Veikko Huuska

J.F. Kennedy muistoissani

J.F. Kennedy muistoissani - ja Amerikan menetetty maine

Heräsin sinä aamuna hyviltä uniltani vuoteessani, kun isä tuli yövuorosta tehtaalta, ja heittäen lippalakin ja rukkaset uunin päälle sanoi: 

Nyt hyö ampuit sen Kennetin”.

Näin tunkeutui traaginen uutinen tajuntaani aamutuimiin 50-vuotta sitten.

 

Kun presidentti J.F. Kennedy kohtasi painajaisensa Elm Streetin jälkeen leikattiin päivämäärä perjantai 22.11.1963.  Kello oli laukausten kajahtaessa 12.30.  Suomessa kello oli silloin 19.30.  Varhaisimmat uutiset ehtivät Suomeen vielä illan kuluessa, mutta varsinaisesti yleiseen tietoisuuteen tapahtuma levisi lauantai-aamun kuluessa.  http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/196311.gif

Jokainen varmaan muistaa missä oli kun kuuli Kennedyn murhasta.

*

Kun lauantaina [kirjoitin alkuaan maanantaina, mutta kyllä tämä oli lauantaina, tuolloinhan elimme 6-päiväistä työ- ja kouluviikkoa, VH] tulin koulusta, jossa asiasta tietysti puhuttiin välitunneilla ja vähän tunnillakin, silmäni osui tuvan peräseinälle.  Piirongin päällä oli Pirkko-vainaan kuva kehyksissä.  Nyt sen yläpuolelle oli ilmestynyt sivunkokoinen presidentti Kennedyn kasvokuva.  Äiti oli leikannut sen heti lehden kannesta ja laittanut nuppineuloilla seinään kiinni.

Siinä pyhimyksen näköinen pulloposkinen, vankkatukkainen presidentti katseli perheemme elämää koko sen talven. 

Pääsiäissuursiivouksen yhteydessä 1964 Kennedy poistui meidän seinältä.

*

Se on nyt vaan niin, että nykypäivän näkökulmasta meidän on vaikea käsittää, miten Yhdysvaltain presidentin kuva voi päästä suomalaisen maalaisperheen tupakeittiön seinälle viideksi kuukaudeksi.

Tuli Vietnamin sota, tuli valjaattomat finanssimarkkinat, tuli sota terrorismia vastaan. 

Amerikan maine on kärsinyt elinikänämme niin paljon kolhuja, että on vaikea kuvitella, että Yhdysvallat enää koskaan kajastaisi yleisessä tajunnassa vapauden ja oikeuden soihdunkantajana.

*

Vuonna 1963 oli tietenkin myöskin muita selittäviä tekijöitä.  Oli tuore Noottikriisi syksyllä 1961, oli äskeiset sodat ja kommunismin uhka. 

Mutta takana olivat myöskin monet muut tekijät.  Isäni perhe kärsi nälkää – niin kuin niin monet muutkin suomalaisperheet – kapinan jälkeen.  Mitä avuksi?  Saatiin ”Wilsonin pintaa”, Amerikan apua.  Vielä vanhana miehenä isäni – tuo kaksi kertaa kodistaan ajettu Kannaksen evakko – muisteli miten Amerikka auttoi.  Miten hyvältä oli maistunut se määräosa Wilsonin pintaa.  Se oli melkein perhelegenda meillä.  Ja toisaalta äidin kokemus: Saksalaisten polttama koti Suomussalmella..

Kaikki meille olennaiset mahdit olivat käyneet päälle, tappaneet ja polttaneet, sodan julistanutta Britanniaa myöten.  Vain Amerikka oli ”puhtain paperein”. ..tai ainakin melkein…

Mitähän Yhdysvaltain pitäisi tehdä, että se saavuttaisi edes osittain sen ihanteellisen maailman johtajan aseman, joka sillä oli vielä Kennedyn kauden päättyessä 22.11.1963?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Kun maanantaina tulin koulusta, jossa asiasta tietysti puhuttiin välitunneilla ja vähän tunnillakin,..."

Oletko varma, ettei muistisi petä tuon viikonpäivän suhteen? Kyllä omassa koulussa ensimmäisellä luokalla kansakoulua asiasta puhuttiin jo lauantaiaamuna ja lippu oli puolitangossa koulun pihalla.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juha, olet oikeassa. Sen muistan, että koulussa kävi kova kuhina. Mutta lauantainapa lauantaina.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Olin tuolloin perjantaina Kaarinan vanhan koulun pihalla, jossa nykyisin sijaitsee kaarina teatteri. Kuuntelimme mankasta kaleidoskooppia, kuten aina perjantaisin, kun äkkiä ohjelma keskeytettiin ja tilalle tuli klassista musiikkia, tottakai me nuorukaiset ihmettelimme ja kiroilimme, kun sitten tuli syy miksi kaleidoskooppi keskeytettiin, uutinen Kenedyn kuolemasta, se veti hiljaiseksi.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että JFK oli kunniahimoisen ja rikkaan perheen hemmoteltu vesa, joka osoittautui heikoksi presidentiksi. Ihmisenä ja perheenisänä mies oli keskivertoa huonompaa sorttia. Ainut luontaisetu: hyvä ulkonäkö. Kun on hyvännäköinen saa politiikassa ja elämässä tehdä lähes mitä vaan. Kennedyn kuolema teki hänestä kyllä myytin, koska ihmiset aina reagoivat näin.

Lainaus aloituksesta: "Mitähän Yhdysvaltain pitäisi tehdä, että se saavuttaisi edes osittain sen ihanteellisen maailman johtajan aseman, joka sillä oli vielä Eisenhower:in kauden päättyessä"

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Mikä ettei.

Mitkä olivatkaan siis JFK:n suurimmat saavutukset?

Sen, muistan, miten kuuntelin radiosta hänen virkaanastujaispuhettaan. Tai tietenkin sen kärkeä, eli tuota kuuluisaa: "Älä ajattele, mitä maa voi tehdä sinun puolestasi, vaan ajattele, mitä sinä voit teen tämän maan puolesta", niin kyllä täytyy sanoa, että tuntui pikkupojasta hienosti sanotulta.

Itseasiassa kansalaísoikeuslainsäädäntö valmistui vasta Johnsonin, tuon parljon parjatun texasilaisen, aikana. Tietysti kaikessa kehityksessä ja muutoksessa on oma prosessuaalinen aikana, joten parissa vuodessa ei Roomaa rakenneta.

Toisaalta muistan jo seitsemänkymmentäluvulta ankeita tietoja nimenomaan Kennedyn ja hänen komennonalaistensa salakähmistä muun muassa Etelä-Amerikassa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yleisesti ollaan kuitenkin siinä käsityksessä, että Kennedy vastusti armeijan ja Pentagonin vaatimusta merkittävästä interventiosta Vietnamissa. Kerrotaan hänen jopa sanoneen, että "vain minun kuolleen ruumiini yli" ...

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Ilmari, tuo on totta, Kenedyssä ihmisenä ei ole mitään sellaista jota pitäisi ihannoida.Entinen presidenttimme Mauno Koivisto täyttää 90-vuotta ja kun lukee hänen henkilöhistoriansa me suomalaiset voimme olla ylpeitä siitä, ettei ainakaan rahalla Suomen presidentiksi nousta, kuten JFK jenkeissä.

Käyttäjän JaniMtt kuva
Artturi Määttä

Rikkaalla on helpompi olla riippumaton ja kantaa vastuunsa kansaansa kohtaan.
http://youtu.be/xhZk8ronces

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ei Kennedy aivan puhtaita papereita Vietnamista saa. Hänen aikanaan Yhdysvallat laajensi osallistumistaan konfliktiin olennaisella tavalla. Titenkin on nähtävä, että siihen oli kylmän sodan olosuhteissa lukuisia perusteita, kommunismin patoaminen etc.

Tähän saumaan en löytänyt Yhdysvaltain Vietnamiin sijoittamien sotavoimien miesvahvuuksia/vuositilastoja, mutta katsotaanpa kaatuneiden määriä. Nekin antavat melko hyvän kuvan osallistumisen eskaloitumisesta juuri Kennedyn kaudella.

Kennedyn kaudella 1961-1963 Yhdysvallat menetti Vietnamin sodassa sotilaita seuraavasti:
1961: 16
1962: 53 sekä
1963: 122 = yhteensä 191 henkeä. Komppanian verran.
Sitä ennen Eisenhowerin aikana menetykset olivat 1956-1961 yhteensä 9 henkeä.
Viisikymmentäluvulta lähtien Yhdysvallat lähetti sotilaallisia neuvonantajia ja sittemmin sotilaita Vietnamiin. Huippunsa menetykset saavuttivat 1968 jolloin kuoli 16.899 amerikkalaista. Kaikkiaan Vietnamin sodan menetykset Yhdysvalloille: 58.220 henkeä http://www.archives.gov/research/military/vietnam-...
Ei siis täysin voi sanoa, että Kennedy ei olisi ”avannut peltejä” Vietnamissa. Johnson tunnetusti 1965 ja sitä seuranneina vuosina nosti sotilaiden määrän aivan uudelle tasolle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset