Veikko Huuska

Demarien dilemma – Rinteen Mission Impossible

Demarien dilemma – Rinteen Mission Impossible

 

eli Anttien aikaan...

 

*

 

Rinteen johdolla Sosialidemokraattinen puolue päätti suunnistaa tunnetun kartan ulkopuolelle.  Urpilaista syytettiin hänen ajautumisestaan harhaan demari-koordinaateista.  Vakava syytös, ja tuomio oli sen mukainen.  Potkut.

 

Kaksi erilaista analyysiä tilanteesta, ja sen vaatimista toimista.  Mutta ennen kaikkea tilanteesta.

 

Kaksi eri maailmaa.  Eri tavoin nähtyä.  Miten ne voivat elää yhden ja saman puolueen katon alla?

 

Eivät mitenkään.  Tietenkään.  Niiden välinen ero on täydellinen.  Suuntapoikkeama on enemmän kuin 180 astetta.

 

Poikkeama on niin täydellinen, että puhutaan kahdesta eri todellisuudesta, ero on paikasta kartalla, ei suunnasta.  Suunnalla ei enää ole mitään väliä, jos alkupaikannus on näin perusteellisesti pielessä.  Ja se on pielessä.  -  Mutta kummalla puolikkaalla SDP:tä?

 

Lapsikin ymmärtää, että Rinteen puolella.

 

*

 

Kun joku porukka hölmöilee kollektiivina, tilanteen pystyy analysoimaan parhaiten ulkoa.  Rinteen dilemman kiteytti heti tuoreeltaan parhaiten, paremmin kuin dosentit, kilpailevan puolueen puoluesihteeri:

 

Sosialidemokraatit lähtivät pienen piirin junttaustaktiikalla juoksemaan saavuttamattoman joukon perään repimällä samalla puolueensa kahtia.” – Riikka Slunga-Poutsalo, perussuomalaisten puoluesihteeri (Helsingin Sanomat, 10.5.2014).

 

Myös hänen toinen huomionsa osuu ytimeen:  ”Osaava Jutta Urpilainen syrjäytettiin vastoin Sdp:n jäsenten ja kannattajien gallupeissa ilmaisemaa kantaa”.  -

 

Tilalle otettiin poliittinen noviisi, joka nyt alkaa puheenjohtajana harjoitella ammattiaan.

 

*

 

Ensi kevään 2015 eduskuntavaalien taisteluparit ovat:

 

Kokoomus ja Keskusta kilpailevat suurimman puolueen asemasta, siis pääministeriydestä.

 

Perussuomalaiset ja Sosiaalidemokraatit kilpailevat pronssista.  Heikko tulos ja nelossija eivät takaa demareille hallituspaikkaa.  Oppositiossa neljä vuotta voi tuntua pitkältä, ja mikä pahinta oppositio ei takaa kannatuksen kasvua, vaikka Rinne ilmeisesti onkin parempi oppositiojohtaja kuin hallituspuolueen vetäjä.

 

*

 

Jonkin asteen koominen piirre tuli sosialidemokraattien puheeseen Seinäjoella: joka toinen puhui SDP:stä kansanliikkeenä.  Silloinhan pitäisi olla jokin kytkentä kansasta puoluerakenteen läpi puheenjohtajaan.  Nyt siinä oli katkos.  Kyllä, Juttaa syytettiin siitä, että ei ollut kytkentää.  Mutta mikä on puolueorgaanin vastuu?  Seuraako se tumput suorassa, jos kytkentä pätkii?  Näköjään.  Puoluekokous heitti Urpilaisen susille, synnistä, johon se itse on vähintään yhtä syyllinen.  Itse asiassa puoluerakenne, jonka yksi osa kokoontui Seinäjoella, on vielä ”syntisempi”, koska Urpilaisella on ollut kädet ja almanakka täynnä hallituksen kakkosministerin töitä.

 

Nyt sitten Rinne kiemurtelee välttääkseen ”kuolemanpaikan” VM:nä, ja ilmeisesti pyrkii jollekin toisarvoisammalle paikalle, työministeriksi, voidakseen ”kiertää kenttää”.  Toinen vaihtoehto on mennä samaan rotanpyörään, josta Urpilainen nyt seitsemän äänestäjän voimin joutui syrjään.  (Mitenkähän olisi toimittu, jos äänet olisivat menneet 250-250?).

 

*

 

Lupaus, joka ei koskaan toteudu

 

Ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan jokainen puoluesihteeri on luvannut (ainakin virkakautensa alussa) ”alkaa kiertää kenttää” ja laittaa ”järjestökenttä kuntoon”.  Koskaan sitä ei ole tapahtunut.  Nyt jos se tapahtuisi voisi sitä verrata Jeesuksen toiseen tulemiseen, niin paljon luvattu mutta koskaan näkemätön juttu se olisi.

 

Sosialidemokraattien puoluekone on metsänlaitaan unohdettu traktorikäyttöinen puimakone jota vuodet eivät ole kohdelleet armeliaasti.

 

Rinne näyttelee ettei tiedä tätä, vaikka ay-miehenä hyvin tietää, että ammattiyhdistyspuolella homma oli jotensakin toimiva paljon pitempään, kuin poliittisella, mutta ei enää sielläkään.  Ei kerta kaikkiaan ole enää ihmisiä, jotka viitsisivät istua iltoja työväentalolla jauhamassa politiikkaa, koska on mukavampiakin paikkoja ja tehtäviä.  Ainoat, joille tämä malli on toiveiden täyttymys ovat 70-vuotiaat eläkeläiset, joita als ei ole vielä armahtanut näin maallisilta murheilta.

 

Kun itse vielä olin aktiivipoliitikko, pienehkön maaseutukaupungin valtuuston varapuheenjohtaja (Ikaalisissa), niin laskin yhtenäkin vuonna että istuin sen aikana yli 200 kokousta.  Kun ottaa huomioon, että on tuon päälle leipätyö velvoitteineen, harrastukset, hieman perhe-elämää ja aavistuksen verran politiikan ulkopuolisia sosiaalisia suhteitakin, niin kenties voi ymmärtää, että minun tavallani jossain vaiheessa ihminen alkaa ajatella: ”Hevonen jokaisesta pitämättömästä kokouksesta!”  -  Ja nyt, cyber-aikaan, maa saa puheenjohtajan joka haluaa kiertää kenttää ja kätellä jäseniä.  [Kaikki ne seitsemän, jotka tulevat työväentalolle kello 19.oo.]

 

Siitähän se vaalikannatus nousuun ryntää!

 

*

 

Demarien neljän kehän bropleemi

 

Tyvi-Demarit

Järjestö-Demarit

Äänestäjä-Demarit

Potentiaaliset äänestäjät

 

Sosialidemokraattisella puolueella on sosiologinen ongelma, se on selvä, mutta sitä ei Rinne tunnista, tai pelaa muuten yli:

 

Puolueen päättäjät elävät eri todellisuudessa kuin kansalaiset. 

 

Kyseessä täytyy olla jokin aatteellisen fiksaation aiheuttama projektio, hallusinatoorinen harhanäky.  Se mitä toivotaan, aletaan ottaa totena, ja väistämättä torjutaan arkisten havaintojen näyttämä todellisuus: tästä alkaa kaksoiselämä.  Se jos mikä on raskasta.  Energia ei tahdo riittää repalaisen ja raadollisen todellisuuden muuttamiseen, tai jos muutoksia tehdään, nekin perustellaan aateharhan kultaamalla hyväätarkoittavalla argumentaatiolla.  Tuloksena sutta ja sekundaa.

 

(Vertaa: oppivelvollisuusiän nosto yhdellä vuodella.  Perustelu: 4000 nuorta ”syrjäytyy” vuosittain.  Keino: pidennetään velvoittavaa koulutusaikaa, vaikka nykyinenkään ei kaikkien kohdalla toimi.  Mutta mitäs siitä, omapahan on vikansa.  Mutta me ainakin yritämme ja tämä on meidän keinomme.  Hinta: 100 miljoonaa, ja paljon hoopoilua, kuten vanhemmille lätkäistävä sakko etc.).

 

Demarien jäsenkentän tosi-uskovaiset [Tyvi-Demarit] on ukkoutunut.  Poistuma tapahtuu krematorion kautta, ja uutta väkeä ei tule, tai vain tipottain.

 

Demarien toimikenttä [Järjestö-Demarit] on ukkoutunut, tai se ainakin lipoo tuota kunnioitettua puolueveteraanikenttää aivan suhteettomasti, unohtaen reaalisen potentiaalin.

 

Demarien äänestäjäkenttä [Äänestäjä-Demarit, noin 500.000 suomalaista] on sekalainen otos suomalaisia: melkein kuin tekisi Suomesta piparkakkutaikinan, kaulisi ja kääntäisi, ja kaulisi uudelleen ja piparkakkumuotilla ottaisi keskeltä muutaman piparitaikinan pellille.  =  Kaikista puolueista SDP:n äänestäjäporukka on kaikkein keskimääräisin ote suomalaisista, ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan.

 

Nyt puolue suunnistaa Rinteen johdolla ”vasempaan”, kun sen pitäisi katsoa jalkojensa sijoihin ja alkaa kaivaa siinä paikassa.  -  Kyllä sanoi perussuomalaisten puoluesihteeri nappiin tämän homman: ”lähtee… juoksemaan saavuttamattoman joukon perään…”.

 

Sitten se Demarien neljäs kehä – mikä se on?

 

Se on tietenkin uudet äänestäjät [PotentiaaliSet].  Ne, ihmiset, joita puolueen pitäisi lähestyä, vakuuttaa, innostaa ja saada äänestämään itseään.  Keitä nämä ovat? No, valtava määrä alle 50-vuotiaita, epävarmojen työurien ja toimeentuloarjen ihmisiä, joille sellaiset sanat kuin ”demari” tai ”toveri” tai ”hyvinvointiyhteiskunta” tai …[tähän voi laittaa melkein minkä tahansa Seinäjoki-jargonin useintoistaman avainsanan] eivät väräytä mitään viisaria, tai korkeintaan inhon tai torjunnan pintaa.  Miten lähestyä ja kohdata tämä väki?  Tämä sankka väki, joka ihan oikeasti on monenkirjava, yksilöllinen, yksilölliseen selviytymiskamppailuunsa tuomittu ja osin koko yhteiskuntaan enempi vähempi skeptisesti suhtautuva (kokemukset puhuvat) – tai sen enimmiltään välinpitämättömyydeksi luokiteltavaan tunnekimaraan sekoittuu usein myös suoranainen katkeruuden yrttimahla..

 

Kummallista erottautumista

 

Selvää on, että Seinäjoen hallin horina ja vaalikohina ei tätä sakkia mitenkään erityisemmin vietellyt.  Pikemminkin päinvastoin.  Kielellinen erottautuminen, oman porukan viestinnällisten tagien toistelu, normaalipuheen karttaminen ja niin saatanan sisäänpäin lämpiävän jargonin liturginen toistelu… buuhhuuhhuu

 

Mutta eihän tämä Rinne ole heistä tippaakaan kiinnostunut, ei todellakaan.  Tavallisista ihmisistä.  Vaan hän haluaa lähteä päin pimeää metsää samoilemaan ja huhuilemaan ”demarien ominta kannattajakuntaa”, mikä se sitten liekään.  Kukahan tuolle Antille kertoisi, että ei täällä enää mitään sellaisia ”sankareita” ole.

 

(minulla on voimakas näkökuva Talvisota-elokuvasta, kun Mäkelän Taneli lomajunassa sanoo humalaisella uhoojalle: ”Taipaleen sankareita ei enää ole.  Ne on kaikki kuallu…”)

 

Ne tulonsiirrot

 

Vaikka iso osa väestä ”nauttiikin” tulonsiirroista jossain niiden lukemattomista muodoista, ei suuren puolueen juttua sentään tulonsiirtojen varaan voi rakentaa.

 

Kun kerran Rinne sanoo olevansa työllisyyden ja työn yhteiskunnan rakentaja, miksei hän noussut lapsilisäkohun aikaan ylös ja julistanut:

 

Hei, kamoon kaikki, mitä te itkette jonkun seitsemän euron takia (7€/kk).  Ei kukaan ihan oikeasti voi olla sen kipee.  Kääritään hihat ja järkätään töitä, niin mahdollisimman moni saa seitsemän kertaa seitsemän kertaa seitsemän kertaa seitsemän euroa enemmän [7 x 7 x 7 x 7 €], ja silloin lopuillekin vielä riittää tämä 7 €.” 

 

Siinä olisi ollut hieman messiaanista otetta!

 

*

 

Kannattajajäsenet esiin

 

Puolueiden olisi syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tunnustaa tosiasiat: puolueet eivät enää ole perinteisessä mielessä jäsenkentän ”olohuoneita”, sellaisia olon ja viihtymisen ja yhteisöllisen hengittämisen paikkoja kuin joskus aikojen alussa esim. työväentalot olivat.

 

Puolueet ovat yksinkertaisesti vaaliorganisaatioita, eikä niillä ole muuta tehtävää.

 

Sekundaarisesti ryhmätoiminnot eri tasoilla kytkeytyvät tähän vaaliorganisaation ”juhannussalkoon”, mutta ydin on ja sellaisena näkyvissä olevan tulevaisuuden ajan myös pysyy vaalien organisointi.

 

Tästä seuraa, että kerrankin Suomessa pitäisi ottaa hieman mallia yhdysvaltalaisesta vaalikäytännöstä, ja järjestää puolueiden jäsenyyshomma vaalien osalta kannattajaksi ilmoittautumismenettelyn pohjalta.  Ajatuskin siitä, että SDP voisi olla tehokkaana tienraivaajana Suomessa on mahdoton.  Eihän se ole uutta luova ja kansalaisille ovia avaava puolue, vaan vanhaan kouristuksin takertunut ja ovia mieluummin sulkeva puolue. 
 

*

 

Unohtaa ei sovi: Hallituksen voimasuhteet 4 - 1

 

Oman alansa (puoluesihteeriyden) ehdoton nero, T. Tujunen, on varmaan jo miettinyt, miten uuden kokoomus-puheenjohtajan vetämät ”minihallitusneuvottelut” toteutetaan.  Näin se käy:

 

Pöydän toisella puolella istuu tuleva pääministeri ja kolmen pienemmän puolueen puheenjohtajat.  Ja sitten pöydän toisella puolella istutetaan demarien uusi Antti.  Kaikki Antin ehdotukset tyssätään äänin 4-1.

 

Kasvojen täydellisen menettämisen torjumiseksi kai nyt jotain pieniä pähkinöitä sentään, ja sen ympärille sitten Antti kietaisee sellaisen julkisuusrumban, että oksat pois, ei sammakosta härkää pienempää leivota siinä myterissä..

 

Rinteellä on keinot vähissä.  Hänellä on oikeastaan vain kaksi työkalua, vasara ja jakoavain (ei sentään vasaraa ja sirppiä…)  Vasaralla voi yrittää niitata jotain lujempaan kiinni.  Jakoavaimella avata pari mojovaa mutteria, eipä paljon muuta.

 

Tästä voisivat kaikki pakinoitsijat nyt runsaan kuukauden ajan veistellä erilaisia sosiodraamoja, miten tämä homma oikeasti menee, mutta jotenkin yksitotisesti kaiketi, kun ei Antti voi sieltä säätytalolta (vai olisivatko pikkuparlamentin kabinetissa, kun kerran mininhallitusneuvotteluista on kyse?) uloskaan juosta, ja tuleva kokoomuslainen pääministeri tuskin päästääkään pihalle, kun ei oikein hänellä eikä muillakaan ole varaa ennenaikaisiin vaaleihin, niin hassussa asennossa politiikan tähdet nyt tuikkivat…

 

Joku koiranleuka sanoi, että kun Antista tuli Antti, niin minihallitusneuvotteluista voi jättää minin pois.  Seuraava aste onkin sitten varsinaiset hallitusneuvottelut ilman Anttii..

 

*

 

Törmäys

 

Globaalin talouden ja inhorealistisen politiikan kaudella työväentaloromantiikka on niin passé.

 

Sen miettiminen, mikä olisi kiva ja jalo, ei johda mihinkään oloissa, joissa kaikki olennainen joudutaan kuitenkin päättämään pakon ja kiireen alla, ulkoisen paskavuoren kaatuessa syliin.

EU-vaalien vuoksi samealla konsensuksella Euroopan talous- ja finanssikriisi on jäädytetty, mutta toisin kuin nyt uskotellaan, "jääkausi" sulaa pian, viimeistään syksyyn mennessä, ja taas hur-lum-hei jatkuu Euroopassa.  Eikä Yhdysvaltain finanssikuplasto ole sen paremmassa jamassa: siellä mietitään kuumeisesti, mitä tehdään kun seuraava lomous alkaa..

 

Tulee mieleen joskus nuorena iltamissa esittämäni poliittisen runosikermän helmi:

 

Niin mielelläni

 

Niin mielelläni,

olisin puhdas ja aatteellinen,

mutta kun maailman

on niin ahdas ja puutteellinen.

 

(satakuntalainen kielinero Arvo Salo).

 

Lukaise myös: http://www.sss.fi/mielipiteet/kolumni/601285.html

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Sosialidemokraattien puheenjohtajakamppailu - Rinteen haasto - oli linjavaali.

Puolueen koko jäsenkunnan enemmistö kannatti Urpilaisen linjaa. Koko väestöä edustava otos gallup-haastatelluista kannatti Urpilaista.

Rinteen Antista tehtiin puheenjohtaja.

Miten tällä yhtälöllä lisätään äänimäärää?

Kokolailla tekemätön paikka.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Tulipa tuo sosiaalidemokraatit ja Antti Rinne perusteellisesti kuurnittua munaskuita myöden.

Entäpä muiden hallituspuolueiden tilanne ja tahto? Pääministeri Jyrki "jättää hallituksen ja koko Suomen kuin rotta uppoavan laivan" Katainen. Miten mahtavat kokkareet huikean neron puoluesihteeri Taru Tujusen rautaisessa otteessa tehdä ja menestyä?

Entäpä rkp? Ovatko he edelleen ylen varakkaiden säätiöidensä rahamassien takana? Puhuuko raha niin, että muilta menee suu tukkoon?

Vihreät tekevät kaiketi mitä vihreiden kuuluu eli heikentävät Suomen työllisyyttä ja ajavat Suomesta ulos kaiken "saastuttavan". Vihreät auttavat kaiken kykynsä mukaan ns. hyvinvointivaltion alasajossa.

Kristilliset no niin kristilliset.

Kepu on kepu ja se pettää aina.

Persut eivät tiedä mitä mahtavatkaan olla. Tai sitten, kun Soini sanoo, että me ollaan me.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Jäin kaipaamaan jonkinlaista analyysiä siitä, mitä todellisia mahdollisuuksia toimia SDP:llä on. Jos Suomi joutuu saneeraamaan yhteiskuntansa EKP:n nykyisen rahapolitiikan oloissa, ovat seuraukset 90-luvun lamaa vastaavia.

Ainoa ero on se, että emme lennä ulos eurosta, kuten silloin. Eli nopeaa toipumista työmarkkinoilla ei ole luvassa. Tästä tulee vaatimus hävittää nykyisenkaltainen AY-liike täydellisesti. Ehkä Rinne yrittää säilyttää nykyisenlaisen AY-liikkeen, mutta ei ymmärrä sen olevan mahdotonta eurossa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tsekataan nyt yksi puolue kerrallaan..

SDP:n puheenjohtajavaihdoksessa kiteytyy/risteytyy monia jakolinjoja:

kuten

1.) kysymys siitä miten paljon kansalaisten käytettävissä olevista tuloista ohjaillaan Valtion kautta (veroaste)

2.) toisaalta Valtion rooli laajemminkin; lähinnä valtion säätelevän roolin laajuus ja luonne, mutta myöskin ja nimenomaan Valtio elinkeinoelämän toimijana. Säätely on jatkuvasti lisääntynyt, mutta rooli elinkeinoelämässä ja liike-elämässä ja yhteiskunnassa supistunut. Miten ja millä ehdoin Valtion rooli voisi - ja hyväksytäänkö se, onko se mahdollista ihan periaatteessakaan nykypäivänä - olennaisella tavalla vahvistua? Veronmaksajan massin kautta?

3.) jäsendemokratian ja yleensä kansalaisten demokraattisen osallistumisen kanavat + keinot. Tämä jos mikä ansaitsee perkaavaa katsetta; kirjoitelmani pointteja on juuri tuo SDP:n "sosiologinen ongelma" eli puolueen päättäjien käsitykset ovat erilaiset kuin puolueen äänestäjäkentän ja muuun potentiaalisen äänestäjäkentän. Järki ikäänkuin sanoisi, että puolueen kannatta kääntyä avoimemmin ja selkeämmin tuon "laajan yleisön" puoleen ja kuunnella sitä, mutta mitä puolue Seinäjoella teki? Julisti kääntyvänsä entistä enemmän pienehkön jäsenkenttänsä (noin 45.000) puoleen, josta puolet ehkä jopa melko passiiivisia eläkeläisjäseniä (ei jäsenmaksua maksuvapautuksen takia; ei erottamisia rästien takia). Kannattaa lukea tuo Tuomiojan jäsenäänestystä koskeva näkökohta.

4.) jne..

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tässä tilanteessa rupeaa kiinnostamaan Vasemmistoliiton rehellisen federalistinen eurovaaliohjelma. Missä ovat SDP:n kannanotot eurooppalaisesta verotuksesta ja turvaminimistä?

http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1677...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Voi että

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128869230628...

Antti Rinteen mieli muuttui jälleen – kääntyikö takki nyt Altian myynnissä?

Sdp:n puheenjohtajaksi noussut Antti Rinne on muuttanut uudessa tehtävässään nopeasti mielensä valtion alkoholiyhtiö Altian myyntisuunnitelmista. ...

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on aiemmin vastustanut myyntisuunnitelmia kovasanaisesti. Vielä vuosi sitten Ammattiliitto Pron puheenjohtajana toimiessaan Rinne vetosi yhdessä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton puheenjohtajien kanssa hallitukseen ja eduskuntaan suunnitelmien estämiseksi. ...

Rinteen mielipiteiden muuttuminen ennen ja jälkeen Sdp:n puheenjohtajakisaa on puhuttanut aiemminkin. Viime viikolla IS kertoi muutoksista Rinteen sanomisissa liittyen hallituksen kehyspäätösten avaamiseen sekä yhteisöveron laskupäätöksen perumiseen.

Johannes Kotkavirta "
*

Ei tämä enää voi olla tottakaan: miten takki voi noin monta x kääntyä näin lyhyessä ajassa?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128869226593...

”Rinne Sdp:n heikoista kannatusluvuista: ”Näillä luvuilla tulee turpaan”
Julkaistu: 23.5.2014 11:14, päivitetty: 23.5.2014 11:35

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kampanjoi pääkaupunkiseudulla viimeiset päivät ennen sunnuntain eurovaaleja.

Perjantaiaamuna Rinne jakoi ruusuja Sdp:n vaalikojulla Helsingin Mannerheimintiellä yhdessä edeltäjänsä Jutta Urpilaisen kanssa.

Rinne myönsi, että uusimmat gallup-luvut eivät lupaa hyvää sunnuntain eurovaaleissa.

- - -

Nyt mielipidemittaukset ovat lupailleet Sdp:lle samaa kahden paikan tulosta.

Näillä luvuilla tulee turpaan, jos ihmiset eivät lähde äänestämään. Se on tunnustettava ja mietittävä, mitä sen jälkeen lähdetään tekemään.

Rinteen mukaan kahden paikan säilyttämisessä ei voi puhua torjuntavoitosta.

- Näillä luvuilla tulee turpaan, jos ihmiset eivät lähde äänestämään. Se on tunnustettava ja mietittävä, mitä sen jälkeen lähdetään tekemään, Rinne pohti.

Urpilainen ei halunnut lähetä arvioimaan puheenjohtajanvaihdoksen vaikutusta Sdp:n kannatukseen, joka ei ainakaan vielä näytä kääntyneen nousuun.

- Istuva puheenjohtaja kommentoi gallupeja. Minut on vapautettu niistä, Urpilainen kuittasi.

Urpilainen kertoi osallistuneensa useiden yksittäisten eurovaaliehdokkaiden kampanjatilaisuuksiin.

- Tänään lähden Pohjanmaalle, jossa kampanjoin huomenna Mikael Jungnerin kanssa.

Johannes Kotkavirta ”

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jungner ei olisi pöhkömpi meppi, mutta jäyhänä hämäläisenä taidan äänestää Johannes Koskista. Sinänsä katastrofaalista, että kokemattoman puheenjohtajan lausunnot ihan muista asioista vaikuttavat varmaan eurovaaliinkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset