Veikko Huuska

Ikaalisten kunnanlääkäri Bertel Laurell teki uraauurtavaa työtä 100 v sitten

Tohtori Bertel Laurell teki uraauurtavaa työtä Ikaalisten lasten tutkijana 100 v sitten

Duodecim, n:o 2/1912

 http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1912_2_65-71.pdf 

Lähtökohdista

Ei mitään pullamössösukupolvea…

Paneutuessamme seuraavassa Ikaalisten kunnanlääkärin Bertel Laurellin suurta vaivannäköä ja ammatillista intressiä osoittaneeseen tutkimustyöhön, jonka hän kutakuinkin tasan 100 vuotta sitten Ikaalisten maapitäjän koululääkärin tointa hoitaessaan on suorittanut, ja jonka tulokset on aikanaan Tukholman olympiavuonna 1912 julkaistu Suomen lääkäriliiton Duodecim-lehden palstoilla, pyydetään lukijaa kaiken aikaa kiinnittämään tarkkaavaisuutensa siihen seikkaan, että juuri näiden ikäluokkien pojat – ja omalla sarallaan myöskin tytöt – kuuluivat niihin, jotka tulivat aikanaan Suomen ankarina sotavuosina kantamaan kaikkein raskaimman taakan maan ja kansan menestyksestä.  -  Kuva; http://www.tampereenlaakariseura.fi/historia.php

Nämä lapset kantoivat vastuun Suomesta

Näiden ”nääpeiden ja väsyneiden” lasten harteille armoton historia tuli laskemaan kenties raskaimman taakan Suomen kansan pitkän historian aikana. 

Ikaalinen oli tuolloin vankka maapitäjä, jonka keskellä toimi erikoislaatuinen epäitsenäinen Ikaalisten kauppala, virkamiesten ja käsityöläisten idylli.  Ne kehittymättömyyttä ja elinehtojen kapeutta kuvaavat piirteet, jotka Laurellin tutkimuksesta Ikaalisten koululasten parissa vuonna 1911 ilmenevät, voidaan perustellusti laajentaa kuvaamaan koko Suomenmaan tilannetta itsenäisyytemme aamunkoitossa. 

Tri Laurellin tutkimat 844 oppilasta kuuluivat ikähaarukkaan 1898-1905 syntyneet.  Noihin ikäluokkiin kuuluneita Ikaalisissa syntyneitä poikia kaatui Talvi- ja jatkosodassa yhteensä 53.  Ehtivätpä eräät joutuisimmat mukaan jo talven 1918 otteluihin, muutama kumpaisellekin puolelle rintamaa. 

Kokoamani aineiston mukaan Ikaalisissa vuosina 1898-1905 syntyneitä menehtyi kapinassa, eli kaatui, tapettiin, murhattiin, kuoli vankileirillä ja sen jälkeen ym. kaikkiaan 43 henkilöä; heistä punaisten puolella 37, valkoisten 2 ja siviili 1 sekä lisäksi kolme valkoista heimosodissa rajojemme ulkopuolella.  Naisia näistä oli yksi. 

Selvää on, että aivan kaikki menehtyneet eivät sisältyneet tri Laurellin tutkimaan lapsiryhmään [koko ikäluokka 100 %:sesti ei käynyt kansakoulua], mutta selkeä enemmistö kyllä.  Tarkkaan on vaikea sanoa, moniko Laurellin tutkimista lapsista kohtasi sotaisan kuoleman, mutta arvioisin heitä summaarisesti olleen noin 75 (96:sta).  Tarkemmin asiaa tuntematta voisimme olettaa, että Laurellin tutkimista koululapsista noin puolet oli poikia eli n. 422 poikaa.  75 kuollutta siitä on noin 18 %.  – Sotiin tavalla tai toisella osallistuminen kosketti kohderyhmästä varmasti erittäin suurta osaa: arvioisin osallistumisasteen olleen yli 80 %.

Kunnanlääkäri Bertel Laurel teki ansiokkaan päivätyön Ikaalisissa ja siirtyi sittemmin kaupungin lääkäriksi Tampereelle, jossa hänen elämäntyönsä saavutti likipitäen legendaariset mittasuhteet, kuten niin monet tamperelaiset tänäkin päivänä vielä muistavat. 

Monet ovat ne kaskut ja tarinat, joita Laurellista kerrotaan.  Kerrankin hänen vastaanotolleen tuli eräs työläisnainen pukamavaivojaan hoidattamaan.  Luonnollisen kansannaisen kainouden omannut rouva ei tahtonut paljastaa tohtorille ”arkoja paikkojaan”.  Silloin Laurell täräytti:

 - Pyllistäkää nyt perkele, kun kerrankin saatte ihan luvan päältä porvarille pyllistää!]

xx

 Bertel Laurell:

Huomioita ensimmäiseltä vuodelta kansakoululääkärinä Ikaalisten kunnassa

Vuoden 1911 alusta on täkäläiseen kunnanlääkärinvirkaan yhdistetty kansakoululääkärin toimi kunnan kansakouluissa. – Kunnassa, jonka pinta-ala on 998 neliökilometriä ja väkiluku noin 12.300, on nykyään 12 kansakoulua.  [Huomatkaa tämä äärimmäinen työmäärä, joka kunnanlääkärin harteille tuolloin sälytettiin, VH] Näistä on yksi niin kutsuttu kaksoiskoulu ja toinen on 3-opettajan koulu.

Työni kansakoululääkärinä olen asettanut seuraavasti:

 Käynti kouluilla kerran lukukaudessa. – Ennen tuloani olen lähettänyt kouluille kiertokirjeen, jossa olen ilmoittanut tulopäiväni sekä olen käskenyt (uusien) oppilaiden hankkimaan itsestään ja koto-oloistaan seuraavat tiedot – lipulle kirjoitettuna;

1:o Nimi, syntymävuosi, kuu ja päivä.  Isän ammatti.  Kotikylä.

2:o Monesko järjestyksessä kaikista lapsista perheessä hän on; montako lapsista on kuollut, onko isä tai äiti kuollut?

3:o Onko hän sairastanut tuhka-, tuli-, vesirokkoa, hinkuyskää, kurkkumätää?

4:o Onko hän sairastanut jotain muuta tautia?

5:o Millä osastolla [luokalla] hän on?

Tarkastustilaisuudessa olen sitten näille samoille lipuille merkinnyt omat huomioni oppilaan terveyden tilasta.

Kotona olen järjestänyt materialin vihkosiin, mihin sitten huomioni uudistetuissa tarkastuksissa suoraan merkitsen. – Yleensä käytännössä olevasta – oppilasta osasto osastolta seuraavasta – lippujärjestelmästä luovuin jo kohta alusta alkaen peläten epäjärjestystä, mikä syntyisi etenkin näin maalaiskansakouluissa tavallisen koulunkäynnin keskenheittämisen takia.

Tarkastustilaisuudessa olen mikäli mahdollista kiinnittänyt huomioni eri terveydellisiin näkökohtiin. – Niinpä olen ensiksikin – opettajan avulla – koettanut saada selvää oppilaiden perheoloista, varallisuussuhteista, kotona olevan lapsilauman suuruudesta, koulumatkan pituudesta – sekä etenkin koettanut urkkia, löytyykö tuberkuloosi perherediteettinä (= vanhemmissa ja sisaruksissa).  Niin ikään on kiinnitetty huomio oppilaiden henkiseen lahjakkuuteen. 

Oppilaan itsensä vyötäisille asti riisuuduttua on tutkittaissa kiinnitetty huomio ensiksikin hänen ruumiinrakennukseensa ja ravitsemistilaansa, josta hänelle on joka kerralta annetaan arvosanansa.  Olen tässä suhteessa joutunut jo ihan pedagogiksi takertuen opettajien +hin ja –siinkin. – Vaakojen puutteessa on punnitsemiset täytynyt – ainakin toistaiseksi – jättää ja pituusmittaukset taas ovat – ollen painon puuttuessa vähempiarvoisia – myöskin heitetyt sikseen.

Tautihavainnot

Eri elimistä on, sitämyöten kuin niissä on jotakin huomattavaa löytynyt, tehty muistiinpanoja – suurin huomio on kiinnitetty tuberkulosiin eri elimissä.

Kevätlukukaudella oli tarkastettujen oppilaiden luku 606 ja syyslukukaudella 626, näistä 238 uutta, niin että vuoden varrella on tutkittu kaikkiaan 844 eri oppilasta.  Koulun läpikäyneiden luku oli 81, keskenheittäneiden taas kokonaista 137.

Oppilaiden ruumiinrakenne ja ravitsemistila käy selville allaolevasta yhteenvedosta:

Hyvä 3

Keskinkertaista vahvempi 3 – 2+

Keskinkertainen 2

Keskinkertaista huonompi 2- 1+

Huono 1

Ruumiin-rakenne

54 = 6,4 %

163 = 19,31 %

541 = 64,1 %

85 = 10,07 %

1 = 0,12 %

Ravitse-mistila

26 = 3,08 %

171 = 20,26 %

447 = 52,96 %

192 = 22,75 %

8 = 0,95 %

Lapsuusijän huomattavimmista kulkutaudeista tekee selkoa seuraava – lasten itsensä antamiin anamnestisiin tietoihin perustuva – taulukko:

Tuhkarokko

Tulirokko

Hinkuyskä

Kurkkumätä

330 = 39,1 %

120 = 14,22 %

159 = 18,84 %

12 = 1,42 %

Tuberkuloosin eri muodot käyvät seuraavasta selville:

Tuberkuloottinen perherediteetti: on 104 oppilaalla = 12,44%

Habitus phtisicus………………..on   29 oppilaalla =   3,44 %

Epäilyttävä keuhkotuberkulosi….on   26 oppilaalla =   3,08 %

Keuhkotuberkulosi………………on    8 oppilaalla =   0,96 %

Rauhastuberkulosi; Puhkeamattomia rauhasia 7 + Närhiviä rauhasia 4 + Arpeutuneita rauhasia 8 =

yhteensä………………………….on  19 oppilaalla =   2,25 %

Luustossa; Märkiviä 3 + Arpeutuneita 4 = 7 oppilaalla = 0,83 %

Erilaatuiset tuberkulositapaukset – epäilyttävät keuhkotuberkulosit mukaan luettuna – nousevat siis yhteensä 60:een, tehden 7,11 % koko oppilasmäärästä. – Näistä 60 tuberkuloottisesta on tuberkuloottinen perhereditetti 15:llä, mikä tekee 25 prosenteissa. – Tuberkulosin suhteista tuhka- ja tulirokkoon sekä hinkuyskään ei taulukko oikeuttane mihinkään johtopäätöksiin.

Toisesta kroonillisesta tarttumataudista, lueksesta [= syfilis eli kuppa, VH] en ole tavannut muuta kuin 1 surkuteltavan, hoitamattoman, lues hereditaria tapauksen, suulaki puhjenneena, kuulo- ja sydänvaivoineen sekä huotrasäärineen y.m.

3 habitus emphysematikusta on joukossa löytynyt, 2:lla niistä on anamnesissa hinkuyskä, kolmannella tuberkulosi + tuhkarokko.

Organisia sydänvikoja olen tavannut 2, toinen yllämainittu lues hereditaria tapaus, toinen ilman mitään erityistä anamnesissa.

Riisitaudin jätteitä olen tavannut 20:llä, tehden se 2,37 %; useimmat näistä ovat olleet n.k. neliöpäitä (téte carrée).

Erilaisista ruuansulatushäiriöistä on kokonaista 78 lasta tehnyt valituksen, tehden se 9,24 %. – Suolimadoista näyttää – lasten ilmoituksen mukaan – juoksumato olevan yleisin (55 tap. = 6,52 %), sitten seuraa sukkulamato (20 tap. = 2,37 %) ja – ilahduttava kyllä – vasta viimesenä lapamato (16 tap. = 1,89 %), joka yleensä paikkakunnallamme näyttää olevan harvemmassa kuin muualla maassamme. – Tyriä en ole tavannut muunlaisia kuin suurempia ja pienempiä napatyriä, yhteensä 10 (1,18 %), sekä yhden opereratun synnynnäisen nivustyrän.

Oppilaiden ryhdistä olisi paljonkin huomauttamista.  Koulun kasvattavalla vaikutuksella näyttää tässäkin suhteessa paljon aikaansaatavan, kunhan opettajilta siihenkin innostusta riittää.  Yleensä on se tunnustus tehtävä, että ryhti koulunkäyntiajalla paranee. – Etukumaraisia olen merkinnyt 46 (5,46 %), vinoselkäisiä 17 (2,01 %).

Raajarikkoisia on 3 nuoruudessa sairastaneen lapsihalvauksen takia, 1:llä on lantionivel synnynnäisesti jäseneltään, 1:llä vanha olkanivelluksatio, 2:lla niveleet jaloissa jäykkinä tuberkuloottisten prosessien takia, 1 on kyttyräselkäinen. – Epämuodostumia on kaikkiansa 4:llä.

Erilaatuisia ihottumia on ollut yhteensä 32 tapauksessa (3,79 %).

Kuuloelimissä on huomattu seuraavat häiriöt huonokuuloisuutta yhteensä 11 (1,31 %), kroonillista korvamärkimistä 19 (2,24 %).

Silmien suhteen on tehty seuraavat huomiot.  Tavallinen luomikatarri 35 (4,15 %), trakomia 13 (1,54 %). – Likinäköisiä löytyi 12 (1,42 %). – Muita vikoja – arpia corneassa (4), cataracta traumatica (1), phtisis bulbi (1), keratiitteja (3), nystagmus (1), kierosilmäisiä 4 – yhteensä 14 (1,66 %).

626:sta syyslukukaudella tutkitusta on 448:lla yksi taikka useampi hammas suuremmassa määrässä vioittunut ja lopuissakaan 178 tapauksessa on tuskin yhtään ihan ehjää hammasriviä – tosiaankin toivotonta, sillä eihän sitä näin maalaisoloissa näe siihen apua ei häämöittävimmässäkään tulevaisuudessa – koska meillä on hammaslääkäreitä maalaiskansakoulujamme varten!

Suurentuneita nielurauhasia on tavattu 15 tapauksessa, tehden tämä 1,78 %. – Kroonillinen nenäkatarri 1 tapauksessa.

 Struumaa on ilmaantunut 2 tapausta (0,24 %).

Älyllisiä vajavaisuuksia on lasten joukossa huomattu seuraavasti: debilejä 5 (0,59 %), sekä enemmän taikka vähemmän heikkolahjaisia 24 (2,84 %) – sitä paitsi on joukossa havaittu 2 kaatuvatautista, 1 hysterikko, 2 heikkohermoista.  Puhehäiriöitä on 6:lla (0,71 %).

Olen jättänyt viimeksi vähäverisyyden ja yleisheikkouden sanoakseni niistä samassa muutaman sanasen. – Varsinaisia anemiatapauksia olen merkinnyt vaan 63 (7,46 %), mutta mitä on sanottava seuraavista 100 lapsesta, joilla kainalolämpö on vaihdellut 37,2 asteen ja 38,1 asteen välillä – näistä on 41:llä ollut kainalolämpö 37,5 astetta ja siitä yli – ja jotka eivät suinkaan ole ainoat tapaukset tuossa 844 suuruisessa lapsilaumassa; olen vaan joskus, kun olen huomannut jonkun nääpeän ja väsyneen näköisen, pistänyt lämpömittarin kainaloon. – Ensin epäilinkin lämpömittarejani, vaan eivät asiat siltä parantuneet, vaikka lämpömittareja vaihdoinkin. – Korkein sallittu lämpö käsikirjoista saamiemme tietojen mukaan ei lapsi-ijässäkään normaalioloissa saisi olla päälle 37,2 asteen C.

Mutta entäs nämä lämmön kohonemiset, päiväsydännä, keskellä rauhallista koulutuntia.  Onko ne vaan pantava yleisen heikkouden laskuun – joukossa on sellaisiakin joiden ruumiinrakenne ja ravitsemistila on arvosteltu 3:lla – tai piileekö siinä alla vakavampiakin terveydellisiä häiriöitä? – Ja mikähän on tällaisten lapsukaisten lämpö, kun ne parisen tunninkin kävelymatkan perästä – sellaiset matkat eivät kuulu ihan harvinaisuuksiin näin maalla – saapuvat kotia?  Ei se taidakkaan olla niin ihmeellistä, ettei ruokakaan silloin paljon maistu, vaan että lapsi suinpäin pyrkii levolle, niin kuin muuankin äiti selitti.  Ja onko se vaan laiskuuden syy, ettei läksynluku maistu. – Kummakos se, jos ei tarkkaavaisuus tunnilla pysy kyllin valppaana; onkohan se kaikki vaan pantava laiskuuden ja huolimattomuuden niskoille?

Ylläsanottu koskee suurinta osaa näistä nääpeistä.  Mutta onpa joskus – opettajien ilmoituksen mukaan – juuri näitten nääpeitten joukossa valppaimmat ja parhaimmat oppilaat.  Kuluttavaa se vaan mahtanee olla lapsille toimia näin niinsanoakseni kohonneen paineen alla. – Toisinaan saakin opettajilta kuulla sen valituksen, etä se ja se oli ennen valpas ja rivakka, mutta nyt siitä ei enää ole mihinkään – laiska ja veltto, ei edes enää viitsi seurata mukana tunnilla.  Enpä kummeksi että lapsi on väsähtänyt – täytyyhän reaktion tulla liikapingoituksen perästä.

Parilla koululla on – opettajien alotteesta – ollut järjestettynä niin sanoakseni itu koulukeittiöksiKöyhemmät ja heikoimmat oppialat ovat saaneet maitoa lämpimikseen koululla – ja se on kylläkin hyvä.  Mutta etenkin näin maalaiskunnille välttämätöntä koulukeittiötä ei saatane yleiseksi ennen kuin kunta – ehkä valtion avustamana – siihen velvoitetaan.

Koululääkärin toimen maalaisoloissa täytynee samalla koskea sairaiden oppilaiden yksityishoitoakin, ei käyne vaan päinsä kehoittaa heitä kääntymään lääkärin puoleen. – Olenkin sentähden tutkimustilaisuudessa samalla yksityiskohtaisesti kullekin tarvitsevalle – toivossa, että se siten paremmin muistiin jää – antanut neuvoni.  Etenkin tuberkuloottiset ja trakomisilmäiset ovat saaneet evästyksensä ja toisinaan en ole voinut pidättäytyä kirjoittamasta jollekulle lääkemäärästäkin, toivoen että siitäkin olisi hyötyä.;

Lähde: Kunnanlääkäri Bertel Laurell, Ikaalinen, 2/1912 Duodecim

http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1912_2_65-71.pdf 

Tri B. Laurell laati saman koululääkäritoimensa ainehistosta tutkimuksen, jonka samalla tavalla julkaisi taustoitettuna ja taulukoin havainnollistettuna Duodecimin sivuilla 1913.  Tutkimuksen nimi kertoi selkeästi aiheen: ”Koululasten ruumiinlämmöstä kouluoloissa”.  Yhteenvetona Laurell tässäkin toteaa: Kun nyt vertaan mittaustuloksiani Tigerstedtin fysiologiassa [R. Tigerstedt: Lehrbuch der Physiologie des Menschen. 1897] Jurgensin skaalaan ihmisen ruumiinlämmön säännöllisestä päivävaihtelusta, missä – mittausaikanani kello 10-2 päivällä – normaalihenkilön ruumiinlämpö on tuossa 37,o -37,3 astetta, tuntuvat tutkimukseni tulokset, joiden mukaan 309 oppilaalla 515:sta, eli kokonaista 60 %:lla, on kainalolämpö 37,3 astetta ja siitä yli, vähän odottamattomilta.  -  Duodecim, n:o 10/1913 http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1913_10_555-566.pdf 

Kun lapset nyt verrattain hiljaisuutta ja olollaanoloa vaativissa oloissa, jommoinen koulutyö on, reageeraavat jo tämäntapaisilla kohonnuksilla, saattavat kohonnukset rasittavammassa työssä tietenkin olla vielä paljon huomattavammat.

Sanottavaa diagnostista merkitystä tämäntapaisilla kohonnuksilla ei näy olevan, mutta eiköhän tässä olisi pedagogiselta kannalta paljonkin huomioonotettavaa.  Miten oppilaan tarkkuus voi pysyä tunnin pitkään vireillä hänen istuessaan subfebrilinä, 37,5 – 38,o asteisena?  Onkohan tuo vaan huolimattomuutta tai laiskuutta, joka ei muuta kaipaa kuin torumista ja nuhteita opettajan puolelta?

Näin Ikaalisten kunnanlääkäri Bertel Laurell 1911 suorittamiensa koululääkäritehtävien ohella laatimassaan tutkimuksessa lasten terveydentilasta.

Suurenmoinen elämäntyö!  Tämä mies täytti lääkärinvalansa ja kutsumuksensa tinkimättä – ja ylittikin sen.  Mitään muuta en parissa lauseessa osaa hänen toiminnastaan tiivistää.

 

Tohtori Laurellin henkilötiedot:

LAURELL Bertel Henrik 26506 (Pohj./Pohj.pohjalainen osakunta). * Hailuoto 13.7.1879, vanhemmat: kirkkoherra, rovasti Josef Salem Laurell ja Gustava Elisabet Snellman.

Yo Oulun lyseosta. Aloittanut opinnot Helsingin yliopistossa 16.6.1899; Lääketieteen kandidaatti 1904, Lääketieteen lisensiaatti 1908.

Virat: Ikaalisten kunnanlääkäri 1908-09 ja 1911-19.

Vähävaraisten lääkäri Tampereella 1920-43. † siellä 19.7.1954. –

Pso 1908 sair.hoit. Ida Rankaviita.

[Haudattu Ikaalisiin sukuhautaan].

Lähde: Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1853-1899; http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=26506

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä muuten Eurohvopijaa-sivuilta pari kenties luonteenomaista tarinaa
Tampereen ajalta. Eli tohtori Laurell tarinoi;

http://books.google.fi/books?id=EQ2a6EfmpisC&pg=PA...

Linkkiä alas hiissaamalla näkee sen toisenkin jutun.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

En malta olla lisäämättä tätä sikermää Aamulehdenblogit-sivuilta;
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/sho...

Löytyyhän niitä hyviä lääkäreitä Tampereeltakin kuten legendaarinen
Tohtori Bertel Laurell jonka vastaanotolla oli kerran hieno neiti-ihminen, joka valitti vatsanvaivojaan. Kun potilas poistui odotushuoneeseen, jossa oli paljon muita potilaita odottamassa vuoroaan, tuli tohtori hänen perässään ovelle ja sanoi kovalla äänellä:

Muistakaa sitten neiti vaan pierrä kovasti.

Potilaalla oli vaikea myrkkystruuma. Tri Laurell tutkiessaan potilaan totesi tämän ja sanoi:

- No kävelkää sitten tuonne Kalevankankaalle päin.

Kalevankankaalla tarkoitetaan Tampereella yleensä hautausmaata ja näin ymmärsi asian mainittu potilaskin, joka kimpaantui siitä lääkärille.

No onhan siellä se Yleinen sairaalakin, jatkoi Laurell.

Pelastusarmeijan puvussa ollut naispotilas tuli tri Laurellin vastaanotolle. Kun hän oli tutkimusta varten riiisunut yläruumiinsa paljaaksi, taputti Laurell häntä rintoihin ja sanoi:

Hallelujaa, Siionin kellot.

Tohtori Laurellin vastaanotolla eräs tamperelaisrouva etsi apua heikkoon yleiskuntoonsa. Hän selitti syöneensä kyllä vitamiineja.

- P-skaa niistä vitamiineista, huomautti Laurell. Syö silakkaa ja leipää, kyllä se auttaa.

Tohtori Laurell sanoi potilaalleen, joka tuli Järvensivulta:

- Olisitte jäänyt jo sinne hautausmaalle, kun kerran läpi kuljitte.

- Niin olisinkin, sanoi potilas, mutta kun sinnekin tarvitaan lääkärintodistus.

Tohtori Laurell kehoitti erästä vanhusta menemään vanhainkotiin. Vanhus ilmoitti, että sinne hän ei mene, hän panee ennen narun kaulaansa. Johon lääkäri sanoi:

Ei sinne narussa viedä, autolla sinne mennään.

- - Koukkuniemen sairasosastolla tohtori Laurell tapasi erään levottoman Miinan, jolla oli "vintti" vähän pimentynyt. Hän oli vaikea hoidettava. Laurell sanoi hänelle:

- Jos Miina ei ole rauhallinen lähetän hänet Lapualle, siellä ne muutkin rauhattomat on.

(Se oli Lapuanliikkeen aikaa 30-luvulla).

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ja vaikka vuodenvaihde ja viihdevaihde saattavatkin johtaa vakavan asian liiaksi hupipuolelle, joten todettakoon, että tri Laurellin edelleenkin nauttimaa arvonantoa osoittaa se, että Tampereen Lääkäriseura on vuodesta 1985 lähtien jakanut ansioituneille lääkäreille Bertel Laurellin palkintoa. http://www.tampereenlaakaripaivat.fi/kotisivut/doc...

Palkinnon saajalta edellytetään, että hän on osoittanut hyvää ammattitaitoa ja sosiaalista mieltä sekä uupumatonta työpanosta käytännön lääkärinä. http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/olavi+kaura...

Siis juuri niitä ominaisuuksia kuin tri Laurell.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset