Veikko Huuska

Euroopan Unionin toimet Eurokriisin hoidossa – kriittinen läpivalaisu

Globaali finanssimaailma virtuaalirahavirtoineen on syössyt maailman aivan uuteen tilaan, jollaista ei historia aiemmalta ajalta tunne, ja jonka kaikkinaisia heijastusvaikutuksia kansalaisten elämään vasta makustelemme. 

 

Eurooppa, ja aivan omana ilmiönään  Euroalue, on saanut osansa tästä rajujen voimien riepotuksesta.  Euro-parka on saanut kyytiä, ja eurokansalaisia on hämmästetty, harmistettu, vihastettu ja äkämystytetty aivan riittämiin tässä menossa, joka sai alkunsa hitaasti ja hivuttamalla jo Euron syntysanojen myötä, mutta joka puhkesi akuuttiin muotoonsa Yhdysvaltain finanssikuplan puhjettua vuonna 2007.

Siitä lähtien on Eurooppa kärvistellyt epävakaan finanssimyrskyn armoilla, sen torjunnan ja lievityksen kimpussa – ilman lopullista ratkaisua.

 

Kinastelu Euron pelastusohjelman suunnasta ja yksittäisistä toimista on jatkunut herkeämättä nyt jo kuusi (6) vuotta, mutta mitään selkoa siitä, miten tehtävässä todella on onnistuttu, ei ole voitu esittää.  Eurohenkisten mielestä tilanne on jo paremmalla kannalla, pahin ohi ja odotetaan säätelysäännösten vahvistamista ja niiden myötä uutta huomista. Eurokriittisten mielestä kaikki mikä on voinut mennä pieleen, on sen tehnyt ja jotain vieläkin pahempaa. 

 

Miten todella tehokkaasti arvioida Euro-toimien pitävyyttä, oikeansuuntaisuutta, riittävyyttä ja tasoa?

Eräs keino on benchmarkkaamalla aikaisempia rinnasteisia kriisejä pyrkiä empirian keinoin mahdollisimman objektiiviseen arvioon.  Mihinkään varmaan lopputulokseen, kiistattomaan ja illuminaarisen kirkkaaseen summaukseen tuskin pääsemme.  Mutta jotain kovan kokemuksen kantopohjaa kenties näin saamme, emmekä joudu epävarmuuden vallassa odottamaan, että ”elämä itse” todistaisi mielle, ”kuka oli oikeassa”.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Vertailukehitt%C3%A4minen

Sen Elämä ilman vähäisintäkään epäilystä tulee meille osoittamaan, mutta miksi odottaa sinne asti, kun voimme rikastaa näkemyksiämme ”kantapään kautta” vastaavia ongelmia kokeneiden toimijoiden todistusta.

 

Tällainen vertaiskokemusten arviointi on jäänyt valitettavan niukaksi, ja muutoinkin teemana pahoin sivuun yleisen paahdon keskellä.  Eurotoimista ollaan puolesta tai vastaan, välitiloja ei juuri tunneta, ja arvioita esitetään vahvan kiihkon vallassa.  Katsokaamme siksi, mitä eräs nimimerkki ”kokemusta omaava” lausuu.

 

Latinalaisen Amerikan finanssikriisin opetukset

IMF:n roolia Etelä-Amerikan taannoisessa finanssikriisissä on useissa yhteyksissä kovin sanoin kritisoitu, mutta toisaalta tiedämme sen pyrkineen varmasti vilpittömässä mielessä hyödyntämään siellä saatuja kokemuksia, ehkäpä aivan näkyvästikin.

Mielenkiintoisen todistajalausunnon saamme Le Monde Diplomatiquen uusimmasta numerosta (n:o 6/2013), jossa Ecuadorin presidentti ja siviilitaustaltaan makroekonomisti Rafael Correa esittää näkemyksensä Eurokriisin hoidosta peilaten sitä kokemuksiinsa Latinalaisen Amerikan kriisinhoitomenetelmiin 1980-luvulla.  http://www.monde-diplomatique.fr/2013/12/CORREA/49902  Käytettävissäni on ollut julkaisun suomenkielinen versio, jonka sivuille en löydä linkkiä.

Aivan aluksi on todettava, että presidentti Correan oma ”etupiha” ei välttämättä edusta kaikkein siisteintä tyyliä, eikä menestyisi ”Oma Koti” –lehden pihakilpailussa alkuunkaan.  Mutta älkäämme katsoko miehen käsiä, tutkailkaamme tällä kertaa sitä, mitä hänellä on kerrottavanaan itse substanssista.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Rafael_Correa

Rafael Correa tyhjentää heti pajatson. 

Hänen artikkelinsa ostikko nimittäin kuuluu: ”Eurooppa toistaa Latinalaisen Amerikan virheet”.

Artikkelin alku on retoristesti vahva:

Me latinalaisamerikkalaiset olemme kriisien asiantuntijoita.

Emme sen vuoksi, että olisimme älykkäämpiä kuin muut, vaan siksi, että olemme käyneet läpi kaikki mahdolliset kriisit.  Olemme hoitaneet kriisit surkeasti, koska olemme takertuneet yhteen ja samaan ajatukseen: pääoman etuja pitää puolustaa, vaikka se ajaisi maanosan sitkeän velkakriisin kouriin. 

Nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että Eurooppa on ajautumassa samanlaisiin vaikeuksiin.”

Seuraavaksi Correa kuvaa Latinalaisen Amerikan maiden velkaantumishistoriaa 1970-1980 –lukujen mittaan.  Virallinen historiankirjoitus toteaa, että syynä tilanteeseen olivat ”vastuuttomien” hallituksien politiikat sekä harjoitetun kehitysmallin luomat vääristymät.  Aivan järjellisiäkin taustoja velkaantumiskehityksessä oli: maat yrittivät luoda paikallista tuotantoa tuontitavaroiden tilalle. 

”Rajua velkaantumista tukivat – ja jopa aiheuttivat – kansainväliset rahoituslaitokset”, Correra summaa. 

Velkaantumisen tiekartassa on todellakin havaittavissa melkoisia yhtäläisyyksiä Euro-kriisimaiden historiaan: rakenteellisia tekijöitä, suhmuroivia toimijoita, hyviä pyrkimyksiä, seurannan ja valvonnan puutteita – ja kansainvälisten toimijoiden kyynistä ohjailua ja rahastusta.

 

Latinokriisi puhkeaminen…

Tämä looginen toiminta Latinalaisessa Amerikassa jatkui 13. elokuuta 1982 asti, jolloin porukan heikoimmassa hapessa ollut maa, Meksiko, ilmoitti, ettei se kykene suoriutumaan veloistaan.

 

Jatko olikin sitten historiaa

Kansainvälinen lainananto Latinalaiseen Amerikkaan tyrehtyi, ja vanhojen lainojen korot nousivat rajusti.  Maat olivat ottaneet luottoa neljän tai kuuden prosentin vaihtuvakorkoisina lainoina, ja nyt korot nousivat äkisti 20 prosenttiin

Mark Twain totesi osuvasti: ”Pankkiiri on joku joka lainaa sinulle sateenvarjon aurinkoisella säällä , ja ottaa sen pois, kun alkaa sataa”.”  http://www.students.tut.fi/~varria/twain.htm

Tietenkin tätä velkaantumisprosessia tulee katsella historia huomioiden, ajankohdan finanssitodellisuus muistaen.  Kohdistakaamme siksi  tarkastelun fokus kuitenkin kriisin hoitoon.

 

Lääkekuuri puree…

Ankarat budjettikriisit ja lainanmaksujen aiheuttama velkaantuminen ulkomaille ovat saanet monet Latinalaisen Amerikan maat allekirjoittamaan IMF:n sanelemia ”aiesopimuksia”.  Näiden tiukkojen sopimuksien pohjalta maat ovat voineet saada lainoja IMF:ltä sekä järjestön takauksen kahdenvälisissä neuvotteluissa  velkojen uudelleenjärjestelyistä Pariisin klubin lainanantajamaiden kanssa.”

 

Hevoskuurin anatomia

Rakenteelliset sopeuttamis- ja vakauttamisohjelmat ovat noudattaneet aina samoja reseptejä:

budjettisupistuksia, julkisten palveluiden hinnankorotuksia, yksityistämistä jne. Toimenpiteillä on tähdätty kriisin nopeaan ratkaisemiseen eikä kasvun tai työllisyyden vahvistamiseen, vaan sen takaamiseen, että yksityiset pankit saavat lainaamansa varat takaisin.

Lopputulos: maat ovat edelleen velkaantuneita, mutta eivät enää yksityisille pankeille, vaan kansainvälisille rahoituslaitoksille, jotka ovat suojelleet pankkien etuja.”

 

Ankaraa kritiikkiä menetelmistä

Tieteellisen tutkimuksen kaapuun puettu ennennäkemätön ideologinen kampanja sekä IMF:n ja Maailmanpankin suora painostus johtivat siihen, että alueen maat harppasivat äärimmäisyydestä toiseen:

markkinoita kohtaan tunnettu epäluulo ja liiallinen luottamus valtioon vaihdettiin vapaakauppaan, säännöstelyn purkamiseen ja yksityistämisiin.

Kriisi ei ollut pelkästään taloudellinen, sillä se vaikutti myös johtajien asenteisiin ja ajatuksiin.  Me pelkäsimme ajatella itse ja hyväksyimme passiivisesti kaikkein järjettömämmätkin ulkomailta tulleet ohjeet.”

 

Euroopan kriisin luonne

”Euroopan unionia koettelee fundamentalistisen uusliberalismin tuottama ja yhä paheneva velkakriisi.

Kaikki kunnia eri alueiden itsemääräämisoikeudelle ja itsenäisyydelle, mutta on silti todettava, että me latinalaisamerikkalaiset olemme yllättyneitä siitä, miten valaistunut Eurooppa toistaa kaikki virheemme.

Eurooppalaiset pankit ovat lainanneet rahaa Kreikalle muka näkemättä sitä, että maan budjettivaje oli lähes kolme kertaa suurempi kuin mitä valtio oli myöntänyt.  Jälleen tullaan ylivelkaantumisen ongelmaan, jossa ongelman toinen puoli, eli liiallinen luotonanto, jätetään huomiotta.  Aivan kuin finanssipääomalla ei olisi mitään vastuuta asiassa.”

 

Kriisin vastalääkkeeksi määrättyä budjettileikkauksia

perustellaan varojen vähäisyydellä vaikka finanssisektorin pelastamiseen upotetaan merkittäviä summia.  Portugalissa, Kreikassa ja Irlannissa ”pankkituki” on suurempi kuin vuosittain maksettavat palkat.

Samaan aikaan kun kriisi iskee rajusti Euroopan kansoihin, heihin sovelletaan reseptiä, joka on epäonnistunut kaikkialla maailmassa.”

”Nyt noudatetulla politiikalla ei pyritty pääsemään irti kriisistä niin, että se tuottaisi mahdollisimman vähän kärsimystä EU:n kansalaisille vaan niin, että turvattaisiin velanmaksu yksityisille pankeille.”

 

Tuhannen euron kysymys

Kysymys kuuluukin, että miksei käytetä lääkkeitä, jotka selvästi toimivat, vaan tositetaan aina pahimmat mahdolliset virheet.

Siksi, että ongelma ei ole tekninen vaan poliittinen.  Ratkaisu määräytyy voimasuhteiden mukaan.  Kuka johtaa meidän yhteiskuntiamme?  Ihmiset vai pääoma?”

 

Talous kaipaa politiikkaa

Suurin virhe talouden suhteen oli häivyttää sen alkuperäinen poliittinen luonne.  Meille on uskoteltu, että talous on vain tekniikkaa.  Yhteiskunnan voimasuhteet on jätetty abstraktion tasolle, ideologia piilotettu tieteen kaapuun ja meidät kaikki alistettu vallassa olevien palvelukseen. 

Tällaista yhteiskuntaa minä kutsun ”pääoman valtakunnaksi”.”

 

Keskuspankkien sietämätön avaruudellinen tyhjiö

Keskuspankkien itsenäisyyttä on puolusteltu systeemin toimivuuden takeena, poliittisena riippumattomuuden tilana ja teknisenä välttämättömyytenä, jota on yritetty perustella kokemusperäisillä havainnoilla siitä, että näin on järjestelmä tuottava parhaan tuloksen.

”Näiden ”tutkimusten” mukaan itsenäiset keskuspankit voivat toimia ”teknisellä” tavalla, irrallaan hankalista poliittisista paineista.  Näin absurdin logiikan mukaan pitäisi myös valtionvarainministereistä tehdä itsenäisiä, koska myös budjettipolitiikan tulisi olla pelkästään ”teknistä”. 

Taloustieteen Nobelin palkinnon saaneen Ronald Coasen mukaan mainituista ”tutkimuksista” voi vetää juuri tuollaisen johtopäätöksen, koska tilastotietoja on rukattu kunnes ne antoivat halutun tuloksen.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ronald_Coase       http://fi.wikipedia.org/wiki/Ulkoisvaikutus

 

Inflaation vastainen sota

Velkakriisiä edeltävinä vuosina itsenäiset keskuspankit olivat keskittyneet pelkästään turvaamaan rahan vakauden eli hallitsemaan inflaatiota, vaikka keskuspankeilla oli olut keskeinen rooli esimerkiksi Japanin ja Etelä-Korean kehityksessä. 

Aina 1970-luvulle asti Yhdysvaltain keskuspankki oli keskittynyt työpaikkojen ja talouskasvun luomiseen, ja vasta 1970-luvun alussa inflaatiopaineet toivat mukaan hintavakauden takaamisen.”

 

Kohtalokas virhe

Kun hintavakaus otettiin talouspolitiikan keskiöön, hylättiin käytännössä politiikka, joka tähtäsi resurssien täysimääräiseen käyttöön taloudessa.  Tässä mentiin niin pitkälle, että laman ja laajamittaisen työttömyyden kohdatessa säästöihin pyrkivät budjettipolitiikka vain pahensi tilannetta.”

 

Kommentti

Näin siis näkee Ecuadorin presidentti, ekonomisti ja taloustieteen tohtori Rafael Correa, jolla on omakohtaisia kokemuksia oman maanosansa talouskriiseistä viime vuosisadan lopulla.

Hän näkee että makrotalouden perustekijöiden suhteen on harjoitettu väärää politiikkaa, on panostettu fokus ja voimatoimet väärien hevosten puolesta.  Kokonaisnäkemystä sekä kansalaistason osaamista on talouspolitiikasta puuttunut.  Vajetta on pahennettu tekemällä vääriä asioita väärään aikaan.  Koko makrotalouden agenda on väärin viritetty.  Varjeltaessa kansantalouksia inflaatiopeikolta, onkin takaovesta tullut muita mörköjä sisään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Tapio Rantanen kuva
Tapio Rantanen

Correa lienee oikeassa. Linkin artikkeli on valitettavasti maksumuurin takana, vain alkuosa on (ranskaksi) vapaasti luettavissa.
Kyllä tämä meno surulliseksi vetää. Ei voi kuin taivastella päättäjiemme sinisilmäisyyttä, suoranaista tyhmyyttä ja joidenkin pyrkyryyttä korkeampiin EU-virkoihin, välittämättä Suomen itsenäisyyden häviämisestä.
Median edustajat, ehkä Talous-Sanomien Jan Hurria lukuun ottamatta, eivät näy olevan kiinnostuneita. Joskus harvakseltaan uutisoidaan riippumattomien asiantuntijoiden näkemyksiä, esim. meneillään olevasta pankkiunioni-hankkeesta, jolla mätien pankkien vastuut lopulta kaadetaan veronmaksajien maksettavaksi:
http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_tyrmaa_pankkiun...
Poliitikot, ratkaisuissa mukana olleet virkamiehet ja valtionjohto eivät halua myöntää tehtyjä virheitä. He ovat, kasvonsa säilyttääkseen, valmiita viemään kehityksen katkeraan loppuun asti, vaikka toisinkin olisi voitu ja voitaisiin toimia kansakunnan parhaaksi.
Meikäläisen eläkevaarin elämä ei tästä paljon kärsi, mitä nyt kansakunnan itsenäisyyden hävittäminen vähän jurppii, mutta sääliksi käy nuorisoa ja jälkipolvia.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

"Olemme hoitaneet kriisit surkeasti, koska olemme takertuneet yhteen ja samaan ajatukseen: pääoman etuja pitää puolustaa, vaikka se ajaisi maanosan sitkeän velkakriisin kouriin."

Tässä erittäin hyvin kiteytettynä peruste nykymenolle, kysymys on vain siitä kenen edusta on kysymys. Kyllä me olemme uskomatonta porukkaa kun annamme 10% väestömäärään määrätä totaalisesti siitä mitä loput 90% saavat elää ja kokea.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Kollektiivihulluutta ja velkapnzipyramidihuijaus.

Suomelle on vaarallista olla mukana Eu/eurossa. Kreikan kaltaisen konkurssimme uhka tulee päivä päivältä mitä ilmeisimmältä.

Ja hallitus ei tee mitään sen estämiseksi, pikemminkin päätöksillään jouduttaa maamme tuhoa.

Seppo Paasikallio

Jos tarkastelemme juonien kehittelyä keskuspankkien omistajien kannalta, niin nämä omistajathan ovat pääsääntoisesti myos pankkiireita.
Keskuspankit ovat asettaneet tavoittekseen saada kaikki maat velkaantumaan yli maksukykynsä, jotta he voisivat vaatia kaikkia maita velkaorjinaan tekemään uhrauksia.

Tässä keskuspankkien toimintatavasta en ole nähnyt pienintäkään kritiikkiä missään. Velan tarjonta on helppoa siinä mielessä, että valtiot voivat hankkia varansa korkojen maksuun verottamalla kansaa ja yleensä vakuuksia ei pyysetä samaan tapaan kuin yksityishenkiloltä. USAssakin alettiin kansaa verottamaan vasta FEDin luomisen jälkeen 1913 jouluna.

Vain poikkeustapauksissa on valtioita rahoittaneita pnkkeja syytetty liian leväperäisestä lainanannosta. Nämä suurpankkiirithan omistavat myos keskuspankit, joten heidän arvostelunsa on ekonomistien mielestä täysin arvotonta. Tällä viekkaalla juonella pakotetaan kaikki valtioiden ottamat velat mielivaltaisesti määritellyillä koroilla maksettaviksi. Jutun juoni on tietysti myos se, että on luotu alueita joilla on yhteinen valuutta ja tälloin voidaan solidaarisuuden nimissä pyytää velkoihin osattomia myos hoitamaan osansa. Joka tähän hulluun leikkiin ryhtyy on täysin mieltä vailla. Kepu ja kokoomus aloittivat tämän hulluuden ja muut hallitusuraa tavoittelevat puolueet nähtyään, että perussuomalaiset eivät hyväksyneet kokoomuksen hulluja ehtoja, mielihyvin innostuivat tilaisuudesta unohtaen totaalisesti vaalilupauksensa.

Eurooppa toteuttaa täsmälleen samaa tapaa kuin latinalainen Amerikka, koska koko projektin junailijat ovat yksi ja sama eliittipankkiiriryhmä, jonka ei tarvitse muuttaa mitään suunitelmistaan saadakseen kaikki maat valtansa alle.

USA johtavana NWOn alaisena oleva valtiona on konkreettisesti nähnyt eliittipankkiirien toimenpiteiden tulokset. Asuntokupla ja teollisuuden siirto ulkomaille ovat käytännossä hyvin pitkälle hävittäneet keskiluokan. Tyottomyys on virallisesti 7 %, mutta jos käytettäisiin samaa laskentaperustetta kuin parikymmentä vuotta stten tulos on liki 25 %. Inflaatio pidetään virallisesti matalana muuttamalla ostoskorin koostumusta jatkuvasti.

Sama tavoite on pankkireilla Suomen suhteen. Velkaa Suomelle rajusti lisää on pelin henki. Katainen on NWOn kannalta ihanteellinen johtaja, koska hän on koko uransa ajan aluksi valtionvarainministerinä ja sen jälkeen pääministerinä tarmokkaasti lisännyt Suomen velkaa.

Tämän pankkiirit toivovat jatkuvan ja se näyttää toteutuvan Urpilaisen ollessa parhaillaan punomassa lisää juonia, kuinka valtion velkaa voitaisiin kasvattaa. Katainen ei pysty näkemään edes sitä, että Suomella ei ole mitään pakkoa sopimusten mukaan osallistua tähän pankkiirien harjoittamaan huijaukseen. Hän osallistuu huijaukseen vain tehtyään omia uusia sopimuksia, jotka ovat EUn perussopimuksen vastaisia.

Mikäli hallitus jatkaa samoilla linjoilla kuin tähän asti niin etelän maat jatkavat vaurastumistaan meidänkin kustannuksella.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

LMD ilmestyy myös suomeksi:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Le_Monde_diplomatique

En ole asiamies, mutta ottaen huomioon ajankohtaisten artikkelien tason ja kiinnostavuuden voinen antaa plussat heille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset