Veikko Huuska

Miksi ulkoministeri Tuomioja söi sanansa isäntämaatuki -asiakirjan käsittelyssä?

Tekninen häiriö: Teksti on luettavissa paremmin jäsenneltynä kommentti-osuudessa. - Harmi, mistähän tällainen ajoittain toistuva tekstin sylttääminen oikeasti johtuu? * Joitakin näyttää kummastuttaneen se, että ulkoministeri Erkki Tuomioja otti joitain päiviä sitten eduskunnassa niin voimakkaasti pulttia kysymyksistä ja kritiikistä jotka koskivat Suomen nyt allekirjoittamaa Isäntämaatuki –sopimus yhteisymmärrysasiakirjaa NATOn kanssa. http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/eduskunta%20debatti-25094 ”Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) vaikutti tuohtuneelta ja kyllästyneeltä asian tiimoilta saamiinsa yhteydenottoihin ja sen ympärillä velloviin epäluuloihin: – On aivan päätöntä puhua mistään kauttakulkusopimuksesta. Suomi on sellainen suvereeni, itsenäinen valtio, jossa päätetään täsmälleen vain Suomen päätöksellä, keitä tänne tulee ja missä tarkoituksessa, Tuomioja jyrähti.” [vahvennos VH] http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175337-miksi-tuomioja-ja-haglun... * Tuo hiiltyminen oli niin poikkeuksellista toimintaa, että sitä pitää tutkailla tarkemmin. * Nyt joudun viittaamaan omaan blogiini pvm 28.8.2014 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174729-kertoiko-presidentti... Avasin tuossa blogissani Eduskunnan täysistunnon ja suullisen kyselytunnin pöytäkirjan puheenvuorot viime huhtikuulta: Kuten muistetaan silloinhan ed. Pertti Salolainen ja suuri joukko muita kansanedustajia paheksui asian tiimoilta esiintynyttä peittelyä ja salailua, kuten silloin näytti. Keskustelun aikana ulkoministeri Tuomioja ja puolustusministeri Haglund esittivät yhteensä neljä (6) kertaa selväsanaisen toimintaohjelman, miten asian suhteen edetään. Se kuului lyhykäisyydessään näin, eri puheenvuoroissa esitettynä: * Tuomioja (I puheenvuorossaan); ”Tätä on viimeksi muun muassa 2010 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle käydyssä katsauksessa käyty lävitse. Tämä ei ole mikään jäniksen selässä oleva asia. (Puhemies koputtaa) 2016 mennessä Suomen ja Ruotsin on ollut määrä valmistella tämä yhteistyöasiakirja, ja siitä tullaan käymään taatusti erittäin laaja keskustelu ja kaikki tiedot toimittamaan eduskunnalle.” [korostukset VH:n] * Tuomioja (II puheenvuorossaan): ”En ihan tiedä tarkalleen, mikä on kaikkien sopimustilanne tällä hetkellä, mutta Ruotsin kanssa vastaavaa yhteistoiminta-asiakirjan muotoa, sanotaan sopimusta, on myöskin valmisteltu. Siitä riippumatta, mikä sen päätöksenteon muoto on, on täysin selvää, että tällaisissa kysymyksissä kaikki ne asiakirjat tullaan toimittamaan, ja kaikki keskustelut ja poliittinen kanta tullaan varmistamaan ja ankkuroimaan eduskunnan ja sen valiokuntien kautta.” * Tuomioja (III puheenvuorossaan): ”Se, että näitä ei ole tässä nyt erikseen valmisteltu, johtuu siitä, että en ole esittelevänä ministerinä ollut aikeissakaan tässä kuussa [huhtikuu 2014, VH] tuoda, tai ensi kuussa tuoda tätä asiaa päätökseen. Tämä on valmistelua, joka jatkuu vielä ainakin syksyyn asti, ja ennen kuin siitä tehdään mitään ratkaisuja, niin se käydään, kuten totesin, täällä eduskunnan valiokuntien kanssa lävitse.” * Tuomioja (IV puheenvuorossaan): ”Hallitus ei ole tätä käsitellyt, koska ei ole mitään uutta asiaa, jota vielä käsiteltäisiin. Kun olen tässä esittelevänä ministerinä saanut kuulla, että tässä aletaan olla valmis, olen silloin todennut, että tällä asialla ei ole nyt sellainen kiire, vaan sitä katsotaan sitten ehkä syksyn aikataululla. Esittelevänä ministerinä olen tämän todennut juuri muun muassa siitä syystä, että voimme käydä täällä ja kaikissa valiokunnissa tarpeelliset selvitykset ja keskustelut.” * Tuomioja (V puheenvuorossaan): ”Toteaisin ensinnäkin, että en minäkään ole nähnyt kaikkia niitä asiakirjoja, joihinka tuo Keskisuomalaisen kirjoitus perustuu, koska ne ovat normaaleja valmisteluasiakirjoja, joita ei tuoda ennen kuin on jotain, johonka edellytetään poliittista kantaa.” * Haglund (III puheenvuorossaan): ”Tämä on normaalia virkavalmistelua. Minäkään en ole käsitellyt tätä asiakirjaa. Minä olen ollut tietoinen siitä, että meidän kumppanuustavoitteissa on kirjattu, että tämä tulee vuoteen 2016 mennessä tehdä ja että valmistelu on vireillä, että vuosi 2016 lähestyy. Sitten ulkoministeri on tässä vastuuministeri, hän sitten sen esittelee. Hän kertoi juuri meille, että tässä vielä keväällä tätä varmasti meidän päässä katsotaan ja sitten ehkä syksyllä tehdään päätöksiä. Meidän viranhaltijat ovat todenneet julkisuuteen, että heidän arvionsa mukaan toukokuussa tämä on valmis poliittiseen käsittelyyn ja mahdolliseen päätöksentekoon. Voi olla, että se on syksyllä.” * Eli Eduskunnan edessä ja tv-kameroiden todistaessa kuusi (6) kertaa vakuutus miten asiassa tullaan menettelemään. Siis: Sitten kun yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoittaminen on tulossa ajankohtaiseksi, hallitus tekee siitä esityksen ja asia menee normaalissa järjestyksessä valiokuntakäsittelyyn (ulkoasiain- ja puolustusvaliokunta). Ja sitten Ei ole ollut kiirettä. On sovittu että tehdään 2016 mennessä. 2016 lähestyy. Todennäköisesti tulee syksyllä. Syksyn vuotta ei mainittu, mutta asiayhteydestä oli pääteltävissä että ministerit tarkoittivat tämän vuoden 2014 syksyä. * Kaikki OK. * Mutta sitten alkoi tapahtua. Mikään ei pitänyt paikkaansa, mitä oli sanottu. Aikataulu meni mönkään. Tuli suoraan sanoen kiire.¨ Ja se kiire tuli NATOlle. Ja meidän nilkit painoi perässä. * NATO katsoi, että Itämeren altaan NATO-jalustan edistäminen on juuri nyt ajankohtainen ja kiireellinen. Niinpä se ilmoitti Suomelle ja joillekin muillekin maille, että unohtakaa nyt se lilluttelunne siellä ja joku vuosi 2016. Ei sinne asti aleta vartoomaan. Isäntämaatukisopimus allekirjoitetaan ja kuitataan ihan akuutissa Ukraina-kriisin tilanteessa ja Putinille varoitukseksi 4.9.2014 Walesissa pidettävässä NATOn huippukokouksessa. * Aikataulu ja ajankohta oli mitä epäsopivin ja epämiellyttävin Suomelle. Ainakin sen toiminnan autonomian ja itsenäisyyden kannalta. Kyllä meidän oli tarkoitus kuten Eduskunnassa huhtikuussa todettiin ihan itse katsoa sopiva ajankohta asian käsittelylle Eduskunnassa ja sitten kun sieltä on saatu käsittely pulkkaan sitten ilmoittaa NATOlle, että Suomi on valmis allekirjoittamaan tämän. Ihan demokraattisen ja Eduskunnalle ilmoitetun oikean marssijärjestyksen mukaisesti. * Mutta tässä oli pari muuttujaa. Normaalitilanteessa ulkoministeri Tuomioja olisi luonnollisesti ilmoittanut, että muuten ehkä hyvä, mutta kun me teemme Suomessa itsenäisesti päätöksemme ulkopolitiikkaa ja etenkin puolustuspolitiikkaa koskevissa asioissa, sovellamme laajaa konsensusta, ja kun tuli vielä huhtikuussa 2014 niin topakasti todettu Eduskunnan edessä että tämä soppari käsitellään ensin hallituksessa ja sitten valiokunnassa ja Eduskuntakin lausuu, niin tämä NATOn esittämä aikataulu ei käy. * Miksi näin ei toimittu? Mikä Erkkiin meni? Kohtalaisen luotettavalta taholta olen kuullut keskenään ristiriitaisia kannanottoja, mutta konstruoisin niistä seuraavan suhteellisen järkeenkäyvän menopolun: NATOn pääsihteeriksi Fog Rasmussenin jälkeen valittiin maaliskuussa Jens Stoltenberg, Norjan ex-pääministeri, ja vasemmistodemari, Tuomiojan jonkinsortin tuttu. Tämä henkilövalinta pehmensi kummasti Tuomiojan NATO-allergiaa. Stubbin ja Reinfeldtin oli helppo antaa pikkulintujen laulaa NATON päämajan suuntaan, että NATO vastaisuus on Putinin riuhtomisen myötä laimentunut Suomessa ja selkeä actioni on syytä käynnistää juuri nyt, kun ”rauta on kuumana”. Näin järjestyi tämä ajolähdönomainen allekirjoitusrumba Walesin huippukokoukseen. Onhan sitä Helsingistä ennenkin tilailtu kaikenlaista, nooteista alkaen. * Näin tässä kävi. Tuomioja joutui syömään sanansa. Calle Haglundin osalta tuskin kukaan sellaista edes huomasi. Mutta kuka tämän jälkeen uskoo, että Suomi muka toimii näin: ”Suomi on sellainen suvereeni, itsenäinen valtio, jossa päätetään täsmälleen vain Suomen päätöksellä, keitä tänne tulee ja missä tarkoituksessa.” (Tuomioja) * Kun ei edes yhteisymmärryspöytäkirjaa pystytä käsittelemään ja sopimaan ja päättämään normaalissa itsenäisessä järjestyksessä, vaan tulee tällaista vedätystä (toki ainakin osin sisäsyntyistä) niin miten sitten tositilanteessa? Tositilanteessa Suomi tulee toteamaan: Ne jyrää meitin… * PS. Kuka oli aktiivinen? Aikakautemme historiankirjoitus tullee joskus selvittämään, missä määrin NATO toimi omaehtoisesti ja Putininvastaisen toimintasuunnitelmansa mukaisesti, ja missä määrin Isäntämaatuki –sopimus yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoituksen ajankohta sai herätteitä Suomalaiselta taholta. Lopputulokseksi tulee varmaan: Fifty - Sixty. *

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tekninen häiriö:

Teksti on luettavissa paremmin jäsenneltynä kommentti-osuudessa. - Harmi, mistähän tällainen ajoittain toistuva tekstin sylttääminen oikeasti johtuu?

*

Joitakin näyttää kummastuttaneen se, että ulkoministeri Erkki Tuomioja otti joitain päiviä sitten eduskunnassa niin voimakkaasti pulttia kysymyksistä ja kritiikistä jotka koskivat Suomen nyt allekirjoittamaa Isäntämaatuki –sopimus yhteisymmärrysasiakirjaa NATOn kanssa.

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/eduskunta%2...

”Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) vaikutti tuohtuneelta ja kyllästyneeltä asian tiimoilta saamiinsa yhteydenottoihin ja sen ympärillä velloviin epäluuloihin: – On aivan päätöntä puhua mistään kauttakulkusopimuksesta. Suomi on sellainen suvereeni, itsenäinen valtio, jossa päätetään täsmälleen vain Suomen päätöksellä, keitä tänne tulee ja missä tarkoituksessa, Tuomioja jyrähti.” [vahvennos VH]

http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175337-mi......

*

Tuo hiiltyminen oli niin poikkeuksellista toimintaa, että sitä pitää tutkailla tarkemmin.

*

Nyt joudun viittaamaan omaan blogiini pvm 28.8.2014

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17472......

Avasin tuossa blogissani Eduskunnan täysistunnon ja suullisen kyselytunnin pöytäkirjan puheenvuorot viime huhtikuulta: Kuten muistetaan silloinhan ed. Pertti Salolainen ja suuri joukko muita kansanedustajia paheksui asian tiimoilta esiintynyttä peittelyä ja salailua, kuten silloin näytti.

Keskustelun aikana ulkoministeri Tuomioja ja puolustusministeri Haglund esittivät yhteensä neljä (6) kertaa selväsanaisen toimintaohjelman, miten asian suhteen edetään.

Se kuului lyhykäisyydessään näin, eri puheenvuoroissa esitettynä:

*

Tuomioja (I puheenvuorossaan);

”Tätä on viimeksi muun muassa 2010 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle käydyssä katsauksessa käyty lävitse. Tämä ei ole mikään jäniksen selässä oleva asia. (Puhemies koputtaa) 2016 mennessä Suomen ja Ruotsin on ollut määrä valmistella tämä yhteistyöasiakirja, ja siitä tullaan käymään taatusti erittäin laaja keskustelu ja kaikki tiedot toimittamaan eduskunnalle.” [korostukset VH:n]

*

Tuomioja (II puheenvuorossaan):

”En ihan tiedä tarkalleen, mikä on kaikkien sopimustilanne tällä hetkellä, mutta Ruotsin kanssa vastaavaa yhteistoiminta-asiakirjan muotoa, sanotaan sopimusta, on myöskin valmisteltu. Siitä riippumatta, mikä sen päätöksenteon muoto on, on täysin selvää, että tällaisissa kysymyksissä kaikki ne asiakirjat tullaan toimittamaan, ja kaikki keskustelut ja poliittinen kanta tullaan varmistamaan ja ankkuroimaan eduskunnan ja sen valiokuntien kautta.”

*

Tuomioja (III puheenvuorossaan):

”Se, että näitä ei ole tässä nyt erikseen valmisteltu, johtuu siitä, että en ole esittelevänä ministerinä ollut aikeissakaan tässä kuussa [huhtikuu 2014, VH] tuoda, tai ensi kuussa tuoda tätä asiaa päätökseen. Tämä on valmistelua, joka jatkuu vielä ainakin syksyyn asti, ja ennen kuin siitä tehdään mitään ratkaisuja, niin se käydään, kuten totesin, täällä eduskunnan valiokuntien kanssa lävitse.”

*

Tuomioja (IV puheenvuorossaan):

”Hallitus ei ole tätä käsitellyt, koska ei ole mitään uutta asiaa, jota vielä käsiteltäisiin. Kun olen tässä esittelevänä ministerinä saanut kuulla, että tässä aletaan olla valmis, olen silloin todennut, että tällä asialla ei ole nyt sellainen kiire, vaan sitä katsotaan sitten ehkä syksyn aikataululla. Esittelevänä ministerinä olen tämän todennut juuri muun muassa siitä syystä, että voimme käydä täällä ja kaikissa valiokunnissa tarpeelliset selvitykset ja keskustelut.”

*

Tuomioja (V puheenvuorossaan):

”Toteaisin ensinnäkin, että en minäkään ole nähnyt kaikkia niitä asiakirjoja, joihinka tuo Keskisuomalaisen kirjoitus perustuu, koska ne ovat normaaleja valmisteluasiakirjoja, joita ei tuoda ennen kuin on jotain, johonka edellytetään poliittista kantaa.”

*

Haglund (III puheenvuorossaan):

”Tämä on normaalia virkavalmistelua. Minäkään en ole käsitellyt tätä asiakirjaa. Minä olen ollut tietoinen siitä, että meidän kumppanuustavoitteissa on kirjattu, että tämä tulee vuoteen 2016 mennessä tehdä ja että valmistelu on vireillä, että vuosi 2016 lähestyy.

Sitten ulkoministeri on tässä vastuuministeri, hän sitten sen esittelee. Hän kertoi juuri meille, että tässä vielä keväällä tätä varmasti meidän päässä katsotaan ja sitten ehkä syksyllä tehdään päätöksiä. Meidän viranhaltijat ovat todenneet julkisuuteen, että heidän arvionsa mukaan toukokuussa tämä on valmis poliittiseen käsittelyyn ja mahdolliseen päätöksentekoon. Voi olla, että se on syksyllä.”

*

Eli Eduskunnan edessä ja tv-kameroiden todistaessa kuusi (6) kertaa vakuutus miten asiassa tullaan menettelemään.

Siis:

Sitten kun yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoittaminen on tulossa ajankohtaiseksi, hallitus tekee siitä esityksen ja asia menee normaalissa järjestyksessä valiokuntakäsittelyyn (ulkoasiain- ja puolustusvaliokunta).

Ja sitten Ei ole ollut kiirettä. On sovittu että tehdään 2016 mennessä. 2016 lähestyy. Todennäköisesti tulee syksyllä. Syksyn vuotta ei mainittu, mutta asiayhteydestä oli pääteltävissä että ministerit tarkoittivat tämän vuoden 2014 syksyä.

*

Kaikki OK.

*

Mutta sitten alkoi tapahtua. Mikään ei pitänyt paikkaansa, mitä oli sanottu. Aikataulu meni mönkään. Tuli suoraan sanoen kiire.¨

Ja se kiire tuli NATOlle. Ja meidän nilkit painoi perässä.

*

NATO katsoi, että Itämeren altaan NATO-jalustan edistäminen on juuri nyt ajankohtainen ja kiireellinen.

Niinpä se ilmoitti Suomelle ja joillekin muillekin maille, että unohtakaa nyt se lilluttelunne siellä ja joku vuosi 2016. Ei sinne asti aleta vartoomaan. Isäntämaatukisopimus allekirjoitetaan ja kuitataan ihan akuutissa Ukraina-kriisin tilanteessa ja Putinille varoitukseksi 4.9.2014 Walesissa pidettävässä NATOn huippukokouksessa.

*

Aikataulu ja ajankohta oli mitä epäsopivin ja epämiellyttävin Suomelle.

Ainakin sen toiminnan autonomian ja itsenäisyyden kannalta.

Kyllä meidän oli tarkoitus kuten Eduskunnassa huhtikuussa todettiin ihan itse katsoa sopiva ajankohta asian käsittelylle Eduskunnassa ja sitten kun sieltä on saatu käsittely pulkkaan sitten ilmoittaa NATOlle, että Suomi on valmis allekirjoittamaan tämän.

Ihan demokraattisen ja Eduskunnalle ilmoitetun oikean marssijärjestyksen mukaisesti.

*

Mutta tässä oli pari muuttujaa.

Normaalitilanteessa ulkoministeri Tuomioja olisi luonnollisesti ilmoittanut, että muuten ehkä hyvä, mutta kun me teemme Suomessa itsenäisesti päätöksemme ulkopolitiikkaa ja etenkin puolustuspolitiikkaa koskevissa asioissa, sovellamme laajaa konsensusta, ja kun tuli vielä huhtikuussa 2014 niin topakasti todettu Eduskunnan edessä että tämä soppari käsitellään ensin hallituksessa ja sitten valiokunnassa ja Eduskuntakin lausuu, niin tämä NATOn esittämä aikataulu ei käy.

*

Miksi näin ei toimittu?

Mikä Erkkiin meni?

Kohtalaisen luotettavalta taholta olen kuullut keskenään ristiriitaisia kannanottoja, mutta konstruoisin niistä seuraavan suhteellisen järkeenkäyvän menopolun: N

ATOn pääsihteeriksi Fog Rasmussenin jälkeen valittiin maaliskuussa Jens Stoltenberg, Norjan ex-pääministeri, ja vasemmistodemari, Tuomiojan jonkinsortin tuttu.

Tämä henkilövalinta pehmensi kummasti Tuomiojan NATO-allergiaa.

Stubbin ja Reinfeldtin oli helppo antaa pikkulintujen laulaa NATON päämajan suuntaan, että NATO vastaisuus on Putinin riuhtomisen myötä laimentunut Suomessa ja selkeä actioni on syytä käynnistää juuri nyt, kun ”rauta on kuumana”.

Näin järjestyi tämä ajolähdönomainen allekirjoitusrumba Walesin huippukokoukseen.

Onhan sitä Helsingistä ennenkin tilailtu kaikenlaista, nooteista alkaen.

*

Näin tässä kävi.

Tuomioja joutui syömään sanansa. Calle Haglundin osalta tuskin kukaan sellaista edes huomasi.

Mutta kuka tämän jälkeen uskoo, että Suomi muka toimii näin:

”Suomi on sellainen suvereeni, itsenäinen valtio, jossa päätetään täsmälleen vain Suomen päätöksellä, keitä tänne tulee ja missä tarkoituksessa.” (Tuomioja)

*

Kun ei edes yhteisymmärryspöytäkirjaa pystytä käsittelemään ja sopimaan ja päättämään normaalissa itsenäisessä järjestyksessä, vaan tulee tällaista vedätystä (toki ainakin osin sisäsyntyistä) niin miten sitten tositilanteessa?

Tositilanteessa Suomi tulee toteamaan: Ne jyrää meitin…

*

PS.
Kuka oli aktiivinen?

Aikakautemme historiankirjoitus tullee joskus selvittämään, missä määrin NATO toimi omaehtoisesti ja Putininvastaisen toimintasuunnitelmansa mukaisesti, ja missä määrin Isäntämaatuki –sopimus yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoituksen ajankohta sai herätteitä Suomalaiselta taholta.

Lopputulokseksi tulee varmaan:

Fifty - Sixty.

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Blogi liittyy taustoittavine pöytäkirjateksteineen tiiviisti tähän
avaukseen jonka Mikko Elo eilen teki:

http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175275-yh...

Keskeisiltä osin yhdyn Elon esittämään ihmetykseen ja kritiikkiin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hypoteesihan se on tuokin.

Toinen vaihtoehto on, että Suomen valtionjohto (niin presidentti kuin ulkoministeriökin) ovat saaneet Venäjältä tai Venäjää koskien selkeitä signaaleja siitä, että asialla on tosi kiire, vaikka julkisesti ei voidakaan kertoa mitä on käynyt ilmi (mm. Niinistön ja Putinin tapaamisessa).

Itse asiassa en oikein usko tuohon Stubbin sotajuoneen hyödyntää Tuomiojan kaverin nimittämistä NATO:n johtoon eduskuntakäsittelyn välttämiseksi. Tuskinpa se pelkästään olisi saanut Tuomiojaa suopiolliseksi näinkin selkeän NATO-integraatiosopimuksen luomiseksi kaksi vuotta etuajassa hänen ulkoministerikautenaan. Ja kaiken lisäksi todella äkkiä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Toinen vaihtoehto on, että Suomen valtionjohto (niin presidentti kuin ulkoministeriökin) ovat saaneet Venäjältä tai Venäjää koskien selkeitä signaaleja siitä, että asialla on tosi kiire,"

Mikäli parlamentaarinen asiainkäsittely halutaan unohtaa niin Suomeen täytyy julistaa poikkeustila ja saattaa liikekannallepano täytäntöön ja kiireesti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tarkoitus pyhittää joskus keinot. Talvisodan syttyessä sisäministeri Kekkonen soitti Cajanderille ja ehdotti aamutuimaan pikaista hallituksen kokousta. Cajander oli kysynyt: "Pitääkö meidän todella kokoontua ennen virka-aikaa?"

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Ilman, että puutun menettelytapaan sen enempää, en voi rivikansalaisena sanoa muuta kuin sen, että Tuomioja on harvoja eturivin poliitikkojamme, jossa on enemmän valtiomiestä kuin poliitikkoa ja jokainen voi varmasti myöntää, ettei hänestä "haukkaa" saa tekemälläkään.

Tapahtumien vauhti on varmasti yllättänyt kaikki. Kuka olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten, että Venäjä on valmis uhraamaan maineensa, kaupalliset etunsa ja suoraan leikkaamaan kansalaistensa hyvinvointia ajakseen häikäilemätöntä etupiiripolitiikkaa.

Olisiko menettelyn perusteena ollut nopeasti syntynyt Suomen valtiojohdon tarve antaa selkeä signaali sekä itään että länteen, kenen joukossa seisomme?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Olisiko menettelyn perusteena ollut nopeasti syntynyt Suomen valtiojohdon tarve antaa selkeä signaali sekä itään että länteen, kenen joukossa seisomme?"

On myös kolmas vaihtoehto jonka turvin olemme omaa turvallisuuspolitiikkaa jo vuosikymmeniä menestyksekkäästi tehneetkin ja demokraattisessa maassa tästä itsenäisyysmahdollisuudesta oltaisiin kysytty asianomaisiltakin. Ruotsi on ilmoittanut toimivansa demokraattisesti tässäkin asiassa, Suomessa salaillaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ehkäpä tilanne ei Ruotsin geopoliittisen aseman kannalta katsottuna ole samalla tavalla kiireellinen kuin Suomella. Kukaan maailmassa ei sitä paitsi ole kyseenalaistamassa kummassa leirissä Ruotsi seisoo.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Vaikuttaa siltä että sopimus lienee asiallinen sisällöltään. En ole lukenut suomeksi. Sitten tämän kiireen ja menettelytapojen taustalla voi olla sellaista tietoa, jota ei ole tarkoituksen mukaista saattaa julkisuuteen. Allekirjoittajan vaihtamisellakin voi olla joku tarkoitus. Luulisin että Niinistö on keskustellut Putinin kanssa sopimuksesta tavatessaan hänet.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kuten kommenteistakin on helppo havaita tässä ei nyt kaikki mene ihan niinkuin sanotaan, tai kuin pitäisi mennä.

Miksi tällainen jakomielinen menettely? Toisaalta todellakin vähätellään ja minorisoidaan allekirjoituksen merkitystä ja vaikutuksia. Toisaalta se ilmiselvästi on - ja ainakin voi olla - selkeä väliaskel aina vain pidemmälle menevään yhteistyöhön, jonka luonteva päätepiste sitten on jäsenyys.

Ei ihme että jakarandakaarteessa paineet nousevat.

Itse en vähättelisi NATOn pääsihteeriratkaisun osuutta kokonaisuudessa. Stoltenberg aloittaa 1.10.2014, ja kun ajattelemme hänen poliittista profiiliaan ja mainettaan, sen on kyllä perin erilainen kuin kohtalaisena haukkana jo ennen pääsihteeriyttään esiintyneen Fog Rasmussenin. Viittaan vain tällaiseenkin tapahtumaan ja sen taustoihin:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16554...

Totean blogissa Rasmussenista:

"[linkatussa tv-dokumentissa]Ohjelmassa todettiin suoraan, että Fogh Rasmussenin juoksupoika-palvelut Bushille ja Blairille 2003 Irakin sodanaluavatkauksessa palkittiin myöhemmin.

Vuonna 2009 koitti NATOn pääsihteerin posti - kuin manulle illallinen. Huomattava on, että Fogh Rasmussen toimi 2003 Tanskan pääministerinä ja EU-puheenjohtajana, ja esiintyi ja paimensi hommia EU-mandaatilla."

*

Kokonaisuudessaan yhteisymmärrysasiakirja -juttu tulee jäämään omalaatuisuudessaan historiaan, ja hieman riippuen miten kv- tilanne nyt kääntyilee, tämä episodi voi saada yllättävänkin merkittävän turning point -aseman.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset