Veikko Huuska

Kuuskajaskari 1964

Kuuskajaskari 1964

*

Kohta tulee 50 vuotta Rauman satamassa tapahtuneesta merionnettomuudesta, niin sanotusta Kuuskajaskarin katastrofista.

Oli ilta 8.12.1964.

*

Alma-lehdet kertoivat lokakuun lopulla 2014;  http://www.satakunnankansa.fi/Lehdess%25C3%25A4+t%25C3%25A4n%25C3%25A4%25C3%25A4n/1194935848303/artikkeli/ihme+etta+jain+henkiin+rauman+merionnettomuudesta+kulunut+joulukuussa+50+vuotta.html

*

Tapaus järkytti monia. http://img.yle.fi/uutiset/satakunta/article5683011.ece/ALTERNATES/w580/hukkuneiden_kuvat

*

Wiki kertoo onnettomuuden kulun pääpiirteet; http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuljetusvene_K-8

Toinen tapahtumakuvaus web-archive; http://web.archive.org/web/20030112045212/http://www.kolumbus.fi/terho.vainio/laivat/k8.htm

YLE-Areenassa vuodelta 2010 muistikuvia; http://areena.yle.fi/radio/1300802  kesto 9:57  Yksi haastattelu, 1.52 min.; http://areena.yle.fi/radio/1289582

Lehtikuvia Ylen sivulla: http://yle.fi/uutiset/kuuskajaskarin_tragedia_ei_unohdu/5683624

*

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4970047

*

Kuuskajaskarin facebook

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.914395438586272.1073741831.221085311250625&type=3

*

Netin kuvia hakusanoilla Kuuskajaskari 1964: https://www.google.fi/search?q=kuuskajaskari+1964&sa=N&biw=1440&bih=754&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ei=B4RsVPeIIYa4ygOy7oGwDg&ved=0CC0QsAQ4Cg

*

Kirjallisuudessa Kuuskajaskariin pyrkineen veneen uppoaminen mainitaan ainakin kerran.

 

Muistan 60-luvun lopulta Hannu Salaman novellin, olikohan se jotain sellaista kuin Lokakuun päiviä, jossa sivulliseksi itsensä kokeva kommunisti harmittelee mm. ettei linjan miehistä ollut ottamaan valtaa – tarkoittaa käsittääkseni 1948 kumouksellista ajankohtaa – mutta ei itsekään oikein saa niskalenkkiä omasta elämästään, ja näissä tunnelmissa laskee päänsä läpi jonkinlaista tajunnanvirtaa, jossa välähdyksenomaisesti pohtii, mitä nekin siellä Raumalla tunsivat kun mysky kävi ylitse… Jotain tällaista muistan lukeneeni siitä ulos.

Samalla mietin, siis lukiessani, noin puoli vuosisataa sitten, myös tätä kuvaa.   https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/Kuuskajaskari1964#

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kiitos kun muistutit onnettomuudesta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Erityisesti jäi mieleen se yksi tyttö joka ui rantaan. Matka oli pitkä . Suoritusta pidettiin käsittämättömänä kylmässä vedessä.

Muut pelastuneet saatiin nostettua veneisiin.

Käyttäjän PahaLukki kuva
Juho Salo

Mielenkiintoista. Enpä tiennyt moisesta. Mutta sen kyllä tiedän, että moottoripaatit on aina ollut tollasia vaarallisia pelejä aallokossa. Purjevene ei kippaa ympäri, kun ne on tehty kanttaamaan muutenkin.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kysymyksessä oli kahden aluksen yhteentörmäys, jossa pienempi kaatui kohtalokkain seurauksin.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Kiitos, en ollut kuullut tapauksesta, luin nyt linkkien juttuja ja koetan sisäistää tapahtumaa koko järisyttävyydessään.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Paikallisen meripelastusseuran sivuilta;

8.12.1964 MERI – MATKAN PÄÄ.
Järkyttyneinä saimme vastaanottaa viestin, että iloinen nuorten neitosten joukko, joka matkalla Kuuskajaskarin linnakkeelle illanviettoon oli äkkiä kohdannut matkansa pään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta vaihtui iloinen nuorten laulu kauhutäyteiseksi tuskanhuudoksi. Kuka voisi tietää kuinka monennen kerran Rauman Meri taas vaati uhrinsa. Mutta tällä kertaa tämä uhri oli erikoisen kallis. Kaksikymmentäkahdeksan elämän kukkeimmassa iässä olevaa ihmistä temmattiin pois keskeltämme.

http://rauma.meripelastus.fi/historia
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Maanantaina tuli tästä Kuuskajaskarin onnettomuudesta kuluneeksi 50 vuotta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuljetusvene_K-8

Sattuneesta syystä muistan sen niin kovin hyvin.

Se Salaman novelli, jota tapailin edellä on ”Toimittaja Mikkolan ensimmäinen juttu”.

Se on julkaistu novellikokoelmassa Kesäleski (1969), mutta olin lukenut sen jo aikaisemmin. Jostain aikakauslehdestä, olikohan Apu, vuonna 1968, ja se oli tehnyt minuun pitkäkestoisen jäljen.

Siinä Hannu pohtii uhriuden, syyllisyyden ja selviytymisen teemoja, hyvin tehokkaalla ja rouhealla tavalla. Olin nuori enkä tiennyt mitä elämä toisi tullessaan, ja tähän epävarmuuteen liittyi väijyvää pelkoa siitä, miten selviytyisin, siksi Mikkolan samaa maata olevat tunnot tuntuivat niin omilta.

Novellissa nuori aloitteleva toimittaja elää vaihetta, jossa kaikki liikkuu, eikä mikään tunnu oikein pitävän. Näkökulmia vaihdellen Salama saa aikaan neliulotteisen elämänkulun, jossa yhtenä teemana on ylinopeutta ajaneen kuorma-autokuskin kohtalo: mies ajaa sekatyömiehen kuoliaaksi, selviää, mutta menehtyy myöhemmin rajussa kolarissa kännipäin.

Novellin viimeinen, neljäs jakso eletään vuosi edellisten jälkeen. Siinä toimittaja Mikkola on seuraavassa vaiheessa, elämä jatkuu, ja hän pohtii baaripöydän ääressä, elämän käännekohtien kipeyttä ja ulottuvuuksia :

”…Sirkka oli jäänyt nukkumaan. Oli joulukuu, pitkän märän kauden jälkeen oli tullut pakkanen. Baarituoleilla killui pari tyttöä joilla oli korkea tupeeraus, puhuivat eilisillan heiloistaan ja Risto hymähti. Sirkalla oli ollut sulhasensa ennen häntä, vakituinen. Risto ajatteli sanaa intiimi, miltä oli tuntunut kun oli ajatellut että Sirkan ja sen miehen suhde oli ollut intiimi.
Hän sytytti tupakan. Nyt se ainakin on minun, se on yhtä varmaa kuin että sillä on se menneisyys, minulla tämä omani. Mitähän sitten ajatteli se sen entinen jätkä. Ainakin tämä on elämää, ei kylmyyttä autonkopissa jossa lasin ja pellinkappaleitten seassa kolme korisi viimeisillään. Olivat kuolleet heti, sanottiin, mutta mitä se merkitsi. Yhtä vähän kuin että hänet tunnettiin rehtinä urheilumiehenä.

Kuka ajatteli mitäkin, jos yleensä ajattelivat kukaan mitään, ne Kuuskajaskarin onnettomat painuessaan ja tietäessään ettei sieltä ole tulemista, pelkäsivätkö vai ehtivätkö saada tunteen ettei elämän menettäminen sen kummallisempaa ollutkaan, helppoa kuin ensimmäinen rokotus, kansakouluun meno, sotaväki. Sirkka. Lapsi joka tällä pelillä syntyisi kohta. Intiimiin lisukkeiksi muita sanoja, vastuu, kasvatus. Ja mitä suojellumpi ja onnellisempi, sitä vähemmän tajua… taitaa olla vääristyneitten ihmisten eräs harhakuva.”

*

Ehkä kannattaa lukea Salaman novelli kokonaan. Se löytyy mm. kirjasta Salama: Novellit. Otava, 1984.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset