Veikko Huuska

Karsittu presidentti ja karkaava pääministeri – valtasuhteet pielessä

Karsittu presidentti ja karkaava pääministeri – valtasuhteet pielessä

 

Presidentin valtaoikeuksien karsinta meni pöpelikköön – vahvempaa presidenttiä kaivataan

 

Johdanto

 

Suomen tasavallan tärkein vakanssi on nykyisin pääministerin tehtävä.  Hallituksen toiminnan kannalta tärkeä on toisen suuren hallituspuolueen puheenjohtajan ja käytännössä valtionvarainministerin posti.  Valtionvarainministeri on myöskin vakiintuneesti toiminut pääministerin estyneenä ollessa hänen sijaisenaan.  http://valtioneuvosto.fi/hallitus/paaministerin-sijaisuudet/fi.pdf  Presidentti on nykyisen perustuslain, EU-jäsenyyden ja hallituksen muodostamista koskevien säännösten vuoksi eräänlainen hanttimies, hänet tosin valitaan suoralla kaksivaiheisella kansanäänestyksellä (joka saa kansan paremmin liikkeelle kuin muut yleiset vaalimme, kuntavaalit, eduskuntavaalit ja EU-parlamenttivaalit).

 

Presidentin valintaan osallistuu yli kolme miljoonaa suomalaista.   http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_2012

Mutta maan tärkeimmän viran, pääministerin valinnan suorittaa yhden puolueen, Kokoomuksen, puoluekokouksen noin 850 osanottajaa.  Hallituksen varapääministerin valinnan suoritti käytännössä (osin sokkona) Sosialidemokraattien 500 puoluekokousedustajaa.

http://www.kokoomus.fi/puoluekokous/   -  http://jty.fi/2014/04/09/sdpn-44-puoluekokous-seinajoella-8-10-5-2014/

 

Onko tässä mitään järkeä?

 

*

 

Professori Jarmo Virmavirta – näiltäkin palstoilta tuttu vaikuttaja – pamauttaa kesäkauden alkajaisiksi varsinaisen poliittisen pommin uusimmassa Kanava-lehdessä (4/2014, 30.5.2014). https://www.otavamedia.fi/web/guest/kanava

 

Vain aavistuksen verran pelkistäen voi sanoa, että Virmavirta reputtaa olennaiset osat maamme poliittisen järjestelmän fundamenteista.  Hän toteaa vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen tuottamat muutokset lyhyesti: sutta ja kuraa.

 

Talous- ja tuotantokriisissä rypevän Suomen pääministeri lähtee livohkaan kesken kauden ja hallitus ”lahoaa pystyyn”, kun ”hallituspuolueet eivät uusia vaaleja halua ja oppositiokin näkee mielellään tilanteen mädäntyvän käsiin”.  Niin, ja kun presidentistä on tehty tyhjä mies, jolla on lähinnä komea ”titteli ja pari virka-asuntoa” – mutta ei enää valtaa eikä keinoja käytettävissään silloinkaan (kuten nyt) kun ”olisi jo perusteet hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit”.  Ja sitä paitsi Ukrainan kriisi osoittaa, kuinka heikosti poliittinen järjestelmämme toimii.

 

Viimeisin naula tähän soppaan on viimepäivien ilmatilarikkomuksen tiimoilta käyty sekava peli.  Johtaako Suomea enää oikeasti kukaan?

 

*

 

Virmavirta kirjoittaa:

 

Taloudellisten ongelmien lisäksi Suomen oma ulkopolitiikkaa on yhden tien päässä, kun eurooppalaisen solidaarisuuden nimissä pitää alkaa ampua omaan jalkaan.  Solidaarisuus EU:lel pakottaa sellaiseenkin, mikä tuo rasitteita Venäjän ja Suomen suhteisiin”.

 

Totta kuin vesi.

 

Vaikka presidentti painottaa kansainvälisellä foorumilla Suomen erityissuhdetta Venäjään, on todellisuus muuta, EU-todellisuutta.  Siihen ei kuulu Venäjä, vaikka se on Suomelle realiteetti.  Ihan samoin kuin Paasikiven aikana, vaikkakin luonteeltaan toisenlaisena”.

 

On hyvä että tämän joku sanoo näin kirkkaasti.

 

*

 

Jarmo Virmavirta näkee, että taustalla on vikasuuntaan mennyt perustuslakiuudistus, joka pyrki kauniisiin tavoitteisiin, parlamentarismiin ja sen varmistamiseen: ”Ei koskaan enää Kekkosta”.

 

Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa koottiin perustuslait yhteen pakettiin.  Niinpä ”[Y]hteen perustuslakiin päästiin, mutta tavoitteena ollut eduskuntakeskeinen järjestelmä on kuitenkin vielä kesken.  Tai ehkä siinä on siirrytty jo seuraavaan vaiheeseen.

 

Valta on siirtynyt hallitukselle – tai oikeastaan hallituksessa oleville puolueille.

 

Yksi täyttymyksen hetki on, kun pääministerin valitsee kesäkuussa kokoomuksen puoluekokous, ei suinkaan eduskunta.  Presidentille kyllä jää kunnia suorittaa nimitys protokollan mukaan.”

 

Voisiko tätä enää viiltävämmin sanoa?

 

Kysyä voi: kun valta siirtyi puolueille, - niin minne se silloin siirtyi?

 

Uuden perustuslain esitteli oikeusministeri Kari Häkämies ja eduskunnan perustuslakivaliokunna puheenjohtajana oli Ville Itälä, molemmat kokoomusta.”

 

Tästä voi kokkariseurakunnassa tulla hieman kohinaa, saako professorikaan sanoa tällaista asiaa ihan näin suoraan?

 

*

 

Vallan siirto hallitukselle – tai kuten Virmavirta asian aivan oikein tarkentaa – puolueille, ja tähän liittyvä presidentin vallan karsinta edellä mainitulla tavalla, on johtanut mihinkäpäs muuhun kuin tähän, missä nyt olemme:

 

Pitkäikäiset enemmistöhallitukset pilkuntarkkoine hallitusohjelmineen merkitsevät melkeinpä luonnon lain mukaisesti sitä, että eduskunta muuttuu kumileimasimeksi, joka hyväksyy sen, mitä hallitus on päättänyt.

 

Eduskunta voi siirrellä kymmeniä tai satoja tuhansia, mutta miljoonat päätetään hallituksessa”, sanoo Virmavirta.

 

*

 

Karsitun presidentin lisäksi Virmavirta näkee poliittisessa järjestelmässämme vielä yhden olennaisen virheen, tai puutteen.

 

Suhteellinen vaalitapa soveltuu huonosti parlamentaariseen kuvioon.  Se pitää yllä hajanaista monipuoluejärjestelmää enemmän kuin korostaa parlamentaarista vastuuta.

 

Suhteellisissa vaaleissa ei yksikään puolue koskaan joudu vastaamaan hallituksen tekemisistä.”

 

Se on siinä!

 

Kyllä kansa tietää, ja kääntää selkänsä koko systeemille.

 

*

 

Suomen järjestelmässä on selvät jäänteet menneiltä ajoilta, eritoten Kekkosen kauden pukinsorkat, jolloin pyrkimykset vaalirenkaisiin eli nykykielellä sanottuna poliittisiin blokkeihin torjuttiin päättäväisesti, koska ne eivät sopineet UKK:n hajoita ja hallitse –kuvioihin.

 

Ruotsissa ja Norjassa blokkiutuminen toimii hyvin.  Se on tuonut joustavuutta politiikkaan, ennen muuta kykyä reagoida riittävän nopeasti maailman muutoksiin.  Molemmissa maissa se [on] tehnyt mahdolliseksi myös vähemmistöhallitukset, jotka ovat Suomessa mahdottomia.  Olisiko tässäkin jotain opittavaa?”

 

Todella teräviä ja aiheellisia huomioita.  Suomi on – kuten näemme – menettänyt kaiken joustavuutensa ja reagointikykynsä – ainut jossa ollaan tarkkoja on kun tikkana valvotaan pilkuntarkkojen hallitusohjelmien noudattamista, ohjelmien, jotka laadittiin petollisen hyväuskoisuuden vallassa säätytalolla 2011 kun umpikuja jo häämötti.  Kamalaa katsottavaa.

 

Hyvä, kun Jarmo Virmavirta tämän kaiken sanoo tiukassa tilannekartoituksessaan.

 

*

 

Presidentille ei haluttu jättää mitään

 

Virmavirran väliotsikko on paljon puhuva.

 

Näin toimii Suomi.  Rakasta, kärsi ja unhoita –periaate.  Eli aika aikaa kutakin, kuten nyt Kekkosta, ja sitten pohjamutia myöten kaikki nurin ja uudeksi.  Ja miettimättä lainkaan, mihin se johtaa.  Laidasta ääreen.

 

Presidentin vallan karsiminen meni perusteellisuudessaan puhdasoppisuuden puolelle.  Kun presidentistä ei eräiden toivomalla tavalla kokonaan päästy eroon, tuli tehdyksi ”täysi tyhjennys”, eli jätettiin vakanssille pelkät kulissit.

 

Mihin tämä ulkopoliittisen päätösrakenteen puhdasoppisuus on johtanut?

 

Suomi on ajautunut Euroopan äänettömäksi yhtiömieheksi.  Se rasvaa omaa hirttosilmukkaansa, vieläpä omasta halustaan, samaan aikaan Itävalta neuvottelee Venäjän kanssa oman energiasopimuksensa!”

 

No, hemmetti.  Jos tällaista kirjoittaisi joku perussuomalainen, menisi se jo herjan puolelle.  Mutta kun tämä kaikki on välimerkkejä myöten totta!

 

Virmavirta taitaa olla vanhan puolueensa Kansallisen Kokoomuksen kunniajäsen, mutta saaneeko tämän leikkauksen jälkeen enää pitää titteliään?  Pahinta asiassa on meidän kaikkien puolelta se, että Virmavirta näkee niin saamarin tarkasti ja oikein.

 

*

 

Perustuslakia kirjoitettiin siis siinä hengessä, ettei presidentille jätetä mitään.  Tai ei ainakaan muuta kuin virkanimike ja Mäntyniemi.  Presidentille sai riittää etäinen rooli, jolla olisi vain vähän tekemistä käytännön kanssa.”

 

Niinpä sitten kävi niin kuin kävi.

 

Se riittikin lopulta Haloselle, joka keskittyi maailman parantamiseen.”

 

Sitä saisi itse kukin tehdä vapaa-ajallaan, kyllä presidentillä pitää olla ihan oikeaakin tekemistä.

 

Ehkä Kreml olisi toisenlaisessa kuviossa muistanut presidentti Halosta jäähyväisiksi jollakin muulla kuin kehräävällä sylikissalla”, sanoo Virmavirta.  Letkautus on sitä luokkaa että melkein housut repeävät.

 

*

 

Tässä prosessissa ilmentyy ikävällä tavalla Suomen tauti.

 

Taudin nimi on puhdasoppisuus.  Virmavirran termi.

 

Puhdasoppisuuden tauti ja harha on nähtävissä niin monessa paikkaa nyky-Suomea.  Melkein on helpompi alkaa luetella sellaisia vapaan toiminnan lohkoja, jonne se ei (vielä) ole taudinbasillejaan levittänyt, mutta muuten on yhteiskunta joutunut sen kavalan koverruksen uhriksi laaja-alaisesti ja kauttaaltaan.

 

*

 

Virmavirta ihmettelee kahta asiaa.

 

Presidentin aseman muutosta on kritisoitu hämmästyttävän vähän.  Syitä on kaksi.  Ensinnäkin parlamentaarisessa koneistossa – siis hallitusta myöten – ollaan tyytyväisiä siihen, ettei maassa ole vahvaa presidenttiä.”

 

Onpahan puolueilla tilaa ja aikaa askarrella omia mielipuuhiaan, ilman jyrähtelyä ja "saatanan tunarit" –karjahduksia.

 

Toisekseen: ”Mediakaan ei ole ollut erityisen kiinnostunut asiasta.”

 

No, eipä, kun on niin paljon kiinnostavampaa kirjoittaa pintajuttuja, ja tavoitella pikavoittoja, joilla yritetään pitää omaa mediaa pinnan päällä, rahoitusjohtaja jotenkuten tyytyväisenä.

 

*

 

Meneehän se näinkin, ainakin niin kauan kuin on rantakelit, mutta nyt ei enää taida olla…

 

Professori Jarmo Virmavirta päättää tuiman artikkelinsa:

 

Mutta Kreml on.  Ja Venäjä.  Se on Suomen ulkopolitiikan kannalta oleellista.

 

Siksi ei olisi pahitteeksi, jos Suomessakin olisi isäntä, joka tunnetaan maailmalla maansa johtajaksi.  Isoimmat asiat ratkaistaan kuitenkin valtionpäämiesten suorissa kontakteissa.”  …

 

Suhteellisten vaalien ja parlamentarismin yhdistelmä tuottaa nyt hajanaisia ja siksi heikkoja hallituksia, joiden ydin on olla olemassa, ei se mitä tuloksia saadaan aikaan.  Tästä aiheutuu myös päätösten teko hidastetun elokuvan tahdissa.  Nopean muutoksen ja radikaalien muutosten maailmassa se ei ole Suomelle hyvä kuvio.”

 

Huh, miten terävää, oikeaanosuvaa tekstiä!  Kyllä on veteraani vedossa.

 

Ruusut Jarmo Virmavirralle.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Suomen pääministerin "valitsijamiehet";

http://yle.fi/uutiset/kokoomuksen_puoluekokoukseen...

Määrä noin 700 - 1300, sanoo Taru Tujunen. Hän jos kuka tietää.

Pentti Järvi

Hieno kirjoitus katkelmineen Virmavirran kirjoituksesta.

(presidentistä senverran, että onneksi meillä nyt ei sentäs ole sateenkaaripresidenttiä hinttipuolisoineen)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jarmo Virmavirralta on 12.12.2008 edelleenkin pätevä katsaus presidentin valtaoikeuksiin:

"Muutamassa muussa maassa, muun muassa Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Venäjällä, maata edustaa ulospäin presidentti. Vaikka ne olisivat huonoja esimerkkejä, ne kuitenkin painavat enemmän kuin pieni pohjoinen rauhanturvaamisen suurvalta, josta tosin todellisin rauhanpresidentti sai potkut. Se ei kuitenkaan tapahtunut kansan, vaan SDP:n takia. Hyvä olisi, jos Suomen ykköshenkilöllä olisi edes omassa maassaan vakuuttava asema."
http://jarmovirmavirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/42...

Aulis Mäkitalo

Pääministerin valitsee eduskunta vapaan ja rajoittamattoman päätöksensä (yksinkertainen äänienemmistö) mukaisesti tasavallan presidentin toimiessa postikonttorina. Missään ei ole säädetty että pääministeriksi tulisi valita suurimman puolueen puheenjohtaja tai muu edustaja tai että suurimman puolueen tulisi monipuoluejärjestelmässä edes olla hallituksessa. Se on ollut käytäntönä viime vuosina (nykyisen perustuslain aikana), mutta on vain ajan kysymys milloin eduskunta päättää poiketa tästä käytännöstä.

Kataisen seuraajaksi kylläkin valitaan kokoomuksen puheenjohtaja. Valinnan tässäkin tapauksessa tekee eduskunta. Näin siksi että istuva hallitus jatkaa paikallaan ja sitä vain täydennetään henkilömuutoksin. Kyseessä ei ole uuden hallituksen ja uuden hallituspohjan muodostaminen. Niinpä tarvittavaa eduskunnan luottamusta edelleen nauttiva hallitus jatkaa - haluaa jatkaa ja myös eduskunta valitettavasti haluaa sen jatkavan, sillä hallituspuolueet muodostavat eduskunnan enemmistön.

Tasavallan presidentin toimivaltaa pitäisi vahvistaa. Ei kuitenkaan myöntämällä hänelle yksin suora hallituksen hajottamisoikeus. Sellaista oikeutta ei presidentillä ollut Kekkosen aikanakaan ja se olisi pitkä askel taaksepäin demokratiassa. Tosiasiallisen ratkaisuvallan hallituksen nimittämisessä on syytä olla eduskunnalla, ei tasavallan presidentillä. Pääministerin vahva asema on kuitenkin vain eduskunnasta säteilevää lainavaloa. Eduskunta voi milloin tahansa kaataa hallituksen tai yksittäisen ministerin epäluottamuslauseellaan.

Viime kädessä hallituksen asema ja toiminta riippuu Suomen kansaa edustavasta maan korkeimman vallan haltijasta ja käyttäjästä eduskunnasta.

Enemmän politiikkaa politiikkaan!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aulis, kirjoitit:

"Kataisen seuraajaksi kylläkin valitaan kokoomuksen puheenjohtaja. Valinnan tässäkin tapauksessa tekee eduskunta. Näin siksi että istuva hallitus jatkaa paikallaan ja sitä vain täydennetään henkilömuutoksin. Kyseessä ei ole uuden hallituksen ja uuden hallituspohjan muodostaminen. Niinpä tarvittavaa eduskunnan luottamusta edelleen nauttiva hallitus jatkaa..."

Juuri noin se ei mene.

Kataisen hallitus pyytää eron, ja saa sen.

Sitten noitten perustuslain mukaisten kiemuroiden mukaisesti syntyy ja synnytetään uusi hallitus, Alex Stubbin I hallitus - tai mikä se ikinä tuleekaan olemaan... riippuu nimenomaan ja painotetusti Kokoomuksen puoluekokouksen puheenjohtajavalinnasta - eli kun asia suoraan sanotaan, niin Kok. puoluekokous valitsee Suomen seuraavan hallituksen pääministerin, ja hallitus tulee olemaan Suomen 73. hallitus ja kantaa pääministerinsä nimeä (ja mahdollisesti järjestysnumeroa).

http://valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/...

Aulis Mäkitalo

Jos todella lähdetään puhtaalta pöydältä muodostamaan uutta hallitusta, se edellyttää uusia hallituspohjaneuvotteluja, ohjelmaneuvotteluja sekä pääministerineuvotteluja.

Tällöin nimenomaan eduskunta on keskeisenä ratkaisijana, puolueiden neuvottelutulosten vahvistajana ja toiminnallistajana. Kokoomuksen eduskuntaryhmä epäilemättä tarjoaa pääministeriksi puolueen puheenjohtajaa jos hallituspohjaneuvotteluissa päädytään Kokoomuksen hallitukseen tuloon. Tuleeko Kokoomus uuteen puhtaalta pöydältä neuvoteltavaan hallituspohjaan riippuu uusista hallitusneuvotteluista. Ja jos tulee, tuleeko Kokoomuksen ehdokkaasta pääministeri riippuu korostetun selvästi eduskunnan enemmistön päätöksestä.

Kokoomus valitsee itselleen uuden puheenjohtajan. Eduskunta valitsee maalle uuden pääministerin, joko tasavallan presidentin ehdottaman ehdokkaan tai ellei tätä hyväksy, itse nimeämänsä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset