Montako suomalaista todella kuoli vuoden 1918 kapinassa?
Montako suomalaista kuoli vuoden 1918 kapinan seurauksena?
*
Professori Viljo Rasila http://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_Rasila osoitti jo vuonna 1968 ilmestyneessä tutkimuksessaan ”Kansalaissodan sosiaalinen tausta”, että melko yleiseksi käsitykseksi muodostunut näkemys siitä, että vuoden 1918 sota olisi ollut nimenomaan ja erityisesti ”torpparien sota” ei perustunut missään määrin tosiasioihin.
Käytännössä punakaartin miehistön ja alipäällystön muodostivat aivan muut väestöryhmät kuin torpparit. Itse asiassa on osoitettu, että vastapuolella, valkoisessa armeijassa oli likipitäen yhtä paljon torppareita kuin punakaartissa.
Professori Rasilan ”täyslaidallinen”
Rasila palaa kansalaissodan henkilömenetyksiin Historiallisessa aikakauskirjassa julkaisemassaan tutkielmassa ”Sotasurmatiedostossa on ongelmia” (HAik 4/2012). http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
Rasilan testi kokonaisuudessaan: http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=11&t=4885
Kuten yleisesti tiedetään, netissä on yleisön käytettävissä ollut jo vuosikausia laaja Suomen sotasurmat 1914-1922 –menehtyneitten tiedosto, jonka laatiminen sinänsä on ollut kunnioitusta herättävä ponnistus. Yhtä tunnettua ovat siinä esiintyvät valtaisat puutteet, virheet ja epätarkkuudet.
Nyt emeritusprofessori Rasila ampuu järeällä tykistöllä ja onnistuu lähes ”upottamaan” koko kunnianhimoisesti ja eräänlaisena valtiollisena mammuttina valmistetun tiedoston.
Rasilan kritiikki kohdistuu moniin Sotasurma-tiedoston ongelmiin: niin sen valmistusprosessiin, ”rakennekarttaan”, tavoitteisiin, toteutukseen kuin tekniikkaankin. Tämän lisäksi hän näkee ja – osoittaa konkreettisin esimerkein ja näytöin – tukuttain käytännöllisiä ja perustavia kysymyksiä, joihin tiedosto ei anna vastausta, tai antaa ristiriitaisia, puutteellisia, mystisiä ja täysin virheellisiä tuloksia. Koko tiedostosta ei tunnu jäävän ”kiveä kiven päälle” Rasilan hyvin argumentoidun ja merkittävässä määrin hänen omiin jo 1960 yhdenmiehen urakkana suorittamiin laskelmiin perustuvan ”täyslaidallisen” jälkeen.
Rasila kirjoittaa:
”[Sotasurma-]Projektia suunniteltaessa tavoitteeksi asetettiin kaiketi lukumäärältään mahdollisimman laaja ja näyttävä henkilökortisto, mutta aineiston käyttö jäi miettimättä”.
Sitten hän kertoo omasta tutkimustyöstään:
”Tein oman tutkimukseni yli neljäkymmentä vuotta sitten yksin työn ohessa, Tampereelta käsin [arkistot lähes poikkeuksetta ovat Helsingissä, VH] ja silloisin välinein.
Kävin läpi papiston luettelon yli 26.000 nimeä.
Nyt minun [2012] on käytettävä samaa tukkimiehen kirjanpitoa yrittäessäni verrata sotasurmaprojektin tuloksia omiin lukuihini. Uudet käytettävissä olleet tietojenkäsittelymenetelmät olisivat toki antaneet mahdollisuuden laatia sellaisia ”henkilökortteja”, joita olisi voitu käsitellä vanhan kortistojärjestelmän mukaan, mutta joiden tietoja olisi voitu käsitellä ja analysoida myös suoraan tietokoneen avulla. Siihen ei olisi tarvittu mitään muuta kuin pieni irtiotto vanhoista rutiineista”.
Sotasurma-tiedoston rakenteesta Rasila toteaa:
”Tiedosto käsittää vuodet 1914 – 1922. Käsitykseni mukaan projektin pääpaino kohdistui kuitenkin vuoden 1918 sotaan, joka tiedoston päätaulukon mukaan aiheutti kaikkiaan 36.640 kuolemantapausta.
Miten juuri tähän täsmällisesti ilmaistuun lukuun on päädytty, sitä ei ole ilmoitettu enkä olse kyennyt sitä tiedoston avulla päättelemäänkään”.
”Saman päätaulukon mukaan sisällissodassa 1918 kaatui – haavoittuneena kuolleet ja jotkut muut tarkemmin märittelemättömät mukaan lukien 9.403 henkilöä, joista punaisia 5.199, valkoisia 3.414 ja osapuoleltaan tuntemattomia 790. Lukuihin sisältyvät kuitenkin myös Suomessa kaatuneet saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ym. ulkomaalaiset, minkä lisäksi mukana ovat heimosodissa kaatuneet ja muutama suomalainen on kaatunut myös Neuvosto-Venäjällä, joten kyse ei ole pelkästään suomalaisista ja Suomen sisällissodasta”.
Keskeinen kysymys on ja pysyy:
Montako suomalaista menehtyi Suomessa 1918 käydyn sodan seurauksena?
Rasila toteaakin aivan oikein:
”Käsittääkseni koko projektin yksi tarkoitus oli selvittää se, kuinka paljon suomalaisia todella sai surmansa vuoden 1918 sisällissodan yhteydessä, mutta tiedosto ei anna siihen luotettavaa vastausta.
Tiedoston alkusivuilla on tosin edellä jo mainittu erittäin tarkalta vaikuttava taulukko ”Vuoden 1918 sodan sotasurmat kuolintavan ja osapuolen mukaan”, jonka loppusumma on 36.640.
Historian oppikirjoihin taulukko on kopioitu sellaisenaan ilman selityksiä ja erään (Muutosten maailma 4, 2009, s. 87) tekstiin on vielä lisätty, että ”sodassa ja sen jälkiselvittelyissä menehtyi lähes 40.000 ihmistä”. Jonkinlainen varaus olisi kuitenkin paikallaan.”
Rasila purkaa näitä ”varaumia”:
”On tunnettua, että tiedostosta puuttuu ehkä yli 200 kirkonkirjoissa mainittua punaisella puolella surmansa saanutta, minunkin kotikylästäni yksi, mutta toisaalta siinä on ”piilevät venäläiset” ja muut vaikeasti tunnistettavat mukaan lukien vähintään 1.700 ulkomaalaista, ehkä parituhatta niitä, joiden kuolema ”ei ehkä liity sotaan”, varmaan satoja yli rajan [ensisijassa Venäjälle menneitä, VH] tai muuten hengissä säilyneitä ”kadonneita” sekä joukko heimosotien uhreja.
Tiedosto ei myöskään kerro, mitä Suomen oma väestörekisteri nyt jo kaikkien varmistettujen tietojen ja kuolleeksi julistamisten jälkeen voisi ilmaista.
Käsitykseni mukaan se [väestörekisteri] olisi edelleen luotettavin Suomen kansalaisia koskeva lähde.”
Vielä Rasila viittaa erääseen ”mikrotason” tutkimukseen:
”Jari ja Jouni Eerola (Henkilötappiot Suomen sisällissodassa, 1998) ovat kadonneet mukaan lukien päätyneet lukuun 33.774. http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=946619
Kaiken edellä olevan perusteella pidän itse todennäköisenä, että sisällissodan takia surmansa saaneiden suomalaisten lukumäärä oli enintään 33.000.
Toivottavasti joku nuori tutkija vielä tarttuu asiaan ja laskee mahdollisimman täsmällisen luvun.”
Tähän toivomukseen on täysi syy yhtyä.
Tietokirjojen kertomaa
Vuoden 1918 kapinan uhrien määrä on häilynyt melkoisen haarukan sisällä. Esimerkkinä siitä olkoon tähän aivan satunnaisesti ja ”epätieteellisesti” työhuoneeni hyllystä ottamani lähimmät teokset:
Spectrum, osa 11, 1980; ”Suomen sota 1918”: ”Suomen sodan 1918 henkilötappiot olivat kokonaisuudessaan huomattavasti yli 30.000:n eli ainakin 8.000 suuremmat kuin lähes yhtä kauan kestäneen talvisodan, joka kuitenkin oli monen verroin ankarampi”.
Tietojätti,1986; ”Kansalaissodassa menetti ainakin 34.000 ihmistä henkensä”. – Luvussa ei siis ole eroteltu suomalaisia ja ulkomaalaisia.
MMM-Tietosanakirja, 1991; ”Suomen vapaussota”: ”Sodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuoli yli 25.000 suomalaista: taisteluissa kaatui n. 3.500 valkoista, n. 5.500 punaista ja 293 saksalaista, noin 4.000 ihmistä murhattiin tai teloitettiin, onnettomuuksissa kuoli n. 500 ja vankileireillä menehtyi n. 12.000. Neuvosto-Venäjälle pakeni n. 6.000 punaista.”
Omia havaintojani
Olen toimittaja Onni Lautasalon 1950-1990 –luvuilla suorittamien ensisijaisesti haastettelutietoihin perustuvan kartoituksen jatkoksi selvittänyt Ikaalisten pitäjän menetyksiä.
Aikalaisdokumenttien pohjalta on ollut todettavissa, että Sotasurmaprojektin tiedoista puuttuu noin 10-15 punaista taisteluissa kaatunutta tai niiden yhteydessä surmattua ja jossain määrin epämääräisiin paikkoihin haudattuja.
Lisäksi Ikaalisten rintaman keskeisen tukikohdan, Kyröskosken murtumistaisteluiden yhteydessä kaatui erinäinen määrä venäläisiä, joiden vahvuus rintamalla vaihteli lähes päivittäin, mutta Mannanmäen-Nuutin taistelujen ja Kyröskosken puhdistuksessa osallisena eri tavoin oli noin 80 venäläisen ryhmä. Miten monta heistä kaatui, kuoli ja surmattiin?
Hallussani olevien materiaalien mukaan määrä olisi c. 10 henkilöä. Mutta aivan oman problematiikkansa muodostaa loppujen ehkä siis 70 venäläisen sotilaan kohtalot?
On tuskin uskottavaa olettaa heidän kaikkien selvinneen ehjin nahoin ja elävänä koko taistelevan Etelä-Suomen halki rajalle ja rajan yli. Missä ja miten heidän – tai osan heistä – kohtalot täyttyivät, jäänee ikuisiksi ajoiksi yksittäisesti selvittämättä. Joitain mieskohtaisia vaiheita sen sijaan saattaisi olla mahdollista selvittää joukkojen miehistöluetteloiden etc. avulla.
Hämeenkyrön torpparit ja torpanpojat
Viljo Rasila tutki Sotasurma –tiedostoja selvittääkseen, miten monta torpparia kaatui taisteluissa. Hän vertaa tiedoston tarjoamia lukuja omiin 1968-tietoihinsa.
”Aluksi vertailu hämmentää. Sotasurmatiedoston mukaan vuoden 1918 sodassa kaatui punaisella puolella kaikkiaan 41 torpparia, mikä on vain 0,7 promillea eli noin 1/1400 kaikista silloisista torppareista ja 0,8 prosenttia kaikista punaisella puolella kaatuneista.
Lukumäärä ei todellakaan osoita kovin suurta innostusta. Minun laskujeni mukaan punaisella puolella kaatui kuitenkin vain 24 torpparia. Luvuissa on epäilyttävän suuri ero, mutta kun sitten tutkii asiaa tarkemmin, kuva muuttuu”.
”Minun laskujeni pohjana oli ns. papiston luettelo, joka syntyi 1919, kun Tilastollinen päätoimisto pyysi vuoden 1919 väestötilastoa varten eri seurakunnilta tiedot myös tuolloin käydyn sodan takia surmansa saaneista. Tekemäni muistiinpanot ovat edelleen tallella, mutta suuren työmäärän vuoksi tein silloin henkilöluetteloita vain muutamasta aiheen kannalta keskeisestä seurakunnasta. Niiden mukaan esimerkiksi Hämeenkyröstä kaatui punaisella puolella kolme torpparia, mutta sotasurmatiedoston mukaan Hämeenkyröstä kaatui peräti kahdeksan torpparia.”
Huojuntaa ammattinimikkeissä aiheuttaa eri tiedostojen erilainen tapa ymmärtää miesten sosiaalinen asema ja työammatit. Rasila käytti seurakuntien pääkirjoihin perustuvia papiston luetteloita. Kun taas sotasurmaprojektin ammattinimikkeet punaisten osalta on otettu pääosin sosialidemokraattisen puolueen (SDP) tilastosta eli ns. terroritilastosta, jonka puolueen paikallisjärjestöt keräsivät myöhemmin paikallisten yhteyshenkilöidensä avustuksella – joten niistä ilmenevien ammattinimikkeiden voidaan uskoa vastanneen kohtuullisen tarkasti sotaa edeltänyttä tilannetta.
”Torpan poikia kaatui punaisella puolella [papiston] luettelon mukaan 240 ja sotasurmasurmatiedostosta tekemäni laskelman mukaan 229. Luvut ovat lähellä toisiaan, mutta SDP:n tilaston ammattimerkinnöissä moni papiston luettelon torpanpoika on muuttunut työmieheksi ja toisaalta mäkitupalaisten poikia on merkitty torpanpojiksi.
Hämeenkyrössä ammattinimikkeet ovat vaihtuneet runsaasti, ja papiston luettelon seitsemästä torpanpojasta vain kaksi on torpanpoikia myös SDP:n tilastossa. Muualla muutoksia on tapahtunut vähemmän”.
Eli suurtilaston muutoinkin aukolliseen tiedostoon tulee vielä lisäpulmia tällaisen – sinänsä ymmärrettävän, mutta erittäin vaikeasti tarkennettavan ja yhdenmukaistettavan, – jo ensikäden lähteissä ilmenevän horjunnan seurauksena.
Kansalaissodan 1918 suomalaisten uhrien kokonaisluvun selvittäminen ole helppo tehtävä.
Mutta siitä huolimatta ja juuri siksi tulee mielestäni valtion panostaa jatkotehtävään, professorien Heikki Ylikangas tahollaan ja professori Viljo Rasilan omalla tahollaan viitoittaman työn jatkamiseksi mahdollisimman aukottoman lopputuloksen saavuttamiseksi.
*
Lisäys;
Aiheesta kiinnostuneille;
Suomen sotasurmat -projektin johtaja, Lars Westerlund on vastannut Rasilan kirjoitukseen. Westerlundin puheenvuoro löytyy Haikin Agricolan foorumilta: Sotasurmatiedosto on kätevä lähdepankki ja oiva hakuväline
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=…
Äitini pitää tallessaan isänsä saamaa käskykirjettä, joka sanoo, että jokainen kiinni saatu punainen on teloitettava heti, ilman mitään toimenpiteitä.
Käsky oli ilmeisesti hirvittänyt ukkiani siinämäärin, että on käskenyt sen säilyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Ilpo,
Ilmeneekö käskystä kuka oli käskyn antaja?
Ilmoita asiaton viesti
Luulisin niin, ei se muuten tallessa olisi.
En ole sitä nähnyt. Tiedän vain sen olemassaolon. Enkä usko, että äitini sitä kenelekkään antaisi.
Todennäköisimmin ukki piti sitä jonkinlaisena todistuksena ylemmältä taholta tulleesta määräyksestä. En tiedä mitä hän teki, tai teetti muilla. Tuskin ainakaan mitään raskasta, istui maalaisliiton kunnanvaltuutettuna vielä 60-luvulla joten kostot eivät häneen ulottuneet.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ”torpparit” hävisivät ”torppareiden sodan” niin valkoisen Suomen hallitus miltei ensitöikseen vapautti torpparit ja salli heidän lunastaa viljelemänsä maat itselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomioli sodan jälkeen puutteen pesä ja jotta apua saatiin,länsimailla oli joukko ehtoja avulle ja uuden hallituksen hyväksymiselle
Ensimmäinen oli saksalaisen kuninkaan poistaminen ja Saksan kanssa tehdyn valtioliiton purku.Tilallepitiperustaa länsimainen demokrattinne tasavalta
Seuraavaksi piti lopettaa tappaminen ja purkaa keskitysleirit
Ilmoita asiaton viesti
Torpparilaki säädettiin jo kesällä 1918, jolloin Suomi oli vielä Saksan liittolainen.
”Laki vuokra-alueiden lunastamisesta (135/1918) eli ”torpparilaki” oli 17. heinäkuuta 1918 hyväksytty laki torppareiden, mäkitupalaisten ja lampuotien oikeudesta lunastaa vuokra-alueensa.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Torpparilaki
Ilmoita asiaton viesti
Suomen hallitus teki esityksen torpparien vapauttamisesta jo tammikuussa 1918. Punakapina esti tämän esityksen käsittelyn. Joten tältäkin osin punakapina oli turha.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo laki oli ns tynkälaki eli vesitetty versio , jolla ei ollut suurta vaikutusta torppareiden asemaan.
Seuraavina vuosina tehdyt laajennukset vasta toteuttivat
Lakia laajennettiin ensin 1919 lampuoteihin (AsK 90/1919) ja edelleen pappiloiden (73/1921) ja kruununtilojen torppareihin (1922).
Samalla poistettiin lukuisia muita lunastuksen rajoituksia
Ilmoita asiaton viesti
Nuo laajennukset olivat torpparilain johdonmukaisia seurauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Tieteen akateemikon Väinö Linnan ” torpparikapina” ( Täällä Pohjantähden alla) jatkaa vieläkin omaa elämäänsä ihmisten mielissä.
Paradoksaalista on omatekoisen tiedemiehen ja romaanikirjailijan nimittäminen tieteen akateemikoksi. Muistamme hyvin, että Väinö Linna ensin kieltäytyi hänelle tarjotusta taiteen akateemikon arvosta.
Ilmoita asiaton viesti
Sisällisodan Pikkujättiläinen ( WSOY 2009 ) toteaa:
Miltei puolet sisällissodan kuolleista kohtasi tiensä pään vankileirillä. Nykytiedon mukaan vuosina 1918-22 vankileirillä menehtyi 13 446 suomalaista sairauksiin tai aliravitsemukseen. Lisäksi toistatuhatta teloitettiin tai ammuttiin järjestyksenpidon yhteydessä. Suomalaisten ohella vankileireillä kuoli useita satoja venäläisiä, osa teloitettuina, osa sairauksiin menehtyneinä.
Ilmoita asiaton viesti
Niihin aikoihin menehtyi moni muukin aliravitsemukseen ja sairauksiin kuin vain vankileireillä olleet. Ei heitäkään lasketa sodan uhreiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä noita nälkäkuolemia leirien ulkopuolella tapahtunut
Ilmoita asiaton viesti
Suomeen levisi loppukeväällä 1918 maailmanlaajuinen influenssaepidemia , espanjantauti. Tauti tuli luultavasti saksalaisen sotaväen mukana.
Espanjantauti oli ensi- tai toissijainen kuolinsyy ( aliravitsemus) noin 4000 punavangin kuolemaan. Erityisen tappavaksi se osoittautui samanaikaisesti tubia sairastaneille ihmisille.
Suomessa espanjantautiin kuoli yhteensä 25 000 ihmistä.
Vuoden 1917 maatalouslakot aiheuttivat maassamme nälänhädän myös siviiliväestössä, koska seuraavana vuonna 1918 sato luonnollisesti oli pieni tai sitä ei saatu lainkaan punikkien äärimmäisen lyhytnäköisen toiminnan vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Pietarin mustapörssi oli suurin syy nälkään Suomessa.
Söönnöstelyä kiristettiin jo keväällä 1917 ,siis jo ennen mitään kylvöjä ja korjuita
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kaikki on siis venäläisten syytä.
(P.S. söönnöstelyt sulla on … sanonko missä?)
Ilmoita asiaton viesti
Ei vaan syllisiäolivat tietysti suomaliset porvarit,jotka myivät mieluummin suomalaisen ruuan venäläisille kuin antoivat oman maan tarvitseville
Vientiä harjoitetiin laajalta alueelta itä-ja kaakkois-Suomesta,olihan Pietari miljoonakapunki jo siihen aikaan
Ilmoita asiaton viesti
Johan,kuinka tän nyt sanoisi,aliravitsemus leireillä oli selviö ja tunnustettu tosiasia hyvin yleisesti,nykyäänkin..eikö? Mun oma isoisoisä oli Hennalassa ja vapauduttuaan työnantajansa todistelun vuoksi ettei isoisoisäni ollut kommari, niin oli mies niin heikossa kunnossa että karvaan kokemuksen opastamana omaiset syöttivät hänelle vain laihaa lientä,ne vapautuneet joille pistettiin vapautumisen johdosta ”pöytä koreaksi” kuolivat hyvin pian ruokailun jälkeen
Mun mielestä on järjetöntä ja ajanhukkaa tutkia ja etsiä tarkkaa lukua,sitä ei saada ikinä selville,riittää kun suuruusluokka tiedetään
Ilmoita asiaton viesti
Linna oli ns. vakoisesta kodista. jopa vielä yh-äidin kodista.
Kenen suuhun Linna laittaa Pohjantähdessä järkevimmät ajatukset ?
Väittäisin että Kivivuorten. A. Koskela, tuo perhe despootti, saa kirjoissa molemmilta, Otolta ja Jannelta kommentin: ”mitäs lähdit pyssysille”
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä millainen on ”vakoinen koti”, mutta kyllähän Täällä Pohjan Tähden Alla on ilman muuta punaisia sympatiseeraava teos. Turha sitä on yrittää muuksi kääntää.
Ilmoita asiaton viesti
Johan Lom!
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Linna asettuu punaiselle puolelle, kuitenkin varauksin.
Hän jättää Otto Kivivuoren auttelemaan Annaansa ja Demari poikansa Jannen piileksimään pistooli kourassa. Akseli saa molemmilta kommentin, mitäs lähdit pyssysille?
Olisiko niin, että Pohjantähteä luetaan kjin raamattua, kukin näkee sen kirkkasti omaa uskoaan pönkittävänä ?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mistä tuollainen käsitys pelkästä torpparikapinasta on syntynyt.
Vallankumoushan alkoi etelän suurissa kaupungeissa ja rungon muodostivat tehdas-ja maatyöläiset ja nykyiset yrittäjäksi luokiteltavat itsenäiset ammatinharjoittajat.
Etelässä talolliset olivat purkaneet torpparilaitosta pakkolunastusten pelossa ja torpparit olivat vaihtuneet maatyöläisiin.
Torppariutta oli lähinnä etelän ulkopuolella.
Se,että torpparit liittyivät valkoiseen armeijaankin ei ollut aina vapaaehtoista vaan kun vaihtoehtona oli teloitus niin moni lähti kiltisti mukaan
Ilmoita asiaton viesti
”En tiedä mistä tuollainen käsitys pelkästä torpparikapinasta on syntynyt.”
Luulisin, että eräällä Väinö Linnan kirjoittamalla kirjalla on ollut tähän vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuoli niin paljon kuin kuoli.
Olennaista, että Tampereen valtauksen jälkeen kuolleet punaiset murhattiin.
Ennen sitä molemmin puolin kuolleita voidaan pitää sodanoloissa kaatuneina. Poikkeuksena muutamat yksittäisten punaisten tekemät murhat, joita tosin on historian kirjoituksessa liioiteltu valtavasti.
Kepulle kiusallista on sen punainen historia punikkitorppareiden kautta, jotka sittemin pettivät työväenluokan joka heidät todellisuudessa vapautti.
Moni nykyinen agraari-kepu-suku omaa punikkihistorian.
Ovat nyt demariaatteen fanaattisia vihaajia, joka on kyllä historiallinen häpeä perkele!
Ilmoita asiaton viesti
Ei kuolleita voi murhata.
Ilmoita asiaton viesti
Lommin Johanille suomennos: Tampereen valtauksen jälkeen kuolleet punaisen puolen ihmiset murhattiin valkoisten toimesta.
Se saattaa olla Euroopan, ja koko maailman mittapuussakin top-kymppiin oikeuttava joukkomurha.
Murhatut edustivat vain osaltaan taistelijoita. Valkoiset murhasivat huvikseen naamavärkin perusteella.
…Kyllä jämpti on niin…
Ilmoita asiaton viesti
Punaiset naulasivat isoisäni veljen kielen pirtin pöytään kiinni ja hän ei pystynyt enää puhumaan koko loppuelämänään. Onko sellainen sopivaa sodankäyntiä?
Ilmoita asiaton viesti
Älä valehtele.
Juttuna menee, mutta jotain rajaa.
Valkoisten mutu-jutut on ällöttäviä ja pelkkää valehtelua.
Ilmoita asiaton viesti
Hän kuoli jo ennen syntymääni, joten itse en voinut sitä omin silmin todistaa. Mutta miksi sukulaiseni olisivat moista keksineet? Miksi juuri hän ja miksi juuri tuo kidutustapa olisi keksitty sepustaa? Millä perusteeella syytät sitä valheeksi? Vai oletko sitä mieltä, etteivät punaiset koskaan sellaista olisi voineet tehdä?
Ilmoita asiaton viesti
Sodan jälkeen keksittiin paljon tarinoita,joilla puolusteltiin joukkomurhaamista
Yksi oli vihollisen demonisointi kauhutarinoilla
Ilmoita asiaton viesti
Joo mutta kyllä omat isovanhempani siitä kertoivat aivan vakuuttavasti omana kokemuksenaaan ja tietonaan. Ei heillä ollut tapana valehdella. Luotan enemmän heiltä suoraan saamaani tietoon kuin sinun uumoiluusi.
Ilmoita asiaton viesti
Markku Tyry,
” Täällä Markkulan talon pihalla 31.1.1918 tapahtuneen Suinulan murhenäytelmän seurauksena 17 suojeluskuntalaista antoi henkensä isänmaamme vapauden puolesta.”
Tämä muistokilpi todistaa punaisen terrorin järkyttävyydestä, sillä punaiset murhasivat 17 antautunutta , aseetonta miestä, jotka oli komennettu paririviin pihalle.
Itse asiassa tämä joukkoteloitus Suinulassa oli alkusysäys myös valkoiselle terrorille.
Voisit viedä kimpun kukkia Suinulan muistomerkille ensi tammikuun lopulla henkilökohtaisena katumuksen ja sovinnon eleenä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanoin, punaiset murhasivat joitakin, mutta niitä on suuresti liioiteltu. Mm. tuollaisilla jutusteluilla jonka Johan Lom esittää taaempana.
Murhattuna kuolleiden määrässä punaiset tappoivat ”laittomasti” kovin vähän verrattuna valkoiseen terroriin joka hakee vertaistaa jopa maailman historiassa.
http://www.youtube.com/watch?v=LM5aITVV9B0
Ilmoita asiaton viesti
Jos valkoinen Suomi olisi ollut niin demoninen kuin annat ymmärtää niin tuon videonpätkän kuvaamia demagogissentimentaalisia ”muistomerkkejä” ei edes sallittaisi propagoimassa julmaa kommunistista aatetta demokraattisessa maassa. Kuten aiempana mainitsin, nimenomaan valkoinen Suomi vapautti torpparit, punaiset olisivat pakottaneet heidät pyssyn kanssa kolhooseihin maaorjiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Punikeilla ei ollut aikaa toteuttaa halujaan, koska laillisen hallituksen joukot voittivat heidät. Jos punikit olisivat voittaneet, olisi ollut edessä koko Stalinin elinajan jatkunut suomalaisten teurastus. Suomihan olisi liitetty Neuvostoliittoon, koskapa punikit olivat sotilaallisesti täysin riippuvaisia bolseviikeista.
Ilmoita asiaton viesti
”Punikeilla ei ollut aikaa toteuttaa halujaan, koska laillisen hallituksen joukot voittivat heidät. Jos punikit olisivat voittaneet, olisi ollut edessä koko Stalinin elinajan jatkunut suomalaisten teurastus.”
Että sinäkin sorrut tuollaiseen pubi-filosofointiin.
Lehmillä ei ole siipiä…
Ilmoita asiaton viesti
Siinä mielessä olet oikeassa, että kyllä suomalaiset olisi saatu teurastettua nopeammin. Ei siinä Stalinin koko elinikää olisi tarvinnut odottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki entiset Venäjän alusmaat, joissa punaiset pääsivät valtaan, liittyivät Neuvostotasavaltojen liittoon. Miksei sitten punikkien johtama Suomi, joka oli niin lähellä Venäjän ydinalueita?
Ilmoita asiaton viesti
Sisällissodassa 1918 punaisia kaatui, tapettiin tai kuoli vankileireillä yli 30 000. Kolmimiljoonaisesta kansasta se on vallan suuri osuus.
Laskeskelin, että jos Neuvostoliitossa olisi Stalinin vainoissa kuollut samassa suhteessa, Neuvostoliitossa (v. 1989 noin 280 miljoonaa, 1930-luvulla ehkä 200 miljoonaa) olisi tapettu 21 000 000 ihmistä (31 miljoonaa).
Ei Stalinin vainoissa päästy lainkaan samaan verisyyteen kuin Suomessa vuonna 1918.
Ilmoita asiaton viesti
Pilkkuvirhe!
Neuvostoliitossa oli noin 60 kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa, joten 30000 muuttuu 1,8 miljoonaksi – ei 21 miljoonaksi!
Lisäksi on muistettava, että tuo 30.000 on arvio kaikkien uhrien lukumäärästä, jossa valkoiset ovat mukana. Ja sen lisäksi on muistettava, että Solzhenitsyn arvioi kirjassaan Vankileirien Saaristo Stalinin kuolonuhreiksi 60 miljoonaa. Muut tutkijat päätyvät juuri tuohon 20 miljoonaan.
Väärässä olet siis täysin, toivottavasti et edes yritä selitellä.
Ilmoita asiaton viesti
On todellakin iso ero, jos koko väestö komennetaan riviin ja joka kymmenes rivistä tapetaan ( Neuvostoliitto ) tai joka sadas rivistä tapetaan ( Suomi ), kun se Suomen rivi oli niin lyhytkin verrattuna Neuvostoliiton riviin.
Kari Perälä, kummassa rivissä olisit seisonut mieluummin ?
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta elämä Stalinin Neuvostoliitossa oli niin rankkaa orjuutta, että nuppi päähän oli monelle vain vapauttava ”kokemus”. Samanlaisen tilanteen ne punikit olisivat Suomeenkin halunneet.
Ilmoita asiaton viesti
Haluutsä pitkä- vai lyhytvartisen lapion?
Ilmoita asiaton viesti
Itänaapurin viikkolehti ”Argument ja Fakta” lainasi artikkelissaan venäläistä historioitsija Roy Medvedeviä ja kertoi, että Stalinin vainojen uhriluku oli 40 miljoonaa ihmistä vuosina 1924 – 1953. Näistä noin 15 miljoonaa ihmistä kuoli. Heistä kuusi – seitsemän miljoonaa ihmistä kuoli nälkään 1930-luvun alussa ja viidestä seitsemään miljoonaa teloitettiin tai kuoli vankileireillä 1930-luvun lopussa.
Tähän on lisättävä vielä noin miljoonan ihmisen kuolema etnisissä puhdistuksissa II maailmansodan aikana, jolloin kaksi miljoonaa Venäjällä asuvaa saksalaista ja kolme miljoonaa muslimia siirrettiin asuinsijoiltaan Siperiaan. (”Argument ja Fakta” 4.2.1989).
Lähde: Hufvudstadsbladet 5.2.1989 (Sovjetisk tidning ger nya siffror om Stalins terror).
Ilmoita asiaton viesti
Punaisia kuoli 27038. Eli ei yli vaan alle 30000.
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusi…
Ilmoita asiaton viesti
Stalin murhasi yli .40 miljoonaa toveriaan.
Hitler oli viaton kaveri Staliniin verrattuna, jos katsotaan puhtaita lukuja.
Ilmoita asiaton viesti
Varkaudessa tapettiin lähes 13% kaikista punaisen puolen miehistä, tuota kutsuisin jo kansanosan murhaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä tuo 13% on napattu? Wikipedian mukaan ns. Huruslahden arpajaisissa tapettiin 90 antautunutta punaista (10% punaisista).
”Punaisten puolella (ehkä osin tarkoitushakuisestikin propagandasyistä) ymmärrettiin tilanne siten, että teloitukset olisivat tapahtuneet täysin sattumanvaraisesti niin sanotusti ”joka kymmenes – periaatteella”. Tosiasiallisestihan teloitukset perustuivat pääosin paikallisten valkoisten tekemään tunnistukseen ja tietoon jokaisen valitun tekemisistä sisällisodassa siihen asti.[1] Punaisten tapahtumista levittämät tiedot pitivät sikäli paikkansa, että teloitettuja oli suhteessa antautuneiden kokonaismäärään likimain tuo 10 %”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huruslahden_arpajaiset
Ilmoita asiaton viesti
Painetusta tietosanakirjatsta se on nykäisty, eli kyllä teurastus on ollut kovaa ja kylmää sekä varsin perusteellista.
Ilmoita asiaton viesti
Tapio N.,
Tarkoitat varmaankin 13 % kiinni saaduista punikeista. Suurin osa pääsi karkuun ja jatkamaan vallankumoustaisteluaan laillisen hallituksen joukkoja vastaan venäläisten sotilaiden avustamina.
Estääkseen omiensa antautumisia, punaisten johto keksi kertoa , että valkoiset teloittavat antautuneita punaisia sattumanvaraisesti, esimerkiksi rivistä joka kymmenennen. Sotapropagandaa !
Ei pidä luulla, että Varkaudessa olisi ollut 900 punaisen miehen rivi, josta teloitettiin sitten joka kymmenes eli 90.
Ei tuollaista tietosanakirjaa voi olla olemassakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin osa itään paenneista päätyi Muurmannin legioonaan,siis valkoisten puolelle ja sitä kautta pakolaisiksi Englantiin ja USA:aan
Ilmoita asiaton viesti
Helsingin punakaarti ja Pietarin suomalainen punakaarti aloittivat Suomen kansalaissodan Leninin käskystä. Aseet, joilla vallankumous käynnistettiin Suomessa, lastattiin suuriin asejuniin Pietarissa Leninin käskystä. Talonpoikaisarmeija murskasi punaisten yrityksen aloittaa maailmanvallankumous Suomen vallankumouksella.
Punainen terrori edusti punaista vallankumousta Suomessa. Punainen terrori alkoi Suomessa jo suurlakon aikana vuonna 1905, jatkui suurlakon aikana marraskuussa 1917 ja punaisten perustamat teloituskeskukset ja teloituskomennuskunnat aloittivat toimintansa Suomessa heti kansalaissodan alussa 30.1.1918 Suinulan verilöylyn muodossa. Se ei riittänyt punaisille, jotka syyllistyivät lukuisiin joukkomurhiin erityisesti huhtikuussa 1918.
Sisällissodan pikkujättiläinen ja Juha Siltalan tutkimus ”Sisällissodan psykohistoria” julkaistiin Suomessa vuonna 2009. Punainen terrori kohdistui erityisesti pappeihin ja suntioihin, opettajiin, luokkavihollisiin, lihaviin porvareihin ja maltillisiin vasemmistolaisiin.
Jaakko Paavolainen julkaisi perustutkimuksensa ”Punainen terrori” jo vuonna 1966. Punaiset häpäisivät kaatuneiden valkoisten ruumiita Varkaudessa, Kajaanissa ja muualla kansalaissodan alkuvaiheista lähtien. Mäntyharjulla punaiset teloittivat Otavan koulun oppilaita ratapenkalla: silmät revittiin, kallot murskattiin, suolet revittiin ratapenkalle ja sukuelimet leikattiin irti ja työnnettiin murhatun suuhun.
Valkoiset sotilaat, jotka löysivät Otavan koulun oppilaiden häpäistyt ruumiit, vaativat kaikkien punaisten vankien teloittamista Varkaudessa.
Juha Siltala Sisällissodan psykohistoria, sivut 298-299:
”Kymin, Kuusankosken ja Voikkaan tehtaiden isännistöä, insinöörejä ja työnjohtajia oli palellutettu pakkaseen, poltettu polttoöljyllä valeltuna, sokaistu ja kastroitu, poltettu hapoilla, puristeltu kuumilla pihdeillä, nyljetty elävältä päänahat pois, upotettu kosken kuohuihin, haudattu elävältä tai keitetty venäläisten kenttäkeittiössä.”
”Käsien leikkaaminen, perheen pyhitetystä piiristä riistäminen, miesten tunnusten kuten kellon ja saappaiden ryöstäminen, alastomaksi riisuminen, sydämeen iskeminen, kielen repäiseminen suusta ja silmien kaivaminen kuopistaan, huulien ja korvan leikkaaminen, skalpeeraus, kallon murkaaminen ”mäsäksi” ja aivojen puhkominen, ylä- ja alaruumiin irrottaminen sekä teot, ”joista ei saata kertoa”, toistuvat kidutuskuvauksissa. Erityisesti vanginkäsittelyssä punaisten toiminta tuntuu painottuneen kuohitsemiseen, paljon harvemmin raiskauksiin. Raskauttaviksi asianhaaroiksi katsottiin uhrin nuoruus ja jalousaste mutta myös isällinen auktoriteettiasema: isäntä, kirkkoherra, nimismies, johtaja, opettaja.”
Ilmoita asiaton viesti
Viipurin lääninvankilassa tappoivat punikit 30 henkilöä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_l%C3%A4%C3%A…
Ilmoita asiaton viesti
Tapio N.,
Tässä tuoretta painettua, vasemmistolaiseksi lehdistössä moitittua tietosanakirjallisuutta:
Helmikuun lopulla 1918 Varkaudessa suojeluskuntajoukkojen päällikkö Ensi Somersalon asettama kenttäoikeus tutki kolmessa viikossa 1254 vangittua kapinallista, joista se vapautti 769.
Sodan ajaksi pidätettiin 383 henkilöä.
Ammuttavaksi määrättiin 87 miestä eli 6,9 % kaikista vangituista punaisista.
Sisällissodan Pikkujättiläinen ( WSOY 2009)
Ilmoita asiaton viesti
Mitä enemmän selittää sitä vähemmän vakuuttaa. Kaikkihan sen tietää että miten ja kenen ehdoilla historia kirjoitetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Et vastannut kumpaan riviin olisit mieluummin asettunut, suomalaiseen vai venäläiseen riviin ?
P.S. Kummassakaan rivissä eivät selitykset auttaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Kokonaisuutena tulee ymmärtää, että kyseessä oli vapaussota, jossa taisteltiin venäläisiä ja heitä edustavia tahoja vastaan juuri itsenäistyneessä Suomessa.
Rikollisten tuomiot ja niiden langettaminen tulee ymmärtää myös tätä realiteettia vastaan.
Silloisen valkokaartin sotilaita saamme kiittää vapaudestamme.
Ilmoita asiaton viesti
Aika outo vapaussota kun venäläisiä ei juurikaan kaatunut vaikka heitä oli kuulemma 100000 osallisena taisteluihin ?
Ja aika outoa, että tsaarille uskolliset upseerit olisivat suostuneet bolsevikkien alamaisiksi ? Kyllä heillä oli vai yksi osoitus bolsevikeille ja se oli kuula kalloon.
Ja venäjän bolsevikkihallinto oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden 4.1.
Ja Suomihan siirtyi suoraan Saksan alaisuuteen eli ei itsenäistynyt
Sopimuksnemukaan Saksa hoitaa ulkopolitiikan ja armeijan ylipäällikkyyden ja valtioliitto vahvistetaan saksalaisella kuninkaalla.
Aika erikoinen vapaussota ?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä tuosta sadastatuhannesta, ehkä siinä on taas uusi pilkkuvirhe.
Mutta venäläiset olivat venäläisiä – silloinkin!
Bolshevikit olivat jo ottaneet vallan Venäjällä ja maassa olleet sotilat taistelivat oman hallituksensa puolesta.
Mitä tulee venäläisten ”tunnustamiseen”, niin se on historian kokemuksen mukaan aika merkityksetön asia.
Suomi oli ja on pieni maa eikä se voinut kuvitella varmistavansa länsimaista vapauttaan ilman voimakasta tukea. Saksassa koulutetut jääkärit panivat pisteen iin päälle rantautuessaan Suomeen Pohjanmaan kautta.
Suomen vapaussota oli erikoinen, mutta kaikki vapaussodat ovat olleet omalla tavallaan erikoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Heh,Suomessa olevat joukot olivat vakoisten upseerien johtamia. He olivat Mannerheimin aseveljiä.Ei Mannerheimkaan ollut uskollinen bolsevikeille.
Suurin kiista koski aseiden luovuttamista. Venäläiset halusivat pitää aseensa osallistuakseen bolsevikkien kaatamiseen Venäjällä, suomalaiset taas halusivat aseet itselleeen, koska armeijalla ei ollut aseistusta.
Tästä syntyi muutamia kahakoita
Kannattaa lukea Mannerheimin muistelmat niin saa oikean käsityksen tapahtumista
Jääkärit tulivat maahan vasta 28.2 eli kun sotaa oli jo käyty pitkään.
Armeijan kokosivat ruotsalaiset ja Venäjän armeijasta karanneet suomalaiset upseerit . Mannerheimin esikunta koostui lähinnä ruotsalaisista vapaaehtoisista upseereista, heitä oli Suomessa n 200
Jääkärit olivat saaneet pääosin sotamiehen koulutuksen ja korkeimmillaankin vain ryhmän/joukkueen johdon soveltuvan koulutuksen
Eipä heistä sodan johtoon ollut ,mutta propagandassa heidän osuutta on liioiteltu.Lähinnä he kunnostautuivat turhassa tappamisessa
Jääkäreitä taisteli myös punaisten puolella,sillä suuri osa oli taustaltaan työväkeä.
Venäläisiä punaisia tokioli puniasten joukossa,mutta heidän roolinsa oli vähäinen ,mikänäkyy siinäkin,että heitä kaatui satunnaisesti.
Valkoisten puoella taisteli myös ulkovaltojen edustajia, sakslaisia ja ruotsalaisia ja Saksan ideana oli tehdä Suomesta pohjoinen osavaltio,mikä onnistuikin kun valkoiset vapaaehtoisesti luopuivat itsenäisyydestä ja liittyivät Saksaan
Ilmoita asiaton viesti
Vapaussotaan liittyen kannattaa kommentoijien lukea edesmenneen akateemikko Eino Jutikkalan kirjoitus ”Maaliskuun vallankumouksesta 1917 toukokuun paraatiin 1918”.
Hän kirjoittaa mm.:
”Suomen työväki oli näet, kuten englantilainen historiantutkija Anthony F. Upton on osuvasti sanonut, ”vastahakoisia vallankumouksellisia”. Totuuden ytimen on kätkenyt päiväkirjaansa sosialidemokraattien johtajiin kuulunut K. H. Wiik . Näin hän kirjoitti: ”Bolshevikit pakottavat meidät vallankumoukseen, tahdommepa tai ei.” Kun Lenin lakkasi luottamasta Suomen sosialidemokraatteihin hän lähetti maahan Pietarin suomalaiseen siirtokuntaan kuuluvia pesunkestäviä bolshevikkeja. Vuoden 1918 sota sytytettiin Venäjältä käsin, ei vain niin että naapurissa riehuvasta tulipalosta lensi kipinöitä rajan yli, vaan myös määrätietoisesti tuodulla, palonarkaan aineeseen viskatulla tervasoihdulla”.
”Jossittelu eli hienommalla nimellä kontrafaktinen historiankirjoitus sallitaan tieteessä johonkin rajaan saakka silloin kun on esitettävänä aihetodisteita. Vapaussota-nimityksen puolesta puhuu tällöin se todennäköisyys, että punaisten voittaessa Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta, tahtoivatpa he sitä tai ei. Aihetodisteeksi kelpaa se, että Josif Stalin eräässä huhtikuussa pitämässään puheessa laski Suomen potentiaalisten neuvostotasavaltojen joukkoon. Kiistatonta ainakin on, että neuvostohallitus pyrki tähän tavoitteeseen. Sen kyky ei kuitenkaan tsaarinarmeijan romahdettua vastannut halua, ja mahdollisuudet puuttua Suomen asioihin vähenivät olennaisesti sen solmittua 3.3. Saksan kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuksen, joka määräsi venäläiset joukot vetäytymään Suomesta. Mutta senkin jälkeen saapui Suomeen vielä puna-armeijan miehiä vapaaehtoisina”.
http://www.vapaussota.com/jutikkala.html
Ilmoita asiaton viesti
Se ongelma ei enää ole ne punikkien tekemät murhat. Ne on kaikki tutkittu pää päältä ja punikt ovat saaneet ansionsa mukaan: murhamiehet on tapettu saunan takana tai järven jäällä tai tapettu nälkään vankileirillä. Punikkien kauheudet on tutkittu tarkasti – kaikki.
Mutta se ongelma ovat ns. lahtareiden tekemät hirveydet. Taistelussa kaatuneet punikit, ne ovat ymmärrettäviä.
Mutta ne valkoisten tekemät kauheudet, kun sota oli jo päättynyt: murhat,teloitukset, nälkään näännyttämiset. Se on ongelma, koska niitä ei ole tutkittu lainkaan- puhumattakaan oikudenkäynneistä.
Tasavallan hallitus armahti kaikki valkoiset murhamiehet – se on se ongelma.
Yhtäkään valkoista murhamiestä – niitä on paljon – ei ole pantu oikeuden eteen. Punaiset murhamiehet ovat saaneet ansioittensa mukaan – tapettu.
Ilmoita asiaton viesti
Näppituntumani mukaan viimeisten neljän vuosikymmenen aikana on julkisuudessa keskitytty ennen kaikkea valkoisten tekemiin hirmutöihin. Ja juuri niitä on tutkittu suurennuslasien kanssa.
”Punaiset murhamiehet ovat saaneet ansioittensa mukaan – tapettu.”
Onko siinä jotain väärää, että he ovat saaneet ansioittensa mukaan?
Kuten aiempana totesin, kyse oli vapaussodasta, jossa tietyt piirit venäläisten tukemina alkoivat kapinoida laillista esivaltaa vastaan. Ja ennen omia tuomioitaan he olivat tappaneet röykkiöittäin Suomen vapauden puolesta taistelleita isänmaallisia ja rehellisiä kansalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Jokaisen sodan ja jokaisen sisällissodan jälkeen jaetaan voittajan oikeutta.
SKP:n arkisto löytyy Kansan arkistosta. SKP:n sotilasjärjestö julkaisi vuonna 1919 oppaan nimeltä ”Keinoista suojeluskuntalahtareiden pelotushommia vastaan”, jossa SKP:n sotilasärjestö julisti, että ”suojeluskuntalahtarit ovat Suomessa itse kaivaneet sen suuren kuopan, johon koko saasta ennen pitkää haudataan.”
Sitä operaatiota yritettiin käynnistää 30.11.1939. Suomen kansanhallituksen julistus Suomen armeijan sotilaille 30.11.1939
”SOTILAAT!
Johtajanne Tanner, Rydi, Mannerheim ulkolaisen pääomaylimystön kannustamana ajavat Suomen kansaa sotaan Punaista Armeijaa vastaan.
Te sorrutte näiden tyhjäntoimittajain, Suomen työtätekevän kansan verenimijäin etujen puolesta.
Malttakaa mielenne kellä on järkeä jälellä ja ravistakaa hartioiltanne rasvoittuneet loiseläjät.
Siirtykää Suomen Kansanhallituksen puolelle, Punaisen armeijan puolelle!
Suomen työtätekevä kansa astuu rohkeasti uuden vapaan elämän tielle, jota
Kansanhallituksenne parhaillaan valloittaa Punaisen Armeijan avustuksella.”
Ilmoita asiaton viesti
Se, että punikit murhamiehet ovat saaneet tuomionsa, se on ok.
Mutta ne murhateot, jotka tapahtuivat sodan jälkeen; ne murhamiehet on armahdettu joka ainoa, se on väärin.
Millähän eväillä suomalaiset voivat kauhistella Hitlerin tai Stalinin hirmutöitä,kun itsellä on vähintään yhtä suuri syntitaakka kannettavana.
Onhan se kummallista, että 94 vuotta sisällissodan jälkeen ei edes osata laskea, kuinka paljon tapettiin. Edelleenkin laskut ovat kesken. Ja mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän turpeen alta paljastuu kaatuneiden luita.
Ilmoita asiaton viesti
”Millähän eväillä suomalaiset voivat kauhistella Hitlerin tai Stalinin hirmutöitä,kun itsellä on vähintään yhtä suuri syntitaakka kannettavana.”
Menemättä tällä kertaa enempää yksityiskohtiin, niin voin todeta, että mitä tulee tuohon suuruusluokan kysymykseen, niin siihen olen aika faktapojaisesti ottanut kantaa jo edellä.
Ilmoita asiaton viesti
Vain id…..
Poistin kommenttini, koska ei tuollaisen jeppe-nimimerkin kanssa pidä puhua.
Ilmoita asiaton viesti
Totuuden sanotaan olevan jokaisen sodan ensimmäinen uhri. Oliko se Clemens a.k.a. Mark Twain kun tuon louhi.
Toinen tuntemattomaksijäänyt sanonta on, että sota nostaa pintaan ihmiskunnan sairaimman aineksen.
Vaiettu sota kirja kuvaa partisaanien pilleri/vodka päissään tekemiä hirmutöitä pohjoissuomessa.
Olen kertonut näistä venäläisille työtovereilleni, ja saan kuulla ihan vastaavia suomalaisten tekoja.
Tätäkin valottaa kolmen suomalaistutkijan kirja Ruma Sota.
Tuntemattomassa puolijoukkue tekee kiljusatsin rintaman takana ollessaan.
Ruma sota kertoo, ettei mitään muuta juuri tehtykkään. Lomalta paluu junien matkaajista huomattava osa oli rotevia sotapoliiseja, joiden tehtävä oli pistää koppeihin mistään mitään välittämättömät känniset rintamalle palaajat
Illan istujaisissa nostamme noiden kotiryssien kanssa ” jokusen” piripintaisen sille, ettemme elä noita aikoja!
Ilmoita asiaton viesti
Totuuden sanotaan olevan jokaisen sodan ensimmäinen uhri. Oliko se Clemens a.k.a. Mark Twain kun tuon louhi.
Toinen tuntemattomaksijäänyt sanonta on, että sota nostaa pintaan ihmiskunnan sairaimman aineksen.
Vaiettu sota kirja kuvaa partisaanien pilleri/vodka päissään tekemiä hirmutöitä pohjoissuomessa.
Olen kertonut näistä venäläisille työtovereilleni, ja saan kuulla ihan vastaavia suomalaisten tekoja.
Tätäkin valottaa kolmen suomalaistutkijan kirja Ruma Sota.
Tuntemattomassa puolijoukkue tekee kiljusatsin rintaman takana ollessaan.
Isäni oli jatkosodassa. Siitä nipusta valokuvia mitä sieltä siunaantui, näkee ensisilmäyksellä, että ”poika saunoi” todella jo tuolloin.
Ruma sota kertoo, ettei mitään muuta juuri tehtykkään. Lomalta paluu junien matkaajista huomattava osa oli rotevia sotapoliiseja, joiden tehtävä oli pistää koppeihin mistään mitään välittämättömät känniset rintamalle palaajat
Illan istujaisissa nostamme noiden kotiryssien kanssa ” jokusen” piripintaisen sille, ettemme elä noita aikoja!
Ilmoita asiaton viesti
Aiheesta kiinnostuneille;
Suomen sotasurmat -projektin johtaja, Lars Westerlund on vastannut Rasilan kirjoitukseen. Westerlundin puheenvuoro löytyy Haikin Agricolan foorumilta: Sotasurmatiedosto on kätevä lähdepankki ja oiva hakuväline
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=…
Ilmoita asiaton viesti