Veikko Huuska

Liuskekaasun huima buumi on globaali ilmiö. – Mutta missä Suomi?

Liuskekaasun huima buumi on globaali ilmiö.  – Mutta missä Suomi?

 

Palaan aika ajoin erääseen lempiaiheeseeni, energiapolitiikkaan.  Maailma ympärillämme mullistuu kovaa vauhtia.  Uusia tietoja hyödynnettävissä olevan fossiilisen energian lähteistä satelee.  Mitä tekee Suomi, mitä Fortum?  Taasko ne nukkuvat omahyväistä untaan.

 

Viimeisin kartta globaaleista liuskekaasuvaroista

 

Yhdysvallat ja Kanada ehtivät vuosien 2000-2010 aikana luoda melkoisen etumatkan luiskeöljyn ja –kaasun hyödyntämistekniikassa, mutta nyt muu maailma juoksee rynnien tuota etumatkaa kiinni.  Kaikkialla tuntuvat porat pörisevän ja tuubit tuuttailevan.

 

Sen tuo tekninen etumatka tietää, että pohjois-amerikkalaisilla sijoittajilla on melkoinen valtti luoda uutta energiamuotoa hyödyntävää businessta ei vain omalla mantereella, vaan myös kaikilla tunnetuilla Australiaa myöten.  Ja mikä olennaisinta, amerikkalainen pääoma on nähnyt tilaisuutensa, ja paljossa sen varannoin laaja-alainen etsintä-, poraus- ja tuotantotoiminta onkin levittäytynyt – ilmeisesti maailman taloushistorian nopeimpana vyöryaaltona yli maapallon.

 

Amerikkalaisen kapitaalin ulkomainen iskuaalto on sikäli perusteltu, että löydetyistä lähteistä valtaosa jo nykyisen tiedon mukaan sijaitsee USA:n ja Kanadan ulkopuolella – vaikka niiden omatkin lähteet ylittävät huimimmatkin kuvitelmat löydettävissä olevista aarteista.

 

Valtavia löydöksiä on tehty sellaisissa maissa kuin Kiina, Meksiko ja Argentiina – jossa viimemainitussa juuri toissapäivänä (to 17.7.2013) allekirjoitettiin huomattava kansainvälinen sopimus, koskien Argentiinan tätä nykyä maailman toiseksi suurinta liuskekaasu- ja neljänneksi suurinta liuskeöljykenttien saariston aarteiden hyödyntämistä.

 

Ymmärtääksemme miten radikaalista energiavarojen uudelleenmäärittelystä ja samalla uusien ”öljysheikkien” ilmaantumisesta perinteisille energiamarkkinoille on kyse, pitää vilkaista oheista karttaa.  - 

 

Liu´uta sivua alemmas: http://oilandenergyinvestor.com/2013/07/the-shale-oil-boom-is-going-global-starting-with-this-huge-deal-in-argentina/

 

Liuskekaasun ja –öljyn uusi tiekartta:

 

Yhdysvaltain hallituksen energiaosaston alainen Energy Information Admisnistration (EIA) on juuri äsken julkaissut ensimmäisen laajan kartoituksen globaaleista liuske-energiavaroista.  http://www.eia.gov/  

 

Vaikka kartta on yleisesti tunnettu, on sen sisältöön ja sisällön kätkemään viestiin kiinnitetty pöyristyttävän vähän huomiota.  Itse kartasta kannattaa ensinnäkin huomioida se, että suurin osa maailman maakamaraa mannerten alueilta – erityisesti Venäjä ja eräät entisen Neuvostoliiton jälkeläismaat sekä lähes koko Afrikka – on vielä tutkimatta.  Samoin kuin valtaosa valtamerten pohjaa – tosin vedenalaisten lähteiden tutkiminen jäänee tämän vuosisadan puolivälin tienoille: niin haastavaksi on syvänmeren energialähteiden hyödyntäminen jo nyt todettu.

 

Afrikan ja Venäjän ohella keskeinen tutkimaton alue kartalla on Lähi-Itä.  Nykyiselään toki jo tiedetään, että useilla ”harmailla” on todennettu liuske-energialähteitä, jopa merkittävässä määrin, mistä kaikesta voidaan jo nyt vetää se kova johtopäätös, että vaikka nyt on kartoitettu valtavia energialähteitä, suurin osa liuske-energiakentistä on yhä täysin kartoittamatta.

 

Toinen merkittävä – todennettu – havainto on se, että maailman neljä merkittävintä tunnettua liuske-energiakenttien omaajamaata ovat: Kiina, USA, Argentiina ja Meksiko. 

 

Reuters on julkaissut kyseisiä energialähteitä koskevan resurssilistan.  Sen mukaan varannot maittain ovat:  http://blog.thomsonreuters.com/index.php/tag/shale-gas/  

 

Kiina 36,1 biljoonaa kuutiometriä;

Yhdysvallat 24,4 bkkm;

Argentiina 21,9 bkkm;

Meksiko 19,3 bkkm;

Etelä-Afrikka 13,7 bkkm;

Australia 11,2 bkkm;

Kanada 11,0 bkkm;

Libya 8,2 bkkm;

Algeria 6,5 bkkm;

Brasilia 6,4 bkkm;

Puola 5,3 bkkm.

 

Näiden maiden ohella ainakin Saudi-Arabialla ja Venezuelalla on valtavat liuskealtaa hyödyntämisen alla.

 

Arvioiden mukaan raakaöljyn maailman ykkönen, Saudi-Arabia tuottaa jokusen vuoden kuluttua (vuoteen 2020) mennessä ainakin 15 % tuotannostaan näillä uusilla menetelmillä. 

 

Kuten huomataan Etelä-Amerikka tulee nousemaan merkittäväksi energiatuottajaksi ja –viejäksi.  Meksikon, Argentiinan ja Brasilian varannot ylittävät Yhdysvaltain löydetyt lähteet ja muodostavat heti Kiinan jälkeen maailman suurimman liuske-energiavarannon.

 

Kiina on ilmoittanut panostavansa kaikin voimin liuskekaasun tuotannon ensisijaisuuteen sekä määrittänyt ensimmäiset suuralueet, joilla poraus aloitetaan.  Sillä on tukenaan merkittävä apu Unconventional Gas Technical Engagement Programilta, UGTEP:lta.  Kyse on Yhdysvaltain ulkoministeriön ensimmäisestä ohjelmasta, nimeltään The Global Shale Gas Initiative (Maailmanlaajuinen liuskekaasun hyödyntäminen).  http://www.state.gov/s/ciea/ugtep/index.htm

 

http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1927593

 

Omalla tahollaan Meksiko on aloittanut valtiollisen energiayhtiö PEMEX:in toimesta ensimmäiset suuret poraustoimet maan pohjois-osissa. Odotukset ovat harvinaisen korkealla, siitäkin syystä, että maan luonnonvarat ovat selkeä eteläinen jatke Etelä-Teksasissa löydetyistä merkittävistä Eagle Fordin liuskekentistä, maailman tällä erää merkittävimmästä liuskekaasun tuotantoalueesta.  http://en.wikipedia.org/wiki/Pemex   -  http://www.slb.com/services/technical_challenges/unconventional_resources/shale_gas_basins.aspx?entry=ad_google_UR&gclid=CPzOhKbNvrgCFceXcAodlUoAmg

 

Toistaiseksi molempien maiden tuotannon kasvua haittaa pahimmin asianmukaisen infrastruktuurin puuttuminen.  Tarvittaneen pitkiä ja sitkeitä neuvotteluja ennen kuin ulkopuolinen [huom. Yhdysvalloista] asiantuntemus tarvittavine pääomineen on rakentunut paikalliseen toimintaympäristöön toiminnallisesti ja poliittisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.  Yksityisten (jätti)yhtiöiden ja valtiollisen omistajatahon välisten sopimusten ja konsortiorakenteiden luominen työllistää pienen armeijan molempien osapuolten lakimiehiä.  Meksikon äskeisten presidentinvaalien jälkeen maan energiatuotannon järjestelyihin kohdistuu kasvava kansallinen paine.

 

Kansallisen monopolin kääntämiseen hedelmälliseen yhteistyöhön ulkomaisen kapitaalin kanssa on siis työntöä, mutta vanhoillinen ja puoluepoliittisesti lukkiutunut kansallinen politiikka ei hevin taivu tällaisten avausten edellyttämiin neuvotteluihin ja sopimiseen.

 

Argentiinassa vastaavia ongelmia ei esiinny, koska maan hallitus on kansallistanut kaikki merkittävät energiakentät ja organisoinut omistussuhteet siten, että valtiollinen YPF S.A. hallinnoi niitä 51 %:n omistusosuuksin.  (Tarkoittaa käytännössä American Deposisitory Réceipts, ADR, jonka osakkeita kaupataan New Yorkin pörssissä YPFn nimen alla).  http://en.wikipedia.org/wiki/YPF   -  http://en.wikipedia.org/wiki/American_depositary_receipt

 

https://www.google.com/finance?cid=662043

 

Kansallistamisilla on yleisesti kerrottu tähdättävän keskitettyyn sopimiseen yhteistyöstä, ei niinkään sopimusten vastustamiseen, mutta tiettyjä viiveitä hankkeiden etenemisessä on silti ollut havaittavissa.

 

Suuri diili

 

Viime torstaina (17.7.) Chevron ilmoitti sopineensa 1,24 miljardin dollarin hankkeesta, jolla ryhdytään hyödyntämään Argentiinassa sijaitsevaa, Pohjois-Amerikan ulkopuolista maailman suurinta liuskekaasu- ja –öljykenttää, ja nimenomaan YPF:n kanssa.  Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa yhteisyritys jonka omistus toteutetaan suhteessa 50-50, poraa 100 reikää ja pyrkii tuottamaan 50.000 tynnyriä öljyä ja  3 miljoonaa kuutiometriä per päivä vuoteen 2017 mennessä.  Toisessa vaiheessa yhtiö kairaa 1.500 öljykaivoa.  Kokonaisuudessaan investoinnit nousevat vuoteen 2020 mennessä yli 15 miljardiin dollariin.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Chevron

 

YPF:n osake nousi NY:ssä torstaina 5,7 %, ja viikolla yhteensä yli 13 %.  Ennen kuin hanke on jaloillaan on sen selvittävä lakimiesten syynistä.  YPF:n entinen merkittävä omistaja espanjalaistaustainen Repsol S.A. vie homman luonnollisesti käräjätupaan, onhan sen intressejä mitä ilmeisimmin tässä suuressa diilissä vähintäänkin loukattu.  http://en.wikipedia.org/wiki/Repsol_S.A.  

 

Suurhankkeen alue Argentiinan pampalla on nimeltään Vaca Muerte eli Dead Cow eli suomeksi ”Kuollut lehmä”.  http://www.investopedia.com/stock-analysis/2012/repsol-ypf-up-the-ante-in-the-vaca-muerte-shale-repyy.pk-xom-apa-eog0312.aspx

 

Kuvatuista rakenteellisista, poliittista, rahoituksellisista ja systeemisistä käynnistysongelmista – tai vähintäinkin lienee oikeutettua puhua hidasteista – johtuen liuske-energian buumi käy kuumana, mutta varsinainen tuotanto ei vielä ole räjähtänyt siihen hurjaan vauhtiin, jonka tunnistetut resurssit antaisivat peräksi jo nyt; mutta odotetaanpas jokunen vuosi.  Varsin moni hanke on pisteessä, jonka jäljiltä tuotannon on vuosien 2017-2020 tienoilla jo ”pakko räjähtää”.

 

Loppulause

 

Kuten edellä esitetyt kartat osoittavat, on kaikista Suomella läheisistä naapurimaista löydetty liuske-energiaa.

 

Löydettyjä kenttiä on:

 

Ruotsissa,

Norjassa,

Tanskassa,

Virossa,

Latviassa ja

Liettuassa.

 

Mutta missä on Suomi?  Suomi on täysharmaa noilla kartoilla!  Suomella ei ole luonnonvaroja.  Mutta onko meillä ”pääoma-varoja”? 

 

Miten osallistumme vuosisadan suurimpaan teolliseen buustiin?  Lipeääkö se meiltä ohi kuin liukas saippuapala.

 

Onko jälleen niin, että ikivanhan kallioperustamme vuoksi emme kuulu tämänkään ihmeellisen luonnonvaran piiriin?  Miksi muuten tästä naapurien rikkaudesta ja maamme köyhyydestä puhutaan niin vähän.  No, eihän se puhumalla miksikään muutu, mutta kuitenkin.  Eihän tällainen uusi valtava buusti voi jäädä täysin vaille Suomen ja suomalaisten huomiota.  Eikö meikäläisellä tekniikalla ja osaamisella ole mitään mahdollisuuksia noilla jo nyt selkeästi 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan merkittävimmäksi kasvualaksi muodostuvilla kentillä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Pjotr Hadermann

Ei saa vaatia liikoja. Onhan Suomella sentään loistava menneisyys.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Panitteko, muuten, merkille, mikä kamalan iso pläntti on tuossa Baltian kohdalla? Jos tuo jenkkien kartoitus pitää kutinsa, alkaa balteille tietynlainen energiapoliittinen "kulta-aika". Silloin kysytään ihan oikeasti, minne se Suomenlahden perukan nesteytetyn kaasun terminaali ihan oikeasti on järkevä rakentaa, ym.
Tuntien riuskuuden, jolla Baltian maat aikoinaan liittyivät ja yhtyivät läntiseen konfederaatioon, ei ole suurestikaan epäiltävä, etteivätkö he niin sanotusti "kiljuen" rynni tiiviiseen yhteistyöhön amerikkalaisen osaamis-pääoma -konklaavin kanssa: kaikki tämä lisää heidän itsenäisyyttään ja omavaraisuuttaan.

Seuraamme suurella mielenkiinnolla, minkälainen buusti tästä oikein kehkeytyy.

A.A. Remes

Veikko Huuska,meille kasvaa metsämme lisää häkäkaasua ja pienkoskissamme on paljon vapaatavesivoimaa hyödynnettäväksi ja kaikki kotimaista maamme joka kolkassa. Tuulitariffit muualle järkevään käyttöön.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Veikko, liuskekaasutuotantoon liittyy myös valtavia pohjavesiongelmia. Muutamissa EU-maissa on julistettu jopa täyskielto siitä syystä:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131020-lius...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tilapäisen maailmanrauhan kannalta on tietysti hyvä, että USA:n öljyriippuvuus vähenee. Ihmislajin täystuho lykkääntyy. Liuskekaasun hyödyntäminen on kuitenkin ekokatastrofi monessakin mielessä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ekologiset riskit ja murheet, jotka liittyvät liuskekaasun/öljyn poraamiseen ja pumppaamiseen ovat melko hyvin tiedossa.

Hieman ounastelen, että kaikkia luonnontilaan aiheutuvia pulmia ei ole edes osattu kuvitella - näin massiivisiin virityksiin kun tapaa kuulua myös sellaiset ennalta-aavistamattomat ongelmat, joita paraskaan ihmisen mielikuvitus ei oikein riitä hahmottamaan.

Tarpeetonta lienee edes mainita, että tilanteen seuraaminen ei merkitse, että olisin jotenkin tämän särötys-systeemin puolesta liikenteessä. Pyrin ainoastaan pysymään "ajan hermolla" siitä, mitä maailmalla tapahtuu, miten globaalit voimasuhteet narahtelevat uuteen asentoon aivan silmiemme edessä - ja esim. siitä, mitä hyvät naapurimme Suomenlahden eteläpuolella meinaavat ja tulevat tekemään..

A.A. Remes

Palavakivi on Eestin tärkein energiavara josta saksalaiset jo jalostivat bensiiniä.Tosin pohjavedet ovat kadonneet Kohtlajärveltä ja Kiviölistä.

Mike Amory

Suomalaiset voisivat jatkossa olla puhtaan juomaveden "poraajia" ja rahdata sitä saastuneille alueille USA:han, Argentiinaan, Kiinaan jne.

Myös öljyn ja veden erottamistekniikalla on jatkossa kysyntää, mm. käänteinen osmoosi.

Jari Teräväinen

Tuosta pohajvedestä, isot kansainvälsiet elintarvikejätithän mm nestle hamuaa ja lobbaa jo että suomen pohjavesivarannot yksityistettäs ..

Sixten Korhonen

Jos noista lähteistä osakaan saadaan käyttöön, hinta laskee ja suåmen tappio.

Heikki Knookala

Suomihan on peruskalliota, jonka päällä makaa vettä. Nämä vesistöt on aikojen saatossa muuttuneet soiksi. Ei täältä tarvitse kaasua etsiä, noh suokaasuja toki.

Mike Amory

Ei löydy ei. Mutta Kreikasta löytyy ja niitä varoja Suom voisi vaatia lainojen takuina.

Kimmo Ålander

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Suomen linjana tulee olemaan globaalihaittavero. Solidaarisina ja maineensa puolesta pelkäävinä maksajina toimisivat luonnollisesti ne valtiot, joiden maaperästä ei löydy turvetta kummempaa fossiilista polttoainetta.

Käyttäjän akutalikka kuva
Aku Talikka

Kiitoksia mielenkiintoisesta analyysistä. Liuskeöljystä saanen linkin laittaa puoluetoverini blogiin, vaikka kirjoitus ei enää upouusi olekaan.

http://henkilot.vihreat.fi/aki.suokko/2013/05/29/t...

ja http://henkilot.vihreat.fi/aki.suokko/2013/06/03/l...

Luultavasti planeetta.wordpress.com-sivustolla on hyvin lisää, mutten ole ehtinyt perehtymään vielä.

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Minä en kyllä ymmärrä millä logiikalla hinta laskisi, jos tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin perinteisillä öljyn- ja kaasunporaumenetelmillä. Tuskin kukaan kovin pitkään tappiolla myy. Liuskekaasureiät ehtyvät huomattavasti nopeammin kuin tavanomaiset kaasulähteet. Tuosta voi päätellä, että saman määrän tuottamiseksi joudutaan poraamaan enemmän. Plus kemikaalit, vesienpuhdistus jne. Sama koskee öljyliusketta. Tuotannossa saadun ja siihen kulutetun energian suhde on huonompi kuin perinteisissä menetelmissä.

Vasta uutisoitiin Israelin suurista liuskeöljy ja -kaasuvarannoista. Eli Lähi-Itä on mukana.

Haasteita ovat tuotantokustannukset, ympäristöongelmat ja jollekinhan voi hiilipäästötkin olla ongelma. Maailman voimasuhteet keikahtavat myös, jos suunnitellut tuotantomäärät toteutuvat. Mennäänkö parempaan vai huonompaan suuntaan, se riippuu ihan keltä kysyy.

Miten niin suomalaiset eivät ole hereillä? Outotec on alan asiantuntija, ja ainakin Virossa ollut jo kovasti mukana rakentamassa palavan kiven jalostuslaitoksia. Samoin Kemira Kanadassa öljyliuskeen jalostusprosessin jätevesien käsittelyssä. Tässä yhteydessä voi oikeutetusti kyseenalaistaa sen, onko kyseessä cleantech. Entä mitä luulette, miksi Gasum suunnittelee isohkoa LNG-terminaalia Suomeen? Ja mistä LNG ostettaisiin? Venäjältäkö? Wärtsilää ei pidä myöskään jättää mainitsematta.

aki suokko

Juha Kinnunen kirjoitti asiaa edellisessä kommentissa. Minusta Suomen kannattaisi tähän liuskekuplaan(?) mukaan menemisen sijaan keskittyä kehittämään paikallisia, uusiutuvaan ja kestävään energiaan perustuvia ratkaisuja, joista voidaan saada vientituotteeksi kelpaavia konsepteja. Kunhan markkinat tajuavat, että liuske-energia on kallista ja ympäristöongelmia alkaa tulla silmille, niin silloin Suomi olisi iskussa toimittamaan kestäviä, pienen kokoluokan energiaratkaisuja.

Muistelkaapa internetkuplaa npin 15 vuotta sitten. Minusta tässä liuskehuumassa on jotain samaa.

Veli-Pekka Kortelainen

Totuus on hyvin paljon MIELENKIINTOISEMPI kuin virallinen Pravda:

Ensinnäkin juttusi kartta ei ole tuorein, vaan uudempi oli Tieteen Kuvalehden nrossa. 2/13, jossa _suuri_osa_Etelä-Suomea_ oli myös kaasualueeksi merkitty(!)

Mutta P-Suomessa:

http://www.kirjastovirma.net/tyrnava/maakaasu

http://oukasrv6.ouka.fi:8000/?img=http://kirjastol...

Ja kannattaa kaivella arkistoista:

Routala, Oskari: Uskotte tai ette: Tyrnävällä keitetään kaasulla joka tulee ilmaiseksi maasta. Suomen kuvalehti 1934: 36, s. 1174–1175
http://www.kirjastovirma.net/tyrnava/maakaasu/routala

Pyhälä, Evald: Onko Suomessa naftaa?: Tyrnävän Lassilan kaasu uuden tutkimuksen valossa. Suomen kuvalehti 1937: 48, s. 1902–1903

Näistähän vaiettiin tiukasti YYA-aikana, todella tiukasti.

Kaleva kirjoitti vuosi sitten keväällä: http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/tyrnava-kuin-tex...

Valittettavasti tuossa lyhennetyssä nettijutussa ei ole printtilehden pitkää juttua, jossa kaasuasiantuntija kemian dosentti Hänninen todisti, että kyse _ei_ole_suokaasusta_vaan_maakaasusta_ siis geotermisestä kaasusta (liuskeesta tai vapaasta).

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos, Veli-Pekka, kiinnostavia linkkejä. - Itseasiassa nyt muistan lukeneeni nuo SK:n jutut takavuosina.

Nyt kiinnostaisi tietenkin tietää, millä tavoin ja kenen toimesta amerikkalaiset ovat tutkineet mm. Suomen maaperää, Viron maaperää, jne. Eli mihin nuo kartat - olkoot milloin tahansa laadittuja - on synnytetty, ja minkälaiseen empiiriseen tutkimukseen tai selvitykseen nuo kuutiometrimäärät etc. perustuvat. - Siis esim päivänkohtaisesti viritellen: Onko Yhdysvaltain energiahallinto vakoillut Suomessa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset