Veikko Huuska

Aikamme sankaritar – Jelena Isinbajeva - versio 2.o

Aikamme sankaritar – Jelena Isinbajeva - versio 2.o

 

Timo Vihavainen kirjoitti LermontovinAikamme sankarin” (1841) http://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Lermontov hahmotelmat mielessään oman aikamme vastaavasta ilmiöstä, hahmosta, joka määritelmänomaisesti ”edusti jotakin sellaista, joka maailmassa näytti olevan uutta, pahaenteistä ja peruuttamatonta” – ja päätyy hahmottelemaan ”aikamme sankarittaren”, nuoren kuluttajan, ikuisen sinkun ja kaikkiaan dystooppisen tyypin. http://timo-vihavainen.blogspot.fi/  12. elokuuta 2013.

 

Lermontovin sankari, Petsorin, oli ”hyvin etevä, aito ja rehellinen, mutta pohjimmaltaan kielteinen tyyppi.  Hän oli ”tarpeeton ihminen”, tuo illuusioton ja iloton, ilmeisesti kroonista masennusta poteva nuori mies, joka kuitenkin samalla  oli tyylikkäästi blasé, voisi sanoa cool, ellei se kuulostaisi kovin anakronistiselta”.

 

Ennen kuin jatkan pätkääkään tohtori Vihavaisen - lahjomattoman kirurgin tapaan - paloitteleman ”aikamme sankarittaren” ilmiöllisen ruumiin osasten erittelyä, otan ja talutan näyttämölle todellisen aikamme sankarittaren.

 

Kuka hän on?

 

Eilen pikkuista vajaa miljoona suomalaista ja kenties noin 870 miljoonaa maailmankansalaista seurasi suorana lähetyksenä televisiosta tapahtumia Luzhnikin stadionin uumenissa, Moskovan MM-kisoissa.  Naisten seiväshyppy oli toimintamuotona, ja eittämättömänä sankarina loistavan voittajan come back´in tehnyt Jelena Isinbajeva.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Jelena_Isinbajeva

 

Jelena Isinbajevassa, tuossa lasikuiduntaivuttajassa, ilmentyy monellakin tapaa kaikki se, minkä voimme liittää käsitteen ”aikamme sankaritar” myyttiseen ja fyysiseen esiintymismuotoon.  Moninkertainen ME-nainen, moninkertainen MM-nainen, moninkertainen EM-nainen, moninkertainen OK-nainen.  Käsitteiden suma, joka kertoo aihetta seuranneille kaiken, tai oikeamminkin palauttaa mieliin kaiken sen, mikä on kultaisin ja tulisin kirjaimin ja kuvin iskeentynyt alan ihmisten tajuntaan: ”Jelena Isinbajeva”. 

 

Liekö kuvaavaa tälle coolin lämpimälle hahmolle, että hänelle ei ole näiden antoisien vuosien (2002-2013) aikana kehkeytynyt minkäänlaista lempinimeä, lyhennettä, iskusanaa, hän vain on aina ja iäti ”Jelena Isinbajeva”. [Tai Elena tai Yelena, riippuen kulttuurisesta translitteraatiosta, latojan huomautus].  Mutta muuta sävyvaihtelua ei hänen nimityksessään, hänen habitatus-mielikuvallista olentoaan kuvaamaan pyrkivässä tarkoitteessa, esiinny.

 

”Jelena Isinbajeva” on eittämättä maailman etevin seiväshyppääjä, siis naispuolinen, hamasta menneisyydestä kivikauden ja rautakauden kautta nykypäivään, tosin naisten seiväshyppyä ei pahemmin bambukaudella harrastettu, ainakaan joitakin privaatteja eroittautujia lukuun ottamatta, ja sen tihentymä – jos sellaisesta yleensä voidaan puhua – on alkanut esiintyä vasta myöhemmällä lasikuitukaudella, ja parrasvaloihin tämä toimintamuoto astui vasta myöhäisbrezneviläisellä kaudella.

 

Seiväshypyn anatomia

 

Toimintamuotona seiväshyppy, erityisesti naisten seiväshyppy, tietenkin vertautuu tarkoituksettomuudessaan kaikkeen hyödyttömään puuhasteluun, jolle on ominaista ”olennaisten liittymäosien” puute sellaisiin elämälle välttämättömiin toimintoihin, kuin ruoanhankintaan, lisääntymiseen tai tappamiseen.

 

Voiko kukaan keksiä turhempaa tointa kuin naisten seiväshyppy?  Kenties moukarinheitto tai miesvihanlietsonta: riippuu näkökulmasta. 

 

Esimerkiksi tunnetun sarjafilmin – sittemmin myös elokuvaparven – ”Sex and City” sankarittaret ”kunnostautuivat nimenomaan sillä, että antoivat periksi haluilleen ja mieleenjohtumilleen. Jos urotöitä (vanhanaikainen termi) etsitään, niin nykyään puolenkuun palkan sijoittaminen kenkäpariin on vahva ehdokas arjen sankarittaren maineteoksi”, arvioi Timo Vihavainen.  Entä mitäpä on sanottava naisesta, joka laittaa koko elämänsä naisseiväshypyn alttarille? 

 

Vastauksen tähän antavat tuhannet ja taas tuhannet Moskovan Luzhnikin stadionin penkeille istahtaneet penkkiurheilijat: he kunnioittavat seisaalleen nousten – heitä on kai noin 50.000 – ”Jelena Isinbajevaa” hänen hypyistään ja elämäntyöstään naisseiväshypyn parissa. 

 

Tuolla hetkellä – eilen illansuussa noin kello 20-23 Moskovan aikaa – ”Jelena Isinbajeva” on ainakin hetken maailman suurin ”aikamme sankaritar”.  Hän on pienten harhailujen jälkeen ”back” – hän on palannut ”isähahmon” eli joulupukinviiksisen vanhan valmentajansa valmennettavaksi, menestyksellisin seurauksin, hän on uskollisesti säilyttänyt ulkoisen tyttömäis-naisellisen habituksensa, viimeistäkin korvalliskiehkuraa ja valmistautumislopotustaan myöten. 

 

Jelena Isinbajeva on ”tyylilleen” uskollinen, ja hän on palannut uskollisuuteensa, ja hän on back: huuliltalukijat ovat selvittäneet yli vuosikymmenen ajan hänen salaisen mantransa salaisuutta täysin tyhjentävästi kykenemättä sitä selvittämään, mutta epävirallisesti hänen arvellaan toistavan ukrainalaista maalaislorua maahisista ja näiden jallituksista.  Kiistatonta kaiken semanttisen pohdinnan keskellä kuitenkin on: ”Jelena Isinbajeva” on back.

 

Vihavainen naulaa ”aikamme sankarittaren” elämänidean umpiperäisen nautintokeskeisyyden tylyyn lopputulemaan ”Eihän tulevaisuutta ole, koska ei ole jälkeläisiäkään”.  Antisankarit tekevät ne(kin).

 

”Jelena Isinbajeva” on lapseton 31-vuotias lasikuiduntaivuttaja Venäjältä.  Hänen lajinomainen toimintonsa käsittää kinestis-vertikaalisia suoritteita.  Jo hyvin pienenä hän harjoitti, tuskin neljä täytettyään, voimisteluliikkeitä, mutta kasvettuaan 174 sentin mittaan, hänen valmentajansa ilmoitti hänelle erään kilpailun jälkeen hikisessä pukuhuoneessa: ”Jelena, sinusta ei koskaan tule huippuvoimistelijaa, olet sellaiseksi liian pitkä”.  Taivas romahti Jelenan niskaan voimistelusalin pukuhuoneen katon läpi. 

 

Niin hän ohjautui lasikuitujen pariin.

 

”Tarpeeton ihminen”

 

Ajassa, jossa olennaiseksi on muodostunut tarpeet ovat tärkeintä, ja tarpeiden tyydyttäminen ensisijaista, välittömästi ja maksimaalisesti, jokamiehen (-naisen) oikeuksiin kuuluu olla ”tarpeellinen ihminen”, ja tyydyttää ne.

 

Epäilemättä ”Jelena Isinbajeva” on tarpeeton ihminen.  Mutta tyydyttäessään miljoonien tarpeita hän täyttää aikamme perustarpeita.  Sellaisena hän on kollektiivinen tarpeentyydyttäjä, jollaisena hän on ”aikamme sankaritar”.  Hän on naispuolinen Usein Bolt.  Hänen vakuutusarvonsa on Venus Williams –luokkaa, siis miljoonia.  Hän on ”miljoonatyttö”.

 

Kai hänelle pian veistetään näköispatsas.  Jättimäinen ”Jelena Isinbajeva”, pronssiinvalettuna, ylittää ehkä noin 6 metrin korkeudessa olevaa rimaa.  Aika pysähtyy, ihminen ikuistuu pronssiin, ”aikamme yksilöllinen ”terrakottatyttö” ”, kansa pidättää henkeään, rima ei putoa. 

 

Aikamme koulutus

 

Meidän aikamme pakottaa ihmiset kahteen kouluun: toiseen tai toiseen.  Toinen on ”koirakoulu”, joka tuottaa – koiria.  Uskollisia ”systeemin lapsia”  -  Toinen koulu on ”huorakoulu”, joka yllätys yllätys tuottaa – ”huoria”.  Priimukset valmistuvat ”huorakoulusta”.

 

Prof. Vihavainen muistaa lämmöllä Erich Fromm –vainaata:

 

”Jo Erich Fromm-vainaa kuvitteli tervettä yhteiskuntaa, jossa normina ei olisi huoraaminen, vaan luominen.” 

 

Joskus lienee ollut aika, jolloin johtavat aivot ajattelivat tervettä yhteiskuntaa ja kutakuinkin järkeenkäypiä ajatuksia muutenkin.  Aikamme ilmeisin piirre on, että ajatukset ajavat kehää.  Tuottavatko tekijät järjestelmän vai järjestelmä tekijät?

 

Timo jatkaa: ” Siis ei itsensä myyminen eikä itsensä ihaileminen, vaan itsensä kehittäminen ja parantaminen ihmisenä, lähimmäistensä auttaminen ja pyrkimys kohti sitä maailman todellista kauneutta, joka –kuten hän arveli-  on avoinna kaikille niille, jotka eivät anna kiiltävän rihkaman sokaista itseään ja pyrkivät pois oman itsensä varjosta.  Fromm arveli ajattelunsa suorastaan olleen objektiivisella pohjalla: ihmisen (aristotelisen) olemuksen toteuttaminen oli ainut tie todelliseen onneen.”

 

Lausutaanko ”ajassamme” enää näin viisaita sanoja, entä tulevaisuudessa.  Onko viimeinen kirkas ajatus jo kulkeutunut ohitsemme avaruuden syvänsiniseen taustakohinaan, vai voiko täällä vielä ilmetä jotain tuon tasoista elämää.

 

Ei enää ihminen

 

Moskovassa näimme pyyhkeeseensä aika ajoin kääriytyvän Jelenan, joka keskellä ihmismerta haki äkkiä pieneksi hetkiseksi yksityisyyden suojaa, keskittyi. 

 

Kaikessa narsistis-egoistisessa oman kehon, kehollisuuden ja kehontaitojen vaalinnassaan Jelena Isinbajeva on huomattavan tyypillinen näyttö yhteen asiaan keskittymisen voimasta.  Hän on omassa elämässään toteuttanut ”viimeistä piirtoa” myöten liikkeenjohdon oppien mukaisen ohjeen ”rönsyjen raivaamisesta”.  Niinpä hän ihmisenä on lähes kemiallisen ”puhdas” ihmisen lajinomaisista ”inhimillisistä” piirteistä.

 

Siinä missä ratakierroksen aitamestari Felix Sanchez spontaanisti lohduttaa aitovierelle romahtanutta (takareisikramppi tms.) toveriaan, tuollaisen esittäminen ”Jelena Isinbajevan” taholta ei tulisi kysymykseenkään.  Hänkö nousisi privaatilta tatamiltaan ja menisi lohduttamaan riman pudottanutta ja siinä hötäkässä ylähuultaan ja sieluaan haavoittanutta kilpailutoveriaan?  Sellaista ei kukaan edes ajattele, ”Jelena Isinbajevalta” ei edes ”osata odottaa” moista elettä.  Häntä pidetään eristäytyvänä paskiaisena, mutta harvalla on munaa sanoa sitä ääneen, sillä korkealla kannattimillaan killuvan riman toistuva ylittäminen, edustava ulkonäkö ja pitkä cv tyrehdyttävät tämänsuuntaiset aikeetkin.  http://yle.fi/urheilu/lontoossa_kyynelehtinyt_sanchez_moskovasta_ihan_pikkuisen_eri_tunnelma/6772850

 

Niinpä joskus herää aiheellinen kysymys: onko ”Jelena Isinbajeva” enää edes ihminen, vai onko hän rimanylityskone, robotti, vailla tunteita, vailla menneisyyttä, vailla tulevaisuutta, vain nykyisyydessä elävä narsisti, menestystuote, jonka joulupukinviiksinen valmentaja on ”tuottanut”. 

 

Joskus kuulee arveltavan, ”miten pitkäksi Jelena Isinbajevan valtakausi oikein jatkuukaan”, ja nämä pohdinnat tulevat jatkossa vain kiihtymään, kun hän teki ”Putinit” eli hieman sivummalla oltuaan palasi asioiden keskiöön ja otti ”valtikan haltuunsa”, kuten selostajat haltioituneina huusivat eetteriin eilen.

 

Hurjimmat arviot lähtevät siitä, että ”Jelena Isinbajeva” voi niin halutessaan hallita naisseiväshyppymarkkinoita ei ainoastaan Rio de Janeiron olympialaisiin 2016, vaan jopa 2-3 olympadin ajan, ja silloinkin - tuolloin jo kehiteltyjen estrogenien avulla - hän saattaisi jatkaa menestystarinaansa jopa menstruaation tuolle puolen, joka avaisi aivan uuden lehden ruumiinkulttuurin alalla. 

 

Yllätys yllätys

 

Jelena Isinbajevan sankaritar-hahmo saa merkityksellisiä poikkeamapoimuja silopintaansa siinäkin, että hän Ylen erikoishaastattelussa Riikka Mannerin kysymykseen, mitä teet periodilla 2013-2016, vastaa: (vapaasti siteeraten) siinä voisi tehdä vaikka lapsia… ”kaikki tytöthän haluavat aina lapsia”.  Näin Jelena Isinbajeva, hän hymyilee, hän haluaa lapsen (lapsia).   http://yle.fi/urheilu/isinbajeva_yle_urheilulle_aion_yrittaa_paluuta_rioon/6775710

 

Lapsipsykologit kautta maailman pohtivat nyttemmin, mahtaako Jelenasta tulla ”tiikeriäiti”, joka toteuttaa itseään lapsensa (lastensa, jos tulee kaksoset tms.) kautta, ”tekee sen uudelleen, minkä itse teki aikoinaan elävässä elämässä”.  Vert. joidenkin lähtötasoltaan vaatimattomampien ”tiikeriäitien” tapa ”toteuttaa omat täyttymättömät haaveensa” lapsensa kautta.

 

Minua kiinnostaa eittämättä enemmän, kuka se on, onnellinen ”isä”.

 

Todellisesta ”aikamme sankarittaresta”, ikuista sinkusta, poiketen Jelena haluaa – ”kuten kaikki tytöt” – äidiksi. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

...siis "aikamme sankaritar" Jelena Isinbajeva.. kapteeni - nyt Moskovan voiton jälkeen ehkä jo majuri.. Елена Исинбаева

Kuvia, hiissaa sivustoa alaspäin:

http://top-antropos.com/history/21-century/item/32...

Tässä muuten asiantuntevan ystäväni tietoisku:

Jelena Isinbajeva torjui jo toissapäivänä lehdistötilaisuudessaan huhut lopettamisestaan ja sanoi, että hän aikoo sataprosenttisen varmasti jättää vuoden 2014 väliin, perustaa perheen, saada lapsen ja palata taas huipulle Rio de Janeiron olympiakisoihin.

Eikä sitten saatu kuulla mitä Jelena Isinbajeva kuiskailee seipäälleen.
Sen hän on luvannut paljastaa vasta lopetettuaan uransa.

Kuiskaileeko kapteeni Isinbajeva (nyt tullee ylennys majuriksi) venäjäksi vai peräti isänsä äidinkielellä tabasaraniksi, sitä saadaan odottaa vielä.

Tabasaranin kieli kuuluu dagestanilaisten kielten lezgiläiseen ryhmään. Sitä puhuu ehkä parisataa tuhatta ihmistä. Heidän lezginka-tanssinsa on levinnyt koko Kaukasukselle.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Okei, hieman inhimillisiä piirteitä legendan liepeillä, esim. juttu 15.8.2013.

http://www.sports.ru/tags/1694530.html

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/%E2%80%9DMeil...
Ulkomaat
”Venäjällä ei ole koskaan ollut homo-ongelmaa”
Arno Rydman
56 minuuttia sitten (päivitetty 20 minuuttia sitten)
Venäläinen seiväshyppääjä Jelena Isinbajeva kritisoi Moskovan yleisurheilun MM-kisoihin osallistuvia urheilijoita, jotka tukevat homojen oikeuksia, uutisoi BBC.
Jelena Isinbajeva puolusti myös ristiriitaista Venäjän lakia, joka kieltää homoseksuaalisen propagandan levittämisen alaikäisille.
Kaksinkertainen olympiavoittajan ja kolminkertainen maailmanmestarin mukaan venäläiset eivät halua, että homoseksuaalisuutta edistetään heidän maassaan.
– Venäjällä miehet asuvat naisten kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut homo-ongelmia Venäjällä emmekä halua niitä tulevaisuudessakaan.
Brittiläisen seitsenottelijan Louise Hazelin mielestä Isinbajevan rooli Nuorten Olympialaisten lähettiläänä pitäisi tarkistaa hänen lausuntonsa vuoksi.
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/%E2%80%9DMeil...
Kommentti:
Satuin näkemään näkemään Jelena Isinbajevan haastattelun eilen myöhäisillalla. Ja mistä? Tietysti Ruotsin tv:stä (Kanava 5). Siellä tuli muutakin kiinnostavaa – sellaista, jota suomenkieliset eivät näe.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset