Veikko Huuska

Venäjä paaluttaa reviiriään Lännessä – ei mitään uutta auringon alla..

Venäjä paaluttaa reviiriään Lännessä – ei mitään uutta auringon alla..

Blogistin huomautus aivan aluksi: Tämän tekstin pohjana olevan teoksen (The Next 100 Years) on kirjoittanut geopolitiikan erikoisasiantuntija George Friedman.  Huomiota lienee kiinnitettävä siihen triviaaliin seikkaan että mr. Friedman kirjoitti teoksensa jo 2008 ja kirja julkaistiin vuonna 2009 – siis noin viisi vuotta sitten.  http://en.wikipedia.org/wiki/The_Next_100_Years

Se, mikä on yllättänyt ja järkyttänyt monet eurooppalaiset, Ukrainan tapahtumat ja Krimin haltuunotto – ei olekaan mitään uutta ja erikoista.  Kaikki tämä on mitä puhtaimmin paluuta menneisyyteen.  Näin on ollut.  Näin ilmeisesti on.  Ja näin ilmeisesti on oleva.

Ei mitään uutta auringon alla. 

*

Neuvostoliiton hajoaminen 1991 aikaansai monenlaisia muutoksia paitsi maailmankartalla, myöskin globaalissa voimakentässä.

Läheskään aina emme muista, että Neuvostoliiton kollapsia siirsi sen läntiset rajat noin 1000 kilometriä itään. 

Sen välitön valtapiiri siirtyi Saksan Liittotasavallan (Länsi-Saksa) rajalta Valkovenäjän ja Ukrainan rajoille.  Samalla väistämättä NL:n seuraajavaltion Venäjän valtakehän painopiste siirtyi itään.  Tämä taisi olla ensimmäinen merkittävä näkyvä muutos sittemmin pitkäksi ja voimakkaaksi trendiksi muotoutuneesta ilmiöstä, jossa valta ja voima ja poliittinen painopiste siirtyi- ja siirtyy yhä - Lännestä Itään.

Voimme tiivistää tämän Venäjää koskevan muutoksen seuraaviin lausekkeisiin:

Kylmän sodan jälkeen Venäjän valta on vetäytynyt idemmäksi kuin mitä se on ollut vuosisatoihin.

Kylmän sodan aikana se (Neuvostoliiton valta) oli työntynyt lännemmäksi kuin koskaan historian aikana. 

Tulevina vuosikymmeninä Venäjän vallan rajat asettuvat jonnekin näiden kahden ääriasennon välille.

Tästä uudesta asemoitumisesta globaalin valtapolitiikan kartalla on kysymys presidentti V.V. Putinin politiikassa.

Tästä ja nimenomaan tästä suurtason asemoitumisesta on myös ja nimenomaan Ukrainan kriisissä.

http://en.wikipedia.org/wiki/George_Friedman

*

Neuvostoliiton tarun loppu ja sitä seurannut kaaoksen ja köyhtymisen kausi johti moniin äkkijyrkkiin U-käännöksiin neuvostolan alueella.  Yksi rajuista suunnanvaihdoksista oli Ukrainan irtautuminen NL:n vaikutuspiiristä ja tilanteeseen liittyvä Yhdysvaltain aktiivinen toiminta maan vetämiseksi omaan etupiiriinsä. 

Venäjä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4   joka itse asiassa alkujaan syntyi 800 – 900 –luvuilla Kiovan Venäjänä (Kiovan Rusj) – siis Ukrainan alueella vaikuttaneiden itäslaavien yhteisönä –koki 1990-luvun valtiollisen hajaannuksen syvimmän ja ytimiinkäyvimmän kriisikohdan juuri tässä:

Äiti-Ukraina erkanee ja vaihtaa leiriä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiovan_Ven%C3%A4j%C3%A4

*

Minä luulen, että Ukrainan kuohuntaa seuranneina me suomalaiset emme läheskään riittävässä määrin ole tietoisia tästä historiallisesta syväjuonteesta, joka venäläisille on selkeää todellisuutta.  Kun emme tiedä, emme voi ymmärtää, ja kun emme ymmärrä, emme voi käsittää mitä Ukrainan menetys Venäjälle ja venäläisille merkitsee..

*

Vaikeimman valtiollisen depression vähitellen väistyessä Venäjällä se alkoi torjua Amerikan vaikutusvallan kasvua lähialueillaan itsensä kannalta entistä vahingollisempana ja epäsuotavampana.  Tämän prosessin seurauksena Moskova palautti valtiollisen strategiansa kärkihankkeeksi pyrkimyksen palauttaa vaikutusvaltansa entisen Neuvostoliiton alueella.

Niinpä seuraavan sukupolven aikana, noin vuoteen 2020 mennessä Venäjän ensimmäinen tavoite on palauttaa Venäjän mahti ja sen ilmentymänä palauttaa Venäjän valta siitä erkaantuneiden entisten neuvostotasavaltojen alueelle.

*

Mielenkiintoista on havaita miten presidentti Putin priorisoi geopolitiikan talouden kehittämisen edelle.  Hän on ikään kuin rakennusmies Putin, joka on vetänyt haalarit jalkaan ja muuraa isovenäläistä peruskiveä.  Ehkä hän vasta sitten kun kivijalka (Russian power in the region) on valmis ja saavutettu, keskittää tarmonsa muihin tavoitteisiin.

Niinpä Putin näkee Venäjän vähemmän teollisena tuottajana ja viejänä, kuin raaka-aineiden kauppaajana.  Raaka-aineiden, joista merkittävin tunnetusti on energia, erityisesti maakaasu.  Voimapolitiikan miehenä hänellä on tällä linjalla yksi voimakas työkalu: kaasuputken sulkuhana.

*

Mutta todellinen pointti tässä Putinin pelissä on – kuten alussa totesin – taistelu Venäjän länsirajasta.  Sen rajan sijainnista ja paikasta Länttä vastaan.

Venäjän Länsiraja, Itämereltä Mustallemerelle: Baltiasta Romaniaan, on alue, jossa rajat ovat historiallisesti olleet horjuvia ja konfliktialttiita.

Entisten neuvostoalueiden joukossa Valkovenäjällä on ollut vähiten taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, ja se on pysytellyt lähinnä Venäjää valtiollisestikin.  Valkovenäjän suhteen vanhan asetelman palauttamisen kynnys on selkeästi matalin.  Muualla se on haastavampaa.

Alue Baltiasta Romaniaan on kapea pohjoinen käytävä, jossa lukemattomat Euroopan sodat on käyty.  Se on niin Napoleonin kuin Hitlerinkin sotapolku, jolla on vain niukalti luonnonesteitä.  Siksi venäläiset (jälleen) pyrkivät puskemaan rajan länteen niin pitkälle kuin mahdollista – luomaan puskuria.  ”Sota vieraalla maalla”.  Se on käsite, jonka muistamme menneiden vuosikymmenten ajoilta, Stavkan papereiden johtolauseista.

Mitä tämä tarkoittaa?

Tarkoittaa että: Baltia ja Puola muodostavat ongelman, kuten ennenkin.  Probleemin jonka Venäjän täytyy ratkaista. 

Minä en tätä ole keksinyt.  Venäjä on sen keksinyt.  Minä vain yritän ajatella niin kuin Venäjä tekee.

*

Venäjän vaikutusvallan rajojen määrittely ei ole yksin sen vallassa.  Se on suuri kiistakysymys.  Yhdysvallat ei halua Venäjän menevän liian pitkälle.  Vanhat neuvostovaltapiirin maat eivät halua.  Suomi ei halua.  Kukaan ei halua.

Venäjä ja Putin koettelee voimapolitiikkansa rajoja.  Se menee niin pitkälle kuin sen sallitaan mennä.

*

Venäjästä ei tule maailmanvaltaa lähimpien vuosikymmenen kuluessa, mutta  valitsemallaan tiellä siitä tulee johtava alueellinen valta, ja ikävä sellainen.

Se merkitsee toistuvia törmäyksiä Euroopan kanssa.  Venäjän ja Euroopan välisellä rajalla on rajalinja, eikä mikään veteen piirretty..

Sitä paitsi on kohtuutonta puhua Euroopasta ikään kuin se olisi yksi kokonaisuus.  Se ei ole sitä.  Eli kuten yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä ja tiedusteluyhtiö Stratfordin perustaja George Friedman http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Friedman sanoo:

Europe consist of a series of sovereign and contentiuous nation-states”.  (Eurooppa koostuu sarjasta suvereeneja ja kiistanalaisia kansallisvaltioita).

*

Lyhyesti sanoen: Kylmän sodan jälkeinen Eurooppa on hyvänlaatuinen kaaos.

Venäjä on välitön strateginen uhka Euroopalle.  Venäjää ei kiinnosta Euroopan valloitus, se on kiinnostunut palauttamaan kontrollinsa aiemman Neuvostoliiton alueen maihin nähden.  Venäjän näkökulmasta on pelkästään kohtuullista hankkia vähimmäismäärä vaikutusvaltaa kyseisiin maihin nähden.  Se näkee tämän tavoitteensa olennaisesti puolustuksellisena toimenpiteenä.

*

Venäjän elpymisen ja mahdin palauttamisen vahvin torjuja on Saksa.  Sikäli kuin se omilta energia- ja talousintresseiltään haluaa mitään tehdä.  Ja senkin, mitä se tekee, Saksa tekee vain omaksi hyödykseen. 

Hajautuvien intressien Eurooppa saattaa jälleen aliarvioida Venäjän voimavarat.

http://en.wikipedia.org/wiki/Stratfor

*

Mikäli haluamme ymmärtää Venäjän käyttäytymistä ja aikomuksia, meidän on oivallettava Venäjän olennainen heikkous – sen rajat, erityisesti luoteiset rajat. 

Amerikkalaisen Geopolitical Weeklyn tuorein julkaisu Ukraine and the ”Little Cold War” (4.3.2014) vetää yhteen Venäjän primäärit suurpoliittiset tavoitteet:

Venäjä ei talousmahtina tule pitkään aikaan saamaan mahtiasemaa, siksi se panostaa sotilaalliseen iskukykyynsä.  Sen kunnianhimoinen 5000 miljardin sotavoiman uudistusohjelma (josta se on joutunut paljon tinkimään) tunnetaan.  Sotilasmaantieteellisen uhanalaisuuden vastapainona sillä on petrokemian lähteensä, ja tämän kaupallinen vaihtoarvo.  Taloudellinen riippuvuus on kaksiteräinen miekka.  Sotilaallisesti heikkona Venäjä ei pysty painostamaan naapureitaan. 

Sotilaallisen voiman kehittämisen ohella Venäjä luo itselleen suojavyöhykkeitä – ja näiden ulkopuolelle vielä puskurivyöhykkeitä.  Paluu vuosikymmenten takaiseen puolustus-strategiaan on tosiasia.

Venäjän toimet voidaan nähdä kolmivaiheisena prosessina. 

1.)    Ensimmäisessä vaiheessa Venäjä kantaa huolta hitaasti elpyvän vaikutusvaltansa kasvattamisesta ja entisen Neuvostoliiton puskurialueen luomisesta.

2.)    Toisessa vaiheessa Venäjä pyrkii luomaan entistä vahvempia puskurijärjestelmiä rajojensa ulkopuolelle, entisen Neuvostoliiton maihin.  Tämän se pyrkii tekemään hienovaraisemmin kuin Kylmän sodan aikana WW II:n jälkeen syntyneet etupiirit.  Luomatta vahvoja vastakkainasetteluja, ilman rautaesirippua, jollaisesta se itsekin kärsi Kylmän sodan vuosina.

3.)    Kolmannessa vaiheessa Venäjä – entistä määrätietoisemmin – pyrkii estämään Venäjän vastaisen koalition muodostumisen Eurooppaan ja globaaliin yhteisöön.  Siinä sillä onkin tekemistä, koko rymistelyn kun pitäisi edetä ”kieli keskellä suuta”.

 

*

Lähde:

Kolumnisti, tutkija, Stratfor tiedusteluyhtiön perustaja George Friedman.

Artikkeli: Ukraine and the ”Little Cold War”, julkaistu tiistaina 11.3.2014.

Teksti perustuu kirjoittajan vuonna 2009 julkaisemaan teokseen “The Next 100 Years”, sen kahteen itäisen Euroopan olojen muotoutumista käsittelevään kappaleeseen.  Tuo jo vuonna 2008 – siis kuutisen vuotta sitten – kirjoitettu teksti ennakoi kaukonäköisesti koko lailla täysin sen kehityskulun, jonka kriisiytymisen näemme tänään Venäjällä, Ukrainassa ja Krimillä. [vh]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Juhani Putkinen

On totta, että Venäjällä valehdellaan Venäjän historia myös Kiovan osalta.

Kopioin tähän pätkän oikeaa Venäjän historiaa:

-----

Imperialistinen Venäjä on noin 500 vuotta vanha - eikä Venäjä ole oikeastaan sen vanhempi. On mielenkiintoista tutustua eri kansojen historiaan. Esimerkiksi Georgia, jonka kimppuun Venäjä hyökkäsi jälleen elokuussa 2008, on ikivanha sivistysvaltio. Georgialla oli oma kirjainmerkistönsä ja kirjallisuutensa jo 5. vuosisadalla.

Venäjä on tietenkin tavalleen uskollisena valehdellut oman historiansa pitkäksi ja loistokkaaksi, mutta kannattaa katsoa faktoja ja tehdä itse johtopäätöksiä. Venäjä on hyvin myöhäsyntyinen, eikä venäläisiäkään ole ollut kauan olemassa.

Keskiajalla ja kauan sen jälkeenkin suurvaltoja olivat mm. Liettua ja Puola - Venäjästä ei ollut hajuakaan. Mm. Kiova ja Riika olivat osa Liettuaa myöhäiskeskiajalla[i] - raja oli lähellä mitätöntä kyläpahasta Moskovaa. Vuonna 1263 Liettuan kuningas oli sotaretkellä Brjanskissa. Vilna on perustettu 1323, silloin Liettuan alaisuudessa olivat myös Minsk ja Kiova.[ii]

Mongolit, eli tataarit valloittivat ”venäläisten” alueet vuoteen 1240 mennessä[iii] - venäläiset ovat viikinkien ja tataarien sekarotuinen tulema.

Liettua löi mongolit Mustalla merellä vuonna 1368 ja piiritti Moskovaa.[iv] Venäjän oikeastaan pitäisi kiittää Liettuaa, siitä, että Liettua vapautti Venäjän tataarimiehityksestä.

Ennen Iivana Julmaa ei ollut mitään Venäjää olemassakaan, vaan vain keskenään sotivia ruhtinaskuntia. Moskova (Iivana III) alisti Novgorodin vuonna 1477.[v] Novgorod oli hyvin länsimainen alue,[vi] sitä tataarit eivät miehittäneet.

Venäjän historiankirjoissa ylpeillään ns. Rusista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Rus kuului kiinteänä, valloitettuna ja ei-itsenäisenä osana mongolivaltioon.[vii] Mongolivallan loppuna pidetään vuotta 1480.[viii]

Slaavit (orjat) muuttivat kaupunkeihin vasta 1800-luvulla.[ix] Sitä ennen (Venäjän alueen) kaupungeissa asui lähinnä ulkomaisia kauppiaita virkamiehiä ja papistoa. Esimerkiksi Hansan kauppareitit toivat Venäjän alueelle hollantilaisia ylimyksiä.

Moskovan historian katsotaan alkavan vuodesta 1147.[x] Moskovan ruhtinaskunta oli vuonna 1261 yksi monista ja vallaltaan vähäinen (kylä).[xi]

Suuriruhtinaskunnat tappelivat keskenään. Noin vuonna 1327 Moskova tukeutui mongoleihin, Tveriläiset liettualaisiin.[xii]

Varsinainen Bysanttilaisuus saapui Rusiin vasta 1300-luvulla. Silloin Kreikan valtakunta alkoi kukoistamaan uudelleen.[xiii]

Venäjän slaavinkielinen kirjallisuus alkoi 1100-luvun kronikoista. Vanhin säilynyt teos on vuodelta 1056/1057. 1300-luvulta aletaan puhumaan vanhavenäjästä. Venäläiset kutsuvat kaikkea ennen Pietari Suurta tuotettua tekstiä kirkkoslaaviksi.[xiv] Kannattaa huomata, että se kirkkoslaavi ja kyrilliset kirjaimet ovat bulgarialaista tekoa, eikä suinkaan venäläistä. Bulgaria oli aikoinaan mahtava valtakunta.

Vuonna 1488 nimitettiin Rjazanin Jonan Moskovan metropoliitaksi ilman Konstantinopolin osallistumista. Tämä merkitsi irtaantumista Kreikasta. Jona tuki Moskovan hallitsijoita näiden Rusin yhdistämiseen tähtäävässä politiikassa.[xv]

Ajatus maailman valtiudesta yhdistyi vanhaan ajatukseen Rusin yhtenäisyydestä (vuonna 1492 suuriruhtinas Iivana Suuri). ”Moskova ei ollut enää Rusin puolustaja pakanoita vastaan vaan kaikkien maailman oikeauskoisten turva”.[xvi]

”Lännen käsitys idästä irrallisena, Euroopasta erillisenä kokonaisuutena ja tämän pohjalta muodostunut Keski- ja Pohjois-Euroopan alkava "ryssän­viha" syntyivät vähitellen 1300-luvulta lähtien. Moskovan uusi asema siirsi jännitteen lopullisesti Rooman ja Moskovan välille. Näiden väliin ja rajalle jääneiden maiden uusi identiteetti muodostui tästä asetelmasta 1400- ja 1500-lukujen kuluessa. Sitä ilmentävät muun muassa juuri venä­läisiin kohdistunut viha sekä puolalaisten, ukrainalaisten, unkarilaisten, balttien ja suomalaisten käsitys omasta lähetystehtävästään lännen etu­vartiona idän barbaareja vastaan. On kuitenkin syytä huomata, ettei 1400-luvun Moskova ollut edes Novgorodin liittämisen jälkeen suuri valta­kunta. Esimerkiksi Puola-Liettua oli koko ajan sitä suurempi.”[xvii]

”Moskovaan liitettiin aluksi Jaroslavl (1463), Perm (1472), Rjazan (1521), Rostov (1474), Tver (1488), Udmurtia (1489), Vjatka (1489), Verhovin (Kalugan ja Tulan alue) ruhtinaskunnat (1494), Jugori (1499), Severskin maa (Cernigov) (1503), Pihkova (1510), Smolensk (1514) ja Kostroman ja Vologdan alueet (1517). Lopputulos oli se, että suveree­neista ruhtinaista tuli Moskovan valtion palveluaatelisia eli virkamiehiä. Suuri osa suvuista menetti prosessissa henkensä.”[xviii]

Iivana III tuhosi Novgorodin vuonna 1477.[xix]

Nykyaikaisen Moskovan ja Venäjän syntyjakso sijoittuu kiistatta Iivana Julman aikaan (1533-1584).[xx]

Kannattaa huomata, että Venäjän laajeneminen (imperialismi) muiden kansojen asuinalueille alkoi juuri Iivana Julman aikana - joten alussa esittämäni johtopäätös, että Venäjä ja imperialistinen Venäjä ovat molemmat sen saman noin 500 vuotta vanhoja.

Iivana Julman noustessa valtaan Moskova EI ollut alueellisesti mahtava. Puola ja Kaanikunnat olivat sitä suurempia.[xxi] Vuonna 1571 Krimin tataarit valtasivat ja hävittivät Moskovan.[xxii]

Imperialistinen Venäjä hyökkäsi Siperiaan Jermakin johdolla, saavuttaen Siperian herruuden 1580-luvulla.[xxiii]

Jesuiitat (Puola) valtasivat Moskovan vuonna 1605.[xxiv]

Puola löi jälleen Moskovan noin vuonna 1633 kasakoiden ja tataarien avulla - Moskova menetti Smolenskin.[xxv]

Venäjän vääristelty historiankirjoitus yrittää väittää venäläisillä ja ukrainalaisilla olevan yhteiset juuret Kiovassa - mutta todellisuudessa: Moskova EI edustanut kaikkien 1600-luvun itäslaavien identiteettiä - ukrainalaiset rakensivat omaa itsenäistä identiteettiään.[xxvi] Liitoksen jälkeen kyseessä oli venäläistäminen sekä ukrainalaisen identiteetin ja kulttuurin hävittäminen[xxvii] - eli jälleen Venäjän imperialismi ja suurvenäläinen sovinismi, josta kaikki Venäjän naapurit ovat joutuneet kärsimään noin 500 vuotta ja sama jatkuu edelleen.

Iivana Julmasta alkaen Venäjä on koko ajan kaikin voimin valloittanut muiden kansojen asuinalueita niin paljon kuin se on suinkin kyennyt. Kannattaa muistaa myös Tshetshenian sodat ja vaikkapa Afganistanin sota.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Imper...

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Meneillään olevassa eduskuntakeskustelussa pääministeri Katainen toi esille Venäjän ja Suomen välisistä uhkakuvista, että ne olisivat jollain tapaa yhdenvertaiset. Ainakin näin ymmärsin. Eli, Suomi olisi teoriassa sotilaallisena uhkana Venäjälle. Tällaista "vastavuoroisuutta" ei kerta kaikkiaan esiinny! Ainoa sotilaallinen uhka tulee, ja on aina tullut, meille idästäpäin. Suomi ei ketään sotilaallisesti uhkaa. Ajatus on mahdoton!?!
Kuinka monta kertaa tätä asiaa pitää tuoda esiin?

Kun aikoinaan väitettiin, että Leningradia uhattiin maamme taholta,"täivaltion" niin kuin Himmler meitä luonnehti, niin eikö huomattu kuinka tällä lausumalla halveerattiin puna-armeijan taistelukykyä ja vähäteltiin maailman suurimman valtion voimaa. Ja mikä ihmeellisintä sen tekivät ennen kaikkea venäläiset itse!? Ja yhä edelleenkin historiankirjoituksessaan.

Kun Suomesta käsin Neuvostoliittoon hyökättiin 1941, johtui se ennen kaikkea talvisodasta ja sen jälkeisistä Neuvostoliiton ikävistä toimenpiteistä. Voidaan myös esittää perusteltu tulkinta, että puna-armeija hyökkäsi tuolloinkin ensin.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kiova on joskus ollut rusien/Venäjän pääkaupunki ;)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Riippuen tietenkin historiankirjituksista, jossa Venäjän historia on " ikäänkuin keksitty uudelleen " since 1991.

Kiovalaiset ja novgorodilaiset olivat veljenpoikia konsanaan, mikäli tarkoitit näiden historian olleen yhtäläisiä.

Serkuksia ovat, mutta kuka onkaan paras kosiija kauneimmalle pikkutsaarille ?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Moskova on syntynyt Kiovasta eikä Kiova Moskovasta!

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Haloo. Tarkoitukseni oli muistuttaa valtioiden rajojen olevan liikkuvia. Kansat liikkuvat, valtioiden rajat liikkuvat, elämän virta vie.

Lana Kortie

Valtamedia on USA:n kontrollissa. AMERIKKALAINEN pankkiiridynastia kontrolloi MAAILMAN VALTAMEDIAN, joka levittää säännöllisin väliajoin VALHEITA, kertoo Pekka Lahtinen.

EU:TA JA USA:TA OHJAAVAT SUURYRITYKSET

ULKOMAALAISILLA YRITYKSILLÄ ON MOTIIVEJA SODALLE mm. VENÄJÄÄ VASTAAN.
1. GEOPOLIITTISUUS
Aseteollisuus RIKASTUU SODILLA ja ulkomaalaiset SUURYRITYKSET RAAKA-AINEISTA. Suurpankkiirin Rothchildin mukaan: GEOPOLITIIKKA vaarallisinta sitten toisen MAAILMANSODAN
EU:ta ja USA:ta ohjaavat suuryritykset, mutta lisäksi EU tekee VAPAAKAUPAN SOPIMUKSEN USA:n kanssa,
Yksityisomistuksessa olevilla yrityksillä toiminta-tavoite on tehdä voittoa.
2 USA:N ASETEOLLISUUS ON YKSITYISESSÄ OMISTUKSESSA
Tärkeimpänä sotamotiivina moni pitää kuitenkin

3. MAAILMAN VÄKILUVUN PIENENTÄMINEN
MAAILMANHALLITUKSESTA:
Tätä maailmaa todellisuudessa johtaa pieni määrä ihmisiä, joiden lukumäärä on vähemmän kuin 10 kertoo P. Lahtinen ja koska
maailma on liian suuri pienlukuisen maailmanhallituksen hallitsevaksi, sen takia tarvitaan väestön määrän vähentämistä.

Alex Jones kertoo "Endgame" dokumenttielokuvassa että
MAAILMANHALLITUKSEN SUUNNITELMIIN KUULUU TUHOTA 80% MAAILMAN VÄESTÖSTÄ = NWO = Uusi maailmanjärjestys.
“VÄESTÖN KOKONAISMÄÄRÄN LASKU 250-300 miljoonan tasolle, PUDOTUS 95% nykytilanteeseen verrattuna, olisi ihanteellinen” (Ted Turner CNN:n ja NWO:n tuenperustaja)
Sota on varsin tehokasta väestön määrän vähentämisessä.

SUOMESSA EI OLE EDES IHMISOIKEUKSIEN TUOMIOISTUINTA

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset