Veikko Huuska

Gotlannin ja Tanskan sota 1361

Tämä teksti on parannettu lay-out -versio aiemmin tänään postatulle Tube-linkkejä sisältäneelle tekstilleni:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/147189-gotlannin-ja-tanskan-sota-1361-eli-visbyn-taistelu-videokuvaa Tube-linkit tuossa jutussa..

Gotlannin ja Tanskan sota 1361 eli

Visbyn taistelu osana laajempaa Itämeren valtojen muotoutumista..

Paikallinen tausta:

22. päivä heinäkuuta 1361 Tanskan kuningas Valdemar IV  (Valdemar Atterdag) lähetti armeijansa maihin Gotlannin länsirannikolle.  Gotlannin talonpojat maksoivat veroa Ruotsin kuninkaalle, vaikka Visbyn väestö olikin etniseltä pohjaltaan monimuotoinen, ruotsalaisten ohella siellä asui ja toimi venäläisiä, tanskalaisia ja saksalaisia. (Suomalaiset sisältyvät luonnollisesti käsitteeseen "ruotsalaiset").  Vuonna 1280 Visby oli liittynyt Wendien kaupunkiliittoon, jolla oli toimipisteet Riiassa, Lyypekissä, Tallinnassa sekä eräissä muissa merkittävissä Pohjois-Euroopan satamakaupungeissa.  Saaren sisäosissa asuvat talonpojat elivät omaa elämäänsä.  Vastakkainasettelu merenkulkua ja kauppaa harjoittavien Visbyläisten ja talonpoikien välillä synnytti toiminnallisia jännitteitä väestöryhmien välillä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Visby

Visbyn taistelun kulku heinäkuun lopulla 1361:

Tanskalaiset joukot etenivät kohti Visbytä. Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä tapahtui pari pienehkö välikohtaista, jossa tanskalaiset kohtasivat talonpoikaisarmeijan etujoukot.  Seuraavana päivänä käytiin Fjälen lähistöllä merkittävämpi ottelu, jossa noin 800-1000 talonpoikaa ”kohtasi elonpäiviensä lopun” eli suomeksi sanottuna tapettiin.

27. heinäkuuta talonpoikien armeija taisteli tanskalaisten kanssa aivan Visbyn porteilla, ja hakattiin maahan pahasti.  Arviolta noin 1800 talonpoikaa kuoli, kun taas tiedot Tanskan uhreista ovat edelleen tuntemattomat. Vain pari kohdetta lukuisten jäännösten joukosta voidaan yhdistää Tanskan sotilaaseen;on nimittäin löydetty kukkaro ja koristeltu haarniska, jotka epäilemättä kuuluiva Tanskan Frieslandista olevan Roorda perheen jäsenille.  Visbyn puolustajien tappiot ovat historioitisjoiden mukaan täysin verrannollisia menetyksiin, jotka Ranskan kärsi Poitiersin taistelussa viisi vuotta aikaisemmin eli 1356.  Voittajan ja häviäjän tappiosuhde vastasi yleisiä ”keskiajan standardeja”.  http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Visby

Lue lisää:

Visbyn taistelun 1361 hautalöytöjä http://homepage.ntlworld.com/peter.fairweather/docs/visby.htm

Visbyn linnan muureilta: http://www.upptacksverigeshistoria.se/sok-besoksmal/visa/382/ 

Visbyssä vietetään vuosittain Keskiaikaviikkoa elokuun alussa, kuten tänäkin vuonna: Medeltidsveckan på Gotland ~ 4 - 11 aug 2013

Vidbyn Keskiaika-juhlan ohjelmistoa:

http://www.medeltidsveckan.se/eng/jousting.pab

http://www.destinationgotland.se/fi/Evenemang/  Tekemistä elämyksiä kaikille

 

Iso Kuva – laajempi konteksti

Gotlannin – Tanskan sota 1361

Lähde; Spectrum, osa 10: Ruotsin historia;

”…voimakkaan Novgorodin onnistui torjua ruotsalaisten laajentumispyrkimykset, joiden tavoitteena oli Nevan suu.  Viroon taas asettui tanskalaisia vuodesta 1219, ja vuosisataa myöhemmin heitä seurasi Saksalainen ritarikunta, joka muodosti Baltiaan valtion.  Gotlanti menetettiin Tanskalle 1361.  Pysyvänä tuloksena ruotsalaisten 110-1300 –luvulla tekemistä idänretkistä, joita tavallisesti nimitetään ristiretkiksi, oli Ruotsin vallan vakiintuminen Länsi- ja Etelä-Suomessa, Karjalan kannasta myöten.  1300-luvulta lähtien tästä Itämaasta kehittyi elimellinen osa valtakuntaa; se sai oikeuden osallistua mm. kuninkaanvaaliin ja säätyvaltiopäivin.

Saksalaisasutuksen nopea leviäminen Itämeren alueella, mitä seurasi saksalaisten vaikutusvallan lisääntyminen kaupunkielinkeinojen piirissä, muutti vähitellen Itämeren valtasuhteita.  Ruotsin ja Tanskan mahtimiesryhmittymien väliset jatkuvat keskinäiset taistelut aiheuttivat sen, että saksalainen porvaristo ja aateli saavuttivat vaikutusvaltaa Skandinaviassa.  Niinpä Mecklenburgin herttua Albrekt (kuoli 1412) saattoi nousta Ruotsin valtaistuimelle 1364, samalla kun hänen kanssaan liitossa oleva hansa otti haltuunsa Skånessa sijaitsevat tanskalaiset kauppapaikat.  Saksalaisen ylivallan uhka sai aikaan, että kolme Pohjoismaata Kalmarin unionissa 1397 poliittisesti yhtyivät, lähinnä Tanskan johdolla.  Koska unionipolitiikka ajan mittaan yhä selvemmin ajoi tanskalaisten etuja, asettuivat mahtimiesryhmittymän ruotsalaiset edustajat yhä enemmän oppositioon.  Kun sitten hansa vastatoimena julisti Pohjoismaat täydelliseen kauppasaartoon, alkoi 1434 hansakaupasta riippuvaisessa Bergslagenissa Taalainmaassa vuorimies Engelbrekt Engelbrektinpojan (k. 1436) johtama kapina.  Kun Engelbrekt hiukan myöhemmin oli raivattu tieltä, kapina ohjattiin mahtimiesten tarkoitusperiä palveleviin uomiin.  Unionia itseään ei ilmeisesti asetettu kyseenalaiseksi, ainoastaan tanskalaisten ylivaltaa.  Ruotsille annettiinkin nyt laajat takuut itsehallinnosta, jota johtaisi maan oma valtaneuvosto.  Valtaneuvoston toimenpiteiden vahvistamiseksi pidettiin kapinan aikana muutamia valtakunnankokouksia, joissa kaikki neljä säätyä olivat edustettuina. Näin laskettiin perusta Ruotsin myöhemmälle valtiopäivälaitokselle.”

 

Ruotsin hallitsijat kyseisellä aikakaudella:

 

Maunu Eerikinpoika 1319 – 1364

(Eerik Maununpoika) 1357 – 1359

(Haakon Maununpoika) 1362 – 1364

Albrekt Mecklenburgilainen 1364 – 1389

 

Tuo hallitsijalista vaikuttaa sekavalta: poikien tilapäishallinta perustui sekavien vuosien oloihin:

Lisää ajan Itämerellistä kehitystä:

Lähde: Suomen historian Pikkujättiläinen kertoo:

”…1348 tilanne oli toinen, kun [kuningas] Maunu Eerikinpoika tuon vuoden keväällä vei sotajoukkonsa ja –laivastonsa itään.  Retkelle annettiin ristiretken luonne; ristiretkiajatuksen taustalla olivat Turun kuuluisa piispa Hemming (1339-1366) ja hurskas ylhäisörouva Birgitta Pietarintytär, tuleva Pyhä Birgitta.  Tosiasialliset tavoitteet olivat tietysti valta- ja kauppapoliittisia.  Neva otettiin valvontaan valtaamalla Pähkinälinna.  Kuninkaan ja sotajoukon lyhytnäköisesti poistuttua Novgorod valtasi sen kuitenkin talvella 1349 takaisin vähäiseltä varusväeltä.  Uusi yritys Novgorodia vastaan tehtiin syksyllä 1350, mutta sekään ei johtanut menestykseen.  Samassa yhteydessä Maunu yritti voittaa Viroakin puolelleen, mutta [saksalainen] ritarikunta torjui yritykset.  Apua ei tuonut myöskään paavilta saatu ristiretkibulla.  Kun venäläiset tulivat vielä 1251 joukkoineen Viipurin linnan edustalle ja polttivat kaupungin, oltiin valmiit rauhaan.  Ruotsi ja Novgorod solmivat välirauhan samana keväänä.

 

Kuningas palasi Ruotsiin, missä hänellä pian oli edessään yllin kyllin huolia.  Mustan surman aiheuttama väestökatastrofi oli epäilemättä vaikeuttanut jo sodankäyntiä, mutta ennen kaikkea sitä seurannut autioituminen pienensi kruunun ja kuninkaan tuloja.  Sodankäynti, joka sinänsä oli pitkälle epäonnistunut varojen riittämättömyyden vuoksi, johti osaltaan finanssikriisiin ja pahaan velkakierteeseen.  Kun se leikkasi myös ylimystön etuja, sen oppositio kuningasta kohtaan jyrkkeni.  Siihen kietoutuivat myös dynastiset riidat, ja Ruotsissa alkoi kapinaperiodi 1356–1363.

 

Käytännössä Itämaa oli kuningas Maunu Eerikinpojan hallituskaudella pitkälle täysivertainen ja tärkeä osa Ruotsin valtakuntaa.  Kun sen sisäinen tila kuitenkin kärjistyi ja kun toisaalta Tanska ryhtyi tavoittelemaan Skånea ja Hallandia, kuningas antoi Hallandin ja Itämaan herttuakuntana uskotulleen, nuorelle ylimykselle Pentti Algotinpojalle; lisäksi Skåne kuului tähän kokonaisuuteen erillisenä käskynhaltijakuntana.  Uusi feodaalinen asema ei vaikuttanut Itämaan sisäiseen kehitykseen, vaikkakin herttuan ankara kaupan valvonta herätti arvostelua.

 

Pentti Algotinpojan mahtiasema oli vanhalle ylimystölle viimeinen pisara.  Maunun nuoremmasta pojasta Haakonista oli jo 1355 tullut Norjan kuningas, mistä syystä myös vanhempi poika Eerik janosi valtaa.  Ylimystön ja Tanskan tuella hän Skånea tukialueenaan pitäen huudatti itsensä syksylä 1356 kuninkaaksi.  Pentti Algotinpojan herttuakunta lyötiin murskaksi.  Kun valtakunta 1357 jaettiin isä-Maunun ja pojan kesken, Itämaasta tuli Eerikin aluetta.

 

Hankkiakseen hallitsijan asemalleen Itämaan kannatuksen Eerik Maununpoika teki syyskesällä 1357 matkan maahamme.  Hän tutustui varsin perusteellisesti Suomen oloihin ja mm. purki kaupan säännöstelyä ja valvontaa.  Matkan ansiosta Itämaan valtiollinen kokonaismerkitys nousi huomattavasti, mutta samalla se myös joutui valtakamppailun pyörteisiin.  Merkittäväksi koitui se, että 1358 tuli Suomen prefektiksi Ruotsin mahtiylimyksiin kuuluva Eerikin drotsi Niilo Tuurenpoika Bielke.  Ruotsin sisäisen valtakamppailun aikana Novgorod oli kuitenkin vahvistanut asemiaan idässä.

 

Kuningas Maunu Eerikinpoika sai vielä 1359 hetkeksi käsiinsä koko valtakunnan, sillä Eerik kuoli äkkiä ruttoon.  Itämaassa Maunu sai Turun linnanläänin hallintaansa, mutta Niilo Tuurenpoika säilytti asemansa Hämeen, Uudenmaan ja Viipurin herrana.  Ilmeisesti se, että Tanskan onnistui 1360 hankkia Skåne, Blekinge ja Halland sekä 1361 Gotlanti, johti jälleen välirikkoon kuninkaan ja ylimystön kesken.  Kapinapuolueen pääedustajia oli Niilo Tuurenpoika, joka vahvisti asemaansa hankkimalla koko Itämaan laamannin viran.  Kuningas Maunu Eerikinpoika vangittiin marraskuussa 1361, ja Haakon valittiin seuraavana vuonna Ruotsin kuninkaaksi.

 

Yksi kuninkaanvallan johtavista henkilöistä oli Itämaan laamanni Niilo Tuurenpoika.  Varmaan juri hänen ansiostaan mutta myös uuden kuninkaan halusta saada Itämaan tuki asemallee oli se, että Haakon antoi vaalinsa yhteydessä Upsalasa 15.2.1362 julistuksen Suomen oikeudesta ottaa osaa kuninkaan vaalintaan Moran kedolla Upsalan lähellä.  Haakonin julistusta oli sinetillään vahvistamassa myös Turun piispa Hemming, niin että hänkin lienee ollut vaikuttamassa sen syntyyn.  … Edellä mainittu julistus oli luonnollinen seuraus siitä, että Suomen poliittinen ja taloudellinen merkitys Ruotsin osana oli ratkaisevasti kasvanut. –

Lähde: Suomen historian Pikkujättiläinen; Keskiaika, dosentti Jouko Vahtola, WSOY 1987.

Yhteenveto, lyhyt versio

1300-luvun mittaan alkoi Itämeren ympäristön valtiosuhteet ja voimakentät muotoutua ensi kerran, ja se tapahtui muodoissa, jotka ovat meillekin tutut.

Syntyi pohjoinen Sveriges Riket eli Ruotsin valtio, jonka osana 1150-luvun ”ristiretkistä” lähtien yhä selkeämmin oli myös se alue, jonka myöhemmin tunnemme Suomena.  Tanska kammoitteli Ruotsin eteläpuolella omaa synty- ja voimistumistaisteluaan.  Myöhemmät aluetta dominoivat suurvallat, itäinen Venäjä – tuolloinen Novgorod – ja eteläinen Saksa, tuolloinen Saksalainen ritarikunta eri elementteineen ja Pohjanmereen alueeseen kytkeytyvine Hansoineen alkoivat muotoutua ja ottaa paikkaansa Euroopan mahteina.

Oma, vähäinen, mutta ”ison kuvan” vaiheistuksessa varsin olennainenkin osa tätä valtiollis-poliittis-kaupallista mahtien syntyä ja taistelua oli tässä puheena olevalla Gotlannin-Tanskan sodalla heinä-elokuussa 1361 (Visbyn taistelu).  Ei siis ihme, että omaa suurvaltahistoriaansa hellin kämmenin hoivaava Ruotsi ottaakin ”kaiken ilon” irti tuosta sinänsä perin surullisesta episodista.  Olihan Ruotsin suurvalta-ajatuksen synty ajoitettavissa noihin vuosikymmeniin, ja sieltä tapettujen talonpoikien röykkiöistä lähtee verinen vana vetämään historian halki aina kohti Narvaa ja Napuetta ym. mieliimme syöpyneitä kohteita.

Tube:

Katso Tuubista: http://www.youtube.com/watch?v=L7BHQ3ZAKaE  Kesto 4:37 min.

Hieman pidempi versio, kesto: 14:11 min. http://www.youtube.com/watch?v=_v2RgtKLaVU

Ja tässä 7:40 min versio http://www.youtube.com/watch?v=eXaLMF7g0gw

Taistelun jälkeen, kesto 1:52 http://www.youtube.com/watch?v=po04hSGEHoc 

Jos intoa riittää lisää löydät asiayhteydestä Tuubisivuilta..

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Joachim Seetaucher

1300-luvun alkupuolelta aina 1500-luvun loppuun asti vallitsi "nykyhistorian" pisin rauhanjakso Ruotsin/Suomen ja Venäjän/Novgorodin välillä. Ruotsi pystyi silloin keskittymään muualle oman imperiuminsa vahvistamiseksi, jonka jälkeen se alkoi laajeta itään.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Joachim, totta kyllä. Nämä 1361 seudun kahinat Nevan-Viipurin suunnalla olivat taisteluina vähäisiä, ja kuten todettu Viipurinkin Novgorod pystyi ottamaan pienin sotatoimin lyömällä sen vähäisen varusväen.
Kuten tekstistä ilmeni ajankohdan vitsaukset, sellaiset kuin musta surma, Ruotsin sisäiset kapinasodat etc. verottivat voimia: oli käytännössä pakko keskittyä kotimaankysymyksiin, ja juuri sen myötä saavutettu elinvoiman kasvu mahdollisti myöhemmät "Euroopan valloitukset".

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Visbyn taistelu oli erityisen julma.
Kaatuneitten luista on löytynyt hirvittäviä vammoja.

Tanskalaisten ammattisotilaitten taktiikka oli brutaali.
He suuntasivat iskunsa yläviistoon. Tällöin talonpojat kohottivat kilpensä tietysti suojaamaan päätä. Tällöin tanskalaiset survaisivat pertuskalla suojattomiin jalkoihin.

Talonpojilla ei ollut mitään mahdollisuuksia aikansa huippusotilaita vastaan.
Visbyn hautakuopat ovat tiettävästi ainoat keskiaikaisen taistelun joukkohaudat, jotka on löydetty ja joita on tutkittu näin laajassa mittakaavassa.
Ainutlaatuseksi löydöt tekee myös se, että kaatuneet on heitetty kuoppiin aseineen ja haarniskoineen päivineen.

Käyttäjän LasseRyti kuva
Lasse Ryti

Ehkä asian vierestä, mutta onko History Channelin sarja Vikings tuttu? Tapahumat liittyvät viikinkien/Normannien länsieuroopan valloittamiseen. Taisivat idän reitin taistelijat olla aikaisemmin, ennen kuin keksittiin merikelpoinen vene.

Molemmat ovat tosi mielenkiintoisia historian vaiheita ja ovathan kaikki nykyiset Euroopan kuninkaalliset jotain kautta viikinkien jälkeläisiä, paitsi ehkä ranskalaissyntyinen ruotsin hovi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset