Veikko Huuska

Mannerheim ja naiset

Mannerheim ja naiset

Motto:

Kreivi Carl Gustaf Mannerheim, Suomen marsalkka Mannerheimin isoisä, oli 1800-luvun alkupuoliskon tunnetuimpia eurooppalaisia hyönteistutkijoita (…) hänen intohimonaan olivat kovakuoriaiset. Erityisen merkittäväksi hänen monista tutkimuksistaan on jäänyt selonteko Alaskan kovakuoriaisista, joista ei sen jälkeen ole tehty ainoatakaan yhtä kattavaa selvitystä. (…) Omaan kokoelmaansa Mannerheim hankki mielellään pienten ja hankalasti tutkittavien kuoriaisten lisäksi isoja ja värikkäitä sarvijääriä, turilaita ja jalokuoriaisia, milloin vaihtamalla niitä eurooppalaisten tutkijoiden kanssa, milloin ostamalla!”  Tapio Markkanen, Allan Tiitta & Paula Havaste (toim.): Suomalaisia tieteen huipulla. 100 tieteen ja teknologian saavutusta 2014.  http://www.tieteessatapahtuu.fi/988/leikola.htm

*

Motto 2:

Roomalainen kirjailija Terentius lausui aikanaan:

"Homo sum, humani nil a me alienum puto" - "Olen ihminen, eikä mikään inhimillinen ole minulle vierasta".

*

Jotkut keräävät kovakuoriaisia.  Jotkut naisia.  Haminasta Pietariin ja Mandshuriasta Monte Carloon.

*

Täysin ulkopuolinen huomio:

Traumatologia puolestaan on todistanut, etteivät varhaiset järkytykset murenna vain mieltä - stressihormonin (kortisolin) hyöky sekoittaa välittäjäaineiden (serotoniinin, vasopressiinin, dopamiinin) tasapainon, mikä saa stressireaktion myöhemmin laukeamaan pienestäkin kuormituksesta aivan kuin kyseessä olisi yhtä suuri vaara kuin alkuperäisessä avuttomuuskokemuksessa (joka on saattanut olla myös pitkä riippuvuus ei-responsiivisesta ympäristöstä, ei pelkästään hetkellinen katastrofi). Ihmisaivojen alttius ympäristövaikutuksille lapsuudessa tekee ne alttiiksi myös traumoille. Tätäkin pidettiin pitkään ei-psykoanalyyttisena havaintona, vaikka se vahvisti psykoanalyysin keskeisen teesin tiedostamattomasta toistamispakosta.”

Juha Siltala  http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/siltmet.htm

*

Mannerheim-lapsi

”Isän vararikko ja paonomainen lähtö Suomesta*, perheen hajoaminen ja äidin varhainen kuolema leimasivat Mannerheimin lapsuutta ja vaikuttivat hänen lähettämiseensä Suomen Kadettikuntaan Haminaan 15-vuotiaana 1882.”

Matti Klinge: Mannerheim-pienoiselämäkerta, Kansallisbiografia http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/625/

[*] Vuonna 1880 isä, Carl Robert Mannerheim ajautui vararikkoon ja pakeni Pariisiin rakastajattarensa kanssa.[

*

Suuret suomalaiset kertomukset

Suuret suomalaiset kertomukset, sellaiset kun Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas, ovat kertomuksia pojista ilman isää.  Pojat omin nokin maailmassa ja maailmalla.  -  Niin myös tämä: Marsalkka Mannerheimin elämä ja tarina, josta vain osa, kapea suikale, sisältyy tähän.

*

Voisi kai sanoa, että Mannerheim oli lapsuuden menetyskokemusten vakavasti ja pysyvästi traumatisoima persoona, joka oli kyvytön sitoutumaan yksityisellä, sydänten tasolla, mutta joka pyrki kompensoimaan tämän invaliditeetin ylikorostuneella velvollisuudentunnolla ja muotosidonnaisella, formaalilla, julkisella roolitasolla.

Traumatason ruhjeet saavat Mannerheimin toistuvasti toteuttamaan oman isä-keskeisen taragediakokemuksensa kaava: irtautuminen, pako, uusi metsästys, valloitus, hylkäys, jne.

*

Tätä luetteloa ei ole koskaan aikaisemmin tehty näin runsaana, ja on paljon ihmisiä, joiden mielestä sitä ei koskaan olisi pitänyt tehdäkään, mutta koska minä olen listojen mies, minä ”tein mitä miehen pitää tehdä” – eli tämän listan.

Taksonometrinen lähestymistapa luo järjestystä kaaokseen, se muuttaa yksittäisen asian kronologiaan, osaksi kokonaisuutta.  Satunnaisuus ja oikut, järjestyneen elämän suola ja pippuri.

Niin kuin kaikki listat - edellisen viikon lottonumeroita lukuun ottamatta – tämäkin lista on vajaa ja epävarma.  Ynnä sekava, osin tarkoituksellisesti, jotta kaleidoskooppimainen näkymä korostuisi.  Vain Marsalkka omaisi edellytykset sanoa jotain pitävää tästä asiasta, mutta koska hän tunnetuista syistä ei ole siihen kykenevä, joudumme tyytymään tietyn epävarmuuden momenttiin.

*

Lähteet

Tämä katalogi on keräelty yleisesti saatavilla olevista kirjallisista lähteistä, tässä tapauksessa omasta vaatimattomasta kotikirjastostani.  Koska Mannerheimin privaatin puolen tiedot ja lähteet ovat yleensä toisenkäden lähteitä tai vielä vähemmässä määrin verifioitavissa olevia, en ole soveltanut tähän kompilaatioon lähdeapparaattia.  Mainitsen lähteitä vain siinä määrin kuin huvittaa.  Mannerheimologian tuntijat tunnistavat kyllä taustat. 

Kirjoittajat ovat historioitsijoita, tohtoreita ja muita alojensa tunnustettuja tekijöitä, onpa mukana mm. suomalainen akateemikko.

*

Elämä kuin romaani

Marraskuussa 1918 Mannerheim matkusti Bergenistä SS Prins Arthurilla Aberdeeniin Skotlantiin.  Laiva joutui Pojanmerellä kovaan myrskyyn.  Muiden matkalaisten maatessa merisairaina hyteissään nuori ruotsalainen diplomaatti Erik Boheman, joka oli matkalla maansa attaseaksi Lontooseen ja paroni Mannerheim, keskenään jo entuudestaan tutut miehet, istuivat laivan ruokasalissa nauttien runsaat ateriat snapseineen ja viineineen.  Tässä meren kehdossa Mannerheim ryhtyi kertomaan seuralaiselleen ”mitä fasinoivimmalla tavalla episodeja monivaiheisesta elämästään”, kuten Boheman myöhemmin asiaa muistelmissaan kuvaili.  Mannerheimin hovihistorioitsija, hänen sukulaisensa Stig Jägerskilöld suhtautuu Bohemanin muistelmiin epäillen, koska niiden antama kuva Mannerheimista on ratkaisevasti konventiosta ja aikalaisten havainnoista poikkeava.  Samantapaisin perustein Mannerheimista kaksiosaisen elämäkerran (Mannerheim Suomen kohtaloissa I-II) kirjoittanut kenraali Erik Heinrichs luopui 1950-luvulla esimiehensä venäläiskauden vuosikymmeniä kuvaavasta elämäkerran jatko-osasta.  ”Realistinen esitys tästä vaikuttaisi nykypolven Suomessa shokeeraavasti”, hän perusteli päätöstään, ja niin teos jäi kirjoittamatta.  Sillä oli jo nimikin, ”Tuntematon Mannerheim 1867-1917”.  http://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_Boheman

Järisyttävimmältä Bohemanin Ruotsissa julkaistujen muistelmien sisältö kuulosti kohdassa, jossa kerrotaan:

”…kerrottuaan rakkausseikkailuistaan Mannerheim sanoi ilkikurisesti hymyillen: ”Ota huomioon, että jokainen kasvojeni ryppy edustaa yhtä romaania”.”

Yleensä ja tunnetusti Mannerheim tarkoin karttoi puhumasta yksityiselämästään, saati sen intiimeimmistä puolista.

http://www.siltalapublishing.fi/fi/kirja/tietokirjat/128/mannerheim-viimeinen-kortti

http://www.oruk.fi/?p=1304

http://www.mannerheim.fi/11_pres/s_sotsyy.htm

http://www.tiede.fi/keskustelu/54251/ketju/nyt_tuomitaan_mannerheim

*

Marsalkka tarkastaa rivit, lottien kodalla.  Karjalan kannas 1942.10.13

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d72563244d64859f0caaa7a25dbc&archive=&zoom=YES

*

Haminan tyttö

”Julkisuudessa mainittujen salonkikelpoisten ja aina esiliinan tai alibin hankkivien naisten lisäksi tunnemme sellaisia, joita ei julkisuus, titteli tai avioliitto suojellut.  Tiedämme Haminan tai Kymenlaakson tytön, joka synnytti nuoren Mannerheimin pojan.  Tämä järjestettiin jo pienenä Amerikkaan, jossa hän eli elämänsä.  Kuvasta päätellen hän oli nuorena tummatukkainen ja hyvin kapeakasvoinen ja fiksun näköinen.  Äiti oli kunnon tyttö.  Hän eli ikänsä naimattomana ja toimi kotitalous- ja puutarhakoulun johtajana.  Hänellä oli ruotsinkielinen suku- ja etunimi, mutta suomea hän ainakin ammatissaan käytti.  Voi olla, että tämä suhde ja sen seuraukset vaikuttivat siihen, että Mannerheim erotettiin kadettikoulusta [Mannerheim erotettiin Haminan kadettikoulusta 24.4.1886.  Syitä on kerrottu monia, vaikkapa kanssakäyminen homoeroottisesta käyttäytymisestä epäillyn valvojan kanssa, vh]. Armeija ei koskaan tuollaisin asioihin puutu.  Sen kannalta on vain eduksi, että nuoret miehet lähtevät miehentielle.  Se aikuistaa ja kypsyttää heidät ja torjuu homoilun vaaraa.  Haminan kadettikoulu ei kuitenkaan ollut aikuisten miesten yksikkö ja tuon pitkän rauhanajan pienessä Suomen armeijassa saattoi elää siviilielämän asenteita.  Tärkeintä oli kuitenkin tytön sosiaalinen asema.  Jos hänen taustansa oli porvarillinen ja paikallisesti näkyvä tai merkittävä, syylliseen ei voitu suhtautua pelkästään olkapäitä kohauttamalla.  Hamina oli myös hyvin pieni paikkakunta.

Virallisempi versio; http://seura.fi/sota/nuoren-kapinallisen-varjossa/

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kadetti-mannerheim/

*

Rouva Vladimir Matvejev

Eversti Vladimir Matvejevin rouva, joka oli omaa sukua Mensbear.  Hänen kerrotaan olleen Mannerheimin rakastajatar joskus kansalaissodan jälkeisenä aikana.  Tämä tapahtui Helsingissä.  Mannerheimin jälkeen rouva solmi suhteen paroni Stackelbergiin.  Se oli pitempi ja kesti monta vuotta.  Mistä viimemainitusta huomautuksesta voinemme vetää johtopäätöksen, että koska jälkimmäinen, joka oli pitempi ja ”kesti monta vuotta”, edellinen ei kestänyt vuosia, vaan, kenties, kuukausia.

*

Tanskatar, neiti Ada Nissen,

Hangon ”Neljän tuulen” kahvilan päätarjoilijatar ”röda Ada”. - Mannerheimilla oli tunnetusti 1920-luvulla kahvila Hangossa, tuon ”Neljän tuulen” kahvilan päätarjoilijatar ”röda Ada”, ”punatukka Ada”, oli hänen rakastajattarensa.  Myös rouva Matvejev oli punatukkainen, kuten oli myös Mannerheimin vihitty vaimo Anastasia Arapova.  Sanotaan, että erikoisen altis Mannerheim oli lankeamaan juuri punatukkaisiin naisiin.

 http://tourism.hanko.fi/?portfolio=neljan-tuulen-tupa

http://www.mannerheim.fi/13_erity/s_hanko4.htm

*

Kreivitär Jekaterina ”Betsy” Suvalova/Zuvalova, Pietarin rikasrakas

Vuonna 1892 solmittu järkiavioliitto Arapovan kanssa ei rauhoittanut Mannerheimia, kenties pikemminkin sai hänet entistä kiivaammin hakeutumaan suukaupungin ”ulkoilmaelämään”.  Vuoden 1895 keväällä hän tapasi Mihailin maneesin ratsastuskilpailuissa kreivitär Jelisaveta Zuvalovan.  Seurasi romanssi satumaisen rikkaan, 12 vuotta sankariamme vanhemman kreivittären kanssa.  -  Kreivitär, Smolnyi-insituutin suorittanut loistava aristokraatti, eräs Venäjän rikkaimmista naisista oli pääkaupungin ylhäisten salonkien kotijumalatar, Jelizaveta Suvalova (Barjatynskaja), 40 v.  Kustaa oli 28.  Kreivitär osoitti Mannerheimille 31.3.1895 upseeriratsastuksen ensimmäisenä päivänä, sinivihreitä silmiään siristäen: ”Hurmaava kornetti, sieluni on kulunut ja kavaljeerit kyllästyttävät minua”.  Tunnin päästä, Vlasovin kertoman mukaan, ”alkoi myrsky, jonka lopusta ei ollut tietoa”.  Täällä, Fontankalla, luutnantti kävi usein, hän kulki palatsiin Italjanskajalta pihan kautta, josta kreivittären kuuromykkä erityispalvelija ohjasi hänet ”salaiseen huoneeseen”, aviomiehen varalta.  Vlasovin mukaan Mannerheimin ja kreivitär Suvalovan suhteessa on paljon epäselviä ja usein ristiriitaisia juonteita.  Gustaf, joka säännöllisesti tapasi kreivitärtä ja lomaili hänen kanssaan, ei unohtanut kuitenkaan nuorta näyttelijätärtä (ylläpitäjänsä sisarta, vh) Vera Suvalovaa, joka oli 12 vuotta nuorempi.  Vuosina 1901-1904 hän kävi varsin usein tämän luona pääkaupungin Petrogradskajassa.  -  Mannerheim tapasi Suvalovan joulukuussa 1917 matkatessaan Odessasta Suomeen, ja kävi vielä viikkoa myöhemmin, joulupäivänä 1917, Pietarissa järjestelemässä vallankumouksen sekoittamia asioita.  -   Vallankumouksen jälkeen kreivitär Suvalova emigroitui Pariisiin.  Hän vetäytyi omiin oloihinsa, mutta osallistui tammikuussa 1937 Anastasia Mannerheimin ruumiinsiunaukseen (ex-aviomies Mannerheim oli tiikerimetsällä Intiassa).  Vanhoilla päivillään kreivitär muisteli luutnantti-ystäväänsä: ”Olin mielettömän rakastunut ”pikku ruotsalaiseeni”, mutta toiveeni saada jakaa elämäni hänen kanssaan jäi haavekuvaksi. … Marsalkka Mannerheim on suurmies, mutta minua kohtaan hän valitettavasti jäi kylmäksi kuin Suomen lumi”.  http://raijaoranen.fi/blogi/mannerheim_ja_naiset_mikkeli_242011

Ratsusta;

Trick - Vuonna 1888 syntynyt irlantilainen raudikko ruuna, jonka Mannerheim osti vuonna 1894 ja jolla hän osallistui mm. perinteisiin Mihailin maneesin ratsastuskilpailuihin maaliskuussa vuonna 1895. Mannerheim sijoittui palkinnoille, kuten myös hänen hevosensa Lilli, jota näissä kisoissa ratsasti baltialainen eversti Grigori Vattors. Trick herätti yleistä ihastusta upealla ulkomuodollaan, kuten myös Lilli. (Kreivitär Jelizaveta Suvalova ihastui puolestaan Mannerheimiin, mutta se on jo toinen kertomus). Myöhemmin Trick oli yhteisomistuksessa kreivi B. Seremetjevin kanssa.

http://www.tunturisusi.com/hevoset/mannerheim2.htm

*

Kreivitär Olga Suvalova, edellisen pikkusisar

Jos kreivitär Jekaterina Suvalova oli tunnettu ja huomattu henkilö Pietarin seurapiireissä, jonka suhteista suhistiin, vaikka kreivikin oli vielä elossa tai juuripa siksikin.  Suvalovalla oli yhteiskunnallisia harrastuksia, ja Japanin sodan sytyttyä 1904 Suvalova organisoi upseereille tarkoitetun kenttäsairaalan sotarintamalle, jossa myös Mannerheim vapaaehtoisena, ja aluksi vailla asemaa ja joukkoja, eleli ja pitkästyi reservissä, kunnes pääsi hankkimaan ruudinsavun keskelle sitä mitä oli tullutkin hakemaan, taistelukokemusta ja edellytyksiä ylennyksille.  Vielä joulukuun lopulla kun Mannerheim lähti viimeisen kerran Venäjälle, Pietariin hankkimaan aseita järjestyskaarteille, kreivitär Suvalova oli se, joka ohjasi Mannerheimin ranskalaisten kanssa kauppoihin.  Hanke vain kaatui kun Suomen senaatti ei lyhytnäköisesti niitä huolinut, se kun luotti Saksaan kuin puki suuriin sarviinsa.  Tämän epäitsekkään ja toimeliaan naisen nuorempaan sisareen, jonka nimi oli Olga, ja joka oli näyttelijätär, Mannerheimilla sanotaan olleen suhde.  Tällainen vierirakkaus oli vähemmän poikkeuksellista eurooppalaisen yläluokan elämässä.  Mannerheimin palvelusyksikön päiväkirjasta on löytynyt oletusta tukeva merkintä, joten lisätään listaan nimi: kreivitär, näyttelijätär Olga Zhuvalova.  http://www.kp24.fi/uutiset/161761/Mannerheimin-ja-porhon-polut-yhtyv%C3%A4t-Orasen-uutuudessa

*

”Irriteerattu ja nervöösi”

Mannerheim kirjoitti 10.7.1921 Akseli Gallen-Kallelalle laivassa matkalla Tukholmaan: ”Sen kuukauden aikana, jonka olen viettänyt kotona, olen ollut niin irriteerattu ja nervöösi, että tuntuu nautinnolta jättää taakseen kaikki minkä nimenä on politiikka.”

Paitsi liikkumisena paikasta toiseen Mannerheimin levottomuus ilmeni monina naisjuttuina.

Nykytieteen valossa Mannerheimin voitaisiin arvioida poteneen postraumaattista steressioieyhtymää, joka vaikeuttaa asettumista vakaaseen oloon ja sitoutumista pitkään suhteeseen.

*

Ruhtinatar Maria Lubomirska, Puolan rakas

http://pl.wikipedia.org/wiki/Maria_Lubomirska

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ruhtinattaren+rakastajaksi+huhuttu+Mannerheim+muistetaan+Varsovassa/1135251760125

Mannerheimin ystävä kreivi Josef Tyszkiewicz esitteli tälle kesäkuussa 1903 Pietarin Jevropeiskajassa 30-vuotiaan puolalaisen ruhtinattaren, jonka lumo ”tipautti satulasta”.  Vlasovin mukaan Mannerheim lintsasi viikon palveluksesta ja vietti ”suurenmoisen viikon ruhtinattaren kanssa”.  Saatuaan komennuksen Puolaan 1909 Mannerheim alkoi vierailla LUbomirskin perheessä.  Hän antoi Vlasovin mukaan lahjoja ja leikki tuolloin 5-vuotiaan Doeohéen kanssa, joka piti kovasti hauskasta upseerista.  -  Heidän välistä kirjeenvaihtoaan on julkaistu.  -

Ruhtinatar Lubomirska .. tiesi ”sydämensä ystävän” retkistä ja kirjoitti myöhemmin: ”Gustaf oli herkästi ihastuva mies, mutta ei pystynyt arvostamaan koskaan mitään.”  Mannerheim taas väitti, että hänen lemmenjuttujensa tarkoitus oli naamioida suhde Marieen ja sallia aviomiehen nukkua yönsä rauhassa.  Hän ymmärsi, ettei voinut katkaista suhteitaan Lubomirskeihin, koska se vaikuttaisi heti hänen suhteisiinsa Varsovan ylhäisöön – siksi piti tunnustaa rakkautensa ruhtinattarelle.  Kaikki harkittiin pitkällä tähtäyksellä, mitään ei tehty hetken huumassa.  -  M.m. talvella 1920 Mannerheim vietti hänen seurassaan useita viikkoja Lausannessa.  Vuonna 1934 Lubomirskan terveydentila huononi entisestään.  Heidän yhteinen ystävänsä puolalainen kreivitär Potocka välitti Suomen Kööpenhaminan lähettiläälle K.G. Idmanille viestin ruhtinattaren tilasta ja toivomuksen siitä josko Mannerheim voisi käydä häntä vielä tervehtimässä.  Mannerheim vastasi 20.5.1935 lähettämällään kirjeellä kiemuraisin korulausein kylmän torjunnan, ja lähti muutaman päivän kuluttua Englantiin Hendonin ilmailunäytökseen.   -  Ruhtinatar Lubomirska kirjoitti lokakuussa 1915 Mannerheimille: ”Haluan eniten jäädä puolalaiseen kartanooni ja tulla haudatuksi sinne sen raunioiden keskelle, mutta minulla on pieni sinisilmäinen Dorothée.”  Kirje päättyy pyyntöön ”ehdottomasti hävittää tämä kirje äärimmäisen henkilökohtaisena.”  Tutustuminen Lubomirskan päiväkirjoihin, jotka ovat hänen sukulaistensa Moravskien hallussa, vahvistaa jossain määrin [oletuksia lapsen isästä].  Asiaa vahvistavat Julia Potockan, Marie Lubomirskan sisaren sanat vuonna 1935 Pariisissa: ”Dorotka on Mannerheimin tytär, ja tästä syystä hän vältteli sisartani [Lubomirskaa] eikä edes käynyt hänen luonaan ennen hänen kuolemaansa, vaikka sisareni odotti tätä kovasti.”  Dorothée oli ruhtinatar Marie Lubomirskan tytärDorothée Lubomirska (1904-1930).

http://www.suomenmarsalkka.fi/mannerheimin-kirjeenvaihtoa/

http://www.finland.pl/public/default.aspx?contentid=279422&nodeid=40900&contentlan=1&culture=fi-FI

*

Ballerina Tamara Karsavina, Marianteatterin nouseva ballerina

Zuvalovan ohella ratsastavan rakastajan huomio suuntautui Pietarissa Marinski-teatterin lupaavaan balettitanssijaan Tamara Karsavinaan.  Suhteet Jekaterinaan [Katerina Geltser, ballerina] ja Tamaraan, näihin nyt näkyvimmin, ja aina lehtien palstoille yltävinä seurapiirijuttuina, suivaannuttivat epävakaata Anastasiaa.  -  Mannerheimin esitteli Karsavinalle 26.2.1902 tunnettu baletinystävä kreivi V. Muravjev.  Mannerheim katsoi ja tunsi hyvin tämän edullisen näyttämöllisen ulkomuodon omaavan ballerinan kaikki roolit Marinski-teatterin balettiesityksissä.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Tamara_Karsavina

http://en.wikipedia.org/wiki/Tamara_Karsavina

http://www.aha.ru/~vladmo/karsavina.html

Livenä; https://

https://

https://

*

Punaisen Ristin naistoimikunnan jäsen, rouva Martha X

1930-luvun alussa Mannerheimilla oli kaksi vuotta kestänyt suhde hyvin kauniiseen leskeen Martha X:ään, joka kuului Punaisen Ristin naistoimikuntaan.  Siinä oli useita älykkäitä, edustavia ja kauniita naisia.  ”Suuret suomalaiset” –saran Mannerheimin elämäkerran sivulla 245 olevassa valokuvassa Martha istuu Mannerheimin oikealla puolella onkivapa sylissä.  Toisin kuin kuvateksti väittää, kuvaa ei ole ote otettu Ruotsissa vaan Suomessa, jossakin Uudellamaalla.  [Onko virhe freudilainen lipsahdus, vai tahallinen, harhauttavassa mielessä tehty? vh]  Rouvan koti oli Puistokadulla Kaivopuistossa.  [Siis kivenheiton päässä Mannerheimin päämajasta, joka oli hänen vuokra-asuntonsa ja pitkäaikainen kotinsa, osoitteessa Itäinen Kaivopuisto 22. vh]  Paljon myöhemmin hänen asunnossaan olivat yhtä aikaa vieraina [kaksi tiedustelutehtävissä aikoinaan toiminutta, ja eräin osin samantyyppistä, nopean toiminnan miestä, ja vahvaa persoonaa, vh] sekä Mannerheim että Kekkonen.  Myöhäisessä vaiheessa Kekkonen intoutui soittamaan kitaraa.  [Naistoimikunnan ”Martha X:n” tuntomerkit soveltuvat parhaiten Mary Procopéhen, joka asui Kaivopuistossa, perin lähellä Mannerheim-taloa, VH ]

*

Martha X. tai kenties joku toinen daami

Martha todennäköisesti tai joku toinen daami, joka silloin tällöin jättäytyi asumaan Mannerheimin Kaivopuiston huvilaan, kerran sinne kuukaudeksi asettuessaan sanoi nuorelle karjalaiselle keittäjättärelle Ida Matikaiselle: Huolehtikaa te ruoasta, minä kyllä huolehdin täällä kaikesta muusta.  Juuri tämä nainen laski legendan – ja Idan antaman haastattelun – mukaan marsalkan hautajaisissa haudalle seppeleensä, jonka nauhassa luki vain: ”Minulta Sinulle”.

*

Mantsurian rintaman kokemuksia

Venäjän-Japanin sota syttyi helmikuussa 1904.  Ratsumestari Mannerheim anoi pääsyä rintamalle.  Lopulta 8. lokakuuta 1904 Mannerheim määrättiin 52.Nezinin rakuunarykmenttiin.  Seuraavana päivänä hän lähti Mantshuriaan. 

Kuukauden kestäneen pitkällisen ja raskaan matkan jälkeen Mannerheim saapui rykmenttiin mukanaan kolme hevosta ja paljon matkatavaroita.  Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Telinin asemalla pyörii paljon nättejä naisia, joiden ammatti ei jätä minkäänlaista epäilyn aihetta.  Myöhemmin sain tietää, että he olivat ”täysihoitolaisia” laitoksessa, joka tunnettiin ”Miss Modin täysihoitolana” ja joka aloitti toimintansa Inkoussa, mistä se laajensi sitä myöhemmin Mukdeniin, Harbiniin ja Teliniin.  Yleeensäkään ei näillä seuduin taida olla tästä tavarasta puutetta--. 

Kiinalaistyttöjä ei näy ollenkaan, ja ne, jotka näyttäytyvät ovat kauhean rumia.”  … Mannerheim vieraili Donin kasakoiden divisioonassa, ja kirjoitti 25.12.1904: ”Aidan takaa - - kuului kaunis naisen ääni - - se kuului divisioonaan komennetulle nuorelle laupeudensisarelle.  Nuoret upseerit pyörivät koko ajan hänen ympärillään ilmaistakseen ihastustaan hänelle eri verukkein.  En voinut olla ajattelematta, miten ihanaa onkaan kohdata 16-17 –vuotias, hurmaava, sinisilmäinen, vaaleakasvoinen laupeudensisar - -.”  Ja kohtaaminen tapahtui. 

Ratsumestari N. Pisarev, joka palveli Mannerheimin kanssa, muistelee: ”Kaikkein parhaiten millä rykmentissä järjesti asiansa naislinjalla everstiluutnantti paroni Mannerheim, jolla oli vakituinen kaunotar eräässä Telinin kenttäsairaalassa, minne hän livahti usein erilaisilla verukkeilla.  Upseerien kysyessä hänen sydämensä valtiattaresta everstiluutnantti vastasi vitsailemalla ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta.” 

Myöhemmin, koettuaan raskaan retken Inkouhun, taistelut kenraali Grekovin osastossa sekä verisen taistelun Mukdenin luona, Mannerheim sai välikorvan ja virtsarakon tulehduksen, jotka vaativat Gustafin sanojen mukaan ”vähintään kahden kuukauden hoitoa”, ja hän joutui sotasairaalaan.  Eräs rykmentin upseereista, joka maaliskuussa 1905 vieraili everstiluutnantin luona, näki ohimennen hänen salaisen ystävättärensä, joka pakeni nopeasti potilashuoneesta.  Tämä nainen näytti 30-vuotiaalta.  Hän oli skandinaavisen tyyppinen vaaleaverikkö.  - 

Huhtikuussa 1905 Mannerheimin venäläis-kiinalainen osasto määrättiin Chenchatuniin, jossa oleminen oli väljempää.  Täällä, kuten entisessäkin reservissä, upseerien joukkoon levisi juopottelu, korttipeli ja jatkuva naistenmetsästys.  Vlasov sanoo hieman vihjaavasti, että eräät urhot hankkiutuivat jopa Harbiniin ja sen kapakkaan ”Uuteen Kolkhikseen”.  Vaatimattomimmat vierailivat säännöllisesti erään anteliaan saksalaisnaisen luona, jonka vaatiman taksankin tunnollinen professori on kaivanut tietoon.  Mannerheim ei ollut kovin vaatimaton.  - 5.9.1905 tämä sota sitten loppui.

http://www.genealogia.fi/genos/66/66_44.htm

*

Kreivitär Gertrud Arco auf Valley

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288596127839.html

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288619713802.html

Mannerheimin viimeinen naisystävä kreivitär Gertrud Arco oli rikkaita Wallenbergeja, Jacob ja Marcus W:n sisar.  Hän kuului tuohon mahtavaan ruotsalaiseen teollisuussukuun.  He kohtasivat Pariisissa 1946, kreivitär oli 50 vuotias, marsalkka 79.  Aloitteen teki Arco, joka Pariisissa oli nähnyt dokumenttifilmin Hitlerin vierailusta Immolassa 4.6.1942; kreivitär ihasteli paroni Mannerheimin tyyliä.  ”Kreivitär Arco on hyvin charmikas”, Mannerheim luonnehti.  ”Meillä oli oikein hauskaa.  enhän ole koko sodan aikana ollut yhdessä kenenkään daamin kanssa.”  Viisi vuotta päämajassa ykstotisten kenraalien kanssa.  Ei ihme, että sen jälkeen Arco tuntui ihanalta.  Hän heitteli yhtä tikarinteräviä ilkeyksiä Mannerheimille kuin tämä hänelle.  Tavoistaan poiketen Mannerheim vain nauroi niille.  Kreivittärellä oli samanlainen huumorintaju kuin marsalkalla.  He olivat kuin vakka ja kansi, kerrotaan.  Marsalkan naismaku, niin sanottiin, oli: solakka, älykäs ja rikas.  Arco oli molempia.  Pariskunta tapasi toisiaan Sveitsissä ja Ranskan Rivieralla, mutta kävi kreivitär myös Kirkniemen kartanossa, jonne Mannerheim viimeisinä kesinään palasi Sveitsistä talven jälkeen.  Kurjan sävyn suhde sai Mannerheimin kuoltua.  Kreivitär esitti Suomen valtiolle ison laskun kaikesta vaivasta ja kulungeista.  Penniäkään ei maksettu.  -  Mannerheimin taloudenhoitajat, heitä oli paljon, usein vaihtuvia, jos kohta oli uskollisiakin, sellainenkin jonka Mannerheim haetutti takaisin kun vihassa lähti.  Joidenkin todistusten mukaan, ja ne olivat yhtäpitäviä, työtä oli paljon ja isäntä oli hyvin ronkeli ja palkka huono.  Kun karjalaissyntyinen Ida Matikainen oli ollut herran palveluksessa 20 vuotta, hän lähti.  Mannerheim käski Idan pyytää anteeksi taloudenhoitajattarelta.  Ida sanoi ettei ikinä.  Mieluummin hän lähtee talosta.  Mannerheim mietti tovin ja sanoi sitten: Ida ei lähde.  Annetaan Matildan lähteä.  Ida sanoi, että hän lähtee.  Hän on nuori ja hänellä on elämä edessään.  Matilda on jo vanha.  Mannerheim ryhdistäytyi ja katsoi Idaa vakaasti suoraan silmiin ja sanoi painokkaasti: Muistan Idan aina.  – Mutta minä unohdan kenraalin heti, kun panen oven kiinni, Ida pamautti.  Marsalkan viimeinen sisäkkö oli ruotsalainen Suomeen muuttanut lastenhoitaja Bertha Haglind.  Hän toimi Mannerheimin sisäkkönä ja sitten taloudenoitajattarena vuodesta 1928 aina tämän kuolemaan saakka 1951.

Wallenberg-sukutaulu; http://sv.wikipedia.org/wiki/Wallenberg#mediaviewer/File:Slakttrad_Wallenberg.jpg

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9173537047

http://www.svd.se/nyheter/inrikes/familjen-svek-wallenberg_7245417.svd

Gertrudin miehen veljestä; http://en.wikipedia.org/wiki/Anton_Graf_von_Arco_auf_Valley

*

Paheellisen tsaarin Venäjän promiskuiteetti ja sen suhteet

Mannerheimin kuoltua kierteli Keski-Euroopan lehdistössä 1953 varsinainen jymyjuttu [häväistys- ja juoru] Mannerheimista.  Se käväisi myös pari kertaa Hufvudstadsbladetissa, joka kielsi sen paikkansapitävyyden, mutta myönsi, että se oli mielenkiintoinen ja kertoi aikakaudesta ja Mannerheimin maineesta naistenmiehenä.  Vanha Pietari ei ollut mikään Pietarin ja Paavalin ja enkelten kaupunki.  Pietarin viktoriaaninen yläluokka löysi ja kehitti paheita siinä missä Lontoon ja Pariisin.  Jotkut yläluokan daamit menivät niin pitkälle seikkailunhalussaan ja todella kiihoittuakseen, että heittäytyivät sattuman armoille, antoivat välittäjille valokuvansa ja tehtäväksi hankkia heille yhden yön partnereita.  Yksi ministereistä, oka sattui vielä olemaan Pyhän synodin esimies ja vastuussa maan kirkollisista asioista, törmäsi välittäjän kuvakansiosta naista valitessaan oman vaimonsa kuvaan ja tämän sanallisesti esitettyihin mittoihin, ruumiin ominaisuuksiin ja taitoihin.  Kun Mannerheimin rouva onnistui hankkimaan itselleen keskimääräistä hurjemman ja huonomman maineen tuossa miljöössä, täytyi hänen tehdä muutakin kuin kävellä käsi kädessä jonkun nuoren upseerin tai kymnasistin kanssa sivukatuja.  Jos nuo partnerit olivat naisia, silloin tsaari Pietarin patsaan pronssiratsu saattoi jo hirnahtaa.  Tämmöistä kaiken tietävät ovat väittäneet.  Tätä seuraa hiljaisuus.  Kaikki puhe ja kirjeenvaihto käy tarpeettomaksi.  Venäjän yleinen mielipide, ja virallinen yhtä hyvin, on aina suhtautunut jyrkemmin homoseksualismin kuin Länsi-Euroopan ja Välimeren maiden.

*

Montenegron prinsessa Elena/Helena

Länsi-Saksan lehdissä kerrottiin vuosisadan suuri rakkaustarina, joka päättyi luoteihin, kyyneliin ja kuolemaan.  Sen sankari oli Mannerheim ja sankaritar myöhempi Italian kuningatar Elena.  Kyläsepän näköisellä Montenegron kuninkaalla oli kolme kookasta ja kaunista tytärtä, joita pidettiin Euroopan kauneimpina prinsessoina.  He olivat ikä järjestyksessä Militza, Anastasia ja Helena.  Venäjän keisari kutsui heidät Pietariin kaunistamaan sitä mutta myös sivistettäviksi ja poliittisista syistä.  Kaksi vanhinta meni kohta naimisiin venäläisen suuriruhtinaan kanssa.  Nuorimmalla oli huono onni.  Ensimmäisissä hovitanssiaisissaan Helena kohtasi komean kaartin luutnantin Mannerheimin.  He tanssivat yhdessä.  Sen jälkeen heidän onnistui taata salaa jossain puistossa tai julkisesti hovin tilaisuuksissa tai niiden liepeillä.  Skandaali siitä syntyi.  Helena koetettiin eristää Smolnaan, sisäoppilaitokseen jota hän kävi [ja josta 1917 lokakuun vallankumouksessa tuli bolshevikkien päämaja, vh], ja kun hän siletä pääsi kaupungille, hänellä oli luotetut vahdit ympärillään.  Serbian prinssi, Mannerheimin upseeritoveri, tunsi balkanilaisen kuninkaallisen arvonsa loukatuksi ja käyttäytyi niin provokoivasti Mannerheimia kohtaan upseerikerholla, että Mannerheimin oli kunniansa pelastaakseen pakko haastaa hänet kaksintaisteluun.  Siinä prinssi ampui Mannerheimin melkein hengiltä.  -  Keisari joutui suunniltaan kuultuaan kaksintaistelusta.  Kumpainenkin upseeri palveli chevalierkaartissa, joka päivysti Talvipalatsissa, tuossa yksikössä johon otettiin vain vaaleita pitkiä miehiä, joilla oli siniset tai harmaat silmät.  Kuinka tuo serbialainen oli siihen päässyt?  Keisari oli jyrkästi kieltänyt kaksintaistelut.  Ne olivat vieneet hautaan liian monta tulevaisuudenlupausta.  Syylliseksi osoitettiin Serbian prinssi.  Hänet komennettiin Kaukasiaan.  Neljä vuotta myöhemmin naitettiin prinsessa Helena Italian marakatin kokoiselle kruununprinssille Viktor Emmanuelille.  Kaksintaistelun kerrottiin tapahtuneen 1892, jolloin Mannerheim oli 25.  Hyvin eloisa eikä yhtään ujo Helena oli 18.

Isä, http://en.wikipedia.org/wiki/Nicholas_I_of_Montenegro

Miliza, http://en.wikipedia.org/wiki/Princess_Milica_of_Montenegro

Anastasia, sisar; http://en.wikipedia.org/wiki/Princess_Anastasia_of_Montenegro

Helena, http://en.wikipedia.org/wiki/Elena_of_Montenegro

Mannerheim-romanssista täällä;

In 1888 the Tsarevich invited her to a ball at St Petersburg and some began to whisper that it might have been her rather than Alix of Hesse who would one day become Tsarina. However, at the ball she was rather too popular on the dance floor and sparked a fight that led to a duel between Prince Arsen of Serbia and Baron Carl Gustav von Mannerheim of Finland (who was wounded). This left a rather bad impression on the Russian court, nonetheless it was at the later coronation of Tsar Nicholas II that she met the Prince of Naples and the two were immediately love struck. The formidable Queen Margherita was more concerned with the diversity of the royal bloodline (fearing too many cousins being married) and so warmly encouraged the match.” http://madmonarchist.blogspot.fi/2011/04/consort-profile-elena-of-montenegro.html frontpage.

However, there was an incident at a dance in 1890 over who would dance with Jelena  that led a Finnish Count and one of the Youssopov's to fight a duel over Jelena. Because of the duel and the bad publicity that it brought Jelena was later expelled from the school and was no longer thought to be an appropriate bride for the Tsarevitch. - The two pretendants were Prince Arsen Karadjordjevic and Finnish Count Carl Gustaf Mannerheim.
Mannerheim was very seriously wounded during the duel.
Frightened for the reputation of his daughter, King Nikola withdrew her from the Smolny Institute, and she returned back definitively to Montenegro. Prince Nikola considered one moment to put her into the convent.
… Also Carl Gustaf Emil von Mannerheim didn't forget Elena and throughout his life he was sending her her favorite flowers-roses every year for the Saint-Helene's day!

http://forum.alexanderpalace.org/index.php?topic=2099.180;wap2 page 37/55à38..

Elena adorava i marron glacé e la panna montata, il ciclamino era il suo colore preferito (di qui il soprannome di regina ciclamino).Come tutte le principesse slave studiò nel collegio Smol'nyj di Pietroburgo e frequentò la casa reale russa. Nel 1890 il principe Arsenio Karageorgević, suo cugino, che era pazzo di lei, le mancò di rispetto a un gran ballo e Karl von Mannerheim lo sfidò a duello alla pistola. Dopo il fatto nacque un sentimento tra la principessa e l’ufficiale accorso in sua difesa. Immancabili fiorirono pettegolezzi ed ammiccamenti. I maligni mettono in correlazione questo presunto flirt e interruzione anticipata degli studi di Jelena quello stesso anno. Dopo un periodo di “esilio” in costa azzurra tornò alla sua Cettigne, dove collaborò con la rivista letteraria russa Nedelja pubblicando poesiole romantiche e seppe farsi voler bene per la sua innata bontà (fu soprannominata “la pietosa”).L'ufficiale della milizia zarista, diventato per ben due volte presidente della Finlandia, tutti gli anni, nel giorno di sant'Elena, faceva pervenire alla regina un mazzo di rose rosse legati con i colori del suo paese.

http://mpgigi.altervista.org/isavoia/elena.htm

                   

*

Aurora Demidovia koskevat oletukset

Italialainen Suomea käsittelevä kirja, joka ilmestyi Milanossa 1949, väitti, että Mannerheim ja Serbian prinssin kaksintaistelu käytiin Aurora Demidovin takia.  Hän oli suomalaisen Aurora Karamzinin pojantytär.  Samana vuonna prinssi meni muuten hänen kanssaan naimisiin.  Mannerheim oli jo ennen sitä rakastunut nuoreen rouvaan ja vaati nyt kategorisesti, että tämä hylkäisi miehensä.  Kaksintaistelun jälkeen rouva sai avioeron.  Yhteenoton oli provokoinut hänen uskottomuutensa, aviorikos.  Rikostoveri ei ollut kukaan muu kuin Mannerheim.  Kohta avioeron saatuaan Aurora kuoli keuhkokuumeeseen.  Mannerheim oli juuri silloin päässyt sairasvuoteesta jossa oli maannut neljä kuukautta elämän ja kuoleman rajalla.  http://en.wikipedia.org/wiki/Aurora_Pavlovna_Demidova

Aurora 3d; http://www.angelfire.com/realm/gotha/gotha/demidov.html

Suku; http://www.geni.com/people/Aurora-Pavlovna-Demidova/6000000003545362139

*

Aviopuoliso Anastasia Arapova

Mannerheimin avioliitto Anastasia Arapovin kanssa solmittiin saman vuoden [vert. prinsessa Elena/Aurora Demidova] toukokuussa, siis vuonna 1892. Ehkä se oli alibi, jonka Mannerheim itselleen järjesti tai antoi järjestää.  Sinänsä hyvin järkevä.  Vaimoaan kohtaan, jos näin oli, Mannerheim ei voinut koskaan tuntea muuta kuin katkeruutta ja vihaa.  Siksi että tämä oli suostunut.  -  Jo varhain Mannerheim valitti kirjeessään sisarelleen Sophielle, että heidän tyttärensä Sophy ”on perinyt äitinsä kaikkeen systemaattiseen työhön kykenemättömän luonteensa, ja siihen liittyy liikuttavalla tavalla hänen yhtä luonteenomainen laiskuutensa.”  -

Leonid Vlasovin kuvaus; Kornetti Mannerheimin retket pitkin Pietaria panivat ylhäisimmissä seurapiireissä liikkeelle hänelle kielteisiä huhuja, minkä vuoksi chevalierkaartin rykmentin upseerikokouksen puheenjohtaja joutui keskustelemaan hänen kanssaan ”miesten kesken” ja muistuttamaan häntä avioliitosta.  Tämä oli yhtä kuin käsky ja vaikutti upseeriuraan jatkossa.  Gustaf päätti mennä naimisiin neuvottelematta omaistensa, isän ja veljien kanssa, nämä taas eivät vastalauseeksi saapuneet hänen häihinsä [maanantaina 2.5.1892].  On kolme versiota siitä, miten Mannerheim valitsi morsiamensa, Anastasian.  Ensimmäisen version mukaan Gustafin kummitäti paronitar Scalon de Coligny löysi rikkaan morsiamen Zvegintsevien, Anastasian tädin, perheestä.  Tämän poika Aleksandr palveli samassa joukkueessa kuin Mannerheim.  Toinen tulkitsee, että Anastasia ja Gustaf tutustuivat Mannerheimin tuttavan ja Anastasian serkun Pjort Arapovin huoneistossa, missä ”Mannerheim taisi asua, kun hänen ystävänsä Pavel Demidov oli ruhtinas Kotsubein painostuksesta potkaissut hänet ulos Zaharevskajakadun asunnosta”.  Kolmas versio väittää, että Gustafin ja Anastasian esitteli ”ruusutanssiaisissa” Jelena Aleksandrovskajan talossa Mannerheimin tuttava [edellä mainittu Mannerheimin joukkuetoveri] Aleksandr Zvegintsev.  Toki on neljäskin versio; suomalaisten vaalima, ja sen mukaan Gustafin huolten miltei murtama kummitäti Alfhild Scalon päätti naittaa rikkaan vaikkakin ruman Anastasian hulttiopoika Gustafille.  - 

Anastasia Arapova, 21 v., omisti 800.000 ruplan omaisuuden, 14.000 ruplan vuotuisen tulon, Uspenskojen kartanon Moskovan lähellä (nyt sen alueella on presidentti Jeltsinin yksityinen talo), Aleksandrovskojen kartano Voronezin lähellä ja talon Moskovassa Bolsaja Nikitskaja 75:ssä.  Kaikki tämä salli Gustafin maksaa suuret velkansa, tulla rikkaasi mieheksi ja nousta ylhäisten palvelustovereittensa tasolle. Kuherruskuukauden [2.5.-2.8.] jälkeen pariskunta asettui valtavaan huoneistoon Moikan rantakadulle, taloon jossa nykyisin on Japanin konsulaatti.  (Pietarissa kulkeneet tunnistavat paikan yhä tänään. vh http://forum.alexanderpalace.org/index.php?topic=14160.15  ) – Erääksi lopun alun päiväksi on mainittu 5.3.1897, jolloin Gustaf oli ollut koko yön Taurian palatsissa kreivitär Jelizaveta Suvalovan hyväntekeväisyysjuhlassa.  Hän saapui kotiin puolilta päivin ja kävi nukkumaan.  Paronitar Mannerheimin korviin alkoi kantautua huhuja kreivittären hänen aviomiehelleen osoittamasta ”suuresta huomiosta”.  Ilmeisesti tästä hetkestä lähtien, kuten ulkomaiset elämäkerran kirjoittajat kirjoittavat, ”hän alkoi flirttailla hurjasti miesten kanssa ja teki tämän niin tarkoituksellisesti ja tietoisesti, että pian hänelle vakiintui kevytmielisen maine”. – Anastasia osti Kuurinmaalta Apprickenin kartanon 1898, sitä on siitä lähtien kutsuttu ”Mannerheimin kartanoksi”.  http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/latvia/apriki.htm&menuId=latvia   http://suomi-latvia.ning.com/page/appricken

Tytär Sophy livenä ajassa 05:40 – 05:50 https://

*

Constance Maria Hisinger, ensi-ihastus

Mannerheim, 16-vuotias kadetti ihastui paroni Edvard Hisingerin 18-vuotiaaseen tyttäreen, mutta jäi vaille vastarakkautta.  Tuskaa lisäsi, että Constance oli kaunis ja sitä paitsi kartanontytär, Gustavin isä oli muutama vuosi sitten menettänyt Louhisaaren pytingin.  Nuorukainen ei pystynyt suhtautumaan välinpitämättömästi tytön kihlaukseen äitinsä serkun kanssa.  Hän muisteli jatkuvasti ensirakkauttaan ja paheksui Constancea tämän valinnan johdosta.  ”Parasta mitä tiedän, on hyvin harjoitettu ratsuhevonen”, 15-vuotias Gustaf kirjoitti 17-vuotiaan Constancen ystävänkirjaan.  ”Ja pahinta huono kyytihevonen.”  Vuoden 1882 kohokohtia oli kun Gustaf kunnostautui eräällä tulevan ammattiuransa keskeisellä sektorilla, vakoilijana.  Tämän kykynsä avulla hän pääsi näkemään tyttöjen, Constancen ja Jeannen alastonuintia Louhisaaren rannassa.

http://www.geni.com/people/Constance-Hisinger/5544497530870036593

http://gw.geneanet.org/strang?lang=fi&p=constance+maria&n=hisinger

http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuruII/pekkala.htm

http://www.mannerheim.fi/01_elama/s_ystava.htm

*

Jeanne Cotta, kaikkein ensimmäinen, ihastus.

Gustaf Mannerheimin ensimmäinen ihastus oli neiti Jeanne Cotta, italialaisen diplomaatin ja Gustafin tädin tytär.  Kauniiksi ja älykkääksi sanottu Jeanne puolestaan oli ihastunut Gustafin harmiksi hänen vanhempaan veljensä Calleen.  Juhannuksen jälkeen Gustafin vanhempi sisar Eva yllätti Gustafin ja Jeannen heinäladosta.  Jeannen pusero oli auki ja nuorten kädet olivat ”kielletyissä paikoissa”.  Seuraavaksi Mannerheim suuntasi ihastuksensa Jeannen hyvään ystävättäreen, Constance Hisingeriin.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/marsalkka-oli-oikea-naistenmies/304300/

*

Maailmansodan rintaman naiset

Vlasov kertoo: Lokakuussa 1916, kun 12. ratsuväkidivisioona siirtyi hiljaisen asemasodan kauteen Potsajevin kaupungin luona, alkoi divisioonan upseerien ”pyhä miesten veljeys” hajota.  Tähän olivat syynä nuoret pyhiinvaeltajattaret, jotka rintamavyöhykkeellä vallitsevista kielloista huolimatta hankkiutuivat vain itsensä tuntemia reittejä Potsajevin lavraan.  He eivät hengellisen ravinnon ohella unohtaneet myöskään ruumiin ravintoa ja sen eri muotoja.  http://www.mannerheim.fi/05_s_ura/s_manmm1.htm   Kenraali Mannerheim huolehti alaisistaan ja salli päämajan käskyiltä silmänsä ummistaen upseerien käydä 3 – 4 miehen ryhmissä tapaamassa ”vaimoja” läheisessä Kremenetsissä ja jopa Rovnossa.  Vuorollaan kenraalikin rentoutui rintamaelämän rasituksista.  Pontimena tälle oli kenraali Zukov, joka oli palannut Krementsin laitamilla asuvien ystäviensä luota.  Zukovin mielisana oli ”laumoittain” – oli laumoittain sotilaita ja laumoittain hevosia ja tietysti laumoittain naisia. -  Kerran palattuaan Krementsistä Potsajeviin kutsui hilpeä ja humalainen kenraali Zukov Mannerheimin ystäviensä luo, missä oli ”laumoittain naisia”.  Olosuhteet siellä olivat suurenmoiset, vuoteitakin lukemattomia.  …Talon isännän osapuilleen 30-vuotias veljentytär istui Gustafin viereen.  Naisen ahdas mekko korosti hänen vietteleviä muotojaan.  Mannerheim oli sodan mittaan oppinut unohtamaan etiketin ja omaksunut uuden tyylin naisen viettelemisessä: ei tule hukata aikaa suhteen kehittelemiseen.  Odottamatta Gustafin naapuri sekoitti hänen leikkisät ajatuksensa laittamalla sormen hänen kätensä päälle ja kutsumalla hänet haukkaanaan raitista ilmaa. jne. Vlasov runoilee ja jatkaa yksityiskohtiin.

*

Kitty Linder, poikatyttö, ystävän tytär

Suomen valtiosihteeri Constantin Linderin tytär.  Kenraalin kuumat tunteet yksinäistä 30-vuotiasta kaunotarta kohtaan heräsivät vuonna 1918 Norjan metsästysretkellä, jonka li järjestänyt Kittyn veli, Mannerheimin vanha ystävä.  Kenraalin suhteesta nuoreen naiseen kertovat hänen kirjeensä, jotka olivat täynnä ”rakkauden tulta”, mutta rakkaus alkoi nopeasti tukahtua muuttuen kohteliaaksi ystävyydeksi.  Magnus Linder on kertonut kysyneensä aikoinaan tädiltään, miksei tämä ollut mennyt Mannerheimin kanssa naimisiin.  ”Hänhän on vanha ukko”, Kitty Linder tähdensi.

http://files.snstatic.fi/hs/2013/7/mannerheim/#

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Linder

http://www.geni.com/people/Catharina-Eugenie-Marguerite-Linder/6000000011614072913

http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144162-mannerheimin-rakkauskirjeet-leirilla-kuolleet-ja-tyottomyys-tappopolitiikka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Constantin_Linder

*

Ennen suursotaa Varsovassa..

”Ennen suursotaa [1914-1918] Varsovassa emme Gustafin kanssa pitäneet yhtä tyttöä viikkoa pitempään…”, kirjoitti Mannerheimin ystävä, ruhtinas Alexander Wielopolski 1926.  http://www.thepeerage.com/p9141.htm#i91405

*

Hanna Granfelt, laulajatar

Suomessa Mannerheim nähtiin usein laulajatar Hanna Granfeltin seurassa.  Granfeltin esiintyessä oopperassa Mannerheim nähtiin aina katsomossa, ja tuskin pelkästään oopperataiteellisin motiivein.  Keväällä 1921 molemmat olivat Saksassa.  ”Hurmaava neiti Granfelt” esiintyi Berliinissä, kun taas Mannerheim oli Wiesbadenissa terveyttään hoitamassa.  Kenraalitar Maj-Lis Grönvall, jonka äidin sisar Hanna Granfelt oli, ei ole varma ”mitä heidän välillään oli”, mutta jotakin kuitenkin päätelleen mm. vilkkaasta kirjeenvaihdosta.  Loppu kuitenkin tuli.  Mannerheim sanoi: ”Olisi hyvä, jos hänen käyttäytymisensä olisi yhtä erinomaista kuin hänen laulunsa.”  Mannerheim ei voinut sietää julkista vulgaaria käytöstä.  Siis muilta kuin itseltään.  ”Neiti Granfelt matkustaa kahdessa luokassa”, Mannerheim sanoi kenraali Hannes Ignatiukselle.  ”Ääni ensimmäisessä ja käytös kolmannessa luokassa.”  Kun Mannrheim pani suhteen poikki, se oli sitten poikki.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanna_Granfelt

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hanna_granfelt_tuijotin_tulehen_kauan_16214.html#media=16216

*

Gertrud Wichmann, sairaanhoitaja

Mannerheim promovoitiin filosofian kunniatohtoriksi Aasian-retkellään hankkimistaan tieteellisistä ansiosta Helsingin yliopiston promootiossa toukokuussa 1919, jolloin maisteriksi promovoitiin Erik Lönnroth, sittemmin yliopiston rehtori.  Lönnrothin seppeleensitojattarena toimi hänen sisarensa Gertrud, vastikään avioitunut dosentinrouva Wichmann. Mannerheimin tytär Sophie toimi yleisenä seppeleensitojattarena.  Promootiotanssiaiset pidettiin Ritarihuoneella.  Vähää ennen kuin priimusmaisteri V.A. Heiskasen piti puutteellisella ranskallaan komentaa franseesi alkavaksi ja johdattaa Sophie tanssiin, valtionhoitaja Mannerheim keksi lähteä salin poikki toisella puolella seisovan Gertrud Wichmannin luo juttelemaan tämän kanssa.  Yleensä Mannerheim ei tanssinut.  Seuraavan kerran Mannerheim tanssitti rouva Wichmannia 1933, iltavastaanotola Mannerheimin kotona Kaivopuistossa.  Vuosikymmenten ajan Gertrud Wichmann, ”Mannerheimin enkeleistä” kaunein, toimi hänen ”hyvänä hengettärenään”.

http://www.karjalanliitto.fi/files/3135/Maret-Antell-Gertrud-Wichmannin-elamanvaiheita.pdf

tytär Irma W oli Miss Suomi https://www.finna.fi/Record/musketti.M012%3AHK19670603%3A26148

http://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=fi;p=gertrud+gerty+johanna;n=lonnroth

*

Felicia Ossovska, puolatar

Hurmaava puolatar..

http://en.wikipedia.org/wiki/Ossowski_family_(Do%C5%82%C4%99ga_coat_of_arms)

*

Perijätär Doris Fazer; hänen nimensä liitettiin Mannerheimiin. 

Doris antoi nimensä Fazerin tryffelille…

http://www.suomikauppa.fi/product_info.php?products_id=1595

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5690/  Lapset: Margit Dorothea (Dolly) (Tojkander, Sommer, Linder, Antell) S 1894, K 1950;

Suomen sanomalehdissä pohdittiin itsenäistymisen jälkeen, kuka on Suomen tunnetuin henkilö ulkomailla. Kärkikolmikon muodostivat P. E. Svinhufvud, Gustaf Mannerheim ja Karl Fazer. Fazer nimitettiin kauppaneuvokseksi vuonna 1926.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Fazer

"(Hävittyään presidentinvaalissa 1919 Ståhlbergille) Mannerheim vetäytyi yksityiselämään, ja hänelle kerättiin varsin huomattava kansalaislahja, jonka turvin hän saattoi tulla toimeen. Hän vuokrasi Kaivopuistosta Fazer-suvun omistaman huvilan ja korjautti sen vastaamaan niitä tarpeita, joita hänellä arkisin yksinkertaista sotilaselämää viettävänä mutta toisinaan entisenä valtionpäämiehenä ja tyylinmukaisesti edustavana perheettömänä herrasmiehenä oli."  Lähde: Matti Klinge: GM pienoiselämäkerta, Kansallisbiografia.

*

Karin Ramsay, ministerin rouva

”Vähää ennen vuoden 1944 vaihtumista uuteen, joulukuun 29. päivänä, Mannerheimilla oli tilaisuus pitkästä aikaa rauhallisen konsertti-iltaan vanhan ystävänsä, rouva Karin Ramsayn ja tämän tyttären seurassa. … Ennen konserttia syödyn päivällisen aikana keskusteltiin muun muassa Mannerheimin Kaivopuiston-talon yläkerran sisustamisesta nyt kun talon alakerta oli päätetty vuokrata ”toimistolle jossa henkilökuntana on vain kilttejä tyttöjä”, kuten Mannerheim selitti. … Karin Ramsay oli kuten tavallista auttamassa taloudenhoitaja-Berttaa [Haglind] marsalkan kodin uudelleen sisustamisessa. … Valtioneuvosto päätti 6.10.1945 asettaa sotasyyllisinä syytteeseen Rytin, Rangellin, Linkomiehen, Tannerin, Ramsayn, Kukkosen, Reinikan ja Kivimäen sekä määrätä heidät Helsingin lääninvankilaan oikeudenkäynti odottamaan.  … Mannerheim, joka oli ollut tulisilla hiilillä oman kohtalonsa suhteen, sai vielä ennen puolta yötä luvan matkustaa Portugaliin toipumislomalle, ilmoitti tästä puhelinsoitolla ystävälleen Karin Ramsaylle.  Tämän tiedon välitti vankilassa istuville kohtalotovereilleen rouva Ramsayn aviomies, tohtori Henrik Ramsay.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Ramsay

*

Mary Procopé (o.s. Ek), ministerin rouva

Rouvien Karin Ramsay ja Mary Procopén valikoituminen monien mahdollisten naisten joukosta Mannerheimin ”hovinaisiksi” tapahtui oikeastaan itsestään.  Karin Ramsayn löydettyä paikkansa Mannerheimin lähipiiristä, ministeri Hjalmar Procopén puoliso Mary Procopé, joka oli kauppaneuvos Victor Ekin tytär ja Karin Ramsayn sydänystävä liittyi ”kuvaan mukaan”.  Hän oli myös Mannerheimin jo entuudestaan tuntema kaunotar, ”Sköna Meri” eli ”Kaunis Mary”.  Häneen presidentti Ståhlberginkin sanotaan ihastuneen aikanaan.  ”Hyvien haltijattarien” roolissa rouvat esiintyivät yliopiston juhlasalin perjantaikonserteissa talvesta 1924 alkaen.  Mannerheim oli tuolloin 56-, Karin Ramsay 37- ja Mary Procopé 33-vuotias.  Mannerheim ei koskaan tehnyt sinunkauppoja heidän kanssaan.  -  Isä; http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4266/  http://www.antikvariaatti.net/product.php?id=156430

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_J._Procop%C3%A9

Puoliso:

Mary Ek 1916 - 1926 (er.), Anna Margaretha Norrmén 1927 -  939 (er.), Margaret Katherine Mary Shaw 1940 - 1949 (er.), Brita Leila von Heidenstam 1949 -

*

”Marskin tytär”

Posti toi [Päämajaan 1942] venäjänkielisen kirjeen, jonka 1896 tai 1899 syntynyt kirjoittaja – hän ei ollut varma syntymäajastaan – väitti olevansa Mannerheimin tytär. Äiti oli ollut kuulemma joku korkea-arvoinen Baltian saksalainen nainen.

Marsalkka mainitsi kirjeestä Tuompolle.  Tämä kysyi, missä ”marsalkan tytär” asuu nyt.  ”Pedrosavodskissa” (Petroskoi-Äänislinna), Mannerheim vastasi ja lisäsi: ”Voin vakuuttaa, ettei minulla ole juuri tätä syntiä niskoillani.  Pari kertaa aikaisemmin minulle on väitetty, että olisin asianomaisen isä, mutta asianlaita ei liene kuitenkaan näin.”

Tuompon mielessä käväisi adjutantti Bäckmanin usein viljelemä ”entisen miehen hokema”: ”Järkkymätön vakaumukseni lienee.”

Se oikea tytär, toinen heistä: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1372730585931

*

Jekaterina Geltser/Geltzer, ballerina

Mannerheim tutustui ballerina Jekaterina Geltseriin 1890-luvulla. Mahdollisesti se tapahtui vuosina 1896-1898, kun tämä opiskeli Pietarissa ruotsalaisen pedagogin Christian Johanssovin johdolla.  Vuonna 1998julkaistuissa päiväkirjoissaan keisarillisten teatterien johtaja V.A. Teljakovski kirjoittaa varsin jyrkästi ballerina Geltserin kurista ja käytöksestä pitäen häntä omavaltaisena ja itserakkaana.  Hän ei hyväksynyt itselleen mitään rajoituksia varsinkaan miesten suhteen, usein hyvin outojenkin.  Kiertävien tietojen mukaan Geltser synnytti 7.12.1902 Mannerheimille Moskovassa pojan, jolle annettiin nimi Emil, ja josta 1907 maalattua muotokuvaa Mannerheim kertoman mukaa piti kauan mukanaan.  Vuonna 1910 poika vietiin Sveitsiin ja myöhemmin Saksaan, jossa hän Kramer-nimisenä meni naimisiin ja sai 1927 pojan, jolle annettiin viitteellinen nimi Karl Gustav Emil.  Tarinan mukaan Jekaterina Geltser, joka urallaan nimettiin Neuvostoliiton kansantaiteilijaksi ja sai valtionpalkinnon ja avioitui Bolshoi-teatterin johtajan kanssa, piti täpinöitä sen vuoksi että pelkäsi NKVD:n saavan tietää, että hänellä on poika suomalaisen valkobandiitti-kenraalin kanssa.  Tarinassa on eräänlainen huipennus, jonka mukaan Mannerheimin pojanpoika oli Hitlerin kanssa Mannerheimin 75-vuotisjuhlavierailulla Immolassa 4.6.1942, jolloin tämä olisi ollut 15-vuotias.  Mannerheim järjesti pojanpojan pääsyn juhliin kääntyen asiassa suoraan Himmlerin puoleen.  Asia järjestyi ja myöhemmin Jekaterina Geltsersai kuulla, että hänen ja Mannerheimin pojanpoika Karl Gustav ilmestyi syntymäpäiville samanaikaisesti Hitlerin kanssa.  Tarinan vahvistavat neuvostoliittolaiset auktoriteetit Nikolajevitsh Rostovski, sotatutkija amiraali Vasili Tshalyj SNTL:n pääesikunnan edustaja DDR:ssä sekä kenraali Pavel Sinevski, Greifswaldin komendantti.  Tarinassa on paljon reikiä, ja heikkouksia, siinä kun väitetään Mannerheimin syntymäpäiväjuhlia vietetyn päämajassa Mikkelissä ym.  Mutta tarinahan on mitä lennokkain.  http://www.ballerinagallery.com/geltser.htm

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Ekaterina+Geltser

http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=8280956

*

Aulikki Rautawaara, laulajatar, hakeutui ja pääsi Marsalkan suosioon. 

Helmikuussa 1939 järjestettiin Suomalaisessa oopperassa Punaisen Ristin hyväksi suuri seurapiirigaala, jonka SPR:n naiskomitean ”kultaiset rouvat” suunnittelivat Mannerheimin ohjeiden mukaan.  Ohjelmistossa oli W.A. Mozartin Haffner-serenadin hääkuvaelma.  Iltaa istuttiin Adlonisa.  Marskin pöydässä hänen daameinaan Eva Sparre ja Aulikki Rautawaara, sekäVivica von Frenckell (myöhempi Bandler), rouva Järnefelt sekä Rautawaaran silloinen puoliso Gunnar Aminoff.  Marsalkan 75-vuotisjuhlien 4.6.1942 juhla-asemiesillassa Messuhallissa solisteina olivat mm. Aulikki Rautawaara, ym.  https://www.google.fi/search?q=aulikki+rautawaara&biw=1440&bih=754&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=cQMPVJTRCMSaygOww4GwBg&sqi=2&ved=0CDAQsAQ

*

Jeanne de Salverte, nuori ranskalainen kreivitär

Kreivitär seurasi 1923 kenraalia hänen kohtalokkaaksi muodostuneelle matkalleen Algeriaan ja Marokkoon [autokolari, jalka poikki, 2 cm lyhyempi kuin ehjä koipi] ja ”lumosi raukeilla silmillään”.  Matkan jälkeen kenraali Ignatius kehotti: ”Kerro Afrikan parhaat nähtävyydet.”  ”Kreivitär de Salvertin silmät.”  -  Paluumatallaan tiikerimetsästyksestä Intiassa vuonna 1928 Manneheim koukkasi Kairon kautta tavatakseen kreivitär de Salverten.  Pariskunta matkasi laivalla Aleksandriasta Venetsiaan.  http://trove.nla.gov.au/ndp/del/article/5414594

http://www.newspapers.com/newspage/40836007/

*

Ranska, kalliit ”kohtaamisten talot”

Käydessään Länsi-Euroopassa, erityisesti rakkaassa Ranskassaan, Mannerheim haki kontakteja moniin naisiin hylkäämättä myöskään kalliita ”kohtaamisten taloja”.

*

Virginie Hériot (1890-1932), ranskalainen purjehtija

Ranskatar, tunnettu purjehtija, olympiavoittaja Amsterdamissa 1928.  Hériot voitti mustalla kuunarilla L´Ailee (”Lentävä”, entinen Saksan keisari Wilhelmin huvipursi Meteor) Santahaminan regatan 1926.  Kilpaan osallistuivat mm. Norjan kruunuprinssi Olav ja Saksan keisarin Wilhelmin veli Heinrich.  Henrik Ramsay kuvaa kirjassaan Sommar och segel Mme Hériotia mm. sanoilla tahdikas, vaatimaton, hurmaava, korkean luokan ranskalainen, loogisen kirkas keskustelija ja intohimoinen.  Kuvaus jatkuu: ”Hänen hiuksissaan oli pikantti harmaa juova, silmät välähtelivät viisaina a hiukan uneksien yli meren.  Hän li aina elegantisti pukeutunut ja hyvin hoidettu.  -  Pitkän purjehduksen jälkeen kovassa tuulessa hän somistautui käteväsi, huulipuikko teki kiihkeitä liikkeitä samalla kun hän selitti tahtovansa näyttää hyvältä maansa, ei itsensä vuosi.  Hänen purjehdukseensa liittyi voimakas patriotismi, ja hän halusi värvätä purjehtijoiksi niin monta maansa nuorta kuin suinkin, ”koska meri ja purjehdus kasvattavat lujia persoonallisuuksia”.”  Virkkusen mukaan meillä tuskin on tyhjentävämpää kuvausta yhdestäkään naisesta, jonka kanssa Mannerheimilla noina aikoina tai yleensäkään on ollut suhde.  Mannerheimkohtasi Virginie Hériotin ensi kerran Hangon Sromhällassa [Mannerheimin huvila] järjestämällään vastaanotolla sen jälkeen kun Mme Héroit oli tullut mukaan myös Hangon regattaan.  Karin Ramsay ja Mary Procopé olivat läsnä tapaamisessa ja saattoivat aavistaa, ettei se jäisi viimeiseksi.  Kaiken muun lisäksi Mme Hériot oli ”rikas kuin synti”.    Lähtiessään Suomesta hän valitteli, että oli harrastuksekseen ”valinnut laivaston, eikä ratsuväkeä”.  Myöhemmin Hériot ja Mannerheim tapasivat pääasiassa Pariisisa, eikä heidän suhteestaan tiedetä paljon enempää kuin että se päättyi viimeistään 1932;

Seuraavana vuonna Hériot kutsui kirjeissään Mannerheimia ”rakkaaksi suureksi päällikökseen”.  Kun Mannerheim täytti 65-vuotta kesäkuussa 1932 hän oli vanhassa kesäpaikassaan, Karlsbadissa, hänet tavoitti viesti ”purjehtijakuningatar” Virginie Herriotin ennenaikaisesta kuolemasta.  Mannerheim-kokoelmassa oleva matkaohjelma kertoo pariskunnan 1929 tekemästä tai ainakin aikomasta kahden kuukauden (24.1.-25.3.) mittaisesta matkasta Lähi-Itään, Aleksandria 29.1. –Kairo 31,3, - Jerusalem 1.3.- Damaskos 12.3. – Libanon 17.3. jne.  Matkallaolon puolesta puhuu se, että Mannerheimin muista menoista tammikuun lopusta maaliskuun loppuun 1929 ei ole tietoja.  Koko helmikuu Kairon ja Jerusalemin välillä on hämärän peitossa. – Elokuussa 1926 Mannerheim kävi tervehtimässä Tuusulassa pidettyä lottakurssia.  Seurassaan hänellä oli ranskalainen ystävä Virginie Hériot ja tämän naisseuralainen.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Virginie_H%C3%A9riot

http://en.wikipedia.org/wiki/Virginie_H%C3%A9riot

http://www.sports-reference.com/olympics/athletes/he/virginie-heriot-1.html

http://ecole.heriot.free.fr/virginie.htm

*

Alix von Born, o.s. Selin, näyttelijätär ja vapaaherra Ernst von Bornin puoliso

1920-luvulla kuului Mannerheimin seurapiiriin, kunnes von Bornin ja Mannerheimin välit Lapuan liikkeen vuosian kylmenivät.  Silloisen ulkoministeri Hjarmar Procopén muistiinpanojen mukaan Mannerheim oli 5 päivää Talonpoikaismarssin jälkeen, eli 12.7.1930 puhunut Pörssiklubilla humalassa paluustaan maan johtoon.  Kun Mannerheimin tietoon tuli, että Ernst von Born oli Tukholmassa Ernst Linderin päivällisillä kertonut Mannerheimin olevan Lapuan liikkeen takana, tämä parhaansa mukaan vähätteli asiaa ystävälleen Linderille.  Kireämmäksi tilanne muuttui, kun Mannerheim pari vuotta myöhemmin kuuli, miten sisäministeri v. Born oli Tanskassa käydessään väittänyt Mannerheimin ja Lapuan liikettä lähellä olleen seikkailijattaren Minna Craucherin suhteesta.  Väärinkäsitys perustui Craucherin salongista löytyneisiin käyntikortteihin, jotka Craucher oli kähveltänyt ne toimiessaan presidentinrouva Ståhlbergin palveluksessa, ja hyödyntänyt maineennostatustarkoituksessa.

http://www.geni.com/people/Alix-von-Born/6000000000037320519

http://hienostelua.blogspot.fi/2013_12_01_archive.html

http://bbl.fi/livsstil/2013-06-03/457226/en-slaktgard-med-anor

*

Yvonne la Brousse, miss Ranska

Kolmas ranskatar oli Miss Ranska Yvonne la Brousse, tuleva prinsessa Begum Aga Khan.

Vuonna 1934 Mannerheim vieraili Pariisin ilmailusalongissa.  Eräänä iltana Mannerheim tavataan Montmartren hautausmaan juurella sijaitsevasta pienestä mutta kalliista Casanova-bouateesta, jossa kävi Pariisin kermaa.  Puolenyön tienoilla saapui seurue, jota oli odotettu niin pitkään.  Saliin ilmestyi marsalkka Mannerheim komeassa frakissa mukanaan seuralainen, joka oli kietoutunut kalliiseen turkkiin.  Kaikki bouaten vieraat nousivat seisomaan saattaen katseellaan kunniavieraita pöytään.  Ruskeaverikkö, jota marsalkka johdatti, li Ranskan kaunein tyttö – Yvonne la Brousse.

Mannerheim isännöi seuralaistaan tyylikkäästi, hillitysti ja – kalliisti.  Mannerheim tanssi paljon daaminsa kanssa, ja hänen pyynnöstään orkesteri soitti kaksi kertaa suositun Magnolia-tangon, jossa oli mainio hanurisoolo:

”Banaanin-sitruunaisessa Singaporessa,

kun myrskyssä valtameri itkee

ja kiitää sokaisevalla lasuurilla

lintujen kaukainen karavaani…”

Noin kello kaksi yöllä Mannerheim lähti seuralaisensa kanssa, raportoi paikalla ollut seurapiirijournalisti.  Neljä vuotta myöhemmin, 1938, Yvonne la Broussesta tuli Aga Khan III:n, ismailiittojen lahkon 48:nnen imaamin vaimo, prinsessa Begum Aga Khan.  Nämä ”vuoden häät” pidettiin Ranskan eteläosissa Antibesissä.

Mannerheim oli tavannut Aga Khan III:n useita kertoja; englantilaisen jockey-klubin jäsenen ominaisuudessa, hevosten ystävänä ja monien Derby-kilpailujen osanottajana.  Tammikuussa 1936 he tapasivat Englannin kuninkaan Yrjö V:n hautajaisissa Lontoossa ja saman vuoden lopulla Bonbayssa, loisteliaalla vastaanotolla hotelli Taj Maalissa.

Huhtikuussa 1943, keskellä jatkosotaa, Suomen marsalkka lensi matkatovereineen lomalle Sveitsiin, valiten kohteeksi Kauniin Luganon kaupungin.  Belle au Lac –hotellissa marsalkka ja hänen matkatoverinsa kohtasivat hurmaavan Begum Aga Khanin, jonka ilmestyminen Luanoon ei yllättänyt ketään seurueesta.  Suomen lähetystö Bernissä sen sijaan hätääntyi suuresti, kun Yvonne la Brousse soitti sinne ja kysyi, oliko marsalkka Mannerheim saapunut Sveitsiin – olihan marsalkka Sveitsissä incognito.  Mannerheim oli monta kertaa yrittänyt irrottautua ja unohtaa tämän naisen.  Kuitenkin onnistumatta.  ”Ovatko suhteemme tähän kauniiseen naisen, jonka muistot aina synnyttävät kiellettyjä ajatuksia, vain lumoavaa petosta?! ajatteli 76-vuotias marsalkka.  Kaiken ohella rouva suoritti puolisonsa antamaa tehtävää, hän mm kyseli suomalaisen paperin ostomahdollisuuksista.  -  Marsalkka tapasi Yvonne la Broussen vielä kerran, myöhemmin, jälleen Luganossa, joulutanssiaisissa.  Yvonne kulki läheltä sitä pöytää, jossa Gustaf istui kreivitär Arcon kanssa, ja niiasi tälle ystävällisesti.  Marsalkka piti Yvonne la Broussen valokuaa pöydällään elämänsä loppuun saakka.

http://en.wikipedia.org/wiki/Begum_Om_Habibeh_Aga_Khan

*

Gustafin kummitädin, paronitar Alfhild Scalon de Coligny´n sisäkkö,

Pietarin Aptekarskajakujalla, syksyllä 1887

”Varhain aamulla tyttö hyppäsi nopeasti vuoteesta, suuteli Gustafia ja sanoi: ”Armas pikku ruotsalainen, kunpa emme olisi tehneet lapsukaisia kanssasi, kun olet niin tulinen…”.  Säilyneen tiedon mukaan sisäkkö oli nuori, sievät kasvot ja suuret, samettiset, jotenkin untuvaiset silmät, kaunis vartalo; muistutti jotenkin paroni Hisingerin tytärtä, ensi-ihastusta.  Monta vuotta myöhemmin Mannerheim sai tietää, että myös isäntä, paroni Mihail Petrovits Scalon de Coligny nautti samoja sisäkköpalveluita.

*

Marguerite (Kissie) Gripenberg, Mannerheimin sisarpuoli

Kissie oli Mannerheimin rakas sisarpuoli Karl Robert Mannerheimin 2. avioliitosta.  Kissie avioitui majuri Micael Gripenbergin kanssa, ja säily vuosikymmenet Mannerheimin lempisukulaisena. http://www.mannerheim.fi/02_suku/s_suktau.htm

*

Marsalkka tervehtii lottia Novaja Tiiksassa. Repola, Rukajärvi 1942.09.12

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d1226a2747640023f75bd94e1bdf&archive=&zoom=YES

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d1226a2a416401e9f1d74d69c408&archive=&zoom=YES

Suomen Marsalkka Mannerheimin kunniaksi suoritetusta paraatista.  Haukijärven maasto 1942.06.04

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d220652b4213597263c49c832af6&archive=&zoom=YES

Manneheim-juhla Markunlinnan juhlasalissa: Juhlayleisö seuraa esitelmää Mannerheimin elämänvaiheista. Viipuri 1942.06.04

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d22060224664a96d76e595c43ee8&archive=&zoom=YES

http://sa-kuva.fi/neo2?tem=webneo_inform_userules&lang=FIN&id=7aa7d22060224664a96d76e595c43ee8&archive=&name=91075

*

Palaemona Mannerheim, o.s. Treschow,

Mannerheimin rakas käly, Rotsissa eläneen Johan-veljen puoliso.  http://www.geni.com/people/Sofia-Palaemona-Treschow/6000000002719380353

*

Kenraali, kreivi Grabben vieraanvaraisuutta 1917

Vlasovin jälkipolville tallentamaa: Pysähtyessään lyhyeksi aikaa ylipäällikön päämajassa Mogilevissa Gustaf [Mannerheim] sai pietarilaiselta ystävältään kreivi Grabbelta kutsun ”tulla haukkaamaan jotain illalla matalaan majaani”.   http://en.wikipedia.org/wiki/Grabbe_family  Ryhtymättä keskustelemaan kreivi kutsui Mannerheimin heti vierashuoneeseen, missä oli runsas ruokapöytä ja paljon juomia.  Palvelemassa oli kaksi tyttö sotilaspuvuissa, jotka olivat selvästi liian kireät heidän muhkeille muodoilleen.  Grabbe… alkoi puhua päämajan elämästä ja siirtyi sitten ”tammoihin”, jotka lämmittivät hänen vuodettaan, ja siihen, miten hän  Nikolasan [Venäjän armeijan ylipäällikön, suuriruhtinas Nikolai Nikolavevitsin] luvalla oli tehnyt heistä keisarillisen vartioston sotilaita. …Puolen yön tienoilla toinen tytöistä johdatti vieraan tämän huoneeseen… jne. 

Vlasov aprikoi että tämä oli Mannerheimin ”ehkä viimeinen sotamuisto venäläisistä naisista.”

*

Näyttelijä Alla Nazimova, Venäjän Pola-Negri

Pariisissa 1919 Mannerheim törmäsi vanhaan pietarilaiseen ystäväänsä, 48-vuotiaaseen kreivi Boris Seremetjeviin, joka Maxim-ravintolassa esitteli hänelle Alla Nazimovan.  Tämä oli edellisenä vuonna asettunut Hollywoodiin ja kävi välillä rakkaassa Pariisissa viettämässä riemukasta aikaa.  Mannerheim ja Nazimova keskustelivat War Brides (Sotamorsiamet) elokuasta, jossa Nazimova oli näytellyt, sekä rakkaudesta.  Välillä Nazimova tilasi vodkaa ja verisen pihvin.  Seurasi vaiherikas jotos suurkaupungin valoissa.  Viimeisenä päivänä, kun Nazimova oli lähdössä Le Havreen ja edelleen Atlantin yli New Yorkiin, hän sanoi kertoman mukaan: Minun on sääli erota sinusta Gustaf.  Olit minulle huomaavainen ja hellä, mutta Suomen kylmää lunta on jäänyt sieluusi, minun on vaikea sulattaa sitä.  Älä loukkaannu sanoistani, jää hyvästi…”  Minkä runonlaulajan venäjän parnasso onkaan tässä Vlasovissa menettänyt!  Mannerheim tiettävästi katsoi Nazimova-filmit, joita Metro tuotti Skandinaviaan, eritoten Kamelianaisen, jossa Nazimovan vastanäyttelijänä esiintyi itse Valentino.  Mannerheimia hämmästytti Yhdysvalloissa nostettu kohu, joka syytti Nazimovaa lesboksi.  Vuonna 1945 Mannerheim sai tietää venäläisen amerikattaren äkillisestä kuolemasta.  Hänen elämänsä oli kiihkeä mutta värikäs.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alla_Nazimova

http://en.wikipedia.org/wiki/Alla_Nazimova

http://seura.fi/sota/verkottumisen-ihme/

*

Vanda, Ismailovin kadun ”rakkauden talon” palvelija

Nikolain ratsuväkiopiston lukujärjestykseen ilmestyi 1889 viikoittainen vierailu ”suhteellisen terveen laitoksen” fyysisille palveluille, tiistaisin kello 16.30 – 19.30.  Taustalla oli veneeristen tautien yleistymiseen työlästyneen opiston komentajan käsky.  Kertomukset ovat lähtöisin kenraali Mannerheimin ensimmäisen maailmansodan aikaisen lähetin, luutnantti N.D. Kuznetsovin muisteloista joiden pohjana olivat komentajan omat kertomukset nuoruusajoiltaan.  ”Wada oli pitkä, mutta vähän Gustafia lyhyempi  Hänen liikkeensä olivat ylpeät ja viipyilevät.  Kosteat tummat silmät ja alaluomien sini suorastaan vaati sanomaan häntä suurisilmäksi”.  Kun tiukat ratsastussaappaat (joiden istuvuuteen Mannerheim ei koskaan lakannut kiinnittämästä ylenmääräistä huolta) eivät suostuneet lähtemään jalasta toivotulla vauhdilla, nuori ulaani alkoi kiroilla ruotsiksi, ja kun nainen kysyi, haluaisitko jotain fantasiaa, saappaistaan päässyt Gustaf urahti: - Fantasioita ei tarvita, minä olen tavallinen.

*

Puolan vuosia

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=278323&contentlan=1&culture=fi-FI

Puolalaiset panivat nopeasti 43-vuotiaan [siis v. 1910] everstin pään pyörälle, ja hän valitti ruhtinas Stanislaw Radziwillille: ”Kaikki rahani menevät hevosiin ja kauniisiin naisiin…”  Vuonna 1947 vanha marsalkka totesi 80-vuotispäiviään viettäessään Puolaa muistaessaan: ”Puolalaiset naiset olivat niin hurmaavia, että olisin voinut maata heistä jokaisen kanssa, mutta valitettavasti minulla ei ollut rahaa yhteenkään.”  Kerran hänelle sanoi Varsovan arkkipiispa, jolle juuri kenraalimajurin arvon saanut Mannerheim esiteltiin: ”Paroni, olen kuullut teistä paljon, mutta en voi paljastaa nuorten tyttöjen rippisalaisuuksia.”  Gustaf kertoi ystävälleen kreivi Alexander Potockille: ”Kun tunsin rintaani vasten hätäisesti hakkaavan neidonsydämen, sielussani kajahtivat kutsuvat rummunlyönnit.”  Mannerheimin talossa Varsovassa Czerniakowska 35:ssä, jonka paikalla tänään on katolinen kirkko, kävi paljon naisia noudattaen varovaisuutta josta pitivät huolen sotilaspalvelija ja palvelija.  Heidän joukostaan erottui erityisesti kreivitär Hélène Potockan serkkutyttö.  Kaupungilla alkoi leviät huhuja Varsovan ylhäisönaisten käynneistä venäläisen kenraalin luona.

*

Mlle Bossy

"Mannerheimin henkilöhistorian tuntevat muistavat hyvin hänen oleskelunsa Varsovassa ennen ensimmäistä maailmansotaa, keisarillisen Venäjän armeijan palveluksessa. Puolassa on Mannerheimin oletettu rakkaussuhde ruhtinatar Maria Lubomirskan kanssa vielä tänä päivänäkin hauska muistelemisen aihe. Erilaiset Mannerheimiin liittyvät lemmentarinat vaikuttavat olevan toistuva ilmiö etenkin Itä-Euroopassa. Itse olen kuullut romanialaisen diplomaatti Raoul Bossyn pojanpojalta, että myös heidän suvussaan on kerrottu marskin hullaantumisesta lähettiläs Bossyn perheen erääseen naispuoliseen jäseneen. Ounastelen, että mannermaiset käytöstavat omannut Mannerheim ei ole vastannut romantiikkaan taipuvaisten itäeurooppalaisten ennakkokäsitystä kylmäkiskoisesta suomalaisesta, joten tavanomaiset huomionosoitukset ja ystävällisyys on haluttu oitis ymmärtää ihastuksena." - Tutkija Jussi Jalonen; Mannerheim ja Varsova, 4.12.2012; https://jojalonen.wordpress.com/2012/12/04/mannerheim-ja-varsova/   &  https://en.wikipedia.org/wiki/Raoul_Bossy

*

Kreivitär T.

Luutnantti Vladimir Vojeikovin isänsä huoneistoon Nadezdenskaja 13:ssa järjestämä lepohuone, ja sinne kornetti Mannerheimille ystävänpalveluksena hoitama nainen.  Täällä Mannerheim tapasi talvella 1891 kreivitär T:n, joka edellisenä perjantaina Kleinmichelin tanssiaisissa oli tylysti kieltänyt häneltä tapaamisen.   Tämä salahuone Vojekovin huoneistossa palveli vuoteen 1903 Gustaf Mannerheimin sydämenasioiden piilopaikkana.  Sitä hän muisteli usein ensimmäisen maailmansodan päivinä.  -  Pariisiin vallankumouksen jälkeen emigroitunut kreivitär Jekaterina Kleinmichel ja Vladimir Zvwgintsev vanhoista Pietarin tutuista ylläpiti yhteyttä Pariisiin jo huhtikuussa 1904 paennutta Anastasia Arapova Mannerheimia.

*

Oopperalaulajatar Eugenia Kodrescu

Mannerheimilla oli yhteyksiä Romaniaan jo ensimmäisen maailmansodan ajoilta.  Hänen alaisinaan eräässä vaiheessa olleet romanialaiset joukot olivat taistelleet urhoollisesti ylivoimaisia saksalaisia vastaan. …

Mannerheimilla näyttää olleen yhteyttä Romaniaan myös henkilökohtaisten tunteiden tasolla.  Suoalais-romanialainen lääkärinrouva Martta Laurikainen-Negrean kertoo muistelmissaan, että Mannerheimilla oli ollut maailmansodan päivinä syntynyt suhde romanialaiseen naiseen, oopperalaulajatar Eugenia Kodrescu´un.  Hän oli tavannut Eugenian taisteluja paosa eräässä Jassyn hotellissa.  Kirjoittaja sanoo tietävänsä, että Mme Kodrescu ja Mannerheim olivat vielä elämänsä loppuvuosina kirjeenvaihdossa aina Mannerheimin kuolemaan asti.

*

Lady Muriel/Muriel Paget, eksentrikko, filantrooppi ja seikkailijatar

Mannerheim kertoo itse vaiheistaan heinäkuun 1917 jälkeen: Yleistilanteen huononeminen yhä vahvisti sitä käsitystäni, ettei minun paikkani enää ollut Venäjän armeijassa.  Hän järjesti itselleen passituksen Odessaan; Asuinpaikkani Hotel Londonin vieraiden joukossa oli lady Muriel Paget, joka Englannin Punaisen Ristin edustajana oli työskennellyt Romanian rintamalla (Anglo-Russian Societyn lähettämänä) ja odottaessaan uusia tehtäviä oleskeli Odessassa mukanaan johtamansa lääkintäautokolonna. 

Eräänä iltana lady Muriel järjesti teekutsut niille monille ystävilleen, joita hän rakastettavuudellaan ja avuliaisuudellaan oli hankkinut.  Täällä Mannerheim ladyn yllyttämänä antautui selvännäkijän istuntoon, jossa kenraali Mannerheim kysyi tyttäristään, sisaruksistaan ja itsestään, millainen tulevaisuus heitä odotti.  Selvännäkijä ennusti, että Mannerheim tekisi pian pitkän matkan, ja sen jälkeen ottaisi vastaan korkeamman päällikkyyden , ja johtaisi armeijan voittoon – kuten sitten 1918 tapahtui. - 

Marraskuussa 1919 Mannerheim oli valtiollisissa tehtävissä Lontoossa, ja ”eräänä päivänä lounastin lady Muriel Pagetin luona ja tapasian siellä useita englantilaisia kenraaleja.  ”Ennustus on toteutunut”, olivat ladyn ensimmäiset sanat.  ”Mikä ennustus?” kysyin minä, ja lady Muriel muistutti minulle mitä selvänäkijä oli ennustanut Odessassa vuotta aikaisemmin.  - 

Joulukuun 12. päivä 1918 tuli [Lontooseen] sähköteitse tieto senaattori Svinhufvudin erosta [valtionhoitajan virasta] ja siitä, että minut samana päivänä oli valittu Suomen valtionhoitajaksi.  Elämän minulle tarjoamista ”revancheista” ei mikään ole ollut niin ilmeinen kuin tämä – minuthan valittiin valtion päämieheksi sen hallituksen ehdotuksesta, joka epälojaalilla suhtautumisellaan oli ajanut minut [toukokuun lopussa 1918] maanpakoon, sen jälkeen kun vapautustyö oli saatettu päätökseen johdollani. …

Käydessäni jäähyväisillä lady Muriel Pagetin luona tämä huudahti melkein ylpeänä, että uusi kohta ennustuksesta oli nyt täyttynyt.  Niin kävi seuraavienkin kohtien.  Kuten tietäjä oli ennustanut, luovuin pian valtionhoitajan paikalta [heinäkuussa 1919], ja 25 vuotta myöhemmin valtakunnan johto vielä kerran annettiin minun käsiini.

http://en.wikipedia.org/wiki/Muriel_Paget

http://www.timeshighereducation.co.uk/books/between-stalin-and-lady-muriel/155564.article

http://archiveshub.ac.uk/data/gb206-ms1405

*

Ruhtinatar Sofia Orbelian, keisarinna Aleksandra Fjodorovnan hovineiti

Suurissa hovitanssiaisissa talvella 1901 pyysi suuriruhtinatar Olga [keisari Aleksanteri III:n ja keisarinna Maria Fjodorovnan (syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar) tytär] hovietiketin vastaisesti Gustafia kutsumaan hänet tanssiin.  Sen jälkeen he keskustelivat pitkään, mikä aiheutti vinoja katseita hoviväen ja vieraiden taholta.  Myöhemmin Mannerheim tapasi suuriruhtinatar Olgan usein Tsarskoje Selossa aina Venäjän-Japanin sotaan lähtöönsä saakka [lokakuussa 1904].  Yleensä tämä tapahtui ruhtinatar Sofia Orbelianin talossa, minne hänet kutsui ystävä, ruhtinattaren adjutantti Boris Kandinski.  Täällä Mannerheim tutustui moniin  hänelle hyödyllisiin ihmisiin ruhtinatar Golitsynistä Anna Tanejevaan [Virybova-Tanejeva].  -  18.5.1915 suuriruhtinatar Olga saapui Ahtyrin rykmenttiin tapaamaan Mannerheimia, ja kertoi kenraali Konstantin Arapovin äkillisestä kuolemasta ja hänen hautajaisistaan Hatsinassa sekä ruhtinatar Sofia Orbelianin ennenaikaisesta poismenosta.  Nähtyään, että kenraali oli liikuttunut Olga Aleksandrovna huomautti: ”Tiedän, paroni, että Sofjuska-parka ei ollut teille yhdentekevä.”  -  Vuonna 1908 kohta Aasian-ratsastukseltaan palannut eversti paroni Mannerheim oli esitelty Anna Tanejeva-Vyrybovalle Tsarskoje Selossa.  Tämä ilmestyi hovivastaanotoille jotenkin odottamatta tultuaan korvaamaan vuonna 1905 sairastunutta keisarinnan seurueen hovineitiä ruhtinatar Orbeliania.  Sitten alkoi hänen surullisen kuuluisa tarinansa ”välikätenä” Grigori Rasputinin ja tsaariperheen välillä.  -  Vielä kesäkuussa 1940 tavatessaan Annan marsalkka Mannerheim sai kuulla Annan muistelevan Tsarskoje Seloa, ja miten tämä kertoi ruhtinatar Orbelianin viimeisistä murheellisista päivistä ja mainitsi hänen yhdeksän päiväkirjaansa, jotka hänen ystävättärensä Lilly Den oli 6. maaliskuuta 1917 keisarinnan pyynnöstä polttanut Aleksanterin palatsin punaisen vierashuoneen kaminassa.

http://www.alexanderpalace.org/palace/soniaorbeliani.html

Ruhtinatar Orbelianista kertoo Laila Hietamiehen vuosina 1993-1997 ilmestynyt viisiosainen Sonja-sarja; Ruhtinatar Sofia "Sonja" Dmitrijevna Orbeliani; Lue lisää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sonja-sarja

*

Keisarinna Aleksandra Fedorovna, Venäjän viimeinen tsaaritar

Tsaari Nikolai II:n puoliso.  Keisarin seurueen kenraalina ja henkivartiokaartin upseerina Mannerheim seurasi läheltä tämän onnettoman keisarinnan elämää.  -  Mannerheimilla oli myönteisiä muistoja, jopa suoranaista kiitollisuudenvelkaa, monille venäläisille.  Hänen aikoinaan hovissa nauttimansa suosion pohjana oli se arvonanto, jota keisari tunsi häntä kohtaan hänen maineikkaan Aasian-retkensä johdosta.  Mutta kaikki eivät tyytyneet selittämään tällä Mannerheimin poikkeuksellisen ripeää virkauran nousua vuosina 1909-1914.  Viitattiin Mannerheimin läheisiin suhteisiin keisarinna Aleksandraan sekä eräisiin hovinaisiin.  Heidän joukossaan oli korkean hovivirkailijan tytär Anna Virubova (o.s. Tanejeva, 1884-1964), keisarinnan suosikki kuten myös Grigori Rasputin (1871-1916), joka esiintyi perintöruhtinas Aleksein veritaudin hallitsijana ja pyhänä miehenä, niin irstailija kuin olikin.  Väitettiin hänen ja Anna Virubovan yhdessä hoidelleen hovin suosikkijärjestelmää.

http://www.alexanderpalace.org/palace/alexandragurko.html

*

Keisarinna Maria Fedorovna, alkujaan Tanskan prinsessa Dagmar, Nikolai II:n äiti,

keisari Aleksanteri III: puoliso.  Mannerheim muisti nuoruutensa keisarinnaa tervehdyskäynneillä senkin jälkeen kun tämä vuonna 1919 pakeni asumaan synnyinmaahansa Tanskaan.  Mannerheim ei yleensä laiminlyönyt tilaisuutta käydä leskikeisarinnaa tervehtimässä poiketessaan matkoillaan Kööpenhaminassa.  Leskikeisarinna asui Klanpenborgissa, joka on Kööpenhaminan lähistöllä sijaitseva kylpyläpaikka.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_Fjodorovna

*

Maria Pavlovna, suuriruhtinatar, (1854 Saksa - 1920 Riviera, Ranska):

Suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitsin puoliso, Mannerheimin ystävätär, rakastajatar ja mesenaatti – kaikkein korkea-arvoisin heistä kaikista.

"Vannoutuneimmatkaan homoepäilijät eivät väittäne, että Mannerheim olisi Pietarin humussa ja sumussa rajoittanut sukupuoliset naissuhteet ainoastaan vaimoonsa.  Swanljungin kirjaaman, suurin piirtein järjellisen kertomuksen mukaan hän oli Natan (Anastasia Arapova > Mannerheim) rahahanojen sulkeuduttua niin auki (pank), että hakeutui 23 vuotta vanhemman suuriruhtanattaren rakastajaksi. 

Kyseinen kumppani tai mesenaatti oli Maria Pavlovna (1844-?), alkujaan Mecklenburgin herttuatar.  Näitä ratkaisuja syntisin Pietari katsoi läpi sormien.  Gustaf korvasi ikänaisen vierellä luutnantti Alexander von Etterin, johon ikäero oli ollut yhtä iso. Naimisissa Maria Pavlovna oli suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovits Romanovin (1847-1909), Aleksanteri II:n kolmannen pojan kanssa."

Lähde: Teemu Keskisarja: Hulttio. Gustaf Mannerheimin painava nuoruus.  Siltala, 2016. s. 269-270.

Tark.: Maria Pavlovna oli syntynyt 1854, joten oli 13 v. Gustaf Mannerheimia vanhempi (vh).

*

Anna Tanejeva-Vyrubova, (1884-1964 Helsinki),

keisarinna Aleksandra Fedorovnan hovineiti ja ystävätär

Vuonna 1908 vasta Aasian-ratsastukseltaan palannut eversti Mannerheim esiteltiin Anna Tanejeva-Vyrubovalle Tsarskoje Selossa. Tämä oli ilmestynyt hovivastaanotoille jotenkin odottamatta tultuaan korvaamana vuonna 1905 sairastunutta keisarinnan seurueen hovineitiä ruhtinatar Orbeliania.  Vuosien myötä rouvasta kehkeytyi välikäsi Rasutinin ja tsaariperheen välille.  -  Kädessään Tsarskoje Selosa kenraali Mannerheim oli muutaman kerran Anna Tanejeva-Vyrubovan vieraana tämän pienessä vaatimattomassa talossa Srednajan ja Tserkovnajan kulmassa parinsadan askeleen päässä keisarillisesta hovista.  Tämän pikkutalon huoneissa Nikolai II tapasi monia ihmisiä, joita ei voinut ottaa virallisesti vastaan hovissa.  Tammikuussa 1909 heidän joukossaan oli myös Mannerheim Puolaan lähtönsä alla.  Myöhemmin rouva lukuisia kertoja lähestyi Mannerheimia pyytäen tapaamista sekä erilaisia avustuksia elämiseen, näin mm. vuosina 1918, 1920, 1930, 1931, 1940, 1943, 1947.

http://www.alexanderpalace.org/palace/Anya.html

http://www.alexanderpalace.org/palace/annainterview2.html

http://www.alexanderpalace.org/palace/taneevagrave.html

*

Sofia Ivanovna Dzambakurian (1880-1915),

keisarinna Aleksandra Fjodorovnan hovineiti liittyi Mannerheimin sisäpiiriin Anna Tanejeva-Vyrubovan yhteydessä.  Vuoden 1903 lopussa ja vuoden 1904 aikana ratsumestari Mannerheim tapasi usein anna Vyrubovaa ja tumman eteeristä Sofia Dzambakuriania Vyrubovan Tserkovnaja- ja Srednjaja -katujen kulmauksessa sijainneessa viehättävässä talossa.

*

Salaa yöjalassa Lontoossa

Mannerheim viljeli 1933 - 1939 Ruotsin-suhteiden lisäksi ahkerasti suhteita Isoon-Britanniaan. Hän edusti Suomea kuningas George V:n hautajaisissa Lontoossa 29.1.1936 ja oli yhteydessä Britannian ilmavoimiin ja lentokoneteollisuuteen.  Itselleen luonteenomaisella tavalla Mannerheim käytti tilaisuutta hyväkseen solmiakseen korkeatasoisia tuttavuuksia, vahvistaakseen niitä ja käyttääkseen aikansa tehokkaasti.  Niinpä hän korkeiden hautajaisvieraiden miehittämässä hotellissa harhautti etuovella päivystäneet "bobbyt" ja livahti hotellin takaovesta salaiseen kohtaukseen yön laskeuduttua kaupungin kaduille, palatakseen lievä hymy huulillaan pääovesta hämmästyneiden turvaupseerien välistä sisään aamupalalle hotelliin.  Kenet hän tapasi? Voisimme esittää liudan nimiä, mutta asiaa selvitellään yhä Britanniassa.

*

Karlsbadin kohtaaminen 1933

Usein Mannerheimin ulkomaanmatka näyttää alkaneen jotakuinkin äkillisestä päähänpistosta. Niinpä kun Karin Ramsay kysyi häneltä elokuun puolivälissä 1933, aikooko hän sinä kesänä vielä mennä Karlsbadiin (tshekiksi Karlovy Vary), Mannerheim vastasi, ettei hänellä ole siihen halua.  Kuitenkin hän jo viikkoa myöhemmin oli Wellamolla menossa kohti Karlsbadia.  Läheisilleenkään hän ei kertonut syytä mielenmuutokseen.  Karin kirjoit Espoosta Terijoella olevalle Marylle: ”Ilmoita, milloin aiot jälleen nähdä ystäviäsi.  Yksi heistä – rakkain  lähti keskiviikkona (23.8.) Karlsbadiin.  Hän soitti päivää aikaisemmin, mutta valitettavasti en voinut tulla laivalle häntä saattamaan.  Tiedän kyllä, miksi hän lähti jo nyt, ts. aavistan, mutta se on pitkä juttu, ja minä voin sitten puhua siitä.”  Kohde oli epäilemättä ”kaunis tuntematon”.  Päiväkävelystä Karlsbadissa on kuvakin olemassa.

*

Anni Voipio, toimittaja, elämäkerturi

Uuden Suomen toimittaja Anni Voipiosta tuli 1920-luvulla Mannerheimin yksityissihteeri, lähinnä SPR:n asioissa, vaiheessa jossa Mannerheimilla ei ollut mitään virallista asemaa.  SPR:n ja MLL:n kansliat sijaitsivat samassa talossa Annankatu 16:ssa.  Vain käytävä erotti ne toisistaan.  Mannerheim vieraili molemmissa lähes päivittäin.  1920-luvulla hän suostutteli Anni Voipion toimittamaan myös Suomen Punainen risti –aikakauslehteä.  Anni Voipio sanoo tulleensa Mannerheimin kanssa vähitellen niin hyväksi tutuksi, että tämä otti tavakseen soittaa hänelle ja kysyä kuulumisia.  ”Keskustelimme puoli tuntia ja kauemminkin miltei kaikesta maan ja taivaan välillä.”  Niinikään hän väittää vierailleensa Mannerheimin kotona Kaivopuistossa ”milloin minkinlaisissa asioissa”, pääasiassa kuitenkin kirjaston puolella.  Kesällä 1930 Mannerheim kutsui Anni Voipion vieraakseen Hankoon juhannukseksi ja esitti samalla toivomuksen, että tämä kirjoittaisi ”muutaman sentin” nimenomaan tästä idyllisestä kahvilasta, Neljän tuulen talosta (Mannerheimin kahvila Fyra vindarnas hus).  Vierailusta tuli Uuden Suomen Anni Voipiolle muistettava juhannus.  Isäntä oli kutsunut voideltavan toimittajan lisäksi lounaalle Stormhällaan kaksi sukulaistaan, haukaksi herraksi tunnetun vuorineuvos Jacob von Julin vanhemman ja konsuli N.A.L. von Julinin, jonka Bellevue-nimisessä pensionaatissa Anni oli viettänyt edellisen yön.  Isätä oli huolehtinut tarjoilun: ”Aluksi nautittiin reippaat lasit whiskyä terassilla, kuuma kun oli.  Ateria syötiin ruokasalissa ja menu oli seuraava: pinaatti-ohukaisia – Mannerheimin erityinen lempiruoka – ja lihapullia.  Juoma oli sama kuin ensimmäisessä näytöksessä.”  Aterian jälkeen siirryttiin takaisin terassille kahvin ja konjakin pariin.  Kesken kaiken Mannerheim tarttui toimittajaa kädestä ja pyysi häntä kansaan ihailemaan saaren kukkaloistoa, joka olikin poikkeuksellinen.  Anni Voipio ei muista vierailusta varmuudella muuta kuin että hänellä oli hauskaa.  -  Anni Voipio kunnioitti Mannerheimin 75-vuotisjuhlavuotta kirjoittamalla hänestä suopean elämäkerran, Suomen marsalkka (WSOY, 1942).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anni_Voipio

*

Kenraali Gustav Hägglundin 18-vuotias isoäiti

Gustav Hägglund on kertonut, kuinka viisikymppinen Mannerheim – tämä tapahtui siis noin vuonna 1917 – oli vokotellut tämän 18-vuotiasta isoäitiä aikanaan.  Tämä isoäiti oli kenraali Woldemar Hägglundin äiti, Anna-Liisa Alléen, myöh. Hägglung.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338611618.html

”- Mannerheim oli tullut jostain syystä käymään yliopistolla. En tiedä sen tarkemmin, mistä tässä vierailussa oli kyse. Tavatessani äitini marsalkka oli kuulemma flirttaillut hänelle melko avoimesti. Näin äitini on minulle kertonut, Hägglund vahvisti eilen IS:lle.

Puolustusvoimien entisen komentajan mukaan palkitun sotasankarin iskuyritys oli saanut nuoren naisen lähinnä hämmentyneeksi.

- Mannerheim oli tuolloin yli 50-vuotias ja äitini vasta 19-vuotias. Äitini sanoi, että hän tuli vaivaantuneeksi vanhan miehen hänelle antamasta huomiosta. Hän ihmetteli, että miten niin vanha ihminen vielä kehtaa liehitellä nuoria naisia.

Mannerheimin iskutaidoista Hägglundilla ei ole tarkempaa perimätietoa.

- Ymmärtääkseni se oli sellaista tavallista flirttailua, katseita ja puheita. Kai sitä voitaisiin nykyään kutsua iskemiseksi.”

*

Eeva Sipinen, 14-vuotiaalle Eevalle kenraali oli ”farbro Mannerheim”

Eeva Sipinen (Fredikasta - Helsingin Pasilasta, joka jostakin syystä on Fredriksbergin sijaan nykyisin ruotsiksi Böle), syntynyt vuonna 1905, muistelee kohtaamisiaan Mannerheimin kanssa. Alla oleva teksti on ote Yleisradion Stadihaastattelu-sarjasta vuodelta 1983. Haastatteluja säilytetään (Ylen lisäksi?) Helsingin Kaupunginarkistossa. http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/eeva.htm

Eeva ja Mannerheim

"Se oli jotain 1919 vai mitä. Mä olin Wardilla silloin. No, en mä nyt osannut sano generali ja mitä, kaikki miehet olivat setiä ja naiset tätiä, oli sitten kuinka arvokkaita hyvänsä. No, mä vein sitten Mannerheimille aina kukkia hotelli Kämpppiin, huone 90 vai oliko se 91. Adjutantin kanssa asu. Ja sitten hän aina tilas puhelimella kukkia ja lähettää sinne ja sinne ja tulla sit laskuttamaan ja minä olin sitten ainoa joka puhuin [ruotsia]. Mannerheim ei osannut suomea silloin. Ja minä sanoin vain farbro Mannerheim ja att har du pengar att ge tillbaka, no nej jag har inte. No, se lähetti sitten sen adjutanttinsa vaihtamaan rahaa ja antoi mulle sitten että mä saan sen sopivan rahan. Eihän mulla ikinä ollut rahaa.
- Millaiselta ihmiseltä tää Mannerheim tuntui?
Kivalta, niin mä sanoin että mua kohtaan se oli kiva.
- Jutteliks hän lasten kanssa?

Kyllä, se sanoi, että sett nu ner, hän finns chocoladekonfekter, hör du, var so god. Mä en ollut ikinä saanut suklaakonfekteja ja no hur smakar det, jag har aldrig fått så här gott.
- Vad sade Mannerheim då?
Ta lite mera. Kerran se tuli Wardin kukkakauppaan sitten niin ja minä sitten, että tulee kukkakauppaan sisään ja minä niiaan että god dag farbro Mannerheim niin hän sanoi, jar är ingen farbror åt dig. Jag är general Mannerheim. No sitten mä olin kerran ( ...) seppele. Hän tuli hautajaisiin sinne Lapinlahden sinne (...) Odotan seppeleen kanssa ja talvipakkanen ja elävät kuvat ja mä ajattelen että hyvä Jumala kun ei se tulekaan ja kaikki on jo sisällä ja mä palelin. Seppele roikku tossa ja voi hyvä Jumala. Mulla oli isän tekemät tallukkaat jalassa. Isä teki meille aina talveksi tallukkaat. Niin, ei meillä ollut rahaa kenkiin. Puukengissäkin kuljettiin.
No ja sit vihdoin ja viimein se autolla tuli ja sanoi voi stackars liten, nu fryser du. No eihän mun tarvinnut sanoa että mä fryysaan. Mä selitin hälle ettei viedä näitä kukkia nyt sinne kappeliin sisälle lämpöiseen, ne kuihtuvat kaikki ja putoavat alas, että jätetään ne tähän pakkaseen ja setä on kiltti ja ottaa sitten.
Tack ska du ha och här har du tio mark och gå genast och dricka hett saft.

Mulla oli ainakin hyvät suhteet häneen vaikka aina laulettiin silloin punikkiaikana että Mannerheim on vankka, se kävelee kuin ankka ja maha on kuin Amerikan silavaa, naama on kuin ryssän limppu, korvat on kuin näkkileipä. Ja kun mä ens kerran näin sen niin mä aattelin, että herra Jumala, noin komea herra. Eihän sillä ole mahaakaan eikä sillä ole mitään ja noin kiltti. Jos minä olisin -18-vuonna tiennyt että Mannerheim on... siitä löytyy ihminenkin, minä olisin kaikki viis kakaraa mennyt puheille. Kukaan ei neuvonut, sillä mun on täytynyt olla rohkea."

*

Se on silmässä;

Naiskauneutta pystyn arvioimaan täydellisesti ja se tuottaa silmilleni määrättömästi mielihyvää.”

Mannerheim, 1919

*

Summa

Kenties paras tiivistys, johon tämän kaiken perusteella pystyn, on 8-kirjaiminen keskitys, joka kuvatessaan jotain olennaista kohdehenkilössä, eittämättä tekee tälle samanaikaisesti veristä vääryyttä:

”Nain, olen.”

*

Lopuksi

Kirjailija Veijo Meri esitti Helsingin yliopiston Studia Generalia –luentosarjassa 27.2.1992 näkemyksensä Mannerheimista, suurmiehen luonteesta.  Kuvauksen ydin oli tämä:

Mannerheimilla oli herkät tai arkisemmin sanoen huonot hermot ja hysteerisiä reaktioita.

Hänen perusturvallisuutensa oli järkkynyt monta kertaa, ja kaksi kertaa hän oli menettänyt sen kokonaan, silloin kuin hänen lapsuudenkotinsa tuhoutui, kun isä karkasi ja äiti kuoli ja lapset hajoitettiin kolmen valtakunnan alueelle, mikä kansanrunossa tai rekilaulussa olisi jo todella raflaava kohtalo, ja silloin kun imperiumi, jota hän todella uskollisesti ja uskoen oli palvellut kolmekymmentä vuotta, tuhoutui kokonaan eikä tulevaisuus antanut hänelle muuta mahdollisuutta kuin tulla murhatuksi.

Häneltä tuhoutui myös oma perhe ja koti.

Hän oli ehtinyt täyttää seitsemänkymmentä vuotta, kun tuli Suomen vuoro joutua tappolistalle.  Kaksi kertaa maan kohtalo oli hiuskarvan varassa.  Kukaan ei olisi lyönyt vetoa Suomen puolesta. 

Kaiken lisäksi hän oli monta kertaa vammautunut ja pysyvästi invalidi. Reisiluun murtuma oli lyhentänyt hänen toista jalkaansa.  Kun katsoo tarkkaan 1940-luvun valokuvia, niissä Mannerheim melkein aina puristaa kädellä kylkeään.  Ote on voimakas. Se ei ollut mikään poseerausasento.  Hän tuki kylkeään ja heikensi sisäistä kipua ulkoa päin aiheuttamallaan vastakivulla.   Kaiken tämän täytyi vaurioittaa Mannerheimin hermostoa.  http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7da2867223655abb4ff71a87a9f4e&archive=&zoom=YES [Marsalkka Karhumäen asemalla 20.6.1942]

http://sa-kuva.fi/neo2?tem=webneo_inform_userules&lang=FIN&id=7aa7d222602b4212a16bda36528c8972&archive=&name=156449 [Presidentti Mannerheim keskustelee ministeri Salovaaran, Aaltosen, Osaran, Takin, Reinikan ja Ramsayn kanssa. Helsinki, Eduskuntatalo 1944.08.04]

Täytyy myös muistaa kaksi koulusta erottamista Suomessa ja ne toistuvat konfliktit, joita hänellä oli kahdenkymmenen ikäiseksi saakka täällä.  Kun hän Venäjälle meni, kyllä hän melkein kaikki sillan takanaan poltti.  Sain lisää todistajia, jotka uskottavasti kertoivat, että Mannerheimilla oli suhde, todennäköisesti alle viisitoistavuotiaaseen tyttökoululaiseen ja professorin tyttäreen, Haminassa.  Tyttö tuli raskaaksi.  Asiat hoidettiin, syntyi poika Amerikkaan.  Mannerheim erotettiin kadettikoulusta.  Saattomies toi hänet kuin pidätetyn maalta kaupunkiin ja hänen oli vielä samana päivänä poistuttava koulun alueelta.  Rötös oli, jos se tuo oli, paha. 

Nimenomaan kevytmielisyydestä ja aistillisuudesta suku poikaa nuhteli.

On toinenkin pitkä varjo: Mannerheimin äidin nimeä ei ole hautakivessä, jonka alla hän lepää.  On täysin selvää, ettei äidin suku ole antanut panna siihen nimeä Mannerheim, vaikka siihen on ollut satakymmenen vuotta aikaa.  Kukaan ei ole vielä kysynyt, missä se hauta on.

Mannerheimilla ei ollut viilentävää välimatkaa tapahtumiin eikä hän saanut edes tilapäistä helpotusta, kun ei kyennyt kääntämään niille selkäänsä.  Mannerheimin lukuisat eroanomukset eivät olleet pelkkää taktiikkaa, poliittista painostusta.  Ne olivat myös syvän henkisen kriisin aiheuttamia pakkoreaktioita paniikkitilan purkauksia.

Mannerheimin psyykeä ei ole ymmärrettävistä syistä sanottavasti pohdittu, saati tutkittu.  Hänen lujuutensa ja varmuutensa varaan jätti kansakunta monta kertaa kohtalonsa.

Uskoa häneen ei ole ollut lupa horjuttaa.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Veijo_Meri

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kiitos pitkästä ja hyvin mielenkiintoisesta jutusta.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Hyvin mielenkiintoinen kooste.

Jäänee arvoitukseksi, kuinka paljon Mannerheimin henkilökohtaiset suhteet Venäjälle vaikuttivat Talvi- ja Jatkosotien tulokseen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Walden oli täällä (päämaja, Mikkeli 1943). Päivällispöydässä marsalkka oli jälleen loistavalla tuulella.
Hän kertoi hyvin paljon ja mielenkiintoista mm. Japanin sodan ajoilta. Hän muisti kaikki nimetkin.
Saavuttuaan kenraali Mistsenkon esikuntaan hän tiedusteli sitä rykmenttiä, johon hänet oli määrätty.
Mistsenko vastasi, että se oli jo ratsastanut eteenpäin. Marsalkka oli tällöin aikonut lähteä heti jatkamaan matkaansa. Kenraali oli kuitenkin pyytänyt hänet päivälliselle, ja hän oli suostunut. Päivällisellä oli ollut harmaaviiksinen kenraali ja - nuori kaunis sairaanhoitajatar.
Jälkimmäisen takia hän oli jäänyt, ja saanut sitten ratsastaa kiivaasti tavoittaakseen rykmenttinsä."
Lähde:
W.E. Tuompo: Päiväkirjani päämajasta 1941-1944. s. 203.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset