*

Veikko Huuska

Jääkärit – terroristeja vai sankareita?

Jääkärit – terroristeja vai sankareita?

*

Kirjoitin tämän alun perin kommentiksi omaan parin päivän takaiseen blogiini ”Jääkäriliike syntyi 100 vuotta sitten – taustojahttp://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180279-jaakariliike-syntyi-100-vuotta-sitten-taustoja

Koska kommentti paisui laajahkoksi pohdinnaksi ensinnäkin Jääkäriliikkeen tarkasta syntymäpäivästä, ja toisaalta jääkärien ja sen takana olleiden liikevoimien luonteesta, lienee paikallaan eriyttää tämä juttu omaksi erilliseksi otsikkoaiheeksi.  Eli suoraan sanoen:

Jääkärit – terroristeja vai sankareita?

*

Niinpä sitten tänään 20.11.2014 vietetään Jääkäriliikkeen synnyn 100-vuotisjuhlaa.  Liputkin näyttävät olevan salossa, mutta eivät nimenomaisesti juuri jääkärien kunniaksi, vaan jostain muusta syystä.  On lasten oikeuksien päivä.  -  Mikäs sen soveliaampaa kuin viettää ”Lasten päivänä” satavuotiaan ”lapsen”, siis jääkäriliikkeen syntymän muistopäivää.

*

Jääkäripataljoona 27:n muistoyhdistyksen sivuilla jääkäri-asiaa, täällä mm. 360 kuvaa jääkäriaiheesta, osa erittäin harvinaisia ja mielenkiintoisia:

 http://www.jp27.fi/galleria

*

Ajatus vieraan vallan piirissä tapahtuvasta sotilaskoulutuksesta – ja vieläpä suuren sodan olosuhteissa, joissa maa, johon kuulumme on verisessä sodassa juuri tuon vihollisen kanssa – on kieltämättä huima.  Se on separatistinen, maanpetoksellinen, valtiopetoksellinen ja sellaisenaan kaikkineen terroristinen toimi.

Mutta kuten aina historiassa: kysymys on ajoituksesta ja lopputuloksesta.  Jonain hetkenä tuo toiminta oli täydessä mitassa kaikki nuo mainitut määritteet täyttävää rikollista toimintaa, jota siihen osallistuneet, sitä tukeneet ja vieläpä asiasta jotain tietäneet mutta eivät hallinto- ja valvontaviranomaisille kertoneet tekivät itsensä syypäiksi rankkoihin tuomioihin, väkevimmillään kuolemantuomioon – kuten joissain tapauksissa sitten tapahtuikin.

Mutta vapaustaistelijoiden näkökulmasta katsoen toiminta oli tietenkin puhdasta taistelua puhtain asein.  Taistelua vapauden, ihmisoikeuksien, kansan toimintavapauden ja valtiollisen itsenäisyyden puolesta.  Ilman sellaista taistelua monikaan maa ei tänään olisi vapaa!  Harvoinpa mikään emämaa toteaa kuin paraskin gentlemannni jossain herraklubilla, että tuota hyvä veli, sinähän olet edistynyt tässä asiassa jo varsin pitkälle, - joten ottia tuota, miten olisi tuollainen – valtiollinen itsenäisyys?!

Toteutuneen taistelun ja valtiollisen itsenäisyyden kannalta kaikki laillisuuskanta halutaan tietenkin siirtää varastokomeroon: ei tässä laillisuudella ole tekoa – ei, vaikka siihen asti joka käänteessä suomalaisten puolelta aina vedottiin lakikirjaan, keisarin ukaaseihin ja perintölupaukseen!  Tarkoitus pyhittää keinot, jaloimmassakin asiassa.  Niinpä voimme kohtalaisen yleisesti todeta, että hyvä näin: pojat saivat koulutusta, jolle oli käyttöä kolmessa sodassa – ja joidenkin osalta vielä lukuisissa muissa sodissa ja aseellisissa rähäköissä..

*

Terroristeja?

Muistan miten kuulin omin korvin, miten ex-pääministeri Harri Holkeri vuosituhannen vaihteen tienoilla sanoi suoraan, että jääkäriliike oli terroristinen ja lainvastainen liike.  Siinä hän edusti vanhaa suomalaista legalismia.

Tähän päivään siirrettynä liikkeellä tai sen verrokilla olisi sama aidallaistujan pulma.  Voittaessaan terroristit ovat vapaustaistelijoita ja vapaussankareita ja heille valetaan muistomerkkejä ja pystejä.  Hävitessään terroristit ovat surkeita ja likaisia rikollisia, joille ei sääliä eikä armoa heltiä, ei elävässä elämässä eikä historiankirjoituksessa.

Kääntäen voi siis sanoa, että vapaussankarit ja vapaustaistelijat ovat terroristeja, jotka historia ja tapausten kulku vei voittoon.  Historian konnat ja unohdetut taas ovat terroristeja, jotka historia ja tapausten kulku vei tappioon, ja silloin heidän toimintansa, motiivinsa ja tavoitteensa tallautui voittajan saappaiden sotkemina mutaan ja unohdukseen.

*

Milloin sitten Jääkäri-homma tarkkaan ottaen alkoi?  

Milloin syntyi jääkäriliike?

 (ilmaisun jääkäriliike, Matti Klinge piirtää lainausmerkkien sisään).

Jääkäriliikkeen ikään kuin asian päällä istuva Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen sivuilla on syntymä päivää koskeva määrittely pantu salomonin viisaasti halki, eli todetaan joko tahi:  http://www.jp27.fi/jaakarit/historia

Jääkärien historian päivämääriä:

17. ja/tai 20.11.1914: Ostrobotnian kokous Helsingissä.”

*

Tampereen yliopiston sivustoilla todetaan:  http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/teema6.htm

”Ylioppilaat kokoontuivat 17.11.1914 Ostrobotnian kassahuoneella (nykyinen jääkärihuone), samana päivänä kuin venäläistämisohjelma julkistettiin. Nopea kokoontuminen osoittaa, että venäläistämisohjelma ei tullut täytenä yllätyksenä. Muutamaa päivää myöhemmin ylioppilaskomitea otti päämääräkseen Suomen täydellisen irroittamisen Venäjästä.”

*

Wikipedia kertoo myöhemmän vaihtoehdon eli 20.11.2014, lisäyksin jonka mukaan ”itsenäistymisliikkeen järjestäytymisen katsotaan alkaneen 20. marraskuuta 1914..:”  -

”Ostrobotnian kokous

Itsenäistymisliikkeen järjestäytymisen katsotaan alkaneen 20. marraskuuta 1914 Pohjalaisten osakuntien talossa Ostrobotnialla pidetystä kokouksesta (päivämäärä ei ole yksiselitteinen, sillä pöytäkirjaa ei salaamissyistä pidetty). Kokouksessa oli n. 20 osanottajaa eri osakunnista sekä vanhasuomalaisesta ylioppilasjärjestö Suomalaisesta Nuijasta. Suoranaisen alun sijasta tämä kokous pikemminkin merkitsi useiden pienempien ryhmien kokoontumista yhteen, eräänlaista kriittisen massan muodostumista.”

Huom.:

Kuten eräät historiantutkijat, voimakkaimmin ehkä Osmo Jussila, ovat painottaneet, jääkärihankkeen käynnistäminen ei välttämättä, eikä dokumenttien mukaan lainkaan suuntautunut Suomen valtiolliseen itsenäisyyteen, vaan pääasiassa venäläistämistoimien torjuntaan ja vanhojen, ennen helmikuun 1899 manifestia vallinneiden autonomisten oikeuksien palauttamiseen.  Itsenäistymishaaveita ja hahmotelmia toki oli, mutta ne eivät jääkäriliikkeeksi muodostuneessa startissa marraskuussa 1914 Ostrobotnialla olleet pinnassa – vielä.:

*

Veteraanien perintö –sivusto puhuu myös marraskuun 20. päivästä;  http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/ryhmat/jaakariliike.htm

Marraskuussa 1914 Helsingin lehdissä julkistettiin uusi laaja venäläistämisohjelma, joka olisi toteutettuna merkinnyt Suomen autonomian rippeidenkin hävittämistä. Uutisen herättämä kiihtymys ajoi toisistaan tietämättä toimineet pienet aktivistiryhmät yhteen. Helsingin Ostrobotnian kassahuoneessa pidettiin marraskuun 20. päivän iltana eräänlainen Suomen itsenäisyysliikkeen järjestäytymiskokous. Siinä katsottiin välttämättömäksi irrottaa Suomi Venäjästä. Kun tämä tavoite oli ilmeisesti saavutettavissa vain voimakeinoin, päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin kansanarmeijan luomiseksi.”

*

Seppo Hentilä puhui 2012 Ostrobotnian vihkiäisten 100-vuotisjuhlassa:  http://blogs.helsinki.fi/shentila/files/2005/04/Os...

"Kertomus jääkäriliikkeen syntysanojen lausumisesta Ostrobotnialla, sen silloisessa Kassahuoneessa 27. lokakuuta 1914, kuuluu kansallisen historiamme keskeiseen kuvastoon. Muistettakoon, että talo ei ollut silloin ollut käytössä vielä kahta vuottakaan. Läsnä olivat pohjoispohjalaisista Väinö Kokko, Yrjö Ruuth (sittemmin Ruutu) ja Kai Donner sekä eteläpohjalaisista edellä mainittu Kaarlo J. Kalliala.”

Onko kyseessä ”Homeroksen torkahdus” – vai onko Hentilällä jotain – mahdollisesti tuoreempaa ja vähemmän esillä ollutta tietoa perustamiskokouksesta – jää epäselväksi.

Olisi kieltämättä melkoinen sensaatio, jos jostain vintiltä tai kassakaapista löytyisi päteväksi todettava pöytäkirja kokouksesta, jossa perustamisasiaa olisi käsitelty ja vielä lyöty nuijalla kiinni!

*

Jääkärit – kiehtova aihe:

Itse aina silloin tällöin selaan ja kahlaan Jääkärimatrikkelia, sekä vanhempaa vuodelta 1938 että uudempaa vuodelta 1975.  Ja tietysti Matti Lauerman klassikkoon JP27:n historiaan tulee tartuttua.

Tässä pari viimeaikaisempaa jääkäri-teosta, joihin kannattaa tutustua:

Matti Lackman: Suomen vai Saksan puolesta?  Jääkäreiden tuntematon historia, sekä

Kemppi, Jarkko: Isänmaan puolesta - jääkäriliikkeen ja jääkärien historia . Minerva Kustannus Oy, 2011. 420 sivua.

Erkki Tuomioja arvioi Lackmanin teosta vuonna 2001:  http://tuomioja.org/kirjavinkit/2001/01/matti-lackman-suomen-vai-saksan-puolesta-jaakareiden-tuntematon-historia/

Eki kirjoitti mm. näin:

Lackman vertailee jääkäriliikettä myös irlantilaiseen IRAhan ja eräisiin toisen maailmansodan jälkeisiin vapausliikkeisiin. Näistä Namibian SWAPO on mainittu vain liitteissä, mutta laajempikin vertailu olisi voinut olla mielenkiintoinen. Muistan hyvin miten lounais-Afrikassa toimineen Suomen lähetysseuran silloinen esimies Mikko Juva jo 60-luvulla vertasi ulkomaille sotilaskoulutusta vierasta apartheid-valtaa vastaan hakeutuvia namibialaisnuoria jääkäreihin.”

 

Kempin teoksen arvioi asiantuntevasti Jussi Jalonen täällä (2011):  http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1815

Suomen itsenäistymisessä omaa tärkeää rooliaan näytellyt jääkäriliike saavuttaa runsaan kolmen vuoden kuluttua satavuotispäivänsä. Historiantutkimus ei kuitenkaan ole missään nimessä vielä sanonut viimeistä sanaansa aikoinaan keisarillisen Saksan palvelukseen pestautuneista suomalaisista itsenäisyysaktivisteista.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen aihetta on käsitelty paitsi monissa yksittäisten jääkärien henkilöhistorioissa ja sisällissotaa käsitelleissä teoksissa, myös valtioneuvoston asettaman, vuosien 1914-1922 sotasurmia kartoittaneen projektin julkaisusarjassa.

Myös niin sanottu uusi sotahistoria on ottanut jääkäriliikkeen käsittelyynsä hedelmällisin tuloksin, mistä esimerkkinä voi mainita "Kirjoituksia sankaruudesta" -teoksessa julkaistun Anders Ahlbäckin miestutkimuksellista näkemystäkin sisältäneen artikkelin "Sotasankaruus miehuuden esikuvana".

Eräänlaisena virstanpylväänä voinee yhä mainita dosentti Matti Lackmanin kymmenen vuoden takaisen, erinomaisen ja hieman polemiikkiakin aiheuttaneen "Suomen vai Saksan puolesta?" -teoksen.

Sattumaa eli ei, aiheeseen nyt vuorostaan tarttunut Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jarkko Kemppi näyttäisi otsikoineen tuoreen kirjansa "Isänmaan puolesta - jääkäriliikkeen ja jääkärien historia" ikään kuin vastauksena Lackmanin aiemman teoksen esittämään kysymykseen.”

*

Jääkärien historia käsittää nykyisellään metrikaupalla kirjoja ja muita tallenteita, arvioita ja näkemyksiä.  Loppuun asti jääkäri-aihetta ei ole kuitenkaan vielä ammennettu.

Uusi kansainväliseen kontekstiin lujasti kiinnittyvä Jääkärihistoria odottaa vielä pätevää kirjoittajaansa.

*

Suomi 100 vuotta

On mielenkiintoista nähdä, minkälaisen roolin jääkärit tulevat saamaan vuoden 2017 juhlavuoden ohjelmistoissa, kun Suomi viettää valtiollisen itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlia?  Ettei kävisi niin, että nämä vihreänutut dissaten rajattisiin kaiken – ainakin virallisen – huomion ulkopuolelle?  Sellaiseen kohteluun he kaikkineen – karvoineen ja hampaineen – ovat aivan liian merkittävä ryhmä.  Ei jääkäreitä voi puleerata pois Suomen historiasta, niin ikään kuin epäseksikkäiltä kuin heidän separatistiset pyrkimyksensä jossain mielessä juuri nyt haiskahtavatkaan.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Tuomas Järvilaki

Pitäneekö paikkansa suht tuore gradu tai väitös, että puolet jääkäreistä liittyi punaisiin.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Saksalaiset kouluttivat jääkäreitä eivätkä he käsitykseni mukaan päästäneet Suomeen niitä jääkäreitä, joilla epäiltiin olevan bolsheviikkisympatioita. Toisin sanoen minun on hyvin vaikea uskoa sitä, että puolet jääkäreistä liittyivät punaisiin. Samalla on syytä muistaa, että sisällissodassa punaisilla oli krooninen pula armeijoiden upseerikoulutuksen saaneista henkilöistä.

P.S. Punajääkäreistä on suomalainen Wikipedia-artikkeli:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Punaj%C3%A4%C3%A4k%C3...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Matti Lackman on teoksessaan Suomen vai Saksan puolesta? Jääkärien tuntematon historia (2001) laskenut kohtuullisen tarkkaan – ja kokolailla pitävästi nämä jääkärien ydinporukasta tippuneet.

Merkittävin ryhmä oli ns. rangaistuskomppania eli Altona-Bahrenfeldin ryhmä:

”Pataljoonaa varten perustettiin marraskuussa 1916 erityinen rangaistuskomppania, Altona-Bahrenfeldin työkomennuskunta, joka toimi tykistövarikossa Hampurin lähellä. Yhteensä tähän osastoon, "bahrenfelttareihin", päätyi Lackmanin mukaan 216 miestä (Lauerman 1966 laskelmissa 224 miestä). Palvelus oli raskasta ja sitä vaikeutti suuresti vielä sekin, että rangaistusosastolaisten esimiehet puhuivat pelkästään saksaa. Ravinto puolestaan oli niukkaa ja yksipuolista.
"Bahrenfelttarien" kehnoista olosuhteista kantautui tietoa pataljoonaan, mikä osaltaan lisäsi tyytymättömyyttä pääjoukossa. Rangaistuskomppanian tilannetta ei kuitenkaan korjattu, ennen kuin Špalernajan vankilasta vallankumouksen myötä vapautunut zugführer Aarne Sihvo, myöhempi Puolustusvoimien komentaja, vieraili Bahrenfeldissa. Sihvo totesi, että rangaistuskomppania tulisi aiheuttamaan särön jääkärien ulkoiseen kuvaan, kun heidän paluunsa Suomeen tulisi ajankohtaiseksi. Omakohtaisiin, tuoreisiin vankilakokemuksiinsa verraten hän saattoi ymmärtää bahrenfelttareiden ahdingon.
Vain viisi bahrenfelttaria palasi rangaistuskomppaniasta pataljoonaan, lopuista työkuntoiset sijoitettiin pääosin siviilitöihin teollisuuslaitoksiin. Bahrenfelttarit saattoivat palata Suomeen vasta vuoden 1918 sodan päätyttyä, pääosa syksyllä 1918. Jälkeen jääneitä eli Saksassa surkeissa oloissa; jotkut olivat lähteneet maasta omin avuin ja kaikkien kohtalo ei koskaan selvinnyt.”

Näiden noin 210 miehen lisäksi kaatui, kuoli, sairastui, joutui työkyvyttömäksi, loikkasi, karkasi jne. porukkaa, sen kokoa en tässä pysty tarkkaan määrittämään.

Ja tämän harvennuksen jälkeen vielä Suomeen tulleista jääkäreistä osa jäi – osa aatteellisista, osa terveydellisistä ja muista syistä sotatoimien ulkopuolelle. Jääkärien pääryhmässä 25.2.1918 Vaasaan tuli n. 700 jääkäriä.

Jääkäripataljoona 27:n muistoyhdistys ry:n sivuilla kerrotaan tällaisia lukuja valkoisen armeijan riveissä taistelleista jääkäreistä:
http://www.jp27.fi/jaakarit/sodat

”Vapaussotaan osallistuneista jääkäreistä 178 oli suojeluskunta- ja 68 värvätyissä joukoissa. Jääkärijoukoissa palveli 969 jääkäriä, joista 302 oli upseereita ja 667 aliupseereita tai miehistöön kuuluvia.

Jääkärit olivat ennen kaikkea rintamatehtävissä. Monet olivat esitaistelijoina esimerkkinä muille. Jääkäreiden tappiot olivat hyvin raskaat. Sodassa taistelleista 1261 jääkäristä 127 kaatui ja 238 haavoittui.”

Eli 1261 jääkäriä valkoisten puolella.

Kun jääkäreitä oli yhteensä summalukuna oli 1895 miestä

http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4k%C3%A4r...

lasketaan siitä ensin päältä Suomen 1918 sotaan osallistuneet 1261 = jää erotukseksi 634.

Heistä pitää lukea pois kaatuneet (13 kpl), Altonalaiset n. 210 miestä sekä siviiliin lasketut, joita ainakin eräässä vaiheessa oli 512 (mutta näistä 3s palasi pataljoonaan) eli siviiliinlaskettuja 480.

Nyt menee jo ”miinukselle”, joten on huomioitava, että 1916 jälkeen siviiliinlasketuista osa kuntoutui ja palasi pataljoonaan tai Suomeen muutoin ja osallistui sotaan valkoisten puolella.

Mutta tämä pikainen yhtälö ei siis anna punaisella puolella taistelleille jääkäreille kovinkaan suurta lukua. On vielä huomattava, että vasemmistolaisista tai ”kapinallisista” jääkäreistä vain osa liittyi punaisten joukkoihin.

Muistaakseni Lackman laski aika tarkalleen punaiselle puolelle menneet.

Mutta järin suurta prosenttia he eivät edustaneet.

Tuomas Järvilaki

Tuota ounastelinkin.
Meinasi leuka tipahtaa pöytään, kun tutkijaa TVssä haastateltiin.
Saattoi myös toimittaja tehdä politiikkaa.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Esittäisin myös kysymyksen, että oliko Venäjän tsaari Nikolai II Suomen laillinen hallitsija vai oliko hän hallitsijavakuuksien rikkoja?

http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/arki...

Tässä on lainauksena tuo kuuluisa Suomen hallitsijavakuus ilmeisesti alkuperäisessä kieliasussa:

"Teemme tiettäwäxi: Että sitte kuin ME Sen Korkeimman edeskatzomisesta olemma ottaneet Suuren Ruhtinan-maan Suomen hallituxemme ala, olemma ME tämän kautta tahtoneet wahwistaa ja kiinittää Maasa olewan Christillisen Opin ja perustuslait niin myös niitä wapauxia ja oikeuxia, kuin kukin Sääty nimitetysä Suuresa Ruhtinan-maasa erinomattain, ja kaikki sen Asuwaiset yhteisesti, niin ylhäiset kuin alhaiset tähän saakka Constitutionin eli säättämisen jälkeen owat nautineet: Lupaamme myös pitää kaikkia niitä etuja ja asetuxia wahwana ja järkähtämättömänä heidän täydellisesä woimasansa. Suuremmaxi wisseydexi olemma ME tämän Wakutus-Kirjan MEIDÄN omalla kädellämme ala kirjoittaneet. Annettu Bårgåsa sinä 15. (27.) päiwänä Maalis-Kuusa 1809."

Nikolai II myös antoi hallitsijavakuudet:

http://www.rantsila.fi/zenphoto/Kirkolliset-esinee...

Kun hän salli Suomen venäläistämisen, niin hän samalla rikkoi antamaansa hallitsijavakuutusta vastaan. Onko jälkipolvien silmissä rikos pyrkiä syöksemään lupauksensa törkeästi rikkonut yksinvaltias vallasta?

Käyttäjän JooseNorri kuva
Joose Norri

"Kun hän salli Suomen venäläistämisen, niin hän samalla rikkoi antamaansa hallitsijavakuutusta vastaan. Onko jälkipolvien silmissä rikos pyrkiä syöksemään lupauksensa törkeästi rikkonut yksinvaltias vallasta?"

Tämä on tietysti yleinen moraaliongelma ja konkreettisia esimerkkejä on helppo esittää. Jos oli vakuuttunut, että Suomen presidentti ja hallitus syyllistyivät valtiopetokseen hakiessaan EU:n jäsenyyttä ja siten valtaa pois luovuttaessaan, olisiko ollut eettisesti hyväksyttävää valmistella tai toteuttaa aseellinen kapina?

Vielä laajempia yleistyksiä edustavat esimerkiksi turkistarhaiskut ja öljy-yhtiöiden toiminnan sabotoiminen. Ne kuuluvat samaan kategoriaan kuin jääkäriliike, näin tarkastellen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset