Veikko Huuska

10 kysymystä Titanicista

10 kysymystä Titanicista

 

Mitä olet aina halunnut tietää Titanicista – mutta et ole huomannut kysyä.

 

Juttu perustuu Siirtolaisuusinstituutin ”Uponneet unelmat” Titanic-seminaarissa Turussa perjantaina 13.4.2012 pitämäni esityksen taustamateriaaliin.

 

Ensi yönä, paikallista aikaa sunnuntaina 14.4.1912 kello 22.40 RMS Titanic törmäsi jäävuoreen pohjoisella Atlantilla tuhoisin seurauksin.  Aluksen saamien kylkivaurioiden vuoksi sisään alkoi ryöpytä vettä.  Kello 02.20 aikaan laiva on täysin uponnut ja painunut Atlantin pohjaan n. 3.800 metrin syvyyteen. 

 

Aikaero huomioiden voitaneen laskea, että Titanic upposi Suomen aikaa kello 20.20 tänään.  Mutta esimerkiksi kaikkien suomalaisten Titanicin uhrien kuolinpäivänä on ja pysyy paikallinen aika, eli 15.4.1912 kello 07.20.  Olen erään Titanic-uhrin papintodistuksessa nähnyt kirkkoherran kirjoittaman merkinnän: ”Lienee hukkunut Atlannilla 14.4.1912”.  (olen korjannut ajan; ks. alla olevat kommentit - pahoittelen näppyläkäteni virheitä).

 

1. Kysymys: Kun tapahtuu autokolari, kysytään aina ”oliko alkoholilla osuutta asiaan?”.  Miksi Titanicin kohdalla ei kysytä näin.  Ja jos kysytään, mitä vastataan?

 

Vastaus:

Niin paljon kuin erilaisia syitä ja teorioita Titanicin uppoamiselle onkin esitetty, syytöstä tai edes epäilyä alkoholin roolista onnettomuuteen ei yleensä esitetä laajaksi paisuneessa Titanic-kirjallisuudessa ja nettiavaruudessa.

 

Mutta eräs tulenkarvas viinasyytös kyllä löytyy.  Se esiintyy ensimmäisessä suomalaisessa yleiskatsauksessa Titanicin onnettomuuteen.  Sen nimi on ”Titanicin häwiö” ja sen on ”eri lähteistä koonnut” nimimerkki TW.  Nimimerkin taakse kätkeytyy tuottelias menestyskirjailija Waltari.

 

Ei kuitenkaan Mika Waltari, joka Titanic-keväässä oli vielä polvihousuinen pikkupoika, 3 v.  Teoksen kirjoittajaksi paljastuu, ei Mikan isä, pastori Toimi Waltari, joka hänkin oli kirjallisesti lahjakas ja tuottelias.  Vaan Mikan setä, merimiespastori ja kirjailija Toivo Waltari.  Teos ilmestyi heti 1912 ja siinä on hyödynnetty melko laajasti eri lähteitä, mahdollisesti myös tutkijakomissioiden julkisuuteen antamia tietoja.  Mika Waltarin elämäkerrassa Panu Rajala tietää kertoa, että Titanicin häviötä myytiin kaikkiaan valtaisa 15.000 kappaletta.  Melkoinen bestseller noihin aikoihin, ja miksei vielä meidänkin päivinämme!

 

Pastori Toivo Waltari oli toiminut neljän vuoden ajan 1902-1906 Hampurissa merimiespappina, ja tunsi muutoinkin harvinaisen hyvin merielämän nurjaakin puolta.  Näin kuvaa Waltari Titanicin kriittisiä hetkiä sunnuntaina 14.4.1912:

 

”Täydellä vauhdilla kuljetaan eteenpäin.  Eikä riitä vain, että päällystö ystävineen huumaavat itsensä väkijuomilla  Kestien aikana juotetaan matruuseille ja konemiehistölle, vieläpä tähystelijöillekin viinejä ja samppanjaa.  Pelastuneitten matkustajien todistusten perusteella tiedämme, että suuri osa laivan miehistöä ja matkustajia kauhun yön tullessa oli juovuksissa, ja miehistö osaksi jo senkin vuoksi kykenemätön mihinkään pelastustöihin. …Ja kun eräs matkustaja nähtyänsä jäävuoria menee siitä vartiovuorossa olevalle päällikölle ilmoittamaan, havaitaan, että matruusi, jonka sillä kertaa piti tähystäjäkorista valvoa vaaroja, nukkui juopuneena”.

 

2.) Olivatko kaikki Titanicin suomalaiset ensi kertaa merellä?

 

Vastaus:

Eivät suinkaan.  Suomalaisia lasketaan olleen Titanicilla kaikkiaan 66 henkilöä.  Aikaisemmin on yleisesti ilmoitettu määräksi 63, josta pelastui 20 ja menehtyi 43.  Nyttemmin on alettu laskea suomalaisten joukkoon myös Johnsonin perheen äiti ja kaksi pientä lasta, Harold 4 v. ja Eleonora, 1 v.  Äiti oli suomalainen Alina/Alice Backberg, joka oli avioitunut ruotsista kotoisin olleen amerikanruotsalaisen mister Johnsonin kanssa, ja heille oli USA:ssa syntynyt mainitut lapset.  Alice oli Haroldin ja Eleonoran kanssa käymässä sukulaisissa Suomessa ja nyt palaamassa takaisin kotiin Yhdysvaltoihin. 

Lue lisää:  http://www.titanicnorden.com/folk/Johnson_Alice.html

 

Näistä 66:sta suomalaisesta yhteensä 20 henkilöä oli käynyt tai asunut aikaisemmin Yhdysvalloissa.  Ja kuten sanottu kaksi jopa syntynyt siellä.  Loput 43 henkilöä sen sijaan olivat sitten asiakirjojen mukaan ”ensi kertaa pappia kyydissä”.

 

3. Kysymys: Oliko Titanicilla jäniksiä?

 

Vastaus:

Rahtikirjojen mukaan Titanicilla oli matkalle lähtiessä ”tuoretta lihaa” 75.000 naulaa eli noin 34.050 kiloa.  Jäniksistä ei mainita mitään, mutta voimme olettaa, että tuon tuoreen lihan joukossa oli vähintään muutama kilo myöskin jäniksen tai anakin kanin lihaa.

 

Mutta jos kysymys koskee salamatkustajia eli ”jäniksi”, vastaus on empimättä: Titanicilla oli jäniksiä, täydellä varmuudella.  Kaikissa tuon ajan laivoissa esiintyi salamatkustajuutta eli jäniksiä.  Sellaisen huippukohutun aluksen kuin Titanicin suhteen myös jänisten mielenkiinto oli varmasti huipussaan.  Eri asia, kuinka monta, missä ja millä keinoin onnistui hivuttautumaan alukselle.  Paikallisesti vaihtoehtoja oli tasan neljä: Belfast, Southampton, Cherbourg ja Queenstown.  Voisi kuvitella, että pyrkimykset keskittyivät kahteen paikkaan: ensinnäkin varsinaiseen lähtösatamaan Southamptonissa ja viimeiseen satamaan ennen Atlantille lähtöä Queenstownissa. 

 

Pari viikkoa sitten televisiossa esitettiin uusintana dokumentti ilmalaiva Graf Zeppeliinin syksyllä 1929 suorittamasta maailman ympäri purjehduksesta.  Ohjelmassa ilmeni, että niinkin ahtaassa aluksessa kuin ilmalaiva, oli jänis.  Miksei sitten niinkin väljässä ja sokkeloisessa kompleksissa kuin Titanic.

 

Miksi sitten yhtään Titanicin jänistä ei ole tiedossa?  Vai onko?  He epäilemättä olivat kolmannen luokan sokkeloissa, tavaravarastoissa, hiilisiiloissa yms. lymyilleitä maailmanmatkaajia.  Heidän kohtalonsa lienee ollut jakaa se loppu, jonka enin osa III-luokan lippunsa lunastaneistakin matkustajista sai.

 

Koiria Titanicilla kyllä oli.  Osa jopa pelastui emäntänsä sylissä tai muuten.

 

4. Kysymys: Miksi Titanicin kokenut kapteeni Smith oli niin vetämätön?

 

Vastaus:

Kapteeni Smith oli työpaikkakiusattuTyöpaikkakiusaaminen oli vienyt tältä merikarhulta mehut ja luonnon.  Sitä paitsi hän 62-vuotiaana tähysi jo työeläkkeelle.  Eli Titanicin puikoissa oli työntekijä, jonka elämäntilanne suuresti muistutti lukemattomien suomalaisten nykyihmisten elämää töissä.  Smith sentään oli menestyksekäs ”Miljonäärien kapteeni”, josta asiakkaat pitivät ja jonka muut varustamot olisivat ”kiljuen” ottaneet vastaa!

 

No, kuka kapteenia kiusasi?  Onhan kapteeni kingi laivallaan ja hänen sanansa laki.  Kapinoitsijat pannaan rautoihin ja pahimmassa tapauksessa lankulle kävelemään.  Smithiä kiusasi Titanicin omistajayhtiön White Star Linen pääjohtaja mr. J. Bruce Ismay, toisen polven omistajasuvun vesa.  White Star Linea ja sen johtajaa ankarin keinoin arvostellut usalainen lehtimagnaatti W.R.Hearstin lehtidynastia käytti Ismaysta nimitystä J. Brute Ismay (Brutaali). 

 

Kohta onnettomuuden jälkeen muuan ruotsalainen laivanvarustamon johtaja antoi Tukholmassa haastattelun, jossa hän suorin sanoin kuvasi hyvän tuttunsa ja ystävänsä kapteeni Smithin aseman: Kapteeni Smith oli aluksellaan vain ”lydkonung” (marionettikuningas).  Me. Ismay piti tyrannimaisesti langat käsissään yhtiössä, vastaansanominenkin riitti osoittamaan kriitikoille ovea.  Titanic –yhtiö oli, varsinkin uusien loistoristeilijöidensä ansiosta haluttu työpaikka: oven takana suorastaan jonotti tulijoita.  Smith oli kertonut ruotsalaiselle, miten hänen päälliköimänsä Titanicin sisaraluksen Olympicin haveri 11.9.1911 (huomaa päivämäärä!) oli tapahtunut: Huomattavasti pienempi sota-alus Hawke oli ilmaantunut ajolinjalle.  ”Miksi ette väistänyt syrjään Hawken tieltä?”  ”Jos olisin sen tehnyt, kurssinmuutos olisi maksanut minulle 20 minuuttia ja urani menetyksen.  Varustamon saatua tietää asiasta, minä olisin saanut painua tieheni”.  Samoin Smithin estitellessä Olympicia lähemmin ystävälleen tämä oli kiinnittänyt huomiota siihen, että veneiden määärä ja laipioiden korkeus olivat samaa määrää kuin amerikkalaisen ”St Paulin”, joka kuitenkin oli kooltaan merkittävästi Olympicia pienempi.  Ruotsalainen kertoo haastattelussaan huhtikuussa 1912: ”Kun mainitsin näistä huomioistani kapteeni Smithille ja kysyin, miten mahtaisi käydä, jos tapahtuisi yhteentörmäys avomerellä.  Muistan katseen, jonka Smith minuun loi vatatessaan: ”Kysykää mr. Ismayltä ja Lordi Perryltä (Olympicin ja Titanicin rakentaneen Wolff & Co:n Belfastissa toimineen telakan johtaja).”

 

On kuin kohtalon ivaa, että juuri tuo Smithin kipparoiman Olympicin haveri lykkäsi Titanicin neitsytmatkaa.  Jo syyskuussa 1911 White Star Line oli julkaissut New Yorkin linjan aikataulun seuraavaan kesään saakka.  Sen mukaan Titanicin ensipurjehdus tapahtuisi 20. maaliskuuta 1912, mutta Olympicin jumiutuminen korjausten vuoksi telakalle sitoi työntekijöitä niin, että Titanicin lähtö ensi matkalleen lykkääntyi kohtalokkaasti juuri 10.:nteen huhtikuuta. 

 

5. Kysymys:  Miksi pääjohtaja Ismay oli takakireä ja vaati pitämään päivin-öin 21½ solmun nopeutta yllä, ilman mitään hidastuksia?

 

Vastaus:

Ajatellaanpa Titanicia yhtiön kannalta.  White Star Line oli 1908-1909 tehnyt päätöksen jätti-investointipaketista Atlantin risteilyliikenteeseen.  Amerikka-ilmiö jatkui ja tuntui yhä vain kiihtyvän: sen seurauksena työvoima runsain massoin työntyi Amerikan neitseellisille työpaikoille, tehtaisiin, kaivoksiin, preerialle jne.  Tämä tuntui jatkuvan.  Kasvavista markkinoista käytiin veristä kisaa monien varustamoiden kesken, erityisesti Cunard Linen kanssa.  Kilpailuasetelmaa kiristi Cunard Linen lippulaivojen tekemät Atlantin reittiennätykset.  Ensin Lusitania veti 1907 valtameren yli hurjassa ajassa 4 päivää 20 tuntia (huippunopeus 24 solmua/h).  Pari vuotta myöhemmin Mauretania pisti vielä paremmaksi: 4 päivää ja 11 tuntia (26 solmua/h).  WSL:n rakentamat alukset eivät pystyneet kilpailemaan nopeudella, niinpä yhtiö panosti omien vahvuuksiensa brändäämiseen.  Titanic-yhtiö panosti sloganiin ”ylellisyys ja turvallisuus”.  Niinpä Olympic, Titanic ja kolmanneksi huippualukseksi aiottu Gigantic päätettiin rakentaa ”uppomattomiksi”. 

 

Olympic ehti liikenteeseen 1911 ja Titanic seuraavana vuonna.  Asiakirjojen mukaan Titanicin vesillelaskua Belfastissa 31.5.1911 seurasi yli 100.000 ihmistä.  Titanic kiinnosti, se oli kuuluisuus jo ennen valmistumistaan: ”Maailman loisteliain risteilyalus”. 

 

Mutta mikä oli Titanicin matkustajapaikkojen täyttöaste sen neitsytmatkalla 10.4.-15.4.1912? 

 

Matkustamoiden täyttöaste oli surkea: 50,9 %.

 

Se oli suorastaan katastrofaalinen.  Laivayhtiöiden BusinesPlan (liiketoimintasuunnitelma) perustui ”haravajärjestelmään”: tulorahoitus hankittiin Eurooppa-Amerikka –menoliikenteellä.  Siirtolaisuus suuntautui Vanhalta mantereelta Uuteen maailmaan: paluulastit matkalla Amerikka-Eurooppa, olivat murto-osa menoliikenteestä (ehkä noin 25-40 %, VH).  Toisaalta tulorakenne perustui kolmelle ”jalalle”: Posti- ja muu rahtiliikenne, I-luokan matkustajien ”loistohinnat” (matkustajia vähän, hinnat korkeat) sekä perussiirtolaisten ”halpislippuihin” (paljon määrää). 

 

Titanicin oli virallisesti lupa ottaa alukselle (kansipaikat mukaan lukien) yhteensä 3.547 henkeä.  Yhdysvaltain Senaatin tutkijakomitean asiakirjojen mukaan se oli rakennettu kuljettamaan 2.599 matkustajaa ja henkilökunnan nimellismitoitus oli 903 työntekijää ja upseeria, eli yhteensä 3.502 henkilöä. 

 

Neitsytmatkalla aluksella oli Queenstownista lähdön jälkeen 1.324 matkustajaa ja 899 henkilökunnan jäsentä = yhteensä 2.223 henkilöä.  Matkustajien määrä 1.324 maksimista 2.599 = 50,9 %.  Sitä paitsi neitsytmatkalle oli saatu paljon I-luokan julkkiksia.  Onpa väitetty, että aluksella oli mukana tuon hetken maailman 10 rikkaimmasta jopa 4-5 raharikasta.

 

Matkustajaluokittain matkustamon täyttöaste:

1-luokka: 329 matkustajaa: 689 paikkaa = täyttöaste 47,7 % (mikä on erityisen huono tulos!).

II.-luokka: 285 matkustajaa: 674 paikkaa = täyttöaste 42,3 % (mikä on fiasko).

III-luokka: 710 matkustajaa: 1.236 paikkaa = täyttöaste 57,4 % (eri järin hyvä taso).

 

Ei ihme jos pääjohtaja oli kireä.  Titanicin piti olla suurmenestys.  Se oli blaskaus ja mahalasku.

 

Ainut mitä pääjohtaja aluksella saattoi tehdä oli hermostuneesti hoputtaa kapteenia ja miehistöä pitämään pannun kuumana ja laakerit liukkaina: ylläpitämällä vähintään 21½ solmun nopeutta saavuttaisiin New Yorkiin vielä tiistain 16.4. puolella: säästyttäisiin ”Atlantin Hituri” –titteliltä.

 

6. Kysymys: Miten onnistui Titanicin Bonus-järjestelmä?

 

Vastaus:

Onnistui ja ei onnistunut.

 

Kapteeni Smithillä oli kysyntää muillekin varustamoille, kuten edellä kerrottiin.  Niinpä White Star Line sitoi hänet tietynlaisella Stay-Bonuksella.  Hänet itse asiassa pestattiin ennen eläköitymistään kuskaamaan Titanicia sen neitsytmatkalle (ja vetämään alukselle maailman raharikkaita).  Edward J. Smithin vuosipalkaksi sovittiin 1.250 puntaa.  Lisäksi hänelle luvattiin erillinen bonus 200 $ mikäli hän ei kolaroi muiden alusten kanssa.  – Smith ei kolaroinut muiden laivojen kanssa (sitten edellä kerrotun 9.11.1911 haverin Hawken kanssa jälkeen), mutta bonus ei lauennut, koska kolari tuli.  Jäävuoren kanssa.

 

Titanicin tekijöille oli maksettu urakkapalkkaa ja bonuksia.  Neitsytmatkalla mm. sähköttäjät saivat urakkapalkan lähettämiensä sähkeiden mukaan ja niihin littyi vielä Time-Bonus: ne piti saada matkaan tietyn ajan kuluessa lennätinkoppiin jätön jälkeen. 

 

Titanicin johtava Marconi-lennätinvirkailija John Phillips tavoitteli kelpo urakkapalkkaa ja bonuksia.  Niinpä hän panosti matkustajien sähkeiden titaamisen ja jätti toissijaiseksi jonninjoutavat viesti jostain jäävuorista.  Keskity olennaiseen toteutui.  Mutta nurjalla tavalla. 

 

Katso Jack Phillipsin kuvaa ja mieti.  Onko suoritepalkkaus aina ja kaikkialla paras palkkausjärjestelmä?  Kuka vastaa priorisoinnista?  Se, joka antaa koppalakin ja määrittelee palkkausjärjestelmän.  Kun ihmisen päähän lyödään koppalakki, itsenäinen ajattelu loppuu kuin seinään.  Kun ihmisen eteen lyödään bonusehdot, itsekäs eduntavoittelu korostuu. 

 

Jack Phillips maksoi järjestelmän valuvioista kalleimman hinnan.  Hän menehtyi laskosveneen nurjalle puolelle hyisessä vedessä.  Hänen työtoverinsa Harold Bride säilyi hengissä, jalkansa pahasti palelluttaneena.

 

7. Kysymys: Mikä oli ”Merten Kaunotar Titanicin” kallein osa?

 

Vastaus:

Rivet 401.  ”Titanicin perusniitti”.

 

Eli perusniitti, jolla kaksi tuuman (2,54 cm) vahvuista teräslevyä niitattiin yhteen.

 

Niitin ja sen kiinnitystekniikan kehittyminen 1800-luvun puolivälissä loi edellytykset kookkaiden rautavalmisteisten valtamerilaivojen rakentamiselle.  Brittiläisen imperiumin suurin kirjailja, siirtomaavirkamies Rudyard Kipling tiivisti niitin arvon: ”Niitti ja nimenomaan niitti on laivan tärkein osa”.  Näin oli myös Titanicin kohdalla.

 

Erityisen kalliiksi Titanicin kylkirakenteiden niitit kävivät sen jälkeen, kun Titanicin hylyn löytymisen 1985 jälkeen tehdyissä tutkimuksissa ja laboratorioanalyyseissä todettiin, että niitit ja myös kylkipanssarit oli tehty heikkolaatuisesta raudasta, jossa kuonan osuus oli luvattoman korkea.  Titanicin turman primäärisyiksi jäävuorikosketuksen jälkeen koitui kylkipanssarien vääntyminen saumoistaan niittien paukahtaessa puristuksessa irti.  Titanicin kylki ei revennyt niin kuin yleensä karille ajossa tai muissa törmäystilanteissa.  Niittien nupit pamahtivat irti ja rautalevyt ratkesivat raolleen ja vesi alkoi tulvia sisään. 

 

Niittien pettämiseen vaikutti ainakin seuraavat seikat: Ismay ja kumppanit olivat tinkineet kylki- ja pohjalevyjen paksuuden tuuman ja vartin (3,18 cm) paksuudesta pelkän tuuman (2,54 cm) vahvuuteen.  Tämä heikensi levyjen lommahdus- ja nurjahduslujuutta.  Samalla paksuuksien ohentuminen yhteensä puolella tuumalla merkitsi niittikoon putoamista yhdellä napsulla.  Lyhyempi niitti oli myös inansa heikompi.  Laivanrakennusmarkkinoiden ylikuumeneminen (mm. yhtiön kolmen suuraluksen simultaaninen tilauspaketti) johti materiaalitoimittajien kapasiteetin riittämättömyyteen ja toisaalta ammattitaitoisten niittaajien pulaan.

 

Titanicin kallein osa oli sen niitti, joka petti.  Pettämisen hinta oli kaikkien kuolleiden elämä ja lastina olleen rahdin ja matkatavaroiden ja rahan arvo.

 

8. Kysymys: Miksi Titanicin niitit pettivät?

 

Vastaus:

”Viimeinen niitti” Titanicin niittien heppoisuuteen oli urakkapalkkaus, joka johti hutilointiin niittausporukoiden työssä.  Parhaimmillaan (lue: pahimmillaan) nelimiehiset niittaaja ryhmät iskivät 11-tuntisen työvuoronsa aikana Titanicin kylkiin jopa 2.000 niittiä!  Tämä on tänä keväänä ”RMS Titanic Remembered 1912-2012” –vuoden viralliselta tuotetoimittaja Ballard Forge –yhtiöltä saamani tieto.  Se merkitsi täysin käsittämätöntä työtahtia: niittiporukan kuumien niittien syötöstä vastaava ”lämmittäjäpoika” (Heaterboy, joka saattoi olla jopa 14-vuotias oppipoika) kuumensi yksin nuo 2.000 niittiä koksikannuissaan.  Hänen kontolleen jäi valvoa, että isketyt niitit olivat punahehkuisia, noin 1.100:n celsiuksen lämpöisiä.  Miten se olisi mahdollista.  11 tuntia = 660 minuuttia.  2.000 niittiä jaettuna 660 minuutilla = 3 niittiä per minuutti.  Siis 20 sekunnin välein piti olla serveerattuna uusi kuuma niitti.  Sanonkin Turussa: jos olisin makkaranmyyjänä Ruisrocissa ja minun pitäisi 11-tunnin ajan toimittaa asiakkaille uusi kuuma makkara, ja vielä laadukas makkara joka 20:s sekunti – mahtaisiko tulla mitään.  Ja kun makkarasta näkee joka jannut että onko se hyvä vai pilallinen, mutta miten sen näkee hosuva apupoika silmämääräisesti.  Sinne seinään vaan!  Ja koko hutiloinnin kruunaa vielä hutikassa oleva ”iskuri”, jonka pitäisi taidokkain, huolellisen iskukaavan mukaan lyödyin iskuin muotoilla niitin kanta.  Paskan marjat!  Joka kahdeskymmenes sekunti lyödä niitti mallikkaasti.  No Way.  Kuutena päivänä viikossa.  Viikosta toiseen.  Ja, kuten Belfastista kerrottiin: Työtä iskettiin urakalla, mutta kun satoi ei niittejä voinut lyödä.  ”Ja Belfastissa sataa usein”, minulle kirjoitettiin.  Taukoa pidettiin telakan kupeella olleessa pubissa, jossa juotiin olutta ja guinnesia… 

 

Laboratoriotutkimukset ovat osoittaneet, että liian rajusti kiinni lyödyn niitin kanta muodostui kovaksi kylläkin, mutta samalla hauraaksi.  Hauraat niitit eivät kestäneet.  Niiden vetolujuus oli liian vähäinen kestämään jäävuoren voiman.

 

9. Kysymys: Mitä kapteeni Smith määräsi komentosillan tehtäväksi siinä tapauksessa, että etumaston ”variksenpesästä” tulee tähystäjän tekemä hälytys ja Titanicin eteen ilmaantuu jäävuori?

 

Vastaus:

Kapteeni Smith ei antanut mitään tämänsisältöistä menettelymääräystä.  Hän ei lainkaan uskonut että törmättäisiin jäävuoreen.  Ei jäävuorta – ei ohjetta.

 

Yleisten merenkäynnin ohjeiden mukaan piti heti kääntää potkurit peruutusvaihteelle ja ajaa suoraan.  Kylkeä ei saanut avata vaaralle alttiiksi.  Esimerkkinä käytettiin SS Arizonaa, joka 7.11.1879 matkallaan Amerikasta Liverpooliin törmäsi jäävuoreen.  Vaikka vauriot olivatkin moninaiset, kokonaistilanne säilyi hallinnassa.  Jäävuoreen kohtisuoraan törmänneen Arizonan keula typistyi kölistä yläkannelle saakka.  Mutta osastoinnin ansiosta vesi ei päässyt ryöstäytymään laivan sisäosiin.  Laiva kyettiin ajamaan St Johniin, jossa suoritetun fiksauksen jälkeen alus pystyi matkaamaan Atlantin yli Skotlantiin, jossa se remontoitiin lopulliseen muotoonsa. 

 

Tätä casea on Titanicin suunnittelussa pidetty perusskenariona. 

 

Mutta olisiko Titanic säilynyt ehjänä ja pinnalla jos se olisi törmännyt 21½ solmun vauhdissa jäävuoreen?  Näin on väitetty.  Mutta mitään varmuutta tällaisesta ei ole olemassa; päinvastoin voidaan melko perustavanlaatuisten lujuusopillisten perusteiden nojalla katsoa, että riski siitä, että Titanic olisi saanut suorassa törmäyksessä vaarallisia ja jopa fataaleita vaurioita.  Arizona ei välttämättä käy vertauskohdaksi.  Se oli hidas alus, kykenihän se parhaimmillaan vajaan 16 solmun nopeuteen.  Titanicin maksimivauhti oli 24 solmua, ja sen matkavauhti sunnuntaina 14.4.1912 oli 21½ solmua.  Vaikka alus olisikin ehtinyt jarruttaa vauhtiaan, aluksen 270 metriseen runkoon olisi kohdistunut rajut törmäysvoimat.  Törmäyksen aiheuttamien vaurioiden määrä ja ilmenemismuodot riippuvat ratkaisevasti paitsi törmäyshetken nopeudesta, jäävuoren koosta ja muodosta sekä siitä, mitkä osat Titanicista olisivat joutuneet kosketuksiin jäävuoren kanssa ja siitä miten törmäysvoimien energiat olisivat kohdistuneet aluksen runkoon ja sen rakenteisiin.  Täydestä vauhdista törmäys jättimäiseen peräksiantamattomaan jäävuoreen olisi aiheuttanut Titanicin keulan murskaantumisen ja sen pitkään runkoon kohdistuneen typistävän ja sivuttaisen voiman.  Raskastekoisen kölin vakauttama runko ja erityisesti yläkansien tason kylkirakenteet olisivat joutuneet rajun lommahtavan tai kupertavan voiman kohteeksi.  Olisivatko niitit ja rakenteet kestäneet tämän jättimäisen käärmeliikkeen?  On sanottu, että Titanicin runko muodosti 270 metriä pitkän sahanterän, jonka käyttäytymistä suorassa törmäyksessä voidaan simuloida heittämällä pitkä sahanterä suoraan seinän: kokeilkaapa!

 

Katso myös: Arizonan keula jäävuoreen törmäämisen jälkeen:  http://en.wikipedia.org/wiki/SS_Arizona

 

Kun selkeää ohjetta ei ollut, komentosillalla toimittiin ”tilanteen mukaan” – muutoinhan noin fataaleiksi määritellyt virheet, joita siellä ratkaisevalla hetkellä tehtiin, eivät olisi olleet mahdolliset.  Sitä paitsi toinen perämies Robert Hitchinson joutui kertomansa mukaan hälytyksen tultua paniikkiin ja yksinkertaisesti toimi väärin.  Sitä paitsi tätä virhettä salailtiin tietoisesti, komentosillalla olleen toisen perämiehen Lightollerin maineen säilyttämiseksi.  Tapauksen toi juurtajaksain esiin Lightollerin pojan tytär 1990-luvulla.

 

10. Kysymys: Miksi pelastuneissa oli niin vähän miehiä?

 

Vastaus:

Titanicilla noudatettiin brittiläistä gentleman-prinsiippiä eli herrasmies periaatetta.

 

Aina ei näin ole ollut.  Jos pelkkä raaka voima ja miehinen ego olisi saanut ratkaista, pelastusveneissä olisi ollut melko yksipuolisesti miehiä – ja nimenomaan kolmannen luokan ja henkilökunnan miespuolisia jäseniä.  Jonkin verran matkustajien vaimoja ja perheenjäseniä olisi ehkä mukaan mahtunut ja päässyt.

 

Ruotsalaisten Uppsalan yliopiston tutkijoiden Mikael Elinderin ja Oscar Erixsonin tutkimissa merkittävissä laivaturmissa vuosien 1852-2011 ajalta kuoli yhteensä 15.000 ihmistä.  Listatuilla 18 turmalaivalla vain viidellä oli voimassa – ja noudatettiin haverin tuoksinassa – ”naiset ja lapset ensin” –käskyä.  Näitä olivat: brittiläinen Birkenhead 1852 sen ajettua karille; yhdysvaltalainen Arctic 1873 sen jouduttua törmäykseen; brittialus Northfleet 1873 samoin yhteentörmäyksessä; Titanic 1912 ja brittialus Lusitania 1915 saksalaisten torpedoitua sen. 

 

Pelastumisprosentit Titanicilla:

I-luokka:

Naisia ja lapsia laivalla 156: pelastui 145 + hukkui 11 = pelastui 93 % ja kuoli 7 %.

Miehiä laivalla 173: pelastui 54 + hukkui 119 = pelastui 31 % ja kuoli 69 %.

 

II-luokka:

Naisia ja lapsia 128: pelastui 104 + hukkui 24  = pelastui 81 % ja kuoli 19 %.

Miehiä 157: pelastui 15 + hukkui 142 = pelastui 10 % ja kuoli 90 %.

 

III-luokka:

Naisia ja lapsia 224: pelastui 105 + hukkui 119 = pelastui 47 % ja kuoli 53 %.

Miehiä 486: pelastui 69 + hukkui 417 = pelastui 14 % ja kuoli 86 %.

 

Kaikki MATKUSTAJAT:

Naisia ja lapsia 508: pelastui 354 + hukkui 154 = pelastui 70 % ja kuoli 30 %.

Miehiä 816: pelastui 138 + hukkui 678 = pelastui 17 % ja kuoli 83 %.

 

Henkilökunta:

Naisia ja lapsia 23: pelastui 20 + hukkui 3 = pelastui 87 % ja kuoli 13 %.

Miehiä 876: pelastui 194 + hukkui 682 = pelastui 22 % ja kuoli 78 %.

 

Koko Titanicilta:

Naisia ja lapsia 531: pelastui 374 + hukkui 157 = pelastui 70 % ja kuoli 30 %.

Miehiä 1692: pelastui 332 + hukkui 1360 = pelastui 20 % ja kuoli 80 %.

 

Sukupuolet yhteensä ryhmittäin:

I-luokka: pelastui 60 % ja kuoli 40 %.

II-luokka: pelastui 42 % ja kuoli 58 %.

III-luokka: pelastui 25 % ja kuoli 75 %.

Henkilökunta: pelastui 24 % ja kuoli 76 %.

Titanic yhteensä: pelastui 32 % ja kuoli 68 %.

 

Miten suomalaiset pärjäsivät:

Suomalaisia 66: pelastui 23 ja kuoli 43 = pelastui 34,8 % ja kuoli 65,2 %.

Suomalaiset olivat inansa verran sitkeämpiä kuin Titanicin väki kokonaisuudessaan.

(Lähde: Titanic Norden; baced www.encyclopedia-titanica.com. jonka tilaston mukaan kaikkiaan laivalla 2223 henkilöä, joista pelastui 706 ja menehtyi 1517; huomaa tilastojen vaihtelu eri lähteissä.

 

Titanic-tietopaketin mukainen jakauma:

Titanicin kokonaishenkilömäärästä laskettu tarkka luku: pelastui 31,8 % ja tuhoutui 68,2 %.

Suomalaiset: yhteensä Suomesta lähteneitä: 63, joista pelastui 20 ja kuoli 43:

suomalaisten pelastautumisprosentti tässä yhtälössä: 31,7 % pelastui ja 68,7 tuhoutui. 

Desimaalin alle Titanicin kokonaislukujen!

 

11. Kysymys: Miksi eri taholta Suomea löytyy jatkuvasti uusia ihmisiä, jotka hyvällä onnellaan sattuivat ”myöhästymään Titanicilta”?

 

Vastaus:

Titanicin onnettomuus oli aikansa suurin mediatapahtuma.  Siitä uutisoitiin tuoreeltaan heti 17.4.1912 kun ensi tiedot New Yorkista kantautuivat lennätinlinjoja pitkin Eurooppaan.  Sitä paitsi jo samana vuonna ilmestyi parikin suomalaista kertomusta Titanicin häviöstä ja tuhosta.  Näiden lisäksi lukuisat arkkiveisut kuvailivat kauhujen yötä ja ihmissielujen hätää Titanicin kohtalosta pohjoisella Atlantin merellä: näitä arkkiveisuja painettiin taitevihkoina ja lukuisat tytöt ja muutkin jäljensivät muistokirjoihinsa niiden värikylläisiä ja pelonkarvaisia kuvauksia.  Niinpä tavattoman monet ihmiset, jotka ylimalkaan harkitsivat lähtöä Amerikoihin kevään 1912 korvalla, saattoivat sanoa: Olipa hyvä kun en silloin vielä kiirehtinyt vaan kerkiämpä vielä nytkin.  Ja näin aikakäsityksetkin hieman hämärtyivät ja tuollainen yleinen ”myöhästyminen” saatettiin myöhemmin ottaa kovin kirjaimellisesti.

 

Tällaisia suvuissa ja perheissä eläteltyjä legendoja on tietysti sääli ryhtyä murtamaan.  Mutta jos lehtimies voi ottaa kirjaimellisesti todesta John Fordin elokuvan ”Kuka ampui Liberty Valancen?” keskeisen opin: ”Jos sinulla on totuus ja legenda – paina legenda”, niin tutkija ei tietenkään voi sellaiseen yhtyä, vaan nykyisin voi tehdä niin, että legenda ammutaan alas ja painetaan sekä totuus että legenda!

 

Oiva esimerkki Titanicin ”myöhästyneestä” on Ida Maria Ollintytär Mahlberg, s. 16.12.1895 Kontiolahti – k. 8.6.1970 Helsinki.  Ida oli äskettäin edesmenneen kunnioitetun runoilijan, akateemikon ja raamatunkääntäjän Lassi Nummen äiti.  Lassin muistotilaisuudessakin pojat Markus ja Ilari olivat maininneet, että Lassin äidin Ida Maria Mahlbergin piti 16-vuotiaana matkustaa Titanicilla New Yorkiin, mutta hän myöhästyi ja joutui valitsemaan seuraavan laivan.  Kohtalon leikkiä.  ”Myöhästelyn myönteiset ulottuvuudet ovat siitä lähtien lujasti asettuneet osaksi sukutajuntaa”, kirjoittaa Markus Nummi isänsä Lassi Nummen muistokirjassa. 

 

Mutta sitten dokumenttien pariin.  Siirtolaisuusinstituutin maanmainiot siirtolaisuusrekisterit kertovat viestejä sadan vuoden takaa.  Passiluettelon mukaan vuonna 1894 (p.o. 1895) syntynyt luterilainen, naimaton talollisen tytär Kontiolahdelta on saanut Kuopion lääninhallitukselta viiden vuoden passin Amerikkaan matkustamista varten.  Passin myöntämispäiväys on: 29.4.1912.  Siis päivälleen tasan kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Titanic on törmättyään jäävuoreen uponnut Atlantin meren pohjaan noin 3.800 metrin syvyyteen. 

 

Ja sitten yksityiskohtaiset matkustajatiedot: Ida Mahlberg, 17 v. (tuo vuoden virhe iässä!), on matkustanut Hangosta Titanialla 29.5.1912 Englantiin, jossa on 7.6.1912 astunut Allan Linen (White Star Linen kilpailijayhtiö) Victoria-laivaan ja matkannut Atlantin yli päämääränään Quebeck, Kanada.  Että totta kyllä hän myöhästyi Titanicilta, mutta että noin paljon, niin siihen on ei-savolaisen vaikea sanoa yhtään mitään.  Jälleen joko tuore näyte savolaisen kansan sielullisesta jouhevuudesta tai puhtaasti kielellisestä ajantajun supistumistaipumuksesta yleissuomalaisessa tajunnan kentässä ja vastaavasti ajan tajunnallisesta venymisestä savolaisjuurisessa psyykessä ja lyriikan maisemassa.

 

12. Kysymys: Mitkä Titanicin osasto jäivät asiakirjojen mukaan täysin evakuoimatta?

 

Vastaus:

Titanicin kaksi ”suljettua osastoa”, sairaala ja laivavankila jäivät järkyttävässä tilanteessa evakuoimatta.  Niiden ”potilaiden” – tai pitäisikö nykyaikaisittain sanoa ”asiakkaiden” selviytymisprosentti oli: 0 %.  Hukkumisprosentti: 100 %.

 

13. Kysymys: Monako ihmistä ammuttiin Titanicilla?

 

Vastaus:

Sekä Yhdysvaltain Senaatin asettamassa tutkintakomiteassa että Lontoossa istuneessa brittiläisessä sikäläisen Kauppakamarin järjestämässä komissiossa kuultiin todistajalausuntoja, joiden mukaan aluksella avakuoinnin eri vaiheissa ammuttiin useampia laukauksia.  Ketkä lopulta varmuudella ampuivat sekä se, keihin osui ja millaisin tuloksin, ei voida ehdottomalla selkeydellä sanoa.  Ainakin muutamia varoituslaukauksia ammuttiin venekannella.  Luultavaa on, että myös muualla ammuttiin.  Joissain tilanteissa laivan upseerit ampuivat käytävillä ja kannella pelastusveneille ryntääviä ihmisiä.  Vastattiinko tuleen, on epäselvää.  Tuolloin elettiin aikaa, jolloin erilaiset terroriteot ja poliittiset demonstraatiot sävyttivät menoa: oli myös pelätty että laivalle pyrkisi kansainvälisiä terroristeja, mutta sellaisista ei ole jäänyt tietoa. 

 

Ainakin yhden henkilön, ensimmäisen perämiehen William Murdochin ovat monet silminnäkijät kertoneet kesken pelastustöiden ampuneen itsensä kannelle.  Ehkä enemmänkin epätoivoisia tekoja tehtiin laivan sisäosissa.

 

Ilman päättäväisiä otteita laivan upseeristo ei mitä ilmeisimmin olisi kyennyt ylläpitämään järjestystä aluksella – ja gentleman-periaatetta ei olisi kyetty toteuttamaan siinä laajuudessa kuin nyt tapahtui.

 

Täydellä varmuudella kuitenkin voidaan sanoa, että läheskään kaikkien Titanicin turmassa menehtyneiden kuolinsyy ei ollut hukkuminen.  Sitä paitsi oletan, että osa matkustajista nukkui tukkihumalassa, eikä mahdollisesti lainkaan havainnut kuolemaansa.

 

14. Kysymys: Upottiko muumio Titanicin?

 

Vastaus:

Ei upottanut.  Wikipediankin sivuilla on esitetty seuraava versio:

”Titanicin uppoamisen syyksi on myös ehdotettu jonkinlaista kirousta.  On esimerkiksi väitetty… myös Amon-Ran –temppellin papittaren (vuodelta 1050 eaa.) 1890-luvulla Egyptistä löydettyä muumiota, jonka sen omistaja, lehtimies William Thomas Stead olisi kätkenyt Titanicin lastina olleeseen autoonsa.  Hänen väitetään ostaneen muumion British Museumilta, ja että muumio olisi ilmestynyt uppoavan laivan kannella päällikkö Smithin annettua käskyn laskea pelastusveneet.  Todellisuudessa British Museum ei ole koskaan omistanut muuta kuin muumion sarkofagin kannen, joka on edelleen näytteillä museossa.”

 

Mutta kyseinen lehtimagnaatti, birttiläisen keltaisen lehdistön perustaja, kirjailija, esperantisti, kansainvälinen kuuluisuus ja rauhanneuvottelija W.T. Stead itse hukkui. 

 

Otavan Pieni tietosanakirja (1925-1928) esitteli aikanaan Steadin näin:

 

”Stead, William Thomas (1849-1912), engl. sanomalehtimies.  Julkaisi 1883-1889 Pall Mall Gazettea, jossa otti käyttöön haastattelun.  Perusti 1890 aikakauslehti Review fo Reviews.  Venäjän ystävänä kirjoitti ”Truth about Russia” (1880), mutta puolusti myös Suomen oikeuksia, samoin buurisodan aikana buurien asiaa.  Hukkui ”Titanicin” haaksirikossa”.

 

Stead tunnetaan omalaatuisena persoonana, joka kykeni ”automaattiseen kirjoitukseen”.  Ilmeisesti sellaisen tuloksena hän pariinkin kertaan kirjoitti postialuksesta joka pohjois-Atlantilla törmää jäävuoreen.  Jouluna 1892 Steadin julkaisema 123-sivuinen novelli ”Vanhasta maailmasta uuteen” kuvasi, miten White Star linen Majestic-laiva törmää jäävuoreen.  Aluksen kapteenina toimii E.J. Smith – sama tunnettu ”miljonäärien kapteeni” kuin Titanicillakin.  Kohtalo täyttyi kummastusta herättävällä tavalla: sekä Smith että Stead itse olivat jäävuoreen törmänneellä haveri-aluksella 14.4.1912.

 

Hänen Suomi-suhteestaan tunnetaan nykyisin vähän, joten on paikallaan tässä valottaa sitä vähän:

 

Helmikuun manifestin jälkeen 1899 Stead toimi näkyvästi Suomen hyväksi ja touhusi Suomen puolesta kootun ns. Kulttuuriaddressin hyväksi – vaikka ei kiisteltynä ja vankilassakin vakaumuksensa takia istuneena ei itse saanutkaan nimeään allekirjoittajien joukkoon. 

 

Hän osallistui myös ensimmäiseen Haagin Rauhankonferenssiin vielä samana vuonna 1899, ja toimi jo silloin ilmeisesti Venäjän keisarin Nikolai II:n sanansaattajana.  Vuonna 1904 hän kritisoi Venäjän-Japanin sotaa, ja Eugen Schaumanin ammuttua 16.6.1904 kenraalikuvernööri Bobrikovin, hän lähetti avoimen kirjeen, jossa katsoi Tsaarin sortopolitiikan saaneen ”kaikki Venäjän ystävät kääntämään selkänsä sille”.  Kuriositeettina todettakoon, että sekä Schauman että Stead kumpikin päätyivät kirjailija James Joycen teoksiin.  Joycen suurteoksessa Odysseus mainitaan 16.6.1904 suomalaisen attentaattorin ampuneen venäläisen kenraalikuvernöörin.  Samoin siellä muuten viitataan edellisenä päivänä 15.6.1904 New Yorkin edustalla Long Islandilla poroksi palaneen siipihöyryalus General Slocumin onnettomuuteen.  Haverissa kuoli 1021 ihmistä.  Vain 321 pelastui.  Se oli suurin ihmishengen menetyksiä aiheuttanut turma New Yorkissa siihen saakka kunnes tuli 9/11 2001.  William Thomas Steadin värikkään profiilin Joyce ikuisti komplisoituun teokseensa Finnegans Wake (1939).

 

Titanicilla W.T. Stead oli mennäkseen Yhdysvaltain presidentti Taftin kutsusta Garnegie Hallissa 21. huhtikuuta 1912 pidettävään suureen rauhankongressiin, jonne hänellä sinnekin sanottiin olleen vietävänään viesti Nikolai II:lta.  Stead oli monialainen vapaa agentti, oman aikansa Ahtisaari.  Hänelle oli toistuvasti esitetty Nobelin rauhanpalkintoa.  Sitä ei hellinnyt.  Kaksi vuotta ja neljä kuukautta hänen kuolemansa jälkeen Euroopassa syttyi ”suuri sota”, joka myöhemmin tunnetaan ensimmäisenä maailmansotana.  Sodan sytyttyä Steadin ylväästi ajamat rauhanpyrkimykset ehkä saivat enemmän kannatusta kuin hänen eläessään.

 

Lehtimoguli Steadin hautajaiset Lontoossa olivat suurtapahtuma, johon osallistui paljon kansainvälisiä vaikuttajia.  Hänen leskelleen ja pojalleen suunnatun muistoaddressin lähetti Suomesta kolme sanomalehtijärjestöä, nimittäin Vanhasuomalainen Lehtimiesyhdistys, Nuorsuomalainen Lehtimiesjärjestö sekä Suomenruotsalainen Journalistiliitto.  Puheenjohtajiensa allekirjoituksin vahvistetuissa tervehdyksissä liitot esittivät ”syvimmän surunvalittelumme ja osanottomme William Steadin poismenon johdosta, haluten esittää Suomen Sanomalehtien puolesta kaikkien meidän myötämielemme Teille suuressa surussanne, ja ilmaista kiitollinen kunnioituksemme ja arvostuksemme niitä vuosikymmeniä kohtana, joiden aikana olemme tunteneet hänet Suomen ystävänä.  Hänen loistava työnsä vahvisti uskoamme oikeuden ja veljeyden voittoon, ja varmisti käsitystämme siitä, että pienillä kansakunnilla on omat oikeutensa olemassaoloon”.

 

15. Kysymys: Miksi Titanic upposi?

 

Vastaus:

Löysin vastauksen Ruotsista.

 

Ruotsin Vientiyhdistyksen johtaja Johan Hammar on kertonut omana ja monien teollisuuden järjestöjen edustajien varmana mielipiteenä, että tämä kauhea katastrofi varmuudella tapahtui sen vuoksi, että Titanicia ei rakennettu ruotsalaisesta puuhiiliteräksestä, vaan sen sijaan englantilaisesta koksimasuuneissa valmistetusta materiaalista, jonka jäämäpitoisuus on paljon huonompi kuin ruotsalaisen.  ”Tämä ero ei suinkaan ole tuntematon myöskään englantilaiselle varustamolle tai tilaajalle, mutta sen sijaan se on yksinkertainen hintakysymys”, johtaja Hammar sanoi.

 

Milloin tällainen käänteentekevä ja koko Titanic-mysteerin avaava lausunto annettiin.  Tällä viikollako.  Ei.  Vaan keväällä 1912.

 

16. Kysymys: Miksi tässä on 15 kysymystä, vaikka otsikko lupasi vain 10 kysymystä?

 

Vastaus:

Tässä on siksi 15 kysymystä, koska Titanic yksinkertaisesti oli enemmän ja isompi kuin mikään ennen sitä, ja lisäksi Titanicin tapauksessa on jo sadan vuoden ajan ollut enemmän kysymyksiä kuin voin luvata ikinä vastata, ja seuraavien sadan vuoden aikana kysymysten määrä vain näyttää lisääntyvän.  Sitä paitsi Titanicin turmaan on annettu enemmän vastauksia, kuin yksikään ihminen ehtii ja jaksaa kysyä, joten kysymysten paljoutta ei kannata kauhistella, sillä vastausten määrä ylittää aina kaikkien ajateltavissa olevien kysymysten määrän.

 

Sitä paitsi tässä oli kaikkiaan 16 kysymystä, eikä 15.

 

 

”Kaiken tapahtuneen jälkeen koko maailma tietää, että otettiin kamalia riskejä, jotka olisi olleet torjuttavissa.  Tämä on vanha piinallinen kertomus täydellisestä uskosta kokemukseen, joka osoittautui arvottomaksi ja uskosta arvostelukykyyn, joka oli puutteellinen”.

New York Sun –lehti kohta MS Carpatian kiinnityttyä New Yorkin laituriin kylmine lasteineen 18.4.1912.

 

PS.:

Koska Titanicin suomalaiset uhrit ja kaikki tieto heistä on tapahtuman 100-vuotismuiston myötä lisääntyvän mielenkiinnon kohteena, ja toisaalta aiheesta kiinnostuneiden harrastajien ja jopa tutkijoiden on usein melko vaikeaa tai ainakin aikaa ja vaivannäköä vaativaa, selvittää yksittäisten uhrien lähempiä henkilö- ja sukutietoja, ja muita heidän suomalaisiin lähtökohtiinsa liittyviä taustoituksia, ajattelin, auttaakseni mahdollisia asiasta kiinnostuneita, liittää tähän erään täkäläisen, Lavian Sävin kylästä syntyisin olevan Titanic-miehen, Atlantiin 15.4.1912 hukkuneen Nikolai Peltomäen seuraavat henkilötiedot:

 

TITANICIN suomalainen uhri:

Nikolai PELTOMÄKI.

 

Nikolain vanhemmat;

Torppari Oskari PELTOMÄKI,

Lavian srk, Niemenkylä,

s. 3.2.1855 – k. 9.11.1924,

vihitty avioon vuonna 1879

Josefiina Taavetintytär, kanssa,

vaimo s. 19.10.1851 – k. 5.9.1931. 

Ostivat Rantalan tilan 18.8.1922.

Leski Josefiina Peltomäki myi tilan

Nikolai ja Lyyti Koivistolle 15.12.1924.

 

Oskari ja Josefiina Taavetintytär Peltomäellä

useita lapsia,

lapsista 6:s oli nimeltään Nikolai.

 

Tarkemmin Nikolai Peltomäestä;

 

Nikolai Johannes Oskarinpoika Peltomäki,

s. 26.12.1886 Lavia,

muutti Lavian srk:sta 29.10.1902 Poriin,

rippikoulun käynyt ja nauttii kansalaisluottamusta;

muutti naimattomana Keski-Porin seurakunnasta

8.9.1905 Tampereelle,

josta edelleen naimattomana 30.8.1906 Helsinkiin.

Kuoli naimattomana 1.1.1916 Kallion srk:n jäsenenä.

Helsingin RO:n II osaston päätöksellä 17.9.1963

julistettu kuolleeksi ja kuolinpäiväksi määrätty 1.1.1961.

Helsingin ev.lut. seurakuntien keskusrekisterissä merkintä:

”Ulkomaille 29.3.1912”. 

 

Mv. Taavetti Nikolai Koivisto ja vaimo Lyydia Koivisto

anoneet, että Helsingin kaupungista oleva 26.12.1886 syntynyt

maalari Nikolai Johannes PELTOMÄKI, joka on ilmoitettu

hukkuneeksi merionnettomuudessa huhtikuun 14. päivänä 1912,

julistettaisiin kuolleeksi.  Raastuvanoikeus käynnistänyt kuolleeksi-

julistamismenettelyn.

                      *

Lisätietoja Titanicilla kuolleen Nikolai Peltomäen kuolleeksijulistamis-prosessin käynnistäneistä henkilöistä:

 

Taavetti NIKOLAI Koivisto,

Suodenniemi, Peräkunnan kylä,

s. 29.12.1885 Lavia,

vaimonsa:

Lyydi Pauliina Välimäki,

s. 12.1.1898 Ikaalisissa,

vihityt kumpikin ensimmäiseen avioliittoon 21.1.1918 (viikko

ennen kapinan alkua). 

Poika:

Taisto Koivisto,

kaatui jatkosodassa Syvärillä, hänen on kerrottu olleen rohkea mies (katso: Kansallisarkisto: Sodissa 1939-1945 menehtyneet).

                      *

 

VAPAUSPASSI - N:o 147

KOIVISTO, TAAVETTI NIKOLAI,

kotipaikka: Suodenniemeltä.

Rikos: Valtio- ja maanpetos.

Rangaistus: 8 v. – kk. Kuritushuonetta.

Kansalaisluottamus menetetty 15 v. yli rangaistusajan.

Vapausrangaistus alkoi syyskuun 10. p:nä 1918.

Ehdonalaisesti vapautettu lokakuun 5 pnä 1923.

Passitettu: Suodenniemen pitäjään.

Rangaistusaika päättyy syyskuun 10 pnä 1926.

Vapauspassin antoi Tammisaaren pakkotyölaitoksella

Lokakuun 5 pnä 1923.

Pakkotyölaitoksen johtaja

NIMI

N:o 650/19 rangaistuslaitoksen luettelossa.

LEIMA.

 

(torppari Nikolai Koiviston veli, Väinö Koivisto, oli tunnettu punajohtaja Lavian-Suodenniemen ja lähiseutujen rintamilla ja rintaman takana 1918;

ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_punakaartilaisista ;

http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Koivisto ).

 

Lähde:

Tässä esitetyt Nikolai Johannes Peltomäkeä koskevat tiedot, lähde: Veikko Huuskan kotiarkisto.

 

Katso lisätietoja:

katso: http://www.encyclopedia-titanica.org/titanic-victim/nikolai-johannes-peltomaki.html ; Titanicin suomalaiset matkustajat by Jarno Linnolahti: http://koti.mbnet.fi/jartsi50/Index_files/titmat03.htm

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Joskus kielitaidottomuudesta voi oikealla hetkellä olla arvaamatonta hyötyä:
http://www.encyclopedia-titanica.org/titanic-survi...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Ilkka Järvelä

"Aikaero huomioiden voitaneen laskea, että Titanic upposi Suomen aikaa kello 20.20 tänään."

Miten päädyit tuohon? Väittäisin että aikaero vrt Suomeen on ollut viisi tuntia ja vieläpä niin että Titanicissa olleeseen aikaan pitää lisätä viisi tuntia ja saadaan paljonko kello oli tuolloin Suomessa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ilkka, kiitos. Käänsin kelloa väärään suuntaan, ja käytin 6 tuntia..kun olen näiden kesäaikojen kanssa sekaisin.
Mutta siis: Titanicin uppoamisaika tapahtumapaikalla oli 15.04.1912 kello 02.20, joten se on Suomessa 15.4.1912 kello 17.20 kun sovelletaan aikaeroa +5 h laiva-aikaan.

Ilkka Järvelä

Eikös se ole silloin Suomessa 15.04.1912 klo 07.20 (ei 17.20)?
Siis Titanic oli vyöhykkeellä UTC-3, Suomi on vyöhykkeellä UTC+2 ja kesäaikaa ei ole otettu käyttöön vielä missään (jos toisessa olisi ja toisessa ei niin tuota pitäisi ehkä korjata vielä tunnilla mutta nyt ei).

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

No, niinpä. Pahoittelen toistuvia virheitäni tuon kellon kanssa..
Korjasin nyt tekstiin tuohon oikeaan muotoon.
Kiitos oikaisuista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset