Veikko Huuska

Kädetön Valtio ja Yhtiöiden aika

Jeremiadi mieskuorolle

Motto:

Selvästi olemme edenneet aikaan, jolloin vallitsee yhtiöiden hegemonia, voittokoneiden aikakausi, jolle ei ole näköpiirissä suitsijaa, vastavoimaa eikä loppua

 

Hyi, sinua Suomen valtio.

Ja sinuun me uskoimme!

Mutta emme enää, emme, ellet nopeasti pian ja näkyvästi ryhdistäydy, ja ala toimia niin kuin valtion tulee toimia.

Mikä veti valtion näin vetämättömäksi?

En tiedä, koska jaksan toistuvasti yllättyä siitä, ja hämmästyä, kummastua.

Pitkään luulin, että se oli jokin kummallinen oireyhtymä, jonka aiheutti Neuvostoliiton romahduksen myötä poistunut todellinen vastavoima, mutta kun vastavoimaksi ilmaantui vähintään yhtä uhkaava ja tyly voima, globaalitalous, kaikkine epämiellyttävine ilmenemismuotoineen, luulin hetken, että se oli vain yllärin aiheuttamaa hämminkiä.  Mutta nyt jo uskon, että mistään sellaisesta ei ole kyse.  Nythän pitäisi voimaantumisen olla huipussaan, isku kova ja hurja, ponnistus kansalaisten puolesta hellittämätön, raivo kirkkaimmillaan, maata ja kansaa puolustettaessa.

Mutta kun ei.

Tuntuu, että valtio ja sen mitä moninaisimmat edustajat kilvan kiirehtivät, miten vain äkimmin ja voimallisemmin valtiota heikentäisi.  Aivan kuin siitä palkittaisiin ja se olisi johtava toiminta-aate.  Mutta niinhän se monella taitaa ollakin, ideologinen ristiretki valtiota vastaan, ja siihen hurmokseen ja kulkuueeseen näyttää liittyvän aivan käsittämättömiä tahoja ja joukkoja.

Sielua raastaa nähdä miten raitapöksyt kumartavat vieraalle vallalle, silittävät tietä, levittävät punamattoa, ohjaavat saleihin ja kamariin.  Tuutivat varmaan uneenkin..

Mitä tapahtuu todella?

Valtio on lähtenyt huoraksi markkinoille. 

Ja on vielä ylpeä siitä.  Aikamme kuva.  Lohduton.

Myyvät maat ja verkot, tehtaat ja mannut, vieläpä nostamattoman raudan ja malmin maapinnan alla.

 

Esko Seppänen, jota ihan oikeasti ihailen tässä nykypäivässä, kirjoitti sunnuntaina Helsingin Sanomissa:

Ne ovat vienet kaksi kolmasosaa työeläkevaroistamme maasta ulos jauhettavaksi kansainvälisen finanssikapitalismin myllyissä”.

Niin kuin Suomen pääomaköyhässä maassa ei tarvittaisi Suomen kansan tärkeintä suurta pääomaa, eläkevarantoja, luomaan työtä ja taloudellista tulosta.

Haetaan sitä viimeistä prosenttia ja prosentin kymmenystä, vaikka merten takaa.  Sen perässä kyllä juostaan, mutta ei ajatella – ei suostuta ajattelemaan – että voisi olla jokin kokonaisuus, josta kaikki saisimme jotain hyötyä, kokonaisetua, joka sekin lopulta koituisi myöskin yhtiön viimeisen viivan alle.

Epäonnistuneiden ulkomaan operaatioiden, sijoitusseikkailujen, saldo on lohduton, lista pitkä.

Mutta annetaanpa Seppänen jatkaa:

Maapohjaamme ei sentään voida viedä täältä pois.  Se on ollut iät ja ajat luonnossa valmiina, maaemon lapsille, vaikka maa ei kuulukaan kaikille.  Kolmisensataa vuotta se on ollut jonkun omistuksessa.

Sen sijaan se, mitä on maan pinnan alla, ei ole kenenkään omistuksessa!

Niinpä ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat voineet tulla ja vallata maamme sisuksen parhaat luonnonrikkaudet.  Ylisuuret valtaukset kattavat seitsemäsosan Suomen pinta-alasta.”

Pöyristyn, luen uudelleen ja pöyristyn lisää.

Toistan viimeisen Eskon lauseen:

Ylisuuret valtaukset kattavat seitsemäsosan Suomen pinta-alasta.”

Tähän kiteytyy kaikki

Suomen valtio ei ainoastaan myy Suomea, ja sitä mikä kuuluu Suomen kansalle, ja kuuluu taistellen.  Suomen valtio luovuttaa ilman aikojaan pois kansallisvarallisuutta.  Että pistää vihaksi.

Sähköverkosta

Sanomalehti Ilkka kirjoitti lauantaina:

Sähkönjakelun Etelä- ja Länsi-Suomessa voisi kuvitella olevan valtiolle strategisesti tärkeää.  Siksi valtio olisi voinut osallistua tarjouskilpailuun.”

Viisaasti kirjoitettu.  Mutta miksi Suomen valtio ei osallistuntu?  Siksi, kun Suomen valtio ei välitä osallistua tärkeisiin itseään, tehtäväänsä ja alaistaan kansaa koskeviin toimiin.

Hallitus keskusteli keskenään – ei siitä, että osallistuisiko Suomen valtio tarjouskilpailuun – vaan siitä, että onko sähkönjakelun säilyttäminen kotimaisissa käsissä ”enää strateginen kysymys”.  Ja talouspoliittinen ministerivaliokunta ”totesimme, ettei ole” (pääministeri Katainen, Demokraatti 13.12.2013).  ”Äänestimme ja vasemmistoliitto oli tästä toista mieltä.”

Energiajakelu ei ole hallituksen mielestä strateginen kysymys. 

Pyydän, että otatte yhteyttä niihin 60.000 suomalaiseen talouteen, joilta sähköt olivat äsken poikki.  Heidän – ja aika monen muun – mielestä energianjakelu on ja pysyy strategisena kysymyksenä.  Ja melko keskeisenä sellaisena kysymyksenä.

 

Mutta kun…

Mutta kun hallitus on lähtenyt ”hawaijipaidassa liikkeelle”.  Orientaatiota on vaikea muuttaa kesken pelin.

Mutta kun hallitus on lähtenyt ”kesäpaidassa syysretkelle” (vanha ikaalislainen sanonta).

Mutta kun hallitus on lähtenyt ”pyhäpaidassa riihelle” (ikaalislaisen seppä Väinö Lindforsin sanonta).

 

Pro kotimainen omistus

”Ala-arvoista toimintaa

Ammattiliitto Pro on pettynyt Fortumin sähköverkkojen myyntiin pääosin ulkomaalaisille sijoittajille.  Pron hallituksen mielestä kauppa on vakava vikatikki, joka voi koitua Suomelle vielä kalliiksi.  Tästä huonoina esimerkkeinä toimivat aiemmat Digitan ja Fingridin myynnit.

Digitan omistajat ovat rahastaneet suomalista yhteiskuntaa häpeilemättä.  Fingrid taas jouduttiin myöhemmin ostamaan kalliilla takaisin.  Nyt sähköverkon ostaneet ulkomaalaiset sijoitusyhtiöt ovat toimineet sijoittajina myös näissä järjestelyissä. 

Hallituksen toimintaa Pro pitää ala-arvoisena.

”Päätös ei ole kansallisten intressien mukainen.  Mukaan saatu suomalaisomistuksen osuus näyttäytyy lähinnä silmänlumeena.”

Pron mukaan ulkomaalaiset sijoittajat panostavat suomalaisiin sähköverkkoihin tehdäkseen rahaa.

Vaikka Fortum nyt vakuuttaa, ettei muutoksella ole vaikutuksia kuluttajiin, on toiveajattelua kuvitella, että näin olisi yhä jatkossa.  Sähkön siirtohinnoittelun sääntelyäkin voidaan muuttaa”, Pro toteaa. (KU Viikkolehti pe 13.12.2013)

 

Kuka meidät opetti?

Kuka meidät opetti kumartamaan yhtiöitä, ja vielä näin syvään?

Pahin oli Nokia.

Siinä yhtyivät kaikki hyveet.  Raha, menestys, työ, tulevaisuus ja –isänmaa.  Se sai meidät lumoihinsa, eikä enää tuntunut niin pahalta – lopulta ei lainkaan pahalta – tehdä myönntyksiä Yhtiön hyväksi, ajatella siitä hyvää.  Nokia sen teki.  Se nujersi meitä enemmän kuin Hrustshev ja Brezhnev yhteensä.

 

Kahjot edellä – meidän nilkit seuraa perässä…

Eva Lennon, kokenut kansainvälisen politiikan kommentaattori kirjoittaa Lontoosta (Dem. 13.12.2013):

”[Britannian] Konservatiivit käyvät pyhää ideologista sotaa valtiota vastaan eikä siinä valuuttarahaston järkipuhe auta [IMF on kehottanut maltilliseen suunnitelmallisuuteen ja tasapainoon verotuksen kiristämisen ja leikkausten kesken, VH].

Syyslausunnossa jatkettiin jihadia uusilla hyvinvointivaltion leikkauksilla ja kaikkien mahdollisten valtion omaisuuden ja palvelujen yksityistämisellä”. 

Niinpä Cameronin oikeistoliberaalinen hallitus haluaa seuraavan viiden vuoden [2014-2018]supistaa julkisen sektorin  samaan kokoon kuin se oli ennen vuotta 1948.  Jos nykyhallitus saa jatkaa vuoden 2015 vaaleissa, ja suunnitelma toteutuu, se on todella raju käänne Britannian politiikassa, Lennon kirjoittaa ja jatkaa:

Yksityistämislistalla ovat valtion viimeiset omaisuuden rippeet. Itä-Englannin voittoa tuottavat junat yksityistetään.  Samoin valtion osuus kanaalin alta Pariisiin ja Brysseliin menevästä luotijunasta, Eurostarista, aiotaan myydä pois, vaikka eurojuna on menestynyt ja tuottanut tuloja valtion kassaan.”

 

Mysterion

Kokoomus on systemaattisesti luonut ja vahvistanut puoluekontaktejaan eri tahoille maailmaa, mutta luonnollisesti ensisijaisesti Euroalueella.  Britannia on ollut eräs painopistealue, siellä näyttävät hieman paradoksaalisesti olevan lähimmät suhteet toistensa melko selvillä vastakohdilla Suomen puoluekentässä, nimittäin Kataisen Kokoomuksella ja Soinin Perussuomalaisilla.  Kataisen ideologinen ilmasilta Lontooseen on sikälikin kummallisempi rakennelma, että Suomi on kuitenkin ollut voimallisessa etunojassa EU:iin ja Euroon nähden, kun taas Cameron on viemässä maansa kansanäänestykseen Eurosta eroamisen kysymyksessä.  Timo Soinin tunnetut britanniasuhteet ikään kuin istuvat tuohon maaperään johdonmukaisemmin.

 

Iso peli

Jatkuvaa, joskin viimeisen vuoden-puolentoista aikana jo hieman ryytynyttä, hymykampanjaa käyvä pääministeri Katainen taitaa olla yllättävän kova pelimies, siihen nähden, miten yksinkertaiselta hänen siirtonsa muutoin näyttävät.  Epäilemättä hän on mukana suuressa eurooppalaisessa ruletissa, jossa pesät jaetaan ensi keväänä, ja jossain määrin sitä silmällä pitäen, mutta enimmäkseen kuitenkin nuorekkaamman kauppakamari-kokoomuksen omaksuman ideologian tyylipuhtaana edustajana hän tulee toimineeksi vahvasti valtion edun ja samalla Suomen kansan edun vastaisen liikkeen piirissä.

Tämä markkinoiden ja yhtiöiden hegemonia-liike on toiminut paljolti pinnan alla, niin kuin todella suuret voimat yleensä tekevätkin.  Ne voivat katsoa saavana enemmän aikaan toimimalla matalalla profiililla mutta laajalla rintamalla.

 

Salakähmää Atlantin molemmilla rannoilla

Kaiken huippunsa markkinavetoinen valtionvastainen salakähmä saa parhaillaan työn alla olevan Transatlanttisen vapaakauppasopimuksen työstössä ja penetraatiossa.

Nythän siis on niin, että Yhdysvallat ja Euroopan Unioni EU ovat heinäkuusta 2013 lähtien neuvotelleet Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP – Transatlantic Trade and Investment Partnership).

Siinä luodaan molemmille Atlantin rannoille yhtenäistä vapaakauppaa koskevaa lainsäädäntöä, joka tähtää palvelemaan suurten eurooppalaisten ja amarikkalaisten yhtiöiden etuja. 

Kriitikoiden mielestä TTIP –sopimuksessa yhdistyvät aikaisempien kauppasopimusten huonoimmat puolet.

Huomio:

TTIP:n kolmas keskustelukierros käynnistyi tänään, maanantaina 16.12.2013 ja kestää perjantaihin 20.12. saakka. ¨ http://ec.europa.eu/trade/policy/in-focus/ttip/  The Biggest Trade Deal in The Worls – Suurin kauppadiili koko Maailmassa.

http://trade.ec.europa.eu/doclib/press/index.cfm?id=1000

Neuvotteluja käydään suljettujen ovien takana.  Of Cource!

TTIP-neuvottelut ovat käytännössä suoraa jatkoa Monenkeskiseen Investointiospimukseen (MAI), josta OECD:n 29 jäsenmaat kävivät samoin salaisia neuvotteluja vuosina 1995-1997.  MAI-sopimus vuoti tuolloin julkisuuteen ja ennennäkemätön protestiaalto pakotti hankkeen puolustajat hyllyttämään sopimuksen.  Nyt 15 vuotta myöhemin sitä yritetään runnoa läpi uudessa kuosissa.

Suurelta osin salassa neuvoteltu hanke antaa yhtiöille välineen kiristää niitä valtioita, jotka eivät taivu uusliberalistisiin normeihin.”

 (Le Monde Diplomatique, 6/2013, 13.12.2013.)

Niinpä toki.  Elämme ”Yhtiöiden Aikaa”.  Silloinhan kansakuntien on tietenkin taivuttava siihen menoon ja meininkiin, jolla Yhtiöt tätä kuplettia johtavat.

Hankkeen eräs keskeinen ulottuvuus on se, että monikansalliset yhtiöt voisivat haastaa hallituksia oikeuteen, kun niiden harjoittama politiikka uhkaa pienentää yhtiöiden voittoja.

Niinpä yhtiöt voisivat vaatia – ja myös saada – avokätisiä korvauksia siitä, että niiden voitot ovat pienentyneet liian tiukkojen työelämänormien tai ankaran ympäristölainsäädännön vuoksi.

 

Politiikan loppu

Politiikan, tuon kansalaisturvan numero yksi, tuon niin monien inhoaman kansalaistoiminnan loppu on käsillä.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus tekisi lopun poliittisesta päätöksenteosta.”

(Le Monde Diplomatique, 6/2013, 13.12.2013.)

Muutaman kuukauden päästä sopimusneuvottelujen tahdin on määrä tiivistyä.  Washingtonissa on hyvät perusteet ajatella, että eurooppalaiset johtajat haluavat ruokkia nihkeää talouskasvua hinnalla  millä hyvänsä, vaikka luopumalla  EU:n sosiaalisesta sopimuksesta”, Le Monde Diplomatique kirjoittaa.  http://mondediplo.com/2013/12/02tafta

Se, mitä olemme viime vuosien aikana saaneet nähdä, valitettavasti vahvistaa käsityksiämme siitä, että talouskasvun ja poliittisen välttämättömyyden nimissä aivan liian monet poliittiset päättäjät ovat valmiita myymään vaikka… niin vaikka sitten vanhan isoäitinsä.  Millään ei ole mitään väliä. Voittojen havittelulle ei löydy moraalisia eikä muitakaan estoja.. ei ennen kuin punakynä vaaleissa alkaa toden teolla puhua.

 

Jeremiadi mieskuorolle, osa II.

 

Selvästi olemme edenneet aikaan, jolloin vallitsee yhtiöiden hegemonia, voittokoneiden aikakausi, jolle ei ole näköpiirissä suitsijaa, vastavoimaa eikä loppua. 

Me nykyinen aikuispolvi olemme syntyneet ja eläneet kasvuvaiheemme aikana, jolloin valtio oli se keskeinen toimija, johon kiinnitimme uskomme, toivomme ja hartaat vaatimuksemme, joskus jopa suuntasimme kiitolliset ajatuksemmekin.  Valtio oli köyhän tuki ja turva, kansalaisen ja yhteiskunnan elämän järjestäjä ja mahdollistaja.  Valtioon me uskoimme.

Nyt on toisin.  Valtio on vetäytynyt taka-alalle.  Olen sanonut tämän aikaisemminkin: Suomen valtio on kääntänyt selkänsä kansalaisille, ja sen niin sanottu sanaton viestintä on ollut selkeällä suomen kielellä sanottuna tämän tyyppistä viestiä: ”Mitä hemmettiä te siinä jaloissa roikutte, tuotte hiekkaa hienoihin saleihin, painukaa matkoihinne, älkääkä ruikuttako.”

Valtio on sekä ilmiönä, että konkreettisena ja meille omimpana reaalisena ilmiönä, nimittäin Suomen valtiona, pettänyt asemansa, velvoitteensa, tehtävänsä, kunniansa, ylpeytensä, tulevaisuutensa, maineensa ja kaiken muun, mikä sellaiseen ilmiöön kuin valtio yleensä voi liittyä.  Suomen valtio on ihan vetämätön, se on kädetön, se on näkemyksetön, tahdoton, haluton, voimaton, se on lyönyt lossiksi.

Memorandum:

Memorandum

United States Brussels, 13 December 2013

EU-US trade talks - third round to start in Washington D.C. on Monday 16 December

A third round of EU-US trade talks will kick off in Washington D.C. this coming Monday, 16 December 2013. The talks will help pave the way for a future Transatlantic Trade and Investment Partnership, or TTIP. An EU-commissioned study  by independent think tank CEPR suggests the deal could boost the EU economy by up to €120bn a year.

Negotiators will again focus on a broad range of issues, including:

  • liberalisation of goods’ trade
  • making it easier to invest in each other's economies
  • opening up trade in services, and in energy and raw materials
  • making it easier to sell in each other's markets by:
    • making our respective regulations more compatible, and
    • enabling EU and US regulators to work more closely together in future.

The talks should allow European Trade Commissioner Karel De Gucht and US Ambassador Michael Froman to take stock of progress when they next meet. This is currently set for February 2014.

Both sides will also start to prepare their respective offers on goods, services and procurement. These set out in detail what each will do to:

  • cut its customs tariffs on goods imported from the other side;
  • open up its market in services to the other side's companies;
  • enable the other side's companies to bid for potentially lucrative government contracts in the same way as it does to domestic firms.


Stakeholder outreach – Wednesday 18 December
 

In tandem with next week's talks, the US Trade Representative will host a meeting of labour, environmental and consumer action groups  in Washington DC on Wednesday 18 December 2013. Registration for the event is now closed.

Footage from the discussions will be available soon afterwards on the Commission's dedicated TTIP webpage.


Press and media briefing – Friday 20 December

There will be a full press briefing at the end of the talks on Friday 20 December 2013. Check the USTR website for details nearer the time.

Europe-based correspondents can contact Helene Banner  from the Commission's press team in Brussels.

Ehkä jaksat lukea vielä tämänkin;

http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/march/tradoc_150737.pdf

sekä;

http://ec.europa.eu/trade/policy/in-focus/ttip/#what_is_ttip

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Suomen valtio on luovuttanut valtansa korporaatioille.
Tranatlanttinen sopimus hävittää kansallisvaltiot ja luo suuryhtiöitten oligarkian.

Maamme tilanne muistuttaa muinaista Ateenaa.
Aristoteles käytti sanaa oligarkia kuvaamaan korruptunutta omaan etuun tähtäävää hallintoa.

Solonin Ateenassa vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla oli mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Alemmilla yhteiskuntaluokilla oli velvollisuuksia, mutta ei oikeuksia.

Tulemme näkemään tilanteen, jossa suuryritykset kaappaavat Suomessa vallan.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Aika pitkälti se valta jo suuryrityksillä on, naamioituna vielä EK:n kautta.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Kyllä, mutta uusi vapaakauppasopimus luo mahdollisuuden korporaatiolle kiristää valtioita vielä lisää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset