*

Veikko Huuska

Olavi Paavolainen – dada ja auto

Olavi Paavolainen – dada ja auto

 

Johtava blogisti Jukka Kemppinen kirjoitti lauantaina 15.11.2014 näkemyksenään, että vähäinen keskustelu Olavi Paavolaisesta, kahden uuden elämäkertateoksen ansiosta, menee mailleen.  Jotta ei menisi, niin jatketaan Paavolaisesta… http://kemppinen.blogspot.fi/2014/11/taidemies.html

 

*

 

Mestari Kemppinen kertoi, että ”etevä ystäväni piti itsestään selvänä, että ”Synkkä yksinpuhelu” on se kiinnostava kirja Paavolaisen tuotannossa.  [Olen samaa mieltä] Hän näytti kummastelevan, että minä pidin sitä toisarvoisena, koska se julkaisuna muistuttaa rakenteeltaan pesulalaskua, ja sisältää arvonlisäveron”.

Kemppinen oli näköjään dada-mielialoissa.

 

H.R. Riikosen Paavolaisen elämäkerrassa tyrmistyin siitä, että tutkittavan tuotannon tärkein teos on jäänyt melkein maininnatta.  Se on kuvaessee ”Dada”. 

 

Teksti löytyy Valittujen teosten ensimmäisestä niteestä.  Ellei minua itseäni lasketa, osaan luetella yhdeksän muuta kirjoissa ikänsä piehtaroinutta, joihin suuri tuo teksti jätti lähtemättömän jäljen.  Pitäisi muistaa kysyä Tarmo Kunnakselta.  Arvaan että tuo samainen teksti rohkaisi yhdeksänkymmentä muuta nuorta ihmistä penkomaan ranskalaista kirjallisuutta; Kunnas voisi hyvinkin olla yksi heistä.”, Kemppinen jatkaa.

 

Hän ei luettele noita yhdeksääkymmentä vaikka voisi, ja minäkin useita, melkein parikymmentä, kuusikymmentäluvulta kahdeksankymmentäluvulle, nuoria, irtiottoa tehneitä, vähän vihaisia, mutta enimmäkseen melko mukavia kirjoittajia.

 

*

 

Paavolaisen Valitut teokset maksavat aivan sairaan paljon, divarissakin, joten lienee paikallaan saattaa vähemmänkin varoissaan olevien kirjallisten nuorten ulottuville tuo, mistä puhe.  Paavolaisen Dada.  ”Kuvitussuunnitelma kirjoittajan” – siis Paavolaisen.  https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#

 

Tuossa artikkelissa, jos missä – julkaistu Aitta-lehden joulunumerossa 1927 – kuvat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin teksti.

 

Ilman kuvia teksti jäisi ilmaan, ja siihen jäisi ilmaa, hieman ajassa väljähtynyttä, mutta epäilemättä aikanaan varsin ”imponoivaa”.

 

”Jokainen voi olla dadaisti!”

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602320673044802

 

 

*

 

Valitettavasti tuokin Paavolaisen kirjoitus on kovin puutteellinen ja näyttäisi perustuvan ennen kaikkea riittämättömään kielitaitoon.  Kun hän ei tuntenut ihmisiä eikä osannut kieltä, hän käytti lähteenä leikekokoelmaansa.  Paavolaisen koko tuotantoa riivasi koulutuksen puute”, tykittää Kemppinen.

 

Nuori Paavolainen, loistavimmillaan, vuonna 1927: https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602070926947362

 

Tunnetusti Paavolainen haahuili Pariisissa ja muuallakin omia polkujaan, hakeutumatta yliopistojen tai muidenkaan yhteisöjen kirjallis-taiteellisiin piireihin, luomatta sinne oikeastaan ensimmäistäkään kontaktia.  Siihen hän oli liian epävarma, kielitaidoton, arvaamattomassa määrin perisuomalainen.

 

Tietämättään Matti Klinge kritisoi jo etukäteen heinäkuussa 2013 näitä Paavolaiselämäkertoja, jotka ilmestyivät vasta syksyllä 2014.  Hän nimittäin tulee vertailleeksi Paavolaista eräisiin merkittävästi kansainvälisempiin huomiohenkilöihin.

 

Klinge julkaisee uusimmassa vuosipäiväkirjassaan puheensa, jonka hän piti (6.7.2013) Bromarvissa Lagerborg-päivillä:

 

Rolf Lagerborg edustaa eurooppalaisuutta ja ranskalaisuutta, nationalismin ja populismin viiltävää kritiikkiä ja Suomen oloissa harvinaista yleissivistystä ja näkemyksellisyyttä.  Seuraavan sukupolven suomenkielinen intellektuelli Olavi Paavolainen vertautuu häneen juuri näissä suhteissa 1930- ja 1940-luvun tärkeässä ja arvostetussa tuotannossaan, siis Euroopan- ja Neuvostoliiton ja Etelä-Amerikan – tuntijana ja pohtijan ja varsinkin sodan aikana ahtaan nationalismin intellektuaalisena kriitikkona.”

 

Tässä tosin Klinge näyttää arvostavan Paavolaista aivan liiaksikin nationalismin kriitikkona; sen monet Paavolais-tuntijat saattoivat jo havaita, mutta viimeistään Panu Rajalan ja Hannu Riikosen Paavolais-elämäkertojen jälkeen.

 

Klingen taustoitus on erinomainen:

 

”Bromarvin Lagerborg-päivän oli aikaansaanut dosentti Kimmo Sarje, joka on Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin erikoistuntija.  Hän on nostanut nämä merkittävät arkkitehdit ja teoreetikot esiin hyvin mielenkiintoisella tavalla.  Lagerborg oli heidän aikalaisensa, yhdessä he toimivat lyhytaikaisen mutta kuuluisan Euterpe -aikakauslehden parissa.  Nämä mainitut ja muutamat muut olivat hyvin tärkeitä nuoria intellektuelleja, ja heidän kauttaan välittyy koko tuon tavattoman hedelmällisen, eurooppalaisen ajanjakson 1900-1920 kulttuuri.  Se on osittain kielisyistä jäänyt liiaksi varjoon. 

 

Suomen korkein ruotsinkielinen kulttuurikerrostuma ei enää myöhemmin päässyt samalle tasolle, varsinkaan kun keskeiset seuraavan sukupolven miehet Hans Ruin, Göran Schildt, Ragnar Granit sekä E.N. ja Örnulf Tigertedt emigroituivat Ruotsiin sodan aikana tai heti sen jälkeen.  Lagerborgin ja Frosteruksen ja heidän ystäviensä maailma oli vielä ranskalais-englantilainen ja sosiaaliselta taustaltaan helsinkiläisyläluokkainen.  He, ja Yrjö Hirn, Gunnar Castrén, Emil Zilliacus ja Bertel Gripenberg, katsoivat sitten 1950-luvun myötä kulttuurielämämme näyttämöltä, Castrén ja Zilliacus esiintyivät vielä 1957 komeina riemutohtoreina promootiokulkueessa.”  - Näin siis Matti Klinge. http://areena.yle.fi/radio/1966603

 

Klinge palaa Lagerborg-kytkentään pari viikkoa myöhemmin.  Temaattinen laajennus, jonka hän tekee, on Olavi Paavolaisen tuotantoa arvioiville niin kiinnostava, että se on syytä esittää tässä täydessä laajuudessaan:

 

Heinäkuu 20:ntena [2013]

Paavolaisen molemmat, Saksan ja Etelä-Amerikan, matkakirjat ilmestyivät heti myös ruotsiksi, jälkimmäinen samana vuonna kuin Hans RuininVäl mött, Europa!”  (Hauska tavata Eurooppa!) Mikään ei viittaa siihen, että Ruin ja Paavolainen olisivat lukenet toistensa kirjoja tai tunteneet toisensa…  Rupesin kirjoittamaan vertailevaa esseetä, se hyväksyttiin Nya Argukseen.”  [Essee kannattaa lukea – jos sen onnistuu metsästämään käsiinsä, VH]  http://tidskriftsbutiken.se/issue/19518

http://sv.wikipedia.org/wiki/Hans_Ruin

 

*

 

Kello ja kirves.  Symboolit pään yllä… https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602325638671474

 

*

 

Helsingin Sanomien kuukausiliite Rolf Lagerborgista; http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1305885600786

 

Lisää täällä: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/pg/jalava/luku4.html

Wikipedia; http://fi.wikipedia.org/wiki/Rolf_Lagerborg

 

*

 

Näillä katsauksillaan Klinge avaa varsin hedelmällisellä tavalla Olavi Paavolaisen asemaa ja merkitystä valottavan näkökulman, ruotsinkielis-pohjoismais-eurooppalaisen.  Eikä se näkökulma ole järin mairitteleva Paavolaiselle.

 

Niin kosmopoliittina ja maailmanmiehenä kuin Olavi Paavolaisemme esiintyikään ja aina halusi itsensä nähtävän, hänen suhteensa kosmopoliittius oli enemmänkin pintaa, ja silmänlumetta.  Elimellinen, todellinen yhteys kansainväliseen kirjallis-intellektuaaliseen verkostoon puuttuu, puuttuu kokolailla tyyten.  Hän ei millään tavoin ollut verkostoituva yhteisöintellektuelli, jollaisia Suomessakin on onneksi ollut, vaan varsin itsekylläinen yksilösuorittaja, tyyliniekka toki, ja intoutunut näkijä, mutta…

 

Olavi Paavolainen, hyvin nuorena, 22-vuotiaana, vuonna 1925: https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602603264568834

 

Paavolaista ei riittävästi jos lainkaan, aseteta aikakauden Eurooppa-taustaa vastaan, ja puntaroida hänen tuotantoaan siinä kontekstissa; epäilemättä tälle on syynsä, vertailu olisi liian tyrmäävä.

 

Paavolaisen ”sammuminen” yksinpuhelun muka kohtuuttoman kritiikin jälkeen asettuu sentään oikeisiin mittasuhteisiin, ”yksinäinen jälkipuhelija” paljastuu varsinkin Panu Rajalan tinkimättömän vertailevan tekstianalyysin tuloksena lopullisesti ja ehdoitta.  Monet sentään joutuivat pakkaamaan kapsäkkinsä ja pakenemaan maasta!

 

Olavi Paavolainen ajaa Euroopan halki 1925 (oliko hänellä edes, helsinkiläistyyliniekalla, ajokorttia?  Onko kukaan älynnyt kysyä, poliisi edes?) https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602524039885570

 

”vanha eukko kiroili tienvieressä ristinmerkkejä tehden

(pyörät pomppivat lihavan hanhen ylitse!)”

 

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602524039885570

 

Niin monet ”eukot” ovat sittemmin saaneet kirota, niin monet hanhet ovat jääneet pyörien alle.. kun luja Eurooppalainen kirmuu on käynyt yli!

 

*

 

”Taide, aika, ajatus” -teoksen Olavi Paavolainen -esittelyssä todetaan (toim. Riitta Ojanperä):


"Olavi Paavolainen 1903-1964.

Kirjailija ja kulttuurikriitikko.  Paavolainen nousi maineeseen 1920-luvulla tulenkantajien kirjailijapiirin keskushenkilönä ja esteettisenä linjanvetäjänä.  Hän välitti vaikutteita kansainvälisestä modernismista tuolloiselle nuorelle suomenkieliselle kirjallisuus- ja taide-elämälle, "avasi ikkunoita Eurooppaan".

Etenkin 1920-luvulla hän oli useiden tulenkantaja-kirjailijoiden merkittävä taustavaikuttaja ja ateljeekriitikko.  Hän oli myös erityisen kiinnostunut sekä varsinaisesta kuvataiteesta että muista kuvakulttuurin ilmiöistä.

Omissa lehtikirjoituksissaan hän kiinnitti paljon huomiota typografiaan ja kuvitukseen.  – Paavolaisen ”tavaramerkiksi” muodostui otsikon yhteydessä huomautus ”Kuvitussuunnitelma kirjoittajan”.

Paavolaisen kirjallinen toiminta alkoi 1920-luvun alkupuolella kirjallisuusarvostelijana ja esseistinä mm. Ylioppilaslehdessä ja aikakauslehti Aitassa.  Hän kirjoitti myös Tulenkantajat-aikakauslehteen 1928-1920 ja oli lehden viimeisenä ilmestymisvuonna 1930 sen päätoimittaja.  vuonna 1929 ilmestyi esseekokoelma ”Nykyaikaa etsimässä”, jossa käsitellään myös kuvataiteen kysymyksiä. … ”

 

*

 

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602699655585186

 

*

 

”Dada on alku ja loppu koska se on keskus.”  https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PaavolainenDadaJaAuto#6082602374828761762

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Pari kiintoisaa taustajuttua:

Olavi Paavolaisen sukutausta oli ylemmässä keskiluokassa. Isä oli tuomarismies, entinen kansanedustaja, ja setä kansanedustaja ja jopa ministeri.

Dadaisti oli laaja-alainen: myös ikonit kiinnostivat.

*

Olavi Paavolaisen sukua:
Olavi Paavolaisen isä, kansanedustaja Peter Pekka Paavolainen:

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?${APPL}=hetekaue&${BASE}=hetekaue&${THWIDS}=19.46/1416571246_419228&${oohtml}=hex/hx3510&${html}=hex/hx3510&${snhtml}=hex/hxnosynk

Olavi Paavolaisen setä, kansanedustaja, ministeri Erkki Paavolainen
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?${APPL}=hetekaue&${BASE}=hetekaue&${THWIDS}=18.46/1416570646_20965&${oohtml}=hex/hx3510&${html}=hex/hx3510&${snhtml}=hex/hxnosynk

*

Sosiaaliminsteri Erkki Paavolainen 1932: (Museoviraston kuvakokoelma=
https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19670...

*
Olavi Paavolainen ja ikonit
Olavi Paavolainen kävi joskus 1930-luvulla Laatokan Valamossa tutustumassa luostariin ja sen kuvallisiin aarteisiin.
Museoviraston kuvakokoelmiin sisältyy kuva, jossa ”kirjailija Olavi Paavolainen vierailulla Valamon luostarissa”. Kuvan selite kuuluu: ”Paavolainen Kasanilaisen jumalanäidin ikonin äärellä”.
Katso kuva: https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19451... (suurenna oikeassa reunassa olevasta namiskasta).

*
Ikoninäyttely:
Ikonit, ihmiset, sota. 12.6.2011-31.1.2012. Valamo.
Näyttelyinfo:
”Valamon konservointilaitoksen kokoamassa näyttelyssä on esillä talvi- ja jatkosotien aikana 1939-1944 Karjalasta ja Itä-Karjalasta evakuoituja ja muistoksi kerättyjä ikoneita. Esillä on koko karjalaisen kansanhurskauden kirjo. Paperille painettuja pyhien kuvia vieri vieressä vanhojen ja tummuneiden, temperalla maalattujen ikonien kanssa.

Ikoneiden lisäksi esillä on kirjeitä, valokuvia, muistiinpanoja ja julkaisuja. Näyttelyssä on useita Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvia ikoneita, jotka esitellään nyt ensimmäistä kertaa jatko- ja talvisotaan liittyvänä kokonaisuutena. Esineistöä on lainassa mm. Ortodoksisesta kirkkomuseosta, Valamon luostarista ja yksityishenkilöiltä.

Näyttely tuo myös esille henkilöitä, joiden ansiosta Karjalasta, Vienasta ja Aunuksesta pelastui merkittävä määrä ikoneita. Heihin kuuluvat mm. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispana tunnetuksi tullut pappismunkki Paavali, kansatieteilijät Tyyni Vahter, Helmi Helminen ja Sakari Pälsi sekä kirjailija Olavi Paavolainen, tunnettu taidealan vaikuttaja Bertel Hintze sekä taidehistorioitsija, myöhemmin taidehistorian professori Lars Pettersson.”
*
Mikä oli Paavolaisen osuus ja rooli ikonien ”pelastamisessa” ja saamisessa Suomeen?
Ortodoksisen Valamon luostarin kirjakerhon viesti 2009:
Hyvä kirjakerhomme jäsen,

Lähetämme Teille ohessa jäsenkirjana runsaasti ennenjulkaisematonta materiaalia sisältävän teoksen Ikonit, ihmiset ja sota. Tämä itsenäinen kirja liittyy Ortodoksisessa kirkkomuseossa Kuopiossa tammikuun lopussa avattuun samannimiseen näyttelyyn. Kirjassa käsitellään talvisodan evakuointia ja ortodoksisen kirkon esineistön siirtämistä turvaan taisteluiden tieltä, Itä-Karjalan ikonien vaiheita ja tunnettujen kulttuuripersoonien Olavi Paavolaisen, Sakari Pälsin ja Lars Petterssonin toimia jatkosodan aikana. Aiheista kirjoittavat fil. tri Kari Kotkavaara, fil. tri Zhanna Belik ja FM Katariina Husso. Kirjan lopussa on lyhyt katsaus matkaikonostaaseihin, Suomen siirrettäviin sotilaskirkkoihin ja siirreltävien ikonostaasien konservointiin kirjoittajina TM Vladimir Sokratilin ja taidekonservaattorit Nina Rusakova ja Helena Nikkanen.

Teoksessa on runsas, yli 60 ikonikuvan kuvitus, joukossa 29 Itä-Karjalasta tuotua ikonia, jotka ovat olleet Kansallismuseon varastossa sodasta asti. Lisäksi kuvia on runsaasti mm Itä-Karjalan kirkoista, kodeista ja sodan aikana toimineista henkilöistä.
*
Tässä tavattoman kaunis ikoni.
Kazanin Jumalanäidin ikoni. Sakari Pälsin ja Olavi Paavolaisen teksteissä ”kuuluisa Kazanin musta Madonna”,
Suomen kansallismuseo. Kuva: Petter Martiskainen, P&M Image Oy
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetusp...
*
Kazanin Jumalanäidin ikoni. Vaihdettu sodan aikana leipään Äänisniemellä.
Lahjoitettu Valamon luostarille. Kuva: Petter Martiskainen, P&M Image Oy.
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetusp...
*
Jumalanäiti ”Eksyneiden opastaja”, Valamon luostari. Kuva: Petter Martiskainen, P&M Image Oy.
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetusp...
*
Kalenteri-ikoni “Huhtikuu”, Suomen kansallismuseo. Kuva: Petter Martiskainen, P&M Image Oy.
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetusp...
*
Arkkienkeli Mikael, Suomen kansallismuseo.
Kuva: Museovirasto/Markku Haverinen
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetusp...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Toimisiko tämä kansanedustajalinkki;

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx3000.sh?%7Bhaku%7D=kaikki&LAJITNIMI=%26p$

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset