Veikko Huuska

Suomi ja suomalaiset sotavangit Neuvosto-propagandan syynissä 1939-1941

Suomi ja suomalaiset sotavangit Neuvosto-propagandan syynissä 1939-1941

 

Johdatus artikkelin sisältöön

 

Seuraavat otteet ja selostukset ovat suoria sitaatteja Jahvetin eli Yrjö Kilpeläisen toimittamasta kokoelmasta ”Suomi Neuvostoliiton radiossa” (Suomen Kirja, Helsinki, 1942). 

 

”Jos boshevikkien radiopropaganda oli Suomeen päin ollut aktiivista jo normaalina aikana, niin erikoisen merkityksen se sai syksyllä 1939, jolloin Neuvostoliitto oli päättänyt ryhtyä otollisen kansainvälisen tilanteen vallitessa sanoista tekoihin, tuhotakseen Suomen itsenäisyyden ja saavuttaakseen yhden tärkeän alkuportaan tiellään maailman herruuteen”, kirjoittaa Jahvetti kirjan esipuheessa. 

 

Radion voimasta mielipiteenmuodostajana Jahvetti toteaa:

 

”Radiopropagandan, jota voitiin harjoittaa suoraan rajan takaa, ilman Suomessa kiinnijoutumisen vaarassa olevia agentteja, luultiin tarjoavan loistavat mahdollisuudet kommunistisen toiminnan tukemiseksi välittömästi Neuvostoliitosta käsin. 

 

Ja niin joutui maamme [jo] rauhan aikana jatkuvan suomenkielisen radiohyökkäyksen kohteeksi, jota palveli lähinnä sitä varten rakennettu Petroskoin radioasema, Leningradin ja Moskovan sitä tarpeen vaatiessa tukiessa.

 

Poikkeuksellisissa oloissa tuolla säännöllisellä ja alati toistuvalla propagandalla oli huomattava merkitys.  Olihan kommunistien julkinen toiminta meillä kielletty 1930-luvulla.  Radiopropaganda oli siis ainoa keino yhteyden saavuttamiseksi suuriin joukkoihin niiden muutamien naamioitujen julkaisujen lisäksi, jotka ”vasemmistolaisuuden” varjolla työskentelivät kommunismin hyväksi.

 

Muistettakoon lisäksi myöskin niitä noin 12.000 onnetonta, jotka pulavuosina lähinnä juuri radiossa kuultuun Neuvostoliiton olojen kaunomaalaukseen uskoen jättivät isänmaansa ja menivät salateitse itärajan yli.  Vain harvat heistä pääsivät monien vaikeuksien ja pettymyksien jälkeen takaisin Suomeen.  Neuvostoliitto ei missään vaiheessa, ei esimerkiksi Moskovan rauhan teon yhteydessä suostunut palauttamaan jäljellä olevia, sillä he tietäisivät varmaankin liian paljon bolshevistisen paratiisin elämästä.”

 

Alempana esitettävä aineisto on valitut osat siitä laajasta aineistosta, joka vuoden 1939 mittaan ja sittemmin sotatilan alettua kuunteluyksikköjen toimesta koottiin Neuvostoliiton Suomeen suuntaamista radiolähetyksistä.  Erityisenä tarkastelun kohteena tänään meillä ovat suomalaiset sotavangit ja heihin liittyvä aineisto eetteriin toimitetussa Neuvostopropagandassa.

 

Sotavankeja koskevan kirjavan aineiston syntyä Jahvetti luonnehtii seuraavasti:

 

”Ylimalkaisten [Suomen yhteiskunnan ja kansan elinolojen kurjuutta koskevien] väitteiden lisäksi on esitetty Suomen tai ulkomaisen lehdistön kirjoituksia sopivasi värittämällä sekä ”sotavankien” kertomuksia tai kotirintamalta tulleita kirjeitä.  Sotavankikertomukset, joita yleensä on runsaasti käytetty, syntyvät tavallisesti bolshevikkien omassa propagandapajassa joko puhtaan mielikuvituksen tuotteena tai käytetään niissä lisäaineistona kaatuneilta löydettyjä, kotirintamalta tulleita kirjeitä tai joltakin yksiköltä kaapattuja virallisia asiapapereita.  Ja tietysti joukossa saattaa olla kommunistien rauhanaikaisia agentteja, jotka sopivassa tilaisuudessa ovat loikanneet linjojen yli ja pettävät maansa ja aseveljensä palvellessaan isäntiään tällä tavoin”.

 

Pientä lisäväriä tuo ja mielipidevaikuttamisen tasoa kuvastavat välitekstit, joiksi olen valinnut eräitä kaikkein korneimpia vedätyksiä.

 

13.11.1939; Pari päivää ennen Moskovan neuvottelujen katkeamista tiedotti Moskovan radio Suomen oloista mm. seuraavaa:

 

”Armeijassa tapahtuu päivittäin karkaamisia sekä kahakoita reserviläisten ja suojeluskuntalaisten välillä.  Suojeluskuntalaiset ovat sotaisalla kannalla Moskovaan nähden, mutta reserviläiset eivät odota hyökkäystä Neuvostoliiton taholta.  Tämän takia esiintyy molempien ryhmien kesken riitaisuuksia, jopa verisiä yhteenottoja.  Yhä enemmän, jopa virallisissakin piireissä, aletaan puhua, että hallitus ”liioittelee tilanteen vakavuutta sekä että se on ollut aivan liian hermostunut jne”.

 

19.11.1939 Moskovan radio luki lauantai-iltana Helsingistä edellisenä päivänä lähetetyn kirjeen, jossa kerrotaan, kuinka Helsingin lehdet provosoivat sotaa.  Itä-Suomi on aivan sotainen ulkoasultaan, Viipuri on pimeä ja kaikki toimenpiteet osoittavat, että maassa on sota.  Ihmiset ovat synkännäköisiä ja vaiteliaita, kaupungin ulkopuolelle ja etäämpänä on kaivettu ampumahautoja.  Mitä lähemmäksi rajaa tullaan, huomaa, että kaikki on valmista sotaa varten. Miksi on täällä synkkää ja tuolla toisella puolella valoisaa ja eloisaa?  Leningrad on valaistu ja siellä on säännöllinen elämä.  Rajan tällä puolen on sota, toisella puolen rauha.  Jos Suomi yhä jatkaa tähän tapaan, voi se havaita olevansa luisuvalla pinnalla.  Kuitenkin on jo havaittavissa demobilisointia.

 

20.11.1939 Leningradin radio:

Radio ilmoittaa Kauppalehden kirjoittavan, että ”Tampereella on likvidoitu 1500 ateistia”.

 

22.11.1939 Leningradin radio:

”Helsingissä vallitsee hirvittävä lavantautiepidemia”.

[Jatkosodan aikana propaganda varoitteli spitaalivaarasta, koska muka Virossa olivat spitaalitautiset päässeet pakenemaan sairaalasta ja levittivät hirvittävää sairautta saksalaisiin ja heidän välityksellään Suomeen. VH]

 

27.11.1939, kello 10.oo Leningradin radio:

Moskovan Stalin-tehtaan työläisillä oli kokous heti väitetyn Karjalan kannaksella tapahtuneen rajaloukkauksen tultua tiedoksi [tarkoittaa ns. Mainilan laukauksia, tuota hyvin tunnettua neuvosto-provokaatiota, ja sen tiimoilta selvästikin ennalta valmisteltuja ”masinointikokouksia”, VH].  Kokous [kuinka ollakaan!, VH] radioitiin, jolloin kuultiin saman nais- ja miesäänen vuorotellen kuin paperisti lukien puhuvan seuraavasti.

 

Nainen: ”Suomen hallitus kuljettaa kansansa perikatoa kohti.  SSSR:n politiikka sitä vastoin on rauhanpolitiikkaa.  Työläiset ja kansa Leningradissa ovat sielunsa syvyyksiin saakka järkyttyneitä tämän provokatorisen sotahaasteen johdosta”.

 

Mies: ”Puolan sotilasviranomaiset väittivät aikoinaan, että Neuvosto-Venäjän tankit ovat vanerista, mutta vaikeaksipa kävi heidän olonsa, kun tankkimme vyöryivät rajan yli ja Puola vajosi kasaan kuin korttitalo.  Kauhunomaisen pelon vallassa pakenivat puolalaiset soturit nähdessään Sovjetin valtavat sotakoneet.  Niin on laita myös Suomen sotilaspiirien.  Nekin aliarvioivat meidät, mutta syyttäkööt itseään, jos pakottavat punaisen armeijan näyttämään voimansa”.

 

28.11.1939 kello 17.oo Leningradin radio:

”Kannaksen provokation johdosta vahvistamme yhä puolustustamme ja sotilaallista voimaamme.  Isämme ja poikamme puolustavat rajojamme.  Jos suomalaiset jatkavat alkamaansa tapaan, saavat he vaikean läksyn luettavakseen.  Annetaanpa suomalaisten narrien nähdä, että 180 miljoonaa kyllä lakaisee maan pinnalta sellaiset houkat, jotka eivät ymmärrä antaa meidän olla rauhassa.  Muistettakoon vuodet 1922, jolloin punaiset Antikaisen johdolla löivät valkoiset Karjalassa.  Antakaa meidän olla rauhassa, niin mekään emme koske teihin.”

 

Neuvostoliitto syytti Suomea toistuvasti rajaloukkauksista.  Mahdollisuuskin sellaiseen, edes vahingossa, haluttiin torjua Päämajan määräyksellä, jolla käskettiin vetäytyä tietyn matkan päähän rajasta selkkausten välttämiseksi.  Tästä huolimatta neuvosto-propaganda kehitteli synteettisiä raporttejaan:

 

28.11.1939 kello 23.50 Moskovan radio:

Suomalaisten joukko-osasto teki tänään hyökkäyksen, jolloin me ensin peräydyimme, mutta saatuamme apua, heitimme vihollisen rajan yli.  Vangituilta kolmelta sotilaalta otettiin kaksi kivääriä, yksi revolveri, kaksi kiikaria ja valopistooli.  Klo 18.oo ammuttiin kukkulan 204,3 kohdalla meitä kohti viisi kiväärinlaukausta, joihin emme vastanneet.  Suomalaiset ampuivat Käsnäselän suunnalla kaksi tykinlaukausta, jotka räjähtivät meidän alueellamme 500 m kukkulasta 357 länteen Kolatselästä.

(Jahvetin kommentti: Siis vanha venäläinen toimintaohje: Pane omat rikoksesi toisen syyksi, niin sinua ei epäillä.  Neuvottelujen aikana tapahtuneiden kymmenien rajaloukkausten lisäksi olivat näet bolshevikit tehneet näinä päivinä yhä uusia samanlaisia, mm. ylittäneet rajan marraskuun 29. päivänä Pummangin luona Petsamossa ja vieneet sieltä mukanaan kolme suomalaista rajavartijaa. J.)

 

29.11.1939 kello 5:oo

luettiin Leningradin radiossa mm. Suomen nootti sekä väitettiin bulgarialaisen ”Zarja” –lehden kirjeenvaihtajan ilmoittaneen, että Helsingissä on toimeenpantu suuria neuvostovastaisia mielenosoituksia. 

 

30.11.1939 Moskovan ja Leningradin radiot:

Suomen presidentin roistomainen ilmoitus.  Suomen presidentti julistaa maan sotatilaan.

 

3.12.1939 kello 8:oo Moskovan radio:

luetaan otteita sanomalehdistä: Silminnäkijän vaikutelmia rintamalta;

…Sota on alkanut.  Olemme tehneet havaintoja suomalaisten sotilaiden elämästä ja oloista.  He asuvat kuin eläimet juoksuhaudoissaan ja koettavat kaikin keinoin salata meiltä olemassaolonsa.  Kuitenkin ovat heidän hommansa meille hyvin tunnettuja.  Olemme huomanneet heidän rakentaneen muka heinälatoja.  Seinissä on kuitenkin havaittavissa konekivääriaukkoja.  Heillä on muitakin rosvomaisia tapoja, ampuvat väijyksistä, puista yms., mutta tämänkin olemme keksineet.

 

3.12.1939 Moskovan radio:

Silminnäkijän vaikutelmia…:

Klo 10:15 ilmestyvät lentokoneemme.  Suomalaisia lentokoneita ei näkynyt ollenkaan.  Suomalaiset käyttivät kaasua (klooripikriiniä), jonka kemistimme teki vaarattomaksi. 

 

5.12.1939 Venäjän radiot:

Taistelukuvauksia:

…kun suomalaiset joutuvat tulen alaisiksi he joutuvat paniikin valtaan ja juoksevat metsään.  Erään taistelun jälkeen olivat punasotilaat ”hymyillen” katselleen suomalaisten jälkeensä jättämiä tavaroita.  Mm. jossakin kiväärissä hihnan sijasta ollut nuora oli heitä ilahduttanut.  [tark.: nuora = pakettinaru kiväärin hihnana, VH]

 

8.12.1939 Moskovan radio:

Esitetään kuvaus venäläisistä lentäjistä Viipurin yläpuolella, mistä he näkivät, miten ”he säästivät sähkölaitokset ja tuhosivat ainoastaan johdon, joka vei rintaman piikkilanka-aitoihin.  Venäläiset lentäjät ihmettelivät, minkälainen käsitys Rooseveltin vetoomuksen mukaan Amerikassa mahtaa olla neuvostolentäjistä.  [Molotovin kuuluisaksi muodostunut muotoilu kuului:]

”He ovat meidän aikamme todellisia humanisteja”.

 

10.12.1939 Moskovan radio klo 9:oo:

Venäläiset ovat katkaisseet yhteyden Nurmes-Joensuu sekä saapuvat pian Ruotsin rajalle, ja katkaisevat myös yhteyden Haaparanta-Tornio.  Vaikka Suomi linnoittaa Ahvenanmaan, se ei voi katkaista hyökkäystä Pohjanlahdelle.

 

Neuvostoliiton sotatoimien ei odoteta kestävän kuin 8 päivää.  Yksinomaan huono sää on ollut syynä hitaaseen etenemiseen.

 

Petsamon ja Terijoen asukkaat ovat pohtineet Kuusisen hallituksen pätevyyttä ja tulleet siihen tulokseen, että se on ainoa oikea hallitus.

 

10.12.1939 Moskovan radio klo 02.oo:

Ylitettyään Taipaleenjoen venäläiset etenevät Käkisalmea kohti.

 

14.12.1939 klo 12.oo Moskovan radio:

Leningradin päämaja ilmoittaa venäläisten joukkojen edenneen kaikilla suunnilla.

Uhtuan suunnalla he ovat vallanneet Matkajärven kauppalan, joka sijaitsee 92 km Venäjän rajalta.

 

16.12.1939 Moskovan radio klo 17:2o:

Luetaan kirje Punaiselle Armeijalle:

”Sotilaat, jotka taistelette koko maailman rauhan puolesta, taistelkaa vapauttaaksenne kiusattu Suomen kansa sorrosta.” 

Sitten seuraa selostus Suomen vesiperäisestä maanlaadusta.

”Suomalaiset joukot esiintyvät viekkaasti asettaen esteitä hyökkäysvaunujen tielle.  He käyttävät hyväkseen kaikkia mahdollisuuksia, kanavia ja kiviä.  Punainen Armeija on murtanut Maginot-linjan.”

 

17.12.1939 Moskovan radio:

Väestöä pakoitetaan [suojeluskuntalaisten toimesta, VH] siirtymään kotipaikkakunniltaan.  Elleivät he tottele, ammutaan heidät armotta. 

 

17.12.1939 Moskovan radio:

TASS ilmoittaa seuraavaa:

TASS on valtuutettu antamaan arvovaltaisten piirien arvostelun Kansainliiton päätöksestä.  Kansainliitto teki 14.12. päätöksen Neuvostoliiton erottamisesta Kansainliitosta tuomiten sen ”toimenpiteet” Suomea vastaan. 

 

Tämä naurettava päätös voi vain häväistä sen taitamattomia tekijöitä.  Englannin ja Ranskan imperialistisilla piireillä, jotka ovat alistaneet valtansa alle suunnattomia alueita Aasiassa ja Afrikassa, ei ole oikeutta tuomita Venäjää, varsinkin kun ne aivan hiljakkoin hylkäsivät Saksan tekemän rauhanehdotuksen.  Heidän poliittinen periaatteensa on ”sodan jatkaminen voitokkaaseen loppuun asti”.  Pitäisi pakoittaa heitä olemaan vaatimattomampia. 

 

Sitäpaitsi Neuvostovenäjän ja Suomen demokraattisen tasavallan suhteet ovat järjestyksessä tavalla, joka turvaa Suomen itsenäisyyden. 

 

Kuten tunnettua, luovuttaa Neuvostoliitto Suomelle 70.000 [neliö]kilometriä 100.000 henkeen nousevine asukaslukumäärineen, Suomen 4.000 [neliö]kilometriä ja 20.000 asukasta vastaan.  Tätäkö on pidettävä hyökkäyskäsitteen peruselementtinä.  [Toisaalla julkaistu ”Molotovin-Kuusisen sopimus” – eli Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön ja ”Suomen kansanvaltaisen hallituksen” välinen ”sopimus”, jonka Molotov ja Kuusinen allekirjoittivat 2. päivä joulukuuta 1939 Moskovan kaupungissa, siltä osin kuin se koskee erinäisten alueiden toisen sopimusosapuolen valtioyhteyteen liittämistä, ei puhu mitään kyseisten alueiden väestön kohtalosta; evakuoidaanko heidät alueilta ennen toiseen valtaan liittämistä, vai seuraavatko he kaupan mukana naapurimaan alaisuuteen.  Näillä radiolähetyksillä neuvostojohto julkitoi kantansa, että ko. maat siirtyvät ”väkineen” – eivät ”tyhjinä”.  Näin havaitaan, että Molotovin-Kuusisen sopimus olisi tuonut Suomen yhteyteen noin 100.000 Neuvostoliiton alamaista ja vienyt pois n. 20.000. VH]

 

Jos olisi kysymys Englannista ja Ranskasta, he yksinkertaisesti anastaisivat Suomen, kuten he ennen ovat anastaneet muita alueita.

 

Lisäksi on otettava huomioon, että Suomen ja Venäjän yhteinen avunanto- ja ystävyyssopimus takaavat rauhan.  Neuvostoliittoa ei kiinnosta sota Suomea vastaan.  Ainoastaan Mannerheimin klikki on pakottanut Suomen sotaan vastoin Suomen kansan tahtoa. 

 

Kansainliiton päätös ei tarkoita Suomen kansan auttamista, vaan sodan ylläpitämistä.  Herrat imperialistit käyvät sen ainoan vallan kimppuun, joka pystyy vastustamaan Kansainliittoa.  Tämäpä voi olla Neuvostoliitolle eduksi, se kun vapautuu velvollisuuksistaan ja moraalisesta vastuusta Kansainliiton kunniattomiin tekoihin nähden.  Tämä vastuu lankeaa Kansainliiton ja englantilais-ranskalaisten johtajien päiden päälle.  Mutta Neuvostoliitolla tulee olemaan vapaat kädet.

 

18.12.1939 Moskovan radio:

..täytyy myöntää, ettei Neuvostoliiton ja Suomen välinen sopimus [Molotovin-Kuusisen sopimus, VH] ole todisteena hyökkäyksestä, vaan päinvastoin Neuvostoliiton rauhallisesta ja ystävällisestä politiikasta Suomeen nähden, minkä päämääränä on Suomen riippumattomuuden turvaaminen ja sen mahdin tehostaminen aluelaajennuksen tietä. 

…Neuvostoliitto ei käy eikä halua käydä sotaa Suomea vastaan.

 

18.12.1939 klo 22:oo Moskovan radio:

Ryhmä Amerikan suomalaisia on lähettänyt sähkösanoman Kuusisen hallitukselle. –

”Toivomme, että pelastatte Suomen sodasta, mihin Mannerheimin, Tannerin ym. joukkue on teidät saattanut”. 

Daily Worker” mainitsee useiden kymmenien ammattiliittojen päätöksestä lausua hyväksyminen Neuvostoliiton Suomelle antaman avun johdosta.

TASS väittää Kansainliiton päätöksen tähtäävän sotarintaman laajentamiseen.

 

Stalinin 60-vuotispäivän aattona 21.12.1939: TASS.

Maassa [Suomessa] vallitse Mannerheimin roskajoukon kauhea terrori.  Asukkaiden kohtalo riippuu kokonaan Mannerheimin mielivallasta.  Asukkaat viedään mukaan väkisin.  Tuhansia ihmisiä on taivasalla.  Tiet ovat täynnä ruumiita.  Aftonbladetin kirjeenvaihtaja tapasi itkevän talonpojan, jonka koti oli poltettu ja vaimoa ja lapset kuljetettu pois eri tahoille.  Suomalaiset ovat polttaneet kymmeniä kyliä.  Salmijärven he ovat tasoittaneet maan tasalle.

 

22.12.1939 klo 01:oo Moskovan radio:

On todettu, että [puna-armeijan] joukot ovat toimineet menestyksellisesti. …

Kuluneena aikana on suomalaisia vangittu 18 upseeria, 105 aliupseeria, 1302 sotamiestä.  He ovat menettäneet 35 tykkiä, 200 konekivääriä, 3000 kivääriä, 21 miinanheittäjää, 220 kranaatinheittäjää, 7 panssarivaunua. 

 

Venäläisten omat menetykset ovat 1823 kaatunutta ja 7000 haavoittunutta.  Suomalaisten tappiot 2200 kaatunutta miehittämillämme alueilla.  Lisäksi on kaatunut suomalaisia rintaman toisella puolella.  Haavoittuneita suomalaisia on 10.000. 

 

25.12.1939 klo 11:3o Moskovan radio:

Luettiin Stalinin Kuusiselle lähettämä vastaussähkösanoma, joka kuului:

”Kiitän Teitä onnittelusta.  Toivon Suomen kansalle ja Suomen kansanhallitukselle pikaista voittoa Tannerin ja Mannerheimin koplasta”.  [Huomaa ”Tannerheimin koplan” nimien järjestys, Tanner ensimmäisenä, VH].

 

25.12.1939 klo 12:25 Moskovan radio – samalla aaltopituudella kuin Lahden Suomessa lähettämät STT:n uutiset:

Suomen kansanarmeijan sotilaat vannoivat sotilasvalan Stalinin 60-vuotispäivänä. 

”Ei ole pyhempää ja urhoollisempaa taistelua kuin Suomen kansanarmeijan taistelu”.

Suomen kansanarmeijan valankaavassa Suomen kansanarmeijan sotilaat lupaavat totella nurkumatta komissaarien ja päällikköjensä määräyksiä.  Valan ovat allekirjoittaneet Kuusinen ja Terijoen hallituksen ulkoministeri Rosenberg. http://fi.wikipedia.org/wiki/Mauritz_Rosenberg

 

Joulupäivästä siirrymme helmikuun alkuun, puna-armeijan suurhyökkäyksen aluspäiviin;

 

4.2.1940 klo 13.oo Moskovan radio:

Valkosuomalainen terrori.

Ruotsiin ja Norjaan joutuneet pakolaiset kertovat joukkovangitsemisista ja kauhuteoista.  Vangittujen joukossa on sos.dem. -puolueen jäseniä.  Myös henkisen työn tekijöitä on vangittu, jotka arvostelivat porvaristoa.  Työläisten ajojahti jatkuu.  Koko maassa vallitsee mielivalta.  Koteja poltetaan ja ryöstetään.  Upseeripaholaiset kiihoittavat sotilaitaan.  Suojeluskunta ja alipäällystö eivät anna mahdollisuutta keskusteluun.  Vankien teloitukset ovat jokapäiväinen ilmiö.  Valkosuomalaisten armeija on hajoamassa.  Vastarintaa on jo tehtaissa ja armeijassa.  Hätä ja kurjuus on kehittymässä huippuunsa.  Suomen kansa tietää, että Suomen kansanarmeija ja puna-armeija ovat työväen vapauttajia.  Voitto on varma.

 

4.2.1940 Leningradin radio klo 22:oo:

Luemme sotavangiksi joutuneen Kustaa Holmstenin kirjeen:

 

”Tiedän entisestä kokemuksesta, miten kovaa elämä Suomessa on torppareilla.  Entisistä torpan maista piti maksaa kartanonherroille korkeat hinnat.  Rahavalta Suomessa jatkaa kansan pettämistä ja sortamista.  Torppareista tuli velkaisäntiensä orjia.  Puhuttiin torppareitten itsenäistymisestä, mutta kun tuli talouspula, pankit veivät entisten torppareitten talot.  Tiedän, miltä tuntuu elää talossa, jossa on 30 ha viljelysmaata ja 7 ha luonnonniittyä.  Pankkilainaa oli minulla 46.000 smk.  -  Maan puutteen ja velan johdosta sain käydä alituista kampailua huutokauppaa vastaan.  Monen tuhannen Suomen pienviljelijän asema oli yhtä huono kuin minun.  Kun minulla oli vähän laidunmaata, jouduin tekemään heinää kartanonherran vesiperäisistä maista.  Tästä hyvästä olen joutunut poutapäivinä menemään kartanonherran töihin.”

(Suomalaisen pienviljelijän täysiverinen edustaja on siis mies, jolla on 30 ha viljelysmaata ja 7 ha luonnonniittyä.  Allekirjoittanut olisi kuitenkin valmis ottamaan vastaan tällaisen ”pientilan” vaikka sen mukana tulisi mk 46.000:- velkaakin.  Osoittaa bolsujen Suomen olojen tuntemusta, että tällainen ”pienviljelijä” saa poutapäivät tehdä ”kartanonherran” töitä. – J.)

 

Huom.:

HOLMSTÉN, Kustaa Edvard, s. 8.8.1908 Mäntsälä, sotamies, sotilasyksikkö ei viranomaisten tiedossa, joutui sotavangiksi Talvisodassa 19.12.1939.  Kuulusteltiin Siestarjoella NKVD:n etapilla.  Liittyi Kuusisen Armeijaan.  Ei palannut Talvisodan sotavankien palautusjärjestelyissä 1940, vaan jäi omasta tahdostaan Neuvostoliittoon.  Sotilastietojen mukaan loikkasi linjojen yli Neuvostoliiton puolelle oma-aloitteisesti.  Lähde: Teuvo Alava – Dmitri Frolov – Reijo Nikkilä: RUKIVER! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa.

 

Todettakoon, että tunnetuin Talvisodan loikkari Kannaksella oli julkikommunisti, Espanjan sisällissodan Tasavaltalaisarmeijan vapaaehtoinen taistelija, korpraali Paavo Pajunen, s. Orimattilassa, palveli Kannaksella JR 12:n riveissä ja loikkasi etulinjan partiomatkalla; kuulusteltiin Siestarjoella, kuolinpäivää ei tiedetä, mutta Terijoen ns. hallituksen jäsenen on kerrottu todenneen, että kolmijäseninen troikka, joka muodostui Terijoen hallituksen ministereistä (Lehen, Lehtinen, Äikiä), tuomitsi Pajusen vakoilijana kuolemaan ja hänet teloitettiin Siestarjoella Terijoella tammikuussa 1940. 

 

Välirauha

 

Välirauhan aikana radion avulla tapahtuva mielipiteenmuokkaus jatkui.  Naapurin suorittamat rajarikkomukset ja provokaatiot jatkuivat.  Välirauhan aikana Neuvostoliiton rajavartio ja NKVD sieppasi rajalta ainakin 40 suomalaista. [Esimerkiksi: katso Kansallisarkiston/SA Sodissa 1939-1945 –tiedostosta: Koivisto, Eino, Ikaalinen.  Siepattu rajan pinnasta vatiopaikaltaan Tyrjässä vangiksi 1.6.1940 (huomaa päivämäärä!).  Einoa kuulusteltiin pitkään ja hänet vietiin kauas NL:n sisäministeriön vankilaan.  Kaukana kotoa tuoni nouti nuoren miehen elämän 1.7.1943. VH:n huomautus]  http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=01&kuol_a_v=1943&kuol_a_k=07&kuol_l_p=01&kuol_l_v=1943&kuol_l_k=07&enimi=EINO&kunta=0113&haekaikki=0&sort=sy&sivulle=20&haekaikki=1&raportti=1

 

20.1.1941 Petroskoin radio klo 06:2o:

Radio lainaa ruotsinmaalaista Arbertaren –lehteä (Jahvetti luonnehtii sitä: ”puolikommunistinen syndikalistinen pikkulehti”), joka kertoo Suomen armeijan sotilaitten tekevän omalla tavallaan vastarintaa sotakiihoittajille 

 

”Useilla tahoilla”, sanotaan lehden kirjoituksessa, ”erikoisesti Pohjanmaalla [!], jossa asuu rauhaa kannattavaa talonpoikaisväestöä, on tapahtunut sotilaitten karkaamisia.  Niitten seurauksen on ollut lukuisia oikeusjuttuja.  Näitä sotapalveluksesta kieltäytyviä on tuomittu kahdeksikin vuodeksi kuritushuoneeseen.  Myös nämä tuomiot ovat katkeroittaneet väestön mieliä.  Talonpoikaisväestö ei voi ymmärtää, että olisi välttämätöntä tuomita niin ankarasti asevelvollisia, jotka ovat väsyneet pitkään sotapalvelusaikaan eivätkä yleensä tahdo edistää sotapuuhia.  Tämä talonpoikaisjoukkojen mielipide voi muuttua vaaralliseksi vallanpitäjille”. 

[Tätä(kään) hengentuotetta ei kannattaisi kommentoida, mutta kun rinnastus Tuntemattoman stm Salon myöhemmin 16. kesäkuuta 1941 esittämään ”hevosmiesten tietotoimiston uutiseen” siitä, miten Pohjanmaalla on ”jouduttu sitomaan poikia puuhun, etteivät lähde ennen aikojaan” on niin herkullinen. VH]

 

23.01.1941 Petroskoin radio klo 06:20:

Luettiin erään Sortavalassa asuvan [suomalaisen loikkari-] työläisen kirje, jossa esitetään seuraavaa:

 

”Kun Suomen lahtariseikkailijoiden [Talvi-]sota päättyi heille itselleen kirvelevään tappioon ja paikkakuntani, Lahdenpohjan kauppala, joutui Neuvostoliitolle, alkoivat valkoiset sotapoliisit ja muut vainukoirat häätää asukkaita uuden rajan toiselle puolelle.  On pakko lähteä, oli jyrkkä komennus. 

 

Paljon oli kuitenkin haluttomia lähtemään, ja useat saivat maksaa uppiniskaisuutensa hengellään.  Kaikista uhkauksista ja häädöistä huolimatta jäi tälle puolelle 20 Lahdenpohjan asukasta.

 

Nyt asun Sortavalan kaupungissa vaimoineni ja lapsineni.  

Kirjoittaja jatkaa edelleen: Täällä olen lyhyenä aikana jo ottanut osaa kaksiin vaaleihin.  Suomessa ottaa vaaleihin osaa 16 % äänestäjistä, mutta Neuvostoliitossa äänestävät kaikki vaalikelpoiset.  Tästäkin näkee Neuvostoliiton ja kapitalististen maiden välillä vallitsevan suuren eron.

 

Tulen antamaan kaiken voimani suuren sosialistisen työn rakentamiseksi toivoen, että koko Suomen työtätekevä kansa, jonka suurin osa vielä huokailee kapitalistien ja terrorien ahdingossa, pian saisi mahdollisuuden rakentaa tulevaisuuttaan.  (Tarkoituksena on todistaa, että rajan takana on ”Kuusisen poikia” avuksi heti, kun alkaa paukkua. – J.)

 

20.6.1941 Leningradin radio klo 12.oo:

Poronhoitoasema järjestetään Karjalan kannakselle.  Leningradin napapiirieläinten tieteellinen tutkimuslaitos järjestää poronhoitoaseman Kanneljärven piiriin Karjalan Kannakselle.  Sinne tuodaan pohjoisesta muutamia satoja poroja.  Asema sijoitetaan tiheään metsäalueeseen, jossa on runsaasti jäkälää poroille.  Nykyään valitaan sopivat huoneistot virkailijoille ja eläimistölle.

 

Paitsi tieteellisiä tutkimuksia ruvetaan asemalla kokeilemaan poronrodun jalostamista ja siitosta ja kouluttamaan poronhoitajia Pohjolaa varten.

 

Asemalle määrätään töihin erikoistuntijoita Leningradin laitokselta.

(Jahvetin kommentti: Vain bolshevistinen järki voi selittää, miksi juuri Karjalan kannas on erikoisen sopiva poronhoitoa varten, kun Neuvostoliitolla on kerran käytettävissään tuhansia kilometrejä napapiirialuetta pitkin Pohjoisen Jäämeren rantaa. – J.)

 

Jatkosota

 

29.6.1941 Petroskoin radio klo 19:3o:

Viipurin kaupunki elää päättäväistä, rauhallista elämää.  Teollisuuslaitokset toimivat täydellisesti, sillä naiset ovat täyttäneet miesten paikat.

 

Viime suomalais-neuvostoliittolaisen sodan [Talvisota] aikana oli suomalainen sotamies Paavo Kinnunen, huomattuaan tanner-mannerheimilaisen koplan petoksen, siirtynyt Neuvostoliiton armeijaan [lue: loikannut, VH].  Valkosuomalaisia vastaan käydyissä taisteluissa [puna-armeijan riveissä] Kinnunen haavoittui siksi pahasti, ettei vieläkään voi osallistua sotatoimiin, mutta haavoista huolimatta Kinnunen on täyttänyt eräässä Suomussalmen tehtaassa armeijaan lähteneen miehen paikan.

 

(Jahvetin kommentti: Kun Suomussalmi myöskin Moskovan rauhan jälkeen jäi Suomen puolelle, niin on vaikea käsittää, miten Neuvostoliittoon loikannut Kinnusen Paavo täyttää siellä ”tehtaassa” jonkin armeijaan lähteneen paikan.  Ja jos täyttää, niin mitä iloa siitä mahtaa olla bolshevikeille.  Radiopropagandistille on juttua värkätessä tullut kiireessä kai se virhe, että hän muisti Suomussalmen ”tehdasyhdyskunnan” siirtyneen Moskovan rauhassa Neuvostolan puolelle. – J.)

 

Huom.:

PAAVO KINNUNEN –nimistä sotavankia ei löydy suomalaisista sotavankiluetteloista: Teuvo Alava – Dmitri Frolov – Reijo Nikkilä: RUKIVER! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa.

 

”Suomen sotaseikkailijain viimeinen sota” – (Välittömästi edellisen lähetyksen jälkeen):

 

Suomen facistinen valtaporvaristo, joka on kansalle uskotellut, ettei se halua muuta kuin Suomen itsenäisyyden ja rauhan säilyttämistä, on nyt paljastanut todellisen karvansa.  Se on alistanut Suomenmaan Hitlerin facistisen sortovallan alaiseksi ja lähtenyt uuteen, epätoivoiseen sotaseikkailuun Neuvostoliittoa vastaan.  Presidentin tuolille istutettu pankkihuijari Risto Ryti, pitkäaikainen Hitlerin salainen asiamies Suomessa, piti tämän kuukauden 26 p:n iltana radiopuheen, jossa hän valheellisesti ilmoitti Neuvostoliiton aloittaneen sodan Suomea vastaan.

 

2.7.1941 Moskovan radio klo 15:oo:

Suomalaisten sotavankien kertomuksia:

Vangit kertovat suurella mielihyvällä, sillä ensi hetkien pelko on vaihtunut mitä syvällisempään iloon ja ihmettelyyn.  Upseerit kertoivat heille, että venäläiset suhtautuvat vankeihin eläimellisesti ja tappavat kaikki.  Mutta täällä meihin suhtaudutaan hyvin, ruokitaan yltäkylläisesti ja varustetaan savukkeilla. 

 

Minä tahtoisin sanoa kaikille suomalaisille sotilaille, että puna-armeija on jalomielinen vankejamme kohtaan, sanoo Virtamo.

 

Toisessa nurkkauksessa istuvat Lauri Järveläinen ja Vilho Vikkonen [p.o. Mikkonen, VH:n huomautus].  Yllämainitut oli ajettu sotaan, nämä taas ovat lähteneet ryöväämään vapaaehtoisesti.

 

Järveläinen yrittää teeskennellä tyhmyriä, mutta hänet tuntee jo eläimellisestä katseesta.  Hän on suojeluskuntalainen ja vihaa verisesti neuvostoliittolaisia.  Korpraali Vikkonen vilkkuu pelokkaasti kulmiensa alta.  Tämä palkkarenki ja Suur-Suomesta haaveilija on sanoissaan suureellinen ja sotaisa, mutta käyttäytyi sodassa pelkurimaisesti.  [Tämän] Suomalaisen korpraalin otti vangiksi puna-armeijan rivisotilas.  Vilho Vikkonen sotii meitä vastaan jo toisen kerran.  Hän on roisto.

 

Huom.:

Sotavanki-matrikkelin mukaan kyseessä ovat seuraavat miehet:

 

JÄRVELÄINEN, Lauri Vilho, s. 4.4.1907 Antrea, palveli korpraalina Kevyt Osasto 7:ssä, jäi vangiksi 29.6.1941 Jääski, Enso; menehtyi 3.5.1942 Unzan sotavankileirillä Neuvostoliitossa.  Sotavankien paluukuulusteluissa Hangon karanteenileirillä on Aarne Heinonen kertonut Järveläisen kuolleen kuumeeseen ja vesipöhöön Potman leirillä. – Täydentäviä lisätietoja Lauri Järveläisen sotavankikohtalosta olen saanut Reijo Nikkilältä hänen luovutettuaan käyttööni laajojen tutkimustensa aarteistoja.  Niiden mukaan korpraali Järveläinen vihasi neuvostojärjestelmää.  Hänen viimeiset vaiheensa sujuivat näin:

sotavankileiri 13 (242), Unzha, Suhobezvodnojen asema, Gorkin alue; Heinonen Aarne kertonut vankien paluukuulusteluissa: työskenteli metsätöissä Usman (?,RN) leirillä Gorkin kaupungista noin 50 km koilliseen. [Järveläinen]Sairasti astmaa, hänessä oli kuumetta ja vesipöhöä.  Luultavasti halvaantui, koska ei viime aikoina voinut puhua. Kuoli huhtikuun lopulla 1942. Ilmoituksen tekijä tulee suullisesti puhumaan (omaisille, huom. RN), kun karanteeniaika Hangossa loppuu; Halme Erik: kuoli keuhkokuumeeseen kevättalvella 1942; Pulkkinen Keijo: olivat yhdessä Leningradin "naisten vankilassa", Javengassa ja Jelabugassa. Jelabugasta viety maaliskuussa 1942 toisten suomalaisten vankien kanssa "Uralin leirille", jossa toisten kertoman mukaan kuollut ravinnon puutteessa (vatsatauti, vesipöhö);  Jahvetti. Suomi Neuvostoliiton radiossa. Oy Suomen kirja. Helsinki 1942. s. 147:  Moskovan radion suomenkielisessä lähetyksessä 02.07.1941 sanottiin, että "...hän on suojeluskuntalainen ja vihaa verisesti neuvostoliittolaisia:

Lähde; Reijo Nikkilän sotavankitutkimukset, jotka ystävällisesti luovutettu Huuskan käyttöön.

 

MIKKONEN, Otto Vilho, s. 1.1.1912, palveli alikersanttina Kevyt Osasto 7:ssä, jäi vangiksi – samoin kuin em. ruotukaverinsa Vilho Järveläinenkin – Jääsken pitäjässä Enson taistelussa 29.6.1941.  Kuljetettiin useilla vankileireillä, mm. Leningradin naisvankilassa, Javengan vankileirillä.  Alikersantti Mikkonen menehtyi Jelabugan vankileirillä 14.7.1942.;

Lähde: Alava-Frolov-Nikkilä: RUKIVER! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. –

Reijo Nikkilän sotavankitutkimusten mukaan: sotavankitoveri Tähkäpää Hannu kertoi sotavankien paluukuulusteluissa:alik. Mikkonen kuoli pitkäaikaisen sairauden takia Jelabugan sairaalassa aivan odottamatta kesäkuussa 1942; Leningrad naisvankila, Javenga.

 

5.7.1941 Moskovan radio klo 15:oo:

Rintamakarkurien Erkki Nuutisen ja Unto Seppälän kertomus. –

 

Erkki Nuutinen ja Unto Seppälä ovat helsinkiläisiä työläisiä.  Vähän yli kuukausi takaperin heidät kutsuttiin armeijaan yhdessä monien muitten työläisten kansa, joita Suomen valkokaartilaiset kokosivat uuteen valapattoiseen sotaseikkailuun Neuvostoliittoa vastaan.

 

Ensimmäisessä haupitsipatterissa kohtasivat toisensa nämä kaksi työläistä ja päättivät, että heillä ei ole mitään syytä sotia vieraitten etujen vuoksi.  Kumpikin antoi toiselleen sanansa, että heti ensimmäisen mahdollisuuden sattuessa siirtyvät Neuvostoliiton puolelle. 

 

Muutaman päivän kuluttua vastahyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoa vastan Erkki Nuutinen ja Unto Seppälä tunkeutuivat Neuvostorajalle.  Heti kun he olivat ylittäneet rajan, niin etuvartio pidätti heidät. 

 

Meidän edessämme istuivat nämä kaksi sotilaspukuun puettua työläistä.  Lyhyesti, mutta kiihtymyksellä he kertoivat elämästä maassa, jota orjuuttaa saksalais-suomalainen facismi.  Tämän sodan päämäärät ovat syvästi vieraita kansalle, sanoi Erkki Nuutinen.  Suomessa on mobilisoitu kaikki miehet, jotka ovat syntyneet 1897-1921 välisenä aikana.  Väestö ei halua sotaa.  Miehet karkaavat, piiloutuvat omaisten luo tai mennen metsään.  Suurimmalla osalla kutsunta-asemia on mobilisoituja alle 25 %.

 

Huom.:

NUUTINEN, Erkki Olavi, s. 13.1.1921 Helsinki, sotamies, 1.Psto/3.Pr.; jäi sotavangiksi 24.6.1941 Miehikkälässä.  Kuten havaitaan, sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei tuolloin vielä ole edes alkanut: sodan alku ajoitetaan yleensä 26.6.1941.  Kierrätettiin useilla eri sotavankileireillä: Leningradin vankila, Jalavega, Karaganda (Spasso-Zavodskoi), hiilikaivos, Tserepovets, Monetno-Losinovskij (Asbest), Tserepovets.  Sotamies Nuutinen palasi Suomeen ensimmäisessä sotavankien palautuserässä 22.11.1944. 

SEPPÄLÄ, Unto Kalervo, s. 5.8.1921 Helsinki, palveli sotamiehenä 1.Psto/3.Pr., jäi sotavangiksi 24.6.1941 Suur-Miehikkälässä.  Menehtyi 17.2.1942 sotavankileirillä Neuvostoliitossa. - Lisätiedot loikkarikaksikosta:

Nuutisen ja Seppälän vaiheet sotavankitutkija Reijo Nikkilän allekirjoittaneelle ystävällisesti luovuttamasta tiedostosta: Seppälän vankipaikat Sotavankileiri 99, Spasskin asutuskeskus, Karagandan alue, Kazakstan; Nuutinen Erkki ja Seppälä: menivät yhdessä oma-aloitteisesti 24.06.1941 Suur-Miehikkälässä puna-armeijan puolelle. Siirtyi joulukuussa 1941 Karagandan sotavankileirin sairaalaan, jossa sairastettuaan useampia eri sairauksia sai suolikuumeen, johon kuoli huhtikuussa 1942; Kansan Mies-lehdessä  № 2/03.07.1941 kuva, jossa "Erkki Nuutinen ja Unto Seppälä kirjoittavat vetoomusta Suomen armeijan sotilaille". Kuvan alla kirje kokonaisuudessaan käsinkirjoitettuna; esiintyi venäläisessä uutisfilmissä yhdessä Erkki Nuutisen kanssa esittelemässä loikkaustaan vihollisen puolelle; Jahvetti. Suomi Neuvostoliiton radiossa. Oy Suomen kirja. Helsinki 1942. s. 148:  Moskovan radion suomenkielisessä lähetyksessä luettiin 05.07.1941 Seppälän haastattelu; SA T 19472/2: 22.06.1941 loikkasi vihollisen puolelle Miehikkälä-Vesikkola tien varressa samassa yksikössä palvelleen stm. Nuutisen kanssa, (OA).

 

5.7.1941 Moskovan radio klo 23:05:

Tunnettuja kirjailijoita hyödynnetään:

Huomattava osa sodan aikaisista bolshevikkien radiolähetyksistä ovat muodostaneet meikäläisten sotavankien muka antamat julistukset ja lausunnot.  Mielenkiintoista on todeta, että juuri heinäkuun alussa 1941 antautuneilla oli tavallisesti samoja nimiä kuin nuoremman polven kirjailijoillamme.  Niinpä 5.7.1941 klo 23:05 ilmoitti Moskova antautuneen vangiksi Unto Kupiaisen.  Heinäkuun alkupuolella esitettiin myös useita kertoja eräs kertomus, jonka oli antanut Unto Seppänen (muutamissa lähetyksissä sanottiin ”Seppälä” – kuten yllä), sekä toinen, jonka oli antanut Viljo Salmi (eräissä lähetyksissä käytettiin nimeä Salminen).  [Suorastaan legendaarinen on propaganda-konttorin fusku Talvisodan alkuvaiheissa: siinä nimettiin muiden valkosuomalaisten ohella paikkakunnittain joitakin ”tunnettuja” nimiä, niinpä mainittiin ”sotakiihkoilija Runeberg” Porvoosta – nimi viittasi Vänrikki Ståhlin runoilijaan, mutta koomiseksi ehdotus meni sikäli että mainittu kansallisrunoilija oli kuollut jo edellisen vuosisadan puolella, VH.]  Mutta ottakaamme seuraavaksi yksityiskohtainen kuvaus vangiksi antautuneesta suojeluskuntalaisesta bolshevikien näkemänä.; Jahvetin pohdintaa.

 

Huom.:

Tässä tapauksessa, toisin kuin Jahvetti sinänsä aiheellisesti ounastelee, kyse on ihan oikeasta miehestä, Talvisodan aikana sotavangiksi jääneestä miehestä, jämsäläisestä Viljo Salmisesta:

 

SALMINEN, Viljo Johannes, s. 30.1.1915 Jämsä, palveli sotamiehenä 6./II/JR 62, jäi vangiksi 28.2.1940 Viipurin maalaiskunnassa, Perojoella; oli vankileirillä Grjazovetsissa; oli myös mukana sotavankien palautusjoukossa, mutta jäi eräiden muidenkin miesten (noin 10-20 miestä) Viipurissa junasta 20.04.1940;  Jahvetti. Suomi Neuvostoliiton radiossa. Oy Suomen kirja. Helsinki 1942.s. 149: Moskovan radion suomenkielisissä lähetyksissä esitettiin heinäkuun alkupuolella 1941 useita kertoja Salmisen haastattelu Viljo Salmi-nimellä, "...eräissä lähetyksissä käytettiin nimeä Salminen..."; SA T 19472/2: Pienperossa. – Palasi Suomeen Neuvostoliitosta eräänä viimeisimmistä sotavangeista, nimittäin 8.8.1955.: Lähde; Reijo Nikkilän sotavankitutkimukset, jonka antia hän on ystävällisesti luovuttanut allekirjoittaneelle.

 

 

6.7.1941 Petroskoin radio klo 12:2o:

Suojeluskuntalaisen J:n kuulustelu. 

 

Hänet saatiin juuri äskettäin vangiksi.  Kasvot ovat tuulen ruskettamat, pienet harmaahkot silmät verestävät, sormet vapisevat.  Hänen pataljoonansa hyökkäsi yöllä ryövärien tavoin rajavartiostoamme vastaan ja yritti murtautua.  Miehuulliset rajavartiosotilaamme karkoittivat Suomen vakituisen jalkaväkipataljoonan.  Vihollinen jätti jälkeensä kaatuneita ja haavoittuneita.  J. joutui yhdessä joidenkin muitten kanssa vangiksi.  Hän puolustautui pistimellä, puri, kynsi kuin villikissa yrittäen päästä karkuun.  Mikään ei kuitenkaan auttanut. 

 

Hän odotti vankeudessa saavansa toisenlaista kohtelua, solvauksia ja nyrkiniskuja, kuten Suomessa tehdään.  Mutta neuvostosotilashenkilöiden säädyllinen suhtautuminen ei vaikuttanut J:n käyttäytymis-ajatustapaan.  Hän valehtelee, valehtelee toivottomasti, luikertelee kuin kettu ja yrittää kömpelösti sotkea jälkensä.  Hänen epäonnistuneista viekkaista valheistaan käy ilmeisen selväksi, että edessämme on piintynyt suojeluskuntalainen, fascisti ja Neuvostoliiton verivihollinen.  Hän ei ole mitenkään petetty ja peloteltu talonpoika tai tukkimies!  Ei! 

 

Hän on nähkääs filosofia maisteri, korkeimman matematiikan opettaja.  Hän on päättänyt filosofisen tiedekunnan Turussa, osaa useampia kieliä.  Tosin hän alussa sanoi puhuvansa vain suomea.  Siten hän meni sanoissaan sekaisin ja alkoi puhua saksaa, mutta siitä, että saksalaiset keskittävät sotajoukkojaan Suomeen, hän ei nähkääs tiedä mitään.  Tästä puhuttaessa filosofianmaisteri muuttui naiviksi kuin lapsi, mutta sehän on tosiasia, jonka koko maailma tietää.  En lue sanomalehtiä, minä rakastan vain matematiikkaa, ja maisteri siristää silmiään: abstraktisia numeroita ja filosofiaa. 

 

Miksi te sitten liityitte suojeluskuntaan, ellette välitä politiikasta?  Urheilun vuoksi, harrastan hiihtoa.  Entä minkälaista filosofiaa tämä puhtaan järjen palvoja kannattaa?  Hän kannatta samaa filosofiaa kuin maantien rosvotkin: ryövää, polttaa ja hävittää!  J. tunnustaa, että suojeluskuntalaiset kokoontuivat metsään lähelle neuvostorajaa yöllä, salaa aivan kuin hommiinsa lähtevät rosvot.  Metsässä heille jaetaan aseita ja vaatetus, sanottiin, että täytyy hyökätä neuvostorajalle.  Aseet kädessä suojeluskuntalaiset ja sotilaat ryntäsivät äkkiarvaamatta rajavartiostomme kimppuun.  Tämän yrityksen loppu oli maisterille odottamaton ja surkuteltava. 

 

Mielenkiintoista oli katsella hra filosofianmaisterin taskuista löydettyjä punaisia ja vihreitä rahaseteleitä.  Ne olivat tsaarin ja Denikinin aikuista rahaa.  Mihin hän rintamalla tarvitsi tuollaisia Nikolain aikuisia museorahoja?  Silloin hämilleen joutunut suojeluskuntalainen myönsi, että toivoessaan helppoa voitto ja tsaarivallan palauttamista hän aikoi ottaa nämä rahat käytäntöön ja tuoda Venäjältä sotasaaliina pari kiloa kaviaaria.  Tällainen on tämän suojeluskuntalaisen maisterin filosofia.

 

(Jahvetin kommentteja: Tällainen oli siis kaunis satu suomalaisesta maisterista, joka toivoi tsaarinvallan palauttamista, jotta saisi vanhoilla ryssän ruplilla ostaa pari kiloa kaviaaria sotasaaliiksi. – J.)

 

[VH:n kommentti: Jatkosodan alkukuukausien neuvostopropaganda osoittaa, että Talvisota, huhtikuussa 1940 Kremlissä toteutettu ”Stalinin tentti” yhtä vähän kuin välirauhan aikainen provokatiivinen propagandahyökkäys yhdessä varmaan jatkumosotaan valmistava hehkutus eivät olleet opettaneet venäläisille mitään. 

 

Molotovilainen bolshevistinen, räikeä ja vastaanottajan eli suomalaisen väestön ja armeijan tosiasialliset mielipiteet ja ennakkoluulot täysin huomiotta jättävä paahto jatkui. 

 

Armas ”Räikiä” Äikiän kynän ja tyylin jälki näkyy tässä läpiä täynnä olevassa sepitteessä.  Valheen paljastumisen pelossa ei mainita suojeluskuntalaisen nimeä, kotipaikkaa, sotilasyksikköä, rintamalohkoa, taistelupäivää: naurettavinta ja asiantuntemattominta tarinassa on oletus, että akateeminen suojeluskuntalainen (ja mitä ilmeisimmin myös AKS:n jäsen!) haikailisi ryssän vallan alle takaisin! – Näin pahasti voi haksahtaa vain taantuvan organisaation orsille puhtaasti poliittisin syin kohonnut ammattitaidoton agronomi ja runoniekka, jonka ei ole tarvinnut kehittää itseään millään lailla tehtäväammattinsa erikoisuuksiaan, eikä joutua oikeaan tulosvastuuseen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_%C3%84iki%C3%A4  

 

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jahvetti_torjui_vihollispropagandaa_radiossa_10629.html#media=10633

 

Sittemmin, syksyllä 1941 Karjalan rintaman tiedotustoiminnan ja agitpropin johtotehtäviin asetettiin vanha taiselevan agitpropin ja sotilaallisen taistelun (”Voiton tie”) asiantuntija, kynämestri Tuure Lehen.  Siitä hetkestä lähtien propagandassa tapahtuu huomattava muutos.  Lehenin teamin työn laatu propagandan ja vaikuttamisen näkökulmasta kehittyy vielä sotavuosien ajan saavuttaen huippunsa talvella 1944.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuure_Leh%C3%A9n

http://www.kava.fi/filmintahden/donner.html

 

Siihen liittyy – lyhyesti todettuna – muun muassa seuraavat elementit: vertaisvaikuttamisen periaate, eli lausuntoja ja kommenttareja ja kehoituksia antavat sotilaat nimetään aina kotipaikkakuntaa ja omaa komppaniaa myöten.  Heidän lausuntoihinsa pyritään sisällyttämään konkrettisia tietoja ja väittämiä Suomen, kotiseudun, perheen, komppanian, rykmentin, sen komentajien ja upseerien toimista ja munauksista: näin pyritään varmentamaan lausunto aikaan ja paikkaan, henkilöön ja tilanteeseen.  Toisaalta tekstien näkökulma tuodaan ”miesten tasolle”, leheniläinen suhtautuminen ja tyyli miehiä kohtaan on isällistä, huolehtivaa ja hän käyttää yllättävän paljon kokolailla aidosti suomalaista äijähuumoria, porukkapuhetta ja sällien kieltä.  Poissa on paasoo ja punahehku.  Toisissa olosuhteissa ja kriittisen massan keskipisteen ollessa toisessa kohtaa mielialojen kirjon janaa, tuollainen T. Lehenin tuottama mielipiteenmuokkaus olisi ”kantanut hedelmää” aivan toisessa mitassa, kuin nyt tapahtui.  Voin uskoa, että Tuure Lehen oli kokolailla turhautunut, ymmällään ja hämmennyksissään, miten hänen itsensäkin tasokkaaksi tietämä älykäs ja osuva propaganda ”valui suomalaisten harteilta kuin vesi hanhen selästä”. VH]

 

10.7.1941 Petroskoin radio klo 19:3o:

Punainen armeija ei käy sotaa Suomen kansaa vastaan, se taistelee fascistista Saksaa vstaan.  Saksalaiset fascistit näyttelevät nyt teille liittolaisen kavalaa naamaa, mutta ne asettuvat pysyvästi isännöimään maahanne, Neuvostoliitto ei aio sekaantua teidän sisäisiin asioihinne.  Se kannattaa vapaata ja riippumatonta Suomea.  Karkoittakaa pois fascistiset rosvojoukot maastanne.

 

[23.8.1939 solmitun ”kättäkaulalle” sopimuksen, Molotov-Ribbentrop paktin, voimassaollessa Saksa oli Neuvostoliitolle yhteistyökumppani ja kultainen rosvohellu.  Molemmipuolisen sotaanvalmaistautumisen huipennuttua Hitlerin ”nopeaan” 22.6.1941, ja Stalinin puolestaan tultua kaikessa sotaanvalmistautumisensa kuumeessa ”yllätetyksi housut kintuissa” minkäänlainen katumus tai pehmennys ei tietenkään tullut kysymykseen neuvostopropagandassa.  Alusta lähtien se kuitenkin epäloogisesti kutsui Saksaa ja sen politiikkaa ”fascistiseksi”, vaikka tuo nimitys tunnetusti viittasi Mussolinin italialaiseen ”illalliseen”.  Hitler ja Saksan yksipuoluejärjestelmä vannoi kansallissosialismin nimiin, ja heitä kutsuttiin sen perusteella ”natseiksi”.  Venäläisille tämä malli ei passannut: saksalaiset olivat heille ”fascisteja”. VH]

 

11.7.1941 Moskovan radio klo 17:oo:

Kuvaus suomalaisesta sotilaasta, joka siirtyi Neuvostoliiton puolelle.

 

Siellä missä tykit jyskivät, koettavat vihollisen vakoojat hiipiä selkäpuolellemme.  Mutta kaikkialla katkaisevat tiedustelijamme heiltä tien.  Partiossa oleva punasotilas ihmetteli suuresti nähdessään häntä kohti astuvan suomalaisen sotamiehen.  Mies oli keskikokoinen, laiha, kasvot uupuneet, suomalaisen reserviläisen repaleisissa pukeissa.  Hän vilkuili koko ajan taakseen, ikään kuin ei olisi peljännyt edestä uhkaavaa vaaraa, vaan enemmän sitä, joka uhkasi tuolta Suomen puolelta.  Yliloikkari, ajatteli kokenut soturi.  Kun kulkija saapui hänen kohdalleen, niin hän vasta silloin ilmaisi itsensä. 

 

Reserviläinen nosti kätensä ylös ja sanoi jotakin suomenkielellä.  En ymmärrä kieltänne, vastasi soturi, lähtekäämme, vien teidät joukko-osastoon, ottakoot siellä selvän.  Suomalainen kulki edellä ja puna-armeijalainen noin 3-4 askeleen päässä hänen takanaan.  Suomalainen halusi kuitenkin kertoa jotakin itsestään.  Hän pysähtyi äkkiä ja osoitti puna-armeijalaiselle rikkinäisiä kumisaappaitaan ja housuja sekä koko repaleista ja säälittävää vaatetustaan. 

 

Kohta he saapuivat komppaniaan.  Oli jo myöhäinen, vaikka Kannaksella olivat yöt valoisat.  Suomalainen hymyili hämillään ja katseli neuvostosotureita.  Olette nähtävästi nälissänne, sanoi puna-armeijalainen.  Päällikkö käski antaa vangille ruokaa.  Suomalaiselle annettiin täysi kattila keittoa.  Lyhyessä ajassa hän tyhjensi sen ja katseli edelleen nälkäisen puna-armeijalaisia.  Haluatteko vielä? kysyivät puna-armeijalaiset.  Hänelle tuotiin vielä keittoa, puuroa ja leipää, ja hän söi kaiken. 

 

Paikalle saapui suomenkielinen päällikkö ja alkoi kuulustella saapunutta.  Me päätimme toverini kanssa yhdessä karata Neuvostoliiton puolelle, mutta meidän täytyi karata eri aikoina, ja nyt en tiedä missä hän on.

 

Suomen sotilaat!  Älkää pelätkö antautua punaisen armeijan vangiksi.  Vuonna 1940 käydyn sodan aikana tuhannet [Huom.: Liioittelua: todellisuudessa heitä oli  hieman yli 800. VH] Suomen sotilat olivat sotavankeina, ja he palasivat onnellisesti synnyinmaahan. 

(Jahvetin kommentti: Kaikki eivät saaneet palat.  Niinpä vankien keskitysleireiltä otettiin erilleen m.m. haavoittuneita suomalaisia sotavankeja, jotka eivät koskaan tulleet kotimaahan. – J.)

 

Siirtykää meidän puolelle.  Teidän henkenne turvataan ja teille annetaan hyvä kohtelu.

 

13.7.1941 Moskovan radio klo 19:oo:

Ne suomalaiset, jotka ovat rintamalla, menettelevät parhaiten, kun antautuvat.  Punainen armeija kohtelee toverillisesti niitä, jotka laskevat aseensa.  Lukuisasti onkin jo suomalaisia sotilaita siirtynyt punaisen armeijan puolelle.

 

Esimerkiksi heinäkuun 9. pnä siirtyi suomalainen komppania kokonaisuudessaan tuoden mukanaan aseistuksensa, jossa oli mm. 10 konekivääriä ja miinanheittäjää.  Siirtyessään he toivat mukanaan suojeluskuntalaisen luutnantin ja 3 aliupseeria. 

 

Seuratkaa näitten suomalaisten sotilastovereitten esimerkkiä.  Mutta vielä paremmin menettelevät ne suomalaiset sotilaat, jotka kääntävät aseensa fascisteja vastaan.  Metsissä voi piileskellä ja käydä sieltä sissisotaa hitleriläisiä orjuuttajiamme vastaan.

 

14.7.1941 Moskovan radio klo 19.oo:

Toivo Antikainen piti radiopuheen.

Antikaisen puheen loppuosa:

 

”Suomalaiset työläiset ja talonpojat.

 

Nouskaa taisteluun saksalaisia fascistityranneja, heidän kätyreitään, suojeluskunta- ja lapualaisjohtajianne vastaan.  Älkää antako synnyinmaatanne viholliselle, saksalaisille fascisteille, palaakaan leipää, kiloakaan lihaa.  Estäkää kaikin tavoin saksalaisia sotilaita orjuuttamasta Suomea. 

Suomalaiset työläiset!

 

Teidät pakotetaan tuottamaan aseistusta puna-armeijaa vastaan.  Saattakaa kone, jolla te tuotatte aseistusta, epäkuntoon.  Häiritkää kaikin mahdollisin tavoin fascististen rosvojen sodankäyntiä Neuvostoliittoa, työläisten ja talonpoikien valtiota vastaan.  Räjäyttäkää ammusvarastot, sytyttäkää polttoainevarastot tuleen, katkaiskaa lennätin- ja puhelinyhteys, estäkää rautatieliikenne, jarruttakaa tehtaitten ja sähkölaitosten työtä, syöskää sotatarvikkeita kuljettavat junat kiskoilta pois.

 

Suomalaiset!

 

Taistelkaa kaikin keinoin rauhan ja vapauden puolesta saksalaisia barbaareja vastaan.  Eläköön vapaa ja riippumaton Suomi!  Eläköön Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauha ja ystävyys.”

 

(Jahvetin kommentti: Räikeäsanaista sabotashiyllytystä, joka on naamioitu yksinomaan saksalaisvastaiseksi toiminnaksi.  Jokainen käsittää, miten kävisi vapaalle ja riippumattomalle Suomelle, jos pistettäisiin todella hyrskyn myrskyn bolshevikien kehoituksen mukaisesti. – J.)

 

17.7.1941 Moskovan radio klo 19:oo:

Uudenmaan, Turun- ja Porin, Hämeen, Vaasan, Oulun ja muissa lääneissä on alkanut joukkoliikehtimisiä karjalaisten siirtoväen keskuudessa.

 

Karjalaiset vaativat sodan lopettamista Neuvostoliittoa vastaan pitäen sotaa Suomelle tuhoisana.  Useissa piireissä ovat kasarmilta karanneet karjalaiset järjestäneet sissiosastoja.

 

[Kommentti: kaksinkertaisen Karjalan Kannaksen evakon poikana en voi muuta todeta, kuin että ”onpahan paksua”.  …jo ”Karjalan Karhu” karjahtelee.. tosin hieman toiseen sävyyn, kuin tässä Armas Äikiän johdolla viritetyssä huvittavan poskettomassa ”valssissa”…  VH]

 

24.7.1941 Moskovan radio klo 10:3o:

Riitta Lindholmin vetoomus Suomen naisille.  [entinen punakaartilainen]

 

”Suomen naiset, äidit, vaimot ja siskot!

 

Minä suomalainen nainen, ammattiliiton jäsen, Neuvostoliitossa asuva, haluan kääntyä teidän puoleenne nyt, jolloin Saksan fascismin verinen palkkarenki Mannerheim ajaa poikianne, miehiänne ja veljiänne rikolliseen taisteluun Neuvostoliittoa vastaan.

 

Mannerheim ja hänen kumppaninsa koettavat pettää Suomen kansaa parjaamalla kamalasti Neuvostoliittoa ja lupaamalla paremman elämän sodan jälkeen.  He koettavat salata seikkailunsa taruilla koko suomen kansan yhtenäisyydestä. - -

 

Mannerheimiläisiä valkoterroristejä välttääkseni poistuin kotimaastani ja siirryin Neuvostoliittoon.  Olen työskennellyt viime aja räätälinä Työ-nimisessä kollektiivitaloudessa. 

 

Suomen naiset!

 

Toistan vielä kerran: älkää uskoko katalaa fascistista parjausta Neuvostoliitosta, älkää uskoko sellaista valetta, että suomalaiset eläisivät täällä muka huonosi.” 

(Jahvetin kommentti: Emme uskokaan, koska valtava enemmistö sinne menneistä ei elä lainkaan. – J.) 

 

”Voin vakuuttaa teille, että elämäni täällä on monin verroin parempaa kuin koskaan Suomessa.  Olen varma, etten joudu täällä koskaan työttömäksi.  Voin elää tuntematta levottomuutta huomisesta päivästä; minulla ei ole puutetta enemmän vaatteista kuin ravinnostakaan.  Valkoinen leipä ei ole meille, Neuvostoliiton talonpojille harvinaista herkkua, niin kuin se oli minulle Suomessa asuessani. 

 

Yhtä hyvin elävät kollektiivitaloudessamme kaikki suomalaiset.”

(Jahvetin kommentti: Niin luulivat pulavuosina ”ne 12.000”, joista vain harvat pääsivät takaisin kertomaan asian todellisen laidan. – J.) 

 

”Ottakaamme esimerkiksi Matti Kaartinen.  Suomessa asuessaan hän ei omistanut mitään; työskenteli jonkun kauppiaan palkkatyöläisenä.  Nyt Kaartisella on lehmiä ja sikoja.  Hänellä on niin paljon maataloustuotteita, että voi myydä niitä säännöllisesti kaupunkiin.

 

Toinen suomalainen työläinen Esa Veijalainen, joka samoin kuin minäkin taisteli vuonna 1918 punakaartin riveissä, omistaa nykyään hyvän talon ja elää vauraasti.  Veijalaista kunnioittavat kaikki paikkakunnan asukkaat.  Hänet valittiin jokin aika sitten asutusalueen neuvoston jäseneksi.  Veijalaisen poika päätti keskikoulun ja hänestä tuli täällä Neuvostoliitossa insinööri.” 

 

(Jahvetti: Myönnetään, että täällä kurjassa Suomessa ei vielä keskikoulusta suoraan pääse insinööriksi.  Sellainen on mahdollista vain Neuvostolassa. – J.)

 

”Viime vuosina ovat useimmat kollektiivitaloutemme jäsenistä rakentaneet omia talojaan.  Niitä rakennetaan parhaillaankin, sodasta huolimatta.  Tänä vuonna tulemme korjaamaan runsaan sadon.”

 

3.8.1941 Moskovan radio (venäjän kielinen ohjelma) klo 11.oo:

Huomattuaan joukon valkosuomalaisia sotilaita punasoturi Sebastianoff ryömi heidän lähelleen ja avasi tulen.  Yllättynyt joukkue aloitti sekasortoisen pakenemisen.  Sebastianoff seurasi heitä ja tappoi 17 valkosuomalaista.

 

Fascisti heitti kranaatin luutnantti Katilevskia kohti.  Tämä otti sen lennossa vastaan ja heitti takaisin.  Kranaatti räjähti ja vahingoitti fascistisia suomalaisia.  Tässä taistelussa Katilevski tappoi yli sata fascistia. 

[Tässä pannaan paremmaksi: siinä missä Tuntemattoman Rokka tuhoaa – riippuen puhutaanko fiktiosta vai faktasta – noin 50 - 83 vihollista, ltn Katilevski listii ”yli sata fascistia”.  Herää kysymys, onko fascisti ihminen.  Tosiasiassa mikään tunnettu sotahistoria ei tunnista tällaista ltn Katilevskin urotyötä jatkosodan alkuviikoilta. VH. http://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Rokka ]

 

17.8.1941 Moskovan radio klo 13.oo:

Taistelussa Hangon niemimaan [ven. Gangut] luona antautui vangiksi suomalaisia sotilaita, joita johti ruotsalaissyntyinen Suomen armeijan luutnantti Per Erik Almblad.

 

Hänen lähettämänsä kirje on julkaistu tämän päivän [17.8.1941] Pravdassa ja on se seuraavanlainen:

 

”Minä, reserviluutnantti Per Erik Almblad olin joukkoineni eräällä saarella, jossa palvelimme tarkkailijoina. 16 p:n vastaisen yönä neuvostojoukot valloittivat saaren.  Olimme aseistetut, mutta pidimme vastarintaa järjettömänä ja antauduimme vapaaehtoisesti, koska tahdoimme välttää turhaa verenvuodatusta.  Emme kadu saaren luovuttamista puna-armeijalaisille ja vangiksi antautumistamme, sillä täällä kohdellaan meitä hyvin.  Kaikki puheet vankien pahoinpitelystä kumoamme.  Nykytilanteessa ovat ajatuksemme kotimaassamme, omaisten ja ystävien parissa.  Maassamme on jo kauan kärsitty elintarvikkeitten puutetta, joka nyt sota-aikana on huomattavasti lisääntynyt.  Missä mielessä käydäänkään tätä sotaa?  V. 1940 maaliskuun rauhan jälkeen Suomella oli mahdollisuus jälleenrakennustyöhön.  Neuvostoliitto suhtautui ystävällisesti Suomen kansaan.  Me tiedämme, että Suomi on vedetty sotaan vasten parasta tahtoaan.  (Jahvetti: Niin vedettiin, mutta kuka veti? – J.)  Miten päättyykään tämä sota?  Saksa on kukistanut Euroopan kansoja.  Kykeneekö se voittamaan Neuvostoliiton?  Tämä sota voi kestää kovin kauan.  Se johtaa maamme häviölle ja tuhoon.  Maamme muutetaan erämaaksi.  Olemme sitä mieltä, että pelastuksen voisi tuoda vain pikainen rauha, vaikkapa Suomen ja Neuvostoliiton välillä.  Rauhan mahdollisuuksia on.  V. 1940 olisi Neuvostoliitto voinut valloittaa koko Suomen, mutta ei tehnyt sitä.  Neuvostoliitto otti vain suuremman alueen kuin se alkujaan oli vaatinut.  Rauhan solmiamisen jälkeen Neuvostoliitto antoi Suomelle elintarvikkeita, joita ilman elintarviketilanne Suomessa olisi vielä nykyistäkin huonompi.  Harkitkaa tätä asiaa.”  

(Jahvetin kommentti: Kun itsellä on hätä, harjoitetaan vastustajien keskuudessa rauhan propagandaa. – J.)

 

Huom.:

AHLBLAD, Pehr-Erik, s. 5.4.1914 Karjaa, luutnantti, III/4.RPr.  Joutui vangiksi 16.7.1941 Morgonlandet; menehtyi Orankin sotavankileirillä Neuvostoliitossa 8.5.1943.  Muita leirejä: Potma, Jelabuga, Krasnogorsk.  Sotavankien paluukuulusteluissa sotavankitoveri Reino Rekola kertoi kuolinsyyksi: puna- ja kuumetauti.: Lähde: Alava-Frolov-Nikkilä: RUKIVER!

Reijo Nikkilän sotavankitutkimuksista lisätietoja, Reijo luovuttanut allekirjoittaneen käyttöön:

sotavankileiri 74, Orangin (Oranki) kylä, Shonihan asema, Gorkin alue; Nyman Arvid kertonut paluukuulusteluissa: joutuivat 16.07.1941 Hangon ulkopuolella olevassa Morgonland-saaressa yllätetyiksi ja samalla kertaa vangeiksi, 6 miestä; Rekola Reino, joka oli samassa parakkisairaalassa Ahlbladin kahden viimeisen elinkuukauden ajan: oli 15.09.-03.11.1941 sotavankileirillä nro 58 Potma, maaliskuussa 1942 Jelabugassa Oka-joen varrella, maaliskuusta heinäkuuhun 1942 leirillä nro 27 Krasnogorskissa Moskovan kairassa, loppuajan kuolemaansa asti leirillä nro 74 Orangissa lähellä Gorkin kaupunkia. Ravinnon heikkoudesta johtuen hänen elimistönsä oli viimeisinä viikkoina siinä kunnossa, ettei voinut enää vähäistä muonaansakaan nauttia, melkein olematon hoito ei voinut estää hänen heikontumistaan. Kuoli ilman suurempia tuskia ottaen kuolemansa ihmeellisen rauhallisesti. Neljänä viimeisenä tuntinaan ei tuntenut enää ilmoittajaa. Ruiskeet eivät saaneet palaamaan häntä tajuntaan. Hän oli aikaisemmin sopinut mahdollisen kuoleman varalta vänr. Paavo Yli-Vakkurin kanssa, että hän veisi hänestä Suomeen päästyään tiedot vanhemmille kotiin. Kuoli puna- ja kuumetautiin, saksalaisen sotavankilääkärin mukaan paratyfus ja dysanteria; ilmoittaja myös Pulkkinen Keijo; Rukiver-kirjan kuvaliitteessä; SA T 19472/2: joutunut vihollisen vangiksi; vangiksi ottamisesta kuvaus Hangon laivastotukikohdan komentajan, kenraali-luutnantti Sergei Kabanovin kirjassa Na dal´nih podstupah (Voennye memuary). Moskva. Voenizdat. 1971 s. 171 - 172; Jahvetti. Suomi Neuvostoliiton radiossa. Oy Suomen kirja. Helsinki 1942. s. 166 - 167: Pravdassa julkaistiin Ahlbladin nimissä  17.08.1941 kirje, joka luettiin samana päivänä Moskovan radion suomenkielisessä lähetyksessä.

 

 

18.8.1941 Lahden aalloilla [Suomen Yleisradion lähetys] klo 19:25:

(Välihuudahduksia ”Puolustusvoimain lähetykseen”):

 

Suomen kansan perivihollinen ei ole Neuvostoliitto, vaan Hitler. …

 

10.9.1941 Moskovan radio klo 23.oo:

Pravdan sotakirjeenvaihtajan kuvasi siitä, mitä suomalaiset sotavangit kertovat. 

 

Vangitut kertovat kahnauksista saksalaisten ja suomalaisten upseerien välillä.

 

Suojeluskuntaluutnantti Risto Pohjosen päiväkirjassa kerrotaan ristiriidoista suomalaisten ja saksalaisten väillä päämajassa.

 

”Saksalaiset, kirjoittaa luutnantit, ovat syrjäyttäneet suomalaiset upseerit ja ottaneet heidän paikkansa.  Epämiellyttävät lähetetään rintamalle”.  Päiväkirjan tekijä piirtää kuvan, miten saksalaiset päämajalaiset ampuivat ryhmän suomalaisia upseereita. 

(Jahvetin kommentti: Hienomman jälkeen, kun oikein ”päämajalaiset” omakätisesti panevat toimeen ”kuolemantuomioita”. – J.) 

 

Me kysyimme vangitulta luutnantti Toivo Kanervolta, mikä on hänen mielipiteensä sodan näköaloista.  Hän vastasi: ”Teillä on kovin voimakas armeija.  Me emme milloinkaan teitä voita. Ei, ei.”

 

Huom.:

Luutnantti Risto Pohjonen toimi 1930-luvulla IKL:n Pohjois-Hämeen alueen piirisihteerinä. -  Hänen tekstejään oli epäilemättä saatavana helposti julkisiakin kanavia pitkin, edellyttäen, että Moskovan radion tarkoittama Pohjonen oli sama henkilö. VH.

 

KANERVO, Toivo, luutnantti –nimistä sotavankia ei suomalaisista kataloogeista löydy.

 

9.10.1941 Moskovan radio klo 23:oo:

Suomalainen jefreittari Exgeber kertoo, että hänen rykmenttinsä komentaja ilmoitti että se, joka ei lähde taisteluun, tullaan ampumaan.  Tämä merkitsee, että saksalaiset pakottavat Suomen nuoria ihmisiä kuolemaan Hitlerin etujen puolesta. Saksalaiset upseerit nimittävät suomalaisia sotilaista pelkääviksi konniksi, jotka muka häpäisevät saksalaisia aseita.

 

Venäläisten vankina on erään pataljoonan pappi Kuusela.  Hän sanoi, että saksalaiset pitävät suomalaisia toisen luokan ihmisinä.

(Jahvetin kommentti: Suomen nykyisessä armeijassa on siis myöskin jefreitterin arvo.  Mutta onpa sen kantajallakin niin tosisuomalainen nimi kuin Exgeber.  Kuten tunnettua, ovat saksalaiset eri yhteyksissä antaneet suomalaisista sotilaista yksinomaan kiittäviä lausuntoja. – J.)

 

[Kiestingin motissa sotavangiksi jääneestä ja myöhemmin sotavankeudessa menehtyneestä pastori Eino KUUSELAlasta: lue lisää V. Huuskan blogista: Eino Kuusela – pappi ja sotavanki, näiltä blogisivustoilta.  VHhttp://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=528986&raportti=1

 

8.11.1941 Moskovan radio klo 20:15 (venäjänkielinen lähetys):

Illalla tapahtui vangittujen ja puna-armeijan puolelle siirtyneiden valkosuomalaisten kuulustelu. 

 

Sotilas Toivinen lausui: ”Asiat ovat hullusti Suomen armeijassa.  Sotilaat saavat päivässä 150 gr. leipää ja liemiruokaa”.

 

”Isä ei ole kotona”, kirjoitetaan sotilas Antille, ”sillä kaikki miehet aina 60 ikävuoteen ovat sotilasharjoituksissa.  Voit kuvitella, miten raskasta se on hänelle.”

 

(Jahvetin kommentti: Siinä taas pari kukkasta Moskovan radion hyvän ja pahan tiedon puusta.  Sotilaiden leipäannos on meillä muka 150 gr ja pakolliset sotilasharjoitukset on ulotettu aina 60 ikävuoteen asti. – J.)

 

16.11.1941 Moskovan radio klo 20:15 (venäjänkielinen lähetys):

… Äskettäin valkosuomalaiset lentäjät pudottelivat Hangon alueelle valokuvia, joista sai sellaisen käsityksen, että suomalaiset sotilaat osaavat vain hymyillä ja syödä ensiluokkaisia aterioita. 

 

Vähän aikaa tämän jälkeen tiedustelijamme toivat esikuntaan pitkän, liha, huonosti puetun miehen, valkosuomalaisen sotilaan, Reino Lujasen, joka ilmoitti saaneensa vain 150 gr. leipää päivässä.  Miehen laihat kasvot varmistivat hänen sanansa. 

 

Aktiivisesti pitäen puoliaan Hangon puolustajat käyvät sotaa.  He ovat anastaneet valkosuomalaisilta 20 strategisesti tärkeätä saarta.  Suvorovin tapaan, yksi viittä, yksi kahtakymmentä, jopa yksi staakin vastaan taistelevat hankolaiset. 

 

Punalaivastolainen Makapahin tuhosi vihollisen rintaman takana käsikähmässä 6 valkosuomalaista.  Lentää Baldaen ampui maahan 3 fascistista lentokonetta. 

 

Alikersantti Micziparenko tuhosi eräässä taistelussa 40 valkosuomalaista ja punamerimies Ikatov teki lopun sadasta puissa istuvasta, automaattiasein varustetusta vihollisen miehestä. 

 

Kerran valkosuomalaiset toivat rintaman oikealle siivelle automaattitykin.  30 minuutin kuluttua Hangon puolustajat tekivät lopun tykin suojelijoista, kiipesivät paikalle ja kuljettivat tykin omalle puolelleen.  Tykki toimii nyt menestyksellisesti Hangon suojelussa.  Vihollisen kaikessa salassa valmistama maihinnousu eräälle saarelle päättyi onnettomasti.  Yksikään valkosuomalainen ei palannut takaisin osastoonsa.  Sellainen on Hanko.  Puolustajain sitkeys, urhoollisuus ja kärsivällisyys ovat luonteenomaisia sen puolustajille, Torpeedoveneet, miinanraivaajat ja lentokoneet tuovat Leningradista ja Kronstadtista vihollisen tykkitulesta ja miinakentistä huolimatta elintarpeita, sanomalehtiä ja sotatarpeita uljaille puolustajille ja jokapäivä saapuu Hangosta vanha ja tuttu sähkösanoma: ”Hangon rintamalla tänään on kaikki rauhallista, entisellään”.

 

Stm. TOIVINEN ja stm Reino LUJANEN eivät löydy suomalaisista sotavankikatalogeista.

 

8.12.1941 Moskovan radio klo 15:45:

Uuden sodan 5 kuukauden aikana on Suomen armeija menettänyt yli kolmanneksen miehistöstään.  Karjalan soilla ja metsissä lepää 150.000 suomalaista sotilasta.  Useata suomalaiset joukko-osastot ovat kahdesti ja kolmasti täydennettyjä ja uudelleen muodostettuja.  Suuria menetyksiä rintamalla lisäävät suuret menetykset selustassa.

 

Karjalais-suomalaiset sissit tekevät jatkuvasti hyökkäyksiä suomalaisia joukko-osastoja ja kuljetusyksikköjä vastaan sekä hävittävät teitä ja yksityisiä taloja.  Sen veri vuotaa kuiviin.  Näinä päivinä Karjalan rintamalla vangiksi otettu suomalainen sotilas ilmoitti, että hänen komppaniastaan yhdessä taistelussa kaatui ja haavoittui 69 miestä.  Täysikasvuisia miehiä, jotka ovat kykeneviä elättämään perhettään, lasketaan Suomessa olevan lähes 700.000, siihen, luettuna kaupunkien ja maaseudun työläiset, joita on kolmisensataatuhatta.  Suomen armeijan miesmäärä, kun kaikki, jotka kynnelle kykenevät viimeistä myöten kootaan, saadaan nousemaan 600.000 mieheen.  Tämä merkitsee, että Suomen armeijaan on jo otettu miltei kokonaisuudessaan kaupunkien ja maaseudun täysikasvuinen miespuolinen väestö, joka kykenee elättämään perheettään ja tekemän työtä teollisuudessa, ja että heistä ovat monet jo tuhoutuneet rintamalla.  Yhdessä Suomen armeijan kanssa vuodattaa vertaan koko Suomen kansa. … Eräällä Karjalan rintaman lohkoilla suomalaiset sotilaat huutavat juoksuhaudoista: ”Antakaa leipää.”

 

27.12.1941 Moskovan radio klo 13.oo:

Suomen kaupungeissa lisääntyvät päivä päivältä nälkäkuolematapaukset.  Nälkäiset ihmisjoukot piirittävät myymälöitä ja elintarvikekauppoja.  Joulukuun 20 pnä paperitehtaan työläiset Kuopiossa pieksivät saksalaisia sotilaita, jotka kantoivat käsissään leipää.  Oulun kaupungissa on tuhottu eräs saksalaisten elintarvikevarasto, joka sisälsi muutamia kymmeniä tonneja voita, jota saksalaiset olivat anastaneet Suomessa ja aikoivat lähettää Saksaan.

 

(Jahvetin kommentti: Outoa, kun oululaiset eivät ole sattuneet huomaamaan noin jyryn voivaraston tuhoamista.  Mitä taas tulee Kuopion paperitehtaan työläisten tappeluun, niin se olisikin ollut vaikeata, koska Kuopiossa ei ole lainkaan paperitehdasta. – J.)

 

28.12.1941 Moskovan radio klo 10.oo:

Suomalainen upseeri Heimo kertoo:

Me vuodatamme turhaan veremme fascistisen Saksan ja Hitlerin puolesta.  Jokaisessa suomalaisessa komppaniassa on 4 upseeria, joista 2 saksalaista, jotka ovat komppanian todelliset herrat ja isännät.  (Jahvetin kommentti: Hyvin nämä jokaisen ”komppanian todelliset herrat” osaavat naamioitua, kun suomalaiset eivät ole heitä nähneet. – J.)

 

HEIMO-nimistä upseeria ei löydy sotavankiluetteloista; sen sijaan vänrikki Esa Johannes HEINO, s. 4.4.1909 Tervola, palveli 3./Lapin Rajajääkäripataljoona 7:ssä ja jäi sotavangiksi 30.7.1941 Piksujevin majakalla; palasi sotavankien palautuksessa 22.11.1944. Joutui suorittamaan todellisen vankila-turneen: Murmansk, Leningrad, Potma, Jelabuga, Oranki, Tserepovets, Grjazovets, Krasnogorsk sekä palautusleiri Tserepovets.  - -

Vänrikki Heinon vaiheet tarkemmin Reijo Nikkilän sotavankitutkimuksista, jotka tutkija luovuttanut käyttööni:

Murmansk eristettynä omista miehistään rakennuksessa, jossa oli yhdessä kolmen saksalaisen sotavankilentäjän kanssa 10 vrk. Sieltä siirrettiin leirille Leningradiin, jonka saarron uhatessa syyskuun loppupuolella 1941 vietiin vankijunalla  Potman sotavankileirille № 58. Matka kesti 26 vrk.. Samassa vaunussa oli 18 suomalaista, jotka kaikki muut Heinoa lukuunottamatta sairastuivat ruuan puutteesta kuollen kaikki myöhemmin sotavankeudessa. 03.11.1941 siirrettiin muiden suomalaisten kanssa Jelabugan sotavankileirille №  95. Sieltä  siirrettiin 10.07.1942 yhdessä neljän muun suomalaisupseerin kanssa  laivalla Gorkiin ja sieltä junalla upseerileirille № 74 Orankiin. Elokuussa 1943 suomalaisupseerit siirrettiin Tšerepovetsiin leirille № 158A. Joulukuussa 1943 siirrettin Vologdan lähelle Grjazovetsiin leirille № 150.  05.03.1944 siirrettiin Moskovan lähistölle upseerilerille № 20 B. Heinäkuussa 1944 siirrettiin leirille № 27 Krasnogorskiin ja sieltä lokakuussa 1944 leirille № 158 Tšerepovetsiin;  Sotilaan Ääni-lehden (NL) kuva Rukiver-kirjan kuvaliitteessä.

 

 

30.12. ja uusintana 31.12.1941 klo 15:45:

Näinä päivinä meidän joukko-osastomme tuhosivat 9. ja 30. suomalaiset jalkaväkirykmentit.

 

(Jahvetin kommentti: Samaiset JR 9 ja JR 30 ovat tuonkin uutisen jälkeen antaneet iivanoille niin monta muistutusta kuolevaisuudesta, että jos niitä vastassa olevat vihollisen joukko-osastot tapaisivat yllä olevan uutisen tekijän, emme haluaisi olla hänen housuissaan. – J.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Joonas Kaur

Tuossa talvisotaa koskevassa kronologiaosiossa kävikin hyvin ilmi se, että Neuvostoliitto ei lainkaan sotinut Suomea vastaan, vaan päinvastoin, oli liitossa Suomen Demokraattisen Tasavallan hallituksen kanssa. Neuvostoliitto olisi halunnut jopa antaa Suomen Demokraattiselle Tasavallalle huomattavia lisämaa-alueita Itä-Karjalasta.

Itse asiassa äitinikin ja valtaosa hänen sukulaisistaan sai kunnian olla joitakin kuukausia tuon Suomen Demokraattisen Tasavallan kansalaisia. Pääosin tosin metsätyökeskuksessa Kaimaojan leirillä Kontupohjan lähellä. Rauhan solmimisen jälkeen heitä pidettiin siellä armollisesti täysihoidossa vielä kesäkuun alkuun asti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Iltalehti tänään 26.8.2013;
Mielenkiintoinen juttu "tällainen oli Puna-armeijan Sota-opas Suomeen" eli Talvisodan alla jättipainoksena tuotettu "marssiopas".
http://www.iltalehti.fi/uutiset/tuoreimmat.shtml?r...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tuo Iltalehden 23.8.2013 -linkki ei näytä enää toimivan.

KSL:n linkki samoilta ajoilta toimii:
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/m-markov-...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset