = kadonnut taistelussa), pääsi kuitenkin Pariisiin ja edelleen toukokuussa 1938 Antwerpeniin, ja edelleen elokuussa Hampurin kautta Suomeen ja Rovaniemelle , jossa Valpon alatoimiston kuulusteluissa kertoi lennokkaita tarinoita.  Talvisodassa taisteli Suomussalmella, jossa haavoittui tykinkranaatista.

Kuoli Rovaniemellä 1994.

*

KARHU, Simo, s. 1899 Tohmajärvi, merimies, muutti New Yorkiin 1921, meni Espanjaan 1937, liittyi XI Prikaatin André-pataljoonan konekiväärikomppaniaan, toimi myöhemmin sotilaspostin kuljettajana Valenciassa, joutui Ranskassa pakolaisleirille.

Palasi Suomeen 1939, siirtyi sotien ajaksi Ruotsiin, SKP:n jäsen.

Kuoli Tohmajärvellä 1973.

*

KARIKKA, Evert, s. 1909 Kälviä, metsätyömies, muutti Port Arthuriin Kanadaan 1927, CPC:n – Kanadan Kommunistisen puolueen jäsen, meni Espanjaan 1938, liittyi kanadalaiseen Mac-Paps –pataljoonaan, palasi Torontoon, Kanadaan 2.1939.

Yritti Talvisodan aikana mennä Kanadasta Yhdysvaltoihin ja anoi pääsyä Suomeen, mutta palautettiin Kanadaan.

*

KARLENIUS, Boris Vilhelm, s. 1917 Helsinki, suomenruotsalainen, merimies, tullivirkailija, meni Espanjaan Ranskan Dunkerquesta 10.1937, liittyi XI ja sittemmin XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 12.1938.

Kuoli Helsingissä 1988.

*

KARPALO, Olavi, s. 1916 Helsinki.

Francon puolella. Palasi Suomeen, taisteli Talvisodassa; kirjoitti kirjan Sisulla sotaan. http://www.kirjaseuranta.fi/kirjasto/K/Karpalo_Olavi/Sisulla_sotaan_falangistin_kokemuksia_Espanjasta/

SS-mies; Karpalo, Olavi, T-Dienste, 1.W.K., korpr. http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo065s.htm

Kuoli 1988.  Eräiden tietojen mukaan oli sotien jälkeen mennyt Venezuelaan.

*

KOSKI, Hugo Eemeli, s. 1916 Helsinki, asiapoika, meni Espanjaan 4.1937, liittyi XI Prikaatin sissijoukkoihin, karkasi Algerian Oraniin.

Palasi Suomeen 12.1938.  Toukokuussa 1939 osallistui IKL:n joukkokokousten häirintään II linjan kallioilla Helsingissä.  Suunnitteli vapaaehtoisten lähettämistä Ranskan avuksi Saksan miehitettyä maan 1940, tästä Kominternin vastaisesta toimesta kiinnostuivat ainakin Lauri Heikkinen ja Sauli Lassila.  Kerrotaan Talvisodan aikana kirjoittaneen isänmaallisia vetoomuksia Suomen Sosialidemokraattiin.  (sissi Koski oli varsinainen politiikan ”guerilla” – melko omapäinen, vh)

Sotien jälkeen hetken punaisen Valpon palveluksessa.

Kuoli Helsingissä 1976.

*

KOSKINEN, Paavo, s. 1903 Janakkala, muurari, oli paikalla Vaasassa kesällä 1940 SKP:n tekijämiesryhmässä kun hovioikeuden auskultantti Asser Salo muilutettiin oikeudenistunnon väliajalla, SKP-toiminnasta vankilassa 1930-1934, meni salateitse Neuvostoliittoon 1935, opiskeli Lenin-koulussa Moskovassa 1936, lähti koulun komennuskunnan mukana Espanjaan 4.1937, puoluenimi Gunnar Ebb, toimi sissinä ja kaukopartioiden johtajana, Mac-Paps –pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkö, pataljoonan vt. komentaja, kapteeni.

Palasi Suomeen 12.1938, pidätettiin ja tuomittiin poliittisesta toiminnasta 3 vuodeksi kuritushuoneeseen 3.1943 saakka, mutta joutui turvasäilöön jatkosodan loppuun asti.  SKP:n Helsingin piirisihteeri 1945.  Valtioneuvosto nimitti Koskisen 8.3.1945 jäseneksi Valtiollisen poliisin toiminnan uudistamista pohtivaan komiteaan.

*

Paavo Koskisen sporttinen hahmo on ikuistettu Stockmannin kulmalla olevaan Felix Nylundin Kolme seppää –patsaaseen (mies joka ”on kääntänyt selkänsä Mannerheimintielle”).

Kuoli Helsingissä 1980.

*

KOSOLA, Johan Valter, s. 1903 Helsinki.

Francon puolella.

Palasi Suomeen 8.1939.

*

LAAKSO, Eino Johannes, s. 1907 Tampere, tamperelainen jalkinetyöntekijä, tunnetun kommunistiperheen veljessarjan jäsen, Nahka- ja kumityöväen liiton jäsen, työväen urheiluliikkeessä ja Puna-avun työssä, meni salateitse Neuvostoliittoon 1935, opiskeli Lenin-koulussa Moskovassa, meni Espanjaan koulun komennuskunnan mukana 4.1937, puoluenimi Walter Fromm, liittyi sisseihin, teki tuholaisiskuja, sitten CXXIX Prikaatiin, luutnantti, oppi sekä venäjää että espanjaa korvakuulolta, ahkera itseopiskelija.  Laati NKVD:lle toveriarvioita muista suomalaisista tiukkaan sävyyn, tinkimätön aatteen mies, hermot rautaa.

Palasi Suomeen 2.1939, Talvisodan maan alla, joutui turvasäilöön, komennettiin Pärmin pataljoonaan josta loikkasi heti rintamalle tulon jälkeen 9.1941, sai desanttikoulutusta Neuvostoliitossa, palasi desanttina Tampereen seudulle 6.1942, oli Lauri Hietamäen ohella ainoa desanttina palautettu pärmiläinen, joka ei koskaan joutunut kiinni, nousi maan alta Saksan antauduttua 8.5.1945.  Punaisen Valpon sotilastoimistossa 1945-1948, tinkimätön kuulustelija ja kova lyömään, Kansan Sanan levikkipäällikkö, SKP:n ”sarvikuonoja”, SNS-aktiivi, Espanjan veteraanien ja fasisminvastaisen työn kansainvälisissä järjestössä laajat verkostot.

Kuoli Helsingissä 1981.

*

LAAKSO, Kallas August, s. 1903 Lammi, helsinkiläinen kivityömies, meni Espanjaan 2.1937, liittyi sisseihin, haavoittui, joutui kotiutettaessa Ranskassa pakolaisleirille.

Palasi Suomeen 3.1939 haavoittuneiden ryhmässä, toisen kätensä ja silmänsä menettäneenä, pidätettiin kommunisti-operaatiossa 16.10.1939, mutta vapautettiin parin päivän päästä; pidätettiin uudestaan jouluaattona 1939 lapsuudenkodissaan Lammilla ja passitettiin Hämeenlinnan lääninvankilaan ja edelleen Tammisaaren turvasäilöön.  (Tässä sisäministeri  Kekkosen iskussa 16.10.1939 pidätettiin yhteensä 272 kommunistia tai kommunistiseen toimintaan osallistumisesta epäiltyä, heidän joukossaan Espanjankävijät; Herman Haapaniemi, Eero Hautojärvi, Eero Lojander ja Eino Laakso.)

SKP:n jäsen.

Kuoli Helsingissä 1948.

*

LASSILA; Sauli Verner, s. 1910 Artjärvellä, vahtimestari, reservin alikersantti, meni Espanjaan 4.1937, mukana Ciudad de Barcelona –laivassa, joka torpedoitiin, pelastui, liittyi sisseihin.

Palasi Suomeen 2.1939.  Palveli Talvisodassa 2/JR 11 alikersanttina; arkistotietojen mukaan kuoli:07.03.1940 Niskapohja, Säkkijärvi; ruumis jäi kentälle tai tuhoutui, haudattu Helsinkiin.

Tosiasiassa joutui sotavangiksi tai antautui oma-aloitteisesti;  Kuusisen armeijassa; jäi vankien palautus-junasta Viipurissa 20.04.1940 oma-aloitteisesti Neuvostoliiton puolelle.  Jatkovaiheet tietymättömissä.

Veljeksistä; Lassilassa oli kolme veljestä:

kaksi heistä, nimittäin Sauli ja Ahti Armas, s. 03.04.14, Hki menivät Espanjaan.

Nuorin veli Pauli, jäänyt kotiin.  Ahti Lassila kadonnut Espanjassa fasistien hyökätessä Välimerelle, eli kesällä 1938.  Sauli Lassila palasi Espanjasta Suomeen ti 07.02.1939 Hl Baltic’alla Helsinkiin: joukossa 5 ’Espanjan luutnanttia’: Sauli Lassila, Evald Helander, Edmund Böckerman, Lauri Laukki Vilenius sekä Eino Laakso (Eli Sauli Lassila kuului Espanjan-taistelijoiden kovimpaan ytimeen).

EK-Valpon lausunto suojeluskuntapiirille:

”..lienee halukas karkaamaan vihollisen puolelle.”  (Kyllä Valpo ”pappenheimilaisensa” tunsi, vh)

Kuusisen armeijassa; jäi Viipurissa junasta 20.04.1940; Paldanius Antti arvioinut sotavankien paluukuulusteluissa Lassilaa: ”Ryssäläismielinen”, karkuri, liittynyt "Kuusien armeijaan"; OA

*

LEHÉN, Thure Valdemar, s. 1893 Jämsänkoski, toimittaja, seurasi porilaisen Sosialidemokraatin toimittajana Venäjän vallankumouksen kuohuja Moskovassa ja Pietarissa, Suomen kansanvaltuuskunnan sihteeri 1918, pakeni Neuvosto-Venäjälle 1918, osallistui Moskovassa SKP:n perustavaan kokoukseen elokuussa 1918, puna-armeijan everstiluutnantti, Kominternin palveluksessa vuodesta 1927, organisoi kapinahankkeita eri tahoilla Eurooppaa, etevä kirjoittaja, määrättiin Moskovasta Espanjaan syksyllä 1936, peitenimi Alfred Marus, palveli XI, XV ja XIII Prikaatissa sekä 69.Divisioonassa, (Espanjankomennus ilmeisesti säästi Lehénin hengen), organisoi partisaanitoimintaa ja valvoi kansainvälisen 15. prikaatin sotilaiden poliittista luotettavuutta, palasi Moskovaan 1938 , käänsi NKP(b):n historian lyhyen kurssin, joka on Maon Pienen punaisen kirjan jälkeen maailman levinnein marxilainen teos, Kuusisen hallituksen sisäministeri (turvallisuuspoliisi) Talvisodan aikana Kuusisen hallituksen sisä/poliisiministeri, operoi jatkosodan aikana Sorokassa, toimi Sotilaan ääni –rintamalehden päätoimittajana, sai viisumin Suomeen 1946, kuului SKP:n johtoon, puolisot: Hertta Kuusinen ja HO auskultantti Asser Salon leski Aino Salo.  Kimmo Rentolan määrityksen mukaan Lehénistä tuli ”Suomen kommunistisen puolueen läpikotaisin kyynikko”, mutta marxismista hän ei luopunut.

Kuoli Helsingissä 1976.

*

LEHTINEN, Armas Urho, s. 1921 Lahti, messipoika, meni Espanjaan Ranskasta 10.1937, liittyi XI ja XV prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan, haavoittui kahdesti.

Palasi Suomeen 12.1938.

Kuoli Helsingissä 1976.

*

LEPPÄNEN, Viljo Armas, s. 1900 Pori, merimies, kuului punakaartiin 1918, kävi Neuvostoliitossa 1925, muutti Port Arthuriin, Kanadaan 1929 meni Kanadasta Espanjaan 1937, liittyi sissijoukkoihin, jättäytyi suuresta kotiuttamisryhmästä Antwerpeniin 12.1938.

Palasi Suomeen 1.1939.  Talvisodan alussa määrättiin työkomppaniaa, mutta pidätettiin 10.1.1940 ja määrättiin turvasäilöön; jatkosodan aikana palveli ErTyöK:ssa.

Kuoli Porissa 1971.

*

LIIMATAINEN, Veikko, s. 1912 Viipuri, helsinkiläinen veneveistäjä, meni Espanjaan 2.1937, sissi, myöhemmin siirrettiin Mac-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 12.1938.

Taisteli Talvisodassa alikersanttina /JR 11:ssä; Kaatui 02.02.1940 Pinoniemi, Kuolemajärvi, haudattu Lahteen. -  EK:n mukaan Liimatainen oli hyvä ampuja asevelvollisuusaikanaan Suomessa.

Näitä Espanjan-poikia ei niin kauhean tarkkaan sortteerattu Talvisodan aikana: jokunen jäi vallan ilman lkp:tä, osa meni aikalailla ’normaalisti’ rintamalle: montako kaikkiaan – vaikea sanoa.  Näitä kaatuneita näyttäisi ehkä olevan puolisen tusinaa.  Useita ”espanjalaisia” oli helsinkiläisinä määrätty JR 11:een.

*

LILJANDER, Voitto Ensio, s. 1918 Helsinki, merimies, meni Espanjaan keväällä 1938, palveli XI ja XV prikaateissa.

Palasi Suomeen 12.1938, suoritti asepalveluksen, palveli jatkosodassa matruusina;

Kaatui panssarilaiva Ilmarisen upotessa Utön vesillä syyskuussa 1941, ruumis jäänyt kentälle, haudattu Naantaliin.

*

LOJANDER, Eero Olavi, s. 1909 Viipuri, kirvesmies, vankilassa SKP:n toimintaan osallistumisesta 1932-1934, meni Espanjaan 1.1937, liittyi XI ja XV prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 12.1938, oli rakentamassa olympiastadionia, pidätettiin Kekkos-iskussa 16.10.1939 mutta laskettiin vapaalle, vetäytyi maan alle Vileniuksen ja Hautojärven kanssa, jatkosodan lähestyessä turvasäilössä, sijoitettiin ns. Pärmin joukkoihin, mutta otettiin pois rintamapataljoonasta ja määrättiin työjoukkoihin Koverin vankileirille 1941-1944.

Kuoli Helsingissä 1978.

*

MOD, Akseli, s. 1899 Iisalmi, kajaanilainen maalari ja kaupunginvaltuutettu, kun ei suostunut eroamaan lapualaiset muiluttivat Neuvostoliittoon 1930, Karjalan puoluekoulussa peitenimellä Juki, selvisi puolueen maanalaistyössä Suomessa talven, jona Toivo Antikainen, Ville Pessi ja Aimo Aaltonen pidätettiin, palasi Neuvostoliittoon ja Lenin-koulussa Moskovassa 1933-1934 peitenimellä Vinberg, maisteri O.V. Kuusinen omi luotomiehikseen suorasukaisia työmiestyyppejä, kuten Antikainen, nyt Mod ja sodan jälkeen nokialainen Martti Malmberg; Espanjan sodan alettua Mod komennettiin Rjazaniin komentajakurssille ja meni 3.1937 Espanjaan Kominternin toimihenkilöksi, sotanimi Lauri Dahlberg, palveli CXXIII ja XI prikaateissa komppanianpäällikkönä, luutnantin arvossa, kotiutettaessa jäi Brysseliin 1939 koska tiesi kotimaassa joutuvansa mm. Lenin-koulun kävijänä vankilaan, vangittiin, mutta Saksan hyökättyä maahan Mod vapautettiin ”liittolaisena” 6.1940, pyrki Moskovaan ja pääsi sinne vihdoin joulupäivänä 1940;  Totuus-lehden toimittaja Petroskoissa, elokuussa 1942 komennettiin Kominterin puoluekouluun Ufaan samalle kurssille, jolla pärmiläisistä loikkareista valitut Kosunen, Jorma Johteinen ja Manu Kantola olivat, oli lähdössä maanalaistyöhön Suomeen, mutta lähtö viipyi ja Mod ilmestyi Helsinkiin vasta 2.10.1944, peitenimellä Osmo.

Kuoli Helsingissä 1979.

Otetaan tähän pitkän kaavan mukainen tarina maalari Modin vaiheista.  Tiedot suoraan Kimmo Rentolan ”Kenen joukossa seisot?” –teoksesta, ja lopun hajahuomiot EK-Valpon henkilökorteista:

Lapualaiset muiluttivat Kajaanin kaupunginvaltuuston kokouksesta 05.08.1930 rajalle. Kävi Petroskoissa Maatalousteknikumia, komennettiin Moskovaan ylempään ’maatalouskorkeakouluun’, kahteen otteeseen Lenin-koulussa.

Puoluetyössä Suomessa ainakin 1934, selvisi kiinni jäämättä – päinvastoin kuin Antikainen, Pessi ja Aimo Aaltonen.

Palasi Neuvostoliittoon, oli Suomen delegaattina Kominternin 7. kongressissa ja sen jälkeen aspiranttina Lenin-koulussa.

Espanjan sisällissodan alettua Mod komennettiin Rjazaniin lyhyelle komentajakurssille ja sen päätyttyä maaliskuussa 1937 Espanjaan.

Opetti Tasavallan armeijan 27. divisioonan 123. prikaatin II pataljoonan sotilaita käyttämään kevyttä ja raskasta maximia ja venäläistä sotilaskivääriä.  Ei osannut espanjaan, joten opetusmenetelmänä oli näyttäminen, mutta se toimi.

Runsaan vuoden kuluttua Mod pääsi kansainvälisiin joukkoihin, 11. prikaatin puoluejärjestöön.  Ebron operaatiossa heinä-elokuussa 1938 ’Lauri Dahlberg’, jolla nimellä hän Espanjassa esiintyi (oikea LD oli kajaanilainen työmies, jonka AM tietysti tunsi) komensi Skandinavian pataljoonan 1. komppaniaa ja haavoittui.   -

Modille Espanja oli turvapaikka, sillä lapualaisten muiluttamana hänellä ei olisi Neuvostoliitossa niinä vuosina ollut suuriakaan mahdollisuuksia selvitä hengissä [Kimmo Rentola].

Kun kansainväliset prikaatit hajoitettiin ja evakuoitiin syys-lokakuussa 1938, Mod lähti suomalaisten joukossa kohti kotimaata.  Antverpenissa hän kuitenkin näki lehdessä uutisen Suomen suuresta kommunistijutusta.  Kun syyttäjän tähtitodistaja Taivainen oli Lenin-koululta tuttu poika ja Suomessa siis odotti pitkä vankeustuomio, Mod jättäytyi joukosta ja jäi Belgiaan.

Sieltä hän kirjoitti SKP:n ulkomaan byroolle ymmärtämättä ettei sitä enää ollut olemassakaan.  Kuusinen, jonka ’ottopoikia’ käytännöllinen ja ’suorasukainen työmiestyyppi’ Mod oli, yritti järjestää miestä Moskovaan.  Se ei tuottanut tulosta, joten elokuussa 1939 Mod kääntyi Neuvostoliiton konsulaatin puoleen.

Sieltäkään ei ensin kuulunut mitään, mutta talvisodan aikana suomalaisia kommunisteja ruvettiin jälleen huolimaan Neuvostoliittoon.  Mod sai matkaluvan, mutta sitä odottaessa Belgian viranomaiset olivat teljenneet miehen vankilaan.  Kun Hitler hyökkäsi länteen, saksalaiset päästivät Modin vankilasta kesäkuussa 1940.  Hänhän oli periaatteessa heidän liittolaisensa [!].  – Ainakin yksi suomalainen siis hyötyi Molotovin-Ribbentropin paktista [Kimmo Rentola].

Vaarallista kumousmiestä ei kuitenkaan haluttu päästää matkustamaan Saksan halki.  Viimein Gestapo oivalsi, että kajaanilainen maalari tuskin saisi pitkän junamatkansa ohessa natsijärjestystä nurin, joten matkalupa myönnettiin.  Saksan ja Neuvostoliiton hallitsemien alueiden rajalla vaihdettiin sinä talvena ihmisiä molempiin suuntiin, myös vastoin asianomaisen tahtoa, mutta Akseli Mod halusi Moskovaan ja pääsi sinne joulupäivänä 1940.

Mod lähetettiin Petroskoihin, jossa perhe oli vuosikausia odottanut.  Toimitti Totuus-lehteä, mutta hankalassa asemassa, sillä neuvostopassi puuttui ja puolueen jäsenkortti oli Espanjaan lähtiessä otettu talteen Lenin-koulun salaiselle osastolle ja sinne se jäi.

Jatkosodan alkaessa Mod pyrki ’vanhojen punakaartilaisten sakkiin tappelemaan’, mutta ei-kansalaisena hylättiin ja komennettiin oppilaaksi ja opettajaksi Karjalan puolueen erikoiskouluun, jossa ryhdyttiin kouluttamaan väkeä Suomea varten.  Mod luennoi Suomen taloudesta ja työväenliikkeestä.

Elokuussa 1942 hänet komennettiin Kominternin puoluekouluun Ufaan, samalle kurssille kuin pärmiläisten joukosta valitut Kosunen, Johteinen ja Manu Kantola.  Siinä sivussa hän toimi Kominternin kaaderiosastolla Skandinavian maiden referenttinä,. jälleen arkaluontoisessa ja tärkeässä tehtävässä.

Maaliskuussa 1943 Mod palasi Moskovaan, jossa työpaikan nimi Kominternin lakkauttamisen jälkeen oli NII-205.  Siellä hän viimein sai muukalaispassin; asiaa auttoi se, että poikansa Aarno oli vapaaehtoisena NKVD:n partisaanikoulussa Karjalassa.

Kesällä 1944, suurten tapahtumien kesänä, tuli eteen tarve Suomessa olevan puoluejohdon vahvistamiseksi.

Otto Kuusinen ja Inkeri Lehtinen suosittelivat johtavaan puoluetyöhön maahan lähetettäviksi neljää toveria: nimekkäin oli Juri Andrejevitsh Linko, niin kuin Antti Hyvönen siihen aikaan tunnettiin.  Paavo Heinonen puolestaan oli Kominternin käyttöön saatuja pärmiläisiä ja Instituutti 205:n radiotoimittaja, samoin kuin lähtölistalle niin ikään nimetty Manu Kantola, joka oli ennen radioon tuloaan käynyt Kominterinin puoluekoulun Ufassa.  Sieltä oli myöskin neljäs desanttiehdokas, Harold Foss, alias Akseli Mod.  –

Nelikon, joka itseasiassa supistui parivaljakoksi, Heinonen – Mod,  valmistautuessa lähtöön ehti Suomen tilanne nopeasti muuttua ja sen myötä tehtäväkenttä.  Kominternin seuraajajärjestöissä saatiin Akseli Mod viimein toimituskuntoon Suomeen.

Syystä tai toisesta  hänen maahantulossaan ei voitu käyttää valvontakomission yhteyksiä.  Jos mies olisi toimitettu Porkkalan kautta tai univormu päällä ja suu kiinni Torniin ja sieltä eteenpäin, ei olisi koira perään haukkunut.  Mutta se väylä ei ollut käytössä, joten piti turvautua vaarallisempaan keinoon ja pudottaa Mod radisteineen laskuvarjoilla lokakuun 14. päivän vastaisena yönä keskiselle Uudellemaalle.  -

Radisti ’Nikolajeva’ oli omaksunut Puna-armeijan Razveduprin orinomaisin arvolausein: ’Koeteltu ja luetettava.  Kurinalainen ja täsmällinen’.  Hän oli taustaltaan amerikansuomalainen Inga-Lill Gåsström, joka värvättiin moskovalaisen keskikoulun penkiltä elokuussa 1940.  Koko sisarussarja oli tiedustelijoita, mutta veli Eliksen pidätys ja teloitus Turussa 1942 oli hidastanut tyttöjen lähettämistä Suomeen.  Nyt aika oli viimein Ingan osalta kypsä.  -

Akseli Mod myöhästyi SKP:n perustamisesta.  Hän ilmestyi Helsinkiin 20. lokakuuta 1944, ilmoitti olevansa ’Osmo’ ja saapuneensa Moskovasta lentokoneella.  Radistinsa ’Annan’ hän oli jättänyt maalle.  Aaltonen ja Pessi tunsivat kurssitoverinsa Lenin-koululta henkilökohtaisesti, ja asian otti hoitaakseen Kauko Heikkilä.

Hän järjesti kolmimiehisen polkupyöräretkikunnan hakemaan radiota, laskuvarjoja ja muuta materiaalia metsästä Hyrylän läheltä.  Siinä oli kolme Eeroa, ’Patu’ Hautojärvi, Lojander ja nuori Sainio; viimeksi mainittu sai sen käsityksen, että näiden desanttien tehtävänä oli ’puoluetoiminnan ja työn kehittäminen lähinnä Moskovassa olevan SKP:n johdon näköalojen puitteissa’.  -

Hertta Kuusinen ilmoitti 23. lokakuuta 1944 liittoutuneiden valvontakomissiossa olleelle tiedusteluyhteydelleen ’Osmon’ saapumisesta.  Herttaa tällainen tohelointi ei ilahduttanut.  -

Hertta Kuusinen ilmoitti, että paikallinen johto suhtautui epäilevästi Osmon saapumiseen, koska temppu juuri puolueen legalisoitumisen aikaan herätti turhaan epäluuloja.  Mahdollisesti se oli provokaatio. Jos laskuvarjolla saapuneet joutuisivat pidätetyiksi, oikeisto yrittäisi heitä hyväkseen käyttäen kompromettoida ne ystävät, joilla oli yhteyksiä Moskovaan.  Mod kirjoitti SKP:n puoluetoimikunnalle kaksi pitkää kirjoitusta puolueen luonteesta ja kansallis-demokraattisesta rintamasta.  -

Mod hylkäsi tiukan kaaderipuolueen ja vaati ovien avaamista, laajaa joukkopuoluetta kuten Kataloniassa aikoinaan ja nyt Ranskassa ja Italiassa.  Kominternin lakkauttaminen antoi jäsenpuolueille vapaat kädet, joita Englannissa ja Ruotsissa käytettiin tarjoutumalla jopa liittymään sosialidemokraattisiin puolueisiin.  Myös Suomessa voisi tulla kyseeseen samansuuntainen ratkaisu, ’puolueen nimen muuttokin’ ja yhtenäisyyspuolue, ei liittopuoluetta, ’josta täällä on ollut puhetta’.  Modin esitys vastasi muiden kommunistipuolueiden politiikkaa sinä talvena, ja Suomessa siihen olisi ollut poikkeuksellisen hyvät edellytykset, koska tilanne oli niin avoin. [Kimmo Rentola].  Akseli Mod haki Helsingin poliisilaitokselta henkilöllisyyspapereita, joita hänellä ei ollut.  Poliisi ohjasi Modin valtiollisen poliisin pakeille.  Siellä 09.12.1944 tapahtuneessa kuulemisessa Mod kertoi viime Suomeen tulostaan ja vaiheistaan täällä version, joka on EK-Valpo Ptk.N:o 228-9.12.1944:ssä kirjattuna:  Neuvostoliitossa asui sitten kesään1944, heinä-elokuun vaihteeseen, asti, jolloin lähti sieltä aina fascismia vastaan taistelleena Pohjois-Suomeen saksalaisten joukkojen selustaan taistellakseen näitä vastaan.  Kun sotatoimet siellä lakkasivat, lähti, senjälkeen kun välirauhansopimus Neuvostoliiton kanssa oli solmittu, osittain rautateitä, osittain linja-autoja kulkuvälineenään käyttäen Helsinkiin, jonne saapui marraskuun viimeisenä päivänä.  Tästä lähtien on asunut edellämainitun veljensä  (työmies Pekka Mod) luona.  Matkansa Helsinkiin teki vailla kaikkia papereita ja papereitta on ollut Helsingissäkin.  Haluaisi nyt saada tietoa, millä tavoin kaikki tarvittavat paperit saa.

Sirola-opiston filosofian opettaja 1946 – 1947.  Ny Tid’in toimittaja 1954.  Saapunut Suomeen syksyllä 1944 epävirallista tietä N-liitosta ja käsitelty sen jälkeen Suomen kansalaisena, joskin voi olla N-liiton kansalainen minkä selvityksen alaisena parhaillaan.  Vaimo Alma Maria, s. 21/3-01 (saap. 7/7-46) on N-liiton kansalainen.  M:n poika Aulis Veikko Augusti Mod, s. 13.3.1926, NL:n kansalainen, hakee Suomen kansalaisuutta.:  - EK-Valpo. SPKD.N:o 3857/72. ym.  

*

MUURI, Arvo Oiva, s. 1914 Kotka, helsinkiläinen liikeapulainen, meni Espanjaan 7.1937, liittyi XI Prikaatin André-pataljoonaan kersantin arvoisena, haavoittui.

Palasi Suomeen 1938, jatkoi SKP:n maanalaistoimissa, pidätettiin 3.1939, mutta vapautettiin odottamaan oikeudenkäyntiä, pakeni Ruotsiin, palautettiin Suomeen 12.1939, valtiopetoksen valmistelusta 2½ vuotta vankilaa, tuomion kärsittyään pantiin turvasäilöön jossa välirauhan tekoon syyskuussa 1944 asti.  SKP:n jäsen.

Kuoli Helsingissä 1985.

*

NIKKANEN, Onni Kalervo, s. 1908 Uusikirkko Vl., kotikunta Kanneljärvi, merimies, puuseppä, meni Espanjaan Ranskasta 10.1937, liittyi XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan, karkasi Afrikan Oraniin keväällä 1938.

Palasi Suomeen 8.1938

Talvisodassa palveli sotamiehenä KKK/JP 3:ssa, sitten KKK/Er.P 3. 

Kaatui 11.02.1940 Summa, Kuolemajärvi, haudattu Kanneljärvelle.

*

OITTINEN, August, 31.05.1907 Vesanto,

Palveli Talvisodassa sotamiehenä II/JR 38:ssa.

Kaatui: 09.02.1940 Nietjärvi, Impilahti .  Varsin puutteelliset tiedot; Kyseessä voi olla Espanjankävijä August Oittinen; tarkistan asiaa!

Oittisesta ei ole henkilömappia EK-Valpossa.

*

OJALA, Erkki Johannes, s. 1915 Tornio, opiskelija, merimies, meni Espanjaan 1937, liittyi XI Prikaatin sissijoukkoihin.

Palasi Suomeen joulukuussa 1938.

*

OJANEN, Armas Johan, s. 1905 Vaasa, merimies, punaupseeri, Merimies Unionin asiamies, meni Espanjaan 2.1938, liittyi XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan, joutui arestiin juopottelun takia.

Palasi Suomeen joulukuussa 1938,

*

ORRENMAA, Jalo Urho Uljas, s. 1913 Ylihärmä, kaivertaja, hopeaseppä, meni Espanjaan syksyllä 1937, liittyi XI Prikaatiin.

Palasi Suomeen 12.1938.

Kuoli Nurmijärvellä 1985.

*

PAASO, Sulo Olavi, s. 1913 Oulujoki, luupuukkoseppä, SKP-yhteyksien takia vankiaan 1930-luvulla, lähti Espnjaan 5.1937, palveli XI Prikaatissa sissinä.

Palasi Suomeen 12.1938.

Turvasäilössä, määrättiin Pärmin pataljoonaan (ErP 21), mutta poistettiin joukosta ennen rintamalle siirtoa, määrättiin Er.TyöK:aan Koveriin.  Pehmensi kantojaan ja ryhtyi yhteistyöhön, siirrettiin kotijoukkoihin..

Kuoli Torniossa 1988.

*

PAJUNEN, Paavo Albin, s. 1904 Asikkala, helsinkiläinen kivityömies, reservin alikersantti, kommunisti, Valtiollisen poliisin tarkkailussa vuodesta 1934, meni Espanjaan 1937, liittyi XI Prikaatin André –pataljoonan konekiväärikomppaniaan, kersantti.

Palasi Suomeen pääjoukossa joulukuussa 1938.  Esiintyi Espanjantaistelijoiden kotiuttamis- ja muissa juhlissa eripuolilla.  Etevä kynämies.

Talvisodassa palveli alikersanttina JR 12:ssa:

Ilmeisesti loikkasi partioretkellä Kuolemajärvellä 14.12.1939;

Teloitettiin Terijoella tammikuussa 1940, ilmeisesti Suomen kansanarmeijan sotaoikeuden troikan, Tuure Lehénin, Armas Äikiän ja Inkeri Lehtisen päätöksellä.  -

Paavo Pajusesta oli EK-Valpon henkilömapeissa tarinaa; joku kertonut, että Pajunen ollut venäläisen ryhmän päällikkönä, kai kersantin arvoisena kohta loikkauksensa jälkeen suomalaisten selustassa ja joutunut saarroksiin, jolloin suomalaiset kertoman mukaan tulituksellaan tuhonneet hänet…  Toinen versio; joku vankileirillä jatkosodan aikaan nähnyt Pajusen näköisen miehen..

Talvisodan sotavankien paluukuulusteluissa kerrottua, ym.:

Silen Tauno: PP karkasi vihollisen puolelle Kuolemajärvellä;

Nikkanen Topias: PP kehotti sotavankileirillä kovasti toisia liittymään kansanarmeijaan;

Haapalahti Paavo: Tapasivat Kuokkalassa, josta vietiin tuntemattomaan paikkaan;

SA T 20987/Be 2: liittyi 20.12.1939 Kuusisen armeijaan;

Kansan Arkisto: loikkari (OA), jonka Kuusisen hallituksen kolme ministeriä tuomitsi teloitettavaksi;

Rukiver-kirja s. 13-14.

*

PARTANEN, Väinö, s. 1916 Kontiolahti, helsinkiläinen ahtaaja, lempinimeltään Mikki-Hiiri, yritti Espanjaan, vangittiin Ranskassa, palautettiin Suomeen 1937.

*

PEKKALIN, Arvi Johannes, s. 1906 Valkeala, helsinkiläinen taitelija, asioitsija, meni Espanjaan 12.1937, liittyi XI Prikaatin André-patljoonaan ja sittemmin XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 3.1939.  Turvasäilössä, määrättiin Pärmin pataljoonaan (ErP 21), mutta poistettiin joukosta ennen rintamalle vientiä syyskuussa 1941 ja määrättiin Koverin vankileirille, Aunukseen 1941-1943, vapautui ennen välirauhansopimusta ja perusti oman yleishumanistisen yhdistyksen.  Taiteilija-idealisti hengeltään.

Kuoli Helsingissä 1985.

*

PENTIKÄINEN, Vilho Armas, s. 1903 Viipuri, Talikkalan ty:n punakaartin jäsen, reservin luutnantti.  Toimi Suomen pääesikunnassa luutnantin vakanssilla tiedusteluosastolla.  Toimitti Neuvostoliittoon tärkeitä sotilassalaisuuksia; kun käry kävi, pakeni Terijoen etappipolkua pitkin Rajajoen yli ja palveli Puna-armeijassa, GPU:n upseeri 1935.  Lenin-koulussa Moskovassa 1936.  Komennettiin Espanjaan 1937, jossa toimi NKVD:n ulkomaantiedustelun palveluksessa, peitenimi Erik, palasi Neuvostoliittoon.  Talvisodan aikaan Pentikäinen kuulusteli suomalaisia sotavankeja.  Palveli NKVD:n ulkomaanosastossa tiedustelutehtävissä 1960-luvulle, tiettävästi viimeksi DDR:ssä.

*

POIKULAINEN, Erik Armas, s. 1910 Viipuri, merimies, meni Espanjaan Kanadasta 10.1937, peitenimi Jussi Holopainen, pidätettiin Figuerasissa mutta vapautettiin.

Palasi Suomeen joulukuussa 1938, joutui armeijaan rannikkotykistöön Viipurin Ravansaareen, ei sopeutunut armeijan kuriin, josta karkasi, lähti merille ja saapui New Yorkiin 1939, kertoi Espanjan kokemuksistaan Eteenpäin-lehdelle peitenimellä ”Jussi Holopainen”.

*

POLOJÄRVI, Erkki Akseli, s. 1912 Oulu, työmies, meni Espanjaan 5.1937, liittyi Mav-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen marraskuussa 1938 yhdessä Aaro Amnellin kanssa, osallistui espanjan-veteraanien yleisötilaisuuksiin, meni keväällä 1939 armeijan värvättynä linnoitustöihin, pidätettiin joulukuussa 1939 ja pantiin turvasäilöön.  Polojärvi anoi rintamalle pääsyä vedoten Espanjan rintamakokemuksiinsa, mutta ei päässyt, vapautettiin 4.1940.

Määrättiin Pärmin pataljoonaan (ErP 21), loikkasi 9.1941.

Palasi desanttina Suomeen 5.12.1942, pidätettiin 8.12.1942;

Teloitettiin Neuvostoliiton lähettämänä desanttina Hyrylässä tammikuussa 1943.  Teloitusryhmän vetäjäksi komennettiin nuori upseerikokelas Olavi Lindblom.

*

RAJAMÄKI, Albert Bruno, s. 1905 Kotka, merimies, muutti Port Arthuriin, Kanadaan 1926, meni Espanjaan 10.1937, liittyi XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan, karkasi.

Palasi Suomeen maaliskuussa 1938, lähti Kanadaan 9.1938.

*

RINTALA, Tauno Artturi, s. 28.09.1908 Pietarsaari,

Talvisodassa palveli sotamiehenä 9/JR 21:ssa;

kaatui: Taipale, Metsäpirtti, 12.02.1940.

*

RUTANEN, Veikko Erik, s. 1912 Laukaa.

Francon puolella.

Palasi Suomeen 11.1937.

*

RÄISÄNEN, Emil, s. 1917 Viipuri.

Francon puolella.

Kuoli Niinisalossa maaliskuussa 1941.

*

RÄISÄNEN, Lauri August, s. 1906 Haukipudas, muutti Port Arthuriin, Kanadaan 1928, meni Espanjaan 4.1937, toimi ensin seppänä tasavaltalaisten joukkojenkeskittämispaikassa Albacetessä, liittyi Lincoln-pataljoonaan.

Palasi Suomeen joulukuussa 1938, asettui Kärsämäelle, kirjoitti Espanjan kokemuksistaan Espanjan poikien kirjaan.  SKP:n jäsen.

*

SERGIN, Feodor Fredrik, s. 1899 Hämeenlinna, suomalainen merimies, meni Espanjaan 1.1938, liittyi XI Prikaatiin, kotiutettiin 12.1938, katosi Pariisissa.

Palasi Suomeen; ilmestyi Rovaniemelle maaliskuussa 1939, joutui Oulun lääninvankilaan sovittamaan juopposakkoja, siirtyi syksyllä 1939 Ruotsiin, kirjoitti Merimies-Unionin lehteen pari Espanjan sotaa käsittelevää juttua, passitettiin Ruotsista kotiin ja pidätettiin helmikuussa 1940 Turussa ja joutui turvasäilöön.

*

SISKONEN, Karl Edward, s. 1901 Helsinki, merimies, meni Espanjaan 1937, liittyi XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan, toimi tulkkina, karkasi kotiutettaessa Le Havressa joulukuussa 1938, meni merille, joutui internointileirille Espanjassa.

Siirtyi Ranskaan 1940 ja katosi.

Kosketuksista Suomeen ei ole havaintoja tiedossa tuon jälkeen.

*

SORRO, Benjamin, s. 1910 Porvoon mlk, aikaisempi Sundvalla.

Francon puolella.

Kuoli Rovaniemellä 1994.

*

SULAMAA, Leo Emil, s. 1915 Tammela.

Francon puolella.

Palasi 1939.

*

SYRJÄLÄINEN, Veikko Matti, s. 1916 Viipuri, merimies, meni Kanadaan toukokuussa 1937 ja sieltä Espanjaan kesällä 1937, käytti ”Emil Olavi Kantola” –nimelle kirjoitettua passia, loikkasi Marseilleen 3.1938.

Palasi Suomeen, joutui armeijaan.  Katosi jatkosodassa Shemenskissä 8.6.1944.

*

TUOMINEN, Viljo Verner, s. 1909 Pohjois-Pirkkala, tamperelainen putkimies, lempinimi Viska, Lenin-koulussa Moskovassa 1932-1933, puoluenimi Sten, meni Espanjaan 7.1937, liittyi XI Prikaatin Andé –pataljoonaan ja sittemmin XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan, joutui kotiutettaessa Ranskassa pakolaisleirille.

Palasi Suomeen 3.1939, osallistui työväen toimintaan ja agitoi Espanjan-avun puolesta.

Määrättiin jatkosodassa Pärmin pataljoonaan (ErP 21), mutta poistettiin pataljoonasta ennen rintamalle siirtoa, samaan porukkaan (ErTyöK, Kovero, Aunus) 1941-1944, kuin Åhman ja Hautojärvi; mitähän se Viska teki sillä Espanjassa vammautuneella kädellään?  Sotien jälkeen SKP:n piirisihteeri, erotettiin myöhemmin.

Kuoli Helsingissä 1956.

*

VANNE, Terho Johannes, s. 08.11.07 Oulunkylä, asui Helsinki, opiskelija,

Francon puolella.

Palveli Talvisodassa; luutnantti, II/JR 65; haavoittui 10.02.40 Kuhmo (Kollaa), kuoli haavoittuneena  PSP/Kuhmo 12.02.40, haudattu Vilppula.

*

VIITANIEMIEMI, Juho Jussi, s. 31.1.1911 Ikaalisten maalaiskunta, muutti Torontoon, Kanadaan 16-vuotiaana vuonna 1927, Kanadan kommunistisen puolueen CPC:n jäsen,.meni Espanjaan 4.1937, kuului Washington-, Lincoln- ja Mac-Paps –pataljooniin, kersantti, konekivääriryhmän johtaja.  Tiedetään olleen etevä sotilas.  Joutui Espanjassa taistelujen tuoksinassa saarroksiin ja luultiin kuolleen; poistui Espanjasta keväällä 1938.

Palasi Suomeen talvella 1939.  Joutui turvasäilöön.  Pyrki rintamalle jatkosodassa ja sijoittui Pärmin pataljoonaan; sotamies 1/Er.P22.

Loikkasi Neuvostoliiton puolelle Maaselän suunta, Harvelan lohko, Vansjärvi 21.05.1942; palautettiin sotavankeudesta 25.12.1944 Suomeen.

Toimi sotavankileirillä yhteistoimintamiehenä, ns. klubimiehen asemassa.  Suomen Sotavangit ry:n puheenjohtaja Teuvo Alava, joka haavoittuneena joutui kevättalvella 1944 tiedusteluretkellä sotavangiksi muistaa Juho Viitaniemen: kun vankileirin muut miehet lähtivät aamulla suljetussa muodossa portista kaupungille eri työkohteisiin, heitä jäi kaksi suomalaista kämpille, Teuvo joka oli toipilas ja vapautettu työvelvoitteesta, sekä Juho joka oli ”klubimies” ja siten vapautettu työstä.  He kävelivät kaikessa rauhassa vankileirin kentällä ja juttelivat kaikesta maan ja taivaan välillä.  Juho kertoi siirtolaiskokemuksistaan Kanadassa (1927-1938), Espanjan seikkailuistaan ja vankilakokemuksista Suomessa sekä loikkauksestaan.

Suomen valvontaviranomaisten asiakirjoja;

EK-Valpossa ei ole hmp.

EK-Valpon valvontakortti:  ”18.01.1939:  Lähetetty kesäk. 1938 Marseillesta Suomeen suorittamaan asevelvollisuuttaaan.  Lienee osallistunut Espanjan kansalaissotaan hallituksenpuolella.  Ilm. 2479/23.12.38.”  -

EK-Valpon valvontakortti: ”21.10.43.:  stm, työmies, s. 3/1-11 Ikaalisissa, jossa kirj.  Tuntom.: pituus yli 180 sm.  1./Er.P.22,  22/5-42 Maaselän suunnan Havelan lohkolla mennyt vihollisen puolelle.  K.D.N:o 2952/1742-43; 2/10-43 PM:n valv.os.  -  -

Kustaa Edvard Kivilä tavannut V:n Moskovan lähistöllä olevalla vankileirillä v. 1942 ja tullut tämän puheista siihen käsitykseen, että V. oli värväytynyt vakoilupalveluun.  Main. K.D.N:o 589/808.- 24.12.43 (PM:n ptk 61/43).

(Sotavanki Kustaa Kivilä palasi desanttina ja ilmoittautui viranomaisille 16.09.43; Rukiveer).  -  - Sotavankileirillä [Viitaniemi] kirjoitellut lentolehtisiä. K.D.N:o 198/697-24.12.43 (Tamp.os.).  - Pärmiläinen, Loikkari ja usein mainittu Klubimies sotavankileirillä; palasi jouluna 1944.

*

VILENIUS, Lauri David, s. 1900 Helsinki, satamatyömies, kirjallisen Kiila-ryhmän nimimerkki Joonas Laukki, vangittuna SKP-yhteyksistä, lähti Espanjaan2.1937, jäi kiinni Ranskan rajalla, joutui vankilaan, vapauduttuaan jatkoi Espanjaan, jossa toimi XI Prikaatin autonkuljettajana, sissiluutnantti.

Palasi Suomeen 1939.  Talvisodan alettua maan alle, jäi kiinni tammikuussa 1940 Paavo Pajusen lesken Jennyn luota, kertoi kuulusteluissa että hänen kantansa Neuvostoliittoon oli alkanut horjua Espanjassa tapahtuneiden venäläispolitrukkien toimien takia, vapautui 2 vk kuluttua, mikä sai tovereissa aikaan epäilyksiä yhteistoiminnasta ohranan kanssa.  Kuului Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan.

Määrättiin turvasäilöön; karkasi lokakuussa 1942, tästä syystä tavanmukaisesti porukoissa epäiltiin yhteistoiminnasta Valpon kanssa, vapautui lopullisesti välirauhansopimuksen nojalla 1944, SKP:n toimitsija, pakinoitsija, myöhemmin yksityisyrittäjä, hankki traktorin ja ryhtyi porariksi.  Espanjankävijöiden innokas yhdysmies loppuun asti.

Kirjoitti muistelmansa Työmiehen päiväkirja.  Etevä kynämies.

Kuoli Ilmenaussa Itä-Saksassa 1969.

*

VÄYRYNEN, Leo Kustaa, s. 1911 Helsinki, merimies, meni Espanaan Ranskasta 10.937, liittyi XI ja sitten XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen 12.1938.

Kuoli Helsingissä 1967.

*

ÅHMAN, Olavi, s. 6.6.1914 Kuivaniemi, rovaniemeläinen asentaja, lähti Espanjaan 5.1937, liittyi XV Prikaatin Mac-Paps –pataljoonaan.

Palasi Suomeen maaliskuussa 1939.

Talvisodassa palveli sotamiehenä JR 11:ssa, konekiväärimies, taistelupaikat Kuolemajärvi ja Viipurinlahti, haavoittui jalkaan: myönnettiin Talvisodassa urheudesta VR II.

Jatkosodassa Pärmin pataljoonaan (ErP 21), josta poistettiin ennen rintamalle vientiä; II-luokan työpalveluvelvollisena Er.TyöK/VI AK, jossain Kannaksella Jatkosodan aikana.  Toisen tiedon mukaan Espanjankävijöiden normipaikassa Koverin pakkotyöleirillä Aunuksessa 1941-1944.

SKP:n jäsen, sotien jälkeen opetti KGP:n agentteja, pakeni Neuvostoliittoon 1957,  palasi Suomeen 1975.

Kuoli 1988 Torniossa.

*

*

”Francolaiset”:

von HAARTMAN, Carl Magnus Gunnar Emil, s. 1897 Helsinki.  Kirjoitti muistelmat Espnajan sodasta ym.  Kuoli Malagalla Espanjassa 1980.

HEIKKINEN, Arvo Kalevi, s. 1911 Kestilä.  Kuoli Helsingissä joulukuussa 1940.

KAILA, Yrjö Paavo Ilmari, s. 1912 Helsinki.  Kuoli Helsingissä tammikuussa 2003.

KARPALO, Olavi, s. 1916 Helsinki.  Kirjoitti Espanjan-muistelmat Sisulla sotaan, 1940.  Kuoli 1988.

KOSOLA, Johan Valter, s. 1903 Helsinki.  Palasi Suomeen elokuussa 1939.

RUTANEN, Veikko Erik, s. 1912 Laukaa.  Palasi Suomeen marraskuussa 1937.

RÄISÄNEN, Emil, s. 1897 Viipuri.  Kuoli Niinisalossa maaliskuussa 941.

SORRO, Benjamin (aik. Sundvall), s. 1910 Porvoon mlk.  Kuoli Rovaniemellä 1994.

SULAMAA, Leo Emil, s. 1915 Tammela.  Palasi Suomeen 1939.

WANNE, Terho Johannes ”Jukka”, s. 1907 Lieto.  Kaatui Tavisodassa Kuhmon rintamalla helmikuussa 1940.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Taas mielenkiintoista historiatietoa Veikko Huuskalta. Kiitos.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kiitos mielenkiintoisesta katsauksesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset