*

Veikko Huuska

Mitä voisi tapahtua vuonna 2014?

Mitä voisi tapahtua vuonna 2014?

 

Kirjoittaja heittäytyi vuodenvaihteen yössä auguuriksi, tulevaisuuden sanansaattajaksi.  Eräänlaiseksikin merkkien selittäjäksi.

 

*

 

Eurooppa on Saksan jojo.  Sanottakoon se aivan aluksi ja painokkaasti.

 

*

Tätä ei saa sanoa Suomessa:

 

Elämme noin vuoden 2006 talouden tasolla, tulojen ja varallisuuden suhteen.  Taloutemme ei enää kasva.  Vaikka se vähän kasvaisikin, siis noin 0,8 – 1,4 % plussaa BKT:hen muutaman vuoden aikana, uusi lamaannus ja finanssihalvaus ehtisi iskeä, ennen kuin ehtisimme kuroa ”kasvuvajeemme” kiinni.  Emme siis enää koskaan saavuta tämän korkeampaa elintasoa, joka meillä nyt on – saavutettuna 9 miljardin vuotuisella lisälainanotolla. 

Kunhan korot taas alkavat palailla lähemmäs normaalia tasoaan, siis 1-2 vuoden kuluessa, Suomen julkinen ja privaatti velkataakka kasvaa armottomasti, koska kohoavien korkojen maksukykyä ei ole, ja niin osa veloista jää maksamatta, mikä heijastuu koko talouteen, ja niillä joilla vielä on uuden lainan ottokykyä, ottavat sitä – ainoana keinonaan selvitä.

Antti Kasvio totesi karun tosiasian: Suomi täyttää 100 vuotta neljän vuoden kuluttua, 2017, ja kymmenes eli viimeisin vuosikymmen 2007-2017 uhkaa jäädä matalimman talouskasvun vuosikymmeneksi.  Tuskin pääsemme edes plussalle, voi jäädä pakkaselle koko vuosikymmentase. http://www.hs.fi/talous/Tutkija+Suomessa+talous+kasvaa+hitaammin+kuin+koskaan+aiemmin/a1388114251734

 

*

 

Kun ennustamme tulevaisuutta, mitä me silloin teemme? 

 

Luemmeko kahvinporoja kuin vettä vain, vai tongimmeko käärmeenkakkaa ja muita tärkeitä aineitä?

 

Tietenkin on ajateltava, mistä puhumme.  Voidaan ajatella nelijakoa:

 

1.)    Tapaus sinänsä, irralliset sattumukset; joku kaatuu, nousee, rämpii, iskee.

2.)    Ilmiö; yksittäisilmiö tai sarja jotain, jolla on syntyhistoria olevassa ja mennessä.

3.)    Trendi; pidempi linja, käyrä, kytketty kenttä.

4.)    Kohtalo; niin sanotusti logic fate – kohtalo, jota ei voi välttää, koska sitä ei ole välitetty tai kyetty välttämään.

5.)     

*

 

Amerikkalainen ennuste

 

Jotten puhuisi aivan omiani yksinomaisesti, otan tähän alkuun erään ennusteen Yhdysvalloista, jonka ystävällisesti sain vastaanottaa eilen illalla:

 

TOP 5 Trendit jotka tulevat hahmottumaan vuoden 2014 aikana:

 

1.)    Pysyvä liennytys Iranin ja Yhdysvaltain välillä.

2.)    Nationalististen ja ekstremististen (äärimielipiteitä esittävien) puolueiden nousu Euroopassa.

3.)    Venäjän ja Saksan kaupankäynti yli muun keskisen ja itäisen euroopan, ensimielessä energiapolitiikan piirissä, mutta muutenkin.

4.)    Kiinan paluu politiikan voimamieheksi.

5.)    Sisäinen kuohunta ja talousongelmat Intiassa ja Turkissa.

 

*

 

Hyvin nähty lista.  Voidaan tietenkin esittää toinenkin Top 5, jolta nuo nyt mainitut puuttuvat, eikä lista ole juurikaan huonompi. 

 

Näistä pointteita voidaan kuitenkin johtaa monta lisäkysymystä ja –kohdetta.  Esimerkiksi Syyrian sisällissota kaikkine alueellisine ja globaaleine kytkentöineen. 

 

Yhdysvaltain rooli kaikkineen, sen supistuminen ja köyhtyminen näkyy, niin Euroopassa, Lähi-idässä kuin muuallakin.  Barak 007 Obama oli uskomattoman lähellä (sisäisten paineiden ja vääntöjen tuoksinassa) lähteä uudelle sotaretkelle Irakiin ranskalaisen sosialistipresidentin tukemana, mutta Putinin kulmikas diplomatia tuotti tällä kertaa halutun tuloksen, hän pelasti Obaman kasvot.  Obama siirsi jo ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteen Tyynelle merelle.  Mutta kun sotavoiman maalin siirtää Tyynelle merelle, mihin se silloin siirtyy?  Keltaisella merellä ovat vastakkain pankkiiri (Kiina) ja velallinen (US).  Yhdysvalloissa kiistellään linjasta, tavoitteista, kaikesta. 

Monet kysyvät, miksi Yhdysvallat edelleenkin touhuaa Irakissa ja Afganistanissa, sen sijaan että se pyrkisi rauhoittamaan ja luomaan markkinakumppanikseen rajanaapurinsa Meksikon, talousfiaskon ja huumekartellien kurittaman maan.  Siinä haastetta Rio Granden takana.  Suurvalta tarvitsee (sen ase- ja pankkiteollisuus) ulkoisen kohteen, jonne tarvittaessa hyökätä, nyt se on sitten lähempänä kuin pitkään aikaan. –

Miten Yhdysvallat toimii rahapolitiikassaan FED:in uuden pääjohtajan alaisuudessa, ja miten Kiina osallistuu siihen, velkojana?  Nyt Dr Bernanke jo viitoitti supistuvan, tosin vaatimattomasti supistuvan finanssipoliittisen ruiskeen suuntaan. 

 

Eurooppa on hukassa, sen johtoajatus hajonnut käsiin tai jalkoihin.  Presidentti Niinistö siteerasi vanhaa valtiomiestä, joka oli sanonut, että ”Euroopan Unionin on oltava ensisijaisesti rehellinen ja vain rehellinen”.  Sitä se ei ole tehnyt, eikä tee.  EU:n tavoite on poliittinen vakaus ja ihmisten vapaus.  Se on syönyt niin monta kertaa häntänsä, etteivät ne, joita tuo eniten koskee, enää luota Euroopan Unioniin, eivät tule koskaan luottamaan.

Euroopan Unionin ja Euron ydintehtävä, tavoite, missio, lähetystehtävä, ensimmäinen velvoite, oli luoda vastavoima, tasapainottaa Saksan ylivertaista asemaa maanosan keskusvaltana.  Sitä varten luotiin myös Euro.  Hyvät tarkoitukset kääntyvät usein itseään vastaan.  Euro on virhe, se on munaus, se on mahdottomuus.  Epäsymmetrinen Eurooppa ja symmetrinen EuroMahdoton yhdistelmä.  Eurossa ei ole valuvikaa, valuvika on ajattelussa, se on metsässä.  Euro, jonka piti valjastaa Saksa, onkin muuttunut muun Euroopan valjaiksi, jotka lukitsevat maat ja kansat kivirekien vetoon.  Euron piti hillitä Saksan nousua Euroopan valtiaaksi, mutta se kiihdytti tämän prosessin huippuunsa.  Saksa on Euroopan valtias, me sen alamaita.  Eurooppa on siis Saksan jojo.

 

Kiina on maailmanherra, siinä missä Saksa Euroopan.  Kiina on 2010-luvun talousihme.  Se pystyy ruokkimaan vain 23 % väestään omalla ravintotuotannollaan, maassa josta vain 7 % on viljelykelpoista.  Siksi se on riippuvainen tuonnista ja ulkoistettujen yhtiöidensä tuotannosta ulkomailla.  Siksi se on invasoitunut maailmalle, kaikkialle.  Me emme tiedä, Eurooppa ei tiedä, edes Kiina ei tiedä, mitä se omistaa ja hallinnoi maailmalla.  Jos maapallolle kuvattaisiin kiinalainen omistus ja hallinta, maapallo olisi sinikeltainen kuin Ruotsin lippu; valtameret ja Kiinan hallintaregiot. 

Brutaali tapa jolla Kiina kolonisoi ja uusimperialisoi Maailman on hirmuinen.  Jospa maailma tietäisi osankin siitä raakavallankumouksesta, joka etenee maailmalla, kuten Burman, Iranin ja Zimbabwen luonnonvarojen, energian, mineraalien ja metallien haltuunotto.  Maailman media on vaiti, silmä lerppuu, ei näe, vaikka jyly kuuluu.  Jos Kiinaa arvosteltaisiin samoilla kriteereillä kuin Yhdysvaltoja ja länsimaita, tai edes Venäjää, mökä olisi kamala.  - 

Se, Kiina,  ei ihan usko, käsitä sitä itsekään, tämä kromosomivauva, alaikäinen hallitsija ilman holhoojahallitusta.  Se hapuilee, mutta toimii silti kovin ottein, pitkäjänteisesti, alustaa herruuttaan.  Muutos jää usein huomaamatta.  Sen nyt huomaamme tästä. 

Iso Norsu mellastaa posliinikaupassa kaikessa rauhassa, vain kilinä ja kolina kuuluu.  Kuuletteko te?  Mitä te pojat sanotte sinä päivänä, kun Kiinassa nousee johtoon mies tai porukka, joka tietää mitä tahtoo, ja seisoo valtaistuimella, jonka etumukseen he ovat kirjoittaneet tekstin Omnipotentum Orbis.  - 

Euroopan kannalta Kiinan toimet, näkyvät ja näkymättömät, heijaavat tilannetta arvaamattomalla tavalla.  Nyt jo korkojen nousu, ja muut Saksan vaatimat talouden tervehdytystoimet, vaarantavat Suomen budjetin, rakennetalouden – ja yksityiset kotitaloudet, joilla on velkalastia jo yli 1990-luvun kulutusjuhlien. 

 

Eri maiden sisäinen kuohunta on uhka missä vain, vaikkapa ”rauhallisessa” Suomessa. 

Nuorten nälkäisten miesten kapina

 

Mutta ennen kaikkea suurissa, väestörikkaissa maissa, joissa nuorten – eritoten nuorten työttömien nälkäisten miesten – osuus on suuri.  Siispä kärjessä Intia ja Turkki, joissa on myöskin teologis-poliittisia jakolinjoja riittämiin.  Yhtä hyvin se voi olla mikä vain maa melkein missä vain maanosassa.  Ei, kuulkaa, Suomen, rauha ole itsestäänselvyys, eikä hiljaisuus tyytyväisyyttä, vaan tyytymättömyyttä, joka ei ole vielä löytänyt kanaviaan.  Mitä kauemmin painekattila on täysin umpi, sitä korkeammaksi paine ehtii kohota, patoutua tavalla joka ei ole estettävissä enää millään keinoin purkautumasta.  -  Pakistanin vuotavat rajat luovat siitä potentiaalisen sotaväen marssiuran suoraan Intiaan.  Siksi Pakistan pysyy ajati Intian tärkeimpänä vihollisena, vaikkakin ilman omaa hyökkäysvoimaa, mutta reittinä pysyvästi vaarallinen.

 

*

 

Ilmiöitä 2014

 

Kannattaa seurata ainakin näitä neljää.  Niissä kiteytyy paljon, niistä johtuu paljon:

 

Asunto

Ollakseen niinkin pehmeä arvo, unelmien linna ja unen paikka, koti, on yllättävien äärimmäisyyksien kenttä.  Kysyntä, tarjonta, hinta ja ongelmat heilahtelevat rajusti, yleensä aina osa voittaa, osa ei tiedä voittavansa ja kuuluvin osa häviää.

Saamieni tietojen mukaan asuntojen hinnat ovat jälleen kaikkien aikojen (All Time High) ennätystasolla. 

10 suurimpiin kuuluvien talousmahtien 50 suurimman kaupungin asuntotaksat ovat tapissa.  Pienikin korkonapin painallus laukaisee suman.  Tasan sama tauti Suomessakin.  Mitään ei ole tehty velkaantumisen jarruttamiseksi, eikä tehdä!

Ketkä pelkäävät eniten globaalia finanssihurrikaania ja heikkoja hallituksia?  Ne, tietenkin, joilla on ”eniten menetettävää” – eli miljardöörit.  Niinpä maailman 225 rikkainta ihmistä, joukossa miljardööri ja PayPal –palvelun perustaja Peter Thiel, ovat salaa suunnitelleet asuntohankkeen, joka maksaa kullekin osanottajalle 172.000.000 dollaria, ja jossa tämä eliitti erkautuu lopullisesti maankamaralta.  Ei kuitenkaan kuuhun, vaan merelle, jonne rakennetaan miljardöörien kaupunki (The Rich City).  Tämä kaupunki ei kuulu mihinkään maahan.  Rikkaat ostavat/hankkivat itselleen citizen marenum´in eli vapaamatkustajan kansalaisuuden.  He eivät ole minkään maan kansalaisia, eivät minkään maan lakien alaisia.  He eivät edes ajattele maksavansa minkäänmaailman veroja.  He vain keräävät rahaa eri tahoilta, eivät luovuta sitä pois, ei varsinkaan veroina.  Yksinkertaisesti he luovat uuden rahajärjestelmän (The New Monetary System).  https://mail.google.com/mail/?tab=wm#inbox/14349f24b444c7b6

Wiki: http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Thiel

 

Terveys

Terveysteollisuus, lääkintäteollisuus ja muu terveysbusiness (ruoka, lisäaineet, liikunta, elämäntavat etc).  Alan liikevaihto kasvaa vauhdilla, tuntuu että kasvun rajoja ei ole.  Vastapainona on se, että kasvavat joukot jäävät kaiken todellisen hoidon ja ehkäisyn ulkopuolelle.  Paljon olennaista toimintaa, tärkeä alue, runsaasti humpuukia.

 

Auto

Arjen teknologian kiivain taistelu parinkymmenen viime vuoden aikana on käyty henkilökohtaisten viestivälineiden alalla, älypuhelimet, tabletit, mobiilisovellukset.  Seuraavan nosteala on, yllätys yllätys, autot.  Vain muutaman kuukauden kuluttua Apple käynnistää iPhone ja muiden laitteidensa sovellukset iOS-käyttöjärjestelmissä kojelaudan ohjauspaneeleissa.  Google ja saksalainen Audi julkisti jo (?) yhdessä kehittämiään autoviihde- ja tietojärjestelmänsä.  Tavoitteena on että kuljettajat olisivat android-perusteisen älypuhelinpalvelun piirissä.  ”Autosta on tulossa lopullisesti (lopultakin) mobiili laite”, toteaa Wall Street Journalin kommentaattori Gerald Baker vuodenvaihteen analyysissään.  http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702304137304579288820391318200

 

Ruoka

Terveydenhoitoon liittyvien palveluiden ja tuotteiden ohella ruoka on sofistikouduin arkituote, josta on toisaalta rajaton kysyntä ja toisaalta käsittämättömin puute, yhtäaikaisesti.  Sektorilla kilpailevat pisimmälle teollistetut tuotantoketjut ja tilatuore mielihalujen mukainen designruoka. 

 

Nämä ovat samalla sekä globaaleja ilmiöitä että koti-suomalaisia myös.

 

*

 

Kaikki keskittyy: raha, maa, kivet..

 

Kohtalokkailla tekijöillä on yleensä kohtalokkaat seuraamukset.

 

Se on kuin matematiikkaa.  Joskus lehtori tosin vaatii eksaktin tuloksen, joskus riittää likiarvo.  Me emme tiedä, milloin suoritus riittää läpimenoon.

 

Me näemme vain tekijät.  Ainekset, joista summa muodostuu.  Kuin ravintolalaskun.  Mutta emme aina usko nauttineemme sitä kaikkea määrää. 

 

*

 

Kumpi tappaa 2014 enemmän: luonnon joukkotuhoaseet vai ihminen omine joukkotuhoaseineen?

 

Raja näiden välillä on häilyvä, mutta ymmärrettävä.

 

Maailma seisoo logiikan mannerlaatalla, mutta nekin voivat liikkua, murentua.  Aivan kuin elämä rakentuu järjelle, enin toiminta.  Mutta kaikkein isoimmat teot perustuvat luulolle, uskolle, propagandan kivijalalle, aina.

 

*

 

Ennustamisen helppoudesta

 

Niinpä ennustaminen on helppoa.  Etenkin tulevaisuuden..

 

Seuraat vain mitä ihmiset luulevat.  Tarkkailet vain mitä ihmiset uskovat.  Seuraat propagandaa.  Sen suuntaa, volyymiä ja kohteita.  Näin pääset jyvälle, mistä on kysymys.  Sinulle selviää, mitä tapahtuu seuraavaksi.

 

Sattuma ratkaisee paljon, melkein kaiken, jos uskoo sattumaan.  Ellei, kaikki on arvoitusta tai julistusta.  Viime mainitussa tapauksessa seuraa julistusta.  Ajattele toisin.  Pysyt jyvällä.

 

 

Mitä saa sanoa?

 

On aikoja ja tiloja, jolloin lausuttu järjen sana on kommunismia tai fascismia.  Tietenkin kääntäen.  Peilimaailma, joka kääntää itsensä nurin.

 

Ei runoja ilman nimiä.  Kuin ovi ilman kahvaa.  Se voi jäädä käteen.  Mutta kuitenkin.

 

Päivämäärä 1.1. on ovi.

 

Ovi, jota yritämme avata saranan puolelta.  Kannattaa odottaa.  Ovi kyllä tietää aueta.  Omia aikojaan.  Narahtaen, kitisten.  Se lentää apposen auki.  Silloin emme katso kuin kuvastimesta, vaan suoraan silmillä tulevaisuuteen.  Tulevaisuus katsoo meitä.  Koko ajan.  Läpi.

 

*

 

Omat hybriksemme

 

Vaadimme vahvaa johtajaa, koska aika on heikko.  Mahdoton vaatimus.  Kun vaihtoehdot ovat niukat, päätökset myös väistämättä heikkoja.  Vaikka päätöksenteko miten väkevää, suurenmoista.

 

Eurooppa katsoo maailmaa kuin pysähtynyttä konetta.  Yrittää potkia kuollutta hevosta raviin.

 

Jos ei ole yksimielisyyttä, sitä on löydyttävä!  Ympäristö on tuhoutunut, etenkin ajattelu.

 

 

Eurooppa – tuo meille niin rakas vanhus

 

Jaettujen maiden skenaario: voittaako vetovoima hajautuksen hyödyt?  Jos niin sitten rajat paukkuvat taas.  Poistuvat.  Kääntäen sama: voittaako itsenäisyystahto yhteenliittymisen hyödyt.  Jos niin sitten rajat paukkuvat taas.  Poistuvat. 

 

Onkohan kukaan geografi laskenut, miten monta tuhatta kilometriä uusia valtioiden välisiä rajoja on syntynyt Kylmän sodan jälkeen, siis sitten vuoden 1989, muurienmurtumisen vuoden jälkeen?

Golobaalin avoimen vapaan maailman kartalla?

 

Sentralisaatio ja desentralisaatio – vastakkaisia ilmiöitä.  Syntyy kitkaa.  Vaikka emme havaitse sitä.  Emme ole havainneet, mutta pian havaitsemme: ne voimat jotka pitivät vanhaa maailmaa pystyssä ja synnyttivät sen, eivät ole hävinneet pois.  Kadonneet maailmasta.  Vain heikentyneet, hetkeksi. 

 

Jännitteet näkyvät Euroopassa.  Jos et näe ota silmälasit pois.  Katso.

Eurooppa on jämähtänyt mukavuusalueelleen.

 

Kevään 2014 Euroopan Unionin vaaleissa desentralisaatio ärjäisee.  Jotkut kutsuvat sitä euroskeptisten ja extremististen voimien nousuksi.  Todellisuudessa kyseessä on luonnollisen vastavoiman liike.  Mitä vähemmän vapaata liikkumatilaa, vaikutusvaltaa, rakenteissa, sitä pienemmistä rakosista paine purkautuu. Voiman suhde reikään määrittää purkupaineen voiman.  Rajuuden, hallitsemattomuuden.  Kovin paine on tykin putkessa. 

 

Kitkasta syntyy paineessa pommi.  On sitten kyse mannerlaatoista tai molekyyleistä.

 

*

 

Ennustamisen vaikeudesta

 

Paavo Haavikko sanoi uudenvuoden aamussa uusintana lähetetyssä tv-dokumentissa: Historioitsijoilta puuttuu kaksi.  Sotilaallisen ymmärrys ja talouden taju.

 

Puuttuvilla työkaluilla ei voi rakentaa relevanttia kuvaa menneestä.  Siksi kuva on vino.  Siksi menneisyyden tietäminen ei auta nykyisyydessä, jos tieto menneestä perustuu vajaaseen näkemykseen, puutteelliseen hahmotukseen.  Ne virheet, jotka näkyvät historiakuvassa, vaikeuttavat nykytilan määrittelyä.  Sotilaallisen ymmärrys ja talouden taju.

 

Euroopan Unionin isät olivat tässä suhteessa malliesimerkki.  Euron isät lumiukkoja.

 

 

Maantiede on hirmuinen vihollinen

 

Sen oppi Napoleon Venäjällä, Aleksanteri Suuri Intiassa, Kambyles Saharassa, Amerikka Vietnamissa.  Suomi Karjalassa, ehkä. 

 

Amerikkalainen politologi Robert D. Kaplan väittää, että kylmän sodan loppu opetti globaaliin ajatteluun.  Siitä johtui sen unohtaminen, mitä maantiede, etäisyydet, huolto, kustannukset vaikuttavat.  Niinpä Yhdysvallat toistuvasti juuttui kaukomaille pitkittyviin, mutkistuviin sotiin.  Paasikivi korosti maantieteen ymmärrystä, ja tosiasioiden merkitystä.  Olennaista tietenkin on, mitkä tajuamme tosiasioiksi, siksi se yleensä on kehäpäätelmä.  Mutta maantiede on faktaa.  Maantieteen lukutaito edistää monia pyrkimyksiä.

 

Yhdysvaltain osalta – kuten edelläkin todettiin – johtopäätöksenä on ollut vetäytyminen Euroopasta ja Euraasiasta, näennäinen paneutuminen Tyynelle merelle.  Voimme globaalisti ajatella monenlaista, mutta jos ymmärrämme maailmanherruuden oikeissa yhteyksissään, olemme pääsemättömissä yhteyksistä peruselementteihin, ilmasto, maaperä, meret.

 

Se joka hallitsee maaperää, meriä ja avaruutta hallitsee maailmaa.  Kiina on tässä ylivoimainen: maantiede, historia, kulttuuri.  Kolme imperiumin kivijalkaa. 

 

Nämä kolme, maantiede, historia, kulttuuri, säätelevät sivilisaation nousun ja aseman. 

 

 

Väärät viholliset – ja ystävät

 

Kaplan ei lakkaa ruoskimasta Yhdysvaltoja sen taianomaisesta kyvystä tehdä itselleen turhaan vihollisia.  Kuten Espanja 1898, Japani 1930, Pohjois-Vietnam 1960 etc. 

 

Eurooppa kärsii yhä ja ikuisesti siitä bastardiliitosta, jossa vapaan lännen imperiumit (Iso-Britannia ja Yhdysvallat) söivät Stalinin kädestä.  Bona fide tietenkin.  Kunnes jonain aamuna havaitsee että ”tapoimme väärän sian”.

 

Kysymys on vihollisista ja kumppaneista.  Ovatko ne heti naapurista tai kaukaa, ja kumpaisia.  Jos niitä nyt olla täytyy, niin kuin näyttää.

 

Aivan kuten 1930-luku oli asemiinajoa ja hapuilua sen kimpussa, ketkä ovat kaveria seuraavassa sodassa, jota äsken 1918 oli vannottu ”ei enää koskaan tule”.

 

Aivan sama peli käy nyt 2010-luvulla.  Yhdysvallat pyrkii sulkeutumaan, kuten ennenkin, mutta avautuu kuitenkin.  Sen suuret virheet ovat: turhat viholliset ennen ja tulevaisuudessa, ja väärät liittolaiset.  Satsaukset vääriin hevosiin.  He ovat unohtaneet haavikkomaisen vihjeen: kun kansa saa vallan, kuka sen silloin saa.  Ja: kun kaadat tyrannin, mitä hänen saappaidensa alta nousee.

 

Haavikko sanoi:

 

Ne parhaat herkut nautitaan raakana.

 

Lohi, osterit, valta. 

http://www.tiedonantaja.fi/vanha-arkisto/2009-6-3/muu-artikkeli-05

 

Euroopan ostericity on Bruexelles.  Toistaiseksi.  Mutta ei tietenkään kauan.  Sitten kukaan ei enää muista mikä ihmeen Bruexelles.

 

Kohtahan koko Belgiaa ei ole olemassa.

 

 

 

x

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Olipa ennuste. Historiaakin, pala sieltä, toinen täältä. Arvioita, arvailua. No, sitähän ennustaminen on. Joitakin mielenkiintoisia ajatuksia, kuten Saksan aseeton, diplomatian kautta "tullut euroherruus".

Tiedä häntä, itkeäkö vai ihmetellä? Pessimistinä ehkä tulisi itku, mutta optimistina uteliaisuus on edelleen päällimmäisenä. Ans kattoo kuin meidän käy?

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Kirjoitin 6.12.2013 Saksan onnistumisesta EU:n suhteen.

Saksa on taas kerran onnistunut, laittamaan suurimman osan eurooppaa rähmälleen, Ilman ainuttakaan laukausta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset