*

Veikko Huuska

Koiviston konklaavi – pro et kontra

Koiviston konklaavi – pro et kontra

Puolesta

Puolesta puhuu se, että jos tapaamiseen ja sen käsittelemiin asioihin ja illan kuluessa esitettyihin puheenvuoroihin – niin isännän kuin vieraiden taholta – ei sisältynyt mitään kyseenalaista, miksi ”konklaavin” muistio piti määrätä presidentin ja vieläpä hänen toisen seuraajansa toimesta salaiseksi.  Peräti 21 vuoden ajaksi?

Kalevi Kannus on viime keväänä (5.3.2013) kirjoittanut artikkelin ja esittänyt sen yhteydessä kiintoisia dokumentteja.

http://www.promerit.net/2013/03/koiviston-konklaavin-lahdetiedot/ 

 

Vastaan

Vastaan puhuu kokenut juristi ja oikeusoppinut, joka on perehtynyt asiaan.  On syytä lähtökohtaisesti uskoa - bona fide – että hän on tehnyt sen vilpittömin mielin, ilman taka-ajatuksia.

Jukka Kemppinen  kirjoitti aiheesta blogissaan 5.5.2009; http://kemppinen.blogspot.fi/2009/05/koivisto-ja-korkein-oikeus.html

”Tarinassa on yksi vika. Se ei pidä paikkaansa. Koiviston keskusteluissa ei sivuttu pankkikriisiä eikä takauksia.

Kuulin asiasta sen tapahtumisen aikaan ja nyt olen keskustellut siitä uudestaan muutaman paikalla olleen ja muutaman ei paikalla olleen korkeimman oikeuden jäsenen kanssa. Lisäksi olen puhunut siitä Mauno Koiviston kanssa.

Koivisto oli ottanut julkisuudessa kantaa KKO:n ratkaisuun, jolla muistaakseni pankkikorkoa oli soviteltu eli muutettu. Hän oli tällaista menettelyä vastaan. Mutta se oli eri asia. Siitä ei puhuttu tapaamisen yhteydessä.

Itse ongelma on ollut sata vuotta kiihkeä keskustelun aihe. Englanniksi sen nimi on ”judicial activism”. Jos lainsäädäntö on heikkoa, voiko tuomioistuin lähteä pyrkimään omin neuvoin parempaan ja oikeudenmukaisempaan tulokseen?

Kysymys sopii ikuisuuskeskusteluun, koska siihen ei taatusti ole selvää vastausta.

Vaikka Suomen korkein oikeus on ollut perinteisesti hyvin kesy, meilläkin on tehty tätä, muun muassa aikoinaan grynderijutuissa. Periaatteessa tuomarit ja asiasta kirjoittaneet torjuvat ajatuksen. Jos laki on huono, tuomari ei mahda mitään.

Pankkikriisin selvittelyissä 1990-luvulla tuli vaikeita ongelmia, jotka johtuivat osittain pankkien tolkuttoman huonoista velkakirja- ja takauslomakkeista ja osittain 1800-luvun (ja 1700-luvun) lainsäädännöstä. Myös pankkien asiakkaita oli pidetty pahasti valon takana.

Koivisto ei pitänyt mitään puhuttelua, vaan keskustelutilaisuuden. Jos asiassa olisi ollut puhuttelun makua, sinne ei olisi tullut ketään KKO:sta. Jos tasavallan presidentti olisi osoittanut halua keskustella korkeimman oikeuden ratkaistavista kysymyksistä, puhe olisi hyytynyt.”

Puolesta

Toinen tunnettu lakitieteen asiantuntija, professori Jyrki Virolainen, joka ei koskaan ole kätkenyt kynttiläänsä vakan alle, antaa palaa täydeltä laidalta:  http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/

”… 2. Keskustelutilaisuudesta laadittu 36-sivuinen muistio on ollut salainen 21 vuotta. Valtakunnassa taitaa olla ainoastaan yksi vielä salaisempi asiakirja nimittäin Tiitisen lista - sekin on muuten Mauno Koiviston määräyksestä Supon kassakaappin piilotettu.  Mauno Koiviston presidenttikauden jälkeen presidentti Tarja Halonen päätti - Koiviston kehotuksesta tietenkin - määrätä muistion edelleen salaiseksi. Nyt muistio on siirretty tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon, josta Yle Uuutiset on saanut sen luettavakseen. Ks. http://yle.fi/uutiset/salattu_muistio_valottaa_koiviston_tuomioistuin-kritiikkia_pankkikiistoissa/6807049

3.
Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata. Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin "ymmärrettäisiin" niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.

4. Ja katso:  Näin myös tapahtui, eli presidentti Koivisto arvovaltainen kannanotto ja asiaan puuttuminen tepsi ja toteutui. Kuten julkisuudessa on usein kerrottu ja todistettu, tuomioistuinten linja pankkeja koskevissa oikeusjutuissa muuttui aina korkeinta oikeutta myöten ja pankkeja alettiin ymmärtää niin hyvin, että Koiviston konklaavin jälkeen pankit eivät enää juuri hävinneet oikeudenkäyntejä, joissa ne olivat asianosaisina.

5. Nyt jälkeenpäin useat konklaavin kutsutut lakimiehet ovat vähätelleet neuvonpidon todellista tarkoitusta ja Koiviston sanoman merkitystä. ..”

Luonnollista on, että kukaan, joka on osallistunut tuollaiseen ”käskynjakoon” – sikäli kuin kyseessä oli sellainen – ei jälkeenpäin suin surmin halua myöntää osallistumistaan.  Ja kun osanottajalistalta nimi löytyy, niin ainut keino liudentaa häpeää on kieltää kokoontumisen todellinen ”idea” ja kaikin tavoin kuurata se kutakuinkin merkityksettömäksi ”nollatapaamiseksi”. 

Puolesta

Miksi presidentti sitten vaivaisi noin laajaa porukkaa istuntoon, ellei sillä ollut jotain tavoitetta?  Eli kuten Koivisto on jossain aivan toisessa yhteydessä todennut: Pitää olla asiaa ja pitää olla taitoa sanoa se.  Aihetodisteet valitettavasti melkoisella painollaan tuntuvat todistavan, että tuona iltana Koivistolla oli paitsi ”asiaa myös taitoa sanoa se”.



Puolesta

 

Kiinnostavaa on, että ulkoministeri Erkki Tuomioja, arvioidesaan Antti-Pekka Pietilän pankkikriisi-kirjan (Pankkikriisin peitellyt paperit) vuonna 2008 ottaa aivan nimellisarvostaan Pietilän kertoman Koiviston roolista pankkikriisin juridisten linjausten kummisetänä.  Näin Tuomioja arvioidessaan kirjablogissaan Pietilän kirjaa:


”Konttisen lailla Pietilä käy myös lävitse presidentti Koiviston roolin pankkien pelastusoperaation
kulissimiehenä. Koivisto ei ainoastaan ottanut julkisestikin jyrkästi
kantaa pankkien puolesta niiden velallisia vastaan, vaan myös järjesti
oikeushistoriallisesti ainutlaatuisen puhuttelun presidentinlinnassa eräille
korkeimman oikeuden jäsenille ja muille oikeuslaitoksen johtaville tuomareille
ja alan huippujuristeille. Tilaisuuden jälkeen KKO:n linja muuttui ja se
asettui uusissa ratkaisuissaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta pankkien
puolelle velallisia vastaan.” 

 http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1534&category=3 

 

Jatkotoimet

Asia on niin kipeä, merkittävä ja kansallisesti olennainen, että se on selvitettävä perinjuurin. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Kannattaa myös kuunnella, mitä Kjeld Möller, asiaa paljon tutkinut toimittaja asiasta kertoo. Kelle yritti Kauppakorkeakoulusta tohtoriksi pankkikriisin arvopaperistamisen selvityksellään, mutta Koivisto torppasi sen Klaus Wariksen (silloinen kansleri) kautta. Ei tullut Mölleristä tohtoria, vaan kapuloita tuli rattaisiin sitä enemmän.

Kellen haastattelu tässä lehdessä: myös http://karjalankuvalehti.com/KarjalanKuvalehti/ind... KKL no 6/2011, sivut 44-51

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Se on ainakin selvää, että tämän kriisi tuhosi lukemattoman määrän ihmisiä. Moni menetti omaisuutensa, joku terveytensä ja kovin moni myöskin henkensä.
Suuri määrä yrityksiä tuhottiin, sellaisiakin, joilla olisi ollut täydet jatkumisen edellytykset.
Mitä todennäköisemmin Koiviston kannalla oli huomattava merkitys.

Ellen aivan väärin muista oli Mauno Koivistolla merkittävä panos myös
Ilmajokisen Vesi-Seppojen konkurssissa. Tällä firmallahan oli valmiina merkittävät sopimukset Irakin kanssa. Kauko Parkkisen mukaan -hän kirjoitti kaksi kirjaa firman konkurssista - konkurssia edesauttoivat
silloinen pääministeri, Postipankin hallituksen puheenjohtaja Mauno Koivisto, kauppa ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist sekä kansliapäällikkö, Vientitakuulaitoksen hallituksen puheenjohtaja Bror Wahlroos. Vesi-Sepot olivat ilmeisesti astuneet liian isoille varpaille.
Konkurssin tarkoituksena oli saada urakat Lohja Oy:lle ja Rakennuskunta Hakalle.

Jos tuotakin asiaa miettii, niin on hyvin mahdollista, että Mauno Koivisto on tuossa blogistin mainitsemassa asiassa ollut hyvinkin aktiivinen ja vaikuttanut taustalla siihen, mitä sittemmin tapahtui!

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

jouko viitala 10.9.2013 17:39. Kyllä, tuho on ollut hirvittävä. Professori Arto Lahti sanoo, että 60 000 yritystä likvidoitiin, 500 000 ihmistä jäi työttömiksi.

Ne luvut, mitä olen saanut - ja mitä käyttänyt, ovat: 40 000 yritystä likvidoitiin, useimmat niistä tahallisesti ilman perusteita. 400 000 ihmistä joutui baaria-luokkaan. 14-15 000 ihmistä teki itsemurhan. Kun tilastoja katsoo, tämä viimeksi mainittu ei hyppää silmille muutoin kuin erittäin korkeina itsemurhalukuina usean vuoden aikana. http://www.findikaattori.fi/fi/10

Koivistolla oli erittäin iso osuus asiassa. Luulen, että kun aika on Koivistosta jättänyt, muutaman vuoden kuluttua alkaa ankara kritiikki häntä kohtaan. Minusta olisi parempi, että hän olisi itse vastaamassa siihen, vaikka eihän hän enää halua esim. pankkikriisin uhriasioihin koskea.

Kauko Parkkinen on kirjoittanut - tapansa mukaan - suoria sanoja Vesi-Sepon laillisesta murhasta, kuten monesta muustakin asiasta. Tunsin Seppo Hautalan, hän oli hieno mies, mutta astui liian monen isokenkäisen varpaille.

Se minusta on hyvin autoa, että suomalaiset ovat ja pysyvät uhrikansana. Ei nousta kunnolla näitä vääryyksiä vastaan. Aivan kuin annettaisiin lupa, että kyllä meitä saa kurmottaa ja kerta toisensa jälkeen omaisuutemme ottaa.

Niin ilmeisesti tämäkin hallitus on ajatellut, kun se alkoi lahjoittaa rahaa ja takauksia eteläisen Euroopan korruptiomaille. Mutta keneltä rahat nyt voidaan ottaa? Rikkaimmilta niitä ei koskaan oteta, yrittäjiä ei voida nyt laittaa loputtomasti konkurssiin ja sitä kautta maksattaa virheistä. Joten veronmaksajat yleisesti maksakoot.

Olisi aika vaihtaa hallitsevat hermannit toisiin, ennen kuin olemme täydellisesti suossa. Jäljet pelottavat.

Pentti Juhani Järvinen

Tuohon "monet menettivät henkensä" voi hyvin lisätä, että muutamia ilmeisesti murhattiin, joitakin yritettiin pakottaa omituisiin diskreditointeihin, ehkä itsemurhiin niiden tuloksena. Näistä asioista syytettiin yleisesti Kekkosta ja hänen ikiomaa kannatuspuljuaan. Mutta kun Koivisto tuli muka muutoksen tuojana valtaan, niin tilanne osoittautui heti täysin samaksi. Ainoa muutos oli, että Kepun öykkärit korvattin Demareiden oveluuksilla. Eli kun Kepu paljasti "kommunisteja" KGB:n kanssa sulassa yhteistyössä, panemalla mm. pystyyn Supon etsiville "tapaamisia kadulla," niin Koiviston aikana KGB ja GRU saivat kuunnella puhelimia ja asuntoja ja sukulaisia manipuloitiin esitämään kiintoisia kysymyksiä, minkä jälkeen heidät leimattiin "oikeistolaisiksi." Tätä peliä harrastettiin juuri Koiviston alla mm. Palmen Demareiden kanssa Ruotsissa, ml. kun se oli maanpetoksellista. Muutama tuhat konkurssia sen jälkeen itsemurhineen on ihan luonnollinen jatko näille demarisotureille, kuten Koivisto & Co.

Käyttäjän KristinaKalliojarvi kuva
Kristiina Kalliojärvi

Veikko Saksi, tuota uhrikansa mentalitettia olen minäkin, usein myös tällä sivustolla, ihmetellyt. Ja jälki on todella niin pelottavaa, että aivan välttämättä olisi nyt löydettävä se viisastenkivi, jolla suomalaiset saataisiin suuttumaan ja ravisteltua pois tästä liian kauan jatkuneesta apatiasta.

Jos nuo 90-luvun pankkikriisin tapahtumat olisi lain ja oikeuden mukaan aikanaan pohjamutiaan myöden selvitetty, emme myöskään tänä päivänä olisi tässä suossa missä nyt olemme. Mutta laillisuus on nyky-Suomesta kadoksissa. Oikeuslaitoksen riippumattomuus on hävitetty ja valtaapitävät pystyvät käyttämään oikeuslaitosta omana käsikassaranaan. Perustuslakivaliokunta on ajatuksena naurettava, päättäjät valvovat itse toimiensa laillisuutta. Ja oikeusasiamiehelle saisi ilmeisesti tehdä vaikka kantelun kansanmurhasta, todisteineen, ja vastaus olisi vain "ei aihetta toimenpiteisiin." No, loppu nyt meni vähän kärjistyksen puolelle, mutta läheltä liipppaa.

Olli Polli

"Kolme pahinta ympäristömyrkkyä ovat DDT, PCB ja SDP." Juice Leskinen

http://www.youtube.com/watch?v=hZ0stnwA87o

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Kristiina Kalliojärvi 10.9.2013 18:37. Kirjoitan juuri 80 maahan leviävään englanninkieliseen lehteen juttua suomettumsisesta ja finnofobiasta. Nämä käsitteet osittain selvittävät tuota meille käsittämätöntä ja täysin järjestöntä uhrimentaliteettia.

Tämä uhrimieli näkyy kaikessa. Otan muutaman vanhan esimerkin. Sotasyyllisyystuomiot ovat perustuslain vastaisia ja täysin valheellisia. Silti valtiojohto haluaa enintään rehabilitoida tuomitut eli myöntää tuomiot oikeiksi ja palauttaa kunnian.

Karjalan palautuksesta, edes win-win -muodossa, ei saisi puhua lainkaan. Olisihan se kauheaa, jos allekirjoitattua sopimusta vastaan toimittaisiin. Ei se mitään, että kyse oli puhtaasta väkivaltasopimuksesta ja neuvostodiktaatista.

Tiitisen listaa ei saa julkistaa. Vielä vähemmän saa puhua KGB-listasta, josta kyllä löytyy vieläkin vallassa olevien poliitikkojen nimiä.

Kristiina, jos voisi sanoa, että kärjistit, niin olisi oikein hyvä. Valitettavasti niin ei voi sanoa, siihen ei ole perusteita. Perustuslakivaliokunta on poliittinen elin, ei se tuomitse ketään muuta kuin poliittiset vastustajat ja joskus jonkun näytöksen vuoksi. Oikeusasiamies, oikeuskansleri ym. ovat turhia elimiä, koska ne suosivat laittoman tilan ylläpitämistä.

Paljon olisi kirveelle töitä. Olen usein miettinyt, kuinka ihmeen huonoja muut maat ovat, kun tällaisellakin järjettömyydellä pärjää. No, luu tulee vetävän käteen. Se tuli aikanaan Neuvostoliitolle ja se tulee Venäjän federaatiolle. Mutta niin se tulee Suomellekin.

Kysymys siitä, miten ihmiset - äänestäjät - herätetään, on aivan keskeinen.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Kun ylläolevia juttuja miettii, niin ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että valta ja ahneus tuhoaa ihmisen moraalin. Oma ja puolueen etu menee kaiken ylitse.

Moni nykyihminen pitää Kekkosta kaiken pahan alkuna ja juurena. Taitaa vain olla, että kun hänen seuraajiensa asioita entistä enemmän tulee julki, niin vähintään yhtä "pahoja", ellei vielä pahempia heistä löytyy.

Julkinen kuva Koivistosta joviaalina myhäilijänä, ei taida olla kovinkaan oikea. Nimenomaan taloudellisella puolellä näyttää Koivisto käyttäneen valtaansa, eikä suinkaan koko Suomen eduksi, vaan itsensä ja tuttujensa.

Tässäkin näkyy vanha sanonta, joka tietoa lisää se tuskaa lisää! Ja nimenomaan tietoisuus päättäjiemme moraalista tuntuu tuovan koko ajan ikäviä tietoja

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

jouko viitala 11.9.2013 14:12. Niin näyttää tekevän. Eihän tuota tarvitse katsoa kuin nykyistä pääministeriä ja valtionvarainministeriä.

Olen yrittänyt luoda kuvaa siitä, mikä Kekkonen kaikkiaan oli. Se on selvä, että hän oli opportunisti, kova peluri, itseään ylivertaisena pitävä. Mutta silti sieltä alta kuultaa aina isänmaallisuus. Hän uskoi, että hänen toimensa olivat isänmaan parhaaksi, myös takin kääntäminen Pekka Peitsestä politiikka-Kekkoseen.

Koivisto oli järkyttävä presidentti. Kaikkein pahinta on se, etteivät ihmiset sitä ole vieläkään huomanneet. Hän esiintyi talousmiehenä ja pankkimiehenä, vaikka ei ollut kumpaakaan. Hän esiintyi kaukopartiomiehenä, mutta saman porukan kaverit eivät hänestä ylistäviä sanoja ole sanoneet.

Koivisto hurmasi otsakiehkurallaan kokoomusnaiset - ja monet muutkin naiset - niin, että he valitsivat hänet presidentiksi. Aivan samoin kuin Halosen, pääasiassa siksi, että hänen sanotaan olevan nainen.

Olen muodostanut sellaisen kuvan, että Koivisto on Suomen ylivoimaisesti kallein presidentti, Halonen heikoin. Pääministereistä näyttää Katainen saavuttaneen melko pohjanoteerauksen, vaikka ei esim. Harri Holkeria kannata ainakaan kehua.

On todella harmillista, että suomalaisista johtajista täytyy käyttää näin negatiivisia mainintoja, mutta ei totuus valehtelulla mihinkään muutu. Kyllä, tieto lisää tuskaa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Tässä konklaavin taustaa...

Klikkaa asialliseen keskusteluun
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=5985719

Olenko ainoa kansalainen, joka sanoo Koiviston toimintaa valtiopetokseksi?

Terveisin
Jorma Jaakkola
Kotisivu:
http://jormajaakkola.fi/valtiopetokset%20Suomessa

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset