Veikko Huuska

Tilsitin sopimuksesta nykypäivän jakopapereihin - jakomiehet asialla

Tuleepa ensi maanantaina, 7.7.2014, kuluneeksi 207 vuotta eräästä salaisesta sopimuksesta, joka solmittiin kahden suuren imperaattorin kesken – nämä käyttivät toisistaan kahdenkeskisessä viestinnässä hallitsijanimiensä alkukirjaimia, he olivat tuttavallisesti toisilleen A ja N.

Kyseessä on tietenkin tunnettu Tilsitin sopimus.

Se on varhaisin todellinen, hyvin pitkälle realisoitu sopimus rauhasta ja ystävyydestä, ja näiden ihanien asioiden ehdoista, - jotka eivät toteutuneet.  Ja niin sopimuksen ehtoklausuuleihin liittyvät toimenpiteet laukesivat, syttyi sotia ja tappeluita – ja Euroopan tantereen uudelleenjakoja.  Joku kyynikko voisi sanoa – ja on sen sanonutkin – että se oli koko paperin alkuperäinen tarkoitus.  Määrittää tietyt ”kipukohdat”, esittää tietyille tahoille uhkavaatimuksia – ja sitten sytyttää sotia.  Ulkopuoliset eivät tietenkään tienneet koko salakähmäisen diilin yksityiskohtia, mutta aina jotain aavisteltiin.

Kuten myöhemmin MRP:n kanssa..

*

Napoleon ja Aleksanteri I

Ensimmäinen tapaaminen keisari Aleksanteri I:n ja keisari Napoleonin välillä tapahtui pian sen jälkeen kun Venäjän armeija oli kärsinyt brutaalin tappion Friedlandissa.  Sotavoimansa määrän suhteen vähäisempi Ranska voitti, ja se menetti noin 8.000 miestä.  Venäjän menetykset laskettiin silloisissa(kin) oloissa valtaviksi: 30.000 – 40.000 miestä.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedlandin_taistelu

Venäjän hovi oli paniikissa taistelun jälkeen, ja pelkäsi, että Napoleon hyökkäisi samantein Venäjälle.  Näytti siltä, että Aleksanterille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nöyrtyä neuvottelemaan rauhasta Napoleonin kanssa, Napoleonin, joka oli aloittanut loputtomien sotiensa sarjan avoimena pyrkimyksenään valloittaa Eurooppa, ja tämä kaikki sen jälkeen kun hän röyhkeästi oli kruunannut itsensä keisariksi jubilé anno - vuonna 1804.  http://en.wikipedia.org/wiki/Coronation_of_Napoleon_I

*

Kaksi miestä lautalla

Nämä kaksi keisaria kohtasivat lautalla keskellä Niemen-jokea, ”puolueettomalla vesiperällä” (emme voi sanoa maaperällä..) lähellä Tilsitin kaupunkia (nykyiseltä nimeltään Sovetsk) Kaliningradin alueella, käynnistäen neuvottelut muutamaa päivää ennen sopimuksen solmiamista.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Sovetsk_(Kaliningradin_alue)

Napoleon osoitti huomattavaa kohteliaisuutta tsaaria kohtaan ja teki selväksi, että hän halusi paitsi sodan lopettamista, myös tehdä Venäjästä liittolaisensa ja Aleksanterista ystävänsä.

Kaksi keisaria ”vaihtoivat halauksia tervehtiessään toisiaan suljetussa paviljongissa, jonka siimeksessä he sitten nauttivat viiniä ja aterioivat yhdessä aina puolen yön hetkeen saakka”.

*

Napoleonin syötti

Napoleon tarjosi Venäjälle liittolaisuutta Britanniaa vastaan, ja Aleksanteri hyväksyi.

Miksi me sodimme keskenämme?”, Napoleon kysyi, ja tähän Aleksanteri lausui:

Vihaan Englantia yhtä paljon kuin sinäkin!”

Mihin Napoleon jatkoi ykskantaan: ”Siinä tapauksessa rauha on tehty!”

*

”HV”

Napoleon piti kovasti – niin sanotaan – Aleksanterista.  Myöhemmin hän uskoutui kirjeessään puolisolleen, keisarinna Josephinelle:

Hän on todella komea, hyvä ja nuorekas keisari; hänellä on parempi älli kuin yleensä luullaan… Jos hän olisi nainen, luulen että mieleni tekisi panna häntä”.  (tämä jossain määrin tulkinnanvarainen kohta kuuluu englanniksi (ranskalaista alkukielistä en tässä juuri Saksasta palanneena en edes aloita kääntämään)tähän malliin. ”…Were he a woman, I think I would make love to him.” – joten kääntäköön kukin oman mieltymyksensä mukaan..VH).

(A oli tuolloin vielä alta 30:n, 29-vuotias.

N puolestaan kävi 38:tta vuottaan).

 

*

Euroopan jakopaperi

Tilsitin sopimus teki lopun Ranskan ja Venäläis-Preussilaisen koalition välisestä sodasta, ja lopetti samalla neljän vallan anti-Napoleonilaisen allianssin, joka oli solmittu Britannian, Venäjän, Ruotsin ja Preussin kesken.  http://www.1809.fi/suomi_ja_eurooppa/euroopan_jakopolitiikka/tilsitin_sopimus/fi.html

Tilsitin liitto muotoili Euroopan mannerta uuteen malliin, koska Preussin Frederik Wilhelm III katsoi kuningaskuntansa menettävän likipitäen puolet maa-alastaan.  Venäjän tsaari myöntyi sopimuksessa vetämään armeijansa Molaviasta ja Walakiasta,.ja käynnistämään sodan Ruotsia vastaan.  Viimemainittu oli temppu, jota Aleksanteri maisteli kuin kissa kuumaa puuroa, vältellen ja vetkutelleen, ja pani sotatoimet laiskanväljästi käyntiin vasta seuraavan vuoden puolella, sopimuskumppaninsa ja ”rakkaan kollegansa” Napoleonin asiasta jo useammasti kovisteltua.

Kaiken kukkuraksi Napoleonin Ranska lupasi tukea Venäjää sen suhteissa Ottomaanien imperiumiin nähden.  (tämän Napoleon tiesi helposti luvata tuntiessaan hyvin Venäjän sotavoiman heikkouden ja Friedlandin siihen kohdistaman ankaran suoneniskun, VH).

Mutta tärkein osa lauttasopimuksessa oli kuitenkin sillä että näin Napoleon sai ujutettua Venäjän mukaan Britanniaan kohdistamaansa mannermaasulkemukseen, jonka saarron hän oli aloittanut 1806 pyrkimyksenään kauppasaarrolla ja muulla sulkutoimella lamauttaa Britannian kansantalous kontilleen.

*

Mitä tulikaan sovittua?

Tilsitin uusi allianssi ärsytti Venäjän nomenklaturaa.

Kieltäytyminen kaupankäynnistä Britannian kanssa aikaansai huomattavia menetyksiä valtion verotuloissa ja tietenkin yksittäisten kauppahuoneiden ja kauppamiesten businessten kuivumista: Puhuttiin jopa mahdollisen palatsivallankumouksen yrityksestä.

Mutta keisari Aleksanteri oli varma siitä, että sopimus oli ainoa tapa voittaa aikaa.  Aikaa vahvistaa taloutta ja lujittaa armeijaa.  Nuori tsaari kirjoitti äidilleen, keisarinna Maria Fjodorovnalle:

”…liittoutuminen Napoleonin kanssa on vain muutos tavassamme taistella häntä vastaan.  Venäjä tarvitsee häntä nyt, vain odottaakseen otollista hetkeä, ja voidakseen hengittää vapaasi jonkin aikaa, ja voidakseen kasvattaa omia voimavarojaan ja ennen kaikkea voittaakseen niin arvokasta aikaa”.

*

Aika aikaa…

Ranskalais-Venäläinen yhteistyö kesti vuoteen 1810, jolloin Aleksanteri avasi Venäjän satamat kaikille vapaille aluksille, mikä merkitsi yksipuolista vetäytymistä mannermaasulkemuksesta, ja kaikki tämä alusti polkua Napoleonin invaasiolle, Suuren armeijan hyökkäykselle Venäjälle vuonna 1812.

*

Pakko kysyä..

..miltä lukijasta tuntuu: onko tässä jotain tuttua?

Onko tässä yksien kähminnällä toisten ylitse mitään tuttua?

Viholliseni vihollinen on ystäväni…  Niinhän sitä sanotaan – ja niin se myös monesti on.

http://yle.fi/uutiset/tausta_viholliseni_vihollinen_on_ystavani/7300267

Todellisessa pulassa olet jos vihollisesi vihollinen on vihollisesi.

Katso: http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/70297-barack-obama-pulassa-vihollisen-viholliset-ovat-vihollisia

*

Tilsitin sopimus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tilsitin_sopimus

*

Tilsitin teksti suomeksi:

http://www.histdoc.net/historia/tilsit_su.html

Jättäen tässä yhteydessä esittelyn kannalta epäolennaiset alkuesittelyt pois, kirjaan tähän Tilsitin salaisen sopimuksen suomenkielisen version.

Pikaista lukijaa auttaakseni olen tummentanut eräitä salaisen sopimuksen kiinnostavia kohtia.  Ne koskivat tavalla tai toisella Suomea, ja niillä on luonteensa vuoksi pysyvä kiinnostavuus sellaisen pienen maan kuin Suomen kannalta.  Pienen maan, joka monessa mielessä on perin riippuvainen siitä, mitä isot sopivat ja sopimustensa nojalla tekevät – tahi sitten jättävät sopimatta ja silti tekevät.  Eli tekstin tummennukset VH:n.:

Ensimmäinen artikla:

Hänen Majesteettinsa Ranskan keisari, Italian kuningas ja Hänen Majesteettinsa koko Venäjänmaan keisari sitoutuvat toimimaan yhdessä niin maalla kuin merellä, todellakin maalla ja merellä kaikissa sodissa, joihin Ranskan tai Venäjän on välttämätöntä ryhtyä tai käydä mitä tahansa Euroopan valtaa vastaan.

 

Toinen artikla:

Liittotarpeen ilmaantuessa ja joka kerran kun sellainen sattuu, Korkeat Sopimuspuolet säätelevät erityisellä sopimuksella ne joukot, joita kumpikin niistä käyttävät yhteistä vihollista vastaan ja ne paikat, joissa joukot toimivat; mutta nyt ne ryhtyvät käyttämään, kun olosuhteet niin vaativat, kaikkia maa- ja merivoimiaan.

 

Kolmas artikla:

Kaikki yhteiset sotatoimet suoritetaan yksimielisesti ja kumpikaan Sopimuspuolista ei missään tapauksessa voi neuvotella rauhasta ilman toisen osapuolen mukanaoloa ja suostumusta.

 

Neljäs artikla:

Jos Englanti ei hyväksy Venäjän välitystä tai jos se sen hyväksyttyään ei ensi marraskuun ensimmäiseen päivään mennessä suostu solmimaan rauhaa tunnustaen siinä, että kaikkien valtojen liput saavat nauttia merillä samanarvoista ja täydellistä riippumattomuutta ja palauttaa vuoden 1805 jälkeen, jolloin se tuli yhteiseksi asiaksi Venäjän kanssa, Ranskalta ja sen liittolaisilta tekemänsä valloitukset, H.M. koko Venäjänmaan keisarin suurlähettiläs lähettää sanotun marraskuun kuluessa nootin St. Jamesin kabinetille. Tämä nootti, joka tuo esille sanotun Keisarillisen Majesteetin halun tuottaa maailmaan tyyntä rauhaa ja jota varten hän käyttää kaikkia keisarikuntansa voimia saadakseen aikaan ihmiskunnalle rauhan siunauksen, sisältää selkeän ja nimenomaisen julistuksen siitä, että mikäli Englanti torjuu rauhan solmimisen sanotuilla ehdoilla, H.M. koko Venäjänmaan keisari ryhtyy yhteistoimiin Ranskan kanssa ja, siinä tapauksessa että St. Jamesin kabinetti ei ole antanut ensi joulukuun 1:een mennessä suoraa ja tyydyttävää vastausta, Venäjän suurlähettiläs tulee saamaan siitä riippuvan määräyksen vaatia passiensa luovuttamista sanottuna päivänä ja lähteä Englannista välittömästi.

 

Viides artikla:

Mikäli edellisessä artiklassa kuvattu asia toteutuu, Korkeat Sopimuspuolet tulevat toimimaan yhdessä ja vaativat samasta hetkestä Kööpenhaminan, Tukholman ja Lissabonin kolmea hovia sulkemaan satamansa englantilaisilta, kutsumaan suurlähettiläänsä kotiin Lontoosta ja julistamaan sodan Englannille. Sitä, joka kolmesta hovista kieltäytyy, kaksi Korkeaa Sopimuspuolta tulee pitämään vihollisena ja jos Ruotsi kieltäytyy, Tanska on velvollinen julistamaan sille sodan.

 

Kuudes artikla:

Kaksi Korkeaa Sopimuspuolta tulevat samoin toimimaan yhteisesti ja vaativat voimaa käyttäen Wienin hovia hyväksymään artiklassa 4 todetut periaatteet sekä sulkemaan satamansa, kutsumaan lähettiläänsä Lontoosta kotiin ja julistamaan sodan Englannille.

 

Seitsemäs artikla:

Jos, päinvastoin, Englanti edellä todetun ajanjakson kuluessa tekee rauhan edelläsanotuilla ehdoilla [ja Hänen Majesteettinsa koko Venäjänmaan Keisari tulee käyttämään kaiken vaikutusvaltansa saadakseen sen aikaan], Hannover tullaan palauttamaan Englannin kuninkaalle korvauksena Ranskan, Espanjan ja Hollannin siirtomaista.

 

Kahdeksas artikla:

Samaten, jos juuri Konstantinopolissa tapahtuneiden muutosten seurauksena Portti ei hyväksy Ranskan välitykseen ryhtymistä tai jos sen hyväksymisen jälkeen sattuisi, että ne eivät johda kolmen kuukauden sisällä neuvottelujen alkamisesta tyydyttävään tulokseen, Ranska yhdistyy Venäjän kanssa Ottomaanien Porttia vastaan ja kaksi Korkeaa Sopimuspuolta tulevat sopimaan kaikkien Ottomaanien imperiumin Euroopan maakuntien vapauttamisesta, Konstantinopolin kaupunkia ja Rumelian provinssia lukuunottamatta, turkkilaisten ikeestä ja sorrosta.

 

Yhdeksäs artikla:

Tämä sopimus jää salaiseksi ja sitä ei tule saattaa julkiseksi eikä toinen sopimuspuoli tiedota siitä millekään hallitukselle ilman toisen suostumusta.

Tämä tulee ratifioida ja ratifiointiasiakirjat tulee vaihtaa Tilsitissä neljän päivän kuluessa.

 

Tehty Tilsitissä 7. heinäkuuta 1807 (kahdeskymmenesviides [kesä- p.o. heinä]kuuta tuhat kahdeksansataa seitsemän).

 

Allekirjoittanut: Ch. Maurice Talleyrand, Bénéventin ruhtinas.     L. S.

Allekirjoittanut: Ruhtinas Alexandre Kourakin.     L. S.

Allekirjoittanut: Ruhtinas Dmitri Labanoff de Rostow.     L. S.


Käännösluonnos (© 2006) Pauli Kruhse.
Lähteet: Sveriges krig åren 1808 och 1809. Ensimmäinen osa. Pääesikunnan sotahistoriallinen osasto. Tukholma 1890 (ranskankielinen sopimusteksti) ja Napoleon Series (käännös englanniksi).

Jatko:

Tanska hyväksyi Aleksanterin ja Napoleonin sopimusehdot ja julisti 14.3.1808 sodan Venäjän vaatimuksiin taipumattomalle Ruotsille (rauha tehtiin Kielissä 1814). Venäjä hyökkäsi Suomeen sitä ennen 22.2.1808. Suomen sodan aselepo (alkuperäinen ranskaksi) tehtiin Olkijoella 19.11.1808 venäläisten joukkojen tosiasiallisesti jo vallattua koko maan. Virallisesti Ruotsi hyväksyi jo tapahtuneen tosiasian, Suomen liittämisen suuriruhtinaskuntana Venäjään, Haminan rauhansopimuksessa 17.9.1809.

 

*

http://books.google.fi/books?id=jX9XAQAAQBAJ&pg=PT310&lpg=PT310&dq=Meeting+of+the+two+emperors,+Adolphe+Roehn&source=bl&ots=oUJSj69wlQ&sig=Lrjca7xBYTFIJ6pc7orG3K96YA4&hl=fi&sa=X&ei=CqS2U8zDOIik4gS3-oHwBg&ved=0CCcQ6AEwAQ#v=onepage&q=Meeting%20of%20the%20two%20emperors%2C%20Adolphe%20Roehn&f=false

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tilsitin jälkeen Wienin kongressi... Sitä ennen oli Westfalenin rauhansopimus... Ensimmäistä maailmansotaa edeltävät liittosopimukset kuittailtiin Pariisin rauhanneuvotteluissa kuten samoin Molotov-Ribbentrop-sopimuksenkin jälkipyykki pestiin siellä... Seuraavan mittelön roolituksissa Euroopalle tainnee langeta Tilsitin sopimuksen aikaisten saksalaisten ruhtinaskuntien rooli, kunnes joku taas hoksaa ryhtyä keisaroimaan...

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

... anteeksi, unohtui naapurimaan höynähtänyt hulttiopoika, Kaarle 12 ja hänen aiheuttamansa jälkipyykki... tosin liittosopimuksissa hän ei menestynyt kuten naapurinsa....

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset