Veikko Huuska

Muistan Peter von Baghia

Muistan Peter von Baghia

Filmihullu

Ensimmäinen kosketukseni Peter von Baghin kanssa tapahtui koulun välitunnilla.  Huomasin Oman Tuvan baarin pöydällä ajelehtimassa jonkin hieman kovakouraisesti käsitellyn lehdykäisen, jota kaverini silmäili välinpitämättömästi ja heitti sen viereiselle pöydälle, josta se sitten valahti lattialle.  Noukin ylös ja luin.  Filmihullu.  http://www.filmihullu.fi/  Näytenumero, ensimmäinen ikinä numero Filmihullua.  Pelkkä nimi puhutteli, olinhan itsekin sellainen, vaikka en tiennyt, mutta tästä rutistuneesta lehdestä, jonka – nyt voin jo tunnustaa kun rikos on vanhentunut – hoitelin paitani alle ja kotiin ja tyynyn alle.

Kestotilaaja, pienellä järjestysnumerolla, läpi vuosikymmenten; Petterin saarna ensimmäisenä ahmittavaksi, usein innostava kaikessa jylhässä pessimismissään ja urheassa ristiretkeläisen hehkussaan.

*

Elokuvan historia

Elämässäni on ollut kaksi kirjaa, jotka olen lukenut puhki.  Ensimmäinen oli Petterin Elokuvan historia, luin sen hiirenkorville, se oli isosta koostaan huolimatta aina käsillä, alleviivattuna ja kaikenlaisin evästein runsastettuna, ja ne liitteet – siihen kasvoi kuin luontojaan Petterin juttujen, ja uusien elokuvien, niiden parhaiden arviointeja ja pätkiä esseistä yms. Lopulta kirja oli räjähtämistä vaille valmis retkieväs, joka sitten myös paukahti selästä rikki ja lauki.  Piti ostaa uusi kun tuli se uudistettu painos, mutta suhde siihen ei enää ollut yhtä kiihkeä.  http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789511198116

(Se toinen rikkiluettu on jos jotakuta kiinnostaa Kimmo Rentolan Kenen joukossa seisot? – se piti pihdeissä, oli yöpöydälläni seitsemän vuotta, ja hajosi samoihin oireisiin kuin tohtori von Baghin kouraisu.

Tokihan kaikki von Baghin kirjat luin, ja hankin..  Yli metri tiukkaa tavaraa, johon voi koska tahansa palata.  Tällaisia generalisteja kuin Peter von Bagh ei enää synny eikä muodostu.  Tuollaista elämää, jossa yhdistyisi ja tiivistyisi elokuvan 120-vuotinen historia ensimmäisistä asemalle ajoista lähtien viimeisimpiin vaikuttaviin teoksiin.

Kun puhutaan elokuvan historiasta, tulee Peter von Bagh jäämään suomalaisena ja eurooppalaisena vaikuttajana sen lehdille, dokumentaristina ja ennen kaikkea tuon hetkeen ja valoon sidotun taidelajin rakastajana, arvostajana ja tallentajana.

Hänen suurin murheensa kohdistui siihen, miten monet elokuvan mestariteokset ovat kadonneet uusien sukupolvien tavoittamattomiin: on aivan liikaa suurten mestarien töitä ja yhtälailla vähemmän tunnettujen tekijöiden suurenmoisia filmejä, joita ei tänään voi nähdä missään.  Surku ja häpeä, mutta ilmentää toisaalta elokuvan asemaa bisneksen ja markkinoiden armoilla olevana kohteena, jonka sisältö ja arvo ei aina tule noteeratuksi tässä pelissä.

*

Festivaalihai

Muistan miten kerran soitin Peter von Baghille ja kysyin lisätietoja eräästä Espanjan sisällissodassa taistelleesta suomalaisesta, joka sodan jälkeen loi uraa Hollywoodissa.  Juttelimme ja pohdimme mahdollisia lisälähteitä, sitten Petteri sanoi, hei, mä olen oikeastaan Ranskassa ja meillä on festivaalit menossa ja minun pitää 5 minuutin kuluttua hypätä stagelle.  Hyvin kuvaavaa.  Mies oli aina menossa, monta rautaa tulessa, mutta produktiivisuuden ehto ja hinta oli myös tiukka ammatillinen rajaus, hän jos kuka osasi keskittyä olennaiseen – ja siitä kiitos hänelle.

Kerran hän soitti minulle kotiin ja kysyi olinko saanut Neuvostoliitosta eräitä dokumenttifilmejä ja muutakin aineistoa, josta pienen sattuman kautta olin päässyt käymään neuvotteluja.  Se oli juuri se hetki ja aika, jolloin murenevan jättivaltion arkistoja ja aittoja avattiin, ja samalla myytiin.  Ehkä oli joitakin kuukausia myöhässä tai muuten liian hidas: se partti jota tietoisesti tavoittelin, meni Amerikkaan, siellä oli nopeita rahamiehiä.  Tämä on tuttu juttu muidenkin kuin filmiarkistojen kohdalla.  Ainakin olin hetkisen, pienen hetkisen suuren mullistuksen ytimen vieressä, mutta näppejään nuolemaan joutuneiden joukko on suuri.

*

Sininen laulu

Peter von Baghin tuotannon kestävintä antia ovat Talvisodan ja kesän 1944 kokemushistoriaa luotaavat dokumentit, joissa yleisen tason rinnalle kulkevat yksilöiden elämykset ja tarinat, ilman ohjaavaa selostusta tai muuta keinotekoista kehikkoa: itse asia, rytmitykset, rinnakkain asettuvat elämänkuvat, kansakunnan kohtalonhetket.  Mitään niin hienoa on harva tässä maassa saanut aikaan.

Suomalaisuuden suuri panoraama Sininen laulu, Suomen taiteiden tarina (2003) tulee säilymään ainutkertaisena mestariteoksena ja aarteena, jonka toivon näkeväni joka vuosi uudelleen ja uudelleen niin kauan kuin elän ja jotain elämästä tajuan.  Tähän mennessä olen nähnyt sen vain vaatimattomat noin seitsemän kertaa.  Mutta toivon, että saan yhä uusia ja uusia tilaisuuksia, sillä jokainen uusi katsomiskerta on avannut jotain uusia näkymiä, uusia vinkkeleitä tähän tutulta tuntuvaan aihepiiriin, jossa kuitenkin sen syvyys ja rikkaus ikään kuin prisman kautta avautuu toisessa kulmassa ja aiemmin havaitsemattomalla tavalla.  http://www.leffatykki.com/sarja/sininen-laulu-suomen-taiteiden-tarina/kommentit

*

Vielä haluan muistaa hetkiä ja päiviä Sodankylässä, kaukana ja keskellä kaikkea olennaista.  Erityisesti vuoden 1995 juhlat, juhlajuna ja – itse pääasian eli elokuvan 100-vuotisriennot.  Siellä Petterin lisäksi Kaurismäen Aki ja monta muuta.  Hieno muisto.  http://www.leffatykki.com/elokuva/juna-saapuu-asemalle

Peter von Bagh on kuollut, mutta vain muodollisesti: hänen elämäntyönsä ja siinä ilmenevä henki on keskellämme.

http://www.msfilmfestival.fi/index.php/fi-FI/

*

Lue myös;

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/22/peter-von-bagh-renessanssi-ihminen

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/22/muisti-historia-ja-peter-von-bagh

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/art-1288741305404.html

http://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/elokuvavaikuttaja-peter-von-bagh-on-kuollut/4349262

http://www.iltasanomat.fi/elokuvat/art-1288741791162.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Elokuva-alan Sibelius, Kari Suomalainen, Mannerheim. Massiivinen menetys Suomelle ja kunnioittakseen Peter von Baghia, YLE saisi näyttää Sinisen laulun... ASAP.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jokunen vuosi sitten esitettiin tv:ssä mainosta, jossa von Baghin jäljittelemätön ääni puhui korkealentoisin sanakääntein ja tavalla, joka toi heti mieleen laadukkaan taideteoksen ja sen ammattimaisen arvioinnin. Lopuksi paljastui, että kriitikon puheenvuorossa monipuolisesti ja kiinnostavasti kuvattu teoksen päähenkilö oli sarjakuvasankari Aku Ankka, jonka nimikkojulkaisua Peter von Bagh oli omalta osaltaan markkinoimassa.

Minusta temppu oli osoitus von Baghin huumorintajusta ja hänen kyvystään itseironiaan. Laajan, vakavasti otettavan sivistyksen voi mainiosti välillä valjastaa vaikkapa sarjakuvataiteen rattaiden eteen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tällaisena haluan muistaa Peter von Baghin:

Viisaana ja näkemyksellisenä.

Tässä YLEn taltioimassa clipissä Peteriä haastatellaan Linnan juhlissa 6.12.2007, päivänä jona Suomi täytti 90 vuotta.

Peter ei tule näkemään Suomen 100-vuotispäivää, mutta voimme matkalla sinne muistaa nämä sanat.

Kesto 3:33.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/itse_asiasta...

Jos et jaksa katsoa koko haastattelua katso edes kohdasta 2:oo eteenpäin.

Eli:
Suomen juhliessa 90-vuotista itsenäisyyttään Peter von Bagh ehdottaa, että katseen voisi jo siirtää sodista itsenäisyyden mukanaan tuomaan kulttuuriin.

— Aina palataan tähän pahaan uneen, tähän hirveään tapahtumaan, joka varmasti määritteli suomalaista identiteettiä, mutta kulttuurin kautta se voitaisiin määritellä myös sellaisella tavalla, joka vie tätä kansaa eteenpäin, von Bagh sanoo

Tuossa samassa haastattelussa Peter von Baghilta kysyttiin, minkä suomalaisen elokuvan hän haluaisi nähdä. Hän oli nähnyt sen tuolloin vastikään Norjassa, Trondheimissa – 30 vuoden tauon jälkeen.

Arvatkaapa mikä filmi oli kyseessä?

Toisekseen kysyttiin myös, minkä suomalaisen laulun tai musiikkikappaleen hän haluaisi kuulla linnan juhlissa. Hyvin tyypillinen ja mielestäni oiva vastaus siihenkin.

(Tässä Metsäpirtti… tarkoittikohan PvB tätä? https://www.youtube.com/watch?v=WpUYuQfL0vQ

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Kirjastoni ei ole yksinkertaisesti jossain paikassa paitsi että se on tavallaan kaikkialla.

Yritän retuuttaa sitä pars pro toto -periaatteella aina mukanani. WC ja sängynkulma ovat sivukirjastoja, joiden suhde laajempaan kirjahyllykompleksiin on sama kuin Töölön ja Richardinkadun kirjastojen välinen." - Peter von Bagh -

Kansalliskirjasto -lehden numerossa 2/2012 (s. 13-20) on oivallinen esittely PvB:n kotikirjastosta, joka hänen kaltaiselleen henkilölle oli sekä koti että kirjasto, yhdessä ja samassa hengenvedossa. Jutun on kirjoittanut Esko Rahikainen. Suosittelen.

http://www.kansalliskirjasto.fi/attachments/5xaqbs...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset