Veikko Huuska

Erikoinen murhenäytelmä sadan vuoden takaa

 

Ikaalisten myrkytysjuttu.

Sen lopullinen ratkaisu;

”SYYTETYT WAPAUTETUT.”

 – Korkein oikeusistuin, Senaatin oikeusosasto kumosi Ikaalisten käräjäoikeuden ja Turun hovioikeuden tässä asiassa antaman päätöksen syyskuussa 1915 antamassaan lopulliseksi lainvoimaiseksi päätökseksi jääneessä ratkaisussaan.

Ikaalinen –lehti kirjoitti Senaatin oikeusosaston ratkaisusta perjantaina 1. lokakuuta 1915:

”Ikaalisten myrkytysjuttu.

Syytetyt wapautetut.

Kuten tunnettua, tuomittiin talollisen pojat N. E. Yli-Nurmikoski ja Wäinö Hj. Yli-Nurmikoski, kotoisin Ikaalisten Watulan kylästä, kuritushuoneeseen, edellinen ruokien tahallisesta myrkyttämisestä 12 wuodeksi ja jälkimmäinen rikoksen awustamisesta 4 wuodeksi sekä yhteisesti korwaan erinäisiä kuluja y.m.  Asia on nyttemmin ollut senaatin oikeusosaston käsiteltäwänä ja on se katsonut, ettei ole sitowia todistuksia siitä, että syytetyt olisiwat wikapäät yllämainittuun rikokseen, jonka wuoksi oikeusosastowapautti heidät kaikesta edeswastuusta ja korwauswelwollisuudesta.”

Katso lehtiartikkeli; https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/IkaalistenMyrkytysjuttuSenaatinOikeusosastonKumoavaPaatosSyyskuussa1915#6169799843989076514

*

Varhemmin, 28.12.1914 on Turun hovioikeus antanut asiassa oman ratkaisunsa, jossa se vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen sellaisenaan.

Ikaalinen-lehti kirjoitti perjantaina 1. pnä tammikuuta 1915;

”Ikaalisten joukkomyrkytysjuttu.

Kuten aikoinaan olemme kertoneet, tuomitsi Ikaalisten kihlakunnanoikeus wiime syyskuun 4 pnä julistamallaan päätöksellä tunnetusta Ikaalisten joukkomyrkytysjutusta Nestori Yli-Nurmikosken pidettäwäksi 12 wuotta kuritushuoneessa ja menettämään kansalaisluottamuksensa 15 wuodeksi ja Wäinö Yli-Nurmikosken awunannosta samaan rikoksseen 4 wuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan 8 wuotta kansalaisluottamusta wailla.  Sen ohella welwoitettiin molemmat yhteisesti suorittaman erinäisiä kuluja.  W.k. 28 pnä antamallaan päätöksellä on Turun hovioikeus wahvistanut kihlakunnanoikeuden päätöksen sellaisenaan.”

Katso lehtiartikkeli;

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/IkaalistenMyrkytysjuttuTurunHovioikeudenPaatos28121914#6169800871827927858

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/IkaalistenMyrkytysjuttuTurunHovioikeudenPaatos28121914#6169800872244977346

(Lainvoimainen ylimmän oikeusistuimen päätös lisätty artikkelin alkuun 10.7.2015. VH)

*

Suomen Senaatin oikeusosasto oli vuosina 1809- 1918 Suomen ylin oikeusaste.  Oikeusosaston seuraajaksi perustettiin vuonna 1918 Korkein oikeus.

Katso tarkemmin: Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Senaatin_oikeusosasto

*

Itse tapaus eteni Ikaalinen-lehden kertomana tähän tapaan;

 

*

Ikaalisten joukkosurma lukusijoilla 1914.

 

Suomen rikoshistorian uhrikylläisin joukkomurha.

 

Aiheeseen tavalla tai toisella liittyviä kuvia;  https://plus.google.com/photos/113679801467129695575/albums/5965075293009061089?banner=pwa

 https://plus.google.com/photos/113679801467129695575/albums/5964713953618153921/5964713961810978818?banner=pwa&partnerid=pwrd1&pid=5964713961810978818&oid=113679801467129695575

Sata vuotta sitten toimintansa aloittanut paikallislehti Ikaalinen (v:sta 1934 nimenä Pohjois-Satakunta) kertoi;

 

Ikaalinen –lehti, n:o 4, pe 30.1.1914;

 

Koko kulmakunta myrkytetty.

 

Kun [keskiviikkona] t.k. 21 p:nä pidettyjen lukusten jälkeen tarjottiin Ikaalisten pitäjän Vatulan kylän Ylinurmikosken talossa vielä kestaileville vieraille kahvia, joka oli keitetty huonosti tinatussa pannussa, sairastuivat kaikki vieraat hyvin pahoin.

 

Eräs nuorukainen, Edvin Oksjoki, joka lienee saanut pohjimmaisia kupillisia pannusta, tämän kuun 26 p:nä kuoli, tämän myrkytyksen seurauksista.  Suurin osa talon naapureista ja vieläpä useita vieraita lähikunnista – aina Lavialta saakka, noin neljänkymmenen hengen paikkeilla, on nyt sairaana.

 

Vaikeammin sairastuneista tuotiin kuusi henkeä Ikaalisten kunnan sairaalaan ja heidän tilansa on vielä, vaikk´ei aivan toivoton, kuitenkin hyvin huono.  Koko kylän väestö on tapahtuman johdosta kauhuissaan.  Muutamista taloista oli, pitojen jälkeisenä päivänä, olot hyvin kurjalla kannalla, sillä melkein kaikki väki oli niissä kykenemätön itseään hoitamaan ja useammat näyttivät menettäneen tajuntansakin.  Esim. Polven talossa oli kaikki muut paitsi isäntä, joka ei ollut kahvia juonut, aivan sekaisin päästään.  -  Vt. piirilääkäri tohtori B. Laurell [ks. alla BL] läksi asiasta tiedon saatuaan 23 päivää vasten yöllä asiaa tutkimassa ja sairaille ensi apua antamaan.

 

Merkillistä on että sairauden syytä ei ennen huomattu, kun piirilääkäri oli käynyt asiasta selvää ottamassa.  Samalla pannulla ol näet päivää ennen keitetty kahvia eikä silloin olleet sitä juoneet sairastuneet. Luultavaa on, että pannuun oli silloin jätetty sumppia ja, kun täällä on tapana panna kahvin sekaan suolaa, niin oli sen vaikutuksesta kupari-oksiidin erittäminen sumpin pannussa seisoessa ollut tuntuvampi.  Pitovieraat olivat sitä paitsi syöneet runsaasti rasvaisia ruokia ja sillisallattia (rosollia), jossa, kuten tunnettua on, käytetään mausteena etikkaa, ja nämät ruuat lienevät lisänneet kuparin myrkyllistä vaikutusta.

 

Myöhemmin saimme tietää, että myöskin Maria Wilhelmiina Koivisto on myrkytyksen johdosta kuollut, sekä että Ikaalisten sairaalassa on nykyään 8 myrkytetyistä hoidettavana.  Myrkytyksen saaneita on kaikkiaan 34 joista m.m. Suodenniemeltä 5, Viljakkalasta 5, Hämeenkyröstä 4 sekä loput Ikaalisista.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 6.2.1914;

 

Taaskin kolme Vatulan kylän Ylinurmikosken pitovieraista myrkytyksen saaneista kuollut.

 

Kuudenkolmatta vuoden ikäinen torpan tytär Saima Koivisto, jonka äiti äskettäin myrkytyksen uhrina heitti henkensä, kuoli samasta syystä täällä [lauantaina] 31. pnä v.k. [viime kuuta]

 

T.k. 2 päivänä kuoli Ikaalisten kunnan sairaalassa kahdeksantoista vuoden vanha talontytär Emma Alanurmikoski, niin ikään saman myrkytyksen uhrina.

 

V.k. 29 päivänä  kuoli Suodenniemellä talonemäntä Alma Lydia Sävi, Viljakkalasta, 28 vuoden ikäisenä saman myrkyn seurauksista.

 

Nyt on siis mennyt manan majoille viisi henkeä myrkytetyistä.  -  Yleisenä mielipiteenä paikkakunnalla alkaa vakaantua, että väestön myrkytys ei olekaan johtunut huonosti tinatuista kahvipannuista, vaan että sen on aiheuttanut hirmuinen rikos.

 

Toivottavaa olisi, että asiasta pidettäisiin tarkka ja perinpohjainen tutkinto.  Jos tällainen myrkytys-asia jää selville samatta, niin luultavaa on että menestys yllyttää rikoksentekijää uusiin murhiin.

 

Jotta paikkakunnan väestön epäluulot eivät liene aivan turhia luulotteluja osoittaa sekin seikka, että kun Lavian kunnanlääkäri tohtori Teske oli hänen hoitoonsa joutuneiden täällä myrkytyksen saaneiden ulostuksia lähettänyt Helsinkiin tutkittavaksi, niin oli professori E.E. Sundwik Teskelle ilmoittanut, että oireista päättäen näyttää siltä, kun ei tässä olisi kysymyksessä yksinomaan kuparimyrkytys, vaan että oireet viittaavat suuressa määrässä arsenikkimyrkytykseen.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 6.2.1914;

 

Yleisöltä

 

Kahvipannustako 40 henkeä saaneet myrkytyksen?

 

On kerrassaan omituista, että sanomalehdissä on ruvettu toitottamaan siitä mieliä järkyttävästä, Ikaalisten pitäjän, Vatulan kylän Ylinurmikosken myrkytystapauksesta niin kevytmielisesti, kuin esim. tämän lehden viime numerossa.  Siinä nimittäin sanotaan aivan tosissaan vieraitten saaneen myrkytyksen huonosti tinatussa pannussa keitetystä kahvista *).  Tämmöinen mielipide on kuitenkin vallan perusteeton.

 

Epätietoista on ovatko myrkytyksen saaneista kaikki kahvia maistaneetkaan sen päivän iltana jolloin myrkytys tapahtui, ja ovatko kaikki juoneet huonosti tinatussa pannussa keitettyä kahvia, - pannuja oli näet käytännössä ollut useampiakin.  Etikkaa ei myöskään muutamat myrkytyksen saaneista sano edes maistaneensa.

 

Lääkäri Laurellin lausuntoon, että myrkytyksen olisi aiheuttanut huonosti tinatut kahvipannut, ei paikkakunnalla yleensä luoteta.  Koska samoilla pannuilla oli keitetty ja juotu kahvia jo kahtena edellisenä päivänä, eikä pienintäkään myrkytys kohtausta kukaan vielä silloin saanut.  Onhan tunnettua, että jos huonosti tinattu pannu pidetään enemmän aikaa kuivilla on kuparimyrkytys kahvista tuntuvampi, sitten kuin pannulla taas ensimmäinen kahvi keitetään.  Asian näin ollen olisi myrkytyksen pannuista pitänyt vaikuttaa tuntuvammin jo edellisinä päivinä.

 

Millä tavalla myrkky on nautittu ei voida vielä mitään varmaa sanoa.  Se vaan on tunnettu, että myrkky on ollut tavattoman väkevää.  Erittäin kuvaava oli seuraava tapaus: Kun eräs torpan emäntä Miina Santala, viime tammikuun 23 päivänä siivosi Ylinurmikosken talossa muuatta lattiaa, jossa oli edellisenä iltana myrkytyksen saaneitten oksennuksia, sairastui hän sen katkusta niin pahoin että hänen täytyi potea kaksi päivää vuoteessa.  5 henkeä on myrkytyksestä jo kuollut ja muutamain tila on vielä hyvin arveluttava.

 

Jotta myrkytyksen olisi aiheuttanut kahvipannut on pelkkää kuvitelmaa, jota ei paikkakunnalla uskota.

 

F.I.

 

[Toimittajan kommentti:]

*) Me olemme kertoneet asiasta sen mukaan mitä lääkärin- ja poliisitutkinnon kautta on saatu tähän asti selville.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 13.2.1914;

 

Ikaalisten joukkomyrkytys.

 

Prof. Sundwikin lausunto.

 

Ikaalisten lukukinkereillä tapahtuneen ennenkuulumattoman joukkomyrkytystapauksen johdosta, joka jo on vienyt kuusi uhria kirjoittaa professori E.E. Sundwik [EES] Hufwudstadsbladetissa:

 

Kuparisuolat eivät ole myrkkyä tavallisessa merkityksessä.  Ne saavat aikaan oksennuskohtauksia ja käytetäänkin tässä tarkoituksessa aina 0,5 gramman suuruisissa annoksissa lapsillekin vastamyrkkynä fosforimyrkytykselle.  Kuoleman aiheutuminen kuparimyrkytyksestä ei siis ole mahdollista.

 

Myrkytystapauksen johdosta on useita henkilöitä Ikaalisissa kuollut.  On senvuoksi ilmeistä, että tässä ei ole kyseessä kuparimyrkytys, vaan jostain muusta aineesta johtunut, rikollisissa tarkoituksissa aikaansaatu myrkytys.  Tämän puolesta puhuu sekin tosiseikka, että päivää ennen (kun tarjottiin samalla tavalla) ei sattunut mitään onnettomuutta.  Lääkäri on sen lisäksi todennut erinäisiä arsenikkimyrkytykselle ominaisia tunnusmerkkiä.  Kun nyttemmin on sattunut parikin kuoleman tapausta, ei mitään epäilystä niiden syistä saata olla olemassa.  Todennäköisesti on kysymyksessä arsenikkimyrkytys (keisarinvihreä, torakanmyrkky).

 

Jo kohta 40 vuotta on minun tehtävänäni ollut tutkia Kaikkia maassa sattuneita oikeuskemiallisia tapahtumia ja lienee minun kokoemukseni siis verraten suuri.  -

 

Kun jo olin kirjoittanut yllä olevan selityksen, olen toimittanut myrkytyksen saaneen ulostusten tutkimisen.  Tässä olisi ilkityön keksiminen ollut varsin helppoa, jos ensimäiset ulostukset olisi lähetetty.  Nyt lähetetyissä ulostuksissa on huomattu kuparia ja sen ohessa jälkiä arsenikista.  -  Myöhemmin on lähetetty kahden jälkeenpäin kuolleen henkilön sisälmysosia.

 

Näiden oikeuskemiallinen tutkimus on kyllä aikanaan antava täyden todistuksen otaksumiselle ennenkuulumattomasta rikoksesta.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 13.2.1914;

[edellä olevan lausunnon alapuolella]

 

Taaskin yksi Ikaalisten myrkytetyistä kuollut.

 

Viime keskiviikkoiltana t.k. 11 pnä kuoli Ikaalisten kunnansairaalassa 26 vuoden ikäinen talon tytär Tilda Ala-Nurmikoski.  Hän oli saanut myrkytyksen Ylinurmikosken lukusijakesteissä.  Tämä oli jo kuudes uhri myrkytysten johdosta.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 6.3.1914;

 

Ikaalisten joukkomyrkytystapauksen johdosta

 

tulee välikäräjät pidettäväksi t.k. 26 p:nä Rahkolan kestikievaritalossa, täällä kirkonkylässä.

 

Tekoon syylliseksi epäluulon alaisena pidätetty Ylinurmikosken talon isäntä Frans Ylinurmikoski ja hänen veljensä Väinö Rainer Ylinurmikoski ovat edelleen pidätettyinä pitäjän vanginkuljettajan Winnarin luoa ja ovat he jyrkästi kieltänet syyllisyytensä.

 

Helsingissä toimitettavien tutkimusten tuloksista ei vielä ole Ikaalisiin saapunut mitään tietoja.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 13.3.1914;

 

Ikaalisten joukkomyrkytys.

 

Oikeuskemiallisen tutkimuksen tulos.

 

Arsenikkimyrkytys kysymyksessä.

 

Kuten aikoinaan olemme kertoneet, pidettiin viime tammikuun 22 päivänä Yli-Nurmikosken talossa Ikaalisten pitäjässä lukisijapidot, joissa tapahtui joukkomyrkytys sillä seurauksella, että myrkytykseen kuoli kaikkiaan 6 henkilöä.

 

Yliopiston farmaseuttisessa laboratoriossa ovat laboratoorion johtaja prof. E.E. Sundwik ja lääkintähallituksen asessori Hj. Fellman [HF] oikeuskemiallisesti tutkineet mainituissa pidoissa laitetun ruuan jätteitä sekä myrkytyksessä kuolleiden talollisen tyttären Hilja ja Emma Ala-Nurmikosken, torpan emäntä Maria Koiviston, talollisen emäntä Alma Lyydia Sävin ja torpan tytär Saima Koiviston mahalaukkua, osan suolistoa sisältöineen, pernan ja toisen munuaisen sekä heidän verensä ja virtsansa, todeten sekä ruuan jätteiden että mainittujen ruumiin osien sisältävän arsenikkia.  Muuta metallia kuin kuparia ei niissä tavattu.

 

Yllämainittujen henkilöiden lisäksi kuoli myrkytyksen ensimmäisenä uhrina talollisenpoika E. Oksjoki.  Tähän kamalaan rikokseen syyllisenä epäiltynä, on kuten tunnettu, vangittu talollisenpoika Väinö Yli-Nurmikoski sekä sittemmin hänen veljensä Yli-Nurmikosken talon isäntä Fr. Yli-Nyrmikoski.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 20.3.1914;

 

Taaskin yksi Ikaalisten myrkytystapauksen johdosta pidätetty.

 

Viime torstaina t.k. 19. pnä pidätti Ikaalisten piirin nimismies Sparwén Ylinurmikosken talon isännän Frans Ylinurmikosken epäluulonalaisena tuonnottain tapahtuneen pitoväen myrkyttämiseen.  Yksi saman talon lapsista on yht´äkkiä sairastunut, ja hänen tautinsa oireista päättäen on sekin saanut jollakin tavalla myrkkyä.

 

Ylinurmikosken isäntä oli ennen luvannut 1.000 mk. palkinnon sille joka tämän kamalan rikoksen saisi ilmi, mutta nyt on hän lupauksensa peruuttanut.  Lähempiä tietoja puuttuu.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 20.3.1914;

 

Ikaalisten joukkomyrkytys.

 

Kuulusteluja jatketaan yhä.

 

Ikaalisten nimismies Sparwén tutkii edelleenkin tunnettua joukkomyrkytystä.  Viime päivien kuluessa on hän kuulustellut useita henkilöitä Kankaanpäässä ja Jämijärvellä.  Kuulustelut eivät ole kuitenkaan saattaneet enempää selvitystä siihen mitä entuudestaan on tunnettu.  Selvityksiä on haettu Amerikasta asti.

 

Aikaisemmin olemme kertoneet, että pidätettynä on Yli-Nurmikosken talon isäntä ja hänen veljensä.  Isäntä on vielä vanginkuljettajan huostassa ja hänen veljensä, joka on pidätetty sen vuoksi, että on saatu ilmi hänen koettaneen hankkia eräästä kaupasta arsenikkia, on myöskin pidätettynä.  Isäntä on kiinni muista syistä, joista poliisi ei vielä julkisuuteen anna tietoja.  Asia tulee kihlakunnanoikeuden tutkittavaksi 26 pnä t.k.  Todistajina tullaan silloin kuultavaksi yli 90 henkilöä.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 3.4.1914;

 

Ikaalisten myrkytysjuttu.

 

Jutun käsittely oikeudessa.  Todistajiksi haastettu lähes 100 henkilöä.  Syytetyt kieltävät jyrkästi syyllisyytensä.

 

26 p:nä v.k. klo 11 a.p. alkoi Ikaalisten y.m. pitäjäin käräjäkunnan kihlakunnanoikeus käsitellä suurta huomiota herättänyttä myrkytysjuttua, joka tapahtui täällä Vatulan kylän Yli-Nurmikosken talossa viime tammik. 21-23 pnä pidetyillä lukusilla, joilla miltei kaikki niihin osaa ottaneet sairastuivat, joista sittemmin kuoli 6 henkilöä.

 

Oikeuden puheenjohtajana toimi tuomari Iwar Björwik ja yleisenä syyttäjänä Ikaalisten piirin nimismies K.J. Sparwén.  Syytettynä oli oikeuteen tuotu epäluulonalaisina vangitut Yli-Nurmikosken talon isäntä Frans Vihtori Yli-Nurmikoski sekä hänen veljensä V.V. Yli-Nurmikoski, joiden oikeudenkäyntiapulaisena esiintyi varatuomari Ossian Procopé, Tampereelta.

 

Oikeudenkäynnin alussa jätti syyttäjä oikeudelle laajan 60 kirjoitettua arkkia sisältävän pöytäkirjan eri paikoissa ja eri päivinä pitämistään poliisitutkinnoista.  Syytettyjä kuulusteltaessa kielsivät jyrkästi syyllisyytensä eivätkä sanoneet ymmärtävänsä, mistä myrkytys oli aiheutunut.  He eivät myöskään tiedä epäillä, kuka olisi syypää myrkytykseen.  Todistajiksi oli haastettu 90 henkilöä.

 

Päivällisloman jälkeen kuulusteltiin asianomaisia ja joitakin todistajia, kaikkiaan 18 henkilöä.  Kukaan ei osannut selittää, mistä myrkky oli joutunut ruokaan.  Kaikki asianomaiset selittivät, ettei heillä ole ollut mitään vihamiehiä, eikä heillä puolestaan ole ollut ketään kohtaan vihaa.  Myöskään ei kukaan kuulustelluista tiennyt erikoisemmin ketään epäillä.  Oikeuden istunto päättyi klo 9 illalla ja jatkettiin seuraavana päivänä klo 9 .a.p.

 

Seuraavana päivänä jätettiin Oikeudelle Hämeenkyrön piirin nimismiehen Nyströmin [VN] niiden henkilöiden kuulustelusta toimittama pöytäkirja, jotka olivat sairastunet Hämeenkyrössä ja poliisikonstaapeli Metsolan myöskin Hämeenkyrössä toimittamasta poliisitutkinnosta syntynyt pöytäkirja sekä Mouhijärven piirin nimismiehen Wahlroosin [HW] Suodenniemellä toimittamasta kuulustelusta pitämä pöytäkirja.  Senjälkeen kuulusteltiin  näitten pöytäkirjojen nojalla 9 ulkopitäjistä kotoisin olevaa todistajaa.  Yleensä kertoivat he samaan suuntaan kuin edellisenäkin päivänä kuulustellut.

 

Yli-Nurmikosken talon väkeen kuuluvat henkilöt olivat tapahtuman johdosta kovin pelästyneitä niin että nähtävästi heillä ei ollut edeltäpäin mitään tietoa myrkytyksestä.  Niinikään olivat he avuliaita antamaan sairastuneille apua.  Talollinen Matti Iso-Sävi, Suodenniemeltä, oli sitä mieltä, että myrkkyä oli tahallisesti annettu ruuassa.  Kertojan mielestä pitäisi rikollisen löytyä Yli-Nurmikosken talosta ja toivoi hän, että se myöskin löydettäisiin ja saisi ansaitsemansa rangaistuksen.

 

Asialliset V. Välimäki ja hänen vaimonsa Emma kertoivat, että lihasoppa oli heistä maistunut kovin omituiselta ja pahalta ja kun V. Välimäki oli raapaissut luun irti, oli hän havainnut luun ja lihan välissä viheriää limaa niin että nähtävästi juuri lihasoppa oli myrkytetty.

 

Asiallisten kuulustelua jatkettiin klo 2:een saakka, mutta mitään merkittävämpää ei kuitenkaan tullut ilmi.

 

Oikeuden puheenjohtajan kysymyksen johdosta jatketaanko jutun käsittelyä, pyysi syyttäjä tutkintoa sekä todistajain kuulustelemista.  Senjälkeen kuultiin todistajina J. Viilo, hänen vaimonsa Justiina Viilo, Kalle Sävilammi, V. Hyssänmäki, Selma Hyssänmäki, Kalle Katajaluoma, Josefina Koivisto, J. Koivisto, D. Leppihalme ja hänen vaimonsa Matilda.

 

Todistajista kertoi Josefina Koivisto, että hän sai Yli-Nurmikoskelta ruokaa vietäväksi kotiinsa toisen pitopäivän iltana m.m. perunasoppaa.  Kun hän sitä lämmitti seuraavana päivänä, niin huomasi hän, että perunat olivat kovin mustuneita ja lämmitettäessä soppa poreili vihreitä poreita.  J. Koivisto kertoi samaan tapaan.  Muut todistajat todensivat vain pääasiassa poliisitutkinnossa antamansa lausunnot.

 

Istunto keskeytettiin klo 9 illalla ja jatkettiin lauvantaina klo 9 a.p.  Ensin kuulusteltiin kauppias Iwar Grönmania ja postinkantaja Frans Kulmalaa, jotka kertoivat, että joko keskiviikkona tai perjantaina ennen pitoja oli syytetyistä Väinö Yli-Nurmikoski käynyt Grönmanin puodissa pyytäen saada ostaa arsenikkia, mutta kun hän ei sitä ollut saanut, oli hän ostanut 2 laatikkoa Fennia savukkeita.  Todistukset kielsi Väinö Yli-Nurmikoski jyrkästi väittäen ettei hän ollut sellaisilla asioilla käynyt Grönmanin kaupassa.  Tämän johdosta ryhdyttiin pitkään ristikuulusteluun mainittujen henkilöiden kesken.

 

Kuulusteltujen todistajain lausunnoista oli huomattavin kauppias J.E. Järvisen, joka kertoi, että hän viime kevännä hankki itselleen 5 kilon astian keisarivihreää rottien hävittämistä varten, mutta ei saanut niitä sillä tapetuksi.  Kun hän sitten Yli-Nurmikosken pitojen jälkeen luki sanomalehdistä, että siellä oli tapahtunut myrkytys, jonka ehkä oli keisarivihreä aiheuttanyt, päätti hänkin uudelleen yrittää saada tapetuksi sillä rottia, minkä vuoksi hän pisti sitä juuston palasiin.  Tätä tehdessään juolahti hänen mieleensä, että joku Yli-Nurmikosken pojista oli lukusijain edellä käynyt hänen puodissaan tullen todistajan luo, joka silloin seisoi tiskin takana puodin perällä.  Mikäli todistaja muisteli, tapahtui tämä iltapäivällä klo 5 aikaan ja osti Yli-Nurmikoski tällöin häneltä housunkannattimet sekä 100 gr keisarivihreää 50 pennistä.  Todistajan mielestä oli miehen käyttäytyminen jonkun verran kummallinen.  Ostajan, joka oli Nestori Yli-Nurmikoski, tunsi todistaja ennestään kovaksi tinkijäksi, mutta nyt maksoi hän heti ilman muuta vaaditut 2 mk housunkannattimista.  Todistaja arveli, että talossa aijottiin tappaa torakoita ennen lukusijoita.  2 viikkoa sitten oli todistaja taas tavannut Nestori Yli-Nurmikosken säästöpankissa, jossa tämä kävi nostamassa rahoja ja tunsi hän miehen samaksi, joka oli oikeudessa saapuvilla.  Kun todistaja ennen välikäräjien alkamista oli puhunut Nestori Yli-Nurmikoskelle tuosta keisarivihreän kaupasta, oli tämä jyrkästi kieltänyt sitä milloinkaan ostaneensa.

 

Kun Nestori Yli-Nurmikoskelta kysyttiin asian laitaa, niin kielsi hän jyrkästi ostaneensa edes housunkannattimiakaan paitsi 2 vuotta sitten, mutta milloinkaan ei hän ollut ostanut keisarivihreää.  Varatuomari Procopén kysymyksen johdosta selitti todistaja, että puodissa oli puheenalaisena hetkenä paljon muitakin ihmisiä, mutta ei muistanut, keitä.

 

Todistaja Järvinen ei muistanut, oliko N. Yli-Nurmikoskella ketään seurassaan, kun hän kävi keisarivihreää ostamassa.  Hän pani myymänsä keisarivihreän paperitötteröön ja muisteli kirjoittaneensa sen päälle ”myrkkyä”.  Todistaja ei muistanut tämän vuoden kuluessa myyneensä tätä kerta lukuun ottamatta kuin yhden kerran kuitenkaan muistamatta kenelle hän sitä oli myynyt.

 

Kun kaikki todistajat oli kuulusteltu klo 3 mennessä, pyysi syyttäjä lykkäystä sekä anoi, kun raskauttavia asianhaaroja oli ilmennyt Nestori Yli-Nurmikoskea vastaan, että hänet vangittaisiin sekä että vangittu Väinö Yli-Nurmikoski edelleen pidettäisiin vangittuna, mutta jätti oikeuden tutkittavaksi onko Yli-Nurmikosken isäntä edelleenkin pidettävä vangittuna vai päästettävä vapaaksi.

 

Varatuomari Procopé vaati viimemainitun Frans Yli-Nurmikosken vapaaksi laskemista.  Mitä Väinö Yli-Nurmikoskeen tulee, voidaan muodollisesti katsoa jotakin tulleen esiin häntä vastaan, mutta sen nojalla ei häntä voitaisi pitää vangittuna.  Nestori Yli-Nurmikoskesta ei hän voinut lausua mitään.

 

Oikeuden päätös.

 

Oikeus lykkäsi asian enemmän käsittelyn huhtik. 24 päivään klo 10 a.p. määräten Väinö Yli-Nurmikosken passitettavaksi Turun lääninvankilaan.  Frans Yli-Nurmikoski määrättiin heti laskettavaksi vapaalle jalalle ja tulee hänen samoin kuin Nestori Yli-Nurmikoskenkin vangitsemisen uhalla saapua oikeuteen.  Emäntä Aleksandra Yli-Nurmikoski ja eläkevanhus Erika Yli-Nurmikoski määrättiin silloin saapumaan oikeuteen 200 mk. sakon uhalla.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 3.4.1914;

[ilmoitus]

 

Joukkomyrkytys Ylinurmikoskella

 

Esiintulleesta syystä pyydetään niitä henkilöitä, jotka ovat olleet Kauppias J.E. Järvisen kauppapuodissa kauppalassa viime uudenvuoden ja Tammikuun 18 päivän välisenä aikana ja siellä nähneet ostettavan keisarivihriäistä ja yhdet henkselit, käymään allekirjoittaneen Nimismiehen puheilla ensi tilaisuudessa.

Ikaalinen, Huhtikuun 1 päivänä 1914.

 

Kaarlo Sparfvén.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 3.4.1914;

[Ilmoitus]

 

Ilmoitus

 

Ne, jotka ovat ostaneet keisarin vihriää (torakan myrkyksi) tämän vuoden aikana kauppias J.E. Järviseltä Ikaalisten kauppalassa pyydetään hyväntahtoisesti, pahempien seurausten välttämiseksi, ilmoittamaan siitä ennen 24 päivää huhtikuuta Ikaalisten piirin nimismiehelle tai allekirjoittaneelle.

 

Nestor Ylinurmikoski.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 1.5.1914;

 

Ikaalisten myrkytysjutun tutkiminen.

 

Välikäräjillä Ikaalisissa viime perjantaina [24.4.] jatkettiin Ylinurmikosken talon lukupidoissa tapahtuneen joukkomyrkytyksen tutkimista.

 

Oikeuden puheenjohtajan oli tälläkin kertaa tuom. Iwar Björwik ja yleisenä syyttäjänä nimismies Sparwén.  Ylinurmikosken talonväki Frans ja Aleksandra, Nestori ja Eriika Ylinurmikoski olivat saapuvilla, ja Väinö Ylinurmikoski oli tuotu vankilasta käräjiin.

 

Ylinurmikoskilaisia avusti tälläkin kertaa asianajaja O. Procopé Tamperelta.

 

Uusi todistajia oli oikeuteen haastettu kaikkiaan 17, joista 8 oli syyttäjän kutsumia.

 

Kun kauppias J. Grönman oli kertonut, että Väinö Ylinurmikoskella oli kimo-hevonen ja komireki silloin, kun hän kävi Grönmanilta arsenikkia ostamassa, tiedusteltiin V:ltä, onko heillä tälläistä hevosta.  Ylinurmikosken talonväki myönsi että talossa on kimo-hevonen.

 

Väinö Ylinurmikosken maineluettelo luettiin.  Siitä ilmeni, että hän on käynyt kierto- ja rippikoulun, eikä häntä ole ennen rangaistu.

 

Talollinen Vihtori Leponiemi kertoi, että hän oli lukupitojen jälkeen joulun edellä nähnyt Nestori Ylinurmikosken kaupp. Järvisen puodissa, jossa teki kauppaa puodin perällä kaupp. Järvisen kanssa.  Todistaja näki kun Järvinen kääräsi tavaraa pakettiin, näki vielä senkin kun Nestori ottaa rahan maksaakseen.  Ei voinut sanoa tarkoin minä päivänä tämä tapahtui, mutta muisteli sen olleen 17 p. tammik., jolloin oli Ikaalisissa kilpa-ajot.  Vakuutti varmasti tuntevansa Nestori Ylinurmikosken.

 

Muistettava on, että aikaisemmassa oikeudessa kauppias Järvinen oli todistanut samoin kuin edellinen todistajakin Nestorin käyneen ostoksilla ja samalla kysyneen myrkkyä.  Sillon Nestori kielsi käyneensä Järvisen puodissa.

 

Asianajaja Procopé leimasi Leponiemen todistuksen mielikuvituksen tuotteeksi, joka oli syntynyt lukiessa sanomalehtiä.  Ei antanut todistukselle mitään arvoa.

 

Kauppiaan rouva Alvina Hjelm Kilvakkalasta kertoi, että’ lukupitojen edellä, kuten hän muisteli tammikuun 17 p:nä oli aamiaisen jälkeen hänen puotiinsa Kilvakkalassa tullut eräs mieshenkilö ja pyytänyt ostaa myrkkyä.  Pyyntöön oli todistaja vastannut, ettei hänellä ole myrkkyä myytävänä eikä hänellä ole siihen lupaakaan.  Oli kysynyt mieheltä, mihinkä hän myrkkyä tarvitsee, johon oli saanut vastaukseksi, että voihan sillä vaikka kettuja tappaa.  Tämän jälkeen oli mies poistunut ostamatta mitään.  Kun mies oli poistunut, meni todistaja kamariin, jossa oli palvelijatar Hilda Lindberg.  Tälle näytti hän poistuvaa miestä ja kysyi tunteeko hän miestä.  Palvelijatar ei tuntenut.  Kun oli tullut käräjätaloon, oli hän nähnyt Nestori Ylinurmikosken käräjätalon portilla, ja tällöin tuntenut miehen samaksi, joka oli käynyt hänen puodissaan myrkkyä ostamassa.  Vakuutti varmasti tuntevansa miehen samaksi.  Muisteli miehen olleen puettuna harmaaseen pukuun ja hänen olleen ilman palttoota.  Mies oli mennyt kauppalaan päin.

 

Nestori Ylinurmikoski ei sanonut muistavansa, oliko hän käynyt rouva Hjelmin puodissa ensinkään.

 

Edellisen palvelijatar Hilda Lindberg kertoi samaten kuin edellinenkin todistaja.  Muisti miehen olleen puettuna harmaaseen pukuun, eikä hänellä ollut palttoota.  Kun näki miehen takaapäin, ei voi häntä tuntea, mutta oli rva Hjelm vakuuttanut tuntevansa miehen, jos vain hänet näkee.  Kun oli yhdessä rouva Hjelmin kanssa tullut käräjätaloon, oli rva portilla seisovasta miehestä sanonut, että ”tuo mies se oli, joka myrkkyä kävi ostamassa”.

 

Nestori Ylinurmikoski väitti edelleen, ettei hän ole ollut myrkyn kanssa missään tekemisessä.

 

Puuseppä Vihtori Salminen näki kilpailupäivänä 17 pnä tammikuuta Järvisen puodissa kun Väinö Ylinurmikoski oli siellä ja osti myyjäneidiltä paitakangasta, Nestorin ei nähnyt mitään ostavan.  Todistaja oli puodissa silloin kun Väinö ja Nestori tulivat, mutta poistui ennen heitä.  Väinö teki kauppaa puodin perällä ja kauppias Järvinen oli tiskin takana samalla kohdalla.

 

Koneenkäyttäjä Juho Hillman oli pari viikkoa ennen viime välikäräjiä puhunut Nestorin kansa myrkytysasiasta ja Nestori oli vakuuttanut, että kyllä Väinö ja Franssi ovat syyttömät.  Oikeudessa kertoi Nestori  tietävänsä heidät syyttömiksi sen tähden, että Väinö siihen aikaan oli työssä.  Ylinurmikosken talon oli Nestori sanonut olevan varakkaan niin että jaksetaan käräjöitäkin, eikä asiaa niin jätetä.

 

Kauppiaan vaimo Maria Grönman oli sen jälkeen kun Eeli Oksjoki kuoli kuullut miehensä kertovan, että Ylinurmikosken poika Nestori oli Grönmanin puodissa käynyt hakemassa jotakin ”pahaa ainetta” jonka nimeä ei miehensä muistanut ennen kuin näki sanomalehtien kirjoittavan arsenikista, jolloin sanoi: ”se oli sitä”.  Kun Väinö ja Nestori tuotiin tunnettaviksi, tunsi Grönman Väinön myrkyn ostajaksi.  Todistaja ei ollut silloin kotona kun Väinö oli käynyt puodissa, vaan kauppa-asioilla Tampereella.

 

Isak Grönman todensi vaimonsa todistuksen.

 

Talollinen Frans Ilomäki, vastaajan todistaja, kertoi eräänä päivänä tammikuussa tavanneensa Grönmanin ja oli tämä sanonut sne olleen kummallista kuparimyrkkyä kun Oksjoelta meni henki.  Sen jälkeen kun Väinö oli vangittu oli Grönman Harjulan torpassa kertonut, että Väinö oli lukukinkerien edellisenä tiistaina käynyt G:n puodissa ja pyytänyt jotakin ”pahaa ainetta”, mutta G. ei maininnut aineen nimeä.  G. oli kertonut edelleen, että Väinö oli pyytänyt Armiro paperosseja, mutta kun niitä ei ollut osti Fenniaa, Työmiestä ja lankanauloja.  Jälkeemmin oli G. kertonut että ane, jota Väinö pyysi oli arsenikkia ja sanonut, että se oli tiistaina enne kinkereitä, vaikka hän oli toisessa tilaisuudessa maininnut muun päivän.  Oli kertonut olleensa puodissa kahden kesken Väinön kanssa.

 

Väinö Vienola kertoi eräänä postipäivänä jälkeen myrkytyksen, päivää kuitenkaan muistamatta, olleensa Grönmanilla ja oli siellä myöskin postinkuljettaja Kulmala, jonka kansa, G. hiljaisella äänellä keskusteli.  Sen verran kertoi saaneensa kuulla, että he keskustelivat Frans Ylinurmikosken lupaamasta 1.000 mkn palkinnosta ja että G. oli sanonut K:lle: ”puhu nyt niin kuin minäkin, niin saat puolen luvatusta palkinnosta”.  Ei sanonut muistavansa huhuiltiinko silloin jo, että Väinö olisi tahtonut ostaa arsenikkia.  Kun Kulmala lähti pois kysyi G. onko se nyt niin kuin on puhuttu ja oli K. sanonut: ”On”.

 

Isak Grönman kielsi todistuksen ja käski avata peltit auki.

 

Asiamies Procopé huomautti ristiriitaisuuksista Grönmanin puheissa, joten se ei voi olla luotettava.  Ensin oli G kertonut, että oli puhunut myrkyn ostosta Kulmalan kansa  ennen Väinön vangitsemista, sen jälkeen korjannut lausuntonsa, että puhuminen oli tapahtunut ennen.  Vielä selitti asiamies Väinön ja Nestorin puolesta, että nämä 17 p:nä tammikuuta tulivat  kotoaan suoraan kauppalaan, eivätkä poikenneet  Hjelmin luona.  Koska kaksi todistajaa oli kertonut Nestorin olleen puettuna pitkään mustaan palttooseen, piti asiamies Hjelmin todistusta epäluotettavana.

 

Syyttäjä huomautti tämän johdosta, että Nestori saattoi jättää päällystakkinsa muualle siksi aikaa kun kävi Hjelmin puotissa.

 

Nestori väitti, ettei hänellä ensinkään ole harmaita vaatteita.

 

Todistajain kuulustelu päättyi tähän.

 

Syyttäjä pyysi jutun lykättäväksi.  Koska oli ilmestynyt erittäin raskauttavia asianhaaroja Nestori Ylinurmikoskea vastaan, vaati hän Nestori Y:n vangitsemista, ja koska Väinö Ylinurmikoskea vastaan on ilmennyt lisätodistuksia, katsoi hän, ettei Väinö Y:a voida laskea vapaalle jalalle.

 

Asianajaja Procopé lausui: Näyttää tosin siltä, kuin Nestori Ylinurmikoskea vastaan olisi ilmennyt raskauttavia asianhaaroja, mutta niitä on kertonut siksi epäluotettava henkilö, ettei niillä voi olla arvoa todistuksena.  Väinö Ylinurmikosken suhteen huomautti, että kaupp. Grönmanin todistus on vailla kaikkea arvoa, sillä se on ristiriitainen.  Väinöä vastaan ei ole ilmennyt mitäänn syytettä, joten vaati Väinö Y:n laskemista vapaalle jalalle.  Vastusti Nestori Y:n vangitsemista.

 

Väinö ja Nestori Ylinurmikoski vakuuttivat viattomuuttaan.

 

Hetken harkittuaan lykkäsi oikeus jutun 22 p. toukokuuta pidettäviin välikäräjiin, jolloin saapuvilla olkoon syyttäjä virkansa puolesta, Frans Ylinurmikoski vangitsemisen uhalla, sekä Eriikka ja Aleksandra Ylinurmikoski 200 mk. sakon uhalla.  Väinö ja Nestori Ylinurmikoski passitettiin lääninvankilaan, josta ovat tuotavat oikeuteen.  Asianomistajat, jotka tahtovat tehdä vaatimuksia tai tulla kuulluksi, saavat tulla paikalle jos tahtovat.

 

Todistajain Grönmanin ja Vienolan on oltava saapuvilla 20 markan sakon uhalla.  Yleisen syyttäjän on haastettava oikeuteen Kulmala ja Järvinen uudestaan kuultavaksi.

 

Jutun käsittely loppui klo 6 aikaan illalla.  Yleisö oli tälläkin kertaa paljon jutun käsittelyä seuraamassa.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 29.5.1914;

 

Myrkytysjuttu.

 

Ikaalisten myrkytysjuttua käsiteltiin jälleen 22 pnä t.k. klo 10 a.p. tällä kertaa Ikaalisten kauppalan Seurahuoneella.  Oikeuden puheenjohtajan toimi tuomari Iwar Björwik ja syyttäjänä nimismies K. J. Sparfwén.  Väinö ja Nestori Yli-Nurmikoski olivat vangittuina tuodut oikeuteen.  Aleksandra, Brita ja Frans Yli-Nurmikoskien avustajan esiintyi varatuomari O. Procopé, Tampereelta.

 

 

Ensiksi kuulusteltiin Mouhijärven piirin nimismiestä Otto Wahlroosia senjohdosta, että oli eroavaisuutta hänen pitämänsä poliisitutkintopöytäkirjan ja siinä mainittujen todistajien oikeudessa antamien kertomusten välillä.  Nimismies Wahlroos pysyi edelleenkin pöytäkirjan kannalla  väittäen lausunnot kirjoittaneensa niin kuin asialliset olivat kertoneet.

 

Suodenniemen poliisikonstaapeli J. Helin todisti, että poliisitutkintopöytäkirjassa on kertomukset oikein esitetty.

 

Saapuville oli kutsuttu 15 asiallista, joita ei ennemmin oltu oikeudessa kuultu, mutta joiden kertomukset olivat kuitenkin poliisitutkintopöytäkirjassa.  Näistä olivat useimmat edustettuina valtakirjalla.

 

Heistä mainittakoon Kalle Santala Vatulasta, joka lisäsi poliisitutkintopöytäkirjaan antamaansa lausuntoon että Frans Yli-Nurmikoski toisena pitopäivänä 1.p. oli tarjonnut kertojalle pullosta sahtia kaataen sitä useampaan lasiin ja kehottaen juomaan.  Kertoja maistoikin sahtia, mutta oli se niin pahanmakuista, ettei hän voinut sitä juoda.  Frans Yli-Nurmikoski oli tuonut pullon eräästä sivuhuoneesta, jossa säilytettiin ruokia.  Kertoja oli kyllä sekä ennen että jälkeenkinpäin juonut sahtia, mutta ei se millään kerralla ollut maistunut niin pahalta kuin mainitulla kerralla.  Erika Yli-Nurmikosken ja Malakias Yli-Nurmikoski –vainajan väleistä oli kertoja kuullut puhuttavan, että ne olivat hyvin huonot sekä kuullut myöskin huhuttavan, että Erika olisi myrkyttänyt Malakiaksen.

 

Puheenjohtajan kysyttyä toisilta todistajilta, olivatko he juoneet mainitunalista sahtia, ei sellaista sanonut kukaan juoneensa.

 

Varatuomari Procopé huomautti, että pidoissa oli olut kolmenlaista sahtia, joista yksi oli hyvin väkevää ja karvasta, josta kaikki eivät pitäneet.

 

Efraim Olliniemi eli Olli kertoi olleensa pidoissa ensimäisenä ja toisena päivänä.  Toisen päivän i.p. saattoi Väinö Yli-Nurmikoski hänet pidoista pois, koska hän tuli niin kipeäksi, ettei hän voinut itse kulkeakaan.  Hän sairastui aamiaisen jälkeen tammik. 22 pnä.  Vieläkään ei hän ole aivan terve.  Hänen vaimonsa oli myöskin pidoissa, mutta ei sairastunut.

 

Senja Lamminperä kertoi, että hän oli ollut palveluksessa Yli-Nurmikoskella useamman kerran m.m. 4 viikkoa ennen joulua 1912  8 viikon ajan.  Hän oli huomannut, että isännän, Väinön ja Nestorin välit olivat olleet huonot ja riitaiset sekä että pojat välillä lakkasivat työstä, johon taas isännän, Fransin pyynnöstä uudelleen ryhtyivät.  Todistaja kertoi myös isännän ja emännän huonoista väleistä.  Isäntä oli usein pois kotoa ja tullessaan oli hän vaimolleen ilkeä, pitelipä häntä joskus pahoinkin.  Erika oli osoittanut vihamielisyyttä Fransia ja Aleksandraa kohtaan haukkuen heitä.  Fransia haukuskeli hän m.m. tämän juopottelun johdosta.  Todistaja lisäsi, että Aleksandra oli kieltänyt häntä puhumasta näistä asioista oikeudessa, sanoen ettei kaikkia tarvitse oikeudessa kertoa.

 

Senjälkeen ryhdyttiin kuulustelemaan todistajia, joita oli kaikkiaan 40.

 

Todistaja Väinö Vienola oli edellisessä oikeuden istunnossa kertonut kauppias Grönmanin pirtissä ollessaan odottelemassa postia kuulleensa Grönmanin ja Kulmalan tehneen joitakin sopimuksia siitä, mitä heidän tuli todistaa oikeudessa, kuten aikaisemmin on kerrottu.  Mainitun Vienolan todistuksen todenperäisyyttä koetettiin nyt saada selville ja koko ilta meni ristikuulusteluun Vienolan, Grönmanin ja Kulmalan kesken.

 

Tämän lisäksi kuultiin eräitä muita todistajia.  Oikeuden istunto päättyi klo ½10 illalla ja jatkettiin sitä klo 9 seuraavana aamuna.

 

23. pnä klo 9 aamulla jatkettiin jutun käsittelyä.  Todistajain kuulustelu kohdistui nyt kuten edellisenäkin päivänä niiden ristiriitojen selville saamiseksi, joita oli ilmennyt todistajain kertomuksista, sekä Nestori ja Väinö Yli-Nurmikosken myrkynostopuuhien valaisemiseksi.  Sitä varten teki oikeus matkan syytettyjen ja todistajien kanssa kauppias Järvisen puotiin, jossa pöytäkirjaan piirustamalla merkittiin, miten kukin henkilö oli ollut puodissa tammik. 17 pnä, jolloin kauppias Järvinen kertoi myyneensä Nestori Yli-Nurmikoskelle keisarivihreää 100 gr. sekä miten syytetyt Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski siellä olivat olleet ja toimineet.  Puodista palattua jatkettiin jälleen todistajien kuulustelua.  Tällä kertaa kuulusteltiin syytettyjen kutsumia todistajia, jotka eivät kuitenkaan tienneet  sanottavasti uutta.  Vaikkakin monta epäselvää seikkaa saatiin tässä oikeudenkäyntitilaisuudessa selville, jäi sittenkin vielä selvittämättä itse pääasia, nim. mistä myrkky varmuudella oli joutunut ruokiin.

 

Todistajain kuulustelu päättyi klo ½1 aikaan päivällä jolloin yleinen syyttäjä pyysi edelleen lykkäystä lisäselvitysten hankkimista varten.

 

Vastaajain puolustusasianajaja varatuomari O. Procopé katsoi myöskin lykkäyksen tarpeelliseksi ja toivoi että syyttäjä velvoitettaisiin ottamaan selvää, olisiko kauppias Tureniuksella voinut sekaantua myrkkyä niihin pitotavaroihin, joita Yli-Nurmikoskelle ostettiin lukupitoja varten mainitulta kauppiaalta, hän kun on säilyttänyt keisarivihreää makasiinin parvella, joka on ollut yhteydessä sen parven kanssa, missä esim. jauhoja ja ryynejä säilytettiin.  Samalla vaati asiamies Procopé syyttäjän velvoittamista tutkituttamaan sen keisarivihreän, mitä kauppias Järvisellä on ollut myytävänä, olisiko siinä lainkaan arsenikkia, koska hän asiantuntijoilta on kuullut, että kaupassa on keisarivihreän nimellä sellaistakin, jossa ei ole lainkaan arsenikkia.  Niinikään toivoi hän tutkittavaksi ne 3 kuparikattilaa, jotka olivat oikeudessakin nähtävinä, olisiko niissä mahdollisesti arsenikkia, hän kun on kuullut, että tinasta sitä joskus on löytynyt.  Hän vaati Väinö Yli-Nurmikosken vapauttamista, kun tässä istunnossa ovat käyneet yhä epäluotettavimmiksi ne todistukset, joitten johdosta hän on vangittu.

 

Päätöksellään kihlakunnanoikeus lykkäsi jutun käsittelyn kesäk. 19 pnä alkaviin välikäräjiin, johon Frans Yli-Nurmikosken sekä Väinön, joka nyt laskettiin vapaaksi, on saavuttava vangitsemisen uhalla sekä emäntien Aleksandra ja Erika Yli-Nurmikosken 200 mkn sakon uhalla.  Nestori Yli-Nurmikoski, joka edelleen passitettiin lääninvankilaan, on silloin tuotava oikeuden istuntoon.  Yleisen syyttäjän on silloin tuotava pöytäkirja oikeuteen kauppias Tureniuksen luona pitämästään tutkimuksesta sekä todistus siitä, mitä kauppias Järvisen keisarivihreä sisältää.

 

Istunto, jossa nytkin oli paljon kuuntelijoita, päättyi klo 2 päivällä.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 29.6.1914;

 

Myrkytyksestä.

 

Ikaalisten myrkytysjutun käsittelyä jatkettiin jälleen 19 p. t.k. Ikaalisten käräjillä.  Oikeuden puheenjohtajana toimi kihlakunnantuomari Ivar Björwik sekä yleisenä syyttäjänä Ikaalisten piirin nimismies K.J. Sparfwén.  Vastaajia, veljeksiä Yli-Nurmikoski avusti varatuomari Yrjö Hakkila.  Syyttäjä jätti lääkintähallituksen todistuksen pidoissa käytetyn kattilan ja 4 kahvipannun tarkastuksesta, josta selvisi, että mainitut astiat eivät olleet sisältänet arseniikkia.  Oikeuden määräyksen mukaan oli syyttäjä myöskin lähettänyt tutkittavaksi kauppias Järvisen keisarivihreää ja mainittiin lääkintöhallituksen todistuksessa, että se sisälsi 50 % arseniikkia.

 

Viime oikeuden istunnon jälkeen oli syyttäjä toimeenpannut poliisitutkinnon Tureniuksen kaupassa siitä, olisiko Tureniuksen kaupassa mahdollisesti voinut sekaantua keisarivihreää sieltä ostettuihin pitotavaroihin.  Tutkinnossa oli selvinnyt, ettei keisarivihreää ollut mitenkään voinut muihin tavaroihin sekaantua.

 

Syyttäjä ilmoitti 8 uutta todistajaa sekä ennen kuullun postinkuljettaja Kulmalan uudelleen kuultavaksi.  Nestori Yli-Nurmikoski ilmoitti 2 todistajaa.

 

Kuulluista todistajista kertoi Agata Ylikoski olleensa talvella eräänä päivänä, jolloin kauppalassa oli kilpa-ajot, kauppias Järvisen puodissa, jossa näki erään miehen ostavan keisarivihreää.  Kun viime kerralla kauppalan Seurahuoneessa todistaja oli ollut juttua seuraamassa oli hän nähnyt saman miehen vangittuna vanginvartija Vinnarin vieressä.  Puheenjohtajan kysyttyä, kuka se vastaajista oli, osotti todistaja Nestori Yli-Nurmikoskea.  Todistaja muisti puodissa silloin olleen palon väkeä, mutta ei tuntenut muita kuin Leponiemen ja Ahvenlammin emännän.  Nestorin mukana puodissa oli Väinö [tässä on jakso epäselvää…]

 

Todistaja Hilda Koskinen kertoi Väinö Yli-Nurmikosken tammik. 20 pnä olleen todistajan kaupassa ostamassa nisujauhoja ja paloöljyä.  Silloin oli Väinö Yli-Nurmikoski pyytänyt saada ostaa myös keisarivihreää tai muuta myrkkyä.  Todistajan vastattua, ettei sellaista ollut myytävänä, oli puhe myrkyn ostamisesta jätetty siihen.

 

Nestori Rantanen kertoi talvella useasti käyneensä Grönmanin puodissa postipäivinä.  Ei ollut koskaan nähnyt Väinö Vienolaa.  (Kuten muistetaan, kertoi mainittu Vienola aikaisemmin Grönmanin ja Kulmalan välillä tapahtuneen joitakin keskusteluja siitä, mitä heidän piti oikeudessa todistaa).

 

Todistaja Hilja Emilia Jokela oli palvellut Yli-Nurmikosken talossa siihen aikaan kuin talon vanha isäntä Juho Malakias kuoli.  Vainaja oli edellisenä iltana ollut aivan terve, mutta aamuyöstä tuli Nestori Yli-Nurmikoski todistajan luokse sanoen: ”Tulkaa katsomaan, isä taitaa kuolla”.  Kun todistaja meni, oli isäntä jo kuollut.  Todistaja oli palvellut talossa 3 vuotta ja sanoi, että isännän ja emännän välit olivat olleet kovin riitaiset ja että Nestori ja Väinö olivat aina äidin puolella isää vastaan.  Heti isännän kuoleman jälkeen ruvettiin puhumaan, että Juho Malkias oli myrkytetty.

 

Postinkulettaja Kulmala oikoi joissakin kohdin edellistä todistustaan ja kertoi, että kun tuntematon mies tuli arsenikkia ostamaan Grönmanin puodista, ei hän tiennyt kuka pyytäjä oli ennen kuin Grönman sanoi sen olleen Yli-Nurmikosken poikia.  Helmik. 20 pnä a.p. kun Grönman puhui asiasta, sanoi hän, että se oli Väinö, minkä johdosta todistaja, kun häntä samana päivänä yleinen syyttäjä kuulusteli, sanoi että arsenikin kysyjä oli ollut Väinö.  Käräjäpaikalla maaliskuun 26 pnä oli todistaja tarkastellut veljeksiä ennen todistamistilaisuutta ja tuli siihen päätökseen, että myrkyn kysyjä todellakin oli ollut Väinö ja todistikin siten niin, jossa todistuksessa myöskin nyt varmana pysyi, lisäten että hän viime välikäräjillä tarkasti Nestoria tarkemmin ja tuli sitten jälkeenpäin siihen päätökseen, että se mies, joka seisoi Grönmanin  veräjällä hevosen vieressä odottane Väinöä puodista palaavaksi, oli Nestorin näköinen, todistaja kun jonkun verran voi nähdä hänen kasvojaan, jolloin huomasi hänellä viikset ja pienen huuliparran alahuulessa.  Viime kerralla tuli todistaja varatuomari Procopén kuulustelussa niin hämilleen, ettei tiennyt mitä vastaisi, joten vastaukset tulivat ristiriitaisiksi.  Tapahtuman jälkeen Grönmanilla ei todistaja nähnyt Väinöä ennen kuin käräjäpaikalla 20 pnä maaliskuuta.  Nestorin oli hän nähnyt useasti myöhemmin, mutta hänen mieleensä ei juolahtanut, että Nestori oli sen miehen näköinen, joka oli Grönmanin veräjällä, vaan että tämä juolahtanut hänen mieleensä vasta senjälkeen kuin oli Nestoria käräjillä tarkastellut.

 

Pöytäkirjaan merkittiin, että kun myrkytysjuttua alettiin tutkia, oli Nestorilla viikset ja pieni huuliparta alahuulessa, joka huuliparta seuraavaan istuntoon oli saanut kasvaa isommaksi poskiparraksi, mutta tässä istunnossa Nestori esiintyi kokonaan parrattomana, kasvot sileiksi ajeltuna.

 

Kun senjälkeen vielä oli kuultu Vilhelmiina Raivaa ja Lempi Vienolaa sekä rouva Hilda Koskista, joitten todistukset muutamissa kohdin olivat ristiriitaisia, päättyi todistajain kuulustelu ja syyttäjä pyysi vielä lykkäystä lisäselvityksen hankkimista varten sekä että Väinö Yli-Nurmikoski uudelleen vangittaisiin.

 

Asiamies Hakkila katsoi, ettei Väinön vastaan ole niin raskauttavia todistuksia, että se vaatisi hänen vangitsemistaan ja pyysi, että Väinö edelleen saisi olla vapaana.

 

Vielä pyysi syytäjä, että J.M. Yli-Nurmikoski –vainajan jäännökset kaivettaisiin haudasta ja tarkastettaisiin, löytyisikö niistä arsenikkia.  Samaa pyysi Erika Yli-Nurmikoski.

 

Päätöksellään lykkäsi kihlakunnanoikeus jutun ensi heinäk. 17 päivään, jolloin asiallisten on saapuville tultava ja J.V. Yli-Nurmikosken ennen määrätyn 200 mkn sakon uhalla.  Väinö Yli-Nurmikoski määrättiin uudelleen vangittavaksi ja passitettiin yhdessä Nestorin kanssa Turun lääninvankilaan, mistä heidät on tuotava oikeuteen ilman eri tilausta.  Kihlakunnanoikeus ryhtyy toimin, että J.M. Yli-Nurmikoski –vainajan ruumiin jätteet ja kirstu tulevat tutkituiksi selvyyden saamiseksi siitä, onko niissä arsenikkia.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 20.7.1914;

 

Ikaalisten myrkytysjuttu

 

Oli t.k. 17 p:nä viidennen kerran käsiteltävänä kihlakunnan oikeudessa.  Oikeuden puheenjohtajana toimi kihlakunnan tuomari Iwar Björwik ja virallisena syyttäjänä kruunun nimismies Kaarlo Sparfwén.  Vastaajat Frans Ylinurmikoski ja emäntä Aleksandra ja Eriika olivat saapuneet paikalle sekä pojat Nestori ja Väinö olivat vangittuina tuodut Turun lääninvankilasta.  Nestorin ja Väinön oikeudenkäyntiavustajana oli varatuomari Ossian Procopé Tampereelta.

 

Syyttäjä ilmoitti että oikeuden edellisessä istunnossa tehdyn päätöksen mukaan oli yhdeksän vuotta sitten kuolleen isännän Johan Malakias Ylinurmikosken ruumis kaivettu ylös Ikaalisten hautausmaalta ja tarkastettu sekä ruumiin jätöksistä lähetetty osia Helsinkiin lääkintähallituksen tutkittavaksi.  Mutta tästä tutkimuksesta ei vielä ole saapunut pöytäkirjaa syyttäjälle, joten sitä ei oikeudelle nyt voitu esittää.

 

Todistajan kuulustelussa kertoi Fanni Lähteenmäki, toistaen ennen antamansa kertomuksen, ettei hänen käsittääksensä kukaan vastaajista koettanut estää ketään näyttämästä tohtori Laurellille hänen tutkiessaan pidoissa tarjottuja ruokia.  Kun tri Laurell oli haettu sairastuneita pitovieraita auttamaan Ylinurmikosken taloon, oli soppa jäänyt tohtorille näyttämättä epähuomiossa sentähden, että se silloin vielä oli kuistilla, jonne se toisten ruokien kanssa oli viety edelliseksi yöksi, mutta josta toiset ruuat jo silloin oli tuotu takaisin keittiöön kattilalla, joka sittemmin lähetettiin lääkintähallitukseen tutkittavaksi.  Kattilalla oli keitetty ainoastaan makaroonikeittoa ja mannaryynipuuroa, mutta ei mitään muita ruokia.  Mikäli todistaja muisteli oli se lihakin, jota tarjottiin makaroonikeitoksen kanssa, ollut toisten ruokien kanssa tammikuun 21 ja 22 päivän välisen yön säilytettynä talon  kuistilla.  Kaikkia kuistilla olleita ruokia tarjottiin pitovieraille aamiaiseksi 22 pnä tammik. mutta päivälliseksi ei niistä enää muuta kuin makaroonikeitosta ja lihaa.

 

Alma Salonen kertoi että hän käydessään tammik. 10 päivänä kauppalassa kauppias Järvisen puodissa oli siellä nähnyt kaksi nuorenpuoleista miestä koettelevan henkseleitä.  Todistaja ei tuntenut heitä, mutta nähtyään nyt syytetyt Nestori ja Väinö Ylinurmikosken muisteli heidän olleen syytettyjen näköisiä.

 

Iida Aaltonen kertoi olleensa maaliskuun 20 pnä vanginvartija Vinnarilla.  Silloin oli siellä pidätettynä ollut Frans Ylinurmikoski.  Myrkytystapauksen tultua puheeksi oli Frans Ylinurmikoski lausunut: ”Kunhan minä pääsen vapaaksi niin kyllä jalopeura joukkoon ilmestyy”, lisäten siihen vielä ”kyllä minä veljeni tunnen.”

 

Syyttäjä piti tuollaista lausetta Ylinurmikoskelta uhkauksena, jonka tarkoituksena oli etteivät todistajat uskaltaisi puhua asian todellista laitaa.  Frans Ylinurmikoski selitti ettei hän tarkoittanut lauseellaan sitä mitä syyttäjä väitti vaan tarkoitti että kun hän pääsee vapaaksi ottaa hän selvän siitä kuka on rikollinen jota sittemmin oli koettanut vaikka ei siinä onnistunut.

 

Todistaja Kalle Vinnari kertoi että kun Nestori Ylinurmikoski oli viime välikäräjiä varten tuotu toddistajan luo oli aamulla 19 pnä kesäkuuta saapunut Frans Ylinurmikoski joka oli sanonut Nestorille, että tämän pitäisi ajella partansa kun käräjillä sillä kertaa kuuleman mukaan tulisi vääriä todistajia.  Todistaja ei kuitenkaan sanonut aivan varmaan muistavansa sanoiko Frans Ylinurmikoski ”vääriä” todistajia. mutta tilaisuudessa oli kuitenkin ollut puhetta vääristä todistajista.  Nestorilla oli silloin vain viikset ja ehkäpä vähän laukapartaakin vaikka hän jo ennemmin ennen Fransin tuloa oli ajellut partansa.  Fransin kehoituksesta ajoi Nestori sitten pois viiksensäkin ja Frans Ylinurmikoski myönsi puhuneensa Nestorille edellisen kertojan mainitsemalla tavalla mutta ei voinut nyt antaa  mitään selitystä siihen miksi hän Nestoria oli kehoittanut partaansa ajelemaan, vakuutti vaan että hän kaikesta sydämestään tahtoisi saada totuuden tässä jutussa ilmi.  Nestorin puolesta selitti tuomari Procopé että kun Nestorin ulkonäöstä oli annettu totuudesta poikkeavia todistuksia oli Nestorilla syytä ajella partansa koetellakseen todistajia.

 

Tämän jälkeen pyysi syyttäjä juttua edelleen lykättäväksi lisätodistusten hankkimista varten.  Tuomari Procopé huomautti tähän ettei hän tahdo vastustaa lykkäyspyyntöä, mutta syyttäjä olisi velvoitettava jo ensikerraksi tuomaan kaikki näytöksensä, mitä hän jutussa tahtoi esittää että juttu jo silloin voitaisiin lopullisesti päättää.

 

Päätöksessään lykkäsi oikeus jutun enemmän käsittelyn ensi elokuun 14 päivänä klo 10 aamulla alkaviin välikäräjiin jotka pidetään Ikaalisten kirkonkylän Rahkolassa.  Silloin on Frans Ylinurmikosken saavuttava oikeuteen vangitsemisen uhalla ja Aleksandra sekä Erika Ylinurmikosken 200 mkn sakon uhalla.  Väinö ja Nestori Ylinurmikoski passitettiin edelleenkin Turun lääninvankilaan, josta heidät on tuotava silloin oikeuteen ilman eri tilausta.  Syyttäjän on myöskin silloin tuotava oikeuteen pöytäkirja Johan Malakias Ylinurmikoski –vainajan ruumiin tutkimisesta.

 

*

 

Ikaalinen-lehti, pe 17.8.1914;

 

Ikaalisten joukkomyrkytysjuttu

 

oli kuudennen kerran 14. p:nä t.k. käsiteltävänä Ikaalisten kihlakunnanoikeudessa.  Oikeuden puheenjohtajana toimi tuomari Iwar Björwik ja yleisenä syyttäjänä nimismies Kaarlo Sparfwén.  Vastaajat Frans, Aleksandra ja Erika Yli-Nurmikoski olivat tulleet saapuville sekä Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski tuotu vangittuna istuntoon.  Viimeksi mainittujen avustajana oli tuomari O. Procopé Tampereelta.

 

Juho Malakias Yli-Nurmikoski –vainajan ruumiinavauksesta esitti syyttäjä piirilääkäri H. Holmströmin pitämän pöytäkirjan.  Lausunnossa mainitaan, ettei mitään johdatusta oltu voitu löytää vainajan kuolemansyyn selvittämiseksi pitkälle menneen ruumiinavauksen tähden.  Lääkintähallituksen toimenpiteistä 11 ja 15 pnä heinäkuuta farmaseutillisessa laboratoriossa toimitetussa Nurmikosken ruumiinosien oikeuskemiallisessa tutkinnossa laaditusta oikeuspöytäkirjasta selviää, ettei haihtuvia eikä orgaanisia myrkkyjä löydetty, ettei epäorganisia siinä määrin että olisivat  olleet hengelle vaarallisia löydetty.  Tutkimuksien perusteella katsoo tri Holmström käyvän selväksi, että syy Juho Malakias Yli-Nurmikosken kuolemaan toistaiseksi on pidettävä tuntemattomana.  Lääkintähallituksen lausunnossa mainitaan: lääkintähallitukseen oli saapunut kaksi lasiastiaa, sisältäen maatunutta ainetta, lääkärin ilmoituksen mukaan jätteitä huulten ja kidan pehmeistä osista sekä siitä limasta, jota voitiin saada ruumisarkun pohjan keskiosasta sekä jätteitä vatsaontelosta.  Avattaessa purkkeja huomattiin mullan hajua niissä.  Sittenkun oli havaittu että haihtuvia myrkkyjä ei ollut, tarkstettiin ne Swabin metodin mukaan.  Organisia myrkkyjä ei löydetty.  Jäännös käsiteltiin Sreseniuksen metodin mukaan.  [Tekstiä supistettu tästä kohdin]

…selvityksiä saatavissa, minkä vuoksi hän pyysi tutkimaan jäävättyjä todistajia, kuten laki tällaisista tapauksista sallii.

 

Päätöksessään lykkäsi oikeus jutun enemmän käsittelyn ensi tulevan syyskuun 3 päivänä klo 12 päivällä Rahkolan tilalla Ikaalisten kirkonkylässä alkaviin välikäräjiin, jolloin Frans Yli-Nurmikosken on tultava oikeuteen vangitsemisen uhalla sekä Aleksandra ja Erika Yli-Nurmikosken kumpasenkin 200 markan sakon uhalla.  Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski, jotka passitettiin edelleenkin turun lääninvankilaan on silloin tuotava oikeuteen ilman eri tilausta ja syyttäjän kutsuttava silloin jäävätyt todistajat kuultavaksi.

 

*

 

Ikaalinen-lehti. pe 7.9.1914;

 

Ikaalisten myrkytysjuttu

 

oli täällä taas käsiteltävänä 3 ja 4 pnä tätä syyskuuta.  Oikeuden puheenjohtajana toimi kihlakunnan-tuomari Iwar Björwik ja syyttäjänä nimismies Kaarlo Sparfwén.  Frans, Aleksandra ja Erika Yli-Nurmikoski olivat saapuneet oikeuteen.  Väinö ja Nestori Yli-Nurmikoski olivat vangittuina tuotu paikalle, tuomari Procopé näiden avustajana.  Syyttäjä ilmoitti uusiksi todistajiksi talollisen Isak Alasen, torppari Wihtori Walleniuksen, varusmestarin tyttären Impi Lindströmin ja palstatilallisen pojan Toivo Laurilan.

 

Iisakki Alanen kertoi Väinö Vienolan todistuksen johdosta, että Grönman ei ollut lainkaan kotona 9 p:stä 20 p:ään maaliskuuta, vaan oli, sen mukaan kuin todistaja huomasi, yhdessä todistajan kanssa puita pinoamassa noin kilometrin päässä asunnostansa.

 

Wihtori Wallenius kertoi kahden viikon ajan metsässä työskennellessään nähneensä myöskin Grönmanin puita pinoamassa Väinö Vienolan kanssa.

 

Impi Lindström kertoi 10 p. huhtikuuta Pitkäperjantaina olleensa postia hakemassa Grönmanilta.  Silloin oli Vienola tiellä, vaikkakin hän, kuten syyttäjä ilmoitti, on tämän olonsa tiellä kieltänyt.

 

Toivo Laurila ei tietänyt mitään.

 

Syyttäjä ilmoitti valatta kuultaviksi useita todistajia, jotka sukulaisuuden tähden asiallisten kanssa olivat jäävätyt.

 

Näistä kertoi Amalia Josefina Lamminpää, että meni Yli-Nurmikosken taloon tiistaina lukupitojen jälkeen.  Silloin olivat pojat Väinö ja Nestori työn hommissa.  Isäntä Frans Yli-Nurmikoski oli juuri palannut Jyllistä, jossa sanoi käyneensä nimismiehellä ilmoittamassa myrkytystapauksesta tutkinnon pitoa varten.  Isäntä oli valittanut olevansa kipeä.  Torstaina samalla viikolla oli jälleen käynyt Yli-Nurmikosken talossa, jolloin isäntä oli niin kipeä, että oli makuulla sängyssä.  Samalla kertaa olivat isäntä ja Nestori väitelleet myrkytyksestä, jolloin Nestori sanoi myrkkyä olleen jauhoissa, mutta isäntä väitti että se ei ole totta, vaan on se jälkeenpäin joutunut ruokiin.  Nestori väitti että Jumalaa oli sallinut myrkytyksen tapahtuvaksi, jolloin isäntä sanoi että mitenkä sinä yksin olet Jumalan nähnyt, päinvastoin on se pirun työtä, joka on tullut kylvämään ohdakkeita nisujen sekaan.  Nestori vain väitti että jauhettaissa oli kupariraha joutunut myllyyn, joten jauhaessa olivat jauhot siitä joutunet jauhojen joukkoon.

 

Isäntä oli sanonut että ruokiin oli asetettu tahallisesti myrkkyä ja ettei jauhoissa ollut myrkkyä.  Samassa tilaisuudessa oli isäntä ollut kovasti vihainen ja oli lopulta lähtenyt kesken ulos pirtistä.  Samalla kertaa kertoi emäntä Aleksandra että hänen ruokavetensäkin senjälkeen kuin myrkytys oli tapahtunut oli saastutettu, niin ettei ole voinut sitä ruokiin käyttää.  Vielä oli emäntä lisännyt että kaiketi meidän nyt täytyy hukata elukkammekin, kun muori ja Nestori niin uhkailevat, joten ei tiedä miten tässä käynee.  Tähän selitti emäntä Aleksandra että vesi oli saavin pohjassa ja oli siinä rikkoja, joten tällä tavoin puhui todistajalle.  Veljekset eivät olleet mitään uhkauksia olleet lausuneet.  Todistaja kertoi vielä toisella viikolla uudelleen käyneensä Yli-Nurmikoskella, jolloin isäntä Frans Yli-Nurmikoski lupasi 1000 mkn palkinnon sille, joka syyllisen ilmi saapi, ja oli lausunut epäilyksensä että hänen oma äitinsä oli syyllinen.

 

Maria Välimäki kertoi että Nestori seuraavana perjantaina, kun Väinö oli vangittu, näki todistajan.  Tuli puhe myrkytyksestä, jolloin todistaja sanoi, että myrkytysjuttu oli paha työ.  Tähän myönsi Nestori että se oli kyllä paha, mutta myrkytyksen tekijällä ei liene ollut niin pahaa tarkoitusta.  Oli vain ollut tarkoitus tehdä pientä pilaa että vieraiden vatsat olisivat menneet rikki ja olisi sitten saatu nauraa, mutta on kai käsi vavissut myrkkyä ruokiin pantaessa ja siten on myrkkyä mennyt liian paljon ruokiin.  Vielä lisäsi Nestori että nyt ne vangitsivat Väinön, mutta tulee meidän kulmalta useita joutuvaksi tutkintovankilaan.  Nestori oli vielä lausuntu Väinön olleen syyttömän ja ettei hänellä ole mitään tunnustettavaa.

 

Jalmari Välimäki totesi edellisen todistajan kertomuksen.  Nestori oli sillä viikolla kuin Väinö vangittiin ollut todistajan kotona, jossa puhui niin kuin todistajan äiti oli kertonut.

 

Sen jälkeen esittivät asialliset korvausvaatimuksiansa, jotka laskujen mukaan nousivat yhteissummaan 4.171 mk 35 penniä.

 

Tämän jälkeen antoi syyttäjä

 

loppulausuntonsa

 

lausuen siinä:

 

Samalla kuin luovun syytteestäni talokas Frans Yli-Nurmikoskea vastaan, koska asia silläaikaa kun sitä on oikeudessa käsitelty on saanut toisen käänteen, saan nöyrimmästi loppulausunnossani asiasta esiintuoda seuraavaa:

 

Että asiassa on näytetty, että Nestori ja Vöinö sekä Frans Yli-Nurmikosken välit pitkät ajat ovat olleet huonot ja riitaiset, ja että veljeksien välillä juuri ennen lukupitoja on ollut kahakka joka johti siihen että Nestor ja Väinö Yli-Nurmikoski olivat poissa talon töistä 14 p:stä 17 p:ään tammikuuta ja että Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski ovat Frans Yli-Nurmikoskea vastaan kantaneet vihaa, jota heidän äitinsä on tukenut.

 

Että Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski ennen lukupitoja yksissä neuvoin olivat koettaneet hankkia itselleen rikollisissa aikomuksissa myrkyllistä ainetta, ja että Nestori Yli-Nurmikoski kauppias Juho Järviseltä on ostanut erittäin arsenikkipitoista keisarinviheriää, jonka Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski tiesivät olevan erittäin vaarallista myrkkyä, kuten Nestori jo poliisitutkinnossa ilmoitti.

 

Että Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski oikeuden käynnin aikana ovat koettanet kierrellä, peitellä ostoksiaan ja ostoyrityksiääjn.

 

Että kuolleitten henkilöitten ruumiista on löytynyt juuri sellaista ainetta, jotka kuuluvat keisarivihreään eli kuparia ja arsenikkiä.

 

Huomiotta ei myöskään voi jättää, että Nestori Yli-Nurmikoski on hankkinut asiaan tunnetun asiamiehen, vaikka paikkakunnalla ei ole tapana käyttää asiamiestä suuremmissa rikosjutuissa.  Kaikesta tästä on ehdottomasti vedettävä johtopäätös, että Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski joko itse tahi joku toinen heidän tietensä on pannut arsenikkia pitoruokiin.  Nähtävästi niihin ruokiin, jotka olivat kuistilla yöllä vasten tammikuun 22 p:ää.  Se seikka että vasta toisena pitopäivänä sairastuttiin osoittaa selvästi, että vasta niissä ruuissa, joita syötiin tammikuun 22 pnä, oli myrkkyä.  Voitaisiin väittää, että joku muu olisi saanut käsiinsä Nestori Yli-Nurmikosken ostaman keisariviheriän tämän tietämättä ja että se erehdyksessä olisi joutunut ruokiin, mutta tällaisella väitteellä ei ole perää, kun Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski silloin olisivat kyllä myöntäneet keisarivihreän ostamisen eivätkä olisi esiintyneet niin kieltävästi ja sillä tavalla koettaneet sekoittaa asiaa, kuten tapahtunut on, joten rikosta ei voida tuottamukseksi lukea, vaan on se kyllä tahallinen ja rangaistava rikoslain 34 luvun 15 pykälän 1 momentin sekä saman luvun 17 pykälän ja 21 luvun 6 pykälän mukaan.

 

Avustaja Procopé jätti tämän jälkeen myös oikeudelle loppulausuntonsa, jossa hän kohta kohdalta vastasi syyttäjän lausuntoon sekä vaati syytettä kumpaankin nähden kumottavaksi.

 

Kun syyttäjä oli tehnyt oikeudelle selvää muutamista kokeista, joita hän keisarivihreän ulkonaisen vaikutuksen selville saamiseksi usein mainituissa pidoissa tarjottuihin ruokalajeihin, peruna- ja omenasoppaan, oli apteekkarin ja lääkärin saapuvilla  ollessa tehnyt, sekä sen jälkeen kun pöytäkirjaan oli tehty muutamia todistajia koskevia merkintöjä, julisti oikeus asiassa

 

Päätöksen.

 

Kihlakunnanoikeus on asian tutkinut ja mitä ensiksi tulee todistajina ja sitten asianomistajina kuultujen henkilöitten nimittäin Huugo Viilon, Justiina Viilon, Josefiina Koiviston, Juho Koiviston, Oskari Leppihalmeen ja Wilhelmiina Santalan kertomuksiin sekä todistajina kuultujen Vihtori Salmisen, Fiina Raivan ja Lempi Vienolan kertomuksiin, jotka todistajat asian käsittelyn aikana ovat havaittu jäävilliseksi todistamaan.

 

Mitä sitten itse asiaan tulee, katsoo kihlakunnanoikeus selville käyneen,

 

että Nestori Edvard Yli-Nurmikoski on viime tammikuussa ennen kysymyksessä olevia lukukinkeripitoja Ikaalisten pitäjän Vatulan kylässä hankkinut itselleen myrkyllistä keisariviheriää sekä että hän sitten on tahallaan ja salaa pannut tuota keisariviheriää toisena pitopäivänä pitovieraille tarjottuihin ruokiin siten matkaansaattaakseen ellei suoranaista vahinkoa pitovieraille niin ainakin jonkinlaista häiriötä lukupidoissa,

 

että Väinö Jalmari Yli-Nurmikoski on ollut ainakin avullisena mainitussa rikollisessa menettelyssä, että seurauksena tästä pitoruokien myrkyttämisestä on ollut, että pitovieraista ovat kuolleet asianomistajina asianomistajain Efraim ja Vihtori Oksjoen poka ja veli Johannes Oksjoki viime tammikuun 25 pnä, asianomistaja Taavetti Koiviston vaimo Maria Vilhelmiina Koivisto ja tytär Emilia Koivisto, edellinen viime tammikuun 29 pnä ja jälkimmäinen saman kuun 31 pnä, asianomistaja K.J. Uusitalon eli Sävin vaimo Alma Lydia Sävi viime tammikuun 29 pnä sekä asianomistajain Juho, Elina, Frans ja Edvard Ala-Nurmikosken tyttäret ja sisaret Emma Justina Ala-Nurmikoski ja Hilda Paulina Ala-Nurmikoski viime helmikuun 2 pnä ja 22 pnä, ´

 

että pitovieraista oli hengenvaarallisesti sairastunut 5 ja vähemmässä määrässä kymmeniä henkilöitä, mihin kaikkeen nähden kihlakunnanoikeus nojautuen Rikolslain 7 luvun 1 §:ään, 34 luvun 15 §:än 1 momenttiin ja 17 §:ään, 21 luvun 6 §:ään sekä 5 luvun 3 §:än 1 ja 2 momenttiin harkitsee oikeaksi, samalla kun lausunto Frans Yli-Nurmikoskea vastaan tehdyistä rangaistusvaatimuksista raukeaa, koska siitä nyttemmin on luovuttu,

 

tuomita Nestor Yli-Nurmikosken mainitusta ruokien tahallisesta myrkyttämisestä, josta on ollut ylläkerrottu seuraus, pidettäväksi kuritushuoneessa 12 vuotta ja

 

Väinö Yli-Nurmikosken avunannosta tuon rikoksen tekemisessä pidettäväksi kuritushuoneessa 4 vuotta

 

sekä julistaa Nestori ja Väinö Yli-Nurmikosken kansalaisluottamuksensa menettäneeksi edellinen 15 ja jälkimmäisen 8 vuotta yli kärsityn vankeusrangaistuksen.

 

Asianomistajain vaatimina palkkioina velvoitettiin kumpikin tuomittu suorittamaan joko yhteisesti tai se heistä kummalla varoja on erinäisinä korvauksina

 

[luettelo korvauksista]

 

…minkä ohessa Nestori ja Väinö Yli-Nurmikoski velvoitettiin niinikään yhteisesti tai kellä heistä varoja on, suorittamaan palon muitakin korvauksia.

 

Oikeuden päätös alistettiin Turun hovioikeuden tarkastettavaksi ja passitettiin tuomitut Turun lääninvankilaan kunnes heistä toisin määrätään.

 

* * *

 

Epilogi

 

Kommenttia:

 

Ikaalisten joukkomurha 1914 lienee rauhan ajan Suomen tuhoisin tuhotyö.

 

Siinä sai surmansa 6 henkilöä.  Lisäksi 5 sairastui hengenvaarallisesti.  Heidän myöhemmistä vaiheistaan ja turmatyön aiheuttamista vaivoista ei ole käytössä tarkempaa tietoa, niitä epäilemättä oli.  Edelleen kymmeniä, yhteensä 40 henkilöä oli vaarassa ja sai oireita.

 

Paikallinen historiankirjoitus ei tunnista tätä aikanaan paljon julkisuutta ja tunnekuohuja aiheuttanutta tekoa ja oikeusprosessia.

 

*

 

Ikaalisten pitäjänhistoria ei tunne lainkaan Vatulan surkeaa 1914 tapausta.  Teoksen IV osa ilmestyi 2007.

 

Paikallislehti Ikaalinen –lehden, sittemmin jo pitkään nimellä Pohjois-Satakunta äskettäin (2013) ilmestynyt 100-vuotishistoria (Liisa Raipala: Uutisia Ikaalisista ja Jämijärveltä.  Pohjois-Satakunta –lehden vuosista 1913-2013.  Ikaalinen Oy, 2013) kertoo turmasta alaotsikon ”Uutisia Ikaalisista, Jämijärveltä ja lähiseudulta” alla tiiviisti:

 

”Heti ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan Ikaalinen-lehti joutui seuraamaan myös vakavaa rikostapausta.  Lukukinkereillä tapahtui joukkomyrkytys, jonka seurauksena neljäkymmentä ihmistä sairastui ja kuusi heistä kuoli.  Kun lehti seurasi poliisitutkinnan etenemistä ja asian käsittelyä oikeudessa, se kertoi epäiltyjen nimet ennen tuomioita.  Samoin jotkut tärkeät todistajat mainittiin nimeltä”.

 

*

 

Miehen tie päättyy…

 

Ylinurmikoski, Nestori Edvard Johaninpoika,

syntynyt; 30.08.1883 Ikaalinen, Vatula, Yli-Nurmikosken talo,  http://hiski.genealogia.fi/hiski/4zlhwn?fi+0114+kastetut+33713

Ikaalisten kastettujen kirja;

Nestor Edvard Yli-Nurmikoski, syntynyt 30.08.1883, kastettu 9.9.1883, Vatulan kylä; isä Talollinen Johan Malakias Juhanpoika Yli-Nurmikoski, äiti: edellisen vaimo Erika Liisa Matintytär, 29 v.

 

 

ammatti: mylläri, työnjohtaja,

 

elämäkerta;

Murhattu 04.03.18 Vatulan kylässä.

Sotasurmat-projekti; http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=12145

Haudattu Ikaalisten sankarihautaan.

Kuva: https://plus.google.com/photos/113679801467129695575/albums/5964713953618153921?banner=pwa&partnerid=pwrd1

 

*

 

Boström kertoo Sankarien muisto –teoksessaan (valkoisten puolella kaatuneiden sankarimatrikkeli);  http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Johannes_Bostr%C3%B6m

 

 

* Työskenteli kotonaan vuoteen 1916, jolloin muutti Ikaalisten Särkikosken sahan ja myllyn työnjohtajaksi.

Liittyi lokakuun lopulla 1917 Ikaalisten suojeluskuntaan.

Vietiin Särkikosken sahalta 04.03.1918 punaisten esikuntaan Vatulan koululle.  Sieltä samana päivänä kaksi punasotilasta kuljetti Y:n Heiska-nimisen talon vainiolle ja ampui hänet siellä.

Haudattu 01.04. Ikaalisten sankarihautaan, jolle pystytetyssä patsaassa hänen nimensä on.; SanMu.

 

*

 

Hämeenkyröläinen valkoiseen armeijaan komennettu Toivo Lahtinen kertoo muistelmissaan:

* Siinä taistelun alkaessa [puolen päivän aikaan maanantaina 04.03.] kuljetettiin vanhahkoa miestä.  Punasotilaan seuratessa häntä kivääri ampumavalmiina muut huutelivat, että älä vaan päästä äijää karkaamaan.

Pitkälle ei mentykään, kun kivääri pamahti ja mies kaatui.  Kalpealta ja totiselta näytti murhamieskin, muulloin aina iloinen ja punakka poika; kai ihmisen murhaaminen vaikuttaa jotain paatuneimpaankin. - - -

Oli huutoa ja mekastusta kun ihmiset palasivat piilopaikoistaan.  Heiskan tytär, muistaakseni Lyyli-niminen, tuli kovasti ihmeissään ja kertoi, että Nestori Yli-Nurmikoski on tuolla polulla kuolleena kuulan lävistämänä.  Minä sanoin, että näin erästä ukkoa kuljetettavan ja tunsin kuljettajankin ja olin kuullut laukauksen ja nähnyt miehen kaatuvan ja kerroin vielä, että ampuja oli työn tehtyään näyttänyt kalpealta ja totiselta.  Kyselin Heiskan tyttäreltä, että mikä mies tämä Nestori Yli-Nurmikoski oikein oli ollut.  Hän vastasi, että Nestori Yli-Nurmikoski sai liian kauniin lopun, hänen mielestään olisi tarvinnut viedä jäsen ja päivä, sillä mies oli kuuluisa Ikaalisten joukkomyrkyttäjä.  Hän oli saanut teosta elinkautisen vankeustuomion ja veljensä Väinö oli saanut neljä vuotta. – Nyt muistin tapauksen hyvin, olin ollut kansakoulun neljännellä luokalla kun mainittu asia oli tapahtunut. – Nestori Yli-Nurmikosken nimi on Ikaalisten sankaripatsaassa, vaikka hän ei taistelussa kaatunut.; ToiLah.

 

*

 

Ikaalisten rintaman paikallishistorian kirjoittanut Juuso Lahtinen kertoo teoksessaan Ikaalisten rintamalla:

* Eräs talollinen S:n kylästä [=Sikurin kylä; VH] oli suojeluskunnan muonitusosastolle ilmoittanut, että hänellä olisi myytävänä sonni ja sika, ”jos niinkuin kaupoista sovitaan”.  Käskettiin tuoda kauppalaan vain, sillä punaiset ne kumminkin veisivät.

Mutta N.N. piti tarjottua hintaa liian pienenä.  Saapui punaisten partio ja N.N. aika kyytiä kauppalaan pakoon, mutta kun hän sitten jonkin päivän kuluttua palasi, niin sonni oli jo viety.  Jonkin päivän kuluttua meni sika saman tien.  Yleensä valkoiset niin pitäjällä kuin kauppalassakin olivat alttiita hyvästä sydämestä antamaan viljansa ja ruokavaransa valkoisten joukkojen käytettäväksi.

Mutta olipa muutamia sellaisiakin, jotka kauppalaan paetessaan toivat kyllä viljansa säilöön, mutta vaaran ohi mentyä olivat valmiit vaatimaan maksun jokaisesta kilosta, jonka valkoiset olivat käyttäneet.

Viljaa kertyi kauppalaan riittävästi, mutta se täytyi saada myös jauhetuksi, ja kaikki myllyt olivat punaisten miehittämillä tai epävarmoilla alueilla.

Särkikosken myllyä tosin voitiin käyttää, ennenkuin punaiset olivat vallanneet Vatulan.  siellä toimi jonkin ajan myllärinä taloll. Nestori Yli-Nurmikoski, joka aluksi oli tullut kauppalaan ja liittynyt suojeluskuntaan.

Vatulaan tultuaaan punaiset hänet vangitsivat ja ampuivat.

Jauhojen saanti olisi nyt loppunut, mutta onneksi oli Kartun Kauppilaan juuri ennen sodan puhkeamista laitettu höyryllä käypä kotitarvemylly.  sillä jauhatettiin myötäänsä, niin että leipää riitti sittenkin, kun Satakunnan rintaman pääjoukot Ikaalisiin siirtyivät.; JuuTa.

 

*

 

*

Vuosi 1918

 

Vuoden 1918 tapahtumia tutkinut ikaalislainen lehtimies ja kunnallisneuvos Onni Lautasalo toteaa teoksessaan Kansakunta jakaantui kahtia (TSL, Ikaalinen 1997) Nestori Yli-Nurmikosken kuolemasta seuraavaa:

 

”Valkoisten menetykset Ikaalisissa

Tiedot perustuvat K.O. Kangon keräämiin ”tilastoihin kapinanajalta” ja Ikaalisten kirkonkirjoihin sekä haastatteluihin.

”Kaatui valkoisena 1918” Kirkonkirjat: valkoisia kaatui 11.

[nimet aakkosjärjestyksessä 1-11]

11. mylläri Ylinurmikoski Nestori, Varpee, s. 1883, k. Vatulassa harhaluodista.”

 

Kirjoittaja Onni Lautasalon taata oli torppari, kansanedustaja Juho Lautasalo (sd), ja hänen juurensa ovat Ikaalisten Varpeella ja Vatulassa, joten paikallisen perimätiedon tuntemus oli hänellä kyllä hyvin hallussa.  Myöhemmässä painoksessa tukeudutaan Boströmin jo ammoin esittämiin tietoihin, kuitenkin siten, että uhrina mainitaan velimies Vihtori, ja syntymäaika virheellisenä.

 

*

 

Ikaalisten rintaman ensimmäisen historiikin kirjoitti opettaja-kirjailija Juuse Tamminen (1988-1962).  Hänen teoksensa Ikaalisten rintamalla. Muistelmia vuodelta 1918 (1929) perustui hänen tuoreeltaan tekemiin rintamamuistiinpanoihin.  Tamminen toimi 1918 Ikaalisissa valkoisten joukossa joukkueen johtajana.  Tammisen teos on koko vuoden 1918 sodan parhaita tuoreeltaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia selontekoja.  Näkökulma on selkeästi lähtökohtainen, mutta lukuisat seikat jotka kirja esittää voidaan jälkikäteenkin verifioida.

 

Juuse Tamminen kertoo Vatulan taisteluista päivämäärältä 4.3.1918:

 

Kuten aikaisemmin mainittiin, vietti Turun [valkoinen] pataljoona maaliskuun 4 päivää vasten yön Jämijärvellä lähtien sitten aamulla etenemään Jyllin ja Vehuvarpeen kylien kautta Vatulaan, jota piti hallussaan n. 4 komppaniaa turkulaisia punaisia.  Saman kaupungin miehet joutuivat siis iskemään yhteen.  Taistelu alkoi kello 11 ja päättyi toista tuntia kestettyään punaisten sekasortoiseen pakoon [kohden Kyröskoskea].  Valkoiset menettivät yhden kaatuneen ja punaiset 18, jotka aluksi haudattiin taistelupaikalle, mutta myöhemmin siirrettiin Ikaalisten [eteläiseen] hautausmaahan.  Voittajien saaliiksi jäi kymmeniä kuormia ryöstötavaroita.  Turun punaiset saivat niin pahan kauhun koko sotahommia kohtaan, että menivät Tampereelle ja sieltä suoraan Turkuun.  Olivat arvelleet: ei sinne kukaan toista kertaa mene; siellä on toinen Vilppula.  -  ” –

 

Käsittääkseni Tamminen tarkoittaa valkoisten kaatuneella hämeenkyröläistä Veini Linnainmaata, jonka Kyröskosken punaiset olivat määränneet rekimieheksi punaisten joukkoihin, ja joka ilmeisesti pyrki salattain Vatulasta Kankaanpäähän, jossa arveli veljensä valkoisissa olevan, mutta joutui matkalla kiinni ja punaiset panivat rintamalle, jossa kaatui tai teloitettiin.

 

*

 

Tapauksen tutkinta-, uutisointi- ym. henkilöistä;

 

 

[KS] Kaarlo Sparfvén;

Yleinen syyttäjä, kruunun nimismies, ”sotakamreeri” Kaarlo Fridolin Sparfvén tunnettiin Ikaalisten kauppalan tarmokkaana johtajahahmona vuosikymmenten ajan.  Tunnettiinpa hänen yhteydessään peräti nimitys ”Ikaalisten kuningas” – kuten Ikaalisten yhteiskoulun 50-vuotisalbumi vuodelta 1952 toteaa.  Sparfvén toimi Ikaalisten nimismiehenä ennätyksellisen pitkään; kuvernöörin määräys virkaan tuli 1885 ja eläkkeelle tämä massiivinen mies siirtyi 1930.  Vuonna 1903 kävi kuvernööriltä käsky Bobrikovin painostamana, että myös Ikaalisten järjestysoikeuden, puheenjohtajansa Sparfvénin johdolla oli varustettava Ikaalisten pikkukauppalan (vuonna 1914 c. 250 asukasta) kadut kolmikielisin nimikilvin; venäjä, ruotsi ja suomi – venäjä ylinnä.  – Pitkävirkainen Sparfvén muodostui käsitteeksi Ikaalisissa; kun opettaja koulussa kysyi, Suomen valtioelimiä opettaessaan, että kukahan se on joka valvoo että maassa säilyy kuri ja järjestys, niin oppilas vastasi että: ”Faleksmanni”.  Vallesmanni Sparfvénpa hyvinkin.,, - vaikka opettaja alun perin tarkoitti esitellä prokuraattorin virkaa.

 

[VM] Valter Mäkelä – myöhempi Walter Mikonmäki;

Valter Mäkelä (s. 1889 Ikaalinen – k. 1983), räätäli Mäkelän suomenkielinen koulupoika Ikaalisista, tervasi tovereineen marraskuussa 1905 suurlakon tunnelmissa Ikaalisten kauppalan, nimismies Sparfvénin pari vuotta aiemmin asetuttamien kolmikielisten katukilpien venäläiset osiot – ja vielä seuraavana yönä ruotsinkieliset!.  Sittemmin teologian opiskelija, ja 19.12.1913 julkaisunsa aloittaneen Ikaalinen-lehden perustajia.  Ikaalinen-lehti oli alansa edelläkävijöitä: Lehden historian mukaan vuonna 1914 paikallisia lehtiä ilmestyi Suomessa 10, ja ennen vuotta 1917 vasta 13.  Rovasti Mikonmäki teki myöhemmin komean uran; kansanedustaja, kieltolain vastustaja.  Waltteri Mikonmäki toimi Maalaisliiton kansanedustajana 1927-1933.  http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm

 

[OP] Ossian Procopé;

Ossian Procopé, varatuomari, asianajaja, Wiikin kartanon omistaja.  Ensimmäisen maailmansodan aikana Nokia Ab:n kauppa Venäjälle kohosi huimasti, päätuotteeksi nousi sanomalehtipaperi.  Sodan aikana Nokia Ab kolminkertaisti osakepääomansa.  Samaan aikaan rahan arvo kuitenkin aleni kahdeksanteen osaan entisestä.  Niinpä vaikka menekki oli hyvä, Nokian tulokset olivat huonoja.  Osa osakkeista vaihtoi omistajaa.  Vapaaherra, tuleva marsalkka, Gustaf Mannerheim myi hänkin osakkeensa.  Mannerheimin osakkeet siirtyivät Viikin kartanon omistajalle, varatuomari Ossian Procopélle.  Muutaman vuoden kuluttua kenraali Rudolf Walden osti Procopén osakkeet ”takaisin”. [Juuso Salokoski: Gustaf Fogelholm, pienoiselämäkerta, KB]  http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=22868

 

[BL] Bertel Laurell;

Bertel Laurell, lääketieteen tohtori, Ikaalisten kunnanlääkäri, Ikaalinen-lehden perustajia 1913, sittemmin pitkäaikainen Tampereen kaupunginlääkäri, legendaarinen sellainen.  Laurell kiinnitti yhtenä ensimmäisistä huomiota kansanterveyteen, ja teki sekä tilastoja mutta myöskin työtä sen edistämiseksi.  Olen esitellyt Laurellin Ikaalisissa koululasten joukossa tekemiä uraauurtavia terveystutkimuksia aiemmin blogissani.  Tampereella Laurell muistetaan kymmenistä anekdooteista, joita kerrottakoon yksi tässä: Muuan työläisnainen joutui turvautumaan kaupunginlääkäri Laurellin apuun.  Alapään tutkimusta tehtäessä nainen vähän arasteli, tuo kansannaisten luontainen häveliäisyys.  Kiireinen tohtori Laurell hieman kuumeni ja ärjäisi: Pyllistäkää nyt perkele, kun kerrankin saatte oikein luvan päältä porvarille pyllistää!  http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=26506

 

[EES] E.E. Sundvik;

Ernst Edvard Sundvik (1849-1918), Helsingin yliopiston fysiologisen kemian ja farmakologian professori.  Hoiti ko. professuureja vuosikymmenien ajan vastaten yksin lääketieteellisen tiedekunnan kemian, fysiikan, farmakologian, farmakognosian ja kasvitieteen opetuksesta.  Hän uudisti farmaseuttuisen opetuksen ja suoritti lähes kolmenkymmenen vuoden ajan myös maan oikeuskemialliset tutkimukset.  Jäi eläkkeelle 66 vuoden iässä joulukuussa 1915.  Professori E.E. Sundvik oli luonteeltaan originelli, ja varsinkin hänen hajamielisydestään kerrottiin monia kaskuja. [Anto Leikola: Sundvik-pienoiselämäkerta, Kansallisbiografia]  http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=19064

 

[VN] Väinö Nyström;

Väinö Nyström, Hämeenkyrön nimismies, joutui poikansa Laurin kanssa punaisten käsiin ja surmattiin Siurossa 30.1.1918.  Hän toimi Suomalaisen puolueen kansanedustajana 1909-1910.  http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Nystr%C3%B6m

Kansanedustaja Nyström; http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hex5000.sh?hnro=911170

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=11847

 

[HF] Hjalmar Fellman;

Lisätietoja netissä;

http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mita-lahti/henkilot/fellman-arvid-hjalmar/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Fellman

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/6879/

 

[HW] Herman Wahlroos;

Herman Wahlroos, Mouhijärven nimismies, joka kuulusteli juttuun liittyvät Suodenniemellä asuvat henkilöt.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Gunnar_Wahlroos Hänen isänsä oli Achilles Wahlroos, oli vuosisadan vaihteessa Ikaalisissa talonomistaja.  http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=17456

http://www.wanhaharsu.com/page.php?id=199

Myöhempi episodi; http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2009/04/pitkat-perinteet-suomen.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Perusteellista työtä, Veikko. Otanpa puheeksi Ikaalislaisten sukulaisteni kanssa.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

"Huomiotta ei myöskään voi jättää, että Nestori Yli-Nurmikoski on hankkinut asiaan tunnetun asiamiehen, vaikka paikkakunnalla ei ole tapana käyttää asiamiestä suuremmissa rikosjutuissa."

On meillä rikosprosessi sentään hiukkasen edistynyt noista ajoista.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Tuohon samaan aikaan Ikaalisten kihlakunnan henkikirjurina oli isäni setä Bruno Alarik Alfthan. Mielessäni lähti pyörimään, miten hän on tapahtumat kokenut, onko häneltä jäänyt juttua koskevia muistiinpanoja.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitoksia kommenteista.

Olisi mielenkiintoista kuulla lisähavaintoja, jos sellaisa löydätte.

Mietin, miten KO:n syylliseksi katsoma Nestori toimi myllärinä jo "vuoteen 1917" asti, kuten Boström ilmoittaa. Vapauttiko hovi hänet, vai saiko hän vapautuksen helmikuun 1917 kumouksen yhteydessä, kuten niin monet, myös muista kuin poliittista syistä vangitut, vai miten tämä meni.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitoksia kommenteista.

Olisi mielenkiintoista kuulla lisähavaintoja, jos sellaisa löydätte.

Mietin, miten KO:n syylliseksi katsoma Nestori toimi myllärinä jo "vuoteen 1917" asti, kuten Boström ilmoittaa. Vapauttiko hovi hänet, vai saiko hän vapautuksen helmikuun 1917 kumouksen yhteydessä, kuten niin monet, myös muista kuin poliittista syistä vangitut, vai miten tämä meni.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Lisää rikosprosessin muutosta:
"Ensiksi kuulusteltiin Mouhijärven piirin nimismiestä Otto Wahlroosia senjohdosta, että oli eroavaisuutta hänen pitämänsä poliisitutkintopöytäkirjan ja siinä mainittujen todistajien oikeudessa antamien kertomusten välillä. Nimismies Wahlroos pysyi edelleenkin pöytäkirjan kannalla väittäen lausunnot kirjoittaneensa niin kuin asialliset olivat kertoneet.

Suodenniemen poliisikonstaapeli J. Helin todisti, että poliisitutkintopöytäkirjassa on kertomukset oikein esitetty."

Nykyään ratkaisee se, mitä asianosaiset oikeudessa kertovat. Toki kertomusten muutoksista voidaan edelleen "tingata", mutta "pöytäkirjausko" on mennyttä aikaa.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Tärkeimmät lainkohdat Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslain mukaan:
34 luvun 15 § 1 momentti
"Joka tahallansa myrkyttää vesijohdon, kaivon tahi muun senkaltaisen vesipaikan, taikka ruoka-aineen, juoman, tahi jotakin muuta muiden käytettäväksi sopivaa tai myytäväksi aiottua, taikka sellaiseen tavaraan panee ainetta, jonka hän tietää turmiolliseksi terveydelle, taikka pitää kaupan, myy tahi muulla tavalla levittää sellaista tavaraa, johon hän tietää myrkkyä taikka muuta senkaltaista vaarallista ainetta pannuksi tahi sekoitetuksi, ja pitää tavaran vaarallisuuden salassa, tuomittakoon kuritushuoneesen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi sekä kansalaisluottamuksensa menettäneeksi."

34 luvun 17 §
"Jos joku sellaisella tahallisella teolla, kuin edellä tässä luvussa mainitaan, on saattanut toiselle kuoleman tahi vaikean ruumiinvamman; noudatettakoon mitä 21 luvun 6 § säätää."

21 luvun 6 §
"Jos joku, pahoin pitelemättä ja ilman surmaamisen aikomusta, tekemällä sellaisen tahallisen rikoksen, joka on ilmeiseksi vaaraksi toisen hengelle tahi terveydelle, niinkuin jos ajaa naisen tahtomatta ulos hänen sikiönsä, asettaa toisen avuttomaan tilaan, aikaan saattaa vedentulvan tahi haaksirikon, murhapolton tai muun senkaltaisen pahanteon, on saattanut toiselle kuoleman tahi vaikean ruumiinvamman; taikka jos kapinassa, metelissä, väkisinmakaamisessa, ryöstämisessä tahi muussa sellaisessa, pahoinpitelyä sisältävässä, tahallisessa rikoksenteossa pahoinpitelystä on tullut kuolema tahi vaikea ruumiinvamma; rangaistakoon syyllinen kaikesta kerrassaan, jos siitä kuolema tuli, kuritushuoneella vähintään kuudeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi tahi elinkaudeksi, ja, jos vaikea ruumiinvamma syntyi, kuritushuoneella vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi."
http://www.mlang.name/arkisto/rikoslaki.html

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kalevi, kiitos kun avasit nuo lainkohdat, joiden nojalla tuomiot langetettiin.

Tuo RL 34L 15:1 oli maatalousmaassa erittäin olennainen momentti. Olivathan erilaiset vainioriidat yms. naapuruston tai kyläkunnan ja kylienkin välillä yleisiä, ja monenlaisiin selkkamoihin jouduttiin.

Ensisijaisesti tähdentäisin sitä, että elimme sotaa käyvän Venäjän kuvernementtina, ja vaikka lainsäädäntömme kaiketi tältäkin osin perustui ruotsinvallan aikaisiin säädöksiin ja näkemyksiin, olimme siis osa Venäjää. Kuten mainitsitkin, tuo tuomarin Björwikin päätöslausekkeeseen sisällyttämä "hankkinut asiaan tunnetun asiamiehen", on melkoinen kommentti.
- Noista Nokia Oy:n osakepyörityksistä lienee Nokian historiassa jotain? Muistaisiko joku, tai onko lukenut muuten?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Asiasta kiinnostuneille:
Liitin vielä muutaman juttuun tavalla tai toisella kytkeytyneen henkilön kuvan itse blogiin.

Kuviin pääset myös tällä linkillä; https://plus.google.com/photos/1136798014671296955...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ikaalisten Vatulan joukkosurmaa seurattiin sen tutkimusten ja tuomioistuinkäsittelyn aikana luonnollisesti valtakunnallisen median toimesta.

Helsingin Sanomat kirjoitti siitä seikkaperäisiä reportaaseja.

Tänään (30.03.2014) Helsingin Sanomat julkaisi palstallaan HS 100 vuotta sitten, tiiviin yhteenvedon tragedian vaiheista:

https://plus.google.com/photos/1136798014671296955...

Liitin kuvalinkkiin lisää kuvia Ikaalisten kirkkotarhasta. Tekijänä kihlakunnanoikeudessa tuomitun jälkivaiheet olivat mielenkiintoiset. Hän vapautui - luullakseni Hovioikeuden päätöksellä joko tuomion lievennyksen tai poiston seurauksena, ja ehti jatkaa myllärin toimintaa Ikaalisissa. Kapinan loppuvaiheissa valkoisten suurhyökkäyksen alettua hänet surmattiin tiettävästi kostona menneistä. Mutta sekä valkoisten sankarien laatoissa että tässä näkyvässä valkoisten "kaatuneiden" paadessa hänen nimensä esiintyy.

Sakari Sarkimaa

Täällä referoidun Ikaalinen-lehden mukaan Suomen senaatin oikeusosasto vapautti syytetyt loppvuonna 2015.

Tämän jutun uutisiointi on arvokas ja vaatinut paljon työtä ja vaivaa, kiitos siitä. Yksi surmansa saanut on vaimoni mummun mummu.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Helsingin Sanomat 30.03.2014;
Palstalla HS 100 vuotta sitten;
http://www.hs.fi/ihmiset/Kuusi+pitovierasta+kuoli+...
Tallennan asiasta kiinnostuneiden käyttöön HS: tämän päiväisen 100 vuotta sitten –artikkelin sisällön:
HS 100 VUOTTA SITTEN
Kuusi pitovierasta kuoli myrkkyyn Ikaalisissa
Kymmenet sairastuivat vaarallisesti
30.3.2014 11:25 | 1 |
HELSINGIN SANOMAT

Ikaalisten myrkytystapaus oli esillä Helsingin Sanomissa maaliskuun 28. päivänä 1914.
Helsingin Sanomat seurasi maaliskuun lopulla 1914 useina päivinä tarkasti Ikaalisissa kaksi kuukautta aikaisemmin tapahtuneen erikoisen rikoksen oikeuskäsittelyä. Ikaalisten Vatulan kylän Yli-Nurmikosken talossa oli pidetty lukukinkerit, joihin oli osallistunut nelisenkymmentä ihmistä. Suurin osa vieraista oli talossa tarjottuja ruokia ja juomia nautittuaan sairastunut pahoin. Seuraavien päivien aikana kuusi ihmistä kuoli ja kymmenet olivat yhä heikossa kunnossa.
Aluksi arveltiin, että myrkytykset johtuivat kahvista, jota olisi tarjottu huonosti tinatusta pannusta, mutta pian laboratoriotutkimusten perusteella päädyttiin siihen, että kyseessä oli ennalta suunniteltu rikos. Arsenikkia tai ns. keisarinvihreää oli sekoitettu ruokiin, ja epäiltyinä pidätettiin talon isäntä Frans Yli-Nurmikoski ja hänen veljensä Väinö Yli-Nurmikoski, jotka kuitenkin jyrkästi kiistivät syyllisyytensä.
HS raportoi 27. maaliskuuta 1914 Ikaalisten välikäräjiltä: "Pidätetty Fr. Yli-Nurmikoski on 30-vuotias. Elämäntavoiltaan ei hän aina ole ollut mallikelpoinen, vaan hieman viinaan menevä. V. Yli-Nurmikoski on syntynyt 1894 ja hän väittää, ettei hän olisi edellisen oikea veli. Fr. Yli-Nurmikoski oli molempina kinkeripäivinä juovuksissa, niin ettei hän paljoa tiennyt tapauksista. Ennen kinkeriä oli hän käynyt Porissa, josta oli tuonut 12 litraa viinaa, 6–7 litraa viiniä ja pari litraa konjakkia. Fr. Yli-Nurmikoski oli itsekin sairastanut ja oli lähettänyt veljensä Nestorin hakemaan lääkäriä paikalle. Sitä paitsi oli hän itsekin vaatinut poliisitutkintaa pidettäväksi. Virallinen syyttäjä jätti oikeudelle noin 90 arkkia sisältävän poliisitutkintapöytäkirjan, syytettyjen ja heidän perheittensä mainetodistukset sekä erinäisiä piirustuksia tapahtumapaikalta."
Seuraavana päivänä HS jatkaa: "Ensimmäisenä kuulusteltiin räätäli Taavetti Lowenia, joka oli ollut työssä Yli-Nurmikosken talossa noin 10 päivää ennen pitoja. Hän kertoi, että muutamia päiviä ennen Frans ja Nestor riitelivät keskenään Yli-Nurmikosken pirtissä, kun Nestor tahtoi rahoja eikä Frans antanut. Väinö, joka oli juovuksissa, meni väliin, jolloin Frans tarttui häntä rintapielistä kiinni. Silloin Väinö löi Fransia jollain aseella niin, että Fransille tuli pieni reikä päähän."
Oikeutta käytiin useiden kuukausien ajan kunnes syyskuussa 1914 kihlakunnanoikeus päätti, että Nestori Yli-Nurmikoski oli tahallaan ja salaa pannut myrkkyä pitovieraille tarjottuun ruokaan haluten aiheuttaa vahinkoa vieraille tai ainakin jonkinlaista häiriötä lukupidoissa. Hän sai 12 vuoden kuritushuonetuomion ja hänen veljensä Väinö avunannosta 4 vuotta. Lisäksi Nestori tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa 15 vuodeksi.
Nestori Yli-Nurmikoski oli jo vapautettu maaliskuussa 1918, jolloin hän sai surmansa sisällissodan melskeissä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset