*

Veikko Huuska

Tiedätkö missä ja milloin teloitettiin 235 suomalaista kahdessa päivässä?

Vetoomus kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle

 

Ystävällisesti tiedustelisin allaolevan nojalla Teiltä, olisiko aiheellista ja perusteltua tehdä jotain kyseisten Suomen kansalaisten elämänkohtalon ja viimeisen lepopaikan muistamiseksi, ja heidän työnsä, taistelunsa ja ankaran loppunsa kunnioittamiseksi esimerkiksi muistomerkin muodossa?

 

Esipuhe

Posti toi tänään Petroskoista Karjalan Sanomien numeron 31 (16047)/keskiviikko 08.08.2012.

Sen etusivulla on linkkijuttu otsikolla:

Suuren terrorin uhrien muistoa kunnioitettiin.

Viides elokuuta on surullinen ja kammottava päivä maamme historiassa.  Tuona päivänä vuonna 1937 tuli voimaan Stalinin määräys kansanvihollisten vastaisen taistelun voimistamisesta.  Taistelua käytiinkin oman maan syyttömiä kansalaisia vastaan.

Varsinaisessa jutussa keskiaukeamalla on liikuttava Vitali Golubevin ottama kuva pienestä pojasta Sandarmohin muistomaalla olevan kiven luota.  Mietteliäs poika asettaa omat neilikkansa kukitetun kiven juurelle.  Kuvateksti kuuluu: ”Oman maan historia pitää tietää, etteivät sen kauheat sivut toistuisi”.  Kuvaan on upotettu muistolause: ”Ihmiset, älkää surmatko toisianne!”

Kilometrin päässä Karhumäen ja Poventsan välisestä autotiestä sijaitseva Sandarmoh on yksi terrorin uhrien teloituspaikoista.

1930-luvulla teloituspaikalla ei ollut metsää.  Siellä oli kaivos, josta nostettiin hiekkaa Vienanmeren-Itämeren kanavan (tunnettu nimellä ”Stalinin kanava”) rakennustyömaata varten.  Työmaalla käytettiin pääasiassa työvoimana poliittisin perustein tai täysin perusteetta vangittujen kansalaisten työvoimaa.  Sairastuneiden ja kuolleiden määrä oli huima.

 

Valeri Sidorkinin artikkeli Karjalan Sanoissa jatkuu:

Viralliset tiedot kertovat, että Sandarmohissa teloitettiin yli 7.000 ja eräiden tietojen mukaan 9.000 Neuvostoliiton kansalaista, jotka tunnustivat eri uskontoja ja olivat eri kansallisuuksien edustajia.  Surmanluoti tavoitti siellä muun muassa Ukrainan kulttuuriministerin ja joukon muita kuuluisia Ukrainan taiteilijoita.

Yhden viikon aikana Sandarmohissa ammuttiin Solovetskin vankileirin viimeiset 1.111 vankia.  Surmattujen joukossa oli paljon inkerinsuomalaisia ja karjalaisia.

 

Sandarmohin teloituslanssi

Sandarmoh piti kauan salassa kammottavan hirmutyön.  Ihmiset saivat tietää tuosta paikasta petroskoilaisen historioitsijan ja ihmisoikeusaktivistin Juri Dmitrijevin tekemän etsintätyön ansiosta.  Teloituspaikalle perustettiin 15 vuotta sitten [60 vuotta Stalinin dekreetin jälkeen, vuonna 1997] muistoalue.  Kuvanveistäjä Grigori Saltupin valmistamaan muistomerkkiin hakattiin sanat ”Ihmiset, älkää surmatko toisianne!”

Teloituspaikalle on pystytetty paljon puuristejä.  Vainon uhrien sukulaiset kiinnittivät niihin rakkaiden läheistensä valokuvia ja nimilaattoja.

 

Valeri Sidorkin jatkaa:

Muistoalueelle on rakennettu on rakennettu Pyhän Yrjön tsasouna, jossa säilytetään nykyään muistokirja.  Se sisältää lyhyitä tietoja kaikista Sandarmohissa teloitetuista.  Vuosien mittaan ukrainalaiset, puolalaiset, virolaiset, liettualaiset, karjalaiset, saksalaiset, juutalaiset ja muslimit ovat pystyttäneet Sandarmohiin muistomerkkejä ja muistokiviä kunnianosoitukseksi heimolaisilleen.

Poliittisten vainojen uhrien muistopäivänä 5. elokuuta Sandarmohissa käy paljon ihmisiä muistelemassa syyttömästi surmattuja. 

Näin oli myös viime sunnuntaina, kun kului 75 vuotta suuren terrorin alkamisesta ja 15 vuotta muistoalueen perustamisesta.  Karhumäkeläisten ja petroskoilaisten lisäksi muistotilaisuuteen saapui Ukrainan eri kaupunkien asukkaita ja Pietarin Muisto-yhdistyksen [Memorial] jäseniä.

 

Suomalaiset?

Miten hieno ja liikuttava juttu tuo Karjalan Sanomien artikkeli onkaan!  Noin toimii sivistynyt kansakunta, muistaa vaikeatkin päivänsä, opettaa nuorisolleenkin oman maan historiaa – ”etteivät sen kauheat sivut toistuisi”.

Mieltäni kiinnitti tuossa muistoartikkelissa yksi asia.  Siinä ei mainittu monien kansalaisuuksien joukossa lainkaan suomalaisia, ainoastaan inkerinsuomalaiset ja karjalaiset.  Muistomerkkien tai muistokivien pystyttäjinä mainittiin – venäläisten ohella – ukrainalaiset, puolalaiset, virolaiset, liettualaiset, karjalaiset, saksalaiset, juutalaiset ja muslimit.  Ei suomalaisia.

Johtuneeko se siitä, että suomalaisia ei noiden onnettomien uhrien joukkoon lainkaan kuuluisi? 

Ei suinkaan.  Suomalaisia oli siellä paljon, hyvin paljon.  Karjalan rakentajia, kommunisteja ja muita, venäjällä syntyneitä työperäisten maahanmuuttajien jälkeläisiä, poliittisia pakolaisia, maanalaisen kommunistisen puolueen jäseniä, lapualaisten rajan yli kärräämiä [”muilutettuja”], työn ja leivän perässä itään muuttaneita, paljon Yhdysvaltain ja Kanadan kautta tuonne muuttaneita, aatteen sokaisemia ja toivon perässä matkanneita.  Paljon suomalaisia.  Eri ikäisiä, miehiä ja naisia, vanhuksia ja aivan lapsiakin, poliittisia ja epäpoliittisia, ihan tavallisia työläisiä ja opintielle ehtineitäkin.

Tunnetuin ja kuuluisin suomalainen noiden Sandarmohin uhrien joukossa oli hovioikeuden auskultantti, Suomen eduskunnan jäsen, Vaasan torilta maaherra Sarlinin kainalosta 4.6.1930 riistetty ja Lapuan liikkeen muiluttama, perheineen maanpakoon pakottama Asser Salo.  Hänet niskalaukaus kohtasi Sandarmohin montuilla perjantaina 11.2.1938.

 

Minäpä kerron.

Kaksi kauheaa päivää Karhumäen Sandarmohissa helmikuussa 1938.

Nuo päivät olivat torstai 10. helmikuuta ja perjantai 11. helmikuuta 1938. 

Torstaina 10.2.1938 ammuttiin Sandarmohissa 156 suomalaista, ja ainakin yksi ruotsinsuomalainen, nimittäin metsätyöläinen Jakob Einar Passi, Luulajasta.

Perjantaina 11.2.1938 ammuttiin Sandarmohissa 79 suomalaista.  

 

Yhteensä 235 (tai 236) suomalaista uhria kahden synkän päivän aikana.  Tuskin koskaan, ehkei edes katkeran veljessodan aikana noin ankaria ja alhaisia yksittäisiä päiviä ole taivaan kannen alla koettu.

Vanhan ystäväni, Eila Lahti-Argutinan kokoamien vainouhrien matrikkelin mukaan suomalaisia teloitettiin Neuvostoliitossa satoja, satoja, ja myös Sandarmohissa.  Kaksi päivää Sandarmohin soramontuilla olivat kaikkein surullisimmat ja kammottavimmat.

Seuraavan luettelon Sandarmohin niskalaukauksin tapetuista suomalaisista olen tehnyt Eila Lahti-Argutinan vainouhrikatalogin mukaan.  Muitakin, monia monia muita, uhreja oli, mutta tässä kaksi pahinta päivää:

Tutkija, toimittaja Eila Lahti-Argutinan suurenmoisen elämäntyön, Venäjän suomalaisten vainouhrien matrikkelin (Olimme joukko vieras vaan. Helsinki 2001) uhriluetteloista ilmenee, että NKVD:n teloittajakommandot saapuivat Karhumäkeen tietyin lähes säännöllisin väliajoin.  Käskyn n:o 00447 nojalla käynnistyneet tuhotyöt alkoivat Karhumäen Sandarmohissa 1.11.1937.  Kuolinpäivien mukaan on listattavissa tappajien työpäivät kevääseen 1938 saakka.  Näinä päivinä Sandarmohin teloituspaikalla kuoli suomalaisia:

 

Karhumäen veripidot, "suomalaispäivät" Sandarmohissa.

maanantaina 01.11.1937,

torstaina 04.11.1937,

 

torstaina 11.11.1937,

sunnuntaina 14.11.1937,

 

perjantaina 03.12.1937,

 

keskiviikkona 08.12.1937,

 

tiistaina 28.12.1937,

 

sunnuntaina 09.01.1938,

maanantaina 10.01.1938,

 

torstaina 20.01.1938,

perjantaina 21.01.1938,

 

torstaina 10.02.1938, [156 suomalaista]

perjantaina 11.02.1938, [79 suomalaista]

 

lauantaina 05.03.1938,

sunnuntaina 06.03.1938,

 

keskiviikkona 16.03.1938,

torstaina 17.03.1938,

 

sunnuntaina 03.04.1938,

 

torstaina 21.04.1938,

perjantaina 22.04.1938,

 

torstaina 28.04.1938,

 

sunnuntaina 08.05.1938,

sunnuntaina 15.05.1938.

 

Tämän jälkeen teloittajat keskittyivät muihin paikkakuntiin tai pitivät paussia.  Joka tapauksessa vielä syksyllä mm. syyskuussa 1938 löytyy Sandarmohista suomalaisia kuolinpäiviä.  Aineiston keskittyessä venäjänsuomalaisiin uhreihin, on mahdotonta sanoa, olivatko edellä listatut päivät pelkästään ns. suomalaispäiviä, vai paljonko Neuvostoliiton eri kansallisuuksista olevia teloitettiin juuri noina päivinä ja muina välipäivinä.  Kiihkeimmillään suomalaisten vainot olivat talvella 1938.  Silloin näytösoikeudenkäyntien ja muun prosessimankelin läpi kuljetetut uhrit olivat ”kypsiä tapettaviksi”. 

 

Eila Lahti-Argutina kertoo: [Uhrimatrikkelin tiedoissa ] joillekin on merkitty ampumispaikkakunta.  Ammuttujen tarkkaa haudan paikkaa ei ole olemassa, enintään yhteishautojen sijaintialue.  On löydetty teloituspaikkoja, joilla on ammuttu satoja ja tuhansiakin ihmisiä. Leningradissa on esimerkiksi 18.1.1938 ammuttu 173 suomalaista ja kuinka monta sataa lienee ollut muiden kansallisuuksien edustajia.  Sadoissa pyörivät päivittäiset luvut myös Karjalassa ja Uralilla. - -  Ampumispaikat Karjalassa on määritelty pääosin ampumispöytäkirjan allekirjoittaneiden ampujien nimien perusteella.  Petroskoin kohdalla on jossain kohdin pantu kysymysmerkki.  On siis kyseenalaista, ovatko petroskoilaiset ampujat suorittaneet veritekonsa kotikaupungissa vai olleet ”työmatkalla”.”  Tämän seikan huomioiden, saattaa siis osa ampujien nimien mukaisesti matrikkelissa Petroskoissa teloitetuiksi merkityistä suomalaisista olla todellisuudessa esim. Karhumäen Sandarmohissa ”keikkatyönä” surmatuita.  Koska asian varmentaminen epävarmojen tapaustenkin osalta on käytännössä mahdotonta, olen jättänyt nämä epävarmat tästä esityksestä pois.

 

Kansanedustajakin sai niskalaukauksen

Kansanedustaja, hovioikeuden auskultantti Asser Salo teloitettiin 11.2.1938, perjantaina eli jälkimmäisenä surmapäivänä tuon viikon suomalaispäivistä. 

Edellisenä päivänä eli torstaina 10.2.1938 teloitettiin Karhumäen Sandarmohissa 156 suomalaista.  Jälkimmäisenä eli Asser Salon teloituspäivänä 11.2.1938,

teloitettiin hänen lisäkseen

78 muuta suomalaista.

 

Se oli täyttä sotaa. 

Se oli diktatuurin sisällissotaa hajanaista ja organisoitumatonta vastustajaa vastaan, ja enin osa tuhotuista vastustajista oli hyökkääjän puolella, aatteellisia kannattajia, uskollisista uskollisimpia.

 

Prologi

 

NKVD:n nahkatakit tulivat illansuussa mustissa autoissaan.  

Salkut olivat pienet.  Nagantin menevät. 

Ja pari punttia panoksia. 

Sekä öljyrassi.

Ja vähäinen öljypullo tietysti,

vaakunalla varustettu,

peltinen.

 

[Ja ”ne kirjaimet”…] 

V.Huuska.

 

Niin, ja kai tällä stahanovilaisella teurastustyön iskurilla oli samanlainen teurastajan nahkaesiliina kuin kuuluisalla V.M. Blohinilla.

”Virallisesti teloitusta oli tapana sanoa ”korkeimmaksi rangaistustoimenpiteeksi” ja tavallisesti se lyhennettiin muotoon VMN, joka puolestaan oli lyhennelmä sanasta ”vyska”, mutta Stalin sanoi sitä ”mustaksi työksi” (tsornaja rabota) ja piti sitä jalona puoluetehtävänä.  Stalinin aikana ”mustan työn”, tämän synkän mutta piristävän rituaalin mestari oli Blohin, 41-vuotias tappelunhaluinen tsekisti, jolla oli päättäväiset kasvot ja taakse kammatut mustat hiukset.  Hän oli yksi vuosisadan tuottoisimmista pyöveleistä ja surmasi omin käsin tuhansia ihmisiä.  Joskus hän käytti omaa teurastajan nahkaesiliinaa suojatakseen univormuaan. (Montefiore: Stalin, s. 213).  – Emme tiedä, tekikö Blohin keikkaa Petroskoihin ja Karhumäen Sandarmohiin, mutta täysin poislaskettua sekään ei ole.

 

”Märkä homma”.  Vodkaa ennen.  Sitten verta.  Lopuksi vodkaa, ansaitusti ja enemmän.

Preludi

 

Tänään

tai huomenna,

ellei tänään niin huomenna,

tai tänään,

viimeistään huomenna,

haipuu aatos, elämä, kaikki

vaipuu,

tänään tai huomenna (V. Huuska)

                                                                 *

Jukka Vienon runosikermä:

Ihminen

 

"tämä pedon ja

hengen hankala

 

välimuoto”

 

”Kynttilä

valaisee

kunnes se sammutetaan silmään,

joka

sitä lumoutuneena tuijotti”

 

”aika on tulta

mikä ei polta

eikä lämmitä

vaan

valaisee sokeutta”

 

Jukka Vieno: ”Stockan kulma”, kokoelma, 2010.

 

                                                             *

LUETTELO:

10.2.1938, Ammuttu, Sandarmohin teloituspaikka, Karhumäki:

 

Uhrit on järjestään rehabilitoitu eli heidän syyttömyytensä väitettyihin ja tuomion perusteina ilmoitettuihin rikoksiin todettu ja maineen menetys peruttu.  Tämä on yleensä tapahtunut perestroikan aikana, käytännössä lähinnä vuonna 1989 tai sen tietämillä, jonka vuoksi sitä ei erikseen mainita: vain tästä pääsäännöstä poikkeavat mainetta koskevat prosessit kirjataan alla:

 

Aalto Veikko Juhonpoika, s. 1912 Paltamo.  Loikkasi Suomesta Neuvostoliittoon 1932, autonkuljettaja, Äänisenrannan piiri, Vilga.  Vangittu 23.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Aaltonen Väinö Frans Vilhonpoika, s. 1906 Asikkala, Rautaskorpi Rutalahti.  Kanadasta 1931, metsätyöläinen, Äänisenrannan piiri, Vilga.  Vangittu 23.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi.  Rehabilitoitu jo 31.5.1960. Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Ahokas Aarne Matinpoika, s. 1907 Impilahti Pitkäranta.  Loikannut 1932.  Palautusanomus Suomeen jääneeltä vaimolta 1935 ja 1937, betonivalaja, Vienanmeren piiri, Belomorsk (entinen Sorokka).  Vangittu 20.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi.  Rehabilitoitu 29.10.1962.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Björn Eino Antoninpoika, s. 1912 Angora Minnesota, USA, josta Karjalaan 16.10.1931.  Angorasta lähti Bjärnin perhettä kaikkiaan: Anton, Anni, Arvo, Hellen ja Einar.  Autonkuljettaja, Äänisenrannan piiri Vilga.  Vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi.  Rehabilitoitu 16.11.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Ekstedt Jaakko Jaakonpoika, s. 1883 Oulu.  Paennut 1918 Venäjälle, Vienanmeren-Itämeren kanavan kirjapainon latomon päällikkö, Karjala.  Vangittu 14.3.1935, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Finberg Väinö Kaarlenpoika, s. 1892 Ikaalinen, Kelminselkä.  USA:sta, Superior, Wisconsin, 5.5.1932 Karjalaan, perheen muuttoporukkaan kuuluivat Helvi, Anni ja Väinö.  Kirja-kustantamon toimitusjohtaja, Petroskoi.  Vangittu 23.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi.    Niskalaukaus 10.2.1938.  Rehabilitoitu 29.8.1957.  Väinön syntymäpaikka on noin neljän kilometrin päässä kotoani, jossa tätä nyt kirjoitan.  Sanotaan, että Ikaalisissa on kolme kovaa: Kelmi, Kalma ja Kolkko.  Väinö oli siis Kelminselän rantamilta, Moskovassa 14.6.1938 nagantin vaikutuksia maistanut tohtori Edvard Gylling oli Kalmasta, eli sukunsa kotitilalta Kalmaalta kolmen kilometrin päästä kotoani.  Kolkko on viiden kilometrin päässä, mutta en ole vielä löytänyt sieltä ketään joka olisi teloitettu, ei ainakaan Karhumäessä.  (Väinöstä on löytynyt vielä seuraavat tiedot: ks. alempana erillinen esittely.)

 

Fors Antti Matinpoika, s. 1878 Kalajoki Pohjankylä.  Isä: torppari Matti Danielinpoika Fors, s. 4.1.1846 Kalajoki, tämän vanhemmat: isä mäkitupalainen, renki nuorimies Daniel Johaninpoika Forss ja äiti: edellisen vaimo Maria Matintytär Junnikkala eli Vihtari Kalajoelta.  Loikannut Venäjälle 1932, kirvesmies Kalevalan piiri Uhtuan kulttuuritalo.  VKP(b):n eli Venäjän kommunistisen bolshevikkipuolueen jäsen.  Vangittu jouluaattona 24.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Gofner (Hopfner?) Pekka Juhonpoika, s. 1887 Kotka.  Paennut Venäjälle 1918, palannut Suomeen 1922, loikannut Karjalaan 1927, moottoriveneen kuljettaja, Kontupohjan piiri Santala.  Tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi.  Ei rehabilitointitietoja.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Hannula Nikolai Martinpoika, s. 1902 Oulun läänin Paavolassa, meni USA:sta Karjalaan 1931, asui Belomorskissa, Sorokan 2. sahan työläinen, vangittu 14.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, maineenpalautus 22.9.1971.  Finnish-American Emigrants to Soviet Karelia in 1930s –katalogin mukaan: Hannula, Nick, Angora Minnesota, USA, lähti 29.10.1931 Karjalaan.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Haverinen Antti Henrikinpoika, s. 1894 Oulun läänissä, paennut Suomesta 1925, Karjalan Kalevalan piirin Uhtuassa kirvesmiehenä, vangittu 4.11.1937, tuomittu 20.12.1937 ammuttavaksi vakoilusta, rehabilitoitu 16.12.1957.  Tämä mies on mahdollisesti Kuhmosta; vertaa Järvisalo Urho Matinpoika.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Heikkinen Herman Antinpoika, s. 1894 Suomussalmen Ala-Vuokissa, loikannut 1925, asui Karjalan Äänisenrannan piirin Vilgassa metsätyöläisenä, vangittu tapaninpäivänä 26.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi, rehabilitoitu 31.5.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Helander Edvard Oskarinpoika, s. 24.10.1903 Kuolemanjärvi, loikkasi 1932, Kontupohjan rakennuskonttorin putkimies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 12.6.1964.  Kuolemajärven kastettujen kirjassa; Kuolemajärvi, Hopiala 1, isä läksiän Viktor Halonen ja vaimo Liisa Roju [p.o. Paju], äiti synnyttäessään 25 vuotta: isä, itsellinen Viktor Helander, tullut muuttokirjan mukaan Sääksmäeltä Kuolemajärvelle 22.8.1896, ja nelisen vuotta myöhemmin 18.10.1900 toinenkin Helander, Juho Anshelm Helander, muuttanut Sääksmäeltä Kuolemajärvelle; tuleva äiti läksein Liisa Paju tullut Kuolemajärvelle Uudeltakirkolta 10.2.1897; Liisalle ja Viktorille syntynyt Edvardin lisäksi lapset: Wendla 7.2.1898, Aina 27.8.1899, Viktor 16.6.1901 ja Väinö 27.6.1906.  Asiakirjoista ei ole luettavissa, miksi Edvard Helander esiintyy Neuvostopapereissa Oskarovitsina eikä Viktorovitsina.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Hendolin Mikko Heikinpoika, s. 8.2.1903 Kitee, loikannut, jättänyt Suomeen palaamista koskevan anomuksen 1935, Äänisenrannan piirin Paissa työläisenä, vangittu 4.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Hendrickson Aleksander Aksel, s. 17.2.1893 Turku, mennyt Amerikoihin, josta Karjalaan 1932, Petrkoskoin kirjapainon painaja, vangittu joulunaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, maine palautettu 25.6.1964.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Hendrikson Juho Matinpoika, s. 1886 Elimäki Metsälänkartano, samoin Amerikoihin, josta Karjalaan 1932, Petroskoin autokorjaamon viilarina, edellisen veli, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Lisäksi Eila Lahti-Argutinalla kolmaskin Hendrikson, Arthur Juhonpoika, joka syntynyt 1916, asunut Detroitissa, USA:sta Karjalaan samoin 1932, Petroskoilla elänyt ilman vakinaista työpaikkaa, saanut kolmen vuoden tuomion syksyllä 1937 ja kuollut vankilassa helmikuussa 1938.  Arthurin perheestä emigranttikatalogissa: Hendrickson, Jalin, Emmi ja Art, Detroit, Minnessota, USA, lähteneet 5.4.1932 Neuvosto-Karjalaan.

 

Hirsivaara Jaakko Sakariaksenpoika, 31.7.1902 Tervola, siirtynyt Venäjälle tuntemattomalla tavalla  1921, metsätyöläisenä Kantalahden piirin Kesäjoella, vangittu 19.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 15.4.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Huovinen Juho Ristonpoika, s. 1906 Kiihtelysjärvi, työläisenä Äänisenrannan piirin Vilgassa, vangittu 11.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 5.9.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Hytti Johannes Pekanpoika, s. 5.2.1896 Koiviston Maksalahdessa,  Syntymäaika oikeasti kirkonkirjojen mukaan 5.2.1893.  Vanhemmat: talollinen Pietari Juhananpoika Hytti, Koiviston Makslahti ja vaimonsa, läksiämen tytär, Makslahdesta oleva nuori neito Maria Kristina Kaarlentytär Lindberg, syntynyt 1858, heidät vihitty Koivistolla 12.12.1886.  Johanneksen ohella perheessä lapset: Petter Brynolf, s. 19.8.1890, Eemeli s. 19.9.1895 sekä tämän kaksoisveli Mikkeli, s. 19.9.1895 ja kuollut hätäkasteen saaneena samana päivänä 19.9.1895.  Isän isä, talollinen Juhana Davidinpoika Hytti, kuollut polttoihin 18.8.1891 Makslahdessa 64 vuoden 2 kuukauden ja 25 päivän iässä.  Johannes pakeni Venäjälle 1918, punaupseeri, Kontupohjan paperikombinaatin konemies, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, propagandasta, agitaatiosta, vastavallankumoukselliseen järjestöön kuulumisesta ja vastavallankumoukselliseksi tietämänsä toiminnan ilmoittamatta jättämisestä.  -  Mirko Harjulan tutkimuksen mukaan; Johannes Hytti oli työmies ja Koiviston punakaartin jäsen, taisteli Vilppulan rintamalla ja pakeni Venäjälle.  Oli 164. Rykmentin 3. komppanian lääkintämiehenä, sitten kävi komentajakurssit ja 1921 työskenteli Vienan Kemissä miliisinä. 

Ikonen Pekka Heikinpoika, s. 1895 Suomi, siirtynyt Venäjälle 1922, Kontupohjan pegmatiittitehtaalla seppänä, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Jokinen Urho Väinönpoika, s. 1900 Mellilä, loikannut 1932, kirjastonhoitaja Muurmannin alueen Koutajärvellä, vangittu 7.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi aseellisen kapinan valmistelusta, vakoilusta ja vastavallankumoukselliseen vehkeilyyn osallistumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Jussila Gottlieb Taavetinpoika, s. 1898 Viipurin läänissä, loikannut 1929, Kontupohjassa Leningradin rakennustrustin maalarina, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 12.6.1964.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Järvisalo Urho Matinpoika, s. 1890 Kuhmon Niemiskylässä.  Kirkonkirjojen mukaan Urho Matinpoika syntyi 18.6.1890 Kuhmon Lammasperässä, talossa numero 2, vanhempansa: loismies Matti Haverinen ja tämän vaimo Eeva Pulkkinen 26 v.  Siirtynyt Venäjälle 1920, Kalevalan piirin Uhtualla metsätyöläisenä, Venäjän kommunistisen bolshevikkispuolueen jäsen, vangittu 2.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 29.5.1958.    Niskalaukaus 10.2.1938.  Kirkonkirjojen mukaan vuonna 1890 Kuhmossa syntyneistä tämän miehen pitäisi olla: Urho Matinpoika Haverinen, s. 18.6.1890 Kuhmo Lammasperä, vanhemmat: loismies, rinnetupalainen Matti Haverinen ja tämän vaimo Eeva Pulkkinen, 26 v.  Perheessä myös lapset: Juho Matinpoika s. 7.9.1888, Tuomas Matinpoika s. 11.2.1892, Matti Jalmari Matinpoika s. 4.8.1894, Olli Arviiti Matinpoika s. 15.2.1897 sekä Amalia Lusina Matintytär s. 25.5.1899, kaikki syntyneet Kuhmon Lammasperällä; isän isä syntynyt Lammasperällä 30.7.1865, hänen vanhemmat: Thomas Haverinen 28 v ja vaimonsa Lucia Pääkkönen ikä haarukassa 25-30 v.

 

Kajala Oskari Juhonpoika, s. 1896 Oripää, loikannut 1931, Petroskoin radiokomitean puoluesolun sihteeri, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaaton aattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Kajala Väinö Aleksanterinpoika, s. 1910 Pietari, Kontupohjan paperikombinaatin sähköasentaja, VKP(b):n jäsen, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, aseellisen kapinan valmistelusta, propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, maineenpalautus 12.6.1964.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Kallio Julius Yrjö Antinpoika, s. 1891 Lauritsala, Amerikoihin, josta 1931 Karjalaan, Petroskoin suomalaisen teatterin näyttelijä, vangittu 10.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, agitaatiosta, propagandasta ja vastavallankumoukselliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Karen Onni Edvardinpoika, s. 1903 Viipurin läänissä, loikannut 1930, Petroskoissa Karjalan kunnallisjärjestön trustin autonkuljettajana, VKP(b):n jäsen, vangittu 30.11.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 13.5.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Karhu Ville Jeremiaksenpoika, s. 1900 Karjalan Kalevalan piirin Latvajärvellä, Kontupohjan tiilitehtaan kirvesmies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja vastavallankumoukselliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Karhunen Juho Jaakonpoika, s. 1887 Kiiminki Hetekylä, loikkasi 1934, asui Karjalan Kalevalan piiri Uhtua, työskenteli kirvesmiehenä.  Vangittu 13.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Rehabilitoitu 19.5.1967.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Karjala Väinö Aleksanterinpoika, s. 1910 Pietari, loikkasi 1932, paperikombinaatin työmiehenä Kontupohjassa, vangittu tapanina 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Karlstedt Viktor Maurinpoika, s. 1892 Noormarkku Toinenjoki, Karjalaan USA:sta 1931, Venäjän Kommunistisen puolueen jäsen, Karjalan rakennustrustin autonkuljettaja Petroskoissa, vangittu joulun aaton aattona 1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Karttunen David Albertinpoika, s. 1899 Suomi, loikkasi 1934, metsätyöläinen Äänisenrannan piirin Vilgassa, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, sabotaasista, agitaatiosta ja propagandan levittämisestä syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Kauhanen Leo Otonpoika, s. 28.10.1914 Leppävirta, loikannut 1931, palautusanomus 1934, tiilitehtaan työläinen Kontupohjassa, vangittu tapanina 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Kaurala Matti Aapelinpoika, s. 1894 Kemi, loikannut perheineen 1932, työskenteli luotsina Louhen piirin Tshupassa, vangittu 23.11.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.    Niskalaukaus 10.2.1938.  Vaimo: Martta Leontytär Kaurala, s. 1898 Liminka, loikkasi siis 1932, Tshupassa puutavaralanssin työläinen, vangittu 30.5.1938, tuomittu 24.9.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, ammuttu 3.10.1938 Petroskoissa.  Poika: Olavi Matinpoika Kaurala, s. 1919 Kemi, loikkasi vanhempiensa mukana 1932, satamatyöläinen Tshupassa, vangittu isänsä teloituspäivänä 10.2.1938, tuomittu 23.9.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta ja agitaatiosta syytettynä, ammuttu samana päivänä kuin Martta-äitinsä eli 3.10.1938 Petroskoissa.

 

Kemppainen Jooseppi Pekanpoika, s. 1888 Suomussalmi Ylivuokki, tervanpolttaja Kalevalan piirin Uhtualla, vangittu jouluaaton aatonaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Ketola Eino Vilhonpoika, s. 1891 Säkylä Pyhäjoki, Karjalaan USA:sta 1932, Petroskoin invalidiarttelin kirvesmies, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.    Niskalaukaus 10.2.1938.  Eino Vilhonpojalla oli kirkonkirjojen mukaan kiinnostavat sukutaustat: Eino Kustaa Wilhonpoika Isoketola syntyi Säkylän pitäjän Pyhäjoen kylän Isoketolan talossa tulevana Suomen lipun päivänä eli 4.6.1891, vanhemmat rusthollari Wilho Isoketola ja vaimonsa Lovisa Matintytär 34 v.  Vanhemmat oli vihitty Pyhäjoella: rusthollarin poika nuorimies Gustaf Wilhelm Adamsson Iso Ketola ja talollisen tytär Lovisa Sofia Mattsdotter Pyhäjoen Luukelan talosta vihitty 15.6.1878 kotona, lisätietona että morsian oli sonnustautunut morsiuspukuun (bruden i skrud).  Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, ensimmäinen jo runsaat kolme kuukautta häiden jälkeen: Hilma Karolina s. 24.9.1872, kaksoistyttäret Anna Augusta ja Amanda Lovisa s. 10.9.1880, Unto Wilho Nikolai s. 5.11.1882, Armas Antero Kristian s. 13.11.1884, Martha Maria s. 28.1.1887, Eino Kustaa s. 4.6.1891, Martti Toivo s. 8.12.1888 ja Saimi Sigri Siviä s. 11.6.1893.  Iso-Ketolan rusthollissa aivan kaikki ei mennyt parhaalla tavalla: Rustitilallinen Kustaa Wilho Antinpoika Isoketola kuoli noin puoli vuotta kuopuksen syntymän jälkeen 21.1.1894.  Hän hirtti itsensä 36 vuoden 4 kuukauden ja 24 päivän ikäisenä.  Haudattiin hiljaisuudessa.  Hän oli syntynyt vuonna 1857.

 

Kiili Anton Aataminpoika, s. 1901 Seiskari, loikannut 1931, moottorimies Kemin Rabotsheostrovskissa, vangittu 22.11.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.    Niskalaukaus 10.2.1938.Antonin sisko talollisen tytär Anna Adamintytär Kiili muutti kirkonkirjojen mukaan 3.4.1905 Seiskarilta Kuolemajärvelle. 

 

Kiisseli (Kissel) Mikko Mikonpoika, s. 1913 Pietarin lääni Toksova Alakylä, asui Karjalan Kontupohjassa, lehden toimitusinstruktööri, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Kilpiö Pekka Pekanpoika, s. 12.9.1886 Ruokolahti Suikasenlahti, loikannut 1932, palautusanomus 1934, viilarina Äänisenrannan piirin Tifon Navalokissa, vangittu 3.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.    Niskalaukaus 10.2.1938.  Rehabilitoitu 5.6.1958.  En löytänyt Ruokolahden kirkonkirjoista tuolla päivämäärällä syntynyttä poikaa, mutta Suikasenlahden kylän perusteella päädyin etsimään hänen juuriaan Sortavalan maaseurakunnasta ja sieltä löytyi: Pekka Pekanpoika Kilpiö, s. 12.9.1886 Sortavalan maaseurakunnan Suikasenlaks 2, vanhemmat talollinen Pekka Kilpiä ja vaimonsa Anna Karjalainen 27 v.  Vanhemmat vihittiin Sortavalassa 29.10.1876: talollisenpoika Petter Pålsson [Paavonpoika] Kilpiö ja talollisen tytär Anna Pettersdotter Karjalainen.  Isä oli syntynyt 4.7.1856 Suikasenlahdella ja hänen vanhempansa olivat talollinen Paul Kilpiö ja vaimonsa Karin Hakulinen 22 v.  Isä-Pekan ja äiti Annan perheeseen syntyi lapsia, joista osa kuoli pienenä:  talollisen lapsi Hilma Maria Pekantytär Kilpiö, kuoli 30.12.1900 tulirokkoon 2 v. 8 kk ja 24 päivän ikäisenä; talollisen tytär Hanna Pekontytär Kilpiö kuoli 7.2.1901 samoin Suikasenlahdella punarokkoon 6 kk ja 8 päivän ikäisenä.

 

Kinnunen Juho Matinpoika, s. 1890 Suomussalmi, loikannut 1932, Kalevalan piiri Uhtua työläinen, vangittu jouluaaton aattona 1937, tuomittu 24.1.1938 vakoilusta syytettynä.  Rehabilitoitu 10.10.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Kinnunen Urho Matinpoika (edellisen veli), s. 1907 Suomussalmi, siirtynyt Neuvoto-Venäjälle 1925, Äänisen rannan piiri Vilga autonkuljettaja, vangittu jouluaaton aattona, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Rehabilitoitu 21.11.1957.  Eila Lahti-Argutinan vainouhrien katalogissa myös: Edvard Matinpoika Kinnunen, s. 1902 Suomussalmi Ylä-Vuokki, siirtynyt Neuvosto-Venäjälle 1926, kirvesmies Uhtuan metsäkombinaatissa, VKP(b):n jäsen, vangittu 7.6.1938, tuomittu 24.9.1938 ammuttavaksi vakoilusta ja valtion omaisuuden tihuteeraamisesta, ammuttu 4.10.1938 Vienan Kemissä, rehabilitoitu 8.1.1959; Frans Matinpoika Kinnunen, s. 1899 Suomussalmi Ylä-Vuokki, siirtynyt Neuvosto-Venäjälle 1925, kirvesmies Rukajärven piirin Tiiksissä, VKP(b):n jäsen, vangittu 26.5.1938, tuomittu 2.10.1938 ammuttavaksi vakoilusta ja neuvostoisänmaan infrastruktuurin tuhoamisesta syytettynä, ammuttu 14.10.1938 Petroskoissa.  Rehabilitoitu 22.11.1958.

 

Koistinen Erkki Johanneksenpoika, s. 1906 Tuusniemi, Karjalaan Kanadasta 1933, traktorinkuljettaja Prääsän piirin Matroosassa, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 20.10.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Kokko Aappo Heikinpoika, s. 2.8.1892 Liminka, järjestömies työmies, lapualaisten toimesta kyyditetty Limingasta 3.7.1930 Neuvosto-Venäjälle, Kalevalan piirin Uhtuan Krasnyi udarnik –käsityöarttelin vaatturi, VKP(b):n jäsen, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Rehabilitoitu 3.8.1957.  Juha Siltala kertoo Lapuan liike ja kyyditykset 1930-teoksessaan: Limingasta 2.7.1930 kyydityt paikalliset kommunistijohtajat, työmiehet Aappo Kokko, Aappo Ollila ja Antti Ranta päätyivät Temmeksen ja Rantsilan kautta Kajaanin taakse, jossa oli kaksi autoa odottamassa, ja sieltä edelleen Kuhmonniemelle, missä syötiin eräässä talossa.  Osa liminkalaisista kyyditsijöistä oli mukana saattelemassa heitä rajalle, missä hyvästeltiin kädestä pitäen, kuten maanviljelijänpoika Kaarlo M. Sohlo kuulustelussa 10.12.1930 poliisille pöytäkirjan mukaan kertoi.  Kyyditysten oikeuskäsittelystä Siltala toteaa: - Havaittuaan tapauksia, joissa syyttäjä oli käsitellyt kyydityksiä rikoslain 25. luvun 12. §:n mukaan pakotusrikoksina, jotka olivat asianomistajarikoksia, eikä saman luvun 9. §:n mukaan virallisen syytteen alaisina vapaudenriistoina, oikeuskansleri lähetti syyttäjille asiaa koskevan kiertokirjeen, jossa hän varoitti määrittelemästä tekoa ”lievemmäksi rikokseksi kuin se itse asiassa on”.  -  Limingasta 2.7.1930 Neuvostoliittoon kyyditettyjen paikallisten kommunistijohtajien vapaudenriistosyyte selitettiin puolestaan ”aiheettomaksi”, ”koska on näytetty, etteivät syytetyt ole toimineet vastoin asianomistajain Kokon, Rannan ja Ollilan tahtoa siis oikeudenvastaisesti”.  EK oli tukenut puolustusta antamalla entiselle virkamiehelleen Kaarlo Hillilälle Rannan ja Kokon läheisilleen lähettämät kirjeet, jotka oli takavarikoitu: kirjeissä ylistettiin Itä-Karjalan oloja ja ilmaistiin uhmakas kiitos kyyditsijöille sinne viemisestä (joskin myös vannottiin kostoa ja varoitettiin omaisia tulemasta perästä kokemaan kautta rantain ilmituotua puutetta).  Kaikkiaan kirjeet todistivat oikeuden mielestä, että kyyditetyt olivat lähteneet matkaan vapaaehtoisesti.  Oikeuskanslerin mielestä Kokon , Ollilan ja Rannan ei voitu katsoa lähteneen Neuvostoliittoon vapaehtoisesti, sillä he eivät autoon otettaessa tienneet matkanmääränpäätä.  Oikeuskansleri vaati Vaasan Hovioikeutta palauttamaan jutun Limingan kihlakunnanoikeuteen, mikä tapahtuikin.  Oikeuden päätös ei siitä huolimatta muuttunut, eikä sen jälkeenkään, kun juttu oli toistamiseen palautettu oikeuskanslerin päätöksellä kihlakunnanoikeuteen.  Ei siis ihme, jos oikeuskansleri kolmannen pro forma –käsittelyn jälkeen uupui moiseen Sisyfoksen työhön, toteaa Juha Siltala.  Paremminkin olisi syytä sanoa, että olipa heikko mies [Albert Makkonen] oikeuskanslerin korkeassa virassa, kun moisesta väsyi, eikä pystynyt järjestämään asiaa lailliselle kannalle.  -  Aappo Kokon muilutuskumppaneista Aappo Ollilan kohtaloa en ole onnistunut selvittämään, mutta Antti Ranta teloitettiin Aappo Kokon kanssa samassa satsissa 10.2.1938 Sandarmoh, Karhumäki.  Näin heidän elämäntiensä kietoutuivat toisiinsa Limingan kohtalonyöstä aina viimeiseen hengenvetoon asti.

 

Korhonen Juho Pekanpoika, s. 24.1.1905 Sotkamo, Karjalaan Kanadasta 1932, autotallin päällikkö Prääsän piiri Matroosa, vangittu 18.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 10.10.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Korpi (alias Niemelä) Daniel Heikinpoika, s. 1878 Kuusamo Vasaraperä, siirtynyt Venäjälle 1921, Kalevalan piiri Alajärvi kolhoosin puuseppä, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, maineenpuhdistus 29.5.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Koski Kalle Villenpoika, s. 1888 Pieksämäki, meni Amerikoihin Waukegan, Illinois, USA, josta Karjalaan 1934, Äänisenrannan piiri Polovina metsätyöläinen, vangittu viattomienlasten päivänä 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, vastavallankumouksellisesta tihutoiminnasta, propagandasta ja agitaatiosta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Suomalais-amerikkalaisten emigranttien Karjalan katalogissa mainitaan: Koski Kalle ja Mary, lähtivät Waukeganista Karjalaan 27.6.1934.

 

Kuhmala Toivo Juhonpoika, s. 1901 Helsinki, punaupseeri, loikkasi 1924, Petroskoi autokorjaamo autonkuljettaja, vangittu 16.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Rehabilitoitu 29.4.1989.  Toivon vaimo: Kuhmala Anna Yrjöntytär, s. 1909 Latviassa, latvialainen, Petroskoin kaupungin varasaniteettilääkäri, vangittu 15.11.1937, tuomittu 23.9.1938 vakoilusta kahdeksaksi vuodeksi, vapautettu 13.3.1939, maineenpalautus samoin 13.3.1939.

 

Kuusisto Einari Eemelinpoika, s. 1907 Ruovesi, loikannut 1932, Louhen piiri Kieretti koneasema traktorinkuljettaja, vangittu jouluaaton aattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Laamanen Jalmari Pekanpoika, s. 12.9.1886 Juva Kukonhovi, loikannut 1932, palautusanomus 1934, Kontupohjan paperikombinaatin työläinen, vangittu 19.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi kapinallisuudesta, agitaatiosta, propagandasta ja vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Laamanen Kalle Albininpoika, s. 1896 Juva, paennut Venäjälle 1919, Kiestingin piiri Vaarakylä kolhoosilainen, vangittu 16.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 22.7.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Kaikesta päätellen edellisen sukulaismies.  Kirkonkirjojen mukaan Kalle Albininpoika Laamanen syntyi 25.6.1896 Juvan Kilpolassa, talo n:o 3, vanhemmat torpan mies Albin Laamanen ja vaimo Emma Wäisänen 27 v.  Perheessä oli ainakin kolme muuta lasta: Albin Albininpoika, s. 27.7.1891, Lydia Emilia Albinintytär, s. 6.1.1894 ja Vihtori Albininpoika, s. 8.1.1899.

 

Laihinen Martti Mikonpoika, s. 1908 Pietarin lääni Lahti, historianopettaja Petroskoin opettajaopistossa, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 3.11.1937, tuomittu 7.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja kumoukselliseen toimintaan osallistumisesta syytettynä, rehabilitoitu 21.7.1956.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Lampela Eino Juhonpoika, s. 24.3.1899 Kuolajärvi Lampela, paennut Venäjälle 1922, Petroskoin 14. koulun maantieteen opettaja, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi propagandasta, agitaatiosta ja salatoiminnasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Sukulaisia Kuolajärven Lampilasta: Helvi Matintytär Lampela, s. 10.1.1915, loikkasi 1932, Karjalassa Äänisenrannan piiri Viitana kotiemäntä, VKP(b):n jäsen, vangittu 3.8.1938, tuomittu 20.9.1938 kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhän, rehabilitoitu 29.4.1989; Ilpo Iisakinpoika Lampela, s. 4.12.1909 samoin Kuolajärven Lampelassa, loikkasi 1932, Äänisenrannan piirin Viitana metsätyöläinen, vangittu kuukautta varhemmin kuin vaimonsa nimittäin 3.7.1938, mutta tuomittu samana päivänä kuin vaimonsa 84 §:n nojalla ja ammuttu 22.9.1938 Petroskoissa.  Rehabilitoitu 17.5.1989.

 

Laukkarinen Vilho Tanelinpoika, s. 24.9.1899 Sulkava Salmi, Karjalaan Kanadasta 1931, metsätyöläinen Äänisenrannan piirin Vilgassa, vangittu viattomienlasten päivänä 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi tihutyöstä, agitaatiosta, propagandasta ja kumoukselliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Laukkonen Juho Jeremiaksenpoika, s. 1895 Pietarin lääni Oinaala, Petroskoin kaupunkineuvoston varapuheenjohtaja, Matroosan metsätyömaan osastopäällikkö, VKP(b):n jäsen, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi propagandasta, agitaatiosta ja sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaiseen järjestötoimintaan osallistumisesta syytettynä, rehabilitoitu 16.11.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Lehtonen Ida Jaakontytär, s. 1880 Viipuri, eläkeläinen Petroskoissa, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 24.5.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Lehtonen (Lahtinen) Ole Armas Teodorinpoika, s. 1908 Valkeala, loikannut 1932, viilari Kontupohjan paperikombinaatissa, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Leiniö Sulo Kaarlenpoika, s. 1895 Turku, loikannut 1932, Petroskoin kivilouhimon työläinen, VKP(b):n jäsen, vangittu 13.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 5.9.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Lesonen Esaias Abrahaminpoika, s. 25.7.1889 Suomussalmi Selkäsenkylä, loikannut 1932, palautusanomus 1937, Kontupohjan kunnallislaitosten trustin työläinen, vangittu 19.12.1937, tuomittu 21.1.11938 ammuttavaksi vakoilusta, vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitaatiosta ja propagandanlevityksestä syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Veli: Otto Aaprahaminpoika Lesonen, s. 25.11.1893 Suomussalmi, loikannut 1932, palautusanomus 1934, Kontupohjan vesivoimalan työläinen, vangittu 22.6.1937 yrityksestä palata Suomeen, tuomittu 14.10.1938 propagandasta, agitaatiosta ja paluuyrityksestä syytettynä kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön, tuomio kumottu 28.12.1938, tuomittu 14.1.1939 kolmeksi vuodeksi vankeuteen, kuollut 29.4.1939 leirillä Komissa;

Oton vaimo: Hilja Juhontytär Lesonen, s. 25.8.1908 Suomussalmi Piispajärvi, loikannut 1932, palautusanomus 1934, Kontupohjan piiri Suopohja vesivoimalan työläinen, vangittu samana päivänä kuin Otto Lesonen eli 22.6.1937 palaamisyrityksestä, tuomittu 4.10.1938 ammuttavaksi, päätös kumottu 10.11.1938, tuomittu 14.1.1939 paluuyrityksestä kolmeksi vuodeksi Komin pakkotyöleirille, kohtalo tietymätön.

 

Lindert Juho Juhonpoika, s. 1900 Porvoo, metsätyöläinen Äänisenrannan piirin Vilgassa, vangittu viattomienlastenpäivänä 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, propagandasta, agitaatiosta ja vastavallankumoukselliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Lindfert Johan Juhonpoika, s. 1.8.1900 Porvoo, Karjalaan Kanadasta 1931, metsätyöläinen Äänisenrannan piirin Vilgassa, vangittu viattomienlastenpäivänä 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, propagandasta, agitaatiosta ja vastavallankumoukselliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Aiheellista epäillä, että on edellisen uhrin kerrannainen, koska henkilötiedot varsin identtiset, vain rehabilitointipäivät poikkeavat parisen kuukautta toisistaan.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Lukkari Vilho Danielinpoika, s. 1904 Kymi, loikannut 1931, työläinen Petroskoissa, vangittu 1912.1937, tuomittu 21.1.11938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, maineenpalautus 9.8.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Maikkola Heikki Heikinpoika, s. 1900 Liminka Koskelo, loikannut 1932, metsätyöläinen Äänisenrannan piirin Vilgassa, vangittu 7.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Mankinen Eemeli Samuelinpoika, s. 1899 Kemi Lautiosaari, loikannut 1930, Petroskoin Rakentaja-osuuskunnan komendantti, vangittu 3.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Manninen Armas Juhonpoika, s. 1905 Viipuri, paennut Venäjälle 1923, Kalevalan piirin Uhtualla kulutusosuuskunnan autonkuljettajana, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Martikkala Niilo Leonardinpoika, s. 1901 Pattijoki, Karjalaan Kanadasta 1931, metsätyöläinen Prääsän piirin Matroosassa, VKP(b):n jäsen, vangittu 17.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 5.11.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Matsson Toivo Aukustinpoika, s. 1901 Karstula Kiiminki?, Karjalaan Kanadasta 1932, tiemestari Äänisenrannan piirin Vilgassa, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 29.9.1956.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Miettinen Pekka Antinpoika, s. 1907 Laukaa Sainio, loikannut Venäjälle 1932, putkimies Kontupohjan paperikombinaatissa, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Mikkilä Juho Heikinpoika, s. 1905 Kauhava Hirvijoki, Karjalaan Kanadasta 1931, konemies Äänisenrannan piirin Vilgan metsätyömaalla, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Moilanen Daniel Danielinpoika, s. 1900 Sortavala Uijalanranta, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Kemin 1. sahan  sähköasentaja, vangittu 1.8.1937, tuomittu 20.12.1937 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 16.4.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Kirkonkirjojen mukaan Daniel Tanelipoika Moilanen syntyi 2.10.1900 Sortavalan maaseurakunnan Karmalan kylässä talo numero 3 [ilmeisesti Wakkosalmen kylää]. 

Vanhemmat talonpoika Taneli Tanelinpoika Moilanen, s. 24.1.1849 Karmalasta ja palvelustyttö Juditta Pekontytär Pulli Tuokslahden kylän talosta n:o 14, oli vihitty Sortavalassa 24.2.1884, sulhasen ikä vihittäessä oli 34 vuotta, morsian oli 20 v. 

Heille syntyi lapsia: Anna Maria Tanelintytär s. 6.1.1885 Karmala, Pekka Tanelinpoika s. 13.11.1887, Katrina Tanelintytär s. 10.7.1890 ja ilmeisesti kuopuksena Daniel 2.10.1900.  Perheen isän yhteiskunnallinen asema ilmeisesi laski vanhemmiten, sillä kirkonkirjoissa lukee, että loismies Taneli Tanelinpika Moilanen kuoli umpitautiin 19.1.1906.  Hän oli kuollessaan 56 v. 11 kk ja 26 päivän ikäinen.  Nuoruudessaan isä eli Bondebrodern [talollisen veli] Daniel Moilanen oli muuttanut 18.5.1875 kotoaan Sortavalan maaseurakunnan Kuokkaniemestä Hiitolaan. 

Sisar, talollisen tytär Anna Maria Moilanen muutti Sortavala mlk:sta 26.10.1905.  Jää arvailujen varaan, mitä perheessä tapahtui jo ennen näitä tapahtumia, sillä perheen äiti Judit Moilanen muutti Sortavala mlk:sta Pälkjärvelle 9.7.1901. 

 

Muttinen Aukusti Juhonpoika, s. 1899 Impilahti, paennut Venäjälle 1917, Kalevalan piirin Uhtualla autonkuljettajana, vangittu 1.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 26.3.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Impilahden kirkonkirjoista ei löydy Aukusti Juhonpoika Muttista, mutta sen sijaan siellä on kaksi 1899 syntynyttä Aukusti Juhonpoikaa: August Johaninpoika, s. 24.2.1899 Impilahden kirkonkylä, vanhemmat Johan Antinpoika Neuvonen 35 v. ja Anna Rinkinen 36 v.; sekä August Johaninpoika, s. 10.5.1899, Impilahti [Salmin] Tulemajoen kylä, vanhemmat puuseppä Johan Ahonen 33 v. ja Olga Ahonen 26 v.  Mies on jompikumpi näistä lapsista.

 

Myllykangas Tauno Joosepinpoika, s. 1909 Suomessa Vaasanläänissä, Karjalaan Kanadasta 1931, Äänisenrannan piirin Vilgan sähköaseman johtaja, VKP(b):n jäsen, vangittu tapaninpäivän jälkeisenä päivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Mäkelä Yrjö Viktor Vilhelminpoika, s. 1898 Loimaa, järjestömies, seppä Loimaalla, muilutettiin Neuvostoliittoon Loimaalta 22.6.1930, Äänisenrannan piirin Vilgassa seppänä, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, maine palautettu 4.10.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.  -  Yrjö Mäkelä muilutettiin Loimaalta reittiä Forssa-Hämeenlinna-Lahti-Kouvola-sekä edelleen joko Viipurin ja Terijoen kautta tai vaihtoehtoisesti Laatokan pohjoispuolitse Sortavalan kautta Neuvostoliittoon 20.-21.6.1930.  Juha Siltala kertoo: - Kyyditystoiminnan keskukseksi kohosi Markkulan Koneliike Loimaan keskustassa  Se luovutti autoja ”tuntemattomille miehille” ja sieltä vieraspaikkakuntalaiset kävivät myös tilaamassa näitä kotipaikkakuntiensa vasemmistolaisten kimppuun.  Toiminta käynnistyi, kun Loimaan suojeluskuntalaiset valmistautuivat kyyditsemään kommunistisen kansanedustajan Kalle Kulmalan, joka oli tulossa puhumaan paikkakunnalle.  Hänen sijastaan ensimmäiseksi uhriksi joutui kuitenkin työmies Mauno Haapanen, joka oli 9.6.1930 Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin kesäjuhlien aikana ”mielenosoituksellisesti kulkenut suojeluskunnan rivien ohitse puettuna Neuvosto-Venäjän vaakunalla koristettuun punaiseen ryssänpaitaan”, mikä herätti ”unohtumattoman vastenmielisyyden”.  Arvo Heikkilä avustajineen kaappasi hänet Yrjö Markkulan omistamaan autoon 17.6. Haapasen kuljettua lapualaishenkisen miesporukan ohi ja vei hänet Oripään kankaalle ”vähän ajattelemaan aatettaan”.  -  Vaikuttaa todennäköiseltä, että juuri Loimaan miehet olivat kyyditsemässä myös Kalle Kulmalaa pois Kuusjoelta 19.6., koska kommunistikansanedustajien pelottelu pois valtiopäiviltä kuului Lapuan ohjelmaan ja Loimaa oli lähin toimeenpanokeskus.  Samana päivänä kyydittiin ja pahoinpideltiin Vampulan sos.dem. työväenyhdistyksen vahtimestari Fredrik Neulanen.  Häntä syytettiin ”punaupseeriksi” ja vaadittiin poistumaan paikkakunnalta, mitä hän ei tehnyt.  Neulanen sai 21.6. uudelleen kimppuunsa pistooli- ja pamppumiehiä.  Kyydityksen alkuunpanijat olivat vampulalaisia, mutta ”tuntemattomien” johtajat kyydittävä tunnisti alastarolaisiksi.  -  Punaupseerisyytösten asiantuntemattomuus osoittaa, etteivät EK:n etsivät ohjanneet Loimaan iskujoukkoa, mutta täysin vailla informaatiota se ei näytä toisaalta jääneen: mistä Arvo Heikkinen olisi muuten saanut käsiinsä Karsatin työväenyhdistyksen arkistoa, josta ilmeni hänen kertomansa mukaan yhdistyksen yhteydenpito työmaanpainostusta harjoittavien amerikansuomalaisten kommunistien kanssa?  Tuskin ainakaan keneltä tahansa ”pikkupojalta”, kuten hän kuulusteluissa väitti.  Karsatin työväenyhdistyksen vanhoista synneistä vedettiin silti tilille väärä mies, 15 vuotta sosialidemokraatteihin kuulunut Loimaan raittiuslautakunnan puheenjohtaja Juho Nurmi, jota tosin pidettiin ”epäisänmaallisuudestaan tunnettuna”.  Samalla kertaa päätettiin kyyditä Loimaan työväenyhdistyksen puheenjohtaja, työmies Yrjö Mäkelä, jolla ”oli ollut tapana innokkaasti levittää Neuvosto-Venäjästä hyviä uutisia, kuten kehua siellä olevien työläisten erikoisen hyviä palkkausoloja, ihanteellista, hyvää järjestystä ynnä muuta esittäen samalla parjaavia tietoja Suomen työläisten oloista, yhteiskuntajärjestyksestämme, joka oli muka liiaksi porvarillinen j.n.e.”.  Heikkinen, Yrjö ja Paavo Markkula sekä liikemies Urho Vesanto lähtivät yhdessä kymmenen muun miehen kanssa antamaan heille ”tarpeellisen ojennuksen isänmaanpetturuudesta”.  -  Nurmi yllätettiin 20.-21.6. yöpuulta ja pakotettiin Markkulan autoon.  Sen jälkeen kaapattiin kotoaan Yrjö Mäkelä eläinlääkäri Börje Linkomiehen, entisen Vöyrin [sota]koululaisen, ja paikallispäällikkö Soma Paasion kyytiin.  Heikkinen suoritti molemmat sieppaukset.  Autokaravaani ajoi Mannisen kankaalle, missä vankeja kuulusteltiin sorakuopassa.  Mäkelä myönsi olevansa ”työväen eturivin miehiä”, ja Linkomies pakotti hänet pieksämisen uhalla sytyttämän tuleen öljyllä valellun Vesikosken ty:n lipun.  Nurmen muistaman mukaan ”lipunpolttajaisissa oli tapahtunut paljon muutakin, mutta sitä ei kertoja halua sanoa, koskei se koskenut häntä itseään”.  Mäkelä kyydittiin hurraahuutojen saattelemana Forssasta tulleella autolla Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen Neuvostoliittoon.  Sosialidemokraattisuuttaan vakuuttelevalle Nurmelle esitettiin uhkaavassa sävyssä ”vaatimus että luovun kaikista kunnallisista  toimista sekä etten enää esitelmöi juhlissa eikä kokouksissa enkä pidätä ihmisten autoja ja raittius todistus on annettava kaikille ja ellen sitä tee niin reisu uusiutuu ja se on pitkä”.  -  Nurmen ja Mäkelän kyyditysten jälkeen Loimaan seudun iskujoukko kulki autokaravaanina lähikunnissa nostattamassa lapualaishenkeä ja haeskelemassa kyyditettäviä.: Juha Siltala: Lapuan liike ja kyyditykset 1930.

 

Mäkynen Juho Hermanninpoika, s. 1888 Lapua Ruha, Karjalaan Kanadasta 1933, Äänisenrannan piirin Vilgan sähköaseman konemies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Kirkonkirjojen mukaan: Johannes Hermanninpoika Mäkynen, s. jouluaattona 24.12.1888 Lapua, Ojalan talossa, vanhemmat: mäkitupalainen Herman Mäkynen ja vaimo Liisa Salomonintytär.  Renki Herman Juhaninpoika Mäkynen Muilun talosta ja piika Liisa Salomonintytär Niemistö samaisesta Muilun talosta Lapualta, vihitty avioliittoon 28.10.1884.  Heillä muita lapsia: Anna s. 15.1.1885, Maria s. 3.8.1886 ja Herman s. 5.4.1893.

 

Mänty Eino Efroninpoika, s. 1906 Hämeenkyrö, loikannut Neuvosto-Venäjälle 1925, Kontupohjan paperikombinaatin työläinen, vangittu 22.11.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 15.12.1988.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Määttä Antti Juhonpoika, s. 24.2.1895 Oulunläänissä, loikannut Neuvostoliittoon 1932, palautusanomus 1937, Karhumäen piirin Olenian saaressa kirvesmiehenä, vangittu 19.10.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Niemi Erkki Aataminpoika, s. 1910 Oulunlääni, loikannut Neuvostoliittoon 191, metsätyöläinen Äänisenrannan piiri Pai, vangittu 20.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Nieminen Irja Kyllikki Juhontytär, s. 1911 Porvoo, mennyt passilla Neuvostoliittoon 1934, Petroskoi kansantaiteentalon kampaaja, vangittu 7.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Niinisalo Samuel Juhonpoika, s. 1893 Espoo, Neuvosto-Karjalaan Kanadasta 1932, Äänisenrannan piirin Vilga puuseppä, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 5.9.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Nikander Svantte Kustaanpoika, s. 1883 Sotkamo Karppila, Neuvostoliittoon Kanadasta 1931, Äänisenrannan piirin Vilga metsätyöläinen, VKP(b):n jäsen, vangittu 29.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Niskanen Einari Pekanpoika, s. 1901 Viipuri, paennut Venäjälle 1918, Petroskoi opettajainstituutin opettaja, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, maine palautettu 14.9.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Viipurin eri seurakuntien kirjoista löytyy Valtion rautateiden palveluksessa oleva asemamies, jarrumies Pekka Vilho Niskanen, jolla vaimo Maria Heikkinen s. 1872, jotka vihitty Viipurissa 2.11.1896, heillä lapset: Wilho Ilmari Pekanpoika, s. 9.11.1897 Viipurin Tuomiokirkkoseurakunnassa ja Eero Vilho Pekanpoika Niskanen s. 19.7.1899; vuonna 1901 syntynyttä Einaria en kirjoista löytänyt.  -  Mirko Harjulan tutkimuksista ilmenee: Niskanen Einar S, inkeriläinen punakomentaja, meni Sotainsinööriakatemiaan opiskelemaan syyskuussa 1921, valmistui kesäkuussa 1923.  Viipurilainen Einar Pekanpoika Niskanen syntyi 1901, tuli Venäjälle 1918, asui viimeksi Petroskoissa kasvatustieteellisen ammattioppilaitoksen opettajana.

 

Nurmi Niilo Hermanninpoika, s. 1899 Haukipudas Kello, paennut Venäjälle 1922, Kalevalan piirin Uhtua toimeenpanevan komitean kunnallisosasto kirvesmies, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 3.10.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Oinonen Eino Otonpoika, s. 1906 Viipuri, Neuvosto-Karjalaan Kanadasta 1932, Kontupohja Leningradin rakennustrustin peltiseppä, vangittu 27.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Viipurin maaseurakunnan kirjoissa: vanhemmat Talollisenpoika Otto Oinonen Sulkavalta ja Palveliatar Olga Emilia Ek Wiipurin kaupungista on vihitty 26.7.1896 Viipurissa, heillä syntyi Talikkalassa 7.8.1899 tyttölapsi, joka sai kasteessa nimen Elsa Maria.  Myöhemmin löytyy Kolikkoinmäeltä pariskunta Työmies Otto Oinonen ja vaimonsa Liisa Kärmekangas s. 1877, heillä lapsia: Otto Emil Otonpoika s. 19.4.1905 ja kuollut vatsatautiin 2.10.1905 (6 kk ja 19 pv:n ikäisenä) sekä Eino Vilhelm Otonpoika, s. 21.3.1906 Kolikkoinmäellä.  Talollisenpoika, työmies Otto Oinonen ja kiertänyt Kymenlaaksoa, palannut parikin kertaa Sulkavalta Viipuriin, vuosina 1898 ja toistamiseen 1904, vuonna 1906 hän Talikkalasta muuttanut vaimoineen Wiipurin kaupunkiin.

 

Paaso Kaarlo Gustav Eerikinpoika, s. 5.7.1893 Kemi, loikannut Neuvostoliittoon 1931, Petroskoi metsätyöläisten ammattiliiton aluekomitea liikuntainstruktööri, myöhemmin toiminut Karjalan rakennustrusti maalari, vangittu 8.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, rehabilitoitu 7.12.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Paju Emil Matinpoika, s. 1878 Vaasan läänissä, Karjalaan USA:sta 1931, Louhen piiri Kiestinki teollisuuskombinaatti uunimuurari, vangittu viattomienlasten päivänä 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 14.6.1963.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Pakarinen Matti Juhonpoika, s. Rääkkylä Kiesvaara, loikannut Neuvostoliittoon (vuosi avoin), Karhumäen piiri Olenian saari kalkkilouhimo työläinen, vangittu 16.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

 

Palmu Viktor Kaarlenpoika, .s 16.1.1877 Urjala, loikannut Neuvostoliittoon (vuosi avoin), palautusanomus 1934, Kontupohja Leningradin rakennustrusti työläinen, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 4.11.1961.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Palo Robert (Klemetti Frans Jaakko) Juhonpoika, s. 1898 Oulu, loikannut Venäjälle 1922 läskikapinan jälkimainingeissa, punaupseeri, Petroskoi vuoteen 1935 saakka Karjalan jääkäripataljoonan komissaarina, myöhemmin Karjalan rakennustrustin työläinen, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 16.9.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.  (Obs.: kirjoitan joskus myöhemmin erikseen tästä miehestä, veljistään ja vaiheistaan, VH)

 

Passi Jaakko Einari Jaakonpoika, s. 2.12.1898 Luulaja Ruotsi tai Säräisniemi Pohja, loikannut Neuvostoliittoon 1932, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu 3.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Passi Veikko Laurinpoika, s. 1913 Kalajoki, loikannut Neuvostoliittoon 1932, Äänisenrannan piiri Vilga koneasema, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 31.5.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Paukku Paavo Jaakonpoika, s. 1903 Pietarin lääni Lukkarinmäki Oussimäki, asui Suomessa vuodesta 1917, loikkasi Neuvostoliittoon 1932, Kontupohja paperikombinaatti viilari, vangittu 19.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Mahdollisesti velipoika: Aleksander Jaakonpoika Paukku, s. 1906 Pietarin lääni Lukkarinmäki, asui Muurmannin alueella Luujärven piiri Poljarnyje Zori –valtiotila työläinen, vangittu 28.3.1938, tuomittu 2.9.1938 ammuttavaksi vakoilusta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 1.10.1938, rehabilitoitu 26.11.1957.

 

Pelkonen Tauno Kallenpoika, s. 1906 Riistavesi Lohilahti, loikannut Neuvostoliittoon 1931, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu viattomienlastenpäivänä 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Pentikäinen Simo Simonpoika, s. 1899 Lappee Mustola, loikannut Neuvostoliittoon 1926, Äänisenrannan piiri Vilga konemies, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 5.11.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Pesonen Feliks Eemelinpoika, s. 1895 Valkeala, Karjalaan USA:sta 1931, Äänisenrannan piiri Maasjärvi metsätyöläinen, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 9.4.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Pesonen Vilho Juho Albininpoika, s. 1896 Suomi, loikannut Neuvostoliittoon 1932, Kontupohja Sunun saha työryhmän johtaja, vangittu Suomen 20-vuotisitsenäisyyspäivänä 6.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 19.9.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Hänellä oli ainakin kaksi veljeä, joiden kohtalot; Lauri Albininpoika Pesonen, s. 1909 Suomi, loikkasi 1932, Petroskoi Solomanni polttolaitos työläinen, vangittu 13.7.1938, tuomittu 4.101938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 14.10.1938, rehabilitoitu 17.6.1958; Toivo Albininpoika Pesonen, s. 1899 Suomi, loikannut 1932, Puudosin piiri Padun saha työläinen, tuomittu kolmeksi vuodeksi karkoitettavaksi.

 

Peuna Kaaleppi Juhonpoika, s. 1897 Kuolajärvi Kurtti, paennut Venäjälle 1920, Kalevalan piiri Uhtua teollisuuskombinaatti työläinen, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 9.12.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Veljensä kohtalo: Erkki Juhonpoika Peuna, s. kesäkuu 1888 Kuolajärvi Kurtti, Kalevalan piiri Jyvälahti juontaja, vangittu viattomienlasten päivänä 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 24.2.1938 Petroskoi, rehabilitoitu 6.6.1989.  Mirko Harjula kertoo lisää Erkki Peunasta: Erkki toimi sekatyömiehenä, kuului Muurmannin legioonaan 1918-1919, kuului sitten Suomessa Skp:n maanalaisväkeen toimien puolueen asiamiehenä, meni läskikapinassa Kurtilta Venäjälle, asui siellä viimeksi Jyvälahdella juontajana.  Tuskin kuitenkaan oli minkään shown vetäjä, vaan juontaja tarkoittanee tuonaikaisilmauksena metsätöissä tukkipuun juontamista eli vetämistä reellä metsästä, VH.

 

Pikkarainen Jalmari Heikinpoika, s. 1900 Kemi, loikannut Neuvostoliittoon 1932, Louhen piiri Tshupa puutavaralanssi seppä, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Pikkuvirta Osmo Mikonpoika, s. 1912 Kuolajärvi, meni läskikapinan tuoksinoissa Venäjälle, Petroskoi Karjalan rakennustrusti kirvesmies, vangittu 19.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 10.3.1956.  Niskalaukaus 10.2.1938.  - 

Pikkuvirran perheenjäsenten kohtaloita; Esko Mikonpoika Pikkuvirta, s. 1915 Kuolajärvi, paennut Venäjälle 1922, Kalevalan piiri Uhtua uittotoimisto työläinen, vangittu 19.12.1937, tuomittu 13.2.1938 ammuttavaksi aseellisesta kapinasta, vakoilusta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 5.3.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, rehabilitoitu 11.7.1989; Poikien äiti, Hanna Eerontytär Pikkuvirta, s 1891 Kuolajärvi, loikannut Venäjälle 1922 Sallasta läskikapinan jälkeisissä, Uhtuan kyläneuvoston puheenjohtaja, lastenkoti ompelija, VKP(b):n jäsen, vangittu 2.9.1937, tuomittu 20.12.1937 ammuttavaksi vakoilusta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu viattomienlasten päivänä 28.12.1937 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, rehabilitoitu 7.12.1957;

perheen isästä ja Hannan miehestä, Mikko Anton Mikonpoika Pikkuvirrasta (alkujaan Lillström) Mirko Harjula tietää vielä enemmän: hän syntyi ratavartijan perheeseen Loimaalla 15.10.1881, muutti Kuolajärvelle 1906 ja asui itsellisenä.  Kuului Kantalahden suomalaisen punakaartin järjestelytoimikuntaan helmikuussa 1918, liittyi myöhemmin brittien Muurmannin suomalaiseen legioonaan.  Syksyllä 1919 Mikko kuului Iivosen sissijoukkoon Pohjois-Vienassa.  Karjalaiset sissit pidättivät  Uhtualla ja toimittivat Suomeen tammikuussa 1920.  Sai seitsemän vuotta vankeutta, istui Tammisaaren vankileirillä, pääsi ehdonalaiseen lokakuussa 1921, oli Kuolajärven osuuskaupan Kurtin myymälän hoitaja ja mukana läskikapinassa helmikuussa 1922, lähti kapinallisten mukana Venäjälle ja asettui Uhtualle asumaan, vuonna 1927 oli Neuvosto-Karjalan luotto-osuuskunnan johtaja, muutenkin toimissa Uhtualla.  Kuoli ilmeisesti keväällä 1936.  - Perheen kaksi poikaa ja äiti ammuttiin samalla Sandarmohin teloituspaikalla runsaan kahden kuukauden sisällä.

 

Pylsy Mikko Matinpoika, s. 1902 Pietarin lääni, Kontupohjan paperikombinaatin työläinen, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 20.11.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Pyykkö Mikko Matinpoika, s. 1884 Kivennapa Ahjärvi, Karjalaan USA:sta 1932, Prääsän piirin Kintahankylä puuseppä, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Amerikoista Neuvosto-Venäjälle emigroituneiden suomalaisten katalogissa: M. Pyykkö, lähtenyt Berkeley, Kanada 24.8.1932 Venäjälle.  Kivennavan kirkonkirjoissa: Lb brorsson Matts Andersson Pyykkö Mohlan [Muolaan] seurakunnan Lattulan kylästä ja Lb dotter Anna Andersdotter Kirjavain s. 1846 Kivennavan Pihlaisten kylästä vihitty Kivennavalla 10.11.1867.  Heillä Kivennavan Pihlaisten kylässä talo n:o 2 syntynyt lapset: Johannes s. 1.1.1869, Helena s. 21.4.1871, Karin s. 30.1.1875 ja kuollut vauvana, Karin s. 19.1.1877, Anders s. 14.3.1879 sekä kuopuspoika Mikko Matinpoika s. 12.8.1884. 

 

Pätäri Toivo Johannes Danilinpoika, s. 1898 Kymi, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, palautusanomus 1934, Kontupohjan rakennuskonttori putkimies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Ilmeisesti veli: Reino Mattias Danilinpoika Pätäri, s. 19.12.1910 Sippola, loikannut Neuvostoliittoon 1932, palautusanomus 1934, tuomittu 1933 palaamisyrityksestä kahdeksi vuodeksi vankeuteen, asui Tjumenin alue Surgut sauna vesikuski, tuomittu Omskissa 22.10.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä ja epäilemättä myöskin ammuttu.

 

Rajaluoma Johannes Aleksanterinpoika, s. 22.10.1896 Kauhajoki, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1931, Petroskoi tiilitehdas uunimuurari, vangittu 2.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Ranta Antti Antinpoika, s. 20.6.1896 Liminka, järjestömies työmies, kyyditetty Limingasta Neuvosto-Karjalaan 2.7.1930 yhdessä Aappo Ollilan ja Aappo Kokon kanssa.  Asui Karjalassa Äänisenrannan piiri Vilga, työskenteli kirvesmiehenä.  Venäjän Kommunistisen puolueen VKP(b):n jäsen, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 10.2.1938 Karhumäen Sardarmohissa.  Rehabilitoitu 9.4.1959. 

Muilutuskumppaneistaan Aappo Ollilan kohtalo on tuntematon.  Toisen muilutetun kumppaninsa, Aappo Kokon kanssa Antti Ranta ammuttiin Sandarmohin teloituspaikalla samassa satsissa 10.2.1938 yhdessä 156 muun samana päivänä ammutun suomalaisen kanssa.  Lue lisää: Aappo Kokon kohta.

 

Rautiainen Janne Jalmari Benjamininpoika, s. 1888 Kiihtelysvaara Huhtalampi, paennut Venäjälle 1918, Petroskoi Karjalan rakennustrusti korjaamo johtaja, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Rautio Jaakko Henrikinpoika, s. 1902 Jaakkima, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1931, Petroskoi suksitehdas lajittelija, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 22.11.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Ilmeisesti veli suksitehtaalla: Matti Henrikinpoika Rautio, s. 1900 Kurkijoki Kurenranta, loikannut 1930, Petroskoi suksitehdas puutavaralanssi työryhmän johtaja, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 2.2.1938, tuomittu 12.4.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 21.4.1938 Petroskoissa, rehabilitoitu 5.8.1958. 

Jaakkiman kirkonkirjoissa: Läksiäin poikamies Heikki Eliaksenpoika Rautio Metsämaan kylästä ja talollisentytär nuori Katri Juohontytär Pöllänen Miinalan kylästä, vihitty 31.12.1899 Jaakkimassa, heillä Metsämaan ja myöhemmin Rukolan kylässä torpparina toimiessa syntynyt lapset: Matti s. 20.9.1900, Jaakko s. 7.4.1902, Anna Maria s. 30.6.1904 ja kuollut kuumeeseen 6 kuukauden iässä 19.1.1905, Martta Maria s. 24.5.1906

 

Renfors Uuno Kaarlenpoika, s. 1891 Pori, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Louhen piiri Tshupa puutavaralanssi työläinen, vangittu 12.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi 21.1.1938 valtion omaisuuden tuhoamisesta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Porin kirkonkirjoissa vanhempien tiedot: Drengen Karl Fredrik Renfors Porin kaupunkiseurakunnasta, asuva Ulvilan Koivistolla sekä buldansväfvaredotter Hilma Kristina Lovén s. 1861 Porin kaupungista vihitty 15.12.1877, heillä lapsia: Hilma Maria s. 16.9.1878 Koivisto Ulvila, Emma Gabriella s. 12.10.1880, Karl Gustav s. 17.9.1882 Aittaluodossa, Johan Alfred s. 17.11.1884, Bruno Valfrid s. 28.4.1889, Uno Wilhelm s. 27.7.1891 sekä Hugo Rafael s. 10.2.1894.  Isän ammatit vaihtelevat vuosien varrella: ittellis, trenki, Wuokraaja, Arentimies, Wuokraaja sekä Uvilassa kirjattu Timmermannen.

 

Rundelin Einar Walfrid Oskarinpoika, s. 7.8.1912 Oulu, loikannut Neuvosto-Venäjälle 1930, palautusanomus 1938, Kontupohja Leningradin rakennustrusti sähköasentaja, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Veli: Oskar Antero Oskarinpoika Rundelin, s. 1.12.1918 Oulu, loikannut 1930, palautusanomus 1936, Kontupohja paperikombinaatin työläinen, vangittu 25.7.1938, tuomittu 4.10.1938 paluuyrityksestä kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön, kohtalo tietymätön.

 

Rusi Edvard Juhonpoika, s. 1895 Sortavala, loikannut 1932, Kalevalan piiri Uhtua piirin tietoliikennekeskus päällikkö, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 6.3.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.  - 

Sortavalan papinkirjoista en löytänyt Edvard Rusia; tämän miehen kohtaloon on tarjolla kaksi miestä.  Sortavalan maaseurakunnassa v. 1895 syntyneet: Edvard Johannes Juhananpoika Fabritius, s. 19.1.1895 Kuokkaniemi talo n:o 14, vanhemmat Kuokkaniemestä oleva talonpoika nuorimies Juhana Juhananpoika Fabritius ja vaimonsa talontytär Anna Antintytär Moilanen 21 v kotoisin Lavijärven kylästä, kastoi Juho Nukari;

sekä Edvard Samuel Juhananpoika Kohonen, s. 25.8.1895 Otsoisten kylä talo n:o 8, vanhemmat Osoisista oleva torpparinpoika Juhana Samulinpoika Kohonen ja vaimo Rautalahdesta oleva talollisen tytär Maria Simontytär Kuismanen 27 v, kastoi Antti Uimonen ja vahvistaa J.T. Bäckman.  Isäehdokkaiden ammatit: Juhana Fabritius esiintyi kirkonkirjoissa talollisena ja sittemmin vuodeta 1900 lähtien vääpelinä; Juhana Kohonen pysytteli näkyvissä olevien merkintöjen mukaan torpparina.  Voisi ehkä arvata torpparin pojan herkemmin loikanneen Venäjälle kuin vääpelin, mutta mistä sen aina tietää.

 

Räty Severi Heikinpoika, s. 1906 Suojärvi, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Karhumäen piiri Olenian saari seppä, vangittu 18.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 9.4.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Salin Vilhelm Einarinpoika, s. 1905 Pietarin lääni, Petroskoi metsäteollisuuden kansankomissariaatin kirjoituskonekorjaamo työläinen, vangittu 3.12.1937, tuomittu 10.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta, vakoilusta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Salmi Sulo Johannes Davidinpoika, s. 1894 Hattula, mennyt laillisesti siirtolaisena Neuvostoliittoon 1925, punaupseerikoulun käynyt, Kontupohja paperikombinaatti muotittaja, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 24.5.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Salo Veikko Onni Antinpoika, s. 29.8.1912 Nurmijärvi, loikannut (vuosi avoin), palautusanomus 1934, Omskin alue valtiontila työläinen, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937 Karjalassa, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Salonen Aleksi Kaarlonpoika, s. 1901 Turun ja Porin lääni [ilmeisesti Loimaa, VH], loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Äänisenrannan piiri Vilga sorvari, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 5.9.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Ilmeisestikin Aleksin veli: Kalle Kallenpoika Salonen, s. 1907 Loimaa, loikannut 1932, Äänisenrannan piiri Vilga seppä, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 10.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, rehabilitoitu veljensä tavoin 5.9.1960.

 

Salonen Kalle Kallenpoika, edellisen veli.  Teloitettu 10.2.1938 Karhumäki.  ks. edellä.

 

Santonen Juho Juhonpoika, s. 1906 Pyhäranta Kukkola, loikannut 1932, Louhen piiri Ambarnyi metsätyömaa metsätyöläinen, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Savolainen Aleksanteri Heikinpoika, s. 1907 Oulu, palautusanomus 1935, ennen vangitsemista ollut työtön, vangittu 10.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Selkälä Veikko Kaarlonpoika, s. 1908 Kuolajärvi Kotala, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Kemi Rabotsheostrovsk 1. saha sähköasentaja, vangittu 23.7.1937, tuomittu 20.12.1937 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 16.4.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Veli: Uuno Kaarlonpoika Selkälä, s. 1903 Kuolajärvi Kotala, loikannut 1932, Äänisenrannan piiri Viitana metsätyöläinen, vangittu 28.5.1938, tuomittu 23.0.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 3.10.1938 Petroskoissa, rehabilitoitu 27.3.1989.

 

Seppänen Aleksander Juhonpoika, s. 4.4.1881 Viipuri Merijoki, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, palautusanomus 1934, Kontupohja metsätyökeskus työläinen, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 12.6.1964.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Mahdollisesti veljenpoika: Väinö Alfred Juhonpoika Seppänen, s. 1906 Viipuri, paennut Venäjälle 1918 [12-vuotiaana, epäilemättä vanhempien kanssa?, VH], Kalevalan piiri Uhtua sähköasema konemies, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 8.4.1938, tuomittu 22.9.1938 ammuttavaksi vakoilusta ja valtion omaisuuden sabotoinnista syytettynä, ammuttu 3.10.1938 Kemissä, rehabilitoitu 13.4.1989.  Kirkonkirjojen mukaan Alexander Johaninpoika Seppänen syntyi Viipurin maaseurakunnassa, Suurmerijoella 4.9.1881 (ei siis huhtikuussa kuten Eila Lahti-Argutinan papereissa mainitaan), vanhemmat olivat Suurmerijoelta oleva renki, nuorimies Johan Seppänen ja Viipurin kaupungista oleva palkkapiika Ulrika Sohkanen, vaimo syntynyt 1848; heidät oli vihitty morsiamen luona Viipurin Tuomiokirkkoseurakunnassa 21.11.1869, ja heillä Alexanderin lisäksi ainakin yksi poika, Johannes Johaninpoika Seppänen, s. 10.8.1872 Suurmerijoella, joka sopisi olemaan Väinö Alfredin isä.

 

Sihvonen Toivo Valeriusinpoika, s. 1909 Pietari, Petroskoi Kirja-kustantamo kirjanpitäjä, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 19.5.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Siipola Eemeli Matinpoika, s. 5.7.1905 Reisjärvi Kangaskylä, loikannut 1932, palautusanomus 1937, Kontupohja kone- ja traktoriasema kirvesmies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi aseellisesta kapinasta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 10.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, rehabilitoitu 6.6.1989. 

Veli: Antti Matinpoika Siipola, s. 29.11.1903 Reisjärvi Kangaskylä, loikannut 1932, palautusanomus veljensä tapaan 1937, Kontupohja Leningradin rakennustrusti kirvesmies ja autonkuljettaja, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1937 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu päivä veljensä jälkeen eli 11.2.1938 Karhumäen Sandarmohion teloituspaikalla, jonne myös haudattu, rehabilitoitu yhtäaikaisesti veljensä kanssa 6.6.1989.

 

Siippainen Liippo Oskarinpoika, s. 1907 Joutseno, loikannut 1930, Petroskoi Kirja-osuuskunta kirvesmies, vangittu 16.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rahabilitoitu 28.10.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Sisarukset; Sinikka Oskarintytär Siippainen, s. 2.10.1908 Joutseno Jänhiälä, loikannut 1932,  Kontupohja myyjä, vangittu 9.6.1937, tuomittu 10.9.1937 Suomeen paluun yrittämisestä kolmeksi vuodeksi vankileirille, tuomittu 5.1.1940 viideksi vuodeksi, vapautettu 12.6.1940, rehabilitoitu 9.10.1964;

Hannes Oskarinpoika Siippainen, s. 20.9.1903 Joutseno Jänhiälä, loikannut 1932, palautusanomus 1934, Petroskoin kivilouhimo kivenhakkaaja, vangittu samana päivänä kuin Sirkka eli 9.6.1937, tuomittu 5.1.1940 paluuyrityksestä viideksi vuodeksi Juzhlag (Eteläleirille), kuollut 14.2.1942, rehabilitoitu samassa yhteydessä kuin Sirkka eli 10.9.1964. 

Lisäksi Karhumäessä 8.5.1938 ammuttu Samuel Siippainen, joka oli 1901 syntynyt Lapinlahdella, loikannut 1932, toiminut metsätyöläisenä Prääsän piirin Matroosassa.

 

Silvola Alisa Aukustintytär, s. 1895 Tampere, mennyt laillisesti siirtolaisenaVenäjälle 1924, Kontupohjan piiri Pyhäniemi opettaja, VKP(b):n jäsen, vangittu 7.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Similä Jaakko Jaakonpoika, s. 19.7.1889 Vihanti, Karjalaan Kanadasta 1932, Kalevalan piiri Uhtua piirin kunnallisosaston kirvesmies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Vihannin kirkonkirjoissa joitain tietoja sukulaisista: vanhemmat, renki poikamies Jaakko Edvard Kaarlenpoika Similä 21 v. ja itsellinen Priita Maria Samelintytär Äijälä 23 v., vihitty 13.1.1883 Vihannissa.  Vihannin Similän poikia kohtasi kohtalo ulkomailla jo ennen Jaakkoa; Itsellisen poika Aappo Siivertti Juhonpoika Similä, Wihannista, kuoli 10.5.1899 tuberkkeliin ja influenssaan 20 v. 4 kk ja 3 päivän iässä.  Hän oli kuollessaan naimaton ja kuolema kohtasi hänet Göteborgin vankilassa Ruotsissa, jonne hänet myös haudattiin kolme päivää myöhemmin.

 

Sjöström Unto Jalmarinpoika, s. 15.10.1915 Viipuri, loikannut 1932, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 31.5.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Sova Alpen [Alarik] Erikinpoika, s. 1891 Kuolajärvi, Kurtti, paennut Venäjälle 1922, Kalevalan piiri Uhtua piirin kunnallisosaston kirvesmies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Suikkanen Martti Mikonpoika, s. 1898 Terijoki Rajajoki, loikannut 1932, Kontupohja paperikombinaatin työläinen, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Raudun kirkonkirjojen mukaan: Martti Mikonpoika Suikkanen syntyi 8.7.1898 Raudun Sirkeensaaressa [Sirkiänsaari], vanhemmat: talollinen Mikko Matinpoika Suikkanen lähtöisin Raudun Kuninkaanselästä ja vaimo Aune Orava, äiti syntynyt 1866.

 

Sunila Eino (Einari) Viktorinpoika, s. 1901 Kymi Karhula, loikannut 1931, palautusanomus 1939, Kontupohja paperikombinaatti sorvari, vangittu 3.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Suominen Pertti Heikinpoika, s. 1897 Taalintehdas, loikannut Venäjälle 1931, Louhen piiri Lusman metsätyömaaa metsätyöläinen, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Syrjälahti Kaarlo Vilhelminpoika, s. 1889 Mäntyharju Ruuttila, loikannut 1932, Louhen piiri Samoilovitshin louhos kivenhakkaaja, vangittu 17.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Säntti Jalmari Nestorinpoika, s. 15.11.1895 Teuva, Karjalaan Kanadasta 1931, Petroskoin suksitehdas konemies, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 11.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 17.10.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Veli; Urho Nestorinpoika Säntti, s. 15.11.1891 Teuva, Karjalaan Kanadasta 1931, Petroskoin suksitehdas puuseppä, vangittu 10.7.1938, tuomittu 20.9.1938 ammuttavaksi, ammuttu 22.9.1938 Petroskoi teloituspaikka, rehabilitoitu 22.4.1989.  Suomalaisten Karjala-muuttajien katalogissa: Alma ja Urho Santti, Quincy, Massa, USA, lähtenyt Karjalaan 26.1.1932.  Siirtolaisinstituutin matkustajarekisterin mukaan Jalmari Säntti, 39 v. matkustanut Winnipegiin Kanadaan 3.4.1929, ja Urho Josef Säntti, 19 v, matkustanut 13.9.1911 Suomesta USA:an määränpäänään Gloucester, Massa.

 

Taijanen Aukusti Otonpoika, s. 1895 Mikkeli Heikkilä, loikannut 1932, Louhen piiri Samoilovitshin louhos kirvesmies, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Taipale Leo Laurinpoika, s.1913 Suomi, Karjalaan Kanadasta 1931, Petroskoin suomalaisen teatterin taiteilija, vangittu 11.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 12.11.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Teikari Martti Viktorinpoika, s. 1899 Kotka, mennyt laillisesti siirtolaisena Neuvostoliittoon 1926, Kalevalan piiri Uhtua piirineuvoston toimeenpanevan komitean kunnallisosasto kirvesmies, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 30.11.1937, tuomittu 21.1.1938 vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Tiippana Aleksander Eliaksenpoika, s. 1892 Viipuri, mennyt Neuvostoliittoon laillisesti siirtolaisena 1925, Kalevalan piiri Lahnajärvi metsätyömaa kirvesmies, vangittu 15.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Mirko Harjulan mukaan; Aleksander Eliaksenpoika Tiippana, syntyi Viipurin pitäjän Käresmäellä 29.11.1892, oli Kronstadtissa kivimiehenä 1908-1911 ja sitten ympäri Venäjää, 1914-1917 oli Inkerissä ja syksyllä 1917 meni Arkangelissa venäläisen laivan lämmittäjäksi.  Liittyi elokuussa 1918 brittien Muurmannin legioonaan, syksyllä 1919 siirtyi Neuvosto-Venäjälle ja pääsi Skp:n keskuskomitean puuhiin.  Kävi Suomessa Oksan putiikin kautta kuriirina ja vakoilemassa Aunuksesta ja Karjalan kannasta pitkin myös.  Keväällä 1922 siirtyi Karjalan tsekan vakoilijaksi, käytti nimeä Pekka Moilanen.  Jäi kiinni Suistamolla kesäkuussa 1922 ja joutui vankilaan.  Vapauduttuaan meni Neuvostoliittoon 1925, oli viimeksi Kalevalan piirin Lahnajärvellä metsätyömaan kirvesmiehenä.  – Viipurin maaseurakunnan kirkonkirjoissa: vihitty 22.8.1886 Talollisen poika Elias Juhonpoika Tiippana Kangasrannasta ja läksiämen tytär Katrina Telkiä s. 1867 Tervajoelta, heille syntynyt lapset: Elias Eliaksenpoika s. 6.1.1889 Viipurin maaseurakunnassa, ja Aleksander Eliaksenpoika s 29.11.1892 sekä  Antti Eliaksenpoika s. 15.11.1897 molemmat viimemainitut syntyneet Viipurin Tuomiokirkkoseurakunnassa.  Isän ammatiksi lasten syntymien yhteydessä kirjattu: talollinen, sitten ajuri ja lopuksi läksiäin. 

 

Trumstedt Tuomas Juhonpoika, s. 1907 Rantsila, loikannut 1932, Kontupohja metsätyömaa autonkuljettaja, vangittu 14.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, rehabilitoitu jouluaattona 1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Tuominen Väinö Heikinpoika, s. 1904 Oulu, Karjalaan Kanadasta 1932, Prääsän piiri Säämäjärvi traktoriaseman autonkuljettaja, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Veli; Johannes Heikinpoika Tuominen, s. 1905 Suomi, Karjalaan Kanadasta 1932, Kalevalan piiri Kannussuo kuljetuspäällikkö, vangittu 17.12.1937, tuomittu 12.4.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 15.5.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, jonne myös haudattu, rehabilitoitu 7.1.1958.

 

Turpeinen Matti Sylvester Matinpoika, s. 30.9.1910 Hyrynsalmi, loikannut 1930, palautusanomus 1939, Kalevalan piiri Kuorilahti uunimuurari, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Tuupainen Aleksi Martinpoika, s. 1882 Impilahti, Kontupohja paperikombinaatti kirvesmies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Poika: katso alla.

 

Tuupainen Einari Aleksinpoika, s. 1914 Impilahti, loikannut 1932, Kontupohja paperikombinaatti sähköasentaja, vangittu isänsä tavoin jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Edellisen poika.  Isä ja poika teloitettu ampumalla Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka 10.2.1938.

 

Tysman Aarne Joosepinpoika, s. 1903 Suomi Mikkelin lääni, loikannut 1932, Louhen piiri Kieretti traktorinkuljettaja, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Törmälä (Uurto) Tyyne Joonaksentytär, s. 1897 Suomi, loikannut 1931, Petroskoi Anohinille nimetty kirjapaino työryhmän johtaja, VKP(b):n jäsen, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 30.3.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Ukkola Eino Juhonpoika, s. 19.9.1907 Haukipudas, Äänisenrannan piiri Lohijärvi metsätyöläinen, vangittu 4.1.21937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vasavallankumouksellisesta toiminnasta ja sosialistisen yhteiskunnan omaisuuden tuhoamisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Ulvi Elias Oskarinpoika, s. 1913 Sortavala, Kontupohja paperikombinaatti sähköasentaja, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 20.11.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Uutela Emil Matinpoika, s. 1890 Sippola Hirvelä, Karjalaan USA:sta 1932, Äänisenrannan piiri Vilga seppä, vangittu tapaninpäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 28.10.1957.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Vainio Veikko Julianpoika, s. 28.9.1908 Helsinki Nurmijärvi, loikannut 1932, palautusanomus 1934, Kontupohja paperikombinaatti geodeettiteknikko, vangittu 1.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 3.6.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Valkonen Hugo Danielinpoika, s. 1896 Urpala Virolahti, Karjalaan Kanadasta 1931, Äänisenrannan piiri Vilga tiemestari, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 31.5.1960.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Virolahden kirkonkirjojen nettiversiosta löytyy kastettuina lapset: Ida Tanelintytär, s. 8.11.1882 Yläurpalassa, vanhemmat läksiäin Taneli Rietunpoika Walkonen ja vaimonsa Maria Antintytär 27 v.  Kasteen toimittanut Taneli Hirn, kummeina: Kristian Antipoika Rokka, Liisa Erkintytär Rokka ja Anna Rietuntytär Walkonen [isän sisar] sekä Matti Tanelinpoika s. 12..1885 Ylä Urpala, kastaja M. Helenius, kummit: Talollinen Rietu Koskela, vaimo Amanda Gustava ja Läksveli Tanel Walkonen. 

 

Vallen August Martinpoika, s. 1878 Kuolajärvi Nivajärvi, Karjalaan USA:sta 1930, Sementti-kommuuna Nizhni-Novgorod 1930-1934, myöhemmin Kontupohjan metsätyökeskus Santala kirvesmies, vangittu joulupäivänä 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta, rehabilitoitu 12.6.1964.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Vartiainen Juho Viktor, s. 1887 Iisalmi, loikannut 1930, Petroskoi Karjalan rakennustrusti lastaaja, vangittu jouluaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, yhteiskunnallisen omaisuuden sabotoinnista toiminnasta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Vasten Pauli Aleksanterinpoika, s. 28.8.1912 Helsinki, mennyt passilla Ruotsin kautta Venäjälle 1932, Kontupohja paperikombinaatti sähkömies, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, rehabilitoitu 13.10.1956.  Niskalaukaus 10.2.1938. 

Pauli on Adolf Taimen veljen Aleksander Pekanpoika Vastenin Helsingissä syntynyt poika.  Eli sanalla sanoen kuuluisa työväenmies, Leninin Kunniamerkillä palkittu Adolf Taimi oli Paulin setä.

 

Vehmanen Verner Juhonpoika, s. 1893 Karhula Sunila, Kontupohja paperikombinaatti lämmittäjä, vangittu 20.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, propagandasta, agitaatiosta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Veikkolainen Salomon Jegorinpoika, s. 1896 Sortavala, loikannut 1931, Kalevalan piiri Kannussuo soittaja, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Sortavalan maaseurakunnan kirkonkirjoissa: vihitty 19.8.1888 Renki, nuorimies Yrjö Yrjönpoika Weikkalainen Tuoksjärven kylästä ja palvelustyttö Anna Salomonintytär Wähänen samoin Tuoksjärven kylästä.  Heille syntynyt lapsia:

Harald Yrjönpoika s 14.11.1888 isän ammatti renki, maanviljelijä kastaja Harald Mäkinen, vahvistaja K. Lindh;

Yrjö Yrjönpoika s. 8.7.1892 Rautakankaan kylä kastaja A. Hälvä;

Salomo Yrjönpoika s. 7.6.1896 Tuoksjärven kylä talo n:o 2 kastaja E. Rich. Ståhlhammar;

Helena Karolina Yrjöntytär s. 10.6.1900 Tuoksjärvi kastaja Anders Lappalainen;

Juhana ja Mikko Yrjönpoika s. kaksospojat 13.10.1902, lapset kuolivat heikkoudesta 20.10.1902 ja haudattiin 24.10.1902 Impilahdella [hätä]kasteen antajana toimi leski Katri Veikkolainen;

Katri Yrjöntytär s. 1.11.1903 Rautakangas, kastajana toimi Kata Pirhonen ja kastetoimituksen vahvistajana P. Hyttinen.

Sukulaisia Sortavalasta:

Alma Elisa Matintytär Veikkolainen, s. 1895 Sortavala Paussu, loikannut 1931, Kalevalan piiri Uhtuan teatteri näyttelijätär, vangittu 23.1.1938, tuomittu 13.2.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 5.3.1938 Karhumäki Sandarmoh, jonne myös haudattu, rehabilitoitu 25.3.1958;

Ida Simontytär Veikkolainen, s. 1893 Ruskeala Rajakylä, loikannut 1931, Kontupohja kotiemäntä, vangittu 7.8.1938, tuomittu 21.9.1938 propagandasta ja agitaatiosta kymmeneksi vuodeksi vankileirille, rehabilitoitu 12.4.1989;

Kalervo Yrjönpoika Veikkolainen, s. 20.2.1913 Harlu Läskelä, loikannut 1932, Kontupohja paperikombinaatti sähköasentaja, vangittu 22.6.1938, tuomittu 20.9.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta sabotaasista syytettynä, ammuttu 21.9.1938 Petroskoissa, rehabilitoitu 28.5.1957;

Kullervo Yrjönpoika Veikkolainen, s. 1918 Sortavala Helylä, Kontupohja paperikombinaatti sähköasentaja, vangittu 16.1.1938, tuomittu 13.2.1938 vastavallankumouksellisesta toiminnasta, vastavallankumouksellisesta sabotaasista, agitaatiosta ja propagandasta syytettynä kymmeneksi vuodeksi Onegan leirille, vapautettu viattomienlasten päivänä 28.12.1947, rehabilitoitu 29.10.1955;

Yrjö Yrjönpoika Veikkolainen, s. 8.7.1892 Sortavala, loikannut 1932, Kontupohja paperikombinaatti sähköasentaja, vangittu 16.3.1938, tuomittu 22.9.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 14.10.1938 Peroskoin teloituspaikka, rehabilitoitu 28.5.1957.  Sortavalan maaseurakunnan kirkonkirjojen mukaan Yrjö Yrjönpoika Veikkolainen syntyi 8.7.1892 Rautakankaan kylässä.

 

Viger Gabriel Iisakinpoika, s. 1885 Alajärvi, Karjalaan USA:sta 1932, Äänisenrannan piiri Vilga koneasema seppä, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikollisen järjestön jäsenyydestä syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Amerikan-suomalaisten Karjala-katalogissa: Viger Oiva & Gabriel, Detroit, Milwaukee, menneet Karjalaan, ajankohta auki; toinen ryhmä: Viger, Urho, Lillin, Gabriel ja Roosa, Eveleth Montana, USA, lähteneet Karjalaan 21.9.1931, Roosa Vigel palautettu [Returned].

 

Viiala Juho Kaarlenpoika, s. 1903 Viljakkala, Karjalaan Kanadasta 1932, Äänisenrannan piiri Vilga koneasema seppä, vangittu 30.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 18.10.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Villo Veikko Antinpoika, s. 1909 Suomi, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Kontupohja maatalousosuuskunta autonkuljettaja, vangittu 4.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Virkkanen (Virkkunen?) Otto Matinpoika, s. 1905 Kalajoki Tynkä, Karjalaan Kanadasta 1932, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu jouluaatonaatonaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi valtion omaisuuden sabotoinnista, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Virta Väinö Jalmarinpoika, s. 1903 Lahti, Kontupohja paperikombinaatti viilari, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 13.12.1958.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Virtanen Eelis Antinpoika, s. 1880 Suomussalmi Ylä-Vuokki, paennut Venäjälle 1924, Uhtua toimeenpaneva komitea halonsahaaja, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 29.5.1959.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

Ylinen Matti Verner Kustaanpoika, s. 1887 Jämijärvi [oik. syntynyt Ikaalisissa 16.1.1887, VH], Karjalaan Kanadasta 1933, Äänisenrannan piiri Lohijärvi Maasjärven metsätyömaa kirvesmies, vangittu 17.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä.  Niskalaukaus 10.2.1938.  Siirtolaisinstituutin verkkotietojen mukaan Jämijärven mies Matias Ylinen, 42 v., lähti Hangosta Oberon-laivalla Southamptoniin 5.6.1929 ja Southamptonista edelleen Cunard Linen Ausonia-laivalla 14.6.1929 kohden Port Arthur, Ontario, Kanada.  Lähtöselvitykset tehty Tampereella.  Matkan hinta 5493 FIM.  -  Kanadan National Archiven maahanmuuttajarekisterin mukaan Matias Ylinen 42 v. saapui Ausonia-laivalla Quebeckin satamaan 22.6.1929.  -  Ikaalisten seurakunnan kastettujen kirja: torpan itsellinen Kustaa Viktor Matinpoika Ikaalisten Miettisten kylän Pakkasen talon Mäkelän torpasta ja vaimonsa Anna 39 v ovat saaneet 16.1.1887 poikalapsen, joka kasteessa 23.1.1887 sai nimen Matias Werner.

 

Ylitalo Jaakko Kustaanpoika, s. 17.10.1898 Ylistaro Puttula, Karjalaan USA:sta 1926, Petroskoi opettajakorkeakoulu muurari, vangittu 7.12.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 19.5.1967.  Niskalaukaus 10.2.1938.

 

[157 suomalaista uhria menetti henkensä Karhumän Sandarmohin teloituspaikalla 10.2.1938]

 

Keitä muita surmattiin Sandarmohin montussa 10.2.1938?  Ainakin yksi ruotsinsuomalainen.  Kaa Eneberg, uuras Karjala-tutkija Tukholmasta, on koonnut matrikkelin Stalinin terrorissa tuhotuista ruotsalaisista [Kaa Eneberg: Knuts Ask och Kejsaren av Karelen, Om den svenska Rysslandsfeberg, Tukholma 2007].  Kaa Enebergin teloitettujen lista Karhumäen Sandarmohissa teloitetuista:

 

Passi Jakob Einar, syntynyt 1898 Luulaja.  Työskenteli metsätyöläisenä Mechbaza Vilga, Matroosa Petroskoista etelään.  Pidätettiin 3.12.1937, tuomittiin 24.1.1948 propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, teloitettiin 10.2.1938 Sandarmohissa.  Rehabilitoitu Karjalan yleisen syyttäjän toimesta 12.6.1989:

 

muita Sandarmohin ruotsalais[mukana ruotsinsuomalaisia] uhreja;

 

Heikkinen (myös Jacobsson-Heikkinen) William, syntynyt 1890 Pajala, kaivostyöläinen Kiiruna.  Loikkasi Neuvostoliittoon peitenimellä Edvard Wallin.  Kehitteli Pohjoista suunnitelmaa yhdessä Edvard Gyllingin kanssa Tukholmassa 1918-1920.  Seuraavana vuonna Heikkinen tuomittiin neljäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen Långholmeniin, josta vapauduttuaan muutti Karjalaan.  Suoritti puoluekoulun Leningradissa puoluenimellä Wallin.  NKVD:n arkistojen mukaan hänet teloitettiin Sandarmohin teloituspaikalla 1938 nimellä Edvard Wallin.  Heikkisen henkilömappi Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpo:n arkistossa oli yhä vuonna 2000 merkitty salainen-leimalla;

 

Kinnunen Ilmari, syntyi 1913 Norjassa, oli kirjoilla Kiirunassa ennen siirtymistään Neuvostoliittoon.  Ja tätä ennen hän muutti Kanadaan, josta hän 1931 lähti isänsä Kaarlo Kinnusen (s. 1881 Suomessa) ja veljensä Niilo Kinnusen (s. 1905 Norjassa) kanssa Karjalaan.  Työskenteli Kontupohjan puutehtaalla.  Kaikki kolme Kinnusta katosivat.  Ilmari Kinnunen tuomittiin 23.2.1938 vakoilusta syytettynä ja teloitettiin 6.3.1938 Sandarmohissa.  Hänet rehabilitoitiin Pohjoisen sotilasalueen sotaoikeuden päätöksellä 15.6.1957.  Ainuttakaan arkistotietoa isän ja veljen kohtalosta ei ole löytynyt;

 

Kurkinen Oskar, syntyi 1887 Nikkala, muutti 1911 USA:an jossa ryhtyi kommunistien agitaattoriksi ja kokosi kaltaisiaan pohjoismaisia maahanmuuttajia Karjala-siirtolaisiksi 1934.  Esiintyi USA:ssa nimellä Oacar Corgan.  Johti Karelian Aid –avustusjärjestöä USA:ssa.  Petroskoissa työskenteli Kirja-kustantamossa.  Vangittiin ja teloitettiin Sandarmohissa 1938.  Hän oli Mayme Sevanderin isä.  Mayme toimi Duluthissa ja kirjoitti ennen 2003 tapahtunutta kuolemaansa useita terroria käsitteleviä teoksia.;

 

Niemi Karl Herman (myös Carl Herman Niemi), syntyi 1874 Pajala, emigroitui ensin Brasiliaan jossa menetti vaimonsa.  Asui yhdeksän lapsensa kanssa Kiirunassa.  Oli innokas kommunisti ja vastasi yhtenä suomalaisten kommunistien etappireitistä Kiirunan kautta Norjaan ja edelleen Neuvostoliittoon.  Osallistui aktiivisesti ruotsalaisen punapataljoonan suunnitteluun.  Hanke liittyi Edvard Gyllingin luonnostelemaan Pohjoiseen suunnitelmaan, jonka tavoitteena oli suomen punakaartin rippeiden tuella muodostaa neuvostotasavalta Pohjoiskalottiin.  Käryn käytyä 1921 selviytyi lievin rangaistuksin paremman todistusaineiston puuttuessa.  Luottamustehtäviä kommunistipuolueen parissa, työskenteli kaivostöissä.  Teki useita lyhyitä visiittejä Karjalaan poikansa kanssa 1920-luvun puolivälissä.  Yllytti monia Karjalaan ja päätyi värväriksi.  Porukan värväämisestä Karjalaan muotoutui kohta kannattava liíketoiminta Niemelle, joka saattoi rahastaa 100 kruunua (noin 6000-10000 kruunua vuoden 2000 rahanarvossa eli 600-1000 euroa) Neuvostoliiton Tukholman lähetystöltä jokaisesta muuttajasta.  1930-luvun alussa asettui asumaan Uhtualle kahden poikansa kanssa.  Toimi samanaikaisesti Kiirunan alueen kansanedustajana ja lasten- ja köyhäinhuollon palveluksessa vuoteen 1932 saakka.  Oli keskeinen hahmo Karjalan ruotsalaisten keskuudessa.  Rekisteröitiin NKVD:n toimesta Kalevalan piirin Juvalaksan kylässä.  Vangittiin 3.2.1938, tuomittiin 28.3.1938 vakoilusta syytettynä.  Katosi yöllä ja teloitettiin NKVD:n arkistomerkintöjen mukaan niskalaukauksella Sandarmohin teloituspaikalla 22.4.1938.  Maine palautettiin Pohjoisen sotilasalueen sotaoikeuden päätöksellä 11.1.1958.  Hänen henkilömappinsa ruotsalaisen turvallisuuspoliisin arkistossa ei edelleenkään ole saatavilla;

 

Tuorila Ossian, syntyi 1909 Suomessa, Alexander Tuorilan poikana, työskenteli seppänä Uhtuan metsänhakkuilla, pidätettiin ja teloitettiin Sandarmohissa 1938.  Häntä jäivät suremaan vaimo ja yksi lapsi.  Isänsä Alexander Tuorila, s. 1885 Suomessa, muutti Luulajaan 1920 punapakolaisena.  Asettui Kiirunaan 1926, emigroitui perheineen 1927 Petroskoihin.  Suomalaislähteiden mukaan hän oli Suomen kansalaissodassa 1918 toiminut punakaartissa komentajatehtävissä.  Oli myös kehoittanut punaisia kapinaan työpaikallaan Rovaniemellä kapinaan johtaneina levottomina aikoina.  Sai punaupseerikoulutuksen Leningradissa, jossa palveli suomalaisen keskuskomitean alaisuudessa vuoteen 1922 asti.  Tuolloin muutti Muurmaskin kautta Ruotsiin.  Ruotsissa oleskelunsa aikana suoritti niin sanottuja erityisiä tehtäviä.  Kulki komennuksilla myös Suomen puolella.  Erotettiin muiden suomalaisten tavoin punaisesta armeijasta vuoden 1935 yleisen puhdistuksen yhteydessä.  Hänet vangittiin 1937 ja tuomittiin teloitettavaksi vuotta myöhemmin Petroskoin liepeillä, paikalla jonne perheineen oli muuttanut;

 

Wallin Edvard, syntynyt 1890 Jukkasjärvellä William Heikkisenä (ks. Heikkinen).  NKVD:n arkistot kertovat: työskenteli tietyömaan päällikkönä Uhtualla (kantatie 89), rekisteröity asuvaksi Berjozovo, Tungundskin piirissä.  Vangittu 4.9.1937, tuomittu 20.12.1937 vakoilusta syytettynä, teloitettu viattomienlasten päivänä 28.12.1937 Sandarmohissa.  Rehabilitoitu Neuvostoliiton korkeimman puhemiehistön yleisen syyttäjän päätöksellä 16.1.1989.  Ruotsin turvallisuuspoliisin häntä koskevat aineistot eivät ole saatavilla.  [Kaa Enebergin ruotsalaisia Stalinin terrorin uhreja koskevasta matrikkelista, josta hänelle lämmin kiitos].

 

Odotusjännitys.  Jännityksistä julmin.

 

Kolinaa käytävillä.  Joku huutaa.

Joku huutaa että ei saa huutaa.

Pamppu kalisee rautoihin.

 

Finale

 

Tänään

kun ei eilen, niin

tänään,

nyt,

kun ei eilen,

niin tänään,

tänään,

nyt

(V. Huuska)

 

11.2.1938, Ammuttu, Sandarmohin taloituspaikka, Karhumäki:

 

Aalto Toimi Kallenpoika, s. 1913 Redgranide, USA, josta Karjalaan 1932.  Autonkuljettaja, Äänisenrannan piiri Vilga.  Vangittu 30.12.1937, tuomittu 26.1.1938 vakoilusta syytettynä.  Ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, jonne myös haudattu.  Finnish-American Emigrants to Soviet Karelia in 1930s –katalogissa: Aalto Kalle & Taimi, Red Granite, Wisconsin, USA, lähteneet 26.1.1932 Karjalaan.  Toimin isä ja ilmeisesti äiti, heidän kohtalonsa tuntemattomat.

 

Brander Gustaf Arvi Juhonpoika, s. 1884 Teisko, asui Venäjällä 1916-1921, tullut Suomeen, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Vienanmeren piiri Belomorsk (entinen Sorokka) rakennuskonttori maalari, vangittu 29.7.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki. 

Vaimo;  ilmeisesti vaimo Fanni Iisakintytär Brander, s. 1896 Ruovesi Myllymaa, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Vienanmeren piiri Belomorsk (ent. Sorokka), rakennuskonttori maalari, vangittu 1.7.1938, tuomittu 24.9.1938 ammuttavaksi vakoilusta, sosialistisen ytheiskunnan omaisuuden tuhoamisesta, agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 4.10.1938 Vienan Kemissä, molempien maine palautettu 1989.

 

Brunila Vilho Aukustinpoika, s. 1903 Kymi, Karjalaan Kanadasta 1932, Kontupohja ratapölkkytehdas työläinen, vangittu 29.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 5.9.1959.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Heikkilä Väinö Heikinpoika, s. 25.6.1885 Kestilä, Karjalaan Kanadasta 1931, Rukajärvi sahatyöläinen, vangittu 5.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, rehabilitoitu 17.5.1989.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Huttunen Aatami Taavetinpoika, s. 1894 Multia Karttulankylä, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1930, Prääsän piiri Patojärvi traktorinkuljettaja, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 9.6.1989.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Hytönen Uuno Johanneksenpoika, s. 26.12.1899 Vesanto Oinaskylä, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1931, Kontupohja Santalan traktoriasema sahanasettaja, vangittu 38-vuotis syntymäpäivänään eli tapaninpäivänä 26.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, rehabilitoitu 21.7.1958.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Joukainen Väinö Antinpoika, s. 1898 Säkkijärvi Häsälä, loikannut 1932, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 8.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 7.5.1958.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Jääskeläinen Matti Pekanpoika, s. 1901 Suomi Oulun lääni, Karjalaan Kanadasta 1931, Kontupohja paperikombinaatti putkimies, vangittu 3.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 6.6.1989.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Kaarakainen Joonas Juhonpoika, s. 1903 Iisalmi Vänninmäki, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Ääänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu uudenvuoden päivänä 1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta ja sosialistisen yhteiskunnan omaisuuden tuhoamisesta syytettynä, rehabilitoitu 11.6.1989.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Kaija Juho Aataminpoika, s. 1898 Käkisalmi, loikannut 1931, Petroskoi Solomanni puuseppä, VKP(b):n jäsen, vangittu uudenvuoden aattona 31.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 15.5.1958.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.  Kaijan sukua kirkonkirjoissa: Käkisalmen maaseurakunnassa Läksiäin Adam Aapronpoika Kaija Pärnän kylästä ja vaimonsa Amanda Nikkonen 29 v. ovat 24.10.1894 saaneet pojan, Johanneksen.  Perhe muutti Käkisalmesta Impilahdele 26.9.1898, pariskunnan mukana muuttivat: Maria Kaija, Johannes Kaija ja Kustaava Kaija [anoppi?].  Impilahdella Pitkärannan kylässä  syntyvät myös: Kusta[a] Adaminpoika s. 25.9.1898, Kaarlo Adaminpoika s. 2.2.1901 sekä Kustaa Adaminpoika s. 1.5.1904.  Tämän mukaan perheeseen tuli kaksi Kustaata, mikä ei ollut mitenkään tavatonta, nimittäin silloin kun varhemmin syntynyt kuoli pienenä nimi annettiin seuraajalle, mutta niinhän ei tässä tapauksessa käynyt; tuoni ei kutsunut tätä 1898 Pitkärannassa syntynyttä poikaa, vaan vasta Stalin 1938.  Kyseessä on 25.9.1898 syntyneen pojan osalta kirjoitusvirhe; nuoren miehen nimi kirkonkirjoissa pitäisi olla Johannes Aataminpoika.

 

Kallio Arvid Valentininpoika, s. 1888 Ikaalinen, Karjalaan USA:sta 1932, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu 29.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, jonne myös haudattu joukkohautaan, maine palautettu 11.6.1989.; Ikaalisten seurakunnan tietojen mukaan: Ikaalisissa on 20.5.1885 vihitty avioliittoon Wähä-Röyhiön kylästä oleva torpan poika Isak Valentin Juhonpoika Kalliomäki sekä Tevaniemen kylästä oleva torpan tytär Elina Josefina Hakala; heille Ikaalisten pitäjän Wähä-Röyhiön kylän Yli-Nikkilän taloon kuuluvassa torpassa syntynyt lapsia:

Kustaa Walentin 8.3.1886,

Arvid Jalmar 21.8.1888,

Emma Aurora 13.2.1891,

Tyyne Josefiina 10.7.1893,

Lempi Maria 17.12.1895,

Signe Elvira 7.3.1898 ja

Saima Aleksandra –lapsi, syntyi tapaninpäivänä 26.12.1900 ja kuoli samana päivänä hätäkastettuna:

siis kaksi poika ja viisi tyttöä, ja toinen pojista ,Arvid Jalmar, teloitettiin Karhumäen Sandarmohissa 11.2.1938.  Siirtolaisinstituutin merkintöjen mukaan Arvid Kalliomäki lähti Amerikkaan 12.5.1909, Atlantin takana Kalliomäki lyheni iskevästi Kallioksi. 

 

Kamppela Edvard Viktorinpoika, s. 1905 Peräseinäjoki Haapaluoma, Karjalaan Kanadasta 1933, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu 30.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 28.9.1961.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Kamula Antti Aleksanteri Antinpoika, s. 3.2.1907 Haukipudas Kello, loikannut 1932, palautusanomus tehty 1941, Kontupohja tiilitehdas puuseppä, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 5.7.1989.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Kangas Yrjö Antinpoika, s. 1895 Joensuu, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1931, Kontupohja paperikombinaatti sähköasentaja, vangittu 29.4.1936, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, rehabilitoitu 13.2.1961.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Karhumaa Kalle Feodoroinpoika (Heikinpoika?), s. 1901 Paavola, Äänisenrannan piiri Vilga sahanasettaja, vangittu 4.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, rehabilitoitu 11.7.1989.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Karjalainen Tauno Antinpoika, s. 1895 Kuopionlääni Kantosyrjä, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 8.1.1938, tuomittu 27.1.11938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 20.9. 1958.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Kieleväinen Nikolai Parfeinpoika, s. 1904 Uhtuan piiri, asui Äänisenrannan piiri Lohijärvi metsätyöläinen, vangittu uudenvuoden aattona 31.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi propagandasta ja agitaatiosta syytettynä, rehabilitoitu 22.5.1989.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Koivulaakso Johannes Johanneksenpoika, s. 1898 Sakkola Kiviniemi, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1931, palautusanomus 1934, Kontupohja paperikombinaatin rakennusosasto kirvesmies, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, rehabilitoitu 5.7.1989.

 

Koivumäki Eino Manassenpoika, s. 1901 Jämijärvi Tykköö, Karjalaan Kanadasta 1932, Äänisenrannan piiri Vilga työläinen, vangittu 30.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 5.6.1958.

 

Koivumäki Taisto Salomoninpoika, s. 1909 Ahlainen, Kontupohjan paperikombinaatti moottorimies, vangittu uudenvuoden aattona eli 3112.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 5.3.1960.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Korhonen Kaarle Eeronpoika, s. 27.12.1878 Säräisniemi Veneheitto, Suomen eduskunnan jäsen 1917, paennut Suomesta Venäjälle 1918, Kalevalan piiri Uhtua piirin toimeenpanevan komitean työntekijä, vangittu 30.11.1937, tuomittu 21.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, jonne myös haudattu joukkohautaan, rehabilitoitu 13.9.1988.

 

Korhonen Otto Kaarlonpoika, s. 1901 Varpaisjärvi Sutela, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 6.1,1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 20.10.1959.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Korpi Eino Rikhardinpoika, s. 1913 Pyhäjoki Pohjakylä, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Äänisenrannan piiri Vilga sahaaja, vangittu 2.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, rehabilitoitu 23.6.1959.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Koskelainen Aleksander Juhonpoika, s. 1889 Impilahti Pitkäranta, Karjalaan USA:sta 1928, Petroskoi Onegan tehdas työsuojeluinsinööri, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 2.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 8.10.1957. 

Ilmeisesti veli: Johan Johanneksenpoika Koskelainen, s. 1886 Impilahti Pitkäranta, mennyt Neuvostoliittoon, asui Leningradissa ja toimi Leningradin alueen asuinliiton viilarina, tuomittu 17.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 27.1.1938 Leningradissa.  Kirkonkirjoista ilmenee: Loinen Juho Pekka Koskelainen Suistamon Kaavin Kortteiselta ja loisentytär Maria Holopainen Hippolan kylästä on vihitty 6.8.1882.  Aivan vanhimpia lapsia en onnistunut löytämään, mutta Impilahden pitäjän Pitkärannan kylässä työmies Johan Petter Koskelainen ja vaimonsa Maria Holopainen s. 1862 saaneet lapsia:

Aleksander Johaninpoika s. 1.2.1889; Johanna Juhanantytär s. 28.7.1891; Hilda Lovisa Johanintytär s. 2.5.1893; Alina Juhontytär s. 27.11.1898 ja Emma Serafiina Juhontytär s. 20.8.1902.

 

Kukkonen Anna Vilhontytär, s. 1884 Tervo Sydänmaa [Jämijärvi?], paennut Venäjälle 1918, asui Petroskoi eläkeläinen, VKP(b):n jäsen, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, jonne myös haudattu joukkohautaan.

 

Kukkonen Eemeli Juhonpoika, s. 1900 Mäntyharju Lyytikkälä, loikannut 1931, Kontupohja pegmatiittitehdas putkimies, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka.

 

Kvist Albert Juhonpoika, s. 7.6.1903 Petroskoi Solomanni, asui Petroskoi Solomannin sahan autotallin viilarina, vangittu uudenvuoden aattona 31.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, rehabilitoitu 28.10.1957.  Ammuttu niskalaukauksella 11.2.1938 Karhumäki, Sandarmohin teloituslanssi.

 

Kärkkäinen Matti Matinpoika, s. 15.12.1905 Ruskeala, siirtynyt laillisesti Neuvostoliittoon 1929, Kontupohjan paperikombinaatti viiramies, tuomittu 27.1.11938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 2.9.1960.

 

Kääntä Yrjö Antinpoika, s. 1898 Taivalkoski Kouva, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Prääsän piiri Matroosa kirvesmies, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 5.7.1989.; 

Kummallinen Karhumäessä vajaata kuukautta myöhemmin teloitettu täysnimikaima on tämä; Yrjö Antinpoika Kääntä, s. 1900 Alavieska Kännönkylä, mennyt Atlantin taakse ja tullut Kanadasta 1931 Neuvosto-Karjalaan, jossa asunut Prääsän piirin Matroosassa metsätyöläisenä, vangittu 23.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä ja ammuttu 6.3.1938 Karhumäki Sandarmohin teloituspaikka, rehabilitoitu 29.4.1989.

 

Laakso Uuno (Niva Einari) Joonaksenpoika, s. 1.1900 Kalajoki, meni Neuvosto-Karjalaan  USA:sta 1931, Petroskoi puolueen aluekomitean etäisopiskelulaitoksen opettaja, VKP(b):n jäsen, vangittu 4.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 13.7.1957.  Vertaa tätä alias Einari Nivaa toiseen Kalajoen mieheen, Emil Nivaan, joka teloitettiin samaten 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh.

 

Lehtonen Hjalmar Kaarlenpoika, s. 1895 Jyväskylä, paennut Venäjälle 1918, punaupseeri, Kontupohjan paperikombinaatti hioja, vangittu 3.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 15.11.1957.  Mirko Harjulan tutkimuksen mukaan:  Jalmari Kallenpoika Lehtonen syntyi konemiehen perheeseen Jyväskylässä 1895, perhe muutti Turkuun 1902.  Meni peltisepänoppiin 1910, toimi seppänä Helsingissä ja Turussa.  Liittyi Turun järjestyskaartiin marraskuussa 1917 ja Turun punakaartin ratsuosaosastoon helmikuussa 1918, taisteli Vilppulassa, kävi konekiväärikurssit ja oli kk-ryhmänjohtaja Korkeakoskella, Seppälässä, Vilppulassa ja Länkipohjassa.  Haavoituttuaan palasi Turkuun, sieltä pakeni Pietariin huhtikuussa 1918.  Kuului Permissä suomalaiseen komppaniaan, taisteli Viron rintamalla ja 164. rykmentissä [vert. 10.2.1938 ammuttu Johannes Hytti], talvella 1919 vakoili, toi Suomeen kranaatteja ja painotuotteita, liittyi Skp:hen.  Meni komentajakursseille maaliskuussa 1919, taisteli kurssijoukoissa Aunuksessa ja Pietarin eteläpuolella, valmistui kk-linjalta kesäkuussa 1920.  Palveli 6. rykmentissä I pataljoonan kk-osastossa, sitten II pataljoonan kk-osaston joukkueenjohtajana.  Myöhemmin Suomessa Skp:n asioilla ja Lempaalan propagandanvälitysasemalla.  Erotettiin Skp:stä 1921 opposition takia.  Toukokuussa 1921 meni jatkokursseille, niiden aikana osallistui metsäsissikapinan kukistukseen Niemelän hiihto-osastossa, Jorosen kaaduttua komensi helmikuussa 1922 sen 2. komppaniaa.  Valmistuttuaan jatkoilta elokuussa 1922 meni panssarikouluun, valmistui syyskuussa 1923 ja palveli Moskovan panssarieskaaderissa.  Syyskuussa 1924 erosi armeijasta, oli Leningradissa tehtaassa työssä, 1929 meni Kontupohjan paperikombinaatille hiojaksi. 

 

Lemetti Juho Matinpoika, s. 10.12.1901 Pietarin lääni Jukinkylä, asui Karjala Petroskoi Kirja-kustantamon johtaja, VKP(b):n jäsen, vangittu tapaninpäivänä 26.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 1.12.1956.; Pietarin läänin Jukinkylän Lemettejä tuhoutui Stalinin myllyissä enemmänkin:

Antti Juhonpoika Lemetti, s. 1911 Pietarin lääni Jukinkylä, asui Leningradin alue Parkala autonkuljettaja, vangittu 3.10.1937, tuomittu 19.10.1937 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 21.10.1937;

David Juhonpoika Lemetti, s. 1874 Jukinkylä, toimi kotikylässä kaupan vahtina, vangittu17.11.1937, tuomittu 10.12.1937 ammuttavaksi vakoilusta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 16.12.1937;

Foma (Tuomas) Matinpoika Lemetti, s. 1893 Jukinkylä, asui Muurmannin alue Montshegorsk vuoritrusti räjäyttäjä, vangittu 2.3.1938, tuomittu 15.4.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 26.4.1938 Levassova Leningradin alue, rehabilitoitu 6.5.1989;

Juho Antinpoika Lemetti, s. 12.1885 Jukinkylä, asui Muurmannin alue Kirovsk puunjalostustehdas huonekalumyyjä, vangittu 18.3.1938, tuomittu 15.4.1938 agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä viideksi vuodeksi pakkotyöleirille, rehabilitoitu vuonna 1956;

Matti Juhonpoika Lemetti, s. 1887 Jukinkylä, asui Muurmannin alue Kirovsk 13. kauppa myyjä, vangittu 29.10.1934, tuomittu 24.11.1937 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 27.11.1937 Muurmanskissa, jonka valtiollisen poliisin arkistossa nämä tiedot, rehabilitoitu 6.5.1989;

sekä mahdollisesti kertautuma tai sitten harvinaisen identtinen tapaus:

Matti Juhonpoika Lemetti, s. 1887 Jukinkylä, asui Muurmannin alue Kirovsk Muurmannin kauppalaitoksen myyjä, vangittu 19.10.1937, tuomittu 22.11.1937 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 27.11.1937, tapauspaperi Pietarin valtiollisen poliisin arkistosta.

 

Leppänen Arvid Erkinpoika, s. 1902 Hattula, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1930, Petroskoi Punainen Karjala –lehden toimitus virkailija, vangittu 30.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 10.1.1989.

 

Liimatainen Kaarlo Kaarlonpoika, s. 25.2.1895 Kisko Kajala, loikannut Neuvosto-Karjalaan 1932, Prääsän piiri Matroosa tallimies, vangittu 3.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 22.5.1989: mahdollisesti veli; Arvo Kaarlonpoika Liimatainen, s. 1912 Suomi [ei tarkempaa paikkaa tiedossa], loikannut 1932, tuomittu 1933 palaamisyrityksestä kolmeksi vuodeksi karkotettavaksi, asunut Omskin alue Sedelnikovon piiri Neljuvino työtön, vangittu 6.2.1938 agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, tuomittu 2210.1938 kymmeneksi vuodeksi agitpropista pakkotyöleirille, vapautettu 2.4.1939 Omskissa.

 

Lämsä Väinö Matinpoika, s. 1904 Kuusamo Alakitka, loikannut 1932, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 6.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 20.10.1959.; Lisäksi tuomittiin erilaisiin rangaistuksiin Kuusamon Heikkilänkylältä ja Suomussalmelta lähteneet viisi Lämsää;

Sihveri Juhonpoika Lämsä, s. 1902 Suomussalmen Veikkolassa, loikannut 1932, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, ammuttu 28.9.1938 Petroskoissa;

Nestori Juhonpoika Lämsä, s. 1907 Kuusamo, loikannut 1932, Soutjärven uittokonttorin lastaaja, ammuttu samana päivänä eli 28.9.1938 Petroskoissa;

Aarne Aukusti Antinpoika Lämsä, s. 1908 Kuusamo Heikkilä, Petroskoin suksitehtaan työläinen, ammuttu 22.10.1938 Petroskoissa;

Eino Antinpoika Lämsä, s. 1909 Kuusamo Heikkilä, ja hänen ilmeinen kaksoisveljensä,

Uuno Antinpoika Lämsä, s. 1909 Kuusamo Heikkilä, loikanneet Karjalaan 1932, vangittu syksyllä 1932 paluuyrityksestä, ja molemmat tuomittu 4.12.1932 kolmeksi vuodeksi karkotettavaksi syrjäiselle alueelle, molemmat miehet rehabilitoitu 1.9.1989, muu kohtalo tuntematon.

 

Matsson Eino Valfredinpoika, s. 1909 Helsinki, loikannut 1931, Kontupohja rakennuskonttori putkenasentaja, vangittu 20.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisuudesta, agitaatiosta, propagandasta ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 22.5.1989.

 

Missikangas Verner Eerikinpoika, s. 1908 Kuolajärvi, Aunuksen piiri Kotkatjärvi kerhotalon johtaja, VKP(b):n jäsen, vangittu 29.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 7.2.1989.

 

Moilanen Seth Jaakonpoika, s. 1884 Oulu, paennut Venäjälle 1918, Kontupohja metsätyökeskus rakennustöiden johtaja, vangittu 29.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 22.5.1989:

poika: Tauno Sethinpoika Moilanen, s. 16.3.1907 Oulu, asui Sverdlovskin alue Asbest metsätyöläinen, vangittu tapaninpäivänä 26.12.1937, tuomittu 23.7.1938 vakoilusta ja sosialistisen yhteiskunnan omaisuuden tuhoamisesta syytettynä kymmeneksi vuodeksi pakkotyöleirille [mitä ilmeisimmin juuri Asbestin pakkotyöleirille].

 

Mustonen Taina Pekantytär, s. 1905 Valkeala, loikannut Neuvostoliittoon 1926, Petroskoi radiokomitea toimitsija, vangittu 30.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitaatiosta ja propagandasta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 28.7.1956.

 

Mäki Juho Matinpoika, s. 1879 Kuortane, Karjalaan Kanadasta 1933, Äänisenrannan piiri Vilga autotallin työläinen, vangittu 29.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 22.5.1989.

 

Männihkö  (=Männikkö) Iisak Juhonpoika, s. 1881 Nurmo, loikannut 1932, Äänisenrannan piiri Vilga työläinen, vangittu 30.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 29.4.1989.  Nurmon kirkonkirjojen mukaan torppari Matts Mattsson Männikkö Ryssyn talosta ja hustru Maria Gustafsdotter 38 v. ovat saaneet 18.4.1881 poikalapsen, joka pari päivää myöhemmin kasteessa saanut nimen Johan

 

Niemi Matti Eerikinpoika, s. 1907 Kemi, loikannut 1932, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 8.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 8.8.1959.

 

Niittynen Kaarle Aukustinpoika, s. 1895 Saarijärvi Saarikylä, Karjalaan Kanadasta 1931, Kontupohja paperikombinaatti viilari, VKP(b):n jäsen, vangittu 3.1.1938, tuomittu 27.1.11938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 14.12.1957.

 

Niva Emil Nikodemuksenpoika, s. 24.11.1882 Kalajoki, Karjalaan USA:sta 1931, Prääsän piiri Patojärvi metsätyöläinen, vangittu 28.10.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 8.8.1956, vertaa Emil Nivaa edellä olevaan Uuno Laaksoon, alias Einari Niva.

 

Nurmi Jenni Erkintytär, s. 1894 Messukylä Sääksjärvi, loikannut Neuvostoliittoon 1934, Äänisenrannan piiri Vilga ruokala siivooja, vangittu viattomienlastenpäivänä eli 28.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta, agitropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 6.6.1989.

 

Oikarinen Ville Aaponpoika, s. [ilmeisesti 1905] Kuusamo, asui Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitpropista syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmohin teloistuspaikka, jonne myös haudattu joukkohautaan.

 

Olkinuora Armas Antinpoika, s. 1902 Viipurinläänin Kukkola, Karjalaan USA:sta 1927, Prääsn huoltolaitoksen mekaanikko, vangittu 29.11.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 20.11.1957.  Amerikan-suomalaisten Karjalaan muuttajien katalogissa: Olkinuora Armas, Alisa, Armas & Henri, lähteneet Amerikoista Karjalaan 1.1.1932.  Siirtolaisuusinstituutin matkustajatietojen mukaan Armas Olkinuora 19 v. lähtenyt 9.7.1921 Hangosta Baltic-laivalla Southamptoniin josta Aquitania-laivalla kohti New Yorkia.

 

Partanen Juho Ollinpoika, s. 2.2.1898 Tuusniemi, loikannut 1932, palautusanomus 1934, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 6.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 20.10.1959.

 

Partanen Toivo Antinpoika, s. 1899 Lappee Saikkola, loikannut 1930, Kontupohja Sunun rakennustrusti konemies, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu 16.10.1937, tuomittu 27.1.11938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 1.7.1958. 

Mirko Harjulan tutkimusten mukaan; Partanen Toivo Lappeenrannasta, valmistui punakomentajaksi lokakuussa 1919, 6. rykmenttiin.  Oli tammikuussa 1920 Kokolla 3. komppanian apulaisjoukkueenjohtaja, syksyllä 1920 opposition takia siirto Karjalan kommuuniin.  Oli Karjalan tsekan agentti Vieljärvellä 1921, vartioston päällikkö Tulemajärven Kormilistossa kesällä 1921, Karjalan vallankumouskomitean toimiin Petroskoihin syksyllä 1921.  Johti Tsekan asemaa Polovinassa 1922, vakoili Suomeen päin, palveli Petroskoin tsekalla, erosi keväällä 1923 ja meni koneenkäyttäjäksi Petroskoin Solomannin laivalle.  Lahti-Argutinalla on Lappeella 1899 syntynyt Toivo Antinpoika Partanen, jonka tiedot, ks. yllä.

 

Pihlajisto Fredrik Antinpoika, s. 1892 Isojoki Kodisjärvi?, paennut Venäjälle 1919, Kontupohja kulttuuritalon lämmittäjä, VKP(b):n jäsenehdokas, vangittu jouluaattona 1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 6.6.1989.

 

Pihlajisto Otto Antinpoika, onko edellisen veli?, s. 1885 Loppi, paennut Venäjälle 1918, Kontupohjan piiri Sunu valtiontila puuseppä, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 24.9.1957. 

Mirko Harjulan tutkimusten mukaan: sekatyömies Lopen Läyliäisistä.  Lopen punakaartin lentävän osaston päällikkö, Lopen kaartin esikunnassa, murhamies siellä ja Vihdissä.  Valmistui punakomentajaksi 1920, käytti nimiä Joonas Keltaranta ja Gabriel Heinonen, mahdollisesti Heinonen oli oikea nimi.  Oli jatkokursseilla kun vangittiin syyskuussa 1920 opposition kannattamisesta.  Jatkokursseilla osallistui Kiimasjärven retkeen. Valmistui helmikuussa 1922, oli Kansainvälisellä sotakoululla pioneerilinjan ohjaajana, sitten vuoteen 1931 Lempaalan Tsekalla.  Viimeksi oli Kontupohjassa Suunan valtiontilalla puuseppänä.

 

Pyykönen Juho Juhonpoika, s. 16.4.1889 Nurmes Ylikylä, paennut Venäjälle 1921, Kontupohjan paperikombinaatti satulaseppä, VKP(b):n jäsen, vangittu §1.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 15.5.1957.

 

Pärssinen Tuomas Matinpoika, s. 1891 Käkisalmi, paennut Venäjälle 1918, Petroskoi opettajaopiston virkailija, vangittu jouluaatonaattona 23.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitpropista syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 18.12.1958.  Kirkonkirjoissa; Talollisen poika Matti Tuomaanpoika Pärssinen Käkisalmen maaseurakunnan Alapuustin kylästä n:o 3 ja piika Aune Juhontytär Pulakka Marjalanniemen kylästä vihitty 6.7.1891. Heille syntynyt lapset: Tuomas Matinpoika s. 13.5.1891 Alapuusti n:o 3, ja Johan Matinpoika s. 6.1.1894 sekä Eva Matintytär s. 9.6.1896 Alapuusti 3 (Norsjoki)  Hätäkasteen oli toimittanut kiertokoulunopettaja Tuomas Tuomaanpoika Inkinen.  Kasteen vahvisti kotona Juhana K. Toppola juhannuksena 24.6.1896.  Johan Matinpoika kuoli yskään 30.3.1894 iältään 2 kk ja 29 päivää; Perheen äiti Anna [Aune] Pulakka kuoli 26.8.1896, kuolinsyytä ei ole merkitty kuolleittenkirjaan, oli kuollessaan 28 vuotias.  Suremaan jäi talonpoika Matti Pärssinen ja lapset.

 

Pärsänen Juho Paavonpoika, s. 1905 Pietarin lääni Jukinkylä, Kontupohja paperikombinaatti työläinen, vangittu 29.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 6.6.1989.

 

Pääkkönen Matti Pekanpoika, s. 1898 Kuhmo Katerma, Karjalaan USA:sta 1930, Petroskoi käsityöartteli työläinen, vangittu 3.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitpropista, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 6.6.1989.

 

Raatikainen Vilho Aukustinpoika, s. 5.8.1889 Kotka Papinniemi, loikannut Neuvostoliittoon 1931, Kontupohja paperikombinaatti työläinen, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta, agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 6.6.1989. 

Veljen kohtalo:

Martti Augustinpoika Raatikainen, s. 1902 Suomi [tarkempi paikka puuttuu], loikannut Neuvostoliittoon 1931, asui Tjusmenin alue Surgutin piiri vailla vakituista työpaikkaa, vangittu 27.1.1938, tuomittu 22.10.1938 agitpropista kymmeneksi vuodeksi pakkotyöleirille Omskin alueelle, tarkempi kohtalo ei tiedossa.

 

Ranta Eemeli Taavetinpoika, s. 1888 Äyräpää, Karjalaan Kanadasta 1932, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu 30.12.1937, tuomittu 27.1.11938 ammuttavaksi agitpropista syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 17.5.1989.

 

Rautio Antti Untonpoika, s. 1909 Kempele, loikannut Neuvostoliittoon 1932, Äänisenrannan piiri Vilga autonkuljettaja, vangittu 30.11.1937, tuomittu 261.1938 ammuttavaksi agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 5.9.1960.

 

Rissanen Vilho Topiaksenpoika, s. 25.4.1910 Kaavi, loikannut Neuvostoliittoon 1932, palautusanomus 1938, Kontupohja Leningradin rakennustrustin viilari, vangittu tapaninpäivänä 26.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta vehkeilystä, agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 17.5.1989.

 

Ritari Vilho Johannes Tuomaanpoika, s. 1882 Suomi Vaasanlääni [tarkempi paikkakunta ei tiedossa], meni Karjalaan Kanadasta 1933, Äänisenrannan piiri Vilga mekaanikko, vangittu 30.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 18.12.1958.

 

Räsänen Otto Matinpoika, s. 1901 Kaavi Maarianvaara, loikannut 1932, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyöläinen, vangittu 17.11.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 5.9.1959;

Kuopion läänin Kaavilta loikkasi vuonna 1932 Otto Räsäsen lisäksi kaksi muuta Räsästä;

Heikki Juhonpoika Räsänen, s. 1901 Kaavi Kortteinen, loikkasi 1932, Prääsän piiri Matroosa traktorinkuljettaja, vangittu 8.1.1938, tuomittu 23.3.1938 ammuttavaksi agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 3.4.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 30.11.1989;

Iisakki Juhonpoika Räsänen, s. 1884 Kaavi Karinkylä, loikkasi 1932, Kontupohja rakennuskonttori kirvesmies ja muurari, vangittu 26.10.1937, tuomittu 20.12.1937 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta vehkeilystä, agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu viattomienlasten päivänä 28.12.1937 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 30.11.1989.

 

Sairanen Tauno Antinpoika, s. 1912 Koivisto, loikannut Neuvostoliittoon 1932, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 8.1.1938, tuomittu 271.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 20.10.1959.

 

Salin Pentti Ferdinandinpoika, s. 27.10.1907 Iisalmi, loikannut 1931, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 8.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 20.10.1959.

 

Salla Pekka Uljen (Uljaksen?) poika, s. 1912 Kuolajärvi, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 5.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 20.10.1989.

 

Sallinen Kauko Kaarlonpoika, s. 1914 Kuopio, Kontupohja paperikombinaatti sähköasentaja, vangittu jouluaattona 24.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 7.5.1989.

 

Salminen Rikhard Nikolainpoika, s. 1883 Keuruu Ampiala, Karjalaan USA:sta 1932, Kontupohja Pyhänimen koulun taloudenhoitaja, vangittu 4.1.1938, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 28.9.1963.  Amerikan-suomalaisten Karjala-emigranttien katalogissa: Salminen Richard, New York, USA, lähtenyt Karjalaan 6.1.1932.

 

Salo Asser Edvardinpoika, s. 1902 Suomi Hämeen lääni, kansanedustaja, passilla 1930 Ruotsin kautta Neuvostoliittoon, Kominternissa vuoteen 1934, Petroskoissa Kirja-kustantamon toimittaja, VKP(b):n jäsen, vangittu 2.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitpropista syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 16.7.1955.

 

Salo Yrjö Pekanpoika, s. 1898 Säräisniemi Pohja, Äänisenrannan piiri Vilga metsätyömaan kirvesmies, vangittu 2.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 6.6.1989.

 

Seppälä Oskari Viktorinpoika, s. 1904 Ina Evijärvi, Karjalaan Kanadasta 1931, Prääsän piiri Matroosa viilari, vangittu 30.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 24.3.1959.

 

Siipola Antti Matinpoika, s. 29.11.1903 Reisjärvi Kangaskylä, loikannut 1932, palautusanomus 1937, Kontupohja Leningradin rakennustrustin kirvesmies ja autonkuljettaja, vangittu jouluaattona 24.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 6.6.1989: veli;

 

Siipola, Eemeli Matinpoika, s. 5.7.1905 Reisjärvi Kangaskylä, edellisen veli, loikannut 1932, Kontupohja kone- ja traktoriaseman kirvesmies, vangittu jouluaattona 24.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta vehkeilystä, agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 10.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu kuten veljensäkin 6.6.1989.

 

Sillfors (o.s. Lindholm) Tyyne Oskarintytär, s. 1902 [Anjala] Sippola, loikannut 1929, Kontupohja paperikombinaatin kulttuuritalon johaja, VKP(b):n jäsen, vangittu 29.12.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 12.6.1964; mies:

Kaarlo Johannes Viktorinpoika Sillfors, s. 1903 Anjala Sippola, loikannut 1929, Kontupohja paperikombinaatin vuoromestari, VKP(b):n jäsen, vangittu kaksi päivää vaimonsa jälkeen eli 31.12.1937 [ilmeisesti Petroskoissa], tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 9.2.1938 Petroskoissa, rehabilitoitu samassa yhteydessä kuin vaimonsakin eli 12.6.1964.

 

Siren Johan Johanneksenpoika, s. 1915 Duluth USA, Karjalaan USA:sta 1932, Kontupohja paperikombinaatin sähkömies, vangittu 29.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vastavallankumouksellisesta vehkeilystä, agitpropista ja rikolliseen järjestöön kuulumisesta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 29.12.1962.  Amerikan-suomalaisten Karjala-emigranttien katalogissa: Siren John, Painesville, Ohio, USA, lähtenyt Karjalaan 9.11.1932.

 

Ström Norman Kaarlonpoika, s. 1912 Kanada, Karjalaan Kanadasta 1931, Äänisenrannan piiri Matkatshin parantola maalari, konemies, soittaja, vangittu 14.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi agitpropista syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 19.10.1957.

 

Terhonen Johan Martinpoika, s. 1903 Suojärvi, loikannut Neuvostoliittoon 1929, Äänisenrannan piiri Lohijärven autotalous työläinen, vangittu viattomienlasten päivänä 28.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 17.5.1989.

 

Tiilikainen Emil Juhonpoika, s. 1897 Pylkönmäki, Prääsän piiri Matroosa metsätyöläinen, vangittu 2.1.1938, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 20.10.1959.

 

Timonen Antti Mooseksenpoika, s. 5.10.1876 Nurmes, meni Ruotsin kautta Neuvostoliittoon 1931, Äänisenrannan piiri Viitana Kirja-kustantamon aputalous-varajohtaja, vangittu 30.12.1937, tuomittu 27.1.1938 ammuttavaksi agitpropista syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 28.11.1956.; poika:

Akseli Antinpoika Timonen, s. 1901 Kemi, Petroskoissa Karjalan radiokomitean varajohtaja, VKP(b):n jäsen, vangittu 15.12.1935, Leningradin sotilaspiirin sotatribunaali tuomitsi 25.4.-22.5.1936 pidetyissä istunnoissaan vakoilusta syytettynä ammuttavaksi, SNTL:n Korkeimman oikeuden sotilaskollegio vaihtoi tuomion 26.8.1936 kymmeneksi vuodeksi pakkotyöleiriä, oli Vorkutan ja Intan leireillä Komissa, kuollut 23.5.1944 rasituksiin, rehabilitoitu 6.8.1959.  Akseli Timosen juttu liittyi stalinilaisen nationalistisen liikehdinnän nujerrustoimiin: marraskuun 1935 alkuun mennessä lakkautettiin Karjalan erillinen jääkäriprikaati ja Leningradin jalkaväkikoulun suomalaiset joukko-osastot.  Puna-armeijan kontrolli siirrettiin NKVD:n käsiin, suomalaisia upseereita vangittiin, levottomuus ja pelko suomalaisten kommunistien joukossa laajeni koko kentän kattavaksi.  Ns. punaupseerijutussa Timoselle langetettu tuomio tuli provokaattorina: hänen väitettiin järjestäneen kuuluisan Rovaniemen murhapolton (1930) kommunistien maineen pilaamiseksi.

 

Viherkoski Iivari Henrikinpoika, s. 1901 Anjala, loikannut 1932, Kontupohja paperikombinaatti viilari, vangittu 27.12.1937, tuomittu 26.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Karhumäki Sandarmoh, rehabilitoitu 21.1.1958.

 

Ylinen Fabian Vilhelminpoika, s. 1895 Suomi, Mikkelin lääni.  Loikannut Neuvostoliittoon 1931, valaja Kontupohjan paperikombinaatti.  Vangittu 3.12.1937, tuomittu 24.1.1938 ammuttavaksi vakoilusta syytettynä, ammuttu 11.2.1938 Sandarmoh, Karhumäki.  Rehabilitoitu 4.2.1956.  Puoliso: Eevi Else Adolfintytär Ylinen, s. 1902 Salmi, Viipurin lääni.  Loikannut 1931, asui Karjalan Kontupohjassa, kotiemäntä.  Vangittu 7.7.1938, tuomittu 21.9.1938 propagandasta ja agitaatiosta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mutta tuomio 20.2.1940 kumottu ja vaihdettu viideksi vuodeksi karkotusta Komiin Pyzman asutukseen.  Rehabilitoitu 12.4.1989. 

Eila Lahti-Argutina on Karjalan entisen puoluearkiston uumenista löytänyt Ylisen perheen tyttären, tuolloin 16-vuotiaan Sirkka Ylisen kirjeen Stalinille.  ”Kirje on kirjoitettu lyijykynällä suomeksi melko lukutaidottomasti ja huonolle paperille.  Se makaa yhdessä lakkautettujen oikeusjuttujen kansioista.  Kirje on venäjännetty.  Ei se liene minnekään lähtenytkään, mutta vaikutuksensa näyttää olleen”, Eila on todennut. 

 

Sirkka kirjoittaa:

 

”Tov. Stalin.

Käännyn puoleenne seuraavassa asiassa.  Tov. Stalin olen jäänyt yksin, kun täytin 15 vuotta.  Isä ja äiti on vangittu.  Isä vangittiin 3. joulukuuta 1937 ja äiti 7. heinäkuuta 1938.  Olen saanut tietää, että isäni on tuomittu 10 vuodeksi.  Haluaisin tietää, mistä syystä hänet on tuomittu, sillä siitä asti kun minä aloin ymmärtää minua on kasvatettu proletariaatin hengessä.

Äitini on sairas ja syytön eikä voi tätä kestää, sillä pienestä lähtien hän on rakastanut Neuvostoliittoa.  Pyydän tarkistamaan äitini oikeusjutun uudestaan ja vapauttamaan hänet. 

Voitteko minulle selittää, onko Neuvostoliitossa sellaista lakia, että kun vangitaan vanhemmat, niin lapset voidaan häätää asunnosta.  Heti äitini vangitsemisen jälkeen minut häädettiin asunnosta ja minä asuin kaksi viikkoa liiterissä.  Tuli syksy ja oli kylmää ja silloin ihmiset säälivät minua ja antoivat minulle tilaa nurkassaan, missä minä asunkin koko ajan.

Pyydän antamaan minulle asunnon lain mukaisesti.

Olen täyttänyt 16 vuotta ja mennyt työhön.  Nyt olen jo kahden kuukauden ajan saanut 112 ruplaa.  Tätä ennen sain 60 ruplaa eikä kukaan auttanut.

Haluaisin tietää isästäni, missä hän on, sillä siitä asti kun hänet vangittiin, en tiedä mitään, onko elossa vai kuollut.

Minun vanhempani: äiti Ylinen Eevi, isä Ylinen Fabian.

Pyydän teitä vastaamaan minulle mitä pikimmin ja rauhoittamaan minua.  Pyydän teitä tov. Andrejev välittämään tämän kirjeen tov. Stalinille.

 

Ylinen Sirkka.

 

[Terrorissa ammuttujen omaisille yleisesti ilmoitettiin kadonneen perheenjäsenen saaneen tuomion: kymmenen vuotta vankileiriä ilman kirjeenkirjoitusoikeutta.  Se oli peiteilmaisu: ammuttu.]. 

Eevi Ylisen tuomio kuitenkin puolittui asian uudelleenkäsittelyssä. 

Eila Lahti-Argutina pyrki selvittämään, tapasivatko tytär ja äiti vielä toisensa, mutta äiti-Eevi oli kadonnut vankileirien saariston usvaisiin hämäriin.

[Kansanedustaja Asser Salon lisäksi ammuttiin 11.2.1938 yhteensä 78 muuta suomalaista]

 

Emme tiedä järjestystä, ampumisen järjestystä.  Se saattoi olla aakkos-, mutta ei välttämättä.  Ja välissä siis saattoi olla venäläisiä ja muita kansallisuuksia edustavia vankeja, teloitettavia, kohtalotovereita.  Jossain kerrottiin, että NKVD:n teloituskommandon päiväurakka tapasi olla [kun tappotehtailu kiihdytettiin äärimmilleen] noin 200 uhria, jopa 250, niinpä tänään saattoi täytteenä olla muitakin kuin tsuhnia.  Niin tai näin. 

Mutta tänään, 11. helmikuuta 1938 Sandarmohissa Nagant puhui ja hovioikeuden auskultantti Asser Salon päähän tuli kaksi reikää [vaati oman ammattitaitonsa osata ampua kuula oikeassa kulmassa usein levotonta ja kenties rimpuilevaa uhria]; niskaan ensin ja sitten otsaan, isompi, - ja niistä kahdesta hänen päähänsä tulleesta uudesta reiästä purskahtivat ulos aivonesteet ja veri, ja niistä vanhoistakin ihmiselle ja niin monelle nisäkkäälle ominaisista pään rei´istä valui ulos ruumiin nesteitä, ja muista ruumiin aukoista, eritettä. 

Se oli sitten loppu.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Moni punainen loikkasi neuvostoliiton puolelle punaisen vallankumouksen epäonnistuttua Suomessa ja joutui aatetoveriensa teloittamaksi...tämä on sitä vaijettua historiaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kyllä näinkin.
Mutta kun luet huolella listaa, niin huomaat, miten yllättävän monet uhreista ovat nimenomaan menneet vuosien 1929-1932 aikana. Joko loikaten, tai sitten Amerikasta tulleina. Tuo viimemainittu oli ihan laillista maahanmuuttoa, joskin äärimmäisen traagista, myiväthän muuttajat yleensä talonsa ja kamppeensa Amerikoissa ja matkustivat taalat taskussa Leningradiin, jossa rahat yleensä takavarikoitiin.
Se, että ammutuista todella korkea prosentti oli näitä lama-muuttajia ja toivioretkeläisiä Atlantin takaa, ei ollut sattuma. Systeemi aivan lähtökohtaisesti ja johdonmukaisesti epäili erityisesti heitä tuholaisiksi ja vakoojiksi, lähetetyiksi agenteiksi. Ne, joilla oli puoluehistoriaa ja luokkataistelumenneisyyttä vuodelta 1918 ja varhemminkin, olivat yleensä sen verran tunnettuja ja tiedettyjä ja kirjoihin pantuja, ettei heiltä .. no, enpä sano mitään: sillä heitäkin teloitettiin aivan käsittämättömiä määriä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Suorastaan sydäntä kouraisee nuo Amerikasta tulleet veljet, jotka hyväuskoisina tulivat uutta maata rakentamaan. Kauhea kohtalo.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Risto, vielä tuohon EK/Valpon suhtautumiseen. Sielläkin tietysti oli monelaisia ihmisiä töissä, mutta kun Kansallisarkistossa olen noita mappeja kollannut, niin kyllä monesti ihan törmäsi karaistuneiden EK-etsivien asiallisiin ja myötämielisiinkin kommentaareihin noiden miesten, jopa ihan johtotason kohtaloihin nähden. Aivan katutason miehistä nyt puhumattakaan. Tietysti siinä kansallinen kohtalonyhteys jotenkin nousi pintaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Aleakirja julkaisi Kremlin kiertolaisia nimisen kirjan jossa kerrotaan Hertta Kuusisen toimineen teloitusryhmän päällikkönä,muistaakseni kirjoittaja oli punaupseeri Front.

Heikki Ojala

Neuvostotalous perustui ilmaiseen työhön pitkälti. Kymmenet miljoonat kävi syyttöminä myllyn läpi, tehden siinä Kremlille esim. 10 vuotta raskasta työtä ruokapalkalla.

Monissa kirjoissa kuvataan kuinka Suomessa punaisiksi tiedetyillä oli käytännössä mahdotonta saada työpaikkaa ja propagandassa kuvattiin Neuvostoliitto työläisten paratiisina. Kovin oli kyynistä touhua polsuilta, kyllä ne tiesi miten loikkareille perheineen kävisi. Duunarista saatiin hyvä orja kun pantiin pakkotyöhön syytettynä "vakoilusta". Sitten sisäinen karkoitus pikkupalkalle jonnekin Uralin taa varustelutehdaskaupunkeja rakentamaan. Amerikasta houkutelluilla hölmöillä oli sormet harallaan kultasormuksia, siis muutakin ryöstettävää kuin työpanos, aina parempi. Fordit komissaarille ja urpot gulagiin.

Toisaalta miksi imuroida pois Suomesta kommunisteja? Ei mitään järkeä siinäkään mutta tietäähän polsut, katsoo vaan näitä nykyisiä vasureita.

Jaakko Anttila

Kommunistit olivat niskan päällä Suomen ay-liikkeeessä ja työmailla siihen saakka, kunnes valtiopetos-kommunistien toiminta kiellettiin Suomessa vuonna 1930.

Sitä ennen valtiopetos-kommunistit harjoittivat työmaaterroria ja syrjivät ja sortivat sekä demareita että porvareita työmaaterrorilla.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Katynin joukkomurhassa NKVD:n teloittajat tai ainakin osa heistä tuli hulluiksi.
Berijan käytännön mukaan heidät itsekin likvidoitiin eli ammuttiin niskalaukuus.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Syyskuun lopussa on ilmestynyt lukemisen arvoinen artikkeli terrorin uhrien kohtaloiden selvittelystä nykypäivän arkeologian keinoin. Siihen sisältyy myöskin erittäin kiintoisia kuvia, muun muassa Karhumäen lähistöllä olevan Sandarmohin teloituspaikan muistomerkeistä.

Artikkeli on ladattavissa PDF-tiedostona Hiiskuttua -lehden sivulta:
Jussi-Pekka Taavitsainen: Terrorin arkeologiaa (Hiiskuttua 28.9.2012)

http://hiiskuttua.utu.fi/2012/09/terrorin-arkeolog...

Pipsa Paasio

Hei!

Voisitko kertoa lähteesi liittyen tähän lauseeseen:

-- Sen jälkeen kaapattiin kotoaan Yrjö Mäkelä eläinlääkäri Börje Linkomiehen, entisen Vöyrin [sota]koululaisen, ja paikallispäällikkö Soma Paasion kyytiin. Heikkinen suoritti molemmat sieppaukset.

Lisäksi, tarkoitatko v. 1930?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Pipsa,
Tieto on peräisin teoksesta Juha Siltalan: Lapuanliike ja kyyditykset 1930. Tämä tapahtui kesällä 1930.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=95110...

Teos on huolella tehty; ainut pulma on sekava jäsennys ja pakostakin eri teemojen yhteydessä tapahtuva hieman hyppelevä käsittely. Mutta hyvin laadittu henkilöluettelo kirjan lopussa auttaa löytämään nimen mukaan ko. kohdat.

Matias Gerlich

Vuosien 1937-38 suomalaisteloitukset eivät ole "poliittisesti korrekteja". Sen sijaan vuoden 1918 teloitukset ovat. Niiden muistoa on suorastaan vaalittava. Niistä on tehtävä "pyhä".

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Ilmeisesti 50-60 luvulla rehabilitoitiin ne joilla oli vielä omaisia tai ystäviä jotka asiaa ajoivat, ja 80-luvulla alettiin rehabilitoimaan kaikkia riippumatta siitä oliko heidän asiaansa erikseen kukaan ajanut.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjalan Sanomat, Petroskoi http://www.karjalansanomat.ru/mielipide/suomi-pyst...
pääkirjoitus / elokuu 13, 2013 - 15:15
Suomi, pystytä muistomerkki Sandarmohiin!
Mikko Nesvitski
Sandarmoh. Neuvostoliiton surkeimpaan historian sivuun liittyvä paikannimi Karjalan tasavallan kartassa. Siellä Karhumäen piirissä teloitettiin vuosina 1937—1938 yli 9500 ihmistä. Ammuttiin pistoolilla niskaan syyttä, ilman asiallista oikeudenkäyntiä ja salavihkaa.
Peräti 58 kansallisuuden edustajat löysivät Sandarmohista viimeisen leposijan. Eri lähteet kertovat hieman eri uhrilukuja, mutta suuruudeltaan ensimmäisten viiteen kansallisuusryhmään kuuluvat venäläiset (yli 2100 ammuttua), suomalaiset (760—790), vienankarjalaiset (670), ukrainalaiset (500) ja puolalaiset (210).
Vuodesta 1999 teloituspaikalle ovat Venäjä, Karjala, Puola, Ukraina, Viro, Liettua ja Saksa pystyttäneet toistensa perään omat muistokivensä tai -merkkinsä omien kansalaistensa elämänkohtalon muistamiseksi. Niin tekivät myös islaminuskoiset ja juutalaiset kunnianosoitukseksi heimolaisilleen.
Ikävä kyllä listasta puuttuu Suomi, vaikka suomalaiset olivat venäläisten jälkeen toiseksi suurin kansallisuusryhmä.
Viime viikolla löysin internetistä ikaalislaisen historianharrastajan Veikko Huuskan kulttuuriministerille Paavo Arhinmäelle osoitetun vetoomuksen. Tasan vuosi sitten 15.8.2012 Huuska ehdotti muistomerkin pystyttämistä Sandarmohiin suomalaisille terrorin uhreille.
Huuska kertoo mm. kahdesta kauheasta päivästä Sandarmohissa helmikuussa 1938, jolloin teloitettiin yhteensä 235 suomalaista. ”Tuskin koskaan, ehkei edes katkeran veljessodan aikana noin ankaria ja alhaisia yksittäisiä päiviä ole taivaan kannen alla koettu”, Huuska kirjoittaa.
Viimeisen lepopaikan löysivät Sandarmohista eri-ikäiset ja eritaustaiset suomalaiset. Joukossa oli vannoutuneita kommunisteja ja poliittisia pakolaisia, työn tai aatteen perään Neuvosto-Karjalaan muuttaneita suomen-, kanadan- ja amerikansuomalaisia.
Kaikkien heidän elämänkohtalonsa on ansainnut muistamisen. Olisiko tullut jo aika luoda nettiadressi, jotta Veikko Huuskan ja aateveljien asialle saataisiin suuren yleisön ja päättäjien huomio?
Oikein toivoisin, että vuoden parin kuluttua elokuun alussa avataan myös Suomen muistomerkki Sandarmohissa, kun siihen tullaan muistamaan suuren terrorin uhreja.
http://www.karjalansanomat.ru/mielipide/suomi-pyst...

Timo Heikkila

Hieno työ! Siis tämä kirjoitus!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjalan Sanomat, 28.5.2014;

http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/sandarmohiin...

Sandarmohiin muistomerkki suomalaisuhreille

Oleg Gerasjuk

Karjalassa on löydetty kolme joukkoteloituspaikkaa, joista yksi on Karhumäen piirikeskuksen tienoilla Sandarmohissa. Eri tietojen mukaan paikalla syyttömästi surmattujen henkilöiden määrä vaihtelee kahdeksasta tuhannesta yhdeksään ja puoleen tuhanteen, joista suomalaisuhreja on vähintään kahdeksansataa.

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto hautoo ajatusta muistomerkin pystyttämisestä Karhumäen piiriin Sandarmohin hautausmaalle.

— Käydessäni Sandarmohissa laskin hautausmaalla olevia muistomerkkejä. Niitä on yli 60. Ihmeekseni en ole nähnyt siinä suomalaisuhreille pystytettyä muistomerkkiä, Inkeri-liiton puheenjohtaja Vladimir Kolomainen toteaa.

Inkeri-liitto on tukenut puheenjohtajansa edistämää hanketta. Nykyisin Pietarissa asuva nuori petroskoilainen kuvanveistäjä Pavel Kaltygin on ryhtynyt töihin. Muistomerkin pienoismalli on jo valmis. Taivas, joka näkyy valkoisesta graniittikivestä leikatusta ristinmuotoisesta aukosta, symboloi ikuisuutta. Suurin osa suomalaisista on luterilaisia ja risti on luterilaisuuden symboli. Valkoinen väri muistuttaa Suomen lippua, ja lintu, joka istuu ristillä, symboloi vertauskuvallisesti vapautta.

— Huomasin, että Sandarmohissa ei kuulu lintujen ääniä. Siksi päätimme, että elävien lintujen puutteesta olkoon hautausmaalle pystytettävässä muistomerkissä ainakin messinkinen metsäkyyhky, Vladimir Kolomainen kertoo.

Monoliittinen teräsbetoninen kantava osa tulee maan alle, josta 2,8 metrin korkea muistomerkki kohoaa.

— Nyt kaikki touhut liittyvät juuri jalustan rakentamiseen. Siihen tarvitaan 120 000 ruplaa. Karhumäen piirin johtaja on antanut luvan muistomerkin pystyttämiseen. Jalusta on tarkoitus asettaa paikalleen kuluvana vuonna kesäkuun puoliväliin mennessä, Kolomainen sanoo.

Muistomerkin paljastajaiset aiotaan pitää jo ensi vuonna poliittisten uhrien muistopäivänä viidentenä elokuuta. Muistomerkin kustannusarvio on 2,2 miljoonaa ruplaa ja se on Inkeri- liiton puheenjohtajan perustamalle ei-kaupalliselle säätiölle hyvin riskialtis hanke.

Lisää lehdessä 28. toukokuuta.

*

Kiitos! Asiallinen päätös!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjalan Sanomat, 28.10.2014
http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/vainouhrien-...
Vainouhrien hautausmaa odottaa kunnostusta
Sergei Karpov

Viime lauantaina poliittisten uhrien muistopäivän kynnyksellä Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto järjesti talkoomatkan Krasnyi Bor – eli Punainen männikkö –hautausmaalle Äänisenrannan piiriin. Josif Stalinin vainojen aikana siellä teloitettiin ja haudattiin 1196 ihmistä, joista 580 oli suomalaisia.

Talkoisiin osallistuivat myös Äänisenrannan piirihallinnon sosiaalityön varajohtaja Aleksandra Znojeva, Äänisenrannan piirin kulttuurikeskuksen johtaja Vitali Hruljov, Derevjannojen eli Puujoen kylän asukkaita, yksityisyrittäjä Kamil Halilov Petroskoista, Venäjän kansantalous- ja virkamiesakatemian Karjalan filiaalin ja Petroskoin valtionyliopiston itämerensuomalaisten kielten laitoksen opiskelijoita.

Muutaman tunnin aikana talkoolaiset siivosivat hautausmaata lumen peittämistä oksista ja kaatuneista puista. Hautausmaalla kävijöitä uhanneet puut kaadettiin ja sahattiin. Kaikki puuroskat kasattiin tien viereen ja hautausmaan laitaan pois vietäväksi.

— Pidimme talkoot hautapaikalla viime kesänä ja syksyn alussa. Seuraavat siivoustyöt teemme ensi keväänä. Toivottavasti talkoista tulee hyvä perinne ja nuoret ovat aina mukana niissä. Se on velvollisuutemme Karjalan suomalaisia kohtaan, Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton puheenjohtaja Vladimir Kolomainen sanoo.

Liitto aikoo kunnostaa Krasnyi Borin hautausmaan. Hanke on saanut Karjalan viranomaisten ja Äänisenrannan piirihallinnon kannatuksen.
Kolomaisen mukaan kunnostuksen tarve johtuu hautausmaan erittäin huonosta kunnosta. Sitä ei ole hoidettu pitkään. Useat ristit ovat kaatuneet tai kaatumaisillaan. Monet niistä ovat lahonneet. Alue on aidattu paikoittain. Aita on puuta ja hyvin ränsistynyt.

Lue lisää Karjalan Sanomista 29. lokakuuta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjalan Sanomat, 10.12.2014;

http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/hautausmaan-...
Toimittaja Sergei Karpov kirjoittaa;

Millä varoilla kunnostetaan Krasnyi Bor – eli Punainen männikkö –hautausmaa Äänisenrannan piirissä? Tämän ja muita kysymyksiä ottivat esille viime viikolla Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton puheenjohtaja Vladimir Kolomainen, Äänisenrannan piirihallinnon johtaja Vjatšeslav Škapov ja Suomen Pietarin-pääkonsulaatin Petroskoin-toimipisteen konsuli Tuomas Kinnunen.

Hankkeen kustannusarvio on yli 1,8 miljoonaa ruplaa.
— Aiomme hakea rahoitusta niin Venäjältä kuin Suomesta. Venäjällä haluamme saada apua valtion opetus- ja kulttuuriministeriöiltä. Suomessa auttajana voisi olla Suomen Kulttuurisäätiö, Kolomainen kertoo.
Rahoittajina saattavat olla sekä järjestöt ja säätiöt että yksityishenkilöt. Esimerkiksi Petroskoin valtionyliopiston yrityshautomo on tukenut rahallisesti hanketta. Äänisenrannan piirihallinto antaa 300 tuhatta ruplaa. Myös yksityisyrittäjät lupaavat auttaa.

Kinnusen mukaan Suomen valtio ei voi rahoittaa suoraan kunnostushanketta, koska hautausmaa sijaitsee Venäjän puolella. Tukea voi hakea kuitenkin suomalaisilta järjestöiltä ja yksityisiltä. Suomen konsulaatin Petroskoin edustusto on valmis auttamaan tässä asiassa.
— Stalinin vainot koskivat monia suomalaisia, muun muassa amerikansuomalaisia. Ajattelen, että Suomessa sekä Amerikassa on niitä, joille se on tärkeää ja jotka voivat auttaa, Kinnunen huomauttaa.

*
Katso myös täältä:

Lehden artikkeli kokonaisuudessaan kuvattuna:

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575...

(näpäytä kuvaa niin saat sen suuremmaksi)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Helsingin Sanomat kertoi 30.07.2014;
Stalinin uhreille muistomerkki Venäjän Karjalaan
Sandarmohissa ammuttiin tuhansia ihmisiä 1937–1939, suomalaisia kuoli 800
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1406603942053
*
YLE kertoi tänä aamuna 2.1.2015; http://yle.fi/uutiset/muistomerkit_stalinin_suomal...
Toimittaja Pekka Niirasen paneutuva artikkeli;
Ihmiset, älkää tappako toisianne, vedotaan kiveen hakattuna Karhumäen Sandarmohissa - paikassa jossa 1930-luvun lopulla ammuttiin runsaat 8 000 ihmistä. Teloituspaikka on metsikössä, jonne ammutut haudattiin 236 joukkohautaan. Vajaan kymmenen hehtaarin laajuinen metsikkö sijaitsee parisataa kilometriä Petroskoista pohjoiseen.
Sandarmohissa ammutuista joka kymmenes oli suomalainen. Metsikön puissa on useita omaisten kiinnittämiä valokuvia suomalaisine nimineen. Valokuvien ohella Sandarmohissa on kymmeniä muistomerkkejä eri kansallisuuksille ja uskontokunnille. Juutalaisille on omansa, samoin mm. muslimeille, ukrainalaisille ja saksalaisille.
Suomalaisille tällaista muistomerkkiä ei ole vielä pysytytetty, mutta pian pystytetään, vakuuttaa Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton puheenjohtaja Vladimir Kolomainen.
– Meidän pyhä velvollisuutemme on ikuistaa näiden ihmisten muisto pystyttämällä heille muistomerkki.
Kolomaisen mukaan aivan muistomerkkihankkeen alkuvaiheessa oli hankaluuksia, eivätkä esimerkiksi viranomaiset suhtautuneet hankkeeseen aluksi myötämielisesti.
– Joidenkin mielestä tällaista muistomerkkiä ei tarvita.
Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt hanketta ovat tukemassa niin Karhumäen kaupunginjohtaja Aleksei Multshanov kuin Karjalan tasavallan kansallisuuspolitiikan ministeriökin.
Risti ja lintu
Kolme metriä korkea muistomerkki on tarkoitus paljastaa Sandarmohissa vuoden 2015 elokuussa. Muistomerkistä on jo olemassa pienoismalli, jossa metsäkyyhky istuu luterilaisuutta symboloivan metalliristin sakaralla.
Muistomerkin arvioidaan maksavan runsaat 50 000 euroa. Rahoitusta siihen etsitään parhaillaan kansalaiskeräyksellä, mutta Suomesta tukea ei ole herunut. Kolomainen on silti toiveikas.
– En pidä mahdottomana, että Suomesta löytyisi jokin järjestö, organisaatio tai säätiö, joka olisi kiinnostunut rahoittamaan tätä hanketta, hän muotoilee.
Muistomerkihankkeen yhtenä sponsorina on dagestanilainen liikemies Kamil Halilov, joka perustelee osallistumistaan hankkeeseen periaatteellisilla syillä.
– Vähemmistöjen on yhdessä puolustettava omia etujaan ja perinteitä, hän selittää.
– Näitä perinteitä on myös kunnioitettava.
Toinen muistomerkki Punaiseen männikköön
Halilov on sponsorina myös toisessa hankkeessa. Kyseessä on Petroskoin eteläpuolella sijaitseva teloituspaikka Krasnyi Bor, Punainen männikkö, jossa vuosina 1937 - 38 ammuttiin 1 196 ihmistä. Heistä useampi kuin joka toinen oli suomalainen.
Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto on nyt ryhtynyt kunnostamaan Punaista männikköä. Alueelta on kaadettu puita, puisia ristejä kunnostetaan ja metsikön ympärille aiotaan rakentaa aita. Metsikköön on tulossa suomalaisille myös runsaat 17 000 euroa maksava muistomerkki.
– Kyseessä on suomalaisten muiston ikuistaminen, eikä rahoituksella ole suurta merkitystä, vähättelee Kolomainen.
– Muistomerkin pääidea on vapaus ja ikuisuus.
Suomalaisten merkittävä panos esille
Muistomerkit ovat osa uudistuneen Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton toimintaa. Liittoa on kahden vuoden ajan johtanut Vladimir Kolomainen, joka on nopeasti kaksinkertaistanut liiton jäsenmäärän. Seuraavaksi Kolomainen aikoo perustaa liiton haaraosastoja ympäri Karjalaa.
Liitto pyrkii myös tuomaan esille suomalaisten keskeisen roolin Karjalan tasavallan historiassa. Kolomaisen mukaan esimerkiksi 1930-luvulla suomalaisten panos Karjalan taloudessa ja kulttuurissa oli merkittävä. Mutta sitten tulivat Stalinin vainot.
– Mikäli suomalaiset eivät olisi törmänneet siihen koneistoon, joka loppujen lopuksi surmasi heidät, Karjala kukoistaisi tänä päivänä.
• Pekka Niiranen @NiiranenPekka Yle Savo http://yle.fi/uutiset/muistomerkit_stalinin_suomal...
• Jaa
• G+
• Twiittaa
X
Pekka Niirasen raportissa kiinnitti huomiota mm. se, että Suomen valtiolta ei edelleenkään ole virallista tukea tiedossa, sitä pyritään kokoamaan järjestöiltä ja mahdollisesti muilta yksityisiltä tahoilta.
Muistuttaisin aiemmin asiassa tekemääni vetoomusta kulttuuri ja jalkapalloministeri Paavo Arhinmäelle; hänellä taisi olla muuta tekemistä. Mitenkähän olisi nykyinen kulttuuri ym. ministeri?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjala-lehden viesti viime keväältä: https://www.youtube.com/watch?v=m8XO1xamiAQ

Muistomerkki Stalinin vainovuosina surmattujen suomalaisten muistoksi

Julkaistu 31.3.2014

Stalinin vainovuosina syyttömästi surmattujen Venäjän suomalaisten muistoksi Sandarmohin muistomaalla aiotaan pystyttää muistomerkki. Aloitteen vireille panijana toimii Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto. Toimittajamme Reino Rugojev otti selvää muistomerkistä ja sen pystyttämisajasta.

https://www.youtube.com/watch?v=m8XO1xamiAQ

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Muistomerkki tulee. Hyvä niin.

https://www.youtube.com/watch?v=TjAeRHwuVzI

Arto Rinteen video. Sen kesto on 6:21 minuuttia. Suomenkielinen selostus.

Hieno dokumentti!

Sandarmoh on Venäjän luoteisosan suurimpia vuuosien 1937-38 joukkoteloituspaikkoja.Täällä on ammuttu yli 7 tuhatta ihmistä, heistä 815 suomalaista. Osallistukaa rahankeräykseen suomalaisuhrien muistomerkin pystyttämiseksi!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä toinen dokumentti Sandarmohista:

Karelia;

Muistomerkki Stalinin vainovuosina surmattujen suomalaisten muistoksi

https://www.youtube.com/watch?v=m8XO1xamiAQ

Julkaistu 31.3.2014 Kesto: 2:26 min.

Stalinin vainovuosina syyttömästi surmattujen Venäjän suomalaisten muistoksi Sandarmohin muistomaalla aiotaan pystyttää muistomerkki. Aloitteen vireille panijana toimii Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto. Toimittajamme Reino Rugojev otti selvää muistomerkistä ja sen pystyttämisajasta.

Maire Helo

En löytänyt enoni Kalle Juhonpoika Lotsarin nimeä.Muutti Venäjälle 1920 Uhtuan piirin teollisuuskombinaatti,autonkuljettaja,ei kuulunut puolueeseen.Pidätetty kesällä-37,tuomittu kuolemaan joulukuussa-37. rehabilisoitu 9.6.1989.lähde Argutina Eila

Maire Helo

Enoni vaimo Klaara lotsari synt. 1889 viipurissa .siirtyi venäjälle 1918.työkenteli Uhtualla kaupanhoitajana.Pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan helmikuussa 1938.Täytäntöönpano 5.3 1938 Rehabilisoitiin 7.4 1989.Omaiset tietävät heillä olleen kaksi lastajos oli,on luultavasti otettu lastenkotiin ja nimet on muutettu Nykyään Karjalassa ei asu Lotsari-nimisiä henkilöitä.lähde Argutina Eila.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjalan Sanomat kertoi keskiviikk​ona 12.8.2015:
Suomalaist​en vainouhrien muistopats​as Sandarmohi​ssa, Karhumäen lähellä
Karjalassa​, lykkääntyy vuoteen 2016.
Toimittaja Sergei Karpovin laaja raportti perinteise​stä elokuun 5. päivä vietettävä​stä Vainouhrie​n muistopäiv​ästä ilmestyi KS:n numerossa 31/keskivi​ikko 12.8.2015.

Katso kuvat (8 kuvaa).

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Dosentti Markku Salomaa vaati oikeutetusti ja perustellusti, että Suomen valtiovallan tulee perustaa tutkimus- ja selvityshanke, jossa valtiollisella tasolla selvitetään Stalinin vainoissa menehtyneet suomalaiset.

Hyvä ja kannatettava esitys.Toivottavasti nyt arvovaltaisen tahon esitys saa vastakaikua hallitustasolla.

Meidän maanmatosten haasteet ja esitykset ovat vuosien varrella kaikuneet kuuroille korville

Dos. Salomaa oli asiasta haastateltavana Ykkösaamussa tänään.
Kuuntele Yle areena:
YLR Radio1, Ykkösaamu pe 21.7.2017 klo c. 08.50-09.00

"He olivat sentään suomalaisia ja suomalaisten kohtalon täytyy kiinnostaa Suomen valtiota."

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

https://yle.fi/uutiset/3-9797397

Totuus Ikitie-elokuvan takana on tarua karmeampi – kävimme tuhansien suomalaisten teloituspaikoilla Venäjällä

Tuhannet suomalaiset lähtivät 1930-luvulla Neuvostoliittoon rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Stalinin terrori tuhosi suurimman osan heistä, heidät joko ammuttiin tai karkotettiin Siperiaan. AJ Annilan ohjaama elokuva Ikitie kertoo heidän tarinansa.
YLE, uutiset. 1.9.2017

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset