Veikko Huuska

Tujusen-Temosen Presidentintekijät on tujua tavaraa

Tujusen-Temosen Presidentintekijät on tujua tavaraa

Näin Tuukka Temosen Presidentintekijät” Tampereella, Filmijuhlien näytöksessä.  Sali täynnä viimeistä sijaa myöten, eli ehkä melkein 500 sielua.  http://presidentintekijat.fi/?gclid=CISz96jr_rwCFWHncgodbYQATg  

Ensimmäinen, mitä lopputekstien jälkeen kysyin itseltäni oli: So What?

Päätin yksimielisesti 6-0 itseni kanssa, että ”Tuju” on pelannut tässä pelin loppuun asti.  Liian kova akka hermostumaan yhtään mitään tällaisesta leffasta.  Joten pisteet Tujuselle 6-0.

Toisaalta toki ymmärrä, ettei puoluesihteeri – ja tässä elokuvallisessa yhteydessä kamppanjavastaava – Taru Tujunen ihan vetenäkään tätä juttua voinut ohi laskea. 

On se sen verran tujua juttua – sittenkin. 

Joten … naisen piti tehdä mitä naisen piti tehdä.  Eli nostaa pieni haloo ihan vaan ettein homma livahtaisi julkisuuteen ja kansan reviteltäväksi ”ihan vetenä”.

Siis vaikka elämme 2012 vuosiaikaa ja ”porvariston hillitty charmi” muistetaan enemmänkin Bunuelin leffan nimenä kuin todellisena ja kansallisessa kokoomuksessa toimivana käsitejärjestelmänä, niin eihän sitä nyt ”Tuju” ihan vain katseella voinut jäädä seuraamaan kun akat kiroovat presidenttiehdokas Sauli Väinämö Niinistön niin tuhannen päreiksi. 

Kaikki näytti menevän ihan ketuille.  Eikä vain hetken, vaan oikeastaan koko kampanjan ajan..  http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/282652-kohuttu-presidentintekijat-ensi-illassa-tampereella-%E2%80%93-lue-tarpit-elokuvajuhlille

Eli ensimmäinen erä Tujuselle.  Taitava veto.  Ei pääse pressa sanoon että ihan nolosti toimitte siellä niin.  Eikä media pääse revitteleemään omiaan, vaan kaikki joutuvat pelaamaan ikään kuin vastapalloon.  Taitavan toimijan liike siis.

*

Sattui niin että edellisenä iltana olin parkkeerannut itseni television ääreen katsomaan Jay Roachin Pelin henki (Game Change) – karsean puolidokumentaarisen jutun repparien varapresidenttiehdokas Sarah Palinin tuhoon tuomitusta kampanjasta 2010.  http://www.episodi.fi/uutiset/tanaan-tvssa-miten-kavi-varapresidentin-epaonnisessa-kampanjassa/ 

Surkuhupaisaa, mutta opettavaa – muun muassa siksi, että projekteissa aina ”joku luulee”, että jonkin avainhomman hoitaa ”joku muu”. 

Ihan sellaisesta ei nyt ollut kyse, ei lähelläkään, onhan ”Saukki” kokenut kehäkettu, vaikka ”psyyke ei kestä” jne.  En viitsi toistaa tähän noita parhaita reploja, jotka on jo ennen ensi-iltaa Presidentintekijästä julkisuuteen tarjoiltu.

Mutta tämä jännä ristiriita, jossa kampanjaorganisaation esikunta raastaa hiuksiaan ja kiroilee kuin turkkilainen, siis sitä että päähenkilö, ehdokas, ei välitä, ei ole kiinnostunut, ei ole innostunut, ei tee mitään valintansa eteen, ja jos jotain tekeekin nussii pilkkuja ja kontrolloi lillukanvarsia.

Miksi sen pitää olla näin?  Miksei ehdokas riennä punaisin poskin kampanjajohdon kaavoittamaa reittiä eteenpäin, ole innostava, anna palautetta, kiitä ja niin edelleen.  Miksei homma kerta kaikkiaan näytä skulaavan? Miksi pääehdokas aina jäätyy?  Jos tuote olisi huonompi, tai – kanssaehdokkaat kovempaa tekoa – niin sukillehan tämä kusisi.  Ehkä.

*

Mutta ajatellaas nyt. 

Mimmosia jääriä ne on ollu ennen.  En nyt puhu Kekkosesta, koska silloin selvittiin sillä, että otettiin kansanrunousarkistosta Kustaa Vilkuna ja nuorten kynämiesten keskeltä Jouko Tyyri, ja nämä värkkäsivät laajaleviikkistä lennäkkiä, mitä nyt savupiippua vähän retushoitiin.  Urkki hoiti homman muuten, mitä nyt itäisen vaalipiirin lievällä perstuella.

Mutta eihän tämä toinen varsinaissuomalainen ”yksinäinen susi”, Mauno Koivisto, ei hänkään mikään mainoshemmojen ja keikkaorganisaation lempipoika ollut.  Niin ittepintainen, ja jahkaileva ja arvaamaton.  Ei tullut mitään, muistammehan me.  Paitsi mitä nyt nämä vasuritaitelijat hankkivat parasta mitä rahalla saa ja pistivät pystyyn Sorsakoski ja kaverit –kiertueen.  Ja sillähän se hoitui.

Ahtisaari oli aivan oma lukunsa, kierteli kaksikerrosbussilla maita ja mantuja.  Moikkaili pilkkimiehille vaikka niitä olisi ollut vain yksi.  Ja homma hoitui, lähinnä ehkä koska kukaan ei miestä sen paremmin tuntenut.   Maine ja ilmiö ikään kuin juoksi edellä.

Puhumattakaan nyt tästä Halosesta, joka oli niin pääkkö ja julli kuin ikinä.  Aina teki päinvastoin kuin neuvottiin, ja sittenkin erilailla, joten ei auttanut edes käänteisohjaus.  Mutta niin vain plikka selvitti ”vaaliriman”.  Ilmiö kävi ylöspäin.  Paitsi toisella kerralla, kun ehdokas ei enää katsonut arvolleen sopivaksi laskeutua alas muiden ehdokkaiden tasolle, ehdokkaaksi.  Samaa tautia poti Ahtisaarikin, ja kun tuulet olivat hieman kääntyneet ja mies nähty, ei häntä enää pyydettykään ehdokkaaksi, kun ei saanut sanaa suustaan.  Niinpä sitä on sitten parikymmentävuotta jurnutettu Ahtisaarilla..

Niin ettei tässä mitään uutta ole, kun Niinistö sinnitteli kotona, kun olisi pitänyt liehua jossain muualla.

*

Temosen Presidentintekijöitä on jo ehditty verrata Pennebakerin ja Hegedusin dokumenttiin Bill Clintonin presidentinkampanjasta vuonna 1992: War Roomhttp://en.wikipedia.org/wiki/The_War_Room

Näytöksen jälkeisessä jälki-istunnossa Temonen sanoi, että he olivat varsin tietoisia Pennebakerin työstä ja sen luonteesta, mutta he itse asiassa pääsivät vielä askelen pitemmälle, johtoryhmän palaverihuoneesta vielä edemmäs, kampanjan uumeniin.  Hyvä niin.  Kuuluu ikään kuin suomalaiseen familiääriin hommaan. 

Tosin on pantava merkille, että Tujusen-Temosen Pressantekijät on selkeä aluevaltaus, penetraatio politiikanteon ytimeen.  Ja kuten arvata saattaa, ei siellä ytimessä mikään aatemesi valu eikä kostuta kuihtuneen huulia.  Siellä puhutaan vain kampanjakieltä, markkinoinnin ja myynnin välinein ja kauheat suorituspaineet niskassa.  Tehdään historiaa, mutta tehdäänkö vitunmoinen munausten ennätys vai  viedäänkö ennakkosuosikki Mäntyniemeen. 

Suuri kiitos tästä hienosta suomalaisdokumentista kuuluu ennen kaikkea puoluesihteeri Taru Tujuselle, ja kaipa kiitoksista pieni siipale pitää osoittaa itse kampanjan kohteellekin, Niinistölle.  Kiitoksia vain, tulipahan puheenaihetta talven selän muutoinkin levottoimille viikoille. 

Temosta olen nyt kuullut kolmessa mediaohjelmassa ja nyt tämän kerran livenä.  Sanoisin että taiteilijaksi ja toimijaksi hän on poikkeuksellisen ilmaisukykyinen verbalikko.  Hän pystyy tekemään selväksi omat ajatuksensa ja tavoitteensa.  Käsistä on nyt lähtenyt levitykseen teos, joka tulee jäämään suomalaisen politiikan ykköshyllylle. 

Tähän teokseen palataan vielä tulevaisuudessakin, onhan se eräänlainen uuden ajan airut.  Poliitikot eivät enää (onneksi) avaa roskapussejaan kaiken kansan nähtäväksi, mutta nyt on ensikertaa ja vielä komealla tavalla avattu herkistä herkin, eli presidentinvaalien ennakkosuosikin kampanjaorgansisaation hermokeskus.  Jotenkin kuvaavaa ajan dynamiikalle on se, että avaajana oli kansallinen konservatiivipuolue. 

Filmille voisi veikkailla jonkinsortin menestystä jopa kanvainvälisillä vesillä, sillä se on hyvin kuvattu ja etevästi leikattu, ja siinä käsitellään välittömän demokratian ydinkysymyksiä mielenkiintoisella tavalla. 

Annan tällä kertaa aika paljon tähtiä: *****

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aivan aluksi: Nimipäiväonnea Taru Tujuselle!

Mitä tulee vielä tuollaiseen ammatilliseen arvioon, voisin tässä matkalla festareille tikata näin:

Kokoomuksen pelikirja ei poikkea mitenkään muiden puolueiden pelikirjoista - paitsi, että se on ammattitaidollisesti paras, ja sitä noudatetaan tinkimättömämmin, vähemmin hötkyilyin kuin muiden.
Tässä tietenkin temppua auttaa se, ettei tarvitse kauheasti kantaa huolta mistään poliittisesta nöyhtästä tai muusta tekotaiteellisesta hötöstä - saadaan olla omia itsejä.

Tujusen ammattitaitoa politiikan hämähäkkinä ei kai kukaan ole kiistänyt viimeiseen seitesmään vuoteen. (siis tuskin sitä ennenkään).

Amulehti veti isosti estusivulle (meikäläisen klani vilkkuu taustalla).

Hesari otti hieman viileämmin: http://www.hs.fi/kulttuuri/Niinist%C3%B6-dokumentt...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset