Veikko Huuska

Kuka on V.V. Putin?

Kuka on V.V. Putin?

Tätä kysyy nyt koko maailma.  Aamulehden (19.3.) omalaatuisista huumoripläjäyksistään tunnettu Matti Pitko on rientänyt kirjahyllylleen ja löytänyt sieltä toistakymmentä vuotta sitten ilmestyneen Putinin haastatteluihin perustuvan kirjan, jota kukaan meillä ei tietenkään ole lukenut.  Emmehän me ole kiinnostuneita mistään, mikä liittyy Venäjään tai sen sattumapresidentteihin..

Mutta nyt Pitko kertoo asiaa;

”Putin kertoo Vallan ytimessä -kirjassa yllättävän avoimesti elämästään, joka avaa lukijalle pienen polun Putinin sisimpään

Ranskassa asuva toimittaja Natalia Gevorkia on yksi kirjan kolmesta kirjoittajasta.  Gevorkia arvioi Washington Post -lehdessä Putinia näin:

- Putinilla on silmää petokselle. Hän kärsii kyvyttömyydestä luottaa ihmisiin.

Putinissa virtaa tverinkarjalaista verta. Pominovin kylässä Tverin Karjalassa on yhä Putinin isoäidin talo pystyssä, ja Pominovissa Putinin isä tapasi tulevan puolisonsa.  Vuonna 1932 Putinin perhe muutti Leningradiin. Isä oli rintamalla, äiti selvisi natsien piirityksestä nipin napin, mutta yksi perheen lapsista menehtyi kurkkumätään.

Putin kertoo olleensa huligaani, joka ei kelvannut pioneereihin. Hän oli katupoika, joka harrasti nyrkkeilyä pysyäkseen kadun kuninkaana. Putinilla oli nuoresta pojasta alkaen yksi tavoite. Hän halusi vakoojaksi, ja KGB:n huippuvakooja hänestä myös tuli.

Kirjan mielestäni  valaisevin kysymys on tämä:

- Kykenettekö pysymään rauhallisena vaaratilanteessa?

Ja näin Putin siihen vastasi:

- Joskus liiankin kanssa. Tiedustelupalvelun koulutuksessa minun sanottiin olevan huono sisäistämään vaaratilanteita. Sitä pidettiin erittäin vakavana puutteena. Vaaran uhatessa on oltava pelkotilassa, jolloin adrenaliinin eritys lisääntyy.

- Jouduin pitkään harjoittamaan vaaran tajuani.”

Lue koko Matti Pitko täältä;

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194885578639/artikkeli/pitkon+kolumni+putin+kertoo+olleensa+huligaani.html

 

Tietoja Pitkon lukemasta kirjasta:

 

https://www.booky.fi/tuote/gevorkyan_nataliya/vladimir_putin_vallan_ytimessa_venajan_presidentti/9789525221039



http://www.amazon.com/ytimess%C3%A4-Keskusteluja-presidentti-Putinin-kanssa/dp/images/9525221032

 

*

Lisätietoa löytyy netistä, huru mycket.  Useinhan epävirallinen kuvaus on sittenkin osuvampi ja kohdettaan paremmin kuvaava, kuin virallinen tärkätty muotokuva.  Siispä tässä joitakin paloja:

Judoka juoksee.  Takana paukkuu. SuperPutin on käsite. http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Part_of_Superputin_strip_3_by_Sergei_Kalenik.png?uselang=ru

*

Putinin lempinimi on venäläisittäin tietenkin Volodja.   Tuttavallisesti Vova.

Viimeaikoina ovat yleistyneet sellaiset pejoratiiviset lempparit kuin ”Putler” ja ”Putlin”. 

*

Putin, jos kuka on arvoituksellinen;

Putin – Mona Lisa.  «Путин — Мона Лиза». Инсталляция американского художника Дэвида Датуны

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Datuna_%22_Putin-Mona_Lisa_%22.jpg?uselang=ru

*

Putinin regimi ilmoittaa, että Venäjän BKT on kasvanut CCCP:n loppumisen jälkeen kaksinkertaiseksi, ja presidentti Jeltsinin kauden alennustilan jälkeen lähes kolminkertaiseksi;

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Russian_economy_since_fall_of_Soviet_Union.PNG?uselang=ru

Me Lännessä tiedämme, että Venäjän talous on ollut alamäessä jo vuosien ajan.  Näin todistettiin YLE Radio 1:ssä viimeksi tänä aamuna.

*

Putin pitkän kaavan mukaan.  Tämä on todellisille rautaperseille, raina kestää 6:18:58 – eli likipitäen täyden työpäivän verran.  Pitkään kaanoniin on upotettu tosi hyviä pätkiä.  Kannattaa siis kärsiä.   https://www.youtube.com/watch?v=UFWsIN2W48Y

Kärsimättömille voisin suositella viiden minuutin jaksoa ajassa 5:00:00 – 5:05:05.  Kannattaa katsoa.  Jotain hyvinkin ajankohtaista.

*

Linkki tähän tubeen tulee suoraan VVP:n sivuilta: https://www.youtube.com/watch?v=gAlkMAblYoo Eli tällä lienee jonkinlainen sertifikaatti.  Kesto on vaivaiset 7:09 joten tämän ehtii katsoa kiireisempikin.

*

Virallinen Putin –kuva http://eng.putin.kremlin.ru/bio

Mutta.

Putinin arvoituksellisuutta ei ole omiaan hiukkaakaan vähentämään se seikka, että hän on salaisen palvelun mies.  Ja kun mies on kerran salaisen palvelun mies, niin hän on salaisen palvelun mies aina.  Sellaisen profiiliin kuuluu keskeisenä elementtinä niin sanottu profiilinhallinta.  Tarkoittaa siis jo melko varhaisessa vaiheessa muotoiltua synteettistä minää, jossa olennaisena elementtinä on tarkoituksenmukaisesti muokattu menneisyys.  http://en.wikipedia.org/wiki/Yuri_Felshtinsky

http://www.svoboda.org/content/transcript/424178.html  &

http://www.amazon.com/Corporation-Russia-KGB-President-Putin/dp/1594032467/ref=la_B003KLYF9S_1_3?s=books&ie=UTF8&qid=1395220386&sr=1-3

Papinkirjan mukaan V.V. Putin on syntynyt 1952, mikä ei tietenkään pidä sellaisenaan paikkaansa, vaan on osa tätä profiloitumisprosessia.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Putin

Todellisuudessa hän oli etelävenäläinen (itse asiassa Tbilisin esikaupunkialueelta) erittäin köyhän ja voisiko sanoa syrjäytyneen perheen lapsi, joka syntyi syyskuussa 1950 ja oli varhaisvuosinaan, siis sanokaamme esipuberteetti-iässä, vaikutti suorastaan nälkiintyneeltä ja laiminlyödyltä.  Niinpä hänen äitinsä ja siittäjänsä siinä samassa on muokattu uusiksi.  Äiti eleli vielä Gruusiassa, eli vuoristomaassa, jota vastaan Venäjä kävi sitkeää sotaa, ei aivan yksinkertainen asia, kun pojasta oli kehkeytynyt valtionpäämies.  -  Kaikki muut elementit on sovitettu tähän haluttuun palapeliin soveltuvin osin.  Muun muassa koulunkäyntiä ja asuinpaikkoja etc myöten.  Niinpä kun J.V. Tshukaszhvily halusi pappiskouluun, hänen syntymäaikaansa muokattiin ovensaranan narahduksen verran ja kaikki järjestyi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Artyom_Borovik

Vanhojen venäläisten legendojen mukaan lapsi, joka syntyy sikiökalvo päänsä yli huputettuna, siis ”huivi päässä”, on elävä merkittävän elämän.  Jossain muualla, muun muassa meille tutuilla fenno-ugrilaisilla alueilla tätä syntymäilmiötä kutsutaan ”sädekehäksi”, loihtiihan tuo kostea huppu pienokaisen pään ympärille enkelikuvista tutun haloilmiön, synnytyshuoneen useinkin niukkoja mutta kuitenkin tarpeellisia keinovaloja heijastaen.  Tällainen huivi tai sädekehä koristi myös pikku miehen päätä syyskuussa 1950, syntymäpaino tuhti 3,2 kiloa, ja keho valkean villavanukan peitossa.  Siitä alkoi miehen tie.

Maailmassa ja kontekstissa, jossa elää ja syntyy viholliskuvia, väärä syntyperä ja muut epäsuotuisat tekijät voivat muodostua merkittäviksi, ellei suorastaan kohtalokkaiksi.  Tietenkin on todettava, että huhut ja väittämät eivät globaaleiksikaan muuttuneina verifioidu levikkinsä mukaan, vaan pitävän tutkimuksen ja todennettavuutensa perusteella. 

[vrt. Montefiore ym.: Josif Džugašvili, tuleva Stalin, syntyi Gorin kaupungissa Venäjän Gruusiassa (nyk. Georgia) suutari Besarion Vanovitš Džugašvili ja Jekaterina (Keke) Geladzen perheeseen.[3] Hänen virallinen syntymäpäivänsä oli juliaanisen kalenterin mukaan 9. joulukuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan 21. joulukuuta) 1879, mutta Gorin kirkonkirjoihin merkitty syntymäpäivä on 6. joulukuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan 18. joulukuuta) 1878.  --  Samassa yhteydessä Montefiore pohtii, miksi juuri 1920-luvulla Stalin haluaa merkitä sen vuoden syntymävuodekseen.] http://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin  

Putinilla syntymäajan muokkaus liittyi kaiketi koulunkäyntiin, hänen hakeutuessaan hieman parempaan opinahjoon normipoikkeamana, ja siksi ikää piti viilata miljööseen sopivaksi.  Kun hän oli astumassa tälle koulutielle (keskikoulu n:o 193, Lgd, vuonna 1960) hän oli jo 10-vuotias, joten iästä piti viilata pari vuotta pois, siksi uusi papinkirja. 

Tästä seikasta, kuten muutenkin fantom-Putinin taustoista on runsaan parinkymmenen vuoden ajan taitettu peistä Venäjällä, osin niin intensiivisesti, että aiheesta on muodostunut tietynkaltainen varjotieteenala, jolla tosin ei ole yliopistollista ulottuvuutta eikä virallista siunausta, ei varsinkaan viimemainittua.  Tarkemman tiedon puuttuessa tästä voi vaikka alkaa.  http://www.compromat.ru/page_18786.htm   ”Vladimir Vladimirovits Putin ei kiistä sitä, että hän on vuonna 1969 käynyt Tbilisissä…”  Siis 17-vuotiaana… tai 19… So What?  Luepa tämä; http://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Russo

Niinpä ”yleisestikin tiedetään”, eli ounastellaan, että näkyvin alan tieteilijä on joutunut valitettavan ”putinsmentin” eli korkean tahon sanktiomenettelyn kohteeksi sillä seurauksella että hän ei enää vaikuta joukossamme.  Tämä vaientamistoimenpide olisi tapahtunut jo maaliskuulla 2000.

Näin ollen alan miehet ovatkin pakotetut sovellettuun vaiteliaisuuteen, joka hyvinkin vetää vertojaan koulutettujen salaisen palvelun ammattimiesten vastaavaan.  Niinpä voidaankin sanoa, että tällä sektorilla vastakkain ovat todella vaiteliaat miehet, tämä todettuna ilman vähäisintäkään huumorin vivahdusta.  Ajan ja omaisten säästämiseksi en mainitse tuon onnettomuuden kohteen nimeä.

*

Kuin sattuman oikusta Doku Umarovin tiedotettiin menehtyneen18.3.2014, samana päivänä jolle osui V.V. Putinin bolshoi päivä 18.3.2014.  http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Tinkim%C3%A4t%C3%B6n+Vladimir+Putin+h%C3%A4tk%C3%A4hdytti+kovasanaisella+Krim-puheellaan/v1395115389102

Tiedustelumiehet tietävät: sattumaa ei ole. 

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288666835353.html

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Muista blogata ja kommentoida ahkeraan, niin tiedämme ettet ole kadonnut ja pelkokerroin pysyy kohtuullisena! Mielenkiintoinen tarina.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Joo, yritetään. Jos sivu vaikenee, tiedätte että jotain ei-toivottua on tapahtunut..

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
The Telegraph, 5.12.2008:
Voisiko tämä nainen olla Putinin oikea äiti?
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/r...
”Voisiko tämä nainen on Vladimir Putinin todellinen äiti ?

Tiedetään vain vähän Venäjän johtaja Vladimir Putinin lapsuudesta , vaikka hänen asemansa puolesta tunnetaan yhtenä maailman vaikutusvaltaisimmista miehistä . Nyt on tapahtunut merkittävää kehitystä ,Georgialainen nainen on kertonut olevansa äitinsä .

Vera Putina väittää että Vladimir Putin on hänen poikansa, ja että hän antoi pojan pois , kun tämä oli 10 –vuotias.”
"Minä olen ylpeä pojastani , josta tuli Venäjän presidentti. …
Kun venäläissyntyinen rouva Putina näki Vladimir Putinin televisiossa vuonna 1999 , hän oli vakuuttunut, että kyseessä oli hänen vieraantunut poikansa. Tukeutuen muihin Metekhin kylän asukkaisiin, rouva Putina väittää, että poika asui kylässä 2½ vuotiaasta kymmenvuotiaaksi ennen kuin hänet lähetetään takaisin isovanhempiensa luo Ochyoriin , Venäjälle” .
Rouva Putinan kotikylä Metekhi sijaitsee vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Gorista, paikasta jonne Venäjän tankit rynnäköivät elokuussa Etelä-Ossetian konfliktin kiihdyttyä avoimiksi taisteluiksi.
Rouva Putina ei halua julkisuutta, mutta haastaa poikansa Vladimir Putinin selvittelemään asiaa. Hän ilmoittaa olevansa valmis DNA-testeihin.
*
The Guardian, 29.3.2000 Andrei Borovitinin kuolemasta http://www.theguardian.com/news/2000/mar/29/guardi...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Wiki: Vera Putina:
http://en.wikipedia.org/wiki/Vera_Putina
*
http://dizzydazze.blogspot.fi/2013/09/talking-prev...
*
BoycottSochi.eu , 12.10.2009;
http://boycottsochi.eu/aggresiion-on-georgia-2008/...
*
LiveLeaks, 6 päivää sitten; 12.3.2014:
http://www.liveleak.com/view?i=999_1394651893
Tuben kesto: 51:50
Vera Putina is a woman who has since 1999 stated that Vladimir Putin is her lost son. Records in the archives of Metekhi's closest town, Caspi, indicate that a Vladmir Putin was registered at Metekhi school, 1959-1960, stated nationality: Georgian.
Read more at http://www.liveleak.com/view?i=999_1394651893#424w...
The woman's claims contrast with Putin's official biography, which states that Putin's parents died before he became president. Mrs Putina's account is at odds with the Kremlin's version of events and Dmitry Peskov, Mr Putin's spokesman, dismissed the claims: "The story is not true. It does not correspond to reality at all."

Mr Putin's quasi-autobiography "First Person", paid for by his election campaign in 2000, states he was the sole surviving son of a factory worker and ex-serviceman of the Soviet Navy, and spent his early years in a rat-infested communal apartment in St. Petersburg. Mr Putin claims his paternal grandfather, Spiridon Putin, had been Vladimir Lenin's and Joseph Stalin's personal cook and both of his parents died of cancer, his mother in 1998 and his father in 1999.

The story identifies the holes in the known story of Mr Putin's past. The official line is that Mr Putin's parents were already in their forties when Mr Putin was born, which leaves a gap of over fifteen years since the births of their previous sons, Oleg and Viktor, neither of whom survived childhood. Details of the first ten years of Mr Putin's life are scarce in his autobiography, especially when compared with other world leaders.

Putina lives in the village of Metekhi, about 18 kilometers from Gori, Georgia. Putina says that Putin's father is a Russian mechanic, Platon Privalov, who got Vera pregnant while he was married to another woman. A "Vladmir Putin" was registered at Metekhi school in 1959-1960. Records show that his stated nationality is Georgian. Vera married a Georgian soldier Giorgi Osepahvili. Her husband pressured Vera to abandon Putin. In December 1960 she delivered Putin back to his grandparents in Russia.

Putina believes that the St. Petersburg-based "parents" referred to in Putin's official biography adopted her son from his grandparents. Through her contacts, she learnt that Putin had become a KGB officer. In 1999 she spotted Putin in television.

* Putina says that Russian and Georgian people visited her village to pressure her remain silent.
* Russian journalist Artyom Borovik's plane crash coincided with the documentary he was making about Putin's childhood, including a report about Vera Putina.
* Italian journalist Antonio Russo was reportedly also interested in Vera Putina before he was murdered while covering the Second Chechen War.
Read more at http://www.liveleak.com/view?i=999_1394651893#424w...

Tuben kesto: 51:50
*
Koska Pitkon lukema kirja näyttää olevan ainakin kustantajalta loppu, vielä pieni engl. kielinen esittely tähän: http://www.nytimes.com/books/first/p/putin-first.html
First Person
An Astonishingly Frank Self-Portrait by Russia's President Vladimir Putin
With NATALIYA GEVORKYAN, NATALYA TIMAKOVA, ANDREI KOLESNIKOV
PublicAffairs
Read the Review
________________________________________
The Son

Putin talks about his parents, touching on his father's World War II sabotage missions, the Siege of Leningrad, and life in a communal flat after the war. It isn't easy—no hot water, no bathroom, a stinking toilet, and constant bickering. Putin spends much of his time chasing rats with a stick in the stairwell.

I know more about my father's family than about my mother's. My father's father was born in St. Petersburg and worked as a cook. They were a very ordinary family. A cook, after all, is a cook. But apparently my grandfather cooked rather well, because after World War I he was offered a job in The Hills district on the outskirts of Moscow, where Lenin and the whole Ulyanov family lived. When Lenin died, my grandfather was transferred to one of Stalin's dachas. He worked there a long time.

He wasn't a victim of the purges?
No, for some reason they let him be. Few people who spent much time around Stalin came through unscathed, but my grandfather was one of them. He outlived Stalin, by the way, and in his later, retirement years he was a cook at the Moscow City Party Committee sanitorium in Ilinskoye.

Did your parents talk much about your grandfather?
I have a clear recollection of Ilinskoye myself, because I used to come for visits. My grandfather kept pretty quiet about his past life. My parents didn't talk much about the past, either. People generally didn't, back then. But when relatives would come to visit, there would be long chats around the table, and I would catch some snatches, some fragments of the conversation. But my parents never told me anything about themselves. Especially my father. He was a silent man.
I know my father was born in St. Petersburg in 1911. After World War I broke out, life was hard in the city. People were starving. The whole family moved to my grandmother's home in the village of Pominovo, in the Tver region. Her house is still standing today, by the way; members of the family still spend their vacations there. It was in Pominovo that my father met my mother. They were both 17 years old when they got married.

Why? Did they have a reason to?
No, apparently not. Do you need a reason to get married? The main reason was love. And my father was headed for the army soon. Maybe they each wanted some sort of guarantee.... I don't know.

Vera Dmitrievna Gurevich (Vladimir Putin's schoolteacher from grades 4 through 8 in School No. 193):
Volodya's parents had a very difficult life. Can you imagine how courageous his mother must have been to give birth at age 41? Volodya's father once said to me, "One of our sons would have been your age." I assumed they must have lost another child during the war, but didn't feel comfortable asking about it.
In 1932, Putin's parents came to Peter [St. Petersburg]. They lived in the suburbs, in Peterhof. His mother went to work in a factory and his father was almost immediately drafted into the army, where he served on a submarine fleet. Within a year after he returned, they had two sons. One died a few months after birth.

Apparently, when the war broke out, your father went immediately to the front. He was a submariner who had just completed his term of service ...
Yes, he went to the front as a volunteer.

And your mama?
Mama categorically refused to go anywhere. She stayed at home in Peterhof. When it became extremely hard to go on there, her brother in Peter took her in. He was a naval officer serving at the fleet's headquarters in Smolny. He came for her and the baby and got them out under gunfire and bombs.

And what about your grandfather, the cook? Didn't he do anything to help them?
No. Back then, people generally didn't ask for favors. I think that under the circumstances it would have been impossible, anyway. My grandfather had a lot of children, and all of his sons were at the front.

So your mother and brother were taken from Peterhof, which was under blockade, to Leningrad, which was also blockaded?
Where else could they go? Mama said that some sort of shelters were being set up in Leningrad, in an effort to save the children's lives. It was in one of those children's homes that my second brother came down with diphtheria and died.

How did she survive?
My uncle helped her. He would feed her out of his own rations. There was a time when he was transferred somewhere for a while, and she was on the verge of starvation. This is no exaggeration. Once my mother fainted from hunger. People thought she had died, and they laid her out with the corpses. Luckily Mama woke up in time and started moaning. By some miracle, she lived. She made it through the entire blockade of Leningrad. They didn't get her out until the danger was past.

And where was your father?
My father was in the battlefield the whole time. He had been assigned to a demolitions battalion of the NKVD. These battalions were engaged in sabotage behind German lines. My father took part in one such operation. There were 28 people in his group. They were dropped into Kingisepp. They took a good look around, set up a position in the forest, and even managed to blow up a munitions depot before they ran out of food. They came across some local residents, Estonians, who brought them food but later gave them up to the Germans.
They had almost no chance of surviving. The Germans had them surrounded on all sides, and only a few people, including my father, managed to break out. Then the chase was on. The remnants of the unit headed off toward the front line. They lost a few more people along the road and decided to split up. My father jumped into a swamp over his head and breathed through a hollow reed until the dogs had passed by. That's how he survived. Only 4 of the 28 men in his unit made it back home.

Then he found your mother? They were reunited?
No, he didn't get a chance to look for her. They sent him right back into combat. He wound up in another tight spot, the so-called Neva Nickel. This was a small, circular area. If you stand with your back to Lake Ladoga, it's on the left bank of the Neva River. The German troops had seized everything except for this small plot of land. And our guys held that spot through the entire blockade, calculating that it would play a role in the final breakthrough. The Germans kept trying to capture it. A fantastic number of bombs were dropped on every square meter of that bit of turf—even by the standards of that war. It was a monstrous massacre. But to be sure, the Neva Nickel played an important role in the end.

Don't you think that we paid too high a price for that little piece of land?
I think that there are always a lot of mistakes made in war. That's inevitable. But when you are fighting, if you keep thinking that everybody around you is always making mistakes, you'll never win. You have to take a pragmatic attitude. And you have to keep thinking of victory. And they were thinking of victory then.
My father was severely wounded in the "Nickel." Once he and another soldier were ordered to capture a prisoner who might talk during interrogation. They crawled up to a foxhole and were just settling in to wait, when suddenly a German came out. The German was surprised, and so were they. The German recovered first, took a grenade out of his pocket, threw it at my father and the other soldier, and calmly went on his way. Life is such a simple little thing, really.

How do you know all this? You said your parents didn't like to talk about themselves.
This is a story that my father told me. The German was probably convinced that he had killed the Russians. But my father survived, although his legs were shot through with shrapnel. Our soldiers dragged him out of there several hours later.

Across the front line?
You guessed it. The nearest hospital was in the city, and in order to get there, they had to drag him all the way across the Neva.
Everyone knew that this would be suicide, because every centimeter of that territory was being shot up. No commander would have issued such an order, of course. And nobody was volunteering. My father had already lost so much blood that it was clear he was going to die soon if they left him there.
Coincidentally, a soldier who happened to be an old neighbor from back home came across him. Without a word, he sized up the situation, hauled my father up onto his back, and carried him across the frozen Neva to the other side. They made an ideal target, and yet they survived. This neighbor dragged my father to the hospital, said goodbye, and went back to the front line. The fellow told my father that they wouldn't see each other again. Evidently he didn't believe he would survive in the "Nickel" and thought that my father didn't have much of a chance either.

Was he wrong?
Thank God, he was. My father managed to survive. He spent several months in the hospital. My mother found him there. She came to see him every day.
Mama herself was half dead. My father saw the shape she was in and began to give her his own food, hiding it from the nurses. To be sure, they caught on pretty quickly and put a stop to it. The doctors noticed that he was fainting from hunger. When they figured out why, they gave him a stern lecture and wouldn't let Mama in to see him for awhile. The upshot was that they both survived. Only my father's injuries left him with a lifelong limp.

And the neighbor?
The neighbor survived, too! After the blockade, he moved to another city. He and my father once met by chance in Leningrad twenty years later. Can you imagine?

Vera Dmitrievna Gurevich:
Volodya's mother was a very nice person—kind, selfless, the soul of goodness. She was not a very educated woman. I don't know if she finished even five grades of school. She worked hard her whole life. She was a janitor, took deliveries in a bakery at night, and washed test tubes in a laboratory. I think she even worked as a guard at a store at one time.
Volodya's papa worked as a toolmaker in a factory. He was much liked and appreciated as a ready and willing worker. For a long time, incidentally, he didn't collect disability, although one of his legs was really crippled. He was the one who usually cooked at home. He used to make a wonderful aspic. We remember that Putin aspic to this day. Nobody could make aspic like he did.

After the war my father was demobilized and went to work as a skilled laborer at the Yegorov Train Car Factory. There is a little plaque in each metro car that says, "This is car number such-and-such, manufactured at the Yegorov Train Car Factory."
The factory gave Papa a room in a communal apartment in a typical St. Petersburg building on Baskov Lane, in the center of town. It had an inner airshaft for a courtyard, and my parents lived on the fifth floor. There was no elevator.
Before the war, my parents had half of a house in Peterhof. They were very proud of their standard of living then. So this was a step down.

Vera Dmitrievna Gurevich:
They had a horrid apartment. It was communal, without any conveniences. There was no hot water, no bathtub. The toilet was horrendous. It ran smack up against a stair landing. And it was so cold—just awful—and the stairway had a freezing metal handrail. The stairs weren't safe either—there were gaps everywhere.
There, on that stair landing, I got a quick and lasting lesson in the meaning of the word cornered. There were hordes of rats in the front entryway. My friends and I used to chase them around with sticks. Once I spotted a huge rat and pursued it down the hall until I drove it into a corner. It had nowhere to run. Suddenly it lashed around and threw itself at me. I was surprised and frightened. Now the rat was chasing me. It jumped across the landing and down the stairs. Luckily, I was a little faster and I managed to slam the door shut in its nose.

Vera Dmitrievna Gurevich:
There was practically no kitchen. It was just a square, dark hallway without windows. A gas burner stood on one side and a sink on the other. There was no room to move around.
Behind this so-called kitchen lived the neighbors, a family of three. And other neighbors, a middle-aged couple, were next door. The apartment was communal. And the Putins were squeezed into one room. By the standards of those days it was decent, though, because it measured about 20 meters square.
A Jewish family—an elderly couple and their daughter, Hava—lived in our communal apartment. Hava was a grown woman, but as the adults used to say, her life hadn't turned out well. She had never married, and she still lived with her parents.
Her father was a tailor, and although he seemed quite elderly, he would stitch on his sewing machine for whole days at a time. They were religious Jews. They did not work on the Sabbath, and the old man would recite the Talmud, droning away. Once, I couldn't hold back any longer and asked what he was chanting. He explained about the Talmud, and I immediately lost interest.
As is usually the case in a communal apartment, people clashed now and then. I always wanted to defend my parents, and speak up on their behalf. I should explain here that I got along very well with the elderly couple, and often played on their side of the apartment. Well, one day, when they were having words with my parents, I jumped in. My parents were furious. Their reaction came as a complete shock to me; it was incomprehensible. I was sticking up for them, and they shot back with, "Mind your own business!" Why? I just couldn't understand it. Later, I realized that my parents considered my good rapport with the old couple, and the couple's affection for me, much more important than those petty kitchen spats. After that incident, I never got involved in the kitchen quarrels again. As soon as they started fighting, I simply went back into our room, or over to the old folks' room. It didn't matter to me which.
There were other pensioners living in our apartment as well, although they weren't there long. They played a role in my baptism. Baba Anya was a religious person, and she used to go to church. When I was born, she and my mother had me baptized. They kept it a secret from my father, who was a party member and secretary of the party organization in his factory shop.
Many years later, in 1993, when I worked on the Leningrad City Council, I went to Israel as part of an official delegation. Mama gave me my baptismal cross to get it blessed at the Lord's Tomb. I did as she said and then put the cross around my neck. I have never taken it off since.
(C) 2000 Nataliya Gevorkyan, Natalya Timakova, and Andrei Kolesnikov All rights reserved. ISBN: 1-58648-018-9
http://www.nytimes.com/books/first/p/putin-first.html
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tietämyksemme ei ole tainnut kasvaa 10 vuodessa?

Iltasanomat 9.3.2004;
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-12883391802...

"Salaako Venäjän presidentti Vladimir Putin omia juuriaan vai yrittääkö tavallinen venäläismummo omia itselleen kuuluisan jälkeläisen? Tämä kysymys heräsi toissa päivänä monessa katsojassa, kun Yle esitti TV 1:n Ykkösdokumentti-sarjassa ohjelman Putinin äiti.

Ohjelmassa haastateltu Vera Putina vakuuttaa, että juuri hän on Venäjän presidentin oikea äiti. Naisen kertomuksen mukaan hän joutui luovuttamaan dokumentissa Vovaksi kutsumansa pojan pois tämän ollessa vain 10-vuotias.

Venäläisten lähteiden perusteella ei voi täysin varmasti päätellä, onko Putinin virallinen elämäkerta täysin tosi. Sama pätee myös Vera Putinan puheisiin.

Putin itse muisteli vastikään Venäjän tv:ssä liikuttuneena isäänsä ja veljeään. Virallisesta äidistään, Marija Putinasta, hän puhuu vain elämäkerrassaan, jonka ensimmäinen lause antanee pontta myös salailuteorian kannattajille.

- Isäni puolen suvusta tiedän enemmän kuin äitini, Putin kirjoittaa."

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Eikä tarvitse paljon pintaa raaputtaa, kun… löytyy suomalaiset juuret;
Vladimir Putinin äiti on suomalaista sukujuurta.

Tällähetkellä köyhyydessä ja kurjuudessa elävä Putinin äiti asuu Argangelin seudulla. Jo lapsena Vladimir jäi orvoksi,kun hänen suomalaista syntyperää oleva äitinsä hylkäsi pikku-Putkan,jolla lisänimellä Vladimir Putin lapsuudessaan tunnettiin.

Mistäpäin Suomea Putkan äidin suku sitten on, sitä en tiedä. Ironmikesillä voisi olla aivan eksaktiakin tietoa tästä. Sellainen on näppituntuma
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2805840
Onkohan kellään tarkempia havaintoja tästä ”juonteesta”?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Nimimerkki Hansu kokosi 7.3.2004 esitetyn ”Putinin äiti” –tv -dokumentin annin näin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/832654
Eilinen TV-dokumentti Putinin äidistä oli ajatuksia herättävä. Sen mukaan Putin asui 10 vuotiaaksi asti pienessä kylässä Georgian maaseudulla. Venäläinen äiti oli tuli raskaaksi georgialaiselle miehelle ja matkusti miehen kutsusta hänen kotikyläänsä Georgiaan aikaisemmin venäläiselle miehelle synnyttämänsä pikku-Vladimirin kanssa. Georgialainen Giorgi oli kertonut olevansa rikkaasta suvusta. Tämä helpotti Putinin äidin ajatusta muuttaa etelään Giorgille vaimoksi. Kun hän saapui perille pikku-Vladimirin kanssa, hän huomasi miehen puhuneen pötyä rikkauksistaan. Mies asui vanhempiensa luona maalattiaisessa talossa. Myöhemmin he tosin rakensivat oman talon miehen työpaikaltaan, tiilitehtaalta varastamista tiilistä.
Vladimirin isäpuoli Giorgi oli äärimmäisen julma poikaansa kohtaan. Hän hakkasi ja potki Vladimiria, lisäksi piti lukkojen takana, jottei poika olisi päässyt pakenemaan. Kyläläiset muistelivat vieläkin Vladimirin parkunan kuuluneen kauas kylälle. Äiti ei uskaltanut puuttua asiaan, olihan hän vieraalla maalla. Hän onnistuikin viimein lähettämään Vladimirin turvaan omien vanhempiensa luokse Venäjälle, kun poika oli 10-vuotias. Sen jälkeen hän ei ole poikaansa nähnyt ennen kuin tajusi Venäjällä mahtimieheksi nousseen Putinin olevan hänen poikansa v. 1999. Myöhemmin hän varmistui asiasta saatuaan tietoja sukulaisiltaan Venäjällä. Putin itse ei ole ottanut yhteyttä äitiinsä tai halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä.

Putinin tausta tekee ymmärrettäväksi hänen vihansa "mustaperseitä" (kuten venäläiset kaukaasialaisia, georgialaisia ym. kutsuvat) kohtaan. Nyt hän kostaa lapsena kokemansa julmuuden tsetseeneille. Samanlainen väkivaltainen tausta on yleinen vankilassa istuvien tunteettomien murhamiesten keskuudessa.

Suomalaiset vaaleana pohjoisena kansana tuskin joutuvat Putinin silmätikuksi, mutta parempi olla varovainen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/832654

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Äidin hylkäämäksi tulo äkkiä syvimmät jäljet jättää. Onkohan tällä yhteys bäckmanlaiseen propagandaan, jossa Suomessa kohdellaan huonosti venäläislapsia?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä on melko kiinnostava henkilökuva Putinin valtiomiesuran alkuvuosilta, saksalaista tekoa:

”Valta juovuttaa, Vladimir Putin”
Kirjoitus on lyhennetty Stern-lehden jutusta, jonka on suomentanut Jaakko Kerkkonen.
Teksti Katja Gloger (SK 21/2003)
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/valta-juo...

*
Sevastopolin tuore pormestari, jonka urakierto on kiinnostavan lyhyt mutta ylöspäin suuntautunut:
http://nyt.fi/a1305801982902
*

Jäämiehen ilmeitä:
http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014030618101429_f...
*

Ja vielä kerran lättyä
http://www.mtv.fi/sport/olympialaiset/uutiset.shtm...
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset