*

Veikko Huuska

Jääkäriliike syntyi 100 vuotta sitten - taustoja

Jääkäriliike syntyi 100 vuotta sitten - taustoja

*

Meikäläinen on syntynyt Liisan päivänä, 19. marraskuuta.

Paikka oli Ikaalinen ja vuosi 1951.  Vielä tarkemminkin asia voidaan ilmaista.  Äitini kertoi, miten hän Ikaalisten kunnansairaalan synnytyshuoneessa maatessaan, katsoi seinällä ollutta kelloa, ja kun kätilö nosti minut näkyville ja minä kirkaisin ensimmäisen hönkäisyni tässä matoisessa maailmassa, tuo seinäkello näytti viittä vaille puoli kaksitoista.  Tai – kuten äiti niin nuukaan muisti - tarkalleen ottaen aikaa 11.24.

Syntymätodistukseen tuli sitten kätilön pyöristys, ja siinä lukee klo 11.30.

*

Jonkun asian syntyhetki voidaan – kuten edellä oma syntymäni – ajoittaa ja paikoittaa tarkasti, jopa minuutilleen.  Aivan kaikkien – paljon merkittävämpienkään – asioiden eksaktia syntyhetkeä ei aina pystytä kertomaan.

Jääkäriliikkeen synty on tällainen – niin merkittävä seikka kuin se jo tekohetkellään oli, ja niin moninaiset kuin sen vaikutukset ovat olleet, ja toisin mennessä olisivat voineet olla.

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/SSHS70V#5970977806511626802

Paitsi ajallisesti, myöskin liikkeellepanevien motiiviensa suhteen Jääkäriliikkeen synty ei ole aivan kiistaton.  Tässä lyhyt katselmus jääkärien syntyhistoriaan ja sen taustalla vaikuttaneen laajan ja rajupiirteisen freskon, nimittäin äskettäin kesällä 1914 alkaneen maailmansodan jänniteet ja voimakentät: niiden kenttien keskellä Suomi etsi tietään, samoin kuin Suomen nuoriso.

*

Jääkäriliikkeen synty

Virallisen historian mukaan Jääkäriliike syntyi ja synnytettiin Ostrobotnialla erään kokoushuoneen suljettujen ovien takana 20.11.1914. -  (tai 17.11.)

JP27.n sivustot; http://www.jp27.fi/jaakarit/historia

http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/teema6.htm

Olkoon niin, koska sen täsmällisempää ja varmistetumpaa tietoa ei ole.  Pöytäkirjoja ei tehty, tai ne on tuhottu: santarmien pelossa muutenkin piti toimia peitetysti ja varoen.  Oltiinhan tulikuumalla alueella, legaalin toiminnan tuolla puolen.

Wikipedia; http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4k%C3%A4riliike

*

Tampereen yliopiston historiatieteenlaitoksen laatimat ”Suomi 80” –sivustot ottavat syntyhistoriaan suorasukaisen kannan:

Jääkäriliikkeen synty

Jääkäriliike Suomessa sai alkunsa reaktiona Venäjän panslavistien ja keisarivallan pyrkimyksille venäläistää Suomen suuriruhtinaskunta.

Jääkäriliikkeen juuret voidaan juontaa vuosisadan alun aktivisteihin. Toinen sortokausi lisäsi venäläisvastaista mielialaa ja maailmansodan sytyttyä Helsingin ylioppilaspiireissä syntyi uusia, toisistaan erillisiä aktivistiliikkeitä, jotka vuoden 1914 venäläistämisohjelma yhdisti.

Ylioppilaat kokoontuivat 17.11.1914 Ostrobotnian kassahuoneella (nykyinen jääkärihuone), samana päivänä kuin venäläistämisohjelma julkistettiin. Nopea kokoontuminen osoittaa, että venäläistämisohjelma ei tullut täytenä yllätyksenä. Muutamaa päivää myöhemmin ylioppilaskomitea otti päämääräkseen Suomen täydellisen irroittamisen Venäjästä.”

http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/teema6.htm  (Sivustot ovat vuodelta 1997).

*

Kenraali Mannerheimin aloitteesta perustetun vapaussodan historiakomitean tuottama ”Suomen vapaussota 1918” (ilmestyi suomeksi v. 1921-1925) kuvaa Osmo Jussilan tiivistämän yhteenvedon mukaan jääkäriliikkeen synnyn seuraavasti:

”… kirjan mukaan Konni Zilliacuksen aktiivinen vastustuspuolue ja Voima-liitto eivät vielä asettaneet päämääräkseen Suomen itsenäistymistä.  Sen teki vasta I maailmansodan puhjettua syksyllä [1914] alkanut ylioppilasaktivismi, joka johti jääkäriliikkeen syntyyn.  Jo otsikolla ”Suomen nuorison kannanotto ja ensimmäiset toimenpiteet” osoitetaan, että jääkäriliike sai alkunsa maan nuorisosta.  [Tarkkaan ottaen vielä Suomen ruotsinkielisen ylioppilasnuorison piiristä, VH]

Ja heti alusta alkaen tämän aktiivisen nuorison tavoitteena oli Suomen irrottaminen Venäjästä Saksan tai mahdollisesti Ruotsin avulla.  Mutta kokonaisuutena jääkäriliikkeestäkin syntyy tästä kirjasta lukijalle se kuva, että siinä Saksan intressit ja suomalaisten aktivistien pyrkimykset ikään kuin löysivät toisensa. 

Ensiksi kerrotaankin laajasti suomalais-saksalaisen Fritz Wetterhoffin ja Herman Gummeruksen pohjustustyöstä Saksassa ja vasta sen jälkeen kuuluisasta Ostrobotnian talon kokouksesta.  Kuitenkin tekstissä esitetyistä kahdesta laajasta sitaatista, vuonna 1915 ilmestyneistä brosyyreistä ”Mitä tilanne vaatii?” ja ”Sota ja Suomi”, käy ilmi, että tämän ajan aktiivisen nuorison tavoitteena olivat vielä vain maan  ”kansallinen itsenäisyys”, ”sen itsehallinto ja oikeus” ja vaatimus ”ryöstettyjen oikeuksien” palauttamisesta – siis sisällinen itsenäisyys, ei kansanoikeudellinen.

Yleensäkin vielä jääkäriliikkeenkin kohdalla kirjoitetaan ”vapausliikkeestä”, ei ”itsenäisyysliikkeestä”.  Ehkä tämä tekstin oikeellisuus ja epämyyttisyys johtuu osaltaan siitäkin, että se on laajalti ajan dokumenttien siteerausta ja referointia; silloin jälkiviisaus pääsee siihen paljon vähemmän vaikuttamaan”.  -

Näin siis Osmo Jussila teoksessaan Suomen historian suuret myytit.  WSOY, 2007. s. 184-185.

*

Syntyikö ajatus jääkäriliikkeestä Saksassa?

Aivan kuten suomalainen separatismi oli kiinnostanut Japania sen ja Venäjän vuosien 1904-1905 käymän sodan aikana, separatistit joutuivat heti maailmansodan puhjettua Saksan yleisesikunnan suurennuslasin alle.

Vaikka Venäjän otteiden tiukkenemisella vuosisadan vaihteessa, aktivismin perinnöllä sekä sodan luomalla uudella tilanteella oli vaikutusta jääkäriliikkeen syntyyn, sitä ei voida selittää kuitenkaan ilman Saksan kiinnostusta asiaan.  Saksan panos liikkeen syntyyn ja toimintaan oli erittäin suuri. …

… Näin saksalaiset olivat vuoden 1914 syksyllä toimillaan muokanneet otollista maaperää suomalaisen separatismin uudelleen viriämiselle.  Saksa oli kyennyt rekrytoimaan palvelukseensa miehiä, joilla oli kaikki mahdollisuudet saada jotakin aikaan.  Luonnollisestikaan tämä ei tapahtunut pelkästä halusta tukea suomalaisten vapauspyrkimyksiä; suomalaisten oli maksettava siitä kaikesta hintansa.  Suomalaisille konspiraattoreille Saksa oli kuitenkin välttämätön paha, johon oli turvattava, koska muita mahdollisuuksia ei juuri ollut.  [Ruotsi oli selkeäsanaisesti evännyt tukensa, VH]

Oliko jääkäriliikkeen alku siten Saksassa?

Saksassa mahdollisesti olleesta jääkäriliikkeen sylttytehtaasta Ylioppilaskunnan historiassaan (1968) vihjaissut Matti Klinge joutui perääntymän vuosina 1969-1970 Historiallisessa Aikakauskirjassa ja Hufvudstadsbladetissa käydyssä keskustelussa vanhojen aktivistien ja jääkäreiden ryöpytyksen edessä ja kollegoiden tuen puutteessa.  Esimerkiksi jääkäriliikkeen historiankirjoittaja [M. Lauerma] ei osallistunut keskusteluun lainkaan. 

Erityisesti aktivisteja ja jääkäreitä ärsytti väitteet siitä, että liike olisi saanut sysäyksen saksalaisten ja ”suurruotsalaisten” inspiroimana.  Vaikka Klinge oli ilmeisesti oikeassa, … väitöskirjassaan jääkäriliikkeen syntyä käsitellyt Osmo Apunen ei yhtynyt täysin hänen mielipiteeseensä, vaikka myönsikin hänen näkökantansa loogisuuden.  Asiakirjoista ei Apusen mukaan löytynyt perusteita väitteille, joiden mukaan jääkäriliikkeen juuret olivat Saksassa.  Klinge on kuitenkin rohjennut uudistaa sittemmin väitteensä.

Ajatus salaliittoteoriasta, jonka mukaan Saksa manipuloi jääkäriliikkeen alkuun, ei ole uusi.  Se kummitteli jo vuonna 1914 Venäjän viranomaisten raporteissa ja myöhemmin kiistellyn jääkäri Heikki Revon vuonna 1927 julkaisemissa muistelmissa.:

Lähde: Matti Lackman: Suomen vai Saksan puolesta?  Jääkäriliikkeen ja jääkäripataljoona 27:n (1915-1918) synty, luonne, mielialojen vaihteluita ja sisäisiä kriisejä… Otava, 2000. s. 53 ja 63.

*

Saksa lietsoi

Sen sijaan, että olisi hyökännyt Venäjälle tekemällä maihinnousun [Etelä-Suomen rannikolle? VH], Saksa yritti sodan alusta lähtien lietsoa Suomessa Venäjän vastaista kapinaa.  Tässä se sovelsi samaa strategista ideaa kuin taistelussa Isoa-Britanniaa vastaan, jossa se yritti saada aikaan kansannousun Irlannissa, Etelä-Afrikassa ja Intiassa, tai Ranskaa vastaan, jossa se tuki Bretagnessa vallinnutta tyytymättömyyttä. …

… Saksan Tukholman-lähettiläs paroni von Reichenau sai niin ollen heti elokuun [1914] alussa, pian vihollisuuksien aloittamisen jälkeen Saksan valtakunnankanslerilta Th. von Bethmann Hollwegiltä tehtäväkseen kapinan nostattamisen Suomessa:

”Jotta luotaisiin meille suotuisa mielipide ja mahdollisesti aiheutettaisiin [hervorzurufen] kapina Venäjää vastaan, on toivottavaa tunnustella [Ruhlung zu nehmen] Ruotsalaisen Puolueen johtavia henkilöitä Suomessa ja esittää heille mahdollisuus, että Suomesta tulisi autonominen puskurivaltio (tasavalta), mikäli sota päättyisi meille suotuisasti.  Kreivi Taube [Ruotsin ministeri Berliinissä,. aikaisempi ulkoministeri] vakuuttaa, että Ruotsi hyväksyisi tämän ratkaisun [einverstanden sen wurde], koska se ei halua [Suomen] annektoimista [miehitystä,VH], korkeintaan Ahvenanmaata ja rajajärjestelyjä. – Olkaa hyvä ja ryhtykää heti valmisteluihin.”:

Matti Klinge: Keisarin Suomi.  Schilds, 1997. s. 490.

*

Klinge palaa Päiväkirjassaan 2013-2014 jääkäriliikkeeseen:

Helmikuun 9:ntenä 2014;

”Lahden XV suomalaisilla historiapäivillä;  http://www.suomalaisethistoriapaivat.fi/tiedostot/HPohjelma2014.pdf

”Ensimmäisenä esitelmöi Annette Forsén aiheesta Tyskland och Finland 1914.  Hän kuvasi uuden tutkimuksensa pohjalta koko vapaaehtoisasian (tulevat ”jääkärit”) ja päätyi lopuksi toteamaan että uudemmat lähteet ja kirjallisuus vahvistavat minun [Klingen] Ylioppilaskunnan historiani (III osa 1968) ja sitä seuranneen Kalliala & Co debatin kirjoitukseni kuvauksen ja näkemyksen aivan oikeaksi, siis sen, että ”vapaaehtoisliike” oli Saksan provosoima yritys nostaa Suomessakin kapinaa, kuten Irlannissa ja Intiassa.  Olen todella iloinen tästä myöhäisestä tunnustuksesta nuoruuteni oivalluksille.  Muutoin voin tässä niin kuin niin monessa suhteessa vain – painokkaasti! – viitata Osmo Jussilan kirjaan Suomen historian suuret myytit (2007).

… …Kysymys oli konspiratiivisesta maanpetoksellisesta toiminnasta, mikä tietenkin pyrittiin kokoajan peittämään.  Saatoin myös kertoa Quai d´Osayn tutkimuksistani 1972-1973, ranskalaisen yliopistolehtori Jean Poirot´n raporteista Ranskaan sodanajan Helsingistä.  Ja tähdentää Venäjälle [I maailmansodan alettua 1914] menneiden vapaaehtoisten asiaa, innostus oli aluksi suuri mutta tyrehtyi nopeasti Venäjän alkutappioiden vuoksi.  Siitä ei ollut ollenkaan puhuttu 1968 eikä puhuttu nytkään:  kuitenkin ilmiötä täytynee pitää Saksaan menneiden vapaaehtoisten esikuvana ja esimerkkinä ja myös kiihokkeena.

Tohtori Anders Ahlbäck puhui sitten hyvin muistikulttuurista, siitä minun jo vuosien 1969-1970 polemiikissa korostamastani asiasta, että ”jääkäriliikkeestä” tehtiin jo heti 1918 ja sen jälkeen valkoisen Suomen ja sen uuden armeijan perusmyytti, jota käytettiin sotilaskasvatuksessa ja yleensä miehisyyden esikuvana.  Hänkin viittasi kirjassani Vihan veljistä 1972 tutkimaani germanismin aatteeseen, joka, joka oli aivan olennainen ensimmäisen vapaaehtoisjoukon, Pfadfindereiden motivoijana.  Tämä melkein kokonaan ruotsinkielisten ylioppilaiden ryhmä kuului niihin, joita sosialismin valtava menestys 1910-luvun Suomessa huolestutti ja jotka näkivät ainoana pelastuksena sitoutumisen johonkin germaaniseen valtioon, siis  Ruotsiin tai Saksaan.”

Matti Klinge: Pinaatti ja Saint-Simon.  Päiväkirjastani 2013-2014.  Siltala, 2014. s. 125-126.

*

Maanpetoksellinen toiminta?

Esimerkiksi Olof Enckell, Oiva Turpeinen ja Viljo Rasila ovat katsoneet, että jääkäriliike oli maanpetoksellinen.  Liikkeen hovihistorioitsija Matti Lauerman kanta asiaan on hiukan kaksijakoinen, toisaalta myönteinen, mutta myös kielteinen.

Jääkäriperinteen vaalijoille kysymys liikkeen suhteesta lakiin on ollut vähintään kiusallinen.  Kuvaavaa on, että kun tamperelainen Aamulehti julkaisi vuonna 1995 luettelon maamme 50 kohutuimmasta rikoksesta ja sijoitti jääkäriliikkeen listan alkupäähän, Tampereen yliopiston kansleri nosti asiasta mekkalan.  Hän katsoi, ettei jääkäriliike kuulu listalle.  Hänen kannanottonsa julkaistiin sittemmin näyttävästi myös jääkäriperinneyhdistyksien jäsenlehti Parolessa.:

Matti Lackman: Emt.s. 109.

*

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jääkärihuone, eli tila jossa käytännössä lausuttiin jääkäriliikkeen syntysanat.

Lukija saattaa edellä tekstistä panna merkille, että professori Matti Klinge laittaa lainausmerkit jääkäriliikkeen ympärille..

http://www.botta.fi/fi/ostrobotnia/tilat/jaakarihu...

Jos ei muuta niin ainakin komea on miljöö

*

EPO eli syntysanapaikan isäntä..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-Pohjalaine...

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Prof. Seppo Hentilä puhui pari vuotta sitten Ostrobotnian 100-vuotisjuhlan merkeissä tähän tapaan:

”Puhuttelen taloa
Kaunis sinä et ole katsella, etkä edes niin ruma
(kuten Kansallisteatteri) että mieli näin aikojen perästä
heltyisi ja patinoisi sinut;
et sinä ole arkkitehtuuria, sinä kyllä olet syntynyt etkä tehty,
mikälie talo, kenenlie piirtämä,
tyylin selkeyttä ei silloin ajateltu, eikä sittemminkään;
mutta kaiken mikä on tehtäväksesi pantu,
sen sinä olet tehnyt ja mitä enempää sopii vaatia?
Yhden maakunnan, kolmen kansakunnan talo;
asuntola; ravintola; yleinen tanssipaikka; paikallinen viinakauppa;
jääkärihuone; sauna; monttu; Pohjanmaan kautta”
---
Luin otteen Tuomas Anhavan runosta ’Ostrobotnia 1962’, jonka hän esitti talon 50-vuotisjuhlassa (Ostrobotnia 50 vuotta. Kaira 5, 32–36).

Helsingissä 1927 syntynyt Anhava, joka oli yksi merkittävimmistä 1950-luvulla kannuksensa hankkineista modernisteistamme, oli Samuli Paulaharjun tyttärenpoika. Se oli hänelle tärkeä yhteys pohjalaisuuteen.

Tiedossani ei ole, oliko hän muutoin millään tavalla aktiivinen pohjalainen tai edes osakunnan jäsen.
Anhava päätti runonsa meitä, talomme satavuotisjuhlaa viettäviä pohjalaisia koskettavalla tavalla:

”… silloin minä olen kotonani niin kuin olin silloin
tässä talossa, jossa me muistamme Pohjanmaata”

Ostrobotnia on meille muistin paikka, niin kuin tietysti on tämä 173. Porthan-juhlammekin.
Historiantutkimuksen kiinnostus on viime vuosina voimakkaasti kohdistunut muistamisen tutkimukseen; siihen sisältyvät niin ns. tavallisten ihmisten historiakäsitysten kuin ns. muistin politiikankin tutkiminen.

Jälkimmäisellä tarkoitetaan menneisyyttä koskevien tulkintojen käyttöä poliittisten tai muiden intressien ajamiseen – arkikielellä ilmaisten menneisyyden tapahtumien vääntelyä ja kääntelyä parhain pain mahdollisimman hyvin omiin ennakkokäsityksiin sopiviksi. Menneisyydestä pyritään tekemään – tarkoituksesta riippuen – joko parempi tai pahempi kuin se tutkimustiedon mukaan on ollut.

Muistin paikat voivat tietenkin olla sekä aivan omakohtaisia että kollektiivisia, laajemmalle joukolle tai koko kansakunnalle merkittäviä identiteetin rakennusosasia. Meille pohjalaisille ylioppilaille Ostrobotnia talona on muistin paikka molemmissa merkityksissä. Hiljattain 95-vuotiaana kuollut maineikas brittihistorioitsija Eric Hobsbawm puhui traditioiden keksimisestä, Invention of Traditions, samannimisessä vuonna 1983 Terence Rangerin kanssa toimittamassaan teoksessa."

Hentilän puhe kokonaisuudessaan täällä: http://blogs.helsinki.fi/shentila/files/2005/04/Os...

Jääkärihommasta prof. Hentilä lausui puheessaan:

"Kertomus jääkäriliikkeen syntysanojen lausumisesta Ostrobotnialla, sen silloisessa Kassahuoneessa 27. lokakuuta 1914, kuuluu kansallisen historiamme keskeiseen kuvastoon. Muistettakoon, että talo ei ollut silloin ollut käytössä vielä kahta vuottakaan. Läsnä olivat pohjoispohjalaisista Väinö Kokko, Yrjö Ruuth (sittemmin Ruutu) ja Kai Donner sekä eteläpohjalaisista edellä mainittu Kaarlo J. Kalliala.

Lisäksi oli muiden osakuntien edustajia, mutta heitä ei pohjalaisessa historiankirjoituksessa ole juuri mainittu. Ettei totuus unohtuisi, Saksaan lähtijöistä oli eteläpohjalaisten osuus osakunnista kaikkein vähäisin, ns. Pfadfindereistä vaivaiset 1.5 prosenttia, ja pohjoispohjalaistenkin osuus heistä oli vain 3.1 prosenttia.

Ylivoimaisesti aktiivisin osakunta jääkärivärväyksessä oli Nylands Nation.

Noihin aikoihin PPO:n kuraattorina toimi tohtori Rudolf Holsti, joka oli täysin tietämätön, mitä talossa puuhailtiin. Erään kokouksen alussa hän otti kuraattorin oikeudella ensimmäisen puheenvuoron ja piti kuulijoille karttaharjoituksen, jolla hän osoitti, että ympärysvallat voittaisivat maailmansodan. Kun kaikki läsnäolijat olivat selvästi toista mieltä, Holsti keräsi karttansa ja poistui kokouksesta. Hänen on kerrottu olleen Ostrobotnialla tuohon aikaan ainoa, joka ei uskonut Saksan voittoon."

Mielenkiintoinen havainto! Hieno puhekaikenkaikkiaan.

Voimme panna merkille, että Ostrobotnia oli valmistunut vain pari vuotta aiemmin; tuoreessa talossa, uusia tuulia, kovia tekoja.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Niinpä sitten tänään 20.11.2014 vietetään Jääkäriliikkeen synnyn 100-vuotisjuhlaa. Liputkin näyttävät olevan salossa, mutta eivät nimenomaisesti juuri jääkärien kunniaksi, vaan jostain muusta syystä. On lasten oikeuksien päivä. - Mikäs sen soveliaampaa kuin viettää ”Lasten päivänä” satavuotiaan ”lapsen”, siis jääkäriliikkeen syntymän muistopäivää.

*

Jääkäripataljoona 27:n muistoyhdistyksen sivuilla jääkäri-asiaa, täällä mm. 360 kuvaa jääkäriaiheesta, osa erittäin harvinaisia ja mielenkiintoisia:

http://www.jp27.fi/galleria

*

Ajatus vieraan vallan piirissä tapahtuvasta sotilaskoulutuksesta – ja vieläpä suuren sodan olosuhteissa, joissa maa, johon kuulumme on verisessä sodassa juuri tuon vihollisen kanssa – on kieltämättä huima. Se on separatistinen, maanpetoksellinen, valtiopetoksellinen ja sellaisenaan kaikkineen terroristinen toimi.

Mutta kuten aina historiassa: kysymys on ajoituksesta ja lopputuloksesta. Jonain hetkenä tuo toiminta oli täydessä mitassa kaikki nuo mainitut määritteet täyttävää rikollista toimintaa, jota siihen osallistuneet, sitä tukeneet ja vieläpä asiasta jotain tietäneet mutta eivät hallinto- ja valvontaviranomaisille kertoneet tekivät itsensä syypäiksi rankkoihin tuomioihin, väkevimmillään kuolemantuomioon – kuten joissain tapauksissa sitten tapahtuikin.

Mutta vapaustaistelijoiden näkökulmasta katsoen toiminta oli tietenkin puhdasta taistelua puhtain asein. Taistelua vapauden, ihmisoikeuksien, kansan toimintavapauden ja valtiollisen itsenäisyyden puolesta. Ilman sellaista taistelua monikaan maa ei tänään olisi vapaa! Harvoinpa mikään emämaa toteaa kuin paraskin gentlemannni jossain herraklubilla, että tuota hyvä veli, sinähän olet edistynyt tässä asiassa jo varsin pitkälle, - joten ottia tuota, miten olisi tuollainen – valtiollinen itsenäisyys?!

Toteutuneen taistelun ja valtiollisen itsenäisyyden kannalta kaikki laillisuuskanta halutaan tietenkin siirtää varastokomeroon: ei tässä laillisuudella ole tekoa – ei, vaikka siihen asti joka käänteessä suomalaisten puolelta aina vedottiin lakikirjaan, keisarin ukaaseihin ja perintölupaukseen! Tarkoitus pyhittää keinot, jaloimmassakin asiassa. Niinpä voimme kohtalaisen yleisesti todeta, että hyvä näin: pojat saivat koulutusta, jolle oli käyttöä kolmessa sodassa – ja joidenkin osalta vielä lukuisissa muissa sodissa ja aseellisissa rähäköissä..

*

Terroristeja?

Muistan miten kuulin omin korvin, miten ex-pääministeri Harri Holkeri vuosituhannen vaihteen tienoilla sanoi suoraan, että jääkäriliike oli terroristinen ja lainvastainen liike. Siinä hän edusti vanhaa suomalaista legalismia.

Tähän päivään siirrettynä liikkeellä tai sen verrokilla olisi sama aidallaistujan pulma. Voittaessaan terroristit ovat vapaustaistelijoita ja vapaussankareita ja heille valetaan muistomerkkejä ja pystejä. Hävitessään terroristit ovat surkeita ja likaisia rikollisia, joille ei sääliä eikä armoa heltiä, ei elävässä elämässä eikä historiankirjoituksessa.

Kääntäen voi siis sanoa, että vapaussankarit ja vapaustaistelijat ovat terroristeja, jotka historia ja tapausten kulku vei voittoon. Historian konnat ja unohdetut taas ovat terroristeja, jotka historia ja tapausten kulku vei tappioon, ja silloin heidän toimintansa, motiivinsa ja tavoitteensa tallautui voittajan saappaiden sotkemina mutaan ja unohdukseen.

*

Milloin sitten Jääkäri-homma tarkkaan ottaen alkoi?
Milloin syntyi jääkäriliike?

(ilmaisun jääkäriliike, Matti Klinge piirtää lainausmerkkien sisään).

Jääkäriliikkeen ikään kuin asian päällä istuva Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen sivuilla on syntymä päivää koskeva määrittely pantu salomonin viisaasti halki, eli todetaan joko tahi:

http://www.jp27.fi/jaakarit/historia

”Jääkärien historian päivämääriä:
17. ja/tai 20.11.1914: Ostrobotnian kokous Helsingissä.”

*

Tampereen yliopiston sivustoilla todetaan:

http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/teema6.htm

”Ylioppilaat kokoontuivat 17.11.1914 Ostrobotnian kassahuoneella (nykyinen jääkärihuone), samana päivänä kuin venäläistämisohjelma julkistettiin. Nopea kokoontuminen osoittaa, että venäläistämisohjelma ei tullut täytenä yllätyksenä. Muutamaa päivää myöhemmin ylioppilaskomitea otti päämääräkseen Suomen täydellisen irroittamisen Venäjästä.”

*

Wikipedia kertoo myöhemmän vaihtoehdon eli 20.11.2014, lisäyksin jonka mukaan ”itsenäistymisliikkeen järjestäytymisen katsotaan alkaneen 20. marraskuuta 1914..:” -

”Ostrobotnian kokous
Itsenäistymisliikkeen järjestäytymisen katsotaan alkaneen 20. marraskuuta 1914 Pohjalaisten osakuntien talossa Ostrobotnialla pidetystä kokouksesta (päivämäärä ei ole yksiselitteinen, sillä pöytäkirjaa ei salaamissyistä pidetty). Kokouksessa oli n. 20 osanottajaa eri osakunnista sekä vanhasuomalaisesta ylioppilasjärjestö Suomalaisesta Nuijasta. Suoranaisen alun sijasta tämä kokous pikemminkin merkitsi useiden pienempien ryhmien kokoontumista yhteen, eräänlaista kriittisen massan muodostumista.”

Huom.:
Kuten eräät historiantutkijat, voimakkaimmin ehkä Osmo Jussila, ovat painottaneet, jääkärihankkeen käynnistäminen ei välttämättä, eikä dokumenttien mukaan lainkaan suuntautunut Suomen valtiolliseen itsenäisyyteen, vaan pääasiassa venäläistämistoimien torjuntaan ja vanhojen, ennen helmikuun 1899 manifestia vallinneiden autonomisten oikeuksien palauttamiseen. Itsenäistymishaaveita ja hahmotelmia toki oli, mutta ne eivät jääkäriliikkeeksi muodostuneessa startissa marraskuussa 1914 Ostrobotnialla olleet pinnassa – vielä.:

*

Veteraanien perintö –sivusto puhuu myös marraskuun 20. päivästä;

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/ry...

”Marraskuussa 1914 Helsingin lehdissä julkistettiin uusi laaja venäläistämisohjelma, joka olisi toteutettuna merkinnyt Suomen autonomian rippeidenkin hävittämistä. Uutisen herättämä kiihtymys ajoi toisistaan tietämättä toimineet pienet aktivistiryhmät yhteen. Helsingin Ostrobotnian kassahuoneessa pidettiin marraskuun 20. päivän iltana eräänlainen Suomen itsenäisyysliikkeen järjestäytymiskokous. Siinä katsottiin välttämättömäksi irrottaa Suomi Venäjästä. Kun tämä tavoite oli ilmeisesti saavutettavissa vain voimakeinoin, päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin kansanarmeijan luomiseksi.”

*

Seppo Hentilä puhui 2012 Ostrobotnian vihkiäisten 100-vuotisjuhlassa:

http://blogs.helsinki.fi/shentila/files/2005/04/Os...

"Kertomus jääkäriliikkeen syntysanojen lausumisesta Ostrobotnialla, sen silloisessa Kassahuoneessa 27. lokakuuta 1914, kuuluu kansallisen historiamme keskeiseen kuvastoon. Muistettakoon, että talo ei ollut silloin ollut käytössä vielä kahta vuottakaan. Läsnä olivat pohjoispohjalaisista Väinö Kokko, Yrjö Ruuth (sittemmin Ruutu) ja Kai Donner sekä eteläpohjalaisista edellä mainittu Kaarlo J. Kalliala.”

Onko kyseessä ”Homeroksen torkahdus” – vai onko Hentilällä jotain – mahdollisesti tuoreempaa ja vähemmän esillä ollutta tietoa perustamiskokouksesta – jää epäselväksi.

Olisi kieltämättä melkoinen sensaatio, jos jostain vintiltä tai kassakaapista löytyisi päteväksi todettava pöytäkirja kokouksesta, jossa perustamisasiaa olisi käsitelty ja vielä lyöty nuijalla kiinni!

*

Jääkärit – kiehtova aihe:

Itse aina silloin tällöin selaan ja kahlaan Jääkärimatrikkelia, sekä vanhempaa vuodelta 1938 että uudempaa vuodelta 1975. Ja tietysti Matti Lauerman klassikkoon JP27:n historiaan tulee tartuttua.

Tässä pari viimeaikaisempaa jääkäri-teosta, joihin kannattaa tutustua:

Matti Lackman: Suomen vai Saksan puolesta? Jääkäreiden tuntematon historia, sekä

Kemppi, Jarkko: Isänmaan puolesta - jääkäriliikkeen ja jääkärien historia . Minerva Kustannus Oy, 2011. 420 sivua.

Erkki Tuomioja arvioi Lackmanin teosta vuonna 2001: http://tuomioja.org/kirjavinkit/2001/01/matti-lack...

Eki kirjoitti mm. näin:

”Lackman vertailee jääkäriliikettä myös irlantilaiseen IRAhan ja eräisiin toisen maailmansodan jälkeisiin vapausliikkeisiin. Näistä Namibian SWAPO on mainittu vain liitteissä, mutta laajempikin vertailu olisi voinut olla mielenkiintoinen. Muistan hyvin miten lounais-Afrikassa toimineen Suomen lähetysseuran silloinen esimies Mikko Juva jo 60-luvulla vertasi ulkomaille sotilaskoulutusta vierasta apartheid-valtaa vastaan hakeutuvia namibialaisnuoria jääkäreihin.”

Kempin teoksen arvioi asiantuntevasti Jussi Jalonen täällä:

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/...

”Suomen itsenäistymisessä omaa tärkeää rooliaan näytellyt jääkäriliike saavuttaa runsaan kolmen vuoden kuluttua satavuotispäivänsä. Historiantutkimus ei kuitenkaan ole missään nimessä vielä sanonut viimeistä sanaansa aikoinaan keisarillisen Saksan palvelukseen pestautuneista suomalaisista itsenäisyysaktivisteista.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen aihetta on käsitelty paitsi monissa yksittäisten jääkärien henkilöhistorioissa ja sisällissotaa käsitelleissä teoksissa, myös valtioneuvoston asettaman, vuosien 1914-1922 sotasurmia kartoittaneen projektin julkaisusarjassa.
Myös niin sanottu uusi sotahistoria on ottanut jääkäriliikkeen käsittelyynsä hedelmällisin tuloksin, mistä esimerkkinä voi mainita "Kirjoituksia sankaruudesta" -teoksessa julkaistun Anders Ahlbäckin miestutkimuksellista näkemystäkin sisältäneen artikkelin "Sotasankaruus miehuuden esikuvana".

Eräänlaisena virstanpylväänä voinee yhä mainita dosentti Matti Lackmanin kymmenen vuoden takaisen, erinomaisen ja hieman polemiikkiakin aiheuttaneen "Suomen vai Saksan puolesta?" -teoksen.

Sattumaa eli ei, aiheeseen nyt vuorostaan tarttunut Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jarkko Kemppi näyttäisi otsikoineen tuoreen kirjansa "Isänmaan puolesta - jääkäriliikkeen ja jääkärien historia" ikään kuin vastauksena Lackmanin aiemman teoksen esittämään kysymykseen.”

*

Jääkärien historia käsittää nykyisellään metrikaupalla kirjoja ja muita tallenteita, arvioita ja näkemyksiä. Loppuun asti jääkäri-aihetta ei ole kuitenkaan vielä ammennettu.

Uusi kansainväliseen kontekstiin lujasti kiinnittyvä Jääkärihistoria odottaa vielä pätevää kirjoittajaansa.

*

Suomi 100 vuotta

On mielenkiintoista nähdä, minkälaisen roolin jääkärit tulevat saamaan vuoden 2017 juhlavuoden ohjelmistoissa, kun Suomi viettää valtiollisen itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlia? Ettei kävisi niin, että nämä vihreänutut dissaten rajattisiin kaiken – ainakin virallisen – huomion ulkopuolelle? Sellaiseen kohteluun he kaikkineen – karvoineen ja hampaineen – ovat aivan liian merkittävä ryhmä. Ei jääkäreitä voi puleerata pois Suomen historiasta, niin ikään kuin epäseksikkäiltä kuin heidän separatistiset pyrkimyksensä jossain mielessä juuri nyt haiskahtavatkaan.

*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset