Veikko Huuska

Miten Putin kokee maailman?

Miten Putin kokee maailman?

 

Aloitetaanpa vihollisen, eli maailman ainoan todellisen supervallan, Yhdysvaltain presidentin, Barck 007 Obaman luonnehdinnalla Venäjän presidentin, V.V. Putinin henkilöstä.

 

Luonnehdinta on luonnollisesti epäystävällinen, loukkaava ja – osuva.  Onhan Obama toiminut nuorisokouluttajana ja vapaaehtoistyöntekijänä pahamaineisen Chicagon slummialueilla, sikäläisten jengiläisten ja muun sakan keskellä.  Ympäristöhän tekee kaltaisekseen, ainakin osaksi, ja niinpä – mehän tiedämme, että kukaan ei ole niin tarkkanäköinen ”noihin” kuuluvan luonnehtija, kuin keskenkasvuisena omaan jengiin voimakkaasti leimaantunut poika.

 

 – Obaman Putin-määritelmä kuului:

 

”Hän on häirikkö, joka retkottaa pulpetissaan luokan perällä ja yrittää näyttää siltä kuin ei olisi muka tehnyt mitään”.

 

Tämän on täytynyt osua ja upota.  Putin siis loukkaantui.  Hän oli häirikkö, katulapsi, ja on sitä vieläkin, siis luokan ”tuhmis”.  Johonkin mittaan ja hetkeen asti hän jopa yritit edes hiukan näyttää siltä kuin katuisi ja parantaisi tapansa ja lakkaisi olemasta ”pahis”, mutta sitten elämä ja kokemukset osoittivat hänelle, ettei se kannata.  Hänen on parempi olla, ja hänet huomioidaan kun hän on ”paha”.

 

*

 

Viime lauantaina (1.81.20149 Obama arvioi kollegaansa viimeisimmän puhelinkeskustelun perästä:

 

"Joskus ihmiset eivät toimi rationaalisesti", hän sanoi Putinista. 

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1406870274831

 

*

 

Mistä lähtien itsevaltiaat olisivat toimineet rationaalisesti?

 

*

 

Tosiasiassa Obama on osoittautunut heikoksi presidentiksi, yhdeksi heikoimmista Yhdysvaltain historiassa, ja valtapolitiikan väistämättömällä logiikalla se on tuonut tyhjiön tai vähintäänkin liikkumatilaa maailmanpolitiikan aina niin arvaamattomilla kentillä.  Putin on ottanut sen tilan haltuunsa.  Tämä on se tekijä, joka on paljon häntä kannustanut.  Hän ei ole vain Moskovan herra, vaan hän johtaa nyt maailman meininkiä.

 

Varmastikin Putinin shilovjikit ja sen ylin esikunta on tarkasti analysoinut näiden vuosien – siis vuoden 1991 katastrofin ja nykypäivän välisen ajanjakson, tämän neljännesvuosisadan janan, ja he ovat tulleet siihen sinänsä yksinkertaiseen johtopäätökseen joka ympärillämme vallitsee.

 

Nimittäin että Yhdysvallat ja Eurooppa – nuo maailmansotien välisen ajan dominantit, ja WW 2:n jälkeiset voittajavallat ovat ”pudonneet” – mitään varsinaisesti ei ole noussut sijaan.  Kiina on hiljainen jättiläinen, joka kasvaa sisällään, mutta ei ole pahemmin ärähdellyt eikä edes ”kääntänyt kylkeään”; sinä päivänä kun se kääntää, me kaikki huomaamme sen kyllä.

 

*

 

Sen sijaan maailmanjärjestyksen orkesteroijiksi on kohonnut epämääräinen sakki. 

 

  1. Ensinnäkin väkivaltaiset valtiottomat voimat, jotka Bush jr nosti tikun nokassa maailmanjärjestyksen ylimpään kerrokseen, Terrorismi: kuka määrittää agendan, määrittää maailman.  Aiheesta ja aiheetta näistä sekavan seurakunnan parrakkaista tuntemattomuuksista nousi valtapolitiikan pahiksia ja toiminnanohjaajia.

 

  1. Toiseksi väkivaltaiset valtiottomat voimat, jotka vanhan järjestyksen murtuminen ja Lännen hulttioton vapaaliberalismi nosti tikun nokassa maailmanjärjestyksen ylimpään kerrokseen, sinne niin määrittämään maailman agendan.  Nimittäin siis, tämä toinen, valtioton väkivoima, Talous, on tämän saman ikävän neljännesvuosisadan ilmiö.  Ja se kuuluu ehdottomasti niihin, jotka Putin näkee ”pahana”.  Hän näkee, aivan oikein, että Talous on Lännen arvo, sen arvoista suurin, ja ensimmäinen, eikä se mitenkään kovin ”hyvä” ole, siis siinä mielessä, kuin me ihmiset määrittelemme hyvän ja pahan akselilla ”hyvis” – ”pahis”.  Putin näkee Lännen käsityksen taloudesta juuri sellaisena kaksoisstandardin ilmentymänä, jota Länsi soveltaa aina kun sen etuihin liittyen on kannattavaa soveltaa.

 

*

 

Nyt kun yritän luikerrella V.V. Putinin ajatusmaailmaan, joka presidentti Obaman mukaan ei ole ”rationaalainen”.  Tai hän taisi puhua toiminnan rationaalisuudesta, mutta voitaneen ajatella että ajatusmaailmalla ja toiminnalla on jotain yhtymäkohtia – jopa silloin kun ne tai jompikumpi niistä ei ole ”rationaalinen”.

 

Vaikka Putin ei (vielä) olekaan kommentoinut Obama 007:n toiminnan ”rationaalisutta” voisimme – aikaa voittaaksemme – arvioida, mitä hän saattaisi sanoa.

 

Sanominen voisi olla esimerkiksi jotain tämän suuntaista:

 

Arvostettu kollegani Lännessä, presidentti Obama, puhuu "Joskus ihmiset eivät toimi rationaalisesti". 

 

Jos hän itse arvostaisi ”rationaalisesti toimimista” hän varmaankin havaitsisi ettei hänen toimintansa nykyajan kahden suuren maailmanvaikuttajan, kahden väkivaltaisen valtiottoman voiman, terrorismin ja talouden, suhteen ole kovinkaan rationaalista. 

 

Edeltäjänsä tavoin hän jahtaa terroria siellä, missä se sopii Lännen pasmoihin, mutta ei siellä, missä sen jahtaamattomuus sopii Lännen pasmoihin. 

 

Sama on talouden suhteen.  Vai oletteko kuulleet että Obama olisi julistanut ”sotaa” tai ”taistelua” tai jotain ”rajoitetta” taloudelle ja sen toimintavapauksille?  Ette ole.  Onko tässä jotain rationaalisuutta?”

 

*

 

Epäilemättä näillä katsantokantojen eroavaisuuksilla on periaattellinen perusta, ja se on iso.  Tuskin paljon soviteltavissa.

 

En sano, että vaikka yritänkin ”ymmärtää” miten Putinin pää toimii, niin en pyri ymmärtämään hänen toimintaansa juurikaan muuten kuin ”teknisessä” mielessä.  Ymmärtäminen on sitä paitsi eri asia kuin hyväksyminen.

 

Aika lailla ymmärrän sen, että Putin näkee Lännen toiminnan toisin, kuin Länsi näkee oman toimintansa.  Toisaalta Obamanan itseymmärrys on eri pohjalla kuin kollegansa.

 

Niin kauan kuin Putin ja hänen lähipiirinsä kokee voittavansa ”luokan tuhman pojan” roolissaan, hän jatkaa sitä.

 

*

 

A.J.P. Taylorinsa lukeneet käsittävät, mihin tällainen ”löytöretki” voimankäytön rajojen taakse voi pahimmillaan johtaa.  Nälkä kasvaa syödessä, rohkeus vastuksen heikkouden näyttäytyessä.

 

*

 

A.J.P. Taylor; http://en.wikipedia.org/wiki/A._J._P._Taylor

 

“Taylor's thesis was that Hitler was not the demoniacal figure of popular imagination but in foreign affairs a normal German leader. Citing Fritz Fischer, he argued that the foreign policy of the Third Reich was the same as those of the Weimar Republic and the Second Reich. Moreover, in a partial break with his view of German history advocated in The Course of German History, he argued that Hitler was not just a normal German leader but also a normal Western leader. As a normal Western leader, Hitler was no better or worse than Stresemann, Chamberlain or Daladier. His argument was that Hitler wished to make Germany the strongest power in Europe but he did not want or plan war. The outbreak of war in 1939 was an unfortunate accident caused by mistakes on everyone's part.

Notably, Taylor portrayed Hitler as a grasping opportunist with no beliefs other than the pursuit of power and anti-Semitism. He argued that Hitler did not possess any sort of programme and his foreign policy was one of drift and seizing chances as they offered themselves. He did not even consider Hitler's anti-Semitism unique: he argued that millions of Germans and Austrians were just as ferociously anti-Semitic as Hitler and there was no reason to single out Hitler for sharing the beliefs of millions of others.”

 

 

*

 

Down

 

Venäjän nykyisyyden probleemin eräs piirre on sen Neuvostojärjestelmän alasmenon vaiheen piirre, kuva, jossa humalainen presidentti Jeltsin toikkaroi maailman lentokentillä ja mikrofonimetsissä, ja hänestä – samalla Venäjästä – synnytetään pelle, pelle, josta ei tarvitse välittää, jonka näkökohdista, paradigmasta, aatteista, tavoitteista ja kansasta – ja sotavoimasta – ei kannata välittää.  Ei tarvitse, joten ei myöskään välitetä.

 

Niinpä Länsi teki sitten paljon Venäjän kanssa keskustelematta, sen pointteja noteeraamatta ja siitä välittämättä, ja sen protestit täysin ohittaen.

 

*

 

Tämä on kenties kaikkein kipein kohta siinä märkivässä kipuhaavassa, joka Venäjää ja sen politjohtoa jäytää.

 

Siinä missä Jeltsin saattoi hymyssä suin siepata kapellimestarin puikon ja johtaa orkesteri ”sinne päin”, siinä Putin korkeintaan johtaa orkesteria tiukin huulin ja kypärä päässä.

 

*

 

Itse asiassa Venäjä pyysi 14 kertaa, että sen mielipidettä kuullaan ja ollaan kiinnostuneita sen intressistä.

 

Sitten Putin oivalsi, että ei kannata itkeä.  Pitää panna muut itkemään.  Itkemään ja tekemään.

 

*

 

Jonain päivänä Putin havaitsi, miten heikko presidentti Obama oli.  Heikko ja uhaton.  Se avasi ovet.

 

Nyt Putin näkee Lännen heikkouden läpi.

 

Hän näkee Lähi-idän kysymykseen liittyvät mahdollisuudet.  Muun muassa Obaman heikkouden ja haluttomuuden panna Israel kuriin; jatkuessaan palestiinalaisten murhaaminen johtaa tilanteen kypsymiseen siihen, että ISIS levittäytyy Palestiinaan.  Siinä Netanjahu saa mitä tilaa.

 

Putin näkee vain mahdollisuuksia.  Ei uhkia lainkaan.  Kehkeytymässä oleva levottomuuden aika tulee tarjoamaan lisää ja lisää mahdollisuuksia putinilaiselle politiikalle.

 

*

 

Putin oivalsi jonain päivänä, kuka ohjaa maailmanmenoa.

 

Hän vain oivalsi, ettei se ollut Bush, eikä hänen kunnioitettu seuraajansa Obama.  Eikä se ollut Chirac eikä kukaan hänen kunnioitetuista seuraajistaan.  Eikä Kohl tai markel Merkel, ei.

 

Kuka sääti maailman?

 

Sen sääti bin Laden ja hänen gänginsä.  Sen sääti Saddan ja hänen gänginsä.  Sen sääti Kaddafi ja hänen gänginsä.

 

A vot, jumbe, ajatteli Putin.

 

Jos tuollaiset toisen luokan säheltäjät jostain kolmannen luokan maista voivat säätää maailman, niin miksi minä juoksisin Lännen nilkkien perässä pyytämässä niitä kuulemaan minua?

 

Miksi?

 

Hiljaisuus vastaa, ei ole vastausta.  Siksi Putin.  Uusi Putin.  Paha Putin.

 

Nyt Maailma – eikä edes uljas, ylpeä Länsi – jätä pienintäkään risausta huomioimatta, mikä koskee minua, Vladimir Vladimirovitsh Putinia.

 

Putin on tyytyväinen.  Hänen suupieltään nykii.  Miksen keksinyt tätä heti.

 

Maailman suurin säätäjä on tätä nykyä Putin.  Tähän hän pyrki ja pääsi.

 

*

 

Putin on nyt ”Euroopan kova mies”.  Se joka on Euroopassa kova on kova maailmassa.

Putin on tyytyväinen.  Nyt.  Vielä.

 

*

 

Lopulta ehkä pikku Putin seisoo kukkulallaan, hän tuntee edessään suuren tyhjyyden ja aavistaa kosmisen kylmän.

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tuli pakottava tarve kysyä.. _Miksi_ ajattelisit Putinin roolissa noin?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vellu, ei "miksi", vaan "miten"?

Ehkä eläytyvän osallistumisen keinoin.

Siis selkäytimellä.

Ei näitä nähdäkseni voi "rationaalisesti" toimien ja ajatellen hahmottaa, vaan pitää katsoa, mitä tapahtuu, ja yrittää löytää siitä jokin "logiikka". Sehän se vaikeaa onkin, koska se ei selvästikään noudata aristotelista etenemistapaa ja jäsennystä, vaan jotain muuta. Joku voisi sanoa itämaista tai slaavilaista tai bysanttilaista tai jotain muuta -laista tai -maista tapaa ajatellatoimia tai toimiaajatella.

Itse olen yrittänyt lähilukea mahdollisimman avoimin mielin presidentti Putinin puheita ja tekstejä ja haastatteluja; ne ovat jonkinsortin rautalanka-avain hänen ajatteluunsa, siis siihen mitä hän haluaa esittää ja demostroida ajattelunaan. Ehkä se ei ole niin kovin kaukana autenttisesta toiminnasta, siis siitä mitä hänen "päässään tapahtuu", tosin merkittävä osa siitä on tietenkin tiedostamatonta, tai ainakin tietoisen itsereflektion tavoittamattomissa, kuten ainakin minulla itselläni - kenties jollain toisellakin.

Siis ei "miksi?" - koska siihen liittyy motiivi, argumentti, tendenssi, - vaan "miten?", koska siihen ei välttämättä liity ennakkoarviota, sapluunasupistusta tai katkoviivahahmotusta, joka itsetoteutuksin rajaisi näkemistä ja arviointia. Avoimelta pöydältä, avoimin mielin. -

Vielä tuokin näkökohta, johon toisessa kommentissa viitattiin; prosessi, jolla Jeltsin ja hänen regiminsä "kokeili" turvallisuuselimissä koulittuja nuoria miehiä, oliko Putin neljäs vai monennesko, mutta hänen kohdalleen "kuula pysähtyi". Hän siis täytti "kolon", vastasi jossain määrin ja riittävästi sitä mitä haettiin juuri siinä tilanteessa, ehkä oli tarpeeksi kylmä ja stabiili.

Aivan lopuksi sanoisin, ihan erillään edellä kirjatusta: Ei Ukrainasta mitään "jäätynyttä konfliktia" tule. Kyllä sitä Putin ja muutkin kohentavat sen verran ettei se pääse viilenemään, saati jäätymään: ellei muita isoja muutoshetkiä tule, tässä on sellainen 20-50 vuoden mätivä kriisi.

Veikko Penttinen

Mainiota, hyvää ajatusharjoittelua, jossa voi olla jopa vinhasti perää. Putinismilla, eli luokan häriköllä saadaan kyllä aikaan monenmoista, joka näyttää joskus jopa vaikuttavalta, mutta tosiasiahan on, että maailma jatkaa kulkuaan talouden ja luonnonlakien turvin.

Putinilla ei ole taloutta takanaan tapeeksi. Obama voi näyttää heikolta, niin kuin USA:kin ja Eurooppa, mutta niillä on kaikesta huolimatta taloutta takanaan sen verran että se riittää yhden häirikön hillitsemiseen.

No, tietysti jos häirikkö panee ranttaliksi ja kovat piippuun, niin sotku tulee olemaan melkoinen.

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Veikko Huuskan Putin-kuvio kyllä sopii niihin vähiin havaintopisteisiin, mitä meillä Venäjästä on.

Mutta entä jos Putin ei olekaan tällainen Venäjän itsevaltias? Hänhän nousi tuntemattomuudesta huipulle salaperäisten taustavoimen löytönä. Nyt,opittuaan pelaamaan, yrittäisi lujittaa asemiaan. Oligarkeja pelästytettiin Hodorkovskilla. Rahvas hurmattiin luomalla teräsmies. Kyräilevä armeija lepytettiin aserahalla ja sotauholla. KGB:n perikunta palauttamalla neukkukontrolli. Presidentti pyörittää lautasia näiden neljän kepin päissä, mutta homma näyttää sekavalta. Sisäpoliittisena valtataisteluna se olisi ymmärrettävää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aristoteelinen logiikka;http://fi.wikipedia.org/wiki/Aristoteelinen_logiikka

"...Aristoteelinen logiikka joutuu vaikeuksiin, jos yksi tai useampi termeistä on tyhjä joukko. Aristoteelisessa logiikassa esimerkiksi lause "kaikki ohikulkijat ammutaan" olettaa, että ohikulkijoita on vähintään yksi. Syllogismi menetti merkitystään, kun tiedemaailma ryhtyi etsimään ilmiöille yleistyksiä, jolloin deduktiivinen päättely ei enää riittänyt. Syllogismien merkitystä logiikassa on vähentänyt lisäksi se, että kaikki syllogismin esittämät todistukset ja niiden pätevyys voidaan esittää myös diagrammimenetelmällä.

René Descartes uskoi, että syllogistisissa järjestelmissä johtopäätös ei tuota uutta tietoa, vaan kertoo vain sen, jonka muutenkin voimme ymmärtää puhtaalla intuitiolla.

Immanuel Kant ajatteli, että Aristoteleen töiden jälkeen ei ollut enää mitään keksittävää, ja tunnettu logiikan historioitsija Carl Prantl väitti, että kuka tahansa loogikko, joka sanoisi jotain uutta logiikasta olisi vain "eksynyt, typerä tai perverssi". Nämä esimerkit osoittavat, millainen ajatusmaailma vallitsi yleisesti 1200-luvulta 1800-luvulle – Aristoteleen työt hyväksyttiin kyseenalaistamatta. Kesti kauan, ennen kuin skolastikkojen Aristoteleen opetusten päälle rakentama dogmatismi murtui."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset