Veikko Huuska

Eräs joulumuisto 70 vuoden takaa

”Enkeli taivaan lausui näin..” kajahti kirkossa komeasti.

 

Tämän 70 vuoden takaisen joulukertomuksen myötä haluan lähettää lämpimän joulutervehdyksen kaikille Uuden Suomen sivustojen lukijoille, kirjoittajille ja kommentaattoreille - sekä aivan erityisesti tämän kaiken mahdollistajalle, Niklas Herlinille.

 

 

Sotaveteraani muistelee:

 

”Käydessäni lomilla 1943 ja 1944 oli täällä Kallissa sotavankeja töissä.  Vasili Kaaprilov, ukrainalainen vääpeli, oli antautunut suomalaisille Viipurin valtauksessa [30.8.1941].  Toinen vangeista oli Feodor nimeltään.  Hän oli joutunut vangiksi haavoituttuaan Petroskoissa, suomalaisten vallatessa kaupungin [1.10.1941].  Hän olikin aito kommunisti.  Sanoi: - Stalin harosii!  Kun pääsemme takaisin Neuvostoliittoon, tuon Vasilin käy huonosti, koska oli antautunut.  Feodorilla ei ollut siitä pelkoa, koska oli joutunut haavoittuneena vangiksi.

 

Vasili Kaaprilov oli tottunut maatöihin, ukrainalainen kolhoositalonpoika kun oli.  Feodor taas oli työskennellyt moskovalaisessa sokeri fabriikissa ja maatyöt olivat vieraampia.  Varsinkin hevosajossa.  Vasililta taas kaikki hommat kyntöjä myöten onnistuivat hyvin.

 

Vasili oli hyvä laulaja.  Oli muun muassa passolaulajana oopperakuorossa toiminut.  Keväällä oli laskettu lampaat navetan läheiselle metsälaitumelle.  Illan tullen ei yhtä karitsaa ollutkaan laumassa.  Koko silloinen talon väki komennettiin ketjuun haravoimaan – ja sieltä kadonnut löytyi pienen kuusen alta.  Keväinen sää oli pienelle liian voimakasta.  Se virkistyi kun pääsi emänsä kanssa karsinaansa.  Tästä karitsan hausta oli Vasililla pian laulu valmiina:

 

-Ei o metsä, ei o pelto, pikku, pikkuinen lammas.  Ei o metsä, ei o pelto, pikku, pikkuinen lammas.

 

Joulukirkkoon isäni vei molemmat.  Hän oli Vasilille ostanut tämän kaipaaman virsikirjan ja Vasili oli opetellut virren 21 ja halusi sen laulaa mahtavalla passollaan, Ikaalisten kirkossa kirkkokansan mukana.  http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/021?OpenDocument

 

Kun pääsivät kirkolle, oli kirkko jo täynnä väkeä.  Heidän oli  mentävä läpi kirkon pääkäytävää eteen, etupenkkiin istuun.  Isä edellä, ja kaksi vankia – isot Vee-kirjaimet selässä – perässään.

Herätti tietysti huomiota ja pientä suhinaa penkeissä.

 

Kun pääsivät kirkosta kotiin, tuli puhelinsoitto.  Nimismies oli toisessa päässä sanoen: - Olette vieneet sotavankinne kirkkoon julkisiin tiloihin.  Hän antaa teille ankaran varotuksen.  Kun tuli arkipäivä, tulivat poliisit tarkastamaan vankien asumisolot ja määräsivät pidettäväksi lukkojen takana.”

 

*

 

Tämän muiston on pyynnöstäni kirjoittanut talteen vanhaisäntä, maanviljelijä ja sotaveteraani Toivo Kalli, Ikaalisista, kymmenen vuotta sitten.  Kallin talo sijaitsee korkeanpuoleisella mäellä, halliten viljavaa järvimaisemaa Kalmaan kylässä, lähellä Ikaalisten kirkonkylää.  Kallin talo on pitäjän vanhimpia, se tunnetaan asiakirjoista vuodesta 1540 lähtien, ja sen isännät ovat vuosisatojen varrella hoitaneet tilaltaan niin oman talon kuin kotipitäjänsä ja koko isänmaan asioita.  Eräskin nuori isäntä oli joutunut Venäjän sotaan mutta palasi – toisin kuin niin monet – Stolbovan rauhan aikoihin kotiin, talon töihin.  Ikaalisten kunnalliselämään on talosta myös osallistuttu näkyvästi. 

 

*

 

Tässä mainitut puna-armeijan sotavangit, ukrainalainen kommunisti, laulumies, vääpeli Vasili Kaaprilov (Gavrilov) sekä moskovalainen tehtaantyöläinen, kommunistinen iskurimies Feodor (sukunimi ei muistissa), palautettiin kohta 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen jälkeen Neuvostoliiton vaatimuksesta muiden sotavankien tavoin kotimaahansa. 

 

Heidän kohtaloistaan palautuksen jälkeen ei ole tietoa, mutta yleisen havainnon mukaan heistä suurin osa joutui kokemaan johtaja Stalinin taholta kylmää kyytiä.  Ainakin ukrainan laulumiehelle, Vasilille oli odotettavissa hivutusta.  Sen sijaan haavoittuneena vangiksi joutunut kommunisti ja Stalinin ylistäjä Feodor kenties selvisi ilman sanktioita, saipa mahdollisesti kunniamerkin.

 

*

 

Kaiveltuani arkistoja löysin toukokuussa 1943 laaditun listan Ikaalisten kuntaan Sotavankileiri n:o 1:stä maataloustöihin sijoitetuista sotavangeista. 

 

Luettelo kertoo seuraavaa:

 

Vanki N:o R 1709; Gavrilov, Vasilij M., syntynyt 1908, on sijoitettu Toivo Kallin maatilalle, joka sijaitsee Ikaalisten kirkolta 2 km:n päässä Ikaalisten pitäjässä.

 

Toivo Kallille sijoitettua toista vankia ei listassa mainita.  Mutta löytyy siitä kuitenkin yksi Feodor-niminen:

 

Vanki N:o 5403; Pelin, Fjodor J. [nimen perässä kysymysmerkki, kun muilla enimmäkseen, kuten Vasilinkin kohdalla ”kruksi”: mitähän tämä merkinnee?, VH], syntynyt vuonna 1918, työnantajan nimeksi merkitty Toivo Sälli, Ikaalinen, Karttu, mutta työnantajan nimi on yliviivattu ja sen päälle käsin kirjoitettu V.A. Vänni.  Olisikohan niin, että – tuo kysymysmerkkikin huomioiden – että lopullinen sijoitustalo olikin juuri mv. Toivo Kallin talo?  Silloin meillä olisi tässä tämä sokerifabriikin mies Moskovasta, vankka kommunisti Feodor. 

 

Feodor oli jouluna 1943 nuori, 25-vuotias mies.  Bassolaulaja Vasili oli häntä 10 vuotta vanhempi, eli 35-vuotias, mies väkevimmillään.  Ja kun oopperakuoron basso näin pääsi  Ikaalisten kirkon etupenkkiin - vanginpuku yllään ja iso V-kirjan selässään – voimme uskoa, että  suomenkielinen ”Enkeli taivaan lausui näin…” kajahti varmuudella todella komeasti.

 

http://www.youtube.com/watch?v=5GXBumTVxhA

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset