Veikko Huuska

Alueiden talouskurimus pahenee Venäjällä

-          Venäjän kasvava alueellinen velkakierre uhkaa vakautta –

Vuoden 2009 finanssikriisin jälkimainingeissa Kreml on sallinut Venäjän alueiden velkaantua yhä vain lisää säilyttääkseen federaation talousluvut siedettävinä ja ulospäin terveen näköisinä.  Eli budjettivaje pienenä ja kohtuulliset valuuttavarannot koskemattomina.  – Talouskriisistä, Wiki; http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_federaation_historia_2008_alkaen

Mutta nyt suurin osa Venäjän alueellisten hallituksista on velkaantunut niin runsaasti, että tilanne uhkaa jo liittohallitusta ja Venäjän suurien pankkien vakavaraisuutta.  Velkaantuminen ei voi jatkua enää pidempään, jotain on pakko tehdä.

 

Analyysi

Venäjä on niin iso maa, että Kremlin keskusvallalla ei ole resursseja johtaa kaikkia maan alueita suoraan ”manuaalisesti” – tai pitäisikö sanoa ”Putiniaalisesti”.

Tällä hetkellä Venäjän federaatio jakautuu 83 alueeseen, tavalla jossa alueiden muodot ja koot vaihtelevat, aina nimityksiä myöten; on alueita [площадь; oblast] , on tasavaltoja [республика] , aluepiirejä [край], federaation kaupunkeja [федераатион город] ja autonomisia piirikuntia [округ].  Historiallisesti Kreml on antanut alueellisille johtajille (pormestarit, kuvernöörit, johtajat, tasavaltojen presidentit) oikeuden johtaa melko suvereenisti alueitaan, kunhan he kulloinkin edellytetyssä määrin ovat osoittaneet uskollisuutta Kremlille ja ylläpitäneet vakauden omilla tonteillaan.

Kuitenkin Kreml on jatkuvasti – etenkin Putinin kaudella – osoittanut syvenevää huolestuneisuutta valtasuhteista alueilla ja alueisiin nähden.  Liittohallituksen kyky tyytyä alueiden lojaalisuuteen keskusvaltaa kohtaan on toistuvasti testattu perin heikoksi historian saatossa.  Niinpä kymmenet alueet ovat eri tavoin pyrkineet irtautumaan tai ainakin väljentämään suitsia keskukseen nähden sitten Neuvostojen liiton sortumisen jälkeen.  Äärimmillään suhteiden kiristyminen on vienyt sotaan, kuten Setsheniassa.

Keskushallinnon kontrolli alueiden yli joutui tulikokeeseen ja tavallaan purettiin vuoden 1998 tuhoisan finanssikriisin aikana.  Kyseessä oli ruplan kriisi, ja päällikkönä oli silloin Jeltsin.  Monet alueiden vahvat johtajat uhmasivat silloin federaation hallitusta taistellessaan omien alueidensa selviytymisen puolesta.  Se oli toiseksi pahin alueiden romahdus Venäjällä, joka seurasi CCCP:n halvaantumista, ja liittyi olennaisilta osiltaan vanhan vallan kaatumisen jälkirytinöihin.  Näiden tapahtumien varjo häilyy nykypäivän yllä, ja saa Kremlin tiukin ilmein seuraamaan alueiden talouden kehitystä.

 

Alueiden velkaantuminen

Suurin osa Venäjän aluehallinnoista on aina ollut jossain määrin velkaantuneita, mutta luonnonvaroihin perustuvat vientitulot ovat pitäneet velkakuorman enimmäkseen hallinnassa sitten mainitun ruplakriisin 1998 jälkeen. 

Mutta nyt vuosien 2008-2009 finanssikriisin vuoksi useimmilla alueilla velkaantuminen on noussut yli 100 % eli tuplaantunut.  Velkasumma oli vuonna 2010 35 miljardia dollaria, mutta sen arvioidaan kohonneen vuoteen 2014 mennessä 78 miljardiin dollariin.  Standard & Poors´in arvion mukaan velka nousee ensi vuonna 2015 peräti 103 miljardiin dollariin. 

Venäjän Federaation yhteinen julkinen velkasumma (liittovaltio + alueet) nousee noin 300 miljardiin euroon (hieman yli 400 mrd $) ja on noin 14 % BKT:sta.  Velkaantumisaste on sinänsä alhainen ottaen huomioon Venäjän valtaisa koko, mutta ongelma on se, että paljon velkaa on keskittynyt alueille, joilla ei ole paljonkaan keinoja pysäyttää velkaantuminen, saati maksukykyä hoitaa luottojaan.

 

Venäjän alueiden vajeet

Venäjän 83:sta alueesta vain 20 pystyy pitämään julkisen taloutensa ylijäämäisenä tai vain kohtalaisen velanoton tasolla vuonna 2015, kertovat Standard & Poors`in laskelmat.  Tämä muodostaa uhkan, että loput 63 aluetta tulevat tarvitsemaan keskuksen bailout´ia (velkojen häiventää), tai vaihtoehtoisesti laiminlyömään velkojen takaisinmaksun.

 

Alueiden velkatyyppejä

Tällä hetkellä Venäjän alueet rahoittavat velkojaan pankkilainoilla, joukkovelkakirjalainoilla tai budjettialijäämin (federaation lainoitus, esimerkiksi).  Kukin alue on saatava neuvoteltua keskusvallalta valtuudet laskea liikkeelle bondeja, kilpailevathan ne rahoituksesta liittovaltion ja yrityskentän joukkolainojen kanssa.  Useimpia alueiden saamia pankkilainoja kuormittavat ekstrakorkeat korot, ja pelivaraa niukentavat samalla perin lyhyet maksuajat (useimmiten kahdesta viiteen vuotta).  Federaation lainat alueille on hinnoiteltu alemmalle korkotasolle, samoin takaisinmaksu liikkuu aivan eri tasolla (yleensä 5-20 vuotta), joten luonnollisesti liittovaltion lainat ovat paljon houkuttelevampia kuin maakunnalliset rahalähteet, vaikkakin sellaisinaan kannattamattomia keskuksen kamreerien näkökulmasta.  Keskuksen alueille myöntämien luottojen määrää rajoitettiin vuonna 2013.  Aluksi Moskova ilmoitti, että se antaa 4,8 miljardin dollarin edestä uusia alueluottoja vuonna 2013, mutta myönsi todellisuudessa vain 2,4 mrd $, koska sen oma talousarvio rajoitti liikkumavaraa. 

Tämä yksistään vaikutti perin dramaattisesti paikallishallinnon velkaantumisasteeseen.

Alueilla jouduttiin kääntämään kaikki kivet rahoitustarpeen tyydyttämiseksi.  Leikkauksiakin luonnollisesti tehtiin, mutta koska aluepäälliköt ovat useinkin riippuvaisia (kuten edellä todettiin) myös – ja viime kädessä – alueensa vakaudesta, heillä ei juurikaan ollut edellytyksiä kovinkaan ”iiroviinasmaisiin” roteviin leikkauksiin, vaan toiminta painottui lainoituksen hankintaan ja hoitoon.  Tämä puolestaan voimistaa alueiden poliittis-taloudellisen eliitin sidosten ja kohtalonyhteyden solmiutumista entistä tiukempaan pakettiin.  Samalla V.V. Putinin käsiohjaus sai voimistuvan lukitusotteen aluejohtajien herkistä ruumiinosista.

 

Talouslama

Toinen ratkaiseva tekijä joka on johtanut alueiden velkaantumisasteen nousuun, on yleinen taloudellinen taantuma, joka on vaivannut Venäjää vuoden 2009 finanssikriisistä ja niistä toimista, joita on tehty maan vetämiseksi ulos kriisistä. 

Huolimatta energian korkeana säilyneistä hinnoista, Venäjän bruttokansantuotteen kasvu hidastui dramaattisesti vuonna 2013 ja oli vain 1,5 %.  Kremlin kasvuennuste viime vuodelle oli sentään 3-4 %, ja siitä jäätiin siis käytännössä alle puoleen.  Tämä toteutunut prosentti on sinänsä alhainen, ja asettuu aivan omaan luokkaansa, kun muistetaan, että Venäjällä vuosittaiset kasvulukemat ovat 2000-luvun puolivälistä alkaen asettuneet 7-8 %:n haarukkaan. 

Useimmat analyytikot uskovat että ainoa keino saada Venäjän kasvu pysymään positiivisena on lisätä sen luonnonenergian vientituloja, jotka jo nykyisellään muodostavat puolet liittohalituksen budjetista, ja peräti 20-25 % Venäjän BKT:sta.

 

Venäjän BKT:n kasvu tyrehtyi

On esitettävissä lukuisa määrä syitä Venäjän talouden pysähtyneisyydelle.

Ensinnäkin investoinnit Venäjälle jäivät odotettua alhaisemmiksi vuonna 2013.  Kiinteät investoinnit laskivat 1,8 % viime vuoden ensimmäisten 10 kuukauden aikana verrattuna siihen, että vastaavana aikana 2012 ne olivat kasvaneet sentään 9,1 %.

Yksityisen sektorin pääomien ulosvirtaus jatkui korkeana vuonna 2013; vuoden 9 ensimmäisen kuukauden aikana nettomääräisesti Venäjältä syöksyi pääomia 48 miljardin dollarin verran (vuonna 2012 samana aikana 46 mrd $).

Lisäksi investointi-ilmapiiri Venäjällä on huono.  Venäjän keskuspankki on vauhdittanut tätä alkamalla sulkea osan 800:sta pienemmistä aluekonttoreistaan.  Monet suljettavista toimipaikoista sijaitsevat näivetystautisilla sektoreilla maata, missä ongelmia muutoinkin riittää, eikä tämä rahoituskanavien tyrehdyttäminen ole omiaan vireyttämään alueita.

Investointilama lisäksi ahdinkoa pahentaa yritysten lainanoton väheneminen yhdessä yleisen kysynnän hiipumisen kanssa.  Muun muassa metalleja valmistavan teollisuuden tuotantoluvut ovat hiipumassa uhkaavasti. 

Vuoden 2013 ensimmäisten 10 kuukauden aikana teollisuustuotanto osoitti vähäistä 2,8 % kasvua edellisvuoden perioodiin nähden. Teollisuustuotanto on kuitenkin kovin alueellisesti keskittynyttä ja alueiden väliset erot valtavat. 

31:lla Venäjän alueella, mukaan lukien Komin ja Barentsin alueet, teollisuustuotanto oli pakkasella viime vuonna.  Tilanne uhkaa pahentua vuonna 2014, koska monet metallialan jättiläiset aikovat ajaa alas tuotantolaitoksiaan, koska kysyntä mataa ja hinnat pysyvät alhaalla.  Esimerkiksi maailman johtava alumiinin tuottaja Rusal on lopettamassa alumiinitehtaansa Volgogradissa, Karjalassa, Leningradissa ja Uralilla.  Samalla se panee kilometritehtaalle tuhatmäärin työläisiä. 

Katso Rusal, Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/RUSAL

 

Olympiakytkös

Kannattanee huomioida, että Rusalin suuromistajiin kuuluvat tunnetut oligarkit O. Deripaska ja V. Vekselberg.  Nämä herrat ovat näkyvästi kuvassa mukana myöskin Putinin kisojen rakennusurakoissa Sothsissa.  Katso: Helsingin Sanomat, laaja artikkeli kisarakentamisen kiemuroista ja purukumimaisesti venyy-paukku budjeteista, sunnuntaina 26.1.2014;

 

Liittovaltion obligaatiot

Alueiden velkaantuminen synnyttää paineita keskusvallan budjettia kohtaan.  Tietyillä alueilla niiden tuloista vain 37 % syntyy alueen sisällä ja loput tulevat eri perustein federaation budjetista.  Niinpä Kremlin tarve ja halu napata osansa alueiden tuotoista on kasvanut.  Kremlin alueilta tulouttamien maksujen summa on kasvanut 12 % kolmen viimeisen vuoden aikana (veronkorotukset ja aluetukien leikkaukset), jonka seurauksena aluetalouksien näivetystauti vain pahenee.

Niinpä itkuraivarit alueilta nousivat lähes falsettiin syksyllä 2011 kun Putin julisti ryhtyvänsä III presidenttikaudelleen.  Putin määräsi aluehallinnoille uusia tehtäviä, kuten korvaamaan kaikki huonokuntoiset asunnot vuoteen 2014 mennessä, ja nostamaan alueelliset ja kunnalliset palkat 7-10 %:n tasokorotuksin vuoteen 2014 mennessä ja vielä toinen korotuspaketti 10 % vuonna 2015.  Alueet vaativat, että nämä ”rahastoimattomat toimeksiannot” olisi viety säätäjän, eli keskusvallan piikkiin.  Riita rahoitusvastuista jatkuu yhä ja ylläpitää jännitettä alueiden useinkin varsin rotevien johtajien ja keskusvallan – siis viimekädessä Putinin kesken.  Nyttemmin Kremlin on olut pakko lykätä korvaavien asuntojen luomista koskevan käskyn täytäntöönpanoa rahan puutteen vuoksi ainakin vuoteen 2016, mutta itse käskyä ei ole peruttu, vaikka sen on toteutettuna arvioitu maksavan alueilla suorastaan utooppiset 56,6 miljardia dollaria seuraavien kahden vuoden (2014-2016) aikana. 

Mistähän muutoinkin persaukiset alueet tuollaisen määrän rahaa kaivaisivat?

Sotshin talvikisojen – ”Putin´s Games” – sanotaan tulleen hintoihinsa.  Hintalapussa seisoo joko 40 mrd $ tai 50 mrd $ riippuen lausujasta.  Luultavasti Sotshin pileiden hintaa ei koskaan täysin yksiselitteisesti selviä, mutta kalliiksi ne Venäjälle ovat jo nyt käyneet.  Toivottavasti olympialaisista edes urheilullisesti muodostuu täysipainoiset juhlat.  Urheilustahan ensisijassa kuitenkin on siellä  kyse.

Lähde:

Stratfor; Russian´s Growing Regional Debts Threaten Stability.  Analysis.  January 20, 2014. Special Series, Part 1.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Kiitoksia Veikolle tietoiskusta ja analyysistä. Liippaa hyvin läheltä pohdintoja, joita Venäjällä touhuavat suomalaiset yritykset parasta-aikaa tekevät. Mm. saksalaiset ja japanilaiset suuryritykset ovat selvästi tulleet varovaiseksi investoinneissaan ja teknologian siirroissa. Tässä olisi EU:n elinkeinostrategian viilaamisen paikka - joka tapauksessa Venäjä on tulevaisuuden aluetta edelleen ja mielestäni nyt olisi "kaupankäynnin" mahdollisuus huomioiden samalla EU:n sisämarkkinoiden kehittäminen.

Mielestäni yksi parhaista blogeista, joita US alusta on tarjonnut.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Viimeisen lauseesi allekirjoitan!
Veikko Huuskan tekstit ovat lähes aina asiallisia blogistin ilmeisen laajan tietopohjan ja järkevien pohdintojen vuoksi. Valitettavasti palstalle tulvii niin paljon kirjoituksia, että kyseisen kirjoittajan hyvät tekstit nopeasti katoavat "arkistoon". Mutta toki ne sieltä löytyvät tarvittaessa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Veikko Huuskan mainiota plokia lukiessani tuli mieleen ajatus siitä, mitä tapahtunee Sotsin kisojen jälkeen. Putinin täytyy keksiä jotakin muuta.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#3
Nyt me Pertti tiedämme mitä V V Putin keksi kisojen jälkeen. Alkoi Ukraine Games.

Juhani Putkinen

Veikolta jälleen hyvä blogikirjoitus.

Meidän suomalaisten kannattaa muistaa Fortumin Venäjälle - kankkulan kaivoon - syytämät miljardit. Vastuulliset sietäisi ripustaa tietyistä elimistä hirteen.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

Osaisitko Veikko sanoa, onko velkaantuneiden alueiden kohonneet lainakorot syynä muutamana viime päivänä nähtyyn jyrkähköön ruplan alamäkeen ? Tai onko sinulla aavistusta muusta syystä ?

Arre Kougappi

Ihan tarkoituksella ruplan arvoa heikennetään.

Keskuspankin tarkoituksellista toimintaa. Jotta ymmärtäisi tilanteen, niin pelkistetty esimerkki, nettona venäläinen betonimies isoissa kaupungeissa tienaa verojen jälkeen enemmän tehdystä neliöstä, kun suomalainen ammattimies Suomessa.

Työn tuottavuutta on parannettava ja ruplan arvoa laskettava.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Aivan loistava kirjoitus, josta on myös käytännön hyötyä ja "iloa" itselleni työhöni liittyen. Kehitys on monen tekijän summa. Venäjä on valtiona alueidensa osalta todella kirjava niin taloudellisesti kuin kulttuurisesti. Suomessa puhutaan paljon polarisoitumiskehityksestä. Venäjällä mittakaava ja kehitys on monin verroin vielä voimakkaampaa kuin täällä Suomessa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että Venäjä on mahdollisuuksien maa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Hieno tietoisku ja kertoo Venäjän kamppailevan vastaavien ongelmien kanssa kuin muutkin talousalueet; näennäinen talouskasvu uppoaa enimmäkseen järjettömiin rahoituskuluihin. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.

"Useimmat analyytikot uskovat että ainoa keino saada Venäjän kasvu pysymään positiivisena on lisätä sen luonnonenergian vientituloja, jotka jo nykyisellään muodostavat puolet liittohalituksen budjetista, ja peräti 20-25 % Venäjän BKT:sta."

Tämän pitäisi heilauttaa meitä suomalaisia kovastikin, koska joudumme tuomaan 70 % käyttämästämme energiasta. Sattumalta tästä tuontienergiasta 78 % tulee Venäjältä.

Samaan aikaan suurvisiiri Kataisen hallinto tukee jokaisella irtoavalla kolikolla enimmäkseen energian kulutusta lisääviä investointeja ja vastaavasti omaan energian tuotantoon kohdistuvat panostukset ovat aika surkealla tolalla. Riskianalyysi unohtunut?

Venäjällä olisi mahtavat edellytykset haalia energian ja luonnonvarojensa ympärille investointeja, mutta selvästikään sillä ei ole malttia vaurastua. Näyttää keulivan tosi pahasti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos palautteista; Venäjä on aina kiinnostava kohde, ja itse harmittelen sitä, että monista alan aktiivisista asiantuntijoista huolimatta tietomme ja ennenkaikkea kokonaisnäkemyksemme Venäjästä tuntuu jatkuvasti puutteelliselta.

Venäjän tilanteesta: Putin joutuu toimimaan paineistetussa tilassa, hänellä on suo siellä vetelä täällä. Keskeinen pointti on mielestäni paitsi alhainen lähtötaso, myös ja ennenkaikkea nämä menetetyt vuodet 2000 alkaen. Putin on kadottanut etsikkaaikansa, kaikki nämä pitkä vuodet öljybuumi harjalla, ja vahvan kannatuksen tukemana (alkuvuosina). Mihin se katosi? Moneen rotkoon ja onkaloon. Mitä saatiin aikaan? Suht vähän, ainakin tarpeisiin nähden.

Viime vuosien oppositiohenki ja kasvava vastustus sitoo Putinin käsiä, samoin juuri tämä vääntö alueiden ja niiden johtajien kanssa. Putin on ostanut aikaa ja pelitilaa vahvoilta aluejohtajilta, joiden oppositiovoima pysyy tietenkin taktisista ja käytännöllisistä syistä piilossa niin kauan kunnes Putinin vaihto tulee täysin selviöksi; joskus sekin koittaa. Alueiden voimasuhteet ovat kirjavat, ja niiden on vaikea löytää liittoumavoimaa keskusta vastaan: Putin tietenkin hydyntää tämän hajoita hallitse -kuvion täysimääräisesti.

Venäjä ja Putin ovat viime ajat olleet kovasti ajolähtötilanteessa, mitään uusia todellisia avauksia ei ole saatu aikaan, enemmänkin on jatkuvalla syötöllä jouduttu vastaamaan syliin kaatuviin ongelmiin ja paineisiin. Asevoimien 500 mrd:n uudistushanke on levinnyt reisille kuten sanonta kuuluu; alkujaankin se oli suurvaltaprojektin ulkoinen kärkinosto, jolla ei oikein ollut sisuksia. Mutta samaa tuntuu olevan kaikilla rintamilla.

Investointien ja pääomien valuminen ulos; tässä ei ole yhtään toivoa. Kaikki irtoava viedään turvaan ulos saarille tai nousumarkkinoille, joissa ne ovat joko länsimaisen yrityslainsäädännön suojassa tai ainakin tuulensuojassa valtiorosvoukselta ja Putinin paineelta. Oikeusvaltioprosessin jumiintuminen jo lähtökuoppiinsa putinin 2-3- ensi vallassaolovuoden aikana on johtanut umpikujaan; omat ja varsinkaan vieraat eivät uskalla investoida. Todellinen ryntäys on jäänyt näkemättä, kaikista maan potentiaaleista huolimatta. Sitäpaitsi Sotshi ja muut suushankkeet osoittavat, että suurin tuotto ja vallattomin ahminta käy ylimmän johdon siipien suojassa, kaikki muu rakenne on tavalla tai toisella uhanalaista ja suhdanneherkkää, siis paitsi taloudellisesti myös ja ennenkaikkea poliittisesti.

Öljyn asema energiamarkkinoilla jää nähtäväksi; nykysellään Venäjä on lyönyt hanskat tiskiin uusien ja uudistuvien enrgiamallien kentällä. Pumpataan lähteet tyhjiin ja toivotaan etteivät rakentee rämähdä käsiin. Ennuste maalle on väistämättä heikko, mitä pitemmälle katsomme, sitä heikompi.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Tähän Veikon työstämään, tasokkaaseen katsaukseen sisältyy ne perimmäiset syyt Putinin toimiin Ukrainan ja Krimin suhteen. Huomio ja kansan kiinnostuksen kohde on käännettävä pois maan sisä- ja talouspolittisista ongelmista.

Otetaan vaikkapa eräs käytännön tason esimerkki itärajan takaa Kremlin vetämän politiikan seurauksista eli siitä, miten Karjalan tasavallan talous on sukeltanut todella syvälle Kremlin viime vuosien harjoittaman politiiksan takia. Tasavallan verotulot ovat romahtaneet dramaattisesti. Tämä johtuu kahdesta perustekijästä. Ensimmäinen on se, että eräs tasavallan merkittävimmista teollisisuusyrityksistä eli Kostamuksen kaivoskombinaatti järjesteltiin Kremlin toimesta osaksi Vologdasta käsin johdettua kaivosteollisuusrypästä ja sen myötä Kostamuksen kaivoskombinaatista syntyvä verokertymä menee täysin Karjalan tasavallan ulkopuolelle lihottaen Vologdan alueen kassaa. Karjalan tasavallan hallitus on hakenut Moskovasta kompensaatiota tästä päätöksestä syntyneestä verokertymän menetyksestään huonolla menestyksellä. Vuositasolla puhutaan 1-3 mrd.euron vajeesta Karjalan tasavallan budjettiin. Se on paljon vajaan 700.000 asukkaan jo muutoinkin köyhän tasavallan budjetista. Toisena tekijänä on se, että samanaikaisesti muut Karjalan tasavallan keskeiset teollisuusyritykset eli Kontupohjan paperikombinaattim, Segetzhan sellukombinaatti, Pitkärannan sellu- ja paperikombinaatti sekä Nadvoitsan alumiinikombinaatti ovat olleet vakavissa tuotannollissa vaikeuksissa viimeisen 2-3 vuoden aikana. Kremlin kiinnostus kohdistuu muuhun kuin näin metalli- ja puunjalostusyritysten toimintaedellytysten kehittämiseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset