Veikko Huuska

Mauno Koivisto muisteli Ruotsin sukellusvenejupakkaa

Mauno Koivisto muisteli Ruotsin sukellusvenejupakkaa

 

*

 

Joskus on syytä palata vanhoihin teksteihin ja katsoa, miltä maailma ja sen meno silloin ennen vaikutti  Siitä saattaa syntyä oiva heijastuskohta nykypäivän kovin sekavalta vaikuttavaan menoon.

 

Muistelmissaan ”Historian tekijät.  Kaksi kautta II” presidentti Mauno Koivisto kertoo suorasukaiseen tapaan Ruotsin 1980-luvun sukellusvenejupakasta seuraavaan tapaan.  Suora sitaatti muistelmista.  Pituutensa vuoksi raskasta kappalejakoa olen hieman keventänyt.

 

YLEn elävä arkisto; elävää kuvaa 1:36 minuuttia.  Huomaa myös muut kuvalinkit: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/neuvostosukellusvene_karille_karlskronassa_50451.html#media=50464

Neuvostoliitto kommentoi näin: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/neuvostosukellusvene_karille_karlskronassa_50451.html#media=50465

 

*

 

Kesäkuussa 1983 tein ensimmäisen valtiovierailuni Neuvostoliittoon. ..

 

Vierailu oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut.  Huonosta terveydentilastaan huolimatta [pääsihteeri Juri] Andropov oli hyvissä hengen voimissa. …

 

Kävimme 7. kesäkuuta Kremlissä NKP:n politbyroon kokoushuoneessa myös kahdenkeskisen keskustelun, johon osallistuivat meidän puolestamme lisäkseni vain Jaakko Kalela ja lähetysneuvos Taisto Tolvanen tulkkina.  Andropovin avustajina olivat A.M. Aleksandrov-Agentov ja Viktor Vladimirov.

 

Sanoin ehti tapaamisen alussa haluavani keskittyä asioihin, jotka olivat tärkeitä ja joita molemmin puolin haluttiin esille ottaa.

 

Andropovin tiedusteltua, mitkä tällaisia kysymyksiä voisivat olla, totesin tärkeimmän minua sillä hetkellä askarruttavan kysymyksen olevan sukellusvenevälikohtaukset Itämerellä, joihin Anropovkin oli edellisenä iltana päivällispuheessaan viitannut.  Vladimirov sanoo kirjassaan ”Näin se oli…” minun esiintyneen ”aika kärkevästi”.

 

*

 

Kerroin tavanneeni Ruotsin pääministerin Olof Palmen edellisellä viikolla ja keskustelleeni hänen kanssaan pitkään.  Ruotsin hallituksen asettama, kaikkia puolueita edustanut viisihenkinen sukellusvenekomissio oli huhtikuussa julkaissut raportin, jossa viitattiin mahdollisuuteen, että Ruotsin aluevesiä loukanneet sukellusveneet olisivat olleet neuvostoliittolaisia.

 

Komissio listasi raportissaan yhteensä peräti 40 ”sukellusvenehavaintoa”.  Raportin julkaisemisen jälkeen Ruotsin ja Neuvostoliiton sanaharkka kiristyi, Ruotsi mm. kutsui Moskovan-lähettiläänsä kotiin neuvotteluja varten.

 

Pidin ilmeisenä, että kyseessä oli provokaatio ja että välikohtauksia käytettiin hyväksi Ruotsin politiikan suunnan muuttamiseksi.  Suomalaisten kannalta olisi hyödyllistä, mikäli Neuvostoliiton taholta voitaisiin tehdä jotakin tapahtuneiden provokaatioiden paljastamiseksi, jotakin muuta kuin vain sanallisia vakuutuksia.  Kerroin Palmen sanoneen minulle olevansa nyt hieman samassa asemassa kuin Kekkonen 1950-luvulla, ja että Suomelle tämä kysymys oli hyvin tärkeä.

 

Andropov sanoi Neuvostoliiton olevan vastuussa vain yhdestä tapauksesta, jossa sen sukellusvene ajoi karille Ruotsin sisäsaaristossa lokakuussa 1981.  Sen jälkeen neuvostoliittolaisille sota-aluksille oli annettu  käsky olla lähestymättä muiden Itämeren valtioiden aluevesiä.  Kielletty alue oli 50 kilometriä.

 

Andropov pyysi minua välittämään ruotsalaisille viestin, että he upottaisivat säälittä kaikki sukellusveneet, jotka he aluevesiltänsä löytäisivät.

 

*

 

Sukellusvenevälikohtaukset Ruotsin rannikolla

 

Kuulin Whisky-luokan sukellusveneen joutumisesta karille Karlskronan edustalla lokakuun lopulla 1981 pääministeri Thorbjörn Fälldiniltä.  Tapahtuma minua ensiksi nauratti, mutta myöhemmin ei lainkaan.

 

Ruotsin tiedotusvälineiden edustajat halusivat toistuvasti, että lausuisin asiassa jotakin.  Vastasin kysymyksiin kysymyksillä, mikä herätti pahennusta.  Sen jälkeen sanoin, että jos te ette halua kuulla vastausta, niin älkää tehkö kysymyksiä, mikä herätti pahennusta.

 

Joulukuussa 1981 ollessani matkalla Tukholmaan laivalla oli mukana myös Dagens Nyheterin toimittaja Sven Svensson, jonka vanastaan hyvin tunsin.  Svensson teki asiallisen haastattelun, mutta sitten lopuksi halusi esittää kysymyksen myös väitetystä sukellusvenevälikohtauksesta.  Sanoin Svenssonille, että jos hänen kysymykseensä vastaan, minun ei kannattaisi ollenkaan Tukholmassa nousta maihin, vaan tulla saman tien Suomen takaisin, ja se ei ollut minun tarkoitukseni.

 

Seuraavan päivän Dagens Nyheter oli otsikoinut haastattelun minua hyvin vähän tyydyttävällä tavalla: ”Suurvallat herättävät epäilyksiä”.  Myöhemmin Svensson oli pahoillaan tapahtuneesta ja sanoi, ettei se itä tapahtui ollut hänen vallassansa.

 

Lokakuussa 1982 virkaansa astunut Olof Palmen hallitus sai perinnöksensä väitetyt lukuisat ja jatkuvat sukellusveneloukkaukset ja joutui ottamaan niihin kantaa.  Vaikutelmaksi minulle jäi, ettei Palme oikein uskonut, että tällaisia välikohtauksia olisi sanottavasti tapahtunut tai mahdollisesti, ettei niitä olisi tapahtunut yli sen tapauksen, jolloin Whisky oli kalliolla.

 

*

 

Koiviston kommentit

 

Puutuin sukellusvenevälikohtauksiin julkisuudessa toukokuussa 1983, vastatessani Lehdistön Sanomapalvelun kysymyksiin.

 

Sanoin haastattelussa:

 

Ilmeisesti nyt pidetään laajasti itsestäänselvyytenä, että Itämerellä on tapahtunut sotilaallisen kiinnostuksen huomattava lisäys.  Nämä ovat hyvin vaikeasti ymmärrettäviä kysymyksiä.  ON vaikea nähdä, että jollakin Itämeren valtiolla olisi syytä pyrkiä heikentämään alueella vallitsevaa tilannetta.”

 

Tähän varovaiseen lausumaan Svenska Dagbladet tarttui jyrkin sanakääntein:

 

Meille itsellemme on hyvin vaikeata ymmärtää, kuinka Suomen presidentti sallii itseltänsä livahtaa näin liukuvia formulointeja.  Presidentti katsoo, että paljon siitä, mitä katsotaan olevan selvää, on itse asiassa epäselvää.!”

 

Lehti jatkoi:

 

Ellei Koivistolla ole informaatiota, jota Ruotsin sukellusvenekomitea on pimittänyt Ruotsin yleisöltä, pitäisi Suomen presidentin pidättäytyä tämänlaatuisista lausunnoista.  Ainoat, jotka ottavat vastaan ne kiitollisuudella, ovat Moskovan vallanpitäjät, jotka ensiksi ovat jyrkästi kieltäneet, että mitään sukellusveneitä olisi ollenkaan ollut Ruotsin vesillä.  He käsittelevät Ruotsia yhä arrogantimpaan ja provokatiivisempaan sävyyn.”

 

Palmen käydessä yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä elokuussa 1983 Suomessa tarjosin hänelle lounasta.  Istuimme kaksin pöydässä ja kerroin hänelle Andropovin terveiset, että tämä toivotti menestystä kaikkien sukellusveneiden upottamisessa, jotka Ruotsin vesiltä tapaisivat.  Palme oli yrmyn näköinen eikä vastannut mitään.

 

Olin saanut nähtäväkseni Ruotsin viranomaisten tekemiä raportteja tapahtuneiksi väitetyistä aluevesirikkomuksista.  Useimpien kohdalla oli vaikea ymmärtää, että niitä kukaan oli voinut pitää vakavasti otettavina.

 

Vuonna 1987 Kirjayhtymä julkaisemassa kirjassa ensimmäisestä presidenttikaudestani ”Mauno Koivisto presidenttinäJaakko Iloniemi kritikoi minua puutteellisesta diplomaattisuudesta Ruotsia kohtaan.

 

Minun kannaltani oli kysymys vakavammasta asiasta.

 

Jos minulla olisi ollut perusteltua aihetta olettaa, että Ruotsin viranomaisten väittämiä sukellusvenevälikohtauksia olisi enemmänkin tapahtunut, asia olisi ollut meille varsin hankaa.

 

Silloin ei olisi ollut kysymys joistakin välikohtauksista, vaan koko idänpolitiikkamme perusteista ja suhteistamme Neuvostoliittoon.  Jos olisin uskonut Neuvostoliiton tietoisesti ja jatkuvasti loukkaavan Ruotsin aluevesiä, se olisi vienyt minulta pohjan pois olettaa ja väittä, että Neuvostoliitto oli aidosti ja rehellisesti hakemassa yhteisymmärrystä aseidenriisunnan alalla ja että Neuvostoliitto oli luotettava sopimuskumppani.

 

*

 

Tapausten kulku

 

Tapahtumien kulku näytti yleensä olevan senkaltainen, että kun joku uskoi jotakin poikkeuksellista nähneensä, hän hälytti viranomaiset, mutta ensimmäisenä paikalle yleensä tulivat julkisen sanan edustajat.  Sen jälkeen viranomaisten piti ryhtyä toimenpiteisiin ja jatkaa niitä, vaikka mitään viitteitäkään ei olisi saatu siitä, että jotakin varsinaisen poikkeuksellista olisi tapahtunut.

 

Sen jälkeen viranomaiset olivat kaiken aikaa tiedotusvälineiden hampaissa sen johdosta, että heidän aina piti lopettaa yhdessä paikassa tutkimukset kiirehtiäksensä toiseen paikkaan.

 

Sanottiin, että viranomaiset eivät uskaltaneet viedä tilannetta siihen, että oletetun sukellusveneen olisi ollut pakko nousta pintaan, vaan tahallaan laskivat ne vapaasti edelleen menemään.

 

Kysyin, että jos näitä sukelluslaitteita oli saariston sokkeloista vaikea löytää, niin miten ne itse pystyivät siellä veden alla suunnistamaan käyttämättä jotain aktiivista menettelyä paikkansa määrittelemiseen, joka menetelmä heidät paljastaisi.

 

Tämä oli tapahtumasarja, joka myrkytti Ruotsin ja Neuvostoliiton välisten suhteiden lisäksi myös Ruotsin ja Suomen välisiä suhteita ja ajoittain myrkytti pahasti minun mieleni.  Ja kun Tukholman lehdistö puhui suurvalta-arroganssista, sen käyttäytyminen Suomen suuntaan sisälsi entisen suurvallan arroganssia.

 

Meitä pyrittiin komentelemaan kannanottoihin joitten sisällön Ruotsin julkinen sana halusi määrätä.

 

[Koivisto: emt., s. 87-91]

*

 

George Bushin vierailu Suomeen 1983

 

George Bushin kanssa syntyivät hyvät suhteet varsin kivuttomasti.  Hän vieraili varapresidenttinä Suomessa heinäkuun alussa 1983.  …

 

Keskustelimme ensin seurueen läsnä ollessa ja siirryimme sitten Bushin kanssa työhuoneeseeni keskustelemaan kahden kesken, jolloin olin valmis kertomaan vaikutelmistani Neuvostoliittoon muutama viikko aikaisemmin suuntautuneelta vierailultani sen mukaisesti,  mitä olin etukäteen luvannut.

 

Totesin, ettei [NKP:n pääsihteeri]  Juri Andopovin terveydentilaa ollut millään tavoin peitelty, päinvastoin: jo etukäteen oli ilmoitettu, että päivällispöydässä puheet pidettäisiin istualtaan, mikä siis jo etukäteen kertoi, että Andropov ei pystyisi omin avuin nousemaan pystyyn tuolilta.  Andopovia oli myös selvästi kannettu portaita alas; valokuvaajia oli etukäteen pyydetty olemaan ottamatta tästä tapahtumasta kuvia.

 

Kerroin Andropovin vakuuttaneen minulle valmiudesta sopia menossa olleen ydinvarustelukilpailun lopettamisesta ja Neuvostoliiton valmiudesta vastata kaikkiin haasteisiin.  Andropov ei selvästikään uskonut huipputapaamiseen ja kielsi jyrkästi, että heidän sukellusveneensä kävisivät Ruotsin aluevesillä.

 

Kun keskustelimme tästä sukellusveneasiasta kko seurueen läsnä ollessa ja kun ilmaisin epäuskoni siihen, että tämmöisiä sukellusvenevälikohtauksia olisi sanottavasti ollut, Bush viittasi läsnä olleeseen kansliapäällikköönsä amiraali Daniel Murphyyn, jonka kertoi olleen Yhdysvaltain kuudennen laivaston komentajan ja erikoistuneen nimenomaan sukellusveneiden vastaiseen sodankäyntiin.

 

Murphy totesi heidän asiantuntijoidensa pyrkineen perehtymään aineiston ilman että olisivat päässeet perille totuudesta.  Siellä saattoi jotakin olla tai sitten ei.

 

Varmuutta ruotsalaisilla ei kuitenkaan voinut olla.

 

[Koivisto: emt., s. 93, 95-96]

 

*

Wikipedian artikkeli aiheesta;

http://fi.wikipedia.org/wiki/U_137_-sukellusveneselkkaus

 

Engl. Wiki; http://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_submarine_S-363

 

Tässä vielä kohtalaisen hyvä englanninkielinen historiikki Ruotsalaisista sukellusvenesattumuksista :

http://en.wikipedia.org/wiki/Swedish_submarine_incidents

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Paree kuva kuin ruottalaisilla...

1980-luvulta on jonkin verran silminnäkijöiden kertomuksia; olivat tehneet rannikolla tai saaristossa (mm. Virolahden suunnalla) oikein joukolla kiistattomia näköhavaintoja, ja ilmoittaneet asiasta eri viranomaisille. Hiljaisuus, tai suorastaan kielto: ei siellä mitään ollut. Nämä olisi hyvä koota talteen erityisellä "kansanperinteenkerätykseellä". VAsta kokonaisena tuokin aineisto antaisi kuvaa siitä, miten yleistä ja missä ja milloin havaintoja tehtiin: luonnollisesti vain pieni osa toiminnasta sattui havainnoitsijoiden haaviin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Onhan niitä huhuja rannikkotykistön tykkimiesten (1970-luvulla?) näkemistä sukellusveneistä. Olivat kuulemma seuranneet tähtäinkaukoputkella sukellusveneen liikkeitä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #4

Vietin Mäkiluodon linnakkeella kevään 1981 ja siellä oli siihen aikaan ympärivuorokautinen vesikuuntelu. Melko varmoja sukellusvenehavaintoja tehtiin silloin tällöin. Kapiaiset kertoivat, että yhden varman havainnon kohdalla hieman aiemmin oli suomalainen sota-alus lähetetty sukellusveneen päälle, jonka jälkeen sukellusvene oli poistunut kansainväliselle merialueelle. Näistä ei hiiskuttu mitään ulospäin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Koiviston Historian tekijät on karmaiseva dokumentti suomettumisesta 1980-luvulla. Siitä selviää, kuinka lähellä KGB oli suomalaista poliittista päätöksentekoa. Silti en ymmärrä, mikä Koivistoa "ensiksi nauratti" karille ajaneessa sukellusveneessä Karlskronan edustalla.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Koiviston huumorintaju oli omaperäistä, hieman niin kuin hänen funderailunsakin: aukesi vaikesti ulkopuolisille, jos sitäkään. Eräänä syynä lienee ollut hänen varsinaissuomalainen mentaliteettinsa, johon iäkkään isän uskonnollissävytteinen ankaruus ja varhaisnuoruuden kokemukset sodasta ja sodassa loivat oman traumaattisen ulottuvuuden.

Samaan "tautiluokitukseen" mahduttaisin hänen kieltämättä vaikeaselkoinen suhteensa Neuvostoliittoon, jossa sodan opetukset yhdessä kansallisen linjan hyötyjen kanssa peilautuivat UKK-laisen pitkälle menevän myötäilyä paheksuvan näkökannan kanssa; tuloksena oli melko käsittämätön sekameteli, joka ulospäin näyttäytyi sokeanpuoleisena uskollisuutena naapurijärjestelmää kohtaan. Sokeita pilkkuja oli muitakin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ei nyt kuitenkaan provosoiduta. Katsotaan nyt ensin...

Nyt kun Suomi on saanut oman "sukellusvenejuttunsa" niin päivitetään hieman tilannetta;

HS 28.4.2015 klo 13.30 http://www.hs.fi/kotimaa/a1430187812932?ref=hs-art...
Viron merivoimat: Edellinen sukellusvenehavainto tehtiin torstaina
KOTIMAA 28.4.2015 13:30
Viron merivoimat saatteli viimeksi viime torstaina venäläisen sukellusveneen kauemmas, kertoo uutissivusto Delfi. Havainto tehtiin Kerin saaren lähistöllä Tallinnasta luoteeseen. Keri on Viron pohjoisin saari.
Delfin mukaan sukellusvene ja sitä saattanut alus liikkuivat niin hitaasti, että aluksi niiden luultiin olevan paikallaan. Viron merivoimien aluksen lähestyttyä saattuetta lähti kiireesti liikkeelle kohti Pietaria.
Huhtikuun alussa sivusto kertoi merikapteenin sukellusvenehavainnosta Tallinnan matalikon lähistöllä. Tuolloin sukellusvene oli matkalla Kronstadtin suuntaan.
Viron merivoimien tiedottajan Aivo Vahemetsan mukaan sukellusvenehavainnot ovat arkipäivää. Sukellusveneiden liikennöinti kansainvälisillä aluevesillä Suomenlahdella ei ole mitenkään poikkeuksellinen juttu, Vahemets kertoo Helsingin Sanomille. Ei sukellusveneillä ole muutakaan tapaa liikennöidä satamasta toiseen.
"Maidemme välisten suhteiden johdosta näihin liikkeisiin vain tulee kiinnitettyä nykyään enemmän huomiota", Vahemets sanoo.
*
Delfi –sivusto kertoi jo 23.4.2015;
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/soome-...

*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset