Euroopan kriisi, kansallinen ajattelu ja Euroopan Unionin loppu

 

Torstaina se tulee –oletko valmis?

Euroopan media on tulvillaan erilaisia spekulaatioita sen jälkeen kun Euroopan Keskuspankin tulevia toimintasuunnitelmia koskeva vuoto sopivasti kiihdytti niitä ounastelemalla suoraan, että EKP:n seuraava liike tulee olemaan ”määrällinen keventäminen” (quantitative easing, QE).

Ensimmäisenä tätä ”lämmintä leipää” nälkäisten huulille kiikutti Der Spiegel.  Tästä nyt voisi jo vanhan mediafilosofin keskeislyyristen muotoilujen tapaan sanoa: Media on viesti.  Kun asia nyt kerran on Spiegelille vuodettu ja pääkallonpaikalla julkaistu, niin tottahan se on tottakin sitten.  Ja tietysti se otti sitten kyytiin kaikki mahdolliset skribentit, eikä – se tulkoon näin sivumennen todetuksi – yksikään pankin virkailija ole huhua kiistänyt eikä EU:n vähääkään korkeampi viskaali niistänyt.  http://www.manager-magazin.de/politik/weltwirtschaft/ezb-schadet-mit-qe-der-euro-zone-a-1013757.html

Joten voimme kutsua tätä ”viralliseksi vuodoksi”, joka on ihan tarkoituksella ja tietyin tavoittein laitettu Euroopan saleihin vierimään ja valmistamaan tulevaa päätöstä, joka tulee virallisessa muodossa vielä tällä viikolla, ennen kuin torstai-ilta täysin pimenee Brysselissä.  http://www.reuters.com/article/2015/01/17/us-ecb-merkel-draghi-idUSKBN0KQ0SH20150117

 

http://uk.businessinsider.com/hollande-the-ecb-is-going-to-do-qe-on-thursday-2015-1?r=US

*

Kun tauti on kyllin paha rohdotkin kelpaavat

Suunnitelmana ja pyrkimyksenä on taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen  Euroopassa käytettävissä olevan rahapanoksen avulla.

Tämä alkaa jo olla vähän samaa, kuin mustalaisella jolla oli vaikeuksia saada varttunut ja laiskaksikin ryhtynyt hevonen liikkeelle, sitä piti maanitella, vähän syöttää ja keppiäkin antaa.  Että sillälailla virittää liikkeelle.

EKP tulee kehottamaan hallituksia lisäämään lainanottoa erilaisiin hankkeisiin, joiden tarkoituksena on lisätä kasvua ja vähentää työttömyyttä.  Sen sijaan, että myisi bondeja avoimille markkinoille, jossa toimen pelätään nostavan korkoja ja siten kiilaavan kasvua, niitä myydään euro-alueen maiden keskuspankeille, jotka pystyvät printtaamaan rahaa niiden vastikkeeksi.  Ja raha pannaan sitten pyörimään systeemin läpi ja kevittämään pitkittyneen laman kuivaamia pääomatarpeita.  Ja juuri tämä on sitä määrällistä keventämistä.

Yhdysvallat vain teki sen jo vuonna 2008.  Julkisen velan lisäksi Federal Reserve osti myös yritysten velkoja.  Hyperinflaatio, jota jotkut tosissaan tuolloin pelkäsivät, ei koskaan toteutunut, ja niinpä sitten 2014 neljännellä neljänneksellä Yhdysvallat keekoili +5%:n talouskasvun ”paratiisissa”.

Eurooppa ei ole halunnut seurata ”isoaveljeä, Amerikkaa” tällä tiellä, ja sen seurauksena Euroopan talous viruu vuodepotilaan lailla.  Nyt ja vihdoin, Eurooppa ottaa lusikan kauniiseen käteen ja nielaisee samoja rohtoja – useita vuosia sen jälkeen kun amerikkalaiset sen tekivät – ja toiveet tilanteen petraamisesta uskotaan vahvistuvan.  Tähän malliin kirjoittaa tilanteesta Euroopassa George Friedman tänään GW:n sivuilla.

*

Euroopan strategia

Vaikka Eurooppa nyt lähtikin Yhdysvaltain viitoittamalle tielle, sen strategia on kuitenkin erittäin erilainen kuin Amerikan.

Yhdysvaltain keskuspankki FED painatti rahaa ja osti käteisellä velkoja heikossa hapessa olevilta.  Euroopan keskuspankki tulostaa myös rahaa, mutta ei itse toimi actorina, vaan jokaisen yksittäisen Euro-alueen maan (myös Suomen) keskuspankki tekee ostoja, mutta vain oman maan hallituksen valtuuksilla.

Syy tähän päätökseen paljastaa paljon Euroopan todellisesta kriisistä ja sen luonteesta, sanoo Friedman.  Kriisi ei ole niinkään taloudellinen (vaikka se toki on myös taloudellinen kriisi), koska se on poliittinen ja sosiaalinen kriisi – ja lopulta siinä on kyse myös kulttuurista ja moraalista.

*

Euroopan tauti

Viimeisimmät vuodot ovat tehneet selväksi, miksi EKP toteuttaa määrällisen keventämisen (QE) tällä tavalla: siksi, koska monet Euro-alueen maiden hallitukset eivät pysty maksamaan valtiovelkojaan.

Euroopan maat eivät halua kattaa toistensa vajeita, joko suoraan tai altistamalla keskuspankkiaan tappioille, eivätkä halua edetä pisteeseen jossa vallitsisi täydellinen yhteisvastuu.

Erityisesti Berliini ei halua olla sellaisessa asemassa, jossa joukko velvoitteensa laiminlyöneitä maita voisi lamauttaa koko Euroopan ja siten lamauttaa Saksan.  Tämän vuoksi maa on vastustanut määrällistä keventämistä, vaikka ”sokea Reettakin” on nähnyt, miten Etelä-Eurooppa on tarponut, miten taantuman saarekkeet ovat levinneet kuin likatahrat pöytäliinalla ja kysynnän supistuminen on heijastunut aina Saksaan asti, ja kaikki tämä vetänyt myös euroveturi Saksan käyriä alas.  Berliinin etujen mukaista ei ole ajautua vastuuseen muiden maiden laiminlyöntien seurausten siivoamisesta.

*

Neuvottelut

Euroopan käännöstä on edeltänyt massiiviset palaverit Euroopan keskuspankin johtajan Mario Draghin ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin välillä.  Draghi ymmärsi jossain vaiheessa että jos kevitystä ei tehdä, Euroopan talous voi suorastaan romahtaa, mennä muroiksi.  Vaikka Merkel vastaa Saksan kohtalosta, eikä Euroopan, hänkin tarvitsee toimintakelpoisen vapaakauppa-alueen Euroopassa, koska Saksan vienti muodostaa yli 50 % sen BKT:sta.  Maa ei kestäisi eurooppalaisten markkinoiden menettämistä.  Näissä väännöissä on päädytty – muita vaihtoehtoja ei ollut – sellaisia, jotka olisivat olleet näiden hyväksyttävissä.

*

Stimulaatiota toisen housuilla

Euroopan keskuspankki tarjoaa mekanismin jonka tarkoitus on stimuloida Euroopan taloutta, kun taas Euro-alueen maat ottavat vastuun stimuloida se – ja elää stimuloimattomuuden seurausten kanssa.

Se on, Friedman kirjoittaa, ikään kuin Federal Reserve painaisi rahaa ja antaisi setelipinkasta pakan New Yorkille jotta se voisi ostaa omaa velkaa, eikä altistuisi rentojen osavaltioiden ottamalle velalle.

”Omalaatuinen suunnitelma tämä omalaatuisen Euroopan suunnitelma”, toteaa George Freidman tänään.

Toki on huomattava, että tarkkailija-kirjoittaja on amerikkalainen: hän tarkastelee Eurooppaa yhdysvaltalaisin, liittovaltion järjestelmään syntyneen ja sen opit omaksuneen silmin.  Niinpä hän summaa tähän tyyliin:

”Kalifornialla ja New Yorkilla on yhteinen kohtalo elää osana Yhdysvaltoja.  Vaikka Saksa ja Kreikka ovat osa Euroopan Unionia, ne eivät ole yhtä eikä niillä ole yhteistä kohtaloa.”

Friedmanin kysymys kuuluu:

”  Jos ne eivät jaa yhteistä kohtaloa, niin mikä on Euroopan Unionin tarkoitus?”

Sen (EU) ei pitänyt olla vain onnen alue, vaan sen lisäksi sen oli määrä luoda ”rauhaa ja vaurautta”.  http://en.wikipedia.org/wiki/Ode_to_Joy  Unioniin liittyvä lupaus ei käsitä yksin oikeutta jakaa, vaan myös oikeuden olla mukana.  Tässä on vissi ero.  Näin siis amerikkalainen tarkkailija tästä Euroopan tilanteesta.

*

Kompromissi – jolla on syvät seuraamukset

Euroopan kriisi ei ole viime kädessä taloudellinen.

Euroopan Keskuspankin kompromissi Saksan kanssa, voimme nähdä sen enemmän kuin symbolisena, itse asiassa täysin käytännöllisenä, tapahtumana, jossa Euroopan ”veljeyden idea” on valumassa hiekkaan.

Tämän vielä tällä viikolla tehtävän päätöksen ytimessä on ajatus, havahtuminen, että Saksa ei jaa  Kreikan kohtaloa.

Ranska ei jaa Italian kohtaloa.

Suomi ei jaa Portugalin kohtaloa. jne. etc.

Lopulta nämä ovat eri kansallisuuksia.  Heidän oli henki joka vaati ja edellytti näiden kaikkien kansojen yhdistämistä veljeyden sitein, mutta poissa on paitsi ilo, poissa on rauha ja vauraus: Ei ole mitään, mikä sitoo ne yhteen.

Kun tänään luemme Amerikan Yhdysvaltojen synnyttäjäisien tekstejä ja niitä yleviä sanoja, joita Yhdysvaltain synnyn ja muotoutumiskipujen keskellä paperille pantiin, meidän lävitsemme käy kavahdus: ne olivat niitä aikoja ja ne olivat niitä amerikkalaisia.  Me elämme meidän aikaamme, ja me elämme eurooppalaisina näitä päätöksiämme.

*

Kysymys Euroopan Unionista

On kysymys Euroopan Unionista.

Voiko kokonaisuus, joka perustuu kansojen villeihin ja vapaisiin erilaisiin tapoihin, odotuksiin ja talouksiin, pitkään kestää ja sisällyttää itseensä yhteisen kohtalon?

Tänä vuonna 2015 niin äärimmäisen kuiva käsite kuin ”quantitative easing” on määrittänyt ja lukinnut Euroopan rajat veljeyden kentällä.

Yksi näistä rajoista on vauraus.  Jokainen kansakunta määrittelee miten se piirtää oman kurssinsa, sen miten se Euroopan Keskuspankin sylväämät rahat jakaa, mutta kunkin maan lakien mukaan ja ilman että yksikään maa voisi liittyä jonkin toisen kohtaloon.

Euro on yhteinen valuutta, joka ei ole yhteinen näky kaikkien edessä, koska Euro-maiden historia ovat niin pahasti veristen sotien ja vääryyksien kuormittamat, että millään niistä ei ole yhteisiä sankareita.  On vain omia.

Siinä missä Yhdysvallat tuntee, jokainen siellä tuntee ja omistaa Washingtonin, Lincolnin, Hamiltonin, Jacksonin, Grantin ja Franklinin, jotka ovat Amerikan yhteistä mytologiaa ja perintöä.  Mutta Euroopassa ei ole olemassa sellaista yhteisöllistä menneisyyttä, ja siksi ei ole yhteistä henkeä yli kansallisten rajojen.

*

Loppusanat Euroopalle

Vuodettu, ehdotettu ja pian päätettävä määrällinen keventäminen voi strategisena ratkaisuna olla suuri kompromissi, joka voi tuoda huojennusta taloudellisiin ongelmiin, joiden parissa Eurooppa painii.

Mutta tässä ensimmäisessä todellisessa testissä, yhteisen maanosan tulikokeessa, – sellaisessa jota Amerikassa vastaa orjien vapautuslain säätäminen, Amerikan sisällissota – Eurooppa on epäonnistunut täydellisesti.

Veljeys, jota piti olla, veljeys jonka piti nivoa kansakunnat toisiinsa ylimaallisen ilonkulttuurin sitein, on kadonnut.

*

Joku voi sanoa että tässä vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhden käytännöllisen kompromissin johdosta.  Ovathan Euroopan instituutiot pystyssä, missään ei savua kovin huolestuttavassa määrin.

Mutta pointti onkin syvemmällä.

Eurooppa ei koskaan odottanut kohtaavansa kriisi, koska se ajatteli vain ydinlausettaan, rauhaa ja vaurautta, niiden pitävyyttä.

Se ei ole ajatellut kriisia, eikä sotaa, koska se ei ole voinut.

Nyt ei ole Euroopassa  yhtenäisyyttä kohdata Venäjän uhkaa.  Ei ole todellista yhtenäisyyttä kohdata terrorismi, tai islamin paine.

Ei yksinkertaisti ole yhtenäisyyttä.  There is simply not Unity.

*

The European Brotherhood is Dead.

*

Kirjoitus perustuu osin käännöksenä, osin virtuaalisena tajunnanvirtana niihin sanoihin ja ajatuksiin, joita George Friedman on aiheesta tänään kirjoittanut ja julkaissut.  Tiistai 20.01.2015.

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu