Veikko Huuska

Kävin katsomassa Vaasa-laivaa Tukholmassa

Kävin katsomassa Vaasa-laivaa Tukholmassa

Vaasa-laiva oli imperialistisen ja mahtivaltioksi pyrkivän Ruotsin valloitussotien ”lippulaivaksi” tarkoitettu, kun se 1628 kolmivuotisen suunnittelu- ja rakennustyön jälkeen Tukholmassa laskettiin vesille.  Rakennuskäsky oli tullut suoraan kuningas Kustaa II Adolfilta, ja laiva oli ensivaiheessa tarkoitettu muodostamaan uhkaa ja tuhoa Puolan suunnalla, jossa kuningas Sigismundin kanssa oli ”kana kynittävänä”.

Vaasalaiva oli aikansa komein ja tulivoimaisin sota-alus. 

Miksi Vaasa-laiva rakennettiin?

Vasamuseetin kotisivut vastaavat näin:  http://www.vasamuseet.se/sv/Sprak/Suomi/  

”Vasa-laivan oli tarkoitus olla yksi Ruotsin laivaston tärkeimmistä aluksista. Siinä oli 64 tykkiä, joista suurin osa oli 24-naulaisia (ne ampuivat 24 naulan eli 11 kilon painoisia kuulia). Ruotsilla oli noin kaksikymmentä sota-alusta, mutta yhdessäkään niistä ei ollut niin paljon tai niin painavia tykkejä kuin Vasa-laivassa.

Vasa-laiva olisi todennäköisesti purjehtinut Puolaan, joka oli vuosia ollut Ruotsin suurin vihollinen. Puolaa hallitsi kuningas Sigismund, joka oli Ruotsin kuninkaan serkku (heillä oli sama isänpuoleinen isoisä). Sigismund oli aikoinaan ollut Ruotsin sijaishallitsija, mutta hänet oli syösty vallasta katolisen uskonsa takia.”

Ikävä yllätys

Ilo ja uho muodostui kuitenkin lyhykäiseksi.  Iso juhla Tukholman satamassa ja rannoilla – tuhansia ihmisiä seurasi Vaasan vesillelaskua – muuttui hetkessä hämmennykseksi ja suruksi.  Vajaa tunti ja noin kilometri vesillä.  Sitten Vaasa heilahti. Oikeni.  Heilahti uudelleen, kumoutui toiselle kyljelleen, hörppäsi tykkiluukkujen kautta Itämeren vettä – ja upposi n. 62 metrin syvyyteen.  Vain juhlaviirit mastojen päissä jäivät näkyviin. (Näin legenda asian kertoo, mutta kun toisaalta tiedetään, että Vaasan korkeus kölistä isomaston huippuun oli 52 metriä, asento pohjassa kellahtanut, niin maston viirit eivät millään voineet jäädä tilapäistä hetkeä lukuun ottamatta merenpinnalle näkyviin…). 

Katso kansainvälisiltä hylkysivuilta Vaasa-tiedot: http://www.wrecksite.eu/wreck.aspx?201530 

Uhrit

Uhrien määrä on sielläkin esitetty suurin piirtein, eli 30-50, josta keskiarvona 40 uhria.  Vesillelaskun on täytynyt olla melkoisen ”juhlapainotteinen”, kun sota-aluksen miehitystä (mukana myös naisia) ei ole tarkkaan tiedetty, eikä uhrien määrää – saati kakkien henkilöllisyyttä – ole kyetty eksaktisti määrittämään.

Wiki kertoo näin: Aikalaisten mukaan onnettomuudessa hukkui noin 50 ihmistä; hylyn läheltä on löydetty 25 luurankoa.

Miksi Vaasa upposi?

Niin kuin usein suuronnettomuuksissa Vaasan perikatoon vaikuttivat sellaiset tekijät kuin asiantuntemattomuus, välinpitämättömyys ja kopeus. 

”Vasan uppoamisesta kuultuaan kuningas Kustaa II Aadolf kirjoitti kirjeen, jossa hän määräsi laivan uppoamisesta vastuussa olevia rangaistaviksi. Uppoavasta laivasta pelastunut Vasan kapteeni Söfring Hansson pidätettiin, mutta hänet todettiin syyttömäksi ja vapautettiin ilman rangaistusta.”

Siis mikä meni vikaan?

Vaasa-museetin kotisivuilla syyt esitetään näin:

”Nykyaikana voimme laskea, miten laiva pitää rakentaa, jotta siitä tulee merikelpoinen. 1600-luvulla käytettiin mittataulukkoja, joiden oli aikaisemmin todettu toimivan hyvin. Säilyneistä asiakirjoista tiedämme, että Vasa-laivan piirustuksia muutettiin sen jälkeen, kun työt laivassa olivat alkaneet.

Kuningas halusi laivaan normaalia enemmän tykkejä. Tämä tarkoitti, että laivaan valitut mitat eivät enää olleet sopivia ja sen rakentajilla oli edessään aivan liian vaikea ongelma. Laiva rakennettiin käyttämällä korkeita kansirakenteita, ja siinä oli kaksi suljettua kantta tykkejä varten. Laivan pohja täytettiin isoilla kivillä, jotka toimivat painolastina ja pitivät sen vakaana vedessä. Mutta Vasa oli yläosastaan liian painava ja laivassa oleva 120 tonnin painolasti oli liian vähäinen.”

Meri- ja laivastoalan asiantuntijat olivat piirtäneet laivan oman tietämyksensä mukaiseen kuosiin, mutta itse kuningas halusi ”enemmän tykkejä”, ja myös enemmän koreutta..

Muita syitä

Vaasa-museossa Tukholmassa esitettiin huolella tehty dokumenttifilmi Vaasan rakentamisesta, perikadosta ja nostosta sekä kunnossapitotoimista.  Siinä todettiin, että alus oli liian kapea korkeuteensa ja painoonsa nähden.  Toisaalta tykkejä oli ahnehdittu liikaa, ja niiden vuoksi tykkiluukkuja oli kahdella kannella (ja lisäksi pääkannelta voitiin ampua pienemmillä tykeillä); kallistuminen johti nopeaan veden tulvimiseen alukseen. 

Lisäksi korkea perä – joka oli sekin eräänlaista turhamaisuutta: niin saatiin komea ja näyttävä peräpeili aikaiseksi kaikkine hienoine koristuksineen (katso kuvat).  Korkealla takakannella olivat myöskin laivan kapteenin ja upseeriston majoitustilat.  Ylenmääräinen mutta komea korkeus lisäsi kiikkeeryyttä.

Toisaalta kuitenkin todettiin, että vaikka pohjalastin kivikerros oli vakauden kannalta riittämätön, kivien lisääminen olisi vastaavasti lisännyt uppoamaa ja laivan tuho olisi siitä vain varmistunut. 

Sitä paitsi tiedettiin vihollisen tulivoiman olevan kasvussa ja tehtiin Vaasan kylkilankut inan vahvenmmiksi kuin muissa aluksissa.  Tammi on muutenkin raskasta ainetta, ja tämä ”kylkipanssarien” lujentaminen lisäsi laivan omaa painoa.

Eli suo siellä vetelä täällä.

Kuka sitten todettiin syylliseksi?

Asiasta suoritettiin tuonaikainen ”suuronnettomuustutkinta”.  Mutta lautakunnan johdossa ei ollut mitään Kari Lehtolaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Lehtola_(onnettomuustutkija) ,vaan – tietysti – kuninkaan ja valtaneuvoston asettama ryhmä asiantuntijoita, joista kenkään ei liene ollut jäävi.  Jäävi siinä mielessä, että oli asemastaan ja tulevaisuudestaan ainakin jossain määrin kuninkaasta riippuvainen. 

Ja kun Vaasan rakennemuutokset ja ”lisäkomeus” oli suoraan kuninkaasta, kukapa joka halusi pitää päänsä tukevasti hartioiden välissä olisi lähtenyt kaivelemaan syntyjä syviä ”sylttytehtaalle” asti.  Jonkin asteen nahkapäätös asiassa tutkijalautakunnassa synnytettiin aikansa papereita ja käsiä väänneltyään. 

Vasa-Museet ylläpitää kohtalaisen hyviä kotisivuja.  Siellä on tiivis esittely mm. suomeksi.  http://www.vasamuseet.se/sv/Sprak/Suomi/

Ultraviolettivalon ym. laivan säilymisen kannalta vahingollista valoa pyritään minimoimaan pitämällä museohallin valaistus ja lämpö- sekä kosteus mahdollisimman optimaalisina.  Siksi omatoiminen kuvaus, joka sinänsä on vapaata, muodostuu haasteelliseksi.  Tyydyinkin rajoitettuun otokseen.  Onhan laivasta komeita kuvateoksia ym. aineistoa.  Museon myymälästä ostin Vaasalaivan esittelyvihkosen, jonka sekä kuvallinen että tiedollinen anti on runsas.  Kuviani netissä: https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/VaasaLaivaaKatsomassaTukholmassa#

Antoisaa oli kiireettömästi kiertää kaikki museon kerrokset alhaalta ylimpään 7. leveliin asti, saada sekä lähinäkymää että yleiskuvaa eri vinkkeleistä. 

Huoli Vaasa-laivan säilymisestä estää pääsyn laivan sisään

Olen joskus parikymmentä vuotta sitten käynyt ensi kerran Vaasaa moikkaamassa, ja silloin vielä pääsimme kulkemaan aluksen sisuksissa, mikä olikin erityisen antoisaa.  Nyt ei suojelu ja kulumissyistä yleisöä enää päästetä itse laivalle.  Muutoinkin konservoijat ovat joutuneet paitsi jatkamaan rakenteiden ja massojen suojelua uusimmilla kemikaaleillaan ja toimillaan – osin jopa paikkailemaan 60-80-lukujen parafiinihoitoja.

Paavo Nurmi

Vaasa-laivan hylystä ei Suomessa oikein voi puhua viittaamatta teekkarien ”kuningasjäynään” vapun alla 1961, kun hylkyä Tukholman satamassa nostettiin pinnalle. 

http://yle.fi/uutiset/teekkarien_kuningasjaynasta_puoli_vuosisataa/5350123  YLE 24.4.2011:

”Tasan viisikymmentä vuotta sitten tekivät suomalaiset tekniikan ylioppilaat Tukholmassa pilan, eli kuten teekkareiden keskuudessa sanotaan jäynän, jonka hohto ei ole himmentynyt vuosikymmenten kuluessa. He kuljettivat nosto-operaation kohteena olleeseen Wasa-laivaan Paavo Nurmen pienoisveistoksen.

Siinä riitti ruotsalaisilla meriarkeologeilla hämmästelemistä, kun he selvittivät 1628 uponneen sota-aluksen esineistöä.

Vuoden 1961 keväällä nostettu Wasa-laiva on edelleen yksi Tukholman turistivetonauloista, mutta Wasa-museossa ei teekkaritempauksesta ole juuri kerrottu.

Nostotöiden päätyttyä ihmeteltiin löytynyttä juoksijaa esittävää pienoisveistosta. Lopulta havaittiin, että veistos kuvasi suomalaista suurjuoksijaa Paavo Nurmea.

Kuinka se oli päätynyt vanhaan, satoja vuosia meressä marinoituneeseen sotalaivaan?

Pikkuhiljaa selvisi, että kyse oli pilasta. Suomalaiset teekkarit olivat olleet matkalla Göteborgiin opiskelijoiden perinteiseen kevätjuhlaan ja menomatkallaan tempaisseet kunnon jäynän.”

Kuusikymmentäluvun alussa suomalaiset teekkarit muistivat vielä, miten ruotsalainen Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja  http://fi.wikipedia.org/wiki/Sigfrid_Edstr%C3%B6m    oli voimaperäisesti ajanut Paavo Nurmen kilpailukieltoa juuri ennen vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisia – Paavon piti siellä voittaa maratonjuoksu ja kruunata upea uransa.

Katso myös: http://www.hnsa.org/ships/vasa.htm

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

24.4.2011 Vaasa-laivan nostosta tuli kuluneeksi 50 vuotta. YLE uutiset, pätkä aiheesta. Kesto: 02:06

http://areena.yle.fi/tv/1293414

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Teemu Nymanderin albumissa otetut kuvat ovat vuodelta 2009. Silloin museohalli oli paremmin valaistu:

https://picasaweb.google.com/116297563528676885111...

Marko Huttunen

Ei ole Ruotsi aina ollut sama Hannu Hanhi niinkuin jääkiekossa. Eihän se tosin Jas-hävittäjäkään meinannut alkuun saada ilmaa siipiensä alle :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset