Veikko Huuska

Tolstoi kieltäytyi Nobelista – jo ennen kuin sitä edes myönnettiin..

Tolstoi kieltäytyi Nobelista – jo ennen kuin sitä edes myönnettiin..

Kun kyläsillä tarjotaan kahvia, on kohteliasta ottaa edes puoli kuppia. Joskus vain täytyy kieltäytyä tyyten. Poikkeuksellista on jos kieltäytyy kahvista ennen kuin sitä edes tarjotaan…

Kreivi Leo Tolstoi (1828-1910) – suuri eurooppalainen henki ja kilvoittelija – teki ainutlaatuista historiaa kieltäytymällä Nobelin kirjallisuuspalkinnosta jo ennen kuin se ehdittiin myöntää. 115-vuotias Nobel-tarina ei tunne ainuttakaan muuta vastaavaa vetoa.

*

Venäläinen lähteeni kertoo:

”8. lokakuuta 1906 Leo Tolstoista, eräästä maailman kirjallisuudenhistorian suurimmista mestareista, tuli ensimmäinen ja ainoa tunnettu hahmo, joka on kieltäytynyt Nobel-palkinnosta ennen kuin sitä edes myönnettiin.

Kun ensimmäiset Nobel –laakeroidut tekijät oli julkistettu, ilmeni että kirjallisuuden palkinto oli mennyt ranskalaiselle runoilijalle, Rene Sully-Prudhommelle – ja tämä tieto aiheutti melkoisen tyytymättömyyden aallon Tolstoin ihailijoiden parissa, eikä vähiten Ruotsin kirjallisissa piireissä, koska monet katsoivat että Tolstoi oli koko maailman mielissä ensisijainen ehdokas.

Kuukausi palkintoseremonioiden jälkeen suuri joukko ruotsalaisia kulttuurihenkilöitä lähetti tervehdyksen Venäjän mestarille ilmaisten tervehdyksensä ja ennen kaikkea pahoittelunsa.

Ensimmäisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon jakoon liittyen me Ruotsin kirjailijat, taitelijat ja kriitikot haluamme ilmaista vilpittömän omistautumisemme taiteen palvelukseen. Me emme näe teitä ainoastaan kunnioitettuna nykyaikain kirjallisuuden patriarkkana, vaan myös yhtenä niistä kaikkein syvällisimmistä runon mestareista, jotka tällaisessa yhteydessä voivat tulla ajatuksiimme. Suurimmalla ajateltavissa olevalla painolla haluamme ilmituoda teille, että mitä väkevimmin tunnemme ettei tämän kirjallisuuspalkinnon jaosta vastaava toimielin edusta taitelijoiden ja kirjailijoiden, eikä myöskään lukevan yleisön mielialoja.”

Kritiikki ilmeni monin tavoin, mainittiin että Nobel-komitea on pahantahtoinen joukko amatöörejä, mutta jälkipeli ei muuttanut mitään.

*

Vuosia kului, uudet palkitut nimettiin joka syksy, mutta Tolstoi ei koskaan esiintynyt palkittujen joukossa. Vuonna 1906 Pietarin Tiedeakatemia lähetti ehdotuksen kirjailija Tolstoin palkitsemiseksi.

Kun Tolstoi kuuli nimensä esiintyvän palkintoehdokkaiden listalla, hän lähetti kirjeen suomalaiselle hengenheimolaiselleen ja kääntäjälleen, kirjailija Arvid Järnefeltille, pyytäen häntä viestittämään Nobel-komitealle, että se pyyhkisi hänen nimensä pois listoiltaan:

”Minulla on suuri pyyntö teille, rakas Arvid”, hän kirjoitti, ”pitäkää visusti vain yksityisenä tietonanne kaikki mitä nyt kirjoitan… On mahdollista, että Nobel –palkinto myönnettäisiin minulle. Mikäli se tapahtuisi, joutuisin erittäin epämiellyttävällä tavalla kieltäytymään, niinpä minä pyydänkin että mikäli teillä suinkin on jotain yhteyksiä Ruotsiin – minä oletan että teillä niitä on – ja pyrkimään siihen, että minun ehdokkuuteni pyyhitään pois heidän ehdokaslistaltaan… Näin etenkin siksi, että voisin itsekin tietenkin kaivaa komitean osoitteen esiin ja lähettää mielenilmaukseni puheenjohtajalle suoraan, mutta koen oudoksi kieltäytyä sellaisesta, mitä loppujen lopuksi ei ehkä tultaisi minulle edes myöntämään..”

Lähde: Russiapedia.rt.com

*

Arvid Järnefelt, tuo Tolstoin innokas opetuslapsi, teki työtä käskettyä ja käänsi tarkoin Tolstoin kirjeen ja Nobel-komitealle, ja niin vuoden 1906 Nobel –palkinto meni italialaiselle poeetalle, Geosue Carducci´lle, jonka nimi tunnettiin vain kirjallisuuden suppeissa piireissä. Yhä edelleen keskustellaan siitä, oliko Tolstoin kirje lopullinen niitti hänen kohtalolleen.

Ensinnäkin, kaikki tiedot ehdokkaista on ehdottoman luottamuksellista, mikä kyseenalaistaa sen, että kukaan olisi voinut raportoida Tolstoin ehdokkuudesta ennen voittajan julkistamista. Toiseksi mahdollisuus, että komitealla olisi Tolstoin kirjeen saatuaan ollut aikaa harkita asiaa, ovat vähäiset. Tolstoi lähetti kirjeensä Venäjältä [Jasnaja Poljanasta, Moskovan läheltä] Suomeen 8. lokakuuta, joten kirjeen käännös oli vielä matkalla Ruotsiin, kun palkinnon saaja jo julkistettiin Tukholmassa. lokakuun alkupäivinä. Kuitenkin ainutlaatuinen tilanne pysyy: kukaan muu varteenotettava ehdokas kuin Tolstoi ei ole koskaan huomaamattomasti pyytänyt vetämään nimeään pois palkintoehdokkaiden listalta ja kieltäytynyt hyväksymästä useiden satojen tuhansien dollarien arvoista rahapalkinto, joka on yhäkin kaikkein arvostetuin tieteellis-taiteellinen palkinto maailmassa.

Kirjailija Leo Tolstoi muistetaan kirjailijana ja ajattelijana, ei toimijana. Mutta kommentoidessaan hieman myöhemmin yleistä harmistusta siitä että häntä ei myöhemminkään palkittu Nobelilla, hän ilmaisi olevansa erittäin onnellinen kun ei ole saanut Nobelia.

”Ennen kaikkea”, hän kirjoitti, ”se säästää minut miettimästä sellaista määrää rahaa, ja ylipäätään rahaa, joka minun näkökulmastani on vain paholaisen keksintö; toisekseen, minulla on ollut suuri ilo ja kunnia vastaanottaa myötätunnon osoituksia suurelta määrältä ihmisiä, joita en koskaan ole tavannut.”

*

Henry Troyat on käyttänyt Tolstoin ja tämän puolison kreivitär Sonja Tolstoin päiväkirjoja sekä muuta sukuaineistoa Tolstoi elämäkerrassaan (Henry Troyat: Tolstoi. 1965, suom. Risto Lehmusoksa, 1968).

Troyat kertoo Nobel-episodin näin:

[Kesäkuussa 1901 äkillinen malariakohtaus pakotti Tolstoin vuoteen omaksi. Viikkoa myöhemmin Tolstoi lääkärien painostuksesta myöntyi matkustamaan Krimille tervehtyäkseen siellä auringonpaisteessa. Perheen hyvä ystävä, upporikas kreivitär Panin oli luvannut upean huvilansa toipilaan käyttöön. Tolstoi viipyi pitkäksi venähtäneellä toipumislomallaan Krimin Gasprassa aina 25. kesäkuuta 1902 saakka, jolloin hän toipuneena vihdoin ja viimein pääsi lähtemään kotimatkalle: ”Salonkivaunu odotteli jo profeettaa Sevastopolissa. Jälleen kukkia, suosionosoituksia – mutta niihin hän alkoi jo olla tottunut”, Troyat kirjoittaa.] ”Tammikuussa 1902 Tolstoin terveydentila äkkiä huononi: hän oli saanut keuhkotulehduksen, kuume nousi. Sydän löi enää raukeasti; Pietarista ja Moskovasta kiiruhti lääkäreitä auttamaan paikkakunnan lääkäreitä; koko perhe kokoontui sairasvuoteen äärelle. Kun kuume sitten hellitti hiukan, Leo Tolstoi ponnisti viimeiset voimanrippeensä ja saneli tuskin kuuluvalla äänellä [tyttärelleen] Mashalle kirjeitä ja ajatuksiaan.

Täysin välinpitämättömänä hän otti vastaan tiedon, että Nobelin kirjallisuudenpalkinto, jota oli ehdotettu hänelle, olikin myönnetty Sullu-Prudhommelle. Eikö hän itse esseessään ”Mitä taide on?” ollut nimittänyt Sullu-Prudhommea yhdeksi Ranskan suurimmaksi runoilijaksi?

Ruotsalaiset kirjailijat lähettivät hänelle kirjeen, jossa ilmoittivat paheksuvansa häntä kohtaan osoitettua epäoikeudenmukaisuutta. Leo Tolstoi vastasi heille 22. tammikuuta 1902:

”Minä olen kovin iloinen, että Nobelin palkintoa ei myönnetty minulle. ensinnäkin se päästi minut melkoisesta pälkähästä – siitä mitä olisin tehnyt rahoilla, jotka kuten raha yleensä voivat aiheuttaa vain pahaa. Ja toiseksi se tuotti minulle kunnian ja suuren ilon saada myötätunnon osoituksia niin monilta henkilöiltä, joita tosin en tunne mutta joita pidän hyvin suuressa arvossa.”

Jälleen kerran [Venäjän] hallitus ryhtyi toimenpiteisiin siltä varalta, että Leo Tolstoin maallinen vaellus sattuisi päättymään. Pitäisikö sallia muistokirjoitusten julkaiseminen? Miten ruumis voitaisiin kuljettaa Jasnaja Poljanaan ilman mielenosoitusten vaaraa? Pitäisikö kirjakauppiaille antaa lupa panna edesmenneen kuva näyteikkunaan? Pyhä synodi, joka palavasti halusi ilmoittaa koko maailmalle, etä kirkon kiroukseen joutunut oli katunut syntejään ennen kuolemaansa, sähkötti kiireesti Gasparan papille, joka riensi linnaan ja pyysi päästä kuolevan puheille.

Kun Leo Tolstoi sai kuulla siitä pojaltaan Sergeiltä, hän mumisi:

”Eivätkö ne herra siis halua ymmärtää, että kuoleman hetkelläkin kaksi kertaa kaksi on neljä?”

*

Henry Troyat ei ilmoita lähteitään eikä myöskään käytä nootteja. Näin ollen jää arvailujen varaan, mihin lähteisiin edellä oleva kuvaus perustuu. Kuten havaitaan, edellä oleviin kuvauksiin sisältyy ristiriitaisia yksityiskohtia. Aivan täyteen varmuuteen tapahtumien yksityiskohdista tuskin voidaan päästä.

*

Nobel-palkinnot jaetaan vuosittain 10. joulukuuta, Alfred Nobelin kuolinpäivänä. Nimet julkaistaan marraskuun aikana, kirjallisuuden palkinnon saaja julkaistaan yleensä 10.11. http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/themes/literature/svensen/index.h...

Otavan Kirjallisuustieto (1989) määrittelee ensimmäisen kirjallisuus-Nobelistin, Armand Sully Prudhommen (1839-1907) tuotantoa:

”…ranskalainen runoilija, parnassolaisten lyyrikkojen johtohahmoja. Vuonna 1865 hän alkoi julkaista luistavaa, melankolista runoutta. Esikoiskokoelma oli Stances et Poémes. S.P:n runous on viileän yksinkertaista, selkeää ja muotopuhdasta. Myöhemmin hän julkaisi objektiivisempaa, filosofista parnassolaista runoutta sortuen aika ajoin epäselvyyteen ja jopa naiviuteen. …”

Nobel-komitean perustelut sen kotisivuilla, englanniksi, en valitettavasti ryhdy kääntämään tätä:

The Nobel Prize in Literature 1901 was awarded to Sully Prudhomme "in special recognition of his poetic composition, which gives evidence of lofty idealism, artistic perfection and a rare combination of the qualities of both heart and intellect". http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1901/prudhom...

*

Tämä aika ajoin epäselvyyteen sortunut ”parnassolainen” on jäänyt kirjallisuushistorian kuriositeetiksi. Hyllyssäni oleva 12-osainen Kansojen kirjallisuus (WSOY, 1979) ei edes tunnista runoilija Sullu Prudhommea. Leo Tolstoi sen sijaan elää, hänen tuotantonsa ja ajattelunsa viehättää iäti.

*

PS. Täällä on vielä mielenkiintoinen, henkilökohtaisiin mieltymyksiin perustuva näkemys:

Naboth Hedinin artikkeli vuodelta 1950: http://www.theatlantic.com/magazine/archive/1950/10/winning-the-nobel-pr... eli kutakuinkin näin:

Komitean pysyvä sihteeri, Carl David af Wirsén vastusti katkerasti Tolstoin palkitsemista tämän poliittisten näkemysten vuoksi. Nobel –komitean mietinnössä af Wirsén totesi, että hän ihaili Tolstoin ”kuolemattomia luomuksia”, kuten Sota ja rauha sekä Anna Karenina, mutta ei voinut suvaita Tolstoin sosiaalisia ja poliittisia teorioita, eikä hänen pyrkimyksiään kirjoittaa Uusi Testamentti uusiksi, puoliksi mystisesti ja puoliksi rationalistisesti painottaen, ja lopuksi, hän on kieltänyt sekä kansoilta että yksilöiltä oikeuden itsepuolustukseen.

*

Englantilainen Wiki kertoo Nobel –komitean pysyvän sihteerin, runoilija Carl David af Wirsenin joitakin nimekkäitä kirjailijoita sorsineesta tyylistä:

“Critisism af Wirsen's conservative views and an abundant publication of his literary criticism made him well-known but also provoked opposition, sometimes in harsh words, by his opponents, who represented new ideas with spelling reform and a freer style. According to his view, "the task of poetry is to discover the absolute, supersensual content, which is the foundation of the phenomena of the material world. The calling of the poet is a priesthood of light, he should in poetry reveal a higher world of purity and peace..." As a critic, Wirsén found a hearing among many educated men, but not much connection with the young literature, and he has become notorious for his many negative reviews of August Strindberg, Verner von Heidenstam, Selma Lagerlöf, Henrik Ibsen and many others. His central position as permanent secretary of the Swedish Academy - the institution which started to award the Nobel prize of literature in 1901 - also gave him considerable influence on the choice of laureate in the first years; for instance, he was long able to exclude Selma Lagerlöf from the award, by year after year persuading a majority of the Academy members to vote for alternative candidates, often nominated by himself.”

http://en.wikipedia.org/wiki/Carl_David_af_Wirs%C3%A9n

*

Trivia-Library –sivuilla taustoitetetaan Tolstoin syrjäyttämistä komitean enemmistön konservatiivisuudella sekä yleisellä anti-venäläisyydellä:

“1901 Rene F. A. Sully-Prudhomme (1839-1907), French. Work: Stanzas and Poems. Behind the Award--This initial prize should have gone to Leo Tolstoi, but one of the 18 literary judges, Dr. Carl David af Wirsen, a poet and critic, denounced Tolstoi behind closed doors for advocating anarchism, for holding eccentric religious beliefs, and for having said cash prizes were harmful to artists. The majority of other judges, who were anti-Russia, agreed with Wirsen, and passed over Tolstoi. Recently, a modern judge, Dr. Anders Osterling, apologized in private, saying, "Prudhomme got the 1st Nobel Prize because of the conservative makeup of the Academy at that time, because of Swedish nationalism, because politics made the committeemen purposely avoid Tolstoi.". . . Emile Zola, the 1st to be nominated for the 1st award, was also voted down by the judges because he was "too daring"--and Nobel had not liked his novels.”

http://www.trivia-library.com/a/nobel-prize-awards-for-literature-1901-1...

*

Tolstoi ei olisi saanut Nobelia vaikka olisi halunnutkin

Epäilemättä hieman sekava ja salakähmäinen peli siis. Mutta kun eri lähteisiin paneutuu alkaa melkeinpä kallistua käsitykseen, että Leo Tolstoi ei olisi kirjallisuuden Nobelia saanut, vaikka olisi ollut valmis sen vastaanottamaan.

*

The Telegraph listasi taannoin 10 suurinta kirjailijaa, jotka jäivät ilman Nobelia:

Leo Tolstoi

Marcel Proust

James Joyce

Virginia Woolf

Jorge Louis Borges

Vladimir Nabokov

W.H. Auden

Primo Levi

Chinua Achebe

John Updike

*

Muitakin on.  Olisiko niin, että Leo Tolstoi on seurassa, jota ei vähääkään ole syytä hävetä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Sigmund Freudille taas ehdotettiin Nobel-palkitoa kaksi kertaa. Toisella kerralla häntä ehdotettiin lääketieteen nobel-palkinnon saajaksi. Ei onnistunut. Toisella taas kirjallisuuden nobel-palkinnon saajaksi. Ei tämäkään onnistunut.

Sen sijaan myöhemmin lääketieteen nobel-palkinto myönnettiin Antonio Monizille psykokirurgian kehittämisestä vuonna 1949. Nykyisin tätä palkintoa pidetään Nobel-palkintojen historian yhtenä suurimmista virheistä.

Erkki Joonala

Hehe, kuvaa Nobel-komitean arvoinnin tasoa. Lobotomialääkärille Nobel? Eikös saman periaatteen pohjalta Stalinille olisi pitänyt antaa Nobelin rauhanpalkinto?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Leo Tolstoita ehdotettiin Nobel-palkinnon saajaksi itse asiassa kolme kertaa. Hän oli ehdolla kirjallisuuden Nobelistiksi sekä 1901 että 1902.

Lisäksi häntä esitettiin Norjan valtiopäivien edustajien toimesta rauhan-Nobelistiksi vuonna 1909.

Kertaakaan ei tärpännyt. Kummastuksekseni havaitsin, että Nobel-komitean teksteissä kaikissa kolmessa esityksessä oli kommenttina:

Comment: Tolstoy did not wish to receive a Nobel Prize. He stated that he would decline if he was awarded a prize.

Eli ilmaisiko Tolstoi jo vuonna 1901 haluttomuutensa vastaanottaa palkintoa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset